Kyynisyys?

on vähän niin kuin suojautumismekanismi. Kyyninen ihminen on varmuuden vuoksi kyyninen, ettei tule pettymään tai tule leimatuksi naiiviksi tai simppeliksi, positiiviseksi hölmöksi. Kyynisyys voi vähentyä tai lisääntyä iän myötä. Kyynisimmät tyypit joita itse muistan tavanneeni olivat silloin n. 20-22vuotiaita:D Kyyninen tyyppi yleensä haluaa myös vaikuttaa kyynisyydessään älykkäältä;)
Mutta onhan heitä "vanhoissakin" ihmisissä...

En tiiä, miten siitä eroon pääsee, uskaltautumalla olla avoimesti hölmö tai iloinen?

Kyynisyys ei musta ole yksinomaan huono ominaisuus. On varmasti olemassa sekä tervettä (ihmistä psykologisesti myös suojaavaa) kyynisyyttä, että sellaista kyynisyyttä, joka on ainoastaan vahingollista ja tuhoavaa. Ajattelisin, että kysymys siitä, pitäiskö kyynisestä asenteesta "hankkiutua eroon", riippuisi aika vahvasti siitä, että mihin kyynisyys ihmisellä kohdistuu. Esimerkin vuoksi: jos joku suhtautuu kyynisellä asenteella hänen luottamuksensa kolme kertaa aiemmin pettäneen ihmisen vakuutteluihin, on kyynisesti suhtautuvan reaktio usein varmasti aika ymmärrettävä. Sen sijaan sellainen kyynisyys tai antipatian tunteiden kokeminen ei enää ole ihmiseltä mitenkään rakentavaa, jos jollakulla kyynisyys kohdistuisi aina ja vain vaikkapa joihinkin tiettyihin samoihin ammatinharjoittajiin, ihmisryhmiin tai johonkin muuhun vastaavaan, riippumatta mitenkään siitä, että onko kyyniselle suhtautumiselle olemassa mitään henkilökohtaista tai järkevää ulkoista syytä ylipäätäänkään.


Jos joku saa lähipiiriltään koko ajan huomautteluja turhan kyynisestä suhtautumisestaan, kannattanee sellaisen varmasti tarkistaa asenteitaan. Itse kunkin läheiset ovat nimittäin monasti oivallisimpia ja parhaimpia kertomaan ihmisestä sellaisia asioita, mitä tämä ei itse välttämättä niin hyvin huomaa. Ja verraten luotettavia arvioitsijoina usein myös.


"Kyynistä" suhtautumista voitaneen muuten pitää myös yhtenä huumorinlajinakin joskus, jollei siihen liity selkeää ympäristöön kohdistuvaa vihamielisyyttä tai epäluuloisuutta.;) Itse olen tuntenut parikin valtavan miellyttävää ihmistä, joilla on ollut eräällä tapaa sellainen kyyninen maailmankatsomus, joka kuitenkin on kaikessa kyynisyydessään ollut hauska. He, ts. kyseiset ihmiset ovat olleet sellaisia vähän hiljaisia maailman tarkkailijoita luonteeltaan, mutta kuitenkin sellaisia, että heillä on ollut vahva itseironian taju myös. Kyynisyys - ollakseen hauskaa - vaatiikin juuri vahvaa itsetuntemusta ja itseironian tajua. Muuten asenne kääntyy ahdistavaksi ympäristölle kestää.


Joskus kyynisyyden avulla saatetaan pyrkiä peittämään maailmaa kohtaan tunnettua epävarmuuttakin. Nuoret ja vielä aikuiseksi kehittymässä olevat ihmiset saattavat joskus olla hyvinkin kyynisiä, ehdottomien ajatusrakennelmiensa kanssa, mutta heillä kyynisyys lienee usein suojamekanismikin. Kypsempään ikään ehtineeltä hyvin voimakkaan kyynisen maailmankatsomuksen havaitseminen taas on välillä lähinnä surullista, koska aikuinen ihminen on jo maailmankuvansa aika valmiiksi muodostanut, eikä aikuisen välttämättä ole niin helppoa päästä haitallisista asenteistaan eroon oppia uudenlaisia ajattelutapoja, kuin nuoremman ihmisen.