Pitkän repaleisen ajan jälkeen
umpeutuneiden haavojen
ja arpeutumisten
on uudelleen rakentamisen hetki.
Tuntuu hyvältä odottaa
lumenpuhtaita, hiljaisia aamuja
lähestyvää ääntä
tuulen kirpeitä haituvia kasvoillemme
mutta eniten kosketuksia.
Ihmisyyttä, rakkautta
raukeiden katseiden harmoniaa
syvää lepoa toisissamme
jolloin aika
paikka ja kaikki muu
on hetkellisesti merkityksetöntä.
umpeutuneiden haavojen
ja arpeutumisten
on uudelleen rakentamisen hetki.
Tuntuu hyvältä odottaa
lumenpuhtaita, hiljaisia aamuja
lähestyvää ääntä
tuulen kirpeitä haituvia kasvoillemme
mutta eniten kosketuksia.
Ihmisyyttä, rakkautta
raukeiden katseiden harmoniaa
syvää lepoa toisissamme
jolloin aika
paikka ja kaikki muu
on hetkellisesti merkityksetöntä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mulla on semmoinen tunne, että mä en saisi kommentoida sun lunoja, koska se katsotaan klikkiytymiseksi ja eskapistiseksi nurkkakuntaisuudeksi. No, paskat mä siitä :D
Minusta levollisen runon kommentointi on lähinnä kutsumus, ennemmin kuin rikos.
miks helkkarissa sellanen tunne, NYT minä en jum-
marra ollenkaa pliku. Ei vaan, Sulla on mitä mai-
nioin tapa heittää kommenttia kehiin jos olet ru-
noinesikin aikamoinen arvotus toisinaan.
' no, paskat mä siitä :D '
Voiks tota nyt sitten enää suoremmin sanoo
* nauraa *
Toivottavasti tää nyt sitten oli paremminkin se
kutsumus ennenko rikos =)
Mamma kiittää.
...avautuu ja rakas tulee sisälle
tuulen puuskan kera
ja sylisi on avoinna rakkaudelle,
kaikkeen siihen liittyvälle.
hyvältä tuntuu runosi alku
ja tuntuu että olet astunut aimoaskeleen
eteenpäin,
siltä tuntuu kun sanoissasi on toivon
sävyjä.
kun rakastaa kaikki muu unohtuu...
hienoa hyvä upea linda!!!
etten ole astunut askelta eteenpäin, vaan parem-
minkin jäänyt polkemaan paikalleni mitä runoihini
tulee. Tämä nyt oli lähinnä viimepäivien tunnel-
miin tavallaan kiedottua ajatusmaailmaa, sitä
että kohtaisimme sovussa toisemme täälläKIN. Ja
unohtaisimme riidat, kaiken kähinöinnin ja ottai-
simme ihmisen ihmisenä, tuntevana ja kokevana
joukossamme.
Mutta totuushan on, että kun rakastaa kaikki muu
unohtuu ja saakin unohtua. Se on niin ainutlaa-
tuista aikaa, että siihen voi paneutuakin täysil-
lä.
Kiitos Sinulle Jouni, joka jaksat aina olla yhtä
kannustava sen lisäksi, että kirjoitat mitä
upeimpia runoja itse.
Juuri näinhän se on kun kirjoitit
ja varmaan kaikki näin tunnemme
toisiamme kohtaan - ainakin
pitäisi.
Arjen puit juhlavaatteisiin,
kevättä kuin kuulostaisin
ja lämpimiä suhteita.
Näin minä toivon Sinulle
kuin muillekin.
toivoisin sydämestäni, että voisimme kohdata toi-
semme avoimin mielin. Ymmärtää ja muistaa aina
kommentoidessamme, että runon kirjoittajalla voi
olla vaikka kuinka suuri taakka kannettavana. Et-
temme sörkkisi tai satuttaisi sanoillamme.
Kauniita sanoja paljon palautteessasi, joihin
mieluusti unohtuisin. Mutta pitää ottaa muutkin
huomioon.
Mutta niitä lämpimiä suhteita jotka täällä on
luotu, on hyvä pitää yllä lämpimin sanoin ja kii-
tollisin mielin.
Sinua kiitän.
Hyvää Sunnuntaiaamua Sinulle.
Tuo olisi meidän jokaisen
syytä muistaa,sillä ei sitä
päivää tiedä milloin mitäkin
kanssa kirjoittajalle on
tapahtunut tai tapahtumassa.
Mutta taas uusi päivä
jos jotain hyvääkin
tämä mukanaan kantaisi
meille jokaiselle.
Kiitos myös Sinulle.
Halusin korostaa nimenomaan sitä, ettei
lähdettäisi loukkaamislinjalle - yleensäkään hen-
kilökohtaisuuksiin runoja kommentoidessa. Pitäisi
siis aina muistaa, kuinka haavoittuva kirjoittaja
on voinut olla runoa kirjoittaessaan. Tai
mitä hän on kokenut, kommentoida VAIN runo ja
unohtaa epäolennainen.
Kovasti toivoisin sitä edelleen kaikilta
lukijoilta/kommentoijilta, vaikka takana olisi
mitä. Jos haluaa välttämättä loukata, tehköön
sen sitten profiilin viestein tai s-postiin sil-
loin kun sellainen on käytettävissä.
Kiitos vain samankaltaisista ajatuksistasi, ja
meidän välillä tämä ainakin on pätenyt aina.
Kyllä ymmärsin tarkoituksesi kun
minäkin samankaltaista olen täällä
mielipiteenäni ilmaissut,sillä
nämä saattavat hyvin monillekin
olla tosia - tarvitaan suurtakin
harkintaa kommentoijalta,varsinkaan
jos ei paremmin tunne kirjoittajaa.
Tuosta olen myös samaa mieltä,että
muiden yhteyksien kautta voi,jos
on tosi tarvetta,ilmaista mitä
mielessä liikkuu,eikä pistää
yleiseen jakeluun...mutta veikkaanpa,
etteivät vaivaudu kun halutessaan
laittavat pönkkää itsetunnolleen...
Kyllä tämä on pätenyt ja pätee
edelleen,eivätkä vaihdu säiden
mukaan kuin mielialojenkaan,
silloin kun ollaan rehtiä ja suoria
eikä piilouda luikkien nurkan taakse.
Kiitän mielipiteistäsi.
Pyryssä ja lumessa
siellä seison
ja katson sua
silmät vain
tahtoo lumettua.
annahan lumen sulaa poskillesi,
kyllä kevätaurinko ne vedet varmasti kuivaa.
Kiitos suloisesta palautteesta.
Tähän päivään johon oomme saaneet herätä.
Mitä onkaa varattuna, aivan uutta.
Avoimuus armollisuus niiden toivois - kukkia
Rakkaus ihmeen suuren ote
käsissään pitäny kaikki repaleet.
Liisa kipakasta pakkasesta innostuneena
kuis see taas antoi potkuu.
Toivotan rauhaa Sinulle ja kaikille.
Elämä olet lahja, siitä iloitaan
on tapahtunut niin paljon tässä muutaman päivän
aikana, lähinnä tuolla tavallisten runojen
puolella. Niistä tunnelmista ja tuntemuksista
lähdin kokoamaan tätä runoani, pahan olon
tunnetta ja ymmärtämyksen puutteesta toinen
toisiamme kohtaan.
Pitäisi todellakin muistaa aina se, että elämä on
lahja ja iloita siitä. Mutta jokin meihin
ihmisiin kuitenkin aina toisinaan menee, ja saa
satuttamaan sanojen säilällä. Kunpa oppisimme
olemaan suvaitsevaisimpia ja muistamaan, että ru-
nojen takana on aina ihminen. Rakastavana ja tun-
tevana.
Kiitos Liisa, yritetään yhdessä.
Sellainen tunne tästä tuli.
Jotenkin hiljennyin tähän runon tuomaan ajatukseen, joten paljon en osaa sanoa. Mutta tiedä että se kosketti.
Kiitos lindasein :)
ihan oikea tunne, koska sitä valoa kohti tässä
yritetään rämpiä pimeän ja kolkkouden jälkeen.
Kaiken sen jälkeen, mitä tuolla toisella osastol-
la viikon mittaan tuli koettua palautteiden muo-
dossa. Niistä kaikista aineksista tämä runo
syntyi ja yritin löytää rakkauden jollain tapaa
mukaan, että runo saisi pysyä täällä.
Ja kuulehan, ei tarvitse montaa sanaa sanoakaan
kun ne osuu kohdilleen - juuri niin kuin Sinä sen
teit.
Kiitos kuuluu Sinulle tyttöseni.
En väitä olleeni täydellinen, olen
ollut liian usein kuin kiukkuinen
erämaan kaktus. Rosoinen heittiö,
tässä rönsyävässä maailmassa.
Olen saanut osumia ja olen itse
osunut. Aiheuttanut kyyneliä ja
tuskaa. Ollut kuolla niistä itse.
Ja jotain on minusta paloina kadonnut.
Ei tämä aika ole ollut seesteistä.
Myrsky on käynyt ylitseni ja
sokeuttanut minut pitkiksi ajoiksi.
Tuntemattomaksi omille ystävilleni.
Mutta olen aina palannut. Parsittuna ja
harsittuna. kalpeana elämän soturina.
Ontuvana ja haavoittuneena olen tullut
takaisin. Opetellut uutta Rakkautta.
Erilaista suhdetta lähestyä Rakkaudella
toista. Toisenlaista näkemistä. Itseni
hillitsemistä. Luoja, edes jonkunlaista
kuumuuteni poltteen viilennystä.
Mutta varmaan jonain päivänä taas
tulevat okaat ja piikit ja erämaa kutsuu.
Ja vimmoissani taas painun itseeni. Elämä,
tämä kaikki, sen on minun tieni.
Ja sitä minä arpinen kuljen Rakastaen.
http://www.youtube.com/watch?v=Q5uKa1bDtsk
Kiitos runostasi.
Elämä ja tärkeät ihmissuhteet
on toisinaan kuin pienimuotoista
sotaa, taisteluja.
Kai ihmisluonto lopulta on
sellainen, että kasvu,
kasvaminen on prosessi.
Ei hetki, jota voisi
ohjailla.
On vaan käytävä läpi prosessi
koko ajan. Haavoittumisen
jälkeen toipua ja palata.
Palaamisen jälkeen kosketukset
tuntuvat hyviltä, mutta niihin
suhtautuu varauksellisemmin.
On arpia, joita ei kaipaa
lisää.
Koskettava ja rehellisen
avoin runo sinulta.
Aitoa ja koettun elämän
makuista tekstiä ja riimejä.
Hienosti rakennettu ja
ajatus pysyi kirkkaana alusta
loppuun. Tunnelma eli alun
kivuista lopun toiveikkuuteen.
Hienoa.
Hyvä oli runosi kaikiltas
osin.
Voimia päivääsi.
Robbie Williamsin esitys !
Mutta tuo runosi on niin totta, niin totta.
' myrsky on käynyt ylitseni
ja sokeuttanut minut pitkiksi ajoiksi
tuntemattomaksi omille ystävilleni '
Ystäville ehkä en, mutta sen kaltaisille
kylläkin. Sellaisille joille minulla ei ole enää
sydäntä eikä mitään sanottavaa, olen tyhjä
heille.
Ehkä olen käynyt prosessini jo läpi, niin
ainakin toivon ja yritän katsoa luottavaisemmin
huomisiin - ehkä hiukan viisastuneena vaikkakin
kantapään kautta.
Kiitos kaikesta mitä kirjoitit, kokonaisuudesta
joka on aina yhtä täydellinen.
"Tuntuu hyvältä odottaa
lumenpuhtaita, hiljaisia aamuja,
tuulen kirpeitä haituvia kasvoillemme."
ja
"Ihmisyyttä, rakkautta,
raukeiden katseiden harmoniaa."
Kauniita lauseita tarttui sieluuni,
kaikki muu on merkityksetöntä.
Ystävän terveiset,
merluza
tämän runon aihe löytyy sieltä toiselta puolelta,
toisaalta samoja aineksia kuin siinä
viimeisimmässäni samaisella osastolla olevassa
runossani.
Elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa
kävelemään.
Kaunis kiitos Sinulle.
Repaleiset arvet
taakse jääneet
odottaen kosketusta
rakkauden hehkua
syvällisiä tunteita
kaikella muulla
ei merkitystä…
Sinä ja Sinun suuria tunteita, ihanaa!!!
ne repaleiset arvet, ne on iholla ja sielussa
yhä. Mutta päivä kerrallaan kaikki paranee, niin
se on elämässä aina koetun jälkeen.
Kiitos Sinulle että viivähdit tässä ja jätit
käyntikorttisi.
huokuu runosi,linda.
...rauhaa ja toivoa...
Miten kylmä onkaan elämä,
ilman hellyyden lämmittämien
käsien kosketusta.
Sellaisten,joiden jäljistä
voi sanoitta lukea kaiken...
se hämää, rauha oli oikeastaan aika kaukana kun
tätä runoani kirjoitin. Tunteiden myllerrystä,
ystävyyksien katkeamista - elämän pettymyksiä.
Rakkauden sovitin siihen jotenkin mukaan, ettei
se joutuisi toiselle osastolle vaikka sinnekin
toki kirjoittelen. Ja niin kuin tuossa Merluzalle
sanoin, samoin aineksin eri muodossa vain tämä
runo, kuin tuolla toisella puolella oleva viimei-
seni.
Kauniisti kiedoit palautteesi viimeisen osion
sanat ja lauseet, kuinka totta se kaikki onkaan.
Lämmin kiitos ystäväni, sanoissasi on lohtu.
Tätä on elämä -
eheytymistä,
kykyä
vastaanottaa uusia kokemuksia,
tuntemattomia
Uusi lumi laskeutuu,
menneet ovat menneitä.
Koskettavia kaikki
säkeesi!
eheytymistä, sitä tämän runon ydin on mitä
suuremmassa määrin.
' Uusi lumi laskeutuu
menneet ovat menneitä '
Kauniisti sanottu, niin kuin on palautteesi muu-
tenkin.
Sinua kiitän.
Todella hyvä ja seesteisen rauhallinen tunnelma välittyy runostasi. "Tuntuu hyvältä odottaa
lumenpuhtaita, hiljaisia aamuja", tuo mieleeni lapsuuden talviaamut, rauha luonnossa, rauha mielessä, ei kiire minnekään. Pidin paljon runostasi.
että runoni on nostanut lapsuutesi mieleen,
vaikka itse asiassa sen ydin on kaikkea muuta
kuin rauhallisuus - paremminkin tunteiden
myrskyävä meri.
Lämmin kiitos kommentistasi.