Yleensä adhd:n liitetään tuo kova ylivilkkaus, mutta olen lukenut että varsinkin naisilla esiintyy huonosti tunnistettua ns. passiivista adhd:tä. Olen lukenut oireista ja tuntuu kuin itseä kuvailtaisiin.. Mm. nämä täsmäävät:
-myöhästely ja unohtelu
-taipumus huolehtimiseen ja masentuneisuuteen
-vaikeus iloita arjesta
-rutiinit (mm. viikkosiivoaminen yms.) eivät onnistu pitkäjänteisesti vaikka kuinka yrittää
-saamattomuus, asioiden lykkääminen
-sosiaaliset ongelmat, mm. herkkä keskeyttämään muita kesken lauseen, eivätkä ns. normaalit tunnu ymmärtävän mielipiteiden intensiteettiä
-vaikeus saada ystäviä, kts. ^
-monta rautaa tulessa mieluummin kuin yksi asia kerralla loppuun
-koulutus jäänyt kesken jo pari kertaa kesken, taas yritän, mutta huonolla menestyksellä
-riippuvuusherkkyys (alkoholi, kahvi, mässäily)
-huono itsetunto
-laajasti tietoa sieltä täältä, ei kuitenkaan malttia opiskella syvällisesti mitään
-heilahtelevat mielialat ja vuorokausirytmi herkkä sekoamaan, nytkin täällä kirjoittelen kun pitäis yks työjuttu tehdä
Mutta toisaalta:
pystyn keskittymään intensiivisesti mielenkiintoiseen asiaan (kirjat) ja pystyn kyllä hyvin vain olemaan ja unohtumaan omiin näennäisiin "touhuihini", vaikkapa lukemaan lehteä eikä minulla ole mitään tekemisen pakkoa, pikemminkin päin vastoin. Tunnen todella kovaa syyllisyyttä, kun olen mielestäni laiska. On vaikea aloittaa mitään, mutta toisaalta joskus kun oikein innostuu, ei meinaa malttaa lopettaa, vaikkapa lumen luomista. Pääsääntöisesti tuntuu ettei itseä varten tarvitse ponnistella, mutta jos on ulkopuolisella töissä tai asiaan liittyy muita ihmisiä, niin silloin pyrin tekemään parhaani ja saan siitä mielihyvää. Mietin monesti, miksi en saa samaa draivia itseni ja omien asioiden ollessa kyseessä. Sanotaan nyt vaikka että huolehdin aina jälkeni työpaikan taukohuoneessa, mutta oma keittiö saattaa olla kuin pommin jälkjiltä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten tätä hoidetaan? En haluaisi työterveyslääkärille puhua tästä (ei välttämättä löydy ymmärrystä ja tietoa ja pelkään leimautumista) joten voitteko suositella Tampereen/Pirkanmaan seudulta hyvää lääkäriä? Ja paljonko se tutkiminen yksityisellä maksaa? Niin ja niitä lähisukulaisia jotka vastaisivat lapsuuskysymyksiin ei ole, koska vanhemmat ovat kuolleet. Kuinka välttämätöntä on saada vanhempien/lähisukulaisten kommentteja? Kun tyhjästä on paha nyhjästä.
Onko minulla "passiivinen" ad/hd?
29
6717
Vastaukset
- viitata
myös lievään masennukseen. Muistat varmaan, että olitko lapsena yhtään hyperaktiivinen? Tai onko sinulla nykyään vaikeuksia istua paikoillaan ihan rauhallisesti, vääntelehtimättä millään tavalla, vaikka muuten olet periaatteessa rauhallinen, etkä halua "juosta" ympäriinsä tai herättää huomiota? Minä olen nainen ja olin lapsena hyperaktiivinen, äitini joutui laittamaan minut mm. valjaisiin. Nykyään adhd on kääntynyt passiiviseksi, eli käytännössä unelmoin jatkuvasti ja elän muissa maailmoissa. Keskittymisvaikeuksia on jos aihe ei kiinnosta ja paikoillaan pysyminen tekemättä yhtään mitään on tuskaa. Väkisin alkaa jalka vipattamaan tai käsillä nyplään jotain tai vääntelehdin suulla, puren huulia jne. Ajatuksista puhumattakaan.
En ole diagnoosia hakenut, koska miten kukaan voisi kuitenkaan auttaa? Ei tämä sellainen tauti ole, josta saisi jotain etuuksia esim. työelämässä.- Aloittaja
Tuo mielialajuttu on vaihteleva eli en siis ole jatkuvasti alamaissa. Lähinnä silloin, kun alkaa tämä elämä pänniä itseaiheutettujen ongelmien myötä, kun ei saa suoritettua sitä mitä pitäisi. Harmittaa, kun tuntee itsensä laiskaksi vaikkei sitä sisimmässään luonteenpiirteekseen tunnista. Voihan tämä tietysti jonkin sortin masennustakin olla, mutta mistä se johtuu ja olenko ollut masentunut koko ikäni..? Olen lukemieni perusteella ajatellut, että se olisi adhd:n oire.
Googlettamalla löytyi tämä:
"Yleensä ADD kuitenkin haittaa elämää enemmän tai vähemmän. Tavaroiden kadottaminen ja myöhästely ovat tavanomaisia, koti saattaa olla sekaisin ja laskut hoitamatta. Opinnot jäävät monesti kesken, työssä on jatkuvasti vaikeuksia ja ihmissuhteet ovat myrskyisiä. Elämä tökkii. Toistuvat epäonnistumiset ja hulluksi, tyhmäksi tai laiskaksi haukkumiset aiheuttavat itsetunnon laskua ja masennusta. Myös erilaiset riippuvuudet ovat ADD-ongelmaisilla tavallisia." (lähde: http://www.nicehouse.fi/terveys/mieli/add.htm)
Aivan kuin minä! Eli siis onko tuo add nyt sitten miltei sama asia kuin adhd, mutta ilman sitä yletöntä vilkkautta? Kyllähän minäkin jalalla tärisyttämistä harrastan, kun pitkästyttää ja ärsyttää istua paikallaan, jos asiat eivät esim. opiskellessa etene. Ja kotiläksyt olivat aina ihan kammo jo lapsena, jos oli jotain monimutkaisempaa - ne sitten vain jäi tekemättä, kun ei jaksanut tankata. Pärjäsin sillä, että kuitenkin kuuntelin ja osallistuin aktiivisesti tunneilla(muiden mielestä liiankin aktiivisesti) vaikken kotona niin hirveästi päntännytkään. Kirjelappusia tuli kirjoiteltua vaikka kuinka tuntien aikana, kun siellä jaariteltiin niin paljon turhaa... - Höpsylä
Aloittaja kirjoitti:
Tuo mielialajuttu on vaihteleva eli en siis ole jatkuvasti alamaissa. Lähinnä silloin, kun alkaa tämä elämä pänniä itseaiheutettujen ongelmien myötä, kun ei saa suoritettua sitä mitä pitäisi. Harmittaa, kun tuntee itsensä laiskaksi vaikkei sitä sisimmässään luonteenpiirteekseen tunnista. Voihan tämä tietysti jonkin sortin masennustakin olla, mutta mistä se johtuu ja olenko ollut masentunut koko ikäni..? Olen lukemieni perusteella ajatellut, että se olisi adhd:n oire.
Googlettamalla löytyi tämä:
"Yleensä ADD kuitenkin haittaa elämää enemmän tai vähemmän. Tavaroiden kadottaminen ja myöhästely ovat tavanomaisia, koti saattaa olla sekaisin ja laskut hoitamatta. Opinnot jäävät monesti kesken, työssä on jatkuvasti vaikeuksia ja ihmissuhteet ovat myrskyisiä. Elämä tökkii. Toistuvat epäonnistumiset ja hulluksi, tyhmäksi tai laiskaksi haukkumiset aiheuttavat itsetunnon laskua ja masennusta. Myös erilaiset riippuvuudet ovat ADD-ongelmaisilla tavallisia." (lähde: http://www.nicehouse.fi/terveys/mieli/add.htm)
Aivan kuin minä! Eli siis onko tuo add nyt sitten miltei sama asia kuin adhd, mutta ilman sitä yletöntä vilkkautta? Kyllähän minäkin jalalla tärisyttämistä harrastan, kun pitkästyttää ja ärsyttää istua paikallaan, jos asiat eivät esim. opiskellessa etene. Ja kotiläksyt olivat aina ihan kammo jo lapsena, jos oli jotain monimutkaisempaa - ne sitten vain jäi tekemättä, kun ei jaksanut tankata. Pärjäsin sillä, että kuitenkin kuuntelin ja osallistuin aktiivisesti tunneilla(muiden mielestä liiankin aktiivisesti) vaikken kotona niin hirveästi päntännytkään. Kirjelappusia tuli kirjoiteltua vaikka kuinka tuntien aikana, kun siellä jaariteltiin niin paljon turhaa...aivan kuin minun kynästäni vain sillä erotuksella, että ystävystyminen on ollut minulle aina melko helppoa - ystävyyssuhteiden ylläpitäminen sen sijaan ei. Lapsena olin todella rauhallinen ja nykyäänkin olen ulkoisesti ihan cool, mikä ulkopuolisten silmin tulkitaan usein tasapainoisuudeksi ja järkevyydeksi. Päässä kuitenkin kihisee. :-D
"Passiivinen" eli inattentiivinen ad/hd on vaikea tunnistaa ja siksi se sekoitetaan usein lievään masennukseen.
"Eli siis onko tuo add nyt sitten miltei sama asia kuin adhd, mutta ilman sitä yletöntä vilkkautta?"
On. "Addi" voi olla myös noiden kahden sekoitus eli kombo. - UlmaLamb
Höpsylä kirjoitti:
aivan kuin minun kynästäni vain sillä erotuksella, että ystävystyminen on ollut minulle aina melko helppoa - ystävyyssuhteiden ylläpitäminen sen sijaan ei. Lapsena olin todella rauhallinen ja nykyäänkin olen ulkoisesti ihan cool, mikä ulkopuolisten silmin tulkitaan usein tasapainoisuudeksi ja järkevyydeksi. Päässä kuitenkin kihisee. :-D
"Passiivinen" eli inattentiivinen ad/hd on vaikea tunnistaa ja siksi se sekoitetaan usein lievään masennukseen.
"Eli siis onko tuo add nyt sitten miltei sama asia kuin adhd, mutta ilman sitä yletöntä vilkkautta?"
On. "Addi" voi olla myös noiden kahden sekoitus eli kombo.Onko passiiviseen AD/HD:hen lääkitystä?
- Inattentiivi ADD
UlmaLamb kirjoitti:
Onko passiiviseen AD/HD:hen lääkitystä?
Minulla on juuri tuo passiivinen ADD, eli olen inattentiivi, ehkäpä hyperi minusta pilkahtelee aika ajoin.
Tärkeä kysymys on, oletko lapsesta saakka ollut myöhästelevä, unohteleva? Jos äiti ei huolehtinut, menivätkö koulukirjat laukkuun ja tuliko läksyt tehtyä? Oliko oma huone kaaoksessa? Ja mitä tärkeintä: yrititkö aina olla parempi? Oireiden jatkuvuus lapsuudesta on tärkeä juttu. Se erottaa ADD:n muista diagnooseista, kuten masennuksesta.
ADD muistuttaa masennusta siinä, että jatkuva stressaaminen ja epäonnistuminen ihan yksinkertaisissakin asioissa, jotka näyttävät muilta sujuvan aivan itsekseen, syö henkistä hyvinvointia. Kun ADD lähtee hakemaan diagnoosia, hän on usein nurkkaan ajettu ja väsynyt. Sen lisäksi lääkärit eivät pidä ADD/ADHD -diagnooseista, koska niihin käytetty lääke on HUUMEreseptillä. HUU - UU- UU- ME! Resepti laitetaan kädet täristen, jos laitetaan lainkaan. Masennuslääkkeitä taas määrätään kaikkeen alkaen mahakivusta. Sitten voidaan merkitä, että potilas on hoidettu ja seurataan lääkitystä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli resepti pitää uusia siten, että potilas täytyy tavata, tältä kysytään, että no onkos ollut kivaa?
ADHD -lääkitys on usein stimulanttilääkitys. Yleisimmät lääkkeet ovat Concerta (Ritalin) ja Dexedrine. Concertassa ja Ritalinissa on sama vaikuttava aine, mutta Concerta on pitkävaikutteinen. Sitä määrätään useimmiten ensin. Ihan ensiksi lääkäri voi yrittää tuputtaa jotain masennuslääkettä, jolla on vähäisiä, ADHD:ta lieventäviä vaikutuksia ja hirvittävät sivuvaikutukset.
Oikea diagnoosi on tärkeää, ennenkuin rupeaa popsimaan mitään pillereitä. Julkisella puolella on hyvin vaikea päästä asiantuntevalle lääkärille. Kysele siis yksityisiltä. ADHD -aikuisten palstalta voit kysellä neuvoa, kenelle kannattaa mennä. Saitti näyttää olevan nurin? Se menee aina silloin tällöin nurin. - ADD-tapaus1991
Aloittaja kirjoitti:
Tuo mielialajuttu on vaihteleva eli en siis ole jatkuvasti alamaissa. Lähinnä silloin, kun alkaa tämä elämä pänniä itseaiheutettujen ongelmien myötä, kun ei saa suoritettua sitä mitä pitäisi. Harmittaa, kun tuntee itsensä laiskaksi vaikkei sitä sisimmässään luonteenpiirteekseen tunnista. Voihan tämä tietysti jonkin sortin masennustakin olla, mutta mistä se johtuu ja olenko ollut masentunut koko ikäni..? Olen lukemieni perusteella ajatellut, että se olisi adhd:n oire.
Googlettamalla löytyi tämä:
"Yleensä ADD kuitenkin haittaa elämää enemmän tai vähemmän. Tavaroiden kadottaminen ja myöhästely ovat tavanomaisia, koti saattaa olla sekaisin ja laskut hoitamatta. Opinnot jäävät monesti kesken, työssä on jatkuvasti vaikeuksia ja ihmissuhteet ovat myrskyisiä. Elämä tökkii. Toistuvat epäonnistumiset ja hulluksi, tyhmäksi tai laiskaksi haukkumiset aiheuttavat itsetunnon laskua ja masennusta. Myös erilaiset riippuvuudet ovat ADD-ongelmaisilla tavallisia." (lähde: http://www.nicehouse.fi/terveys/mieli/add.htm)
Aivan kuin minä! Eli siis onko tuo add nyt sitten miltei sama asia kuin adhd, mutta ilman sitä yletöntä vilkkautta? Kyllähän minäkin jalalla tärisyttämistä harrastan, kun pitkästyttää ja ärsyttää istua paikallaan, jos asiat eivät esim. opiskellessa etene. Ja kotiläksyt olivat aina ihan kammo jo lapsena, jos oli jotain monimutkaisempaa - ne sitten vain jäi tekemättä, kun ei jaksanut tankata. Pärjäsin sillä, että kuitenkin kuuntelin ja osallistuin aktiivisesti tunneilla(muiden mielestä liiankin aktiivisesti) vaikken kotona niin hirveästi päntännytkään. Kirjelappusia tuli kirjoiteltua vaikka kuinka tuntien aikana, kun siellä jaariteltiin niin paljon turhaa...Eli näiden kahden ero on tämä:
ADHD:n oireet:
1. Ongelmia keskittymisessä
2. Ongelmia tarkkaavaisuudessa
JA
3. Lisäksi ylivilkkautta ja/tai impulisiivisuutta
ADD:n oireet:
1. Ongelmia keskittymisessä
JA
2. Ongelmia tarkkaavaisuudessa.
Itselläni on ADD, jonka vuoksi opinnot ovat keskeytyneet kahdesti. Mitään alkoholi- tai huumeongelmia minulla ei ole, eikä ole ikinä ollutkaan, töissä ei ongelmia ja olen usein etuajassa joka paikassa. Vuokran ja laskut maksan ajallaan lähes poikkeuksetta. Mutta esimerkiksi; jos tiedän, että minun pitäisi vaikkapa imuroida, niin en välttämättä saa hommaa aloitetuksi heti ensimmäisen 5 minuutin aikana.
- F83dg
mulla on samat oireet:o
oon huomannu et monikaa ei valita keskittymis ongelmia vaikka olisi ADD dg.
itellä on f83 dg (kehityksen monimuotoiset neurologiset erityisvaikeudet. ja mulla siihen kuuluu: tarkkaamattomuus, toiminnanohjauksen ongelmat, hahmotus ongelmat, lievä keskittymis ongelma.)
mutta mulla saattaa oll myös add ton lisäks
tuntuuko susta että oot nähny mailman jotenki erillai ku muut?
onku sulla hyvä psykososiaalinen ymmärryskyky?..
...muttei toiminta kyky?
onku suakin sanottu oudoks ja erillai ajattekiaks?
tuletko usein väärin ymmäretyksi?
(nää voi liittyä ADDhen ja vaikeuttaa sosiaalista puolta)
muita mitä et sanonu:
onko sulla keskittymis ongelmia? esim: sukulaisesi selittää puhelimessa pitkää juttua, ja huomaat ajattelevasi että kuinka montaa eri leipää olet syönyt tällä viikolla
oletko luova?
tuntuuko että sulla olis ajatuksia liikaa päässä samaan aikaan, ja mistää ei tule mitää?
pätkiikö selittäminen kun tulee joku muu asia mieleen?
nii ja millasia sun sosiaaliset ongelmat on?- Alkup.
Tuntuu siltä, että tajuaa monen ihmisen vaikuttimia erilailla kuin muut muttei itse osaa käyttäytyä aina "siten kuin pitäisi". Huomaan monesti oman edun tavoittelun muissa, mutta välillä olen taas liian sinisilmäinen ja luottavainen ja siksi olen pohjimmiltani epävarma, vaikka varmasti suurin osa ihmisistä pitää minua avoimena ja itsevarmana. Koen olevani paikoitellen liian rehellinen ja suora enkä aina osaa ottaa huomioon miten joku saattaa esim. ottaa itseensä jostain sanomisestani vaikken olekaan tarkoittanut mitään pahaa. Vaikea selittää.. Olen sellainen "toisaalta, toisaalta" tyyppi.
Keskittymisvaikeuksia on välillä joo - ja ajatus todellakin pätkii ja varsinkin joskus kun selittää jotain niin sitä saattaa hypätä jonkun oleellisen asian yli. Eli oletan että toinen tietää jo asian vaikken ole muistanutkaan sitä kertoa. Toisaalta jos paneudun johonkin, esim. hyvään kirjaan tai typerämpää vielä nettisurffailuun, en näe enkä kuule muuta. En malta lopettaa! Ja sitten kun on koko yön valvonut niin aamulla taas miettii kuinka aikuismaista ja järkevää sellainen oli ja KADUTTAA, mutta kun itselleen on vaikea asettaa rajoja välillä... Tiedän mikä on oiken ja järkevää (ulkoilu, oikein syöminen, siivoaminen, asioiden hoitaminen ajallaan jne.) mutta en vain saa aikaiseksi tai en ehkä välitä itsestäni tarpeeksi, että saisin itseäni niskasta kiinni? Sitten masentaa ja ärsyttää. Tunnen itseni jotenkin oudoksi, kun itsestäänselvät asiat eivät hoidu kuten aikuisilta yleensä.
Autolla ajaminen on todella tylsää, jos pitää ajaa ihan tiukasti nopeusrajoituksen mukaan, ilman musiikkia, naposteltavaa tai keskustelukumppania. Olisiko tämä esim. merkki levottomuudesta?
Tuosta luovuudesta nyt en ihan niin tiedä. Miten senkin määrittelee? Ainakin olen lukemattomia kertoja kuullut lauseet: älä ajattele niin monimutkaisesti ja sinä ajattelet asioita ihan liikaa ja monelta kantilta. Itsestä vaan tuntuu siltä, että muut ovat putkiaivoja eivätkä osaa ottaa huomioon asioiden eri näkökulmia.
Tuosta puhelinesimerkistä. Saatan keskustelussa puuttua johonkin asian vierestä olevaan asiaan. Jos joku kertoo, että auto hajosi kun oli mennossa häihin, saatan alkaa siinä välissä keskustella siitä mitkä ovat luotettavia automerkkejä enkä ollenkaan muista kysyä, että mitä sitten kävi? Pääsikö tyyppi häihin jne. Siitä en voi kai syyttää add:tä tai adhd:tä, mutta olen myös joskus tahattoman itsekäs. Haluan kertoa oman versioni asiasta, enkä huomaa, että se toinen haluaisi puhua omasta jutustaan. Tai siis kuuntelen mielelläni kyllä, mutta toisen on ikään kuin "otettava" vuoronsa. Tässä olen pyrkinyt parantamaan tapojani ja ehkä hieman edistynytkin. - Alkup.
Alkup. kirjoitti:
Tuntuu siltä, että tajuaa monen ihmisen vaikuttimia erilailla kuin muut muttei itse osaa käyttäytyä aina "siten kuin pitäisi". Huomaan monesti oman edun tavoittelun muissa, mutta välillä olen taas liian sinisilmäinen ja luottavainen ja siksi olen pohjimmiltani epävarma, vaikka varmasti suurin osa ihmisistä pitää minua avoimena ja itsevarmana. Koen olevani paikoitellen liian rehellinen ja suora enkä aina osaa ottaa huomioon miten joku saattaa esim. ottaa itseensä jostain sanomisestani vaikken olekaan tarkoittanut mitään pahaa. Vaikea selittää.. Olen sellainen "toisaalta, toisaalta" tyyppi.
Keskittymisvaikeuksia on välillä joo - ja ajatus todellakin pätkii ja varsinkin joskus kun selittää jotain niin sitä saattaa hypätä jonkun oleellisen asian yli. Eli oletan että toinen tietää jo asian vaikken ole muistanutkaan sitä kertoa. Toisaalta jos paneudun johonkin, esim. hyvään kirjaan tai typerämpää vielä nettisurffailuun, en näe enkä kuule muuta. En malta lopettaa! Ja sitten kun on koko yön valvonut niin aamulla taas miettii kuinka aikuismaista ja järkevää sellainen oli ja KADUTTAA, mutta kun itselleen on vaikea asettaa rajoja välillä... Tiedän mikä on oiken ja järkevää (ulkoilu, oikein syöminen, siivoaminen, asioiden hoitaminen ajallaan jne.) mutta en vain saa aikaiseksi tai en ehkä välitä itsestäni tarpeeksi, että saisin itseäni niskasta kiinni? Sitten masentaa ja ärsyttää. Tunnen itseni jotenkin oudoksi, kun itsestäänselvät asiat eivät hoidu kuten aikuisilta yleensä.
Autolla ajaminen on todella tylsää, jos pitää ajaa ihan tiukasti nopeusrajoituksen mukaan, ilman musiikkia, naposteltavaa tai keskustelukumppania. Olisiko tämä esim. merkki levottomuudesta?
Tuosta luovuudesta nyt en ihan niin tiedä. Miten senkin määrittelee? Ainakin olen lukemattomia kertoja kuullut lauseet: älä ajattele niin monimutkaisesti ja sinä ajattelet asioita ihan liikaa ja monelta kantilta. Itsestä vaan tuntuu siltä, että muut ovat putkiaivoja eivätkä osaa ottaa huomioon asioiden eri näkökulmia.
Tuosta puhelinesimerkistä. Saatan keskustelussa puuttua johonkin asian vierestä olevaan asiaan. Jos joku kertoo, että auto hajosi kun oli mennossa häihin, saatan alkaa siinä välissä keskustella siitä mitkä ovat luotettavia automerkkejä enkä ollenkaan muista kysyä, että mitä sitten kävi? Pääsikö tyyppi häihin jne. Siitä en voi kai syyttää add:tä tai adhd:tä, mutta olen myös joskus tahattoman itsekäs. Haluan kertoa oman versioni asiasta, enkä huomaa, että se toinen haluaisi puhua omasta jutustaan. Tai siis kuuntelen mielelläni kyllä, mutta toisen on ikään kuin "otettava" vuoronsa. Tässä olen pyrkinyt parantamaan tapojani ja ehkä hieman edistynytkin.En huomannut yhtä edellistä kirjoitusta.
Olen ollut lapsena jo unohtelevainen. Läksyjen kanssa olin pulassa ainakin yläasteelta, ala-asteaikaa en muista ihan niin tarkasti. Äiti ei todellakaan huolehtinut (tarkistanut) että oliko läksyt tehty. Kysyi kyllä ja usein huijasin, että joo. Sitten ennen tuntia yritin räpeltää jotain ja koska en ole ollut ihan tyhmä niin yleensä pääsin kuin koira veräjästä jollain konstilla. Kuuntelin tunneilla kyllä (ja kirjoittelin niitä lappusia aika usein samalla...).
"ADD muistuttaa masennusta siinä, että jatkuva stressaaminen ja epäonnistuminen ihan yksinkertaisissakin asioissa, jotka näyttävät muilta sujuvan aivan itsekseen, syö henkistä hyvinvointia. " Tämä on juuri kuin minä! Alkup. kirjoitti:
En huomannut yhtä edellistä kirjoitusta.
Olen ollut lapsena jo unohtelevainen. Läksyjen kanssa olin pulassa ainakin yläasteelta, ala-asteaikaa en muista ihan niin tarkasti. Äiti ei todellakaan huolehtinut (tarkistanut) että oliko läksyt tehty. Kysyi kyllä ja usein huijasin, että joo. Sitten ennen tuntia yritin räpeltää jotain ja koska en ole ollut ihan tyhmä niin yleensä pääsin kuin koira veräjästä jollain konstilla. Kuuntelin tunneilla kyllä (ja kirjoittelin niitä lappusia aika usein samalla...).
"ADD muistuttaa masennusta siinä, että jatkuva stressaaminen ja epäonnistuminen ihan yksinkertaisissakin asioissa, jotka näyttävät muilta sujuvan aivan itsekseen, syö henkistä hyvinvointia. " Tämä on juuri kuin minä!Aikuisten tarkkaavaisuushäiriön diagnosointikriteerit
Huomautus: Nämä kriteerit perustuvat laajaan kliiniseen kokemukseen, mutta niitä ei ole vielä kenttätutkimuksin todettu tilastokelpoisiksi. Kriteerin voidaan katsoa täyttyvän vain silloin, jos ominaisuus esiintyy huomattavasti useammin kuin useimmilla henkisesti samanikäisillä ihmisillä.
Luetteloa tarkasteltaessa voidaan huomata tiettyjen teemojen nousevan esiin. Lapsuusiän oireiden klassiset kolme kulmakiveä ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus tai levottomuus. Lisäksi on havaittavissa mielialoihin ja niiden vaihteluun, itsetuntoon ja minäkuvaan liittyviä ongelmia. Yleensä oireet ovat luonnollinen seuraus lapsuusajan kokemuksista.
Havaittavissa on pysyvää haittaa vähintään kahdellatoista seuraavista alueista:
1. Alisuoriutumisen tunne, tai tunne siitä, että tavoitteet jäävät saavuttamatta (riippumatta siitä, paljonko on saanut aikaan). Tämä oire mainitaan ensimmäisenä, koska se on yleisin syy siihen, että aikuinen lähtee hakemaan apua. "Asiat eivät vain pysy hallinnassani", on tavallinen lausahdus. Henkilö saattaa olla ulkopuolisen silmin hyvinkin menestynyt, tai hän saattaa ponnistella eteenpäin ja kuin labyrinttiin eksyneenä kykenemättä hyödyntämään luontaisia kykyjään.
2. Vaikeus toimia järjestelmällisesti. Useimpien ADD-aikuisten keskeinen ongelma. Arjen vaatimukset ja jokapäiväisten asioiden hoitaminen saattavat saada aikuisen pois tolaltaan, kun hänellä ei enää ole turvanaan koulun luomaa rakennetta eivätkä vanhemmat enää järjestä asioita hänen puolestaan. Pienet velvollisuudet voivat kasautua valtaviksi kompastuskiviksi. Tapaamisesta myöhästyminen, tärkeän paperin katoaminen tai deadlinen unohtuminen tuntuu kaatavan koko maailman.
3. Jatkuva vitkastelu tai aloittamisen vaikeus. Uuden tehtävän aloittaminen herättää ADD-aikuisessa niin suurta vastenmielisyyttä ja epäonnistumisen pelkoa, että hän lykkää ja lykkää aloittamista, mikä tietenkin vain lisää tehtävään liittyvää ahdistusta.
4. Monta rautaa tulessa, vaikeus saattaa projekteja loppuun. Seurausta kohdasta 3. Kun yhtä tehtävää lykätään, tilalle tulee toinen. Päivän, viikon tai vuoden loppuun mennessä aloitettuna on lukuisia projekteja, joista montakaan ei ole saatu valmiiksi.
5. Taipumus sanoa mitä mieleen juolahtaa harkitsematta erityisen huolellisesti huomautuksen ajoitusta tai tilanteeseen sopivuutta. Innostus tempaa ADD-aikuisen helposti mukaansa kuten ADD-lapsen. Mieleen tullut idea on sanottava ääneen, jolloin tahdikkuus ja asiallisuus saavat väistyä lapsenomaisen riemun tieltä.
6. Toistuva stimulaation etsiminen. ADD-aikuinen hakee jatkuvasti elämäänsä jotakin uutta, jotakin ulkoista, mikä vetäisi vertoja sisällä poukkoilevalle pyörremyrskylle.
7. Taipumus pitkästyä herkästi. Seurausta kohdasta 6. Tylsistyminen ympäröi ADD-aikuista kuin viemäri, joka uhkaa imeä kaiken energian ja jättää ihmisen janoamaan lisää virikkeitä. Tämä saatetaan tulkita välinpitämättömyydeksi, vaikka se itse asiassa on suhteellista kyvyttömyyttä ylläpitää kiinnostusta pitkiä aikoja. Vaikka ADD-aikuinen kuinka haluaisi olla kiinnostunut, hänen akkunsa tyhjenee nopeasti.
8. Ajatusten harhailu, vaikeus keskittyä, taipumus vaipua omiin ajatuksiin kesken sivun tai keskustelun – tähän liittyy usein kyky ylikeskittyä ajoittain. ADD:n tunnusomainen piirre. Ajatusten harhailu on täysin tahatonta. Toinen osapuoli saattaa vain yhtäkkiä huomata, että ADD-aikuinen ei enää kuuntelekaan. Harvinaislaatuinen ylikeskittymiskyky on myös tavallista, mikä todistaa, että oireyhtymässä ei ole kyse tarkkaavaisuuden puutteesta vaan tarkkaavaisuuden epätasaisuudesta.
9. Usein luovuus, intuitiivisuus, älykkyys. Tämä ei ole oire, vaan maininnan arvoinen ominaisuus. ADD-aikuisen mieli on usein harvinaisen luova. Epäjärjestelmällisyyden ja hajamielisyyden keskeltä pilkahtaa säkenöivää lahjakkuutta. Tämän oman erikoislaatuisuuden löytäminen on yksi hoidon tavoitteista.
10. Vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan. Toisin kuin voisi luulla, tässä ei ole kyse auktoriteetteihin kohdistuvasta asenneongelmasta. Pikemminkin kyseessä on pitkästyneisyyden ja turhautuneisuuden ilmenemismuoto: ADD-aikuinen kyllästyy tavanomaisiin toimintatapoihin ja kiinnostuu uudenlaisista lähestymistavoista, ja toisaalta turhautuu siihen, ettei kykene toimimaan oletetuilla tavoilla.
--->I-Ronya kirjoitti:
Aikuisten tarkkaavaisuushäiriön diagnosointikriteerit
Huomautus: Nämä kriteerit perustuvat laajaan kliiniseen kokemukseen, mutta niitä ei ole vielä kenttätutkimuksin todettu tilastokelpoisiksi. Kriteerin voidaan katsoa täyttyvän vain silloin, jos ominaisuus esiintyy huomattavasti useammin kuin useimmilla henkisesti samanikäisillä ihmisillä.
Luetteloa tarkasteltaessa voidaan huomata tiettyjen teemojen nousevan esiin. Lapsuusiän oireiden klassiset kolme kulmakiveä ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus tai levottomuus. Lisäksi on havaittavissa mielialoihin ja niiden vaihteluun, itsetuntoon ja minäkuvaan liittyviä ongelmia. Yleensä oireet ovat luonnollinen seuraus lapsuusajan kokemuksista.
Havaittavissa on pysyvää haittaa vähintään kahdellatoista seuraavista alueista:
1. Alisuoriutumisen tunne, tai tunne siitä, että tavoitteet jäävät saavuttamatta (riippumatta siitä, paljonko on saanut aikaan). Tämä oire mainitaan ensimmäisenä, koska se on yleisin syy siihen, että aikuinen lähtee hakemaan apua. "Asiat eivät vain pysy hallinnassani", on tavallinen lausahdus. Henkilö saattaa olla ulkopuolisen silmin hyvinkin menestynyt, tai hän saattaa ponnistella eteenpäin ja kuin labyrinttiin eksyneenä kykenemättä hyödyntämään luontaisia kykyjään.
2. Vaikeus toimia järjestelmällisesti. Useimpien ADD-aikuisten keskeinen ongelma. Arjen vaatimukset ja jokapäiväisten asioiden hoitaminen saattavat saada aikuisen pois tolaltaan, kun hänellä ei enää ole turvanaan koulun luomaa rakennetta eivätkä vanhemmat enää järjestä asioita hänen puolestaan. Pienet velvollisuudet voivat kasautua valtaviksi kompastuskiviksi. Tapaamisesta myöhästyminen, tärkeän paperin katoaminen tai deadlinen unohtuminen tuntuu kaatavan koko maailman.
3. Jatkuva vitkastelu tai aloittamisen vaikeus. Uuden tehtävän aloittaminen herättää ADD-aikuisessa niin suurta vastenmielisyyttä ja epäonnistumisen pelkoa, että hän lykkää ja lykkää aloittamista, mikä tietenkin vain lisää tehtävään liittyvää ahdistusta.
4. Monta rautaa tulessa, vaikeus saattaa projekteja loppuun. Seurausta kohdasta 3. Kun yhtä tehtävää lykätään, tilalle tulee toinen. Päivän, viikon tai vuoden loppuun mennessä aloitettuna on lukuisia projekteja, joista montakaan ei ole saatu valmiiksi.
5. Taipumus sanoa mitä mieleen juolahtaa harkitsematta erityisen huolellisesti huomautuksen ajoitusta tai tilanteeseen sopivuutta. Innostus tempaa ADD-aikuisen helposti mukaansa kuten ADD-lapsen. Mieleen tullut idea on sanottava ääneen, jolloin tahdikkuus ja asiallisuus saavat väistyä lapsenomaisen riemun tieltä.
6. Toistuva stimulaation etsiminen. ADD-aikuinen hakee jatkuvasti elämäänsä jotakin uutta, jotakin ulkoista, mikä vetäisi vertoja sisällä poukkoilevalle pyörremyrskylle.
7. Taipumus pitkästyä herkästi. Seurausta kohdasta 6. Tylsistyminen ympäröi ADD-aikuista kuin viemäri, joka uhkaa imeä kaiken energian ja jättää ihmisen janoamaan lisää virikkeitä. Tämä saatetaan tulkita välinpitämättömyydeksi, vaikka se itse asiassa on suhteellista kyvyttömyyttä ylläpitää kiinnostusta pitkiä aikoja. Vaikka ADD-aikuinen kuinka haluaisi olla kiinnostunut, hänen akkunsa tyhjenee nopeasti.
8. Ajatusten harhailu, vaikeus keskittyä, taipumus vaipua omiin ajatuksiin kesken sivun tai keskustelun – tähän liittyy usein kyky ylikeskittyä ajoittain. ADD:n tunnusomainen piirre. Ajatusten harhailu on täysin tahatonta. Toinen osapuoli saattaa vain yhtäkkiä huomata, että ADD-aikuinen ei enää kuuntelekaan. Harvinaislaatuinen ylikeskittymiskyky on myös tavallista, mikä todistaa, että oireyhtymässä ei ole kyse tarkkaavaisuuden puutteesta vaan tarkkaavaisuuden epätasaisuudesta.
9. Usein luovuus, intuitiivisuus, älykkyys. Tämä ei ole oire, vaan maininnan arvoinen ominaisuus. ADD-aikuisen mieli on usein harvinaisen luova. Epäjärjestelmällisyyden ja hajamielisyyden keskeltä pilkahtaa säkenöivää lahjakkuutta. Tämän oman erikoislaatuisuuden löytäminen on yksi hoidon tavoitteista.
10. Vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan. Toisin kuin voisi luulla, tässä ei ole kyse auktoriteetteihin kohdistuvasta asenneongelmasta. Pikemminkin kyseessä on pitkästyneisyyden ja turhautuneisuuden ilmenemismuoto: ADD-aikuinen kyllästyy tavanomaisiin toimintatapoihin ja kiinnostuu uudenlaisista lähestymistavoista, ja toisaalta turhautuu siihen, ettei kykene toimimaan oletetuilla tavoilla.
--->11. Kärsimättömyys; alhainen turhautumiskynnys. Kaikenlainen turhautuminen tuo ADD-aikuisen mieleen menneet epäonnistumiset. "Voi ei, taas käy näin", hän ajattelee. Niinpä hän ärtyy tai vetäytyy tilanteesta. Kärsimättömyys liittyy stimulaation tarpeeseen, ja ulospäin saattaa näyttää siltä, että henkilö on epäkypsä tai tyytymätön kaikkeen.
12. Impulsiivisuus, joko verbaalinen tai toiminnallinen. Ilmenee esimerkiksi impulsiivisena rahankäyttönä, suunnitelmien muuttamisena ja uusien aikataulujen tai urasuunnitelmien toteuttamisena. Tämä on yksi vaarallisimmista aikuisiän oireista, tai toisaalta – impulssin mukaan – yksi hyödyllisimmistä.
13. Aiheeton ja loputon huolestuneisuus; taipumus vuoroin etsiä näköpiiristä huolen aiheita, vuoroin jättää huomaamatta todellisia vaaroja tai olla piittaamatta niistä. Tarkkaavaisuus muuttuu huolestuneisuudeksi, kun sitä ei keskitetä mihinkään tehtävään.
14. Tunne uhkaavasta tuomiosta, epävarmuus, ja toisaalta ajoittain taipumus ottaa suuria riskejä. Tämä oire liittyy sekä tarpeettomaan murehtimiseen että impulsiivisuuteen.
15. Mielialojen ailahtelu, masennus, etenkin ihmisestä tai projektista irrottautumisen yhteydessä. ADD-aikuiset ovat alttiimpia mielialojen epävakaudelle kuin lapset. Suurelta osin tämä johtuu heidän turhauttavista kokemuksistaan ja/tai epäonnistumisistaan, mutta osittain se on myös oireyhtymään liittyvä biologinen ominaisuus.
16. Levottomuus. Aikuisen käytöksessä ei yleensä näy sellaista ilmiselvää yliaktiivisuutta, jota lapsilla saattaa esiintyä. Sen sijaan havaittavissa on hermostuneen oloista energisyyttä: vaeltelua, sormilla naputtelua, istuma-asennon vaihtelua, toistuvaa pöydästä tai huoneesta poistumista, ärtyisyyttä paikallaan ollessa.
17. Taipumus riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen. Riippuvuus saattaa kohdistua päihteisiin, kuten alkoholiin tai kokaiiniin, tai toimintaan, kuten uhkapeleihin, shoppailuun, syömiseen tai työntekoon.
18. Jatkuvat itsetunto-ongelmat. Ne ovat vuosien ehdollistumisen suora ja ikävä seuraus: ADD-aikuinen on vuosien ajan saanut kuulla olevansa kömpelys, kummajainen, alisuoriutuja, laiska, tyhmä, omituinen ja niin edelleen. Vuosien turhautuminen, epäonnistumiset tai vain riittämättömyyden tunne johtavat itsetunto-ongelmiin. On hämmästyttävää, miten sinnikkäitä monet aikuiset ovat kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
19. Puutteellinen itsearviointikyky. ADD-ihmiset eivät ole kovin taitavia arvioimaan itseään. He eivät hahmota tarkasti, miten heidän käyttäytymisensä vaikuttaa toisiin ihmisiin. Tämä piirre aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä ja paljon mielipahaa.
20. Perheessä esiintynyt ADD:tä, maanis-depressiivisyyttä, masennusta, päihteiden väärinkäyttöä tai muita impulssien hallintaan tai mielialoihin liittyviä häiriöitä. Koska ADD on perinnöllinen ja liittyy näihin muihin mainittuihin taipumuksiin, on tavallista (mutta ei välttämätöntä), että perhetaustasta löytyy tällaisia ongelmia.
Lapsuudessa on havaittavissa ADD:n merkkejä ja oireita, vaikka virallista diagnoosia ei välttämättä ole tehty.
Oireet eivät johdu muusta sairaudesta tai mielenterveysongelmasta.
mä olin ite melko varma että olis ADD, tyttärellä se diagnosoitiin kesällä. aina luullu että adhd olis sitä kumipallona olemista. Oireista oli tyttärellä sen tyyppinen että aloin miettiin että olisko ittellä.
no
olihan se. mutta diagnoosi oli ADHD... kysyinkin psykiatrilta että miten se siihen pääty, kun oon ihan überlaiska, johon hän selvensi, että mulla on impulsiivisuutta (mm rahankäytössä) että se yleensä on aikuisiällä harvemmin sitä puihin kiipeilyä :D
melkosesti helpotti kun sain lääkityksen,
jos pitäis määritellä jollekkin "normaalille" että miltä se tuntuu, niin vähän niinq olis heiniä pää täynnä ja kaikki asiat siälä kasas, si ko saa lääkkeen nii olis heinät paalattuna :D
no, näin mulla.- Aloittaja
I-Ronya kirjoitti:
11. Kärsimättömyys; alhainen turhautumiskynnys. Kaikenlainen turhautuminen tuo ADD-aikuisen mieleen menneet epäonnistumiset. "Voi ei, taas käy näin", hän ajattelee. Niinpä hän ärtyy tai vetäytyy tilanteesta. Kärsimättömyys liittyy stimulaation tarpeeseen, ja ulospäin saattaa näyttää siltä, että henkilö on epäkypsä tai tyytymätön kaikkeen.
12. Impulsiivisuus, joko verbaalinen tai toiminnallinen. Ilmenee esimerkiksi impulsiivisena rahankäyttönä, suunnitelmien muuttamisena ja uusien aikataulujen tai urasuunnitelmien toteuttamisena. Tämä on yksi vaarallisimmista aikuisiän oireista, tai toisaalta – impulssin mukaan – yksi hyödyllisimmistä.
13. Aiheeton ja loputon huolestuneisuus; taipumus vuoroin etsiä näköpiiristä huolen aiheita, vuoroin jättää huomaamatta todellisia vaaroja tai olla piittaamatta niistä. Tarkkaavaisuus muuttuu huolestuneisuudeksi, kun sitä ei keskitetä mihinkään tehtävään.
14. Tunne uhkaavasta tuomiosta, epävarmuus, ja toisaalta ajoittain taipumus ottaa suuria riskejä. Tämä oire liittyy sekä tarpeettomaan murehtimiseen että impulsiivisuuteen.
15. Mielialojen ailahtelu, masennus, etenkin ihmisestä tai projektista irrottautumisen yhteydessä. ADD-aikuiset ovat alttiimpia mielialojen epävakaudelle kuin lapset. Suurelta osin tämä johtuu heidän turhauttavista kokemuksistaan ja/tai epäonnistumisistaan, mutta osittain se on myös oireyhtymään liittyvä biologinen ominaisuus.
16. Levottomuus. Aikuisen käytöksessä ei yleensä näy sellaista ilmiselvää yliaktiivisuutta, jota lapsilla saattaa esiintyä. Sen sijaan havaittavissa on hermostuneen oloista energisyyttä: vaeltelua, sormilla naputtelua, istuma-asennon vaihtelua, toistuvaa pöydästä tai huoneesta poistumista, ärtyisyyttä paikallaan ollessa.
17. Taipumus riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen. Riippuvuus saattaa kohdistua päihteisiin, kuten alkoholiin tai kokaiiniin, tai toimintaan, kuten uhkapeleihin, shoppailuun, syömiseen tai työntekoon.
18. Jatkuvat itsetunto-ongelmat. Ne ovat vuosien ehdollistumisen suora ja ikävä seuraus: ADD-aikuinen on vuosien ajan saanut kuulla olevansa kömpelys, kummajainen, alisuoriutuja, laiska, tyhmä, omituinen ja niin edelleen. Vuosien turhautuminen, epäonnistumiset tai vain riittämättömyyden tunne johtavat itsetunto-ongelmiin. On hämmästyttävää, miten sinnikkäitä monet aikuiset ovat kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
19. Puutteellinen itsearviointikyky. ADD-ihmiset eivät ole kovin taitavia arvioimaan itseään. He eivät hahmota tarkasti, miten heidän käyttäytymisensä vaikuttaa toisiin ihmisiin. Tämä piirre aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä ja paljon mielipahaa.
20. Perheessä esiintynyt ADD:tä, maanis-depressiivisyyttä, masennusta, päihteiden väärinkäyttöä tai muita impulssien hallintaan tai mielialoihin liittyviä häiriöitä. Koska ADD on perinnöllinen ja liittyy näihin muihin mainittuihin taipumuksiin, on tavallista (mutta ei välttämätöntä), että perhetaustasta löytyy tällaisia ongelmia.
Lapsuudessa on havaittavissa ADD:n merkkejä ja oireita, vaikka virallista diagnoosia ei välttämättä ole tehty.
Oireet eivät johdu muusta sairaudesta tai mielenterveysongelmasta.
mä olin ite melko varma että olis ADD, tyttärellä se diagnosoitiin kesällä. aina luullu että adhd olis sitä kumipallona olemista. Oireista oli tyttärellä sen tyyppinen että aloin miettiin että olisko ittellä.
no
olihan se. mutta diagnoosi oli ADHD... kysyinkin psykiatrilta että miten se siihen pääty, kun oon ihan überlaiska, johon hän selvensi, että mulla on impulsiivisuutta (mm rahankäytössä) että se yleensä on aikuisiällä harvemmin sitä puihin kiipeilyä :D
melkosesti helpotti kun sain lääkityksen,
jos pitäis määritellä jollekkin "normaalille" että miltä se tuntuu, niin vähän niinq olis heiniä pää täynnä ja kaikki asiat siälä kasas, si ko saa lääkkeen nii olis heinät paalattuna :D
no, näin mulla.Tutulta kuulostivat "oireet". Mm. koevastaukset olen tehnyt aina niin, etten koskaan vastaa kerralla yhteen kysymykseen vaan aloitan ja teen sitä mukaa, kun mieleen tulee ja sitten pompottelen eri kysymysten välillä ristiin rastiin - kun ei jaksa tehdä yhtä kerralla loppuun eikä kaikki asiat tule heti mieleen. Siivotessa (sitten kun pakko tai inspiraatio iskee) teen montaa asiaa päällekkäin. Rahan käytössä on vaihtelevuutta. Välillä saan hillittyä itseni, sitten taas unohdan järkevän minäni. Laskuista on tullut maksettua omaisuus myöhästymismaksuja, kun ei vaan saa ajallaan hoidettua- onneksi on suoraveloitus, se on tosi hyvä tällaiselle, mutta kun kaikkia ei siihenkään saa. Nimenomaan tuo kolahti, että sitten kun vanhemmat ja koulu eivät aseta "rajoja" niin asiat alkavat luisua. Juuri näin on käynyt. Kun ei kukaan varsinaisesti pakota, asiat jäävät hoitamatta.
Kuuluuko oireisiin ailahtelevaisuus eli siis niin, että välillä on normaalimpia jaksoja ja välillä huonompia? Kun nyt tuntuu olevan sellainen retkahdus ja masennus päällä, mutta aiemmin luulin jo vähän aikuistuneeni ja "parantuneeni" kun sain hoidettua asioita paremmin. Voiko ad/hd:stä tai add:stä parantua? Olen pohtinut myös ruokavalion osuutta tähän.
Olen epäillyt mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa tämän väsyneisyyden ja saamattomuuden syyksi ja epäilen sitä vieläkin..
Paljonko tutkimukset maksaa (siis niin että saa diagnoosin) jos menee yksityiselle? Tämä olisi tärkeä tieto.
Haluaisin niin saada asiat sujumaan ja otteen takaisin elämääni että olisin jopa valmis kokeilemaan lääkkeitäkin, joihin olen suhtautunut aikaisemmin negatiivisesti. Aloittaja kirjoitti:
Tutulta kuulostivat "oireet". Mm. koevastaukset olen tehnyt aina niin, etten koskaan vastaa kerralla yhteen kysymykseen vaan aloitan ja teen sitä mukaa, kun mieleen tulee ja sitten pompottelen eri kysymysten välillä ristiin rastiin - kun ei jaksa tehdä yhtä kerralla loppuun eikä kaikki asiat tule heti mieleen. Siivotessa (sitten kun pakko tai inspiraatio iskee) teen montaa asiaa päällekkäin. Rahan käytössä on vaihtelevuutta. Välillä saan hillittyä itseni, sitten taas unohdan järkevän minäni. Laskuista on tullut maksettua omaisuus myöhästymismaksuja, kun ei vaan saa ajallaan hoidettua- onneksi on suoraveloitus, se on tosi hyvä tällaiselle, mutta kun kaikkia ei siihenkään saa. Nimenomaan tuo kolahti, että sitten kun vanhemmat ja koulu eivät aseta "rajoja" niin asiat alkavat luisua. Juuri näin on käynyt. Kun ei kukaan varsinaisesti pakota, asiat jäävät hoitamatta.
Kuuluuko oireisiin ailahtelevaisuus eli siis niin, että välillä on normaalimpia jaksoja ja välillä huonompia? Kun nyt tuntuu olevan sellainen retkahdus ja masennus päällä, mutta aiemmin luulin jo vähän aikuistuneeni ja "parantuneeni" kun sain hoidettua asioita paremmin. Voiko ad/hd:stä tai add:stä parantua? Olen pohtinut myös ruokavalion osuutta tähän.
Olen epäillyt mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa tämän väsyneisyyden ja saamattomuuden syyksi ja epäilen sitä vieläkin..
Paljonko tutkimukset maksaa (siis niin että saa diagnoosin) jos menee yksityiselle? Tämä olisi tärkeä tieto.
Haluaisin niin saada asiat sujumaan ja otteen takaisin elämääni että olisin jopa valmis kokeilemaan lääkkeitäkin, joihin olen suhtautunut aikaisemmin negatiivisesti.mun ymmärtääkseni add:ssä ja adhd:ssa kun nää välittäjäaineet ei kulje päässä niinku normityypeillä joka aiheuttaaa tän alotekyvyn puuttumisen, niin voi korjaantua ajansaatossa lääkken käytön "seurauksena" kun ne jotenki aktivoi nää radat ja silloin aivot oppii nää synapsit uudellee. (nyt on sitte turha kenekä tulla viisasteleen terminologiasta;ennoo mikää lääkäri, en hoitaja)
yksityisestä en osaa sanoo mutta kunnallisella puolella ei tietääkseni maksa mitään. mulle nyt mitään varsinaisia testejä ei oo tehtykään kun tyttärellä todettii add kesällä ja siinä kun tulin tutustuneeksi näihin "oireisiin" totesin et sopii myäs muhun,käsittääkseni aikuisille ei ole edes olemassa varsinaisia kokeita vaan perustuu todistusten analysointii, eli miten on pärjänyt koulussa esim, sekä haastatellaan stäiä, perhettä jne, muutaman käynnin vaatii ja sitte aloitetaan lääkekoikeilu.
mä koitin kesällä tota tyttären lääkettä (siis sehän ei "toimi" eikä tee mitään muutosta oloon, ihmisellä jonka välittjäaineet toimii normaalisti) ja mulla ne toimi joten pitäydyin sitte itte samassa lääkkeessä, 18mg concertassa ja olen pystynyt tekemään asioita ihan eri tavalla, ts. pystynyt "pilkkomaan" isot kokonaisuudet osiin jolloin alottamisknnys pienenee todella paljon.- mitteetota?
I-Ronya kirjoitti:
mun ymmärtääkseni add:ssä ja adhd:ssa kun nää välittäjäaineet ei kulje päässä niinku normityypeillä joka aiheuttaaa tän alotekyvyn puuttumisen, niin voi korjaantua ajansaatossa lääkken käytön "seurauksena" kun ne jotenki aktivoi nää radat ja silloin aivot oppii nää synapsit uudellee. (nyt on sitte turha kenekä tulla viisasteleen terminologiasta;ennoo mikää lääkäri, en hoitaja)
yksityisestä en osaa sanoo mutta kunnallisella puolella ei tietääkseni maksa mitään. mulle nyt mitään varsinaisia testejä ei oo tehtykään kun tyttärellä todettii add kesällä ja siinä kun tulin tutustuneeksi näihin "oireisiin" totesin et sopii myäs muhun,käsittääkseni aikuisille ei ole edes olemassa varsinaisia kokeita vaan perustuu todistusten analysointii, eli miten on pärjänyt koulussa esim, sekä haastatellaan stäiä, perhettä jne, muutaman käynnin vaatii ja sitte aloitetaan lääkekoikeilu.
mä koitin kesällä tota tyttären lääkettä (siis sehän ei "toimi" eikä tee mitään muutosta oloon, ihmisellä jonka välittjäaineet toimii normaalisti) ja mulla ne toimi joten pitäydyin sitte itte samassa lääkkeessä, 18mg concertassa ja olen pystynyt tekemään asioita ihan eri tavalla, ts. pystynyt "pilkkomaan" isot kokonaisuudet osiin jolloin alottamisknnys pienenee todella paljon.Heip! En tiiä kirjotanko nyt oikeeseen paikkaan, mutta kun noista lääkkeistä puhelette, nin koitan onneani, josko joku auttais pulmassani. :)
Sain adhd dg -04 (ei kuulemma kauheen selkee tapaus..?), enkä ole vaivaan aiemmin syönyt lääkettä, vaikka elämä onkin ollut henkisesti aika raskasta ja sekavaa. Tapasin taannoin psykologin, joka epäili mulla olevan tarkkaavuushäiriön lisäksi masennus ja sanoi masennuksen oltava hoidettu ensin alta pois, ennen kuin adhd:ta yms. voi ruveta hoitamaan. Hän suositteli mulle masennuslääkkeitä.
Kysymykseni onkin, että voiko masennus johtua adhd:sta ja parantua adhd-lääkityksellä (Conserta, Ritalin yms.)? Entä voiko näin ollen oireet pahentua pelkillä "tavallisilla" masennuslääkkeillä?
Mukavaa joulun odotusta kaikille! :) - mitteetota?
mitteetota? kirjoitti:
Heip! En tiiä kirjotanko nyt oikeeseen paikkaan, mutta kun noista lääkkeistä puhelette, nin koitan onneani, josko joku auttais pulmassani. :)
Sain adhd dg -04 (ei kuulemma kauheen selkee tapaus..?), enkä ole vaivaan aiemmin syönyt lääkettä, vaikka elämä onkin ollut henkisesti aika raskasta ja sekavaa. Tapasin taannoin psykologin, joka epäili mulla olevan tarkkaavuushäiriön lisäksi masennus ja sanoi masennuksen oltava hoidettu ensin alta pois, ennen kuin adhd:ta yms. voi ruveta hoitamaan. Hän suositteli mulle masennuslääkkeitä.
Kysymykseni onkin, että voiko masennus johtua adhd:sta ja parantua adhd-lääkityksellä (Conserta, Ritalin yms.)? Entä voiko näin ollen oireet pahentua pelkillä "tavallisilla" masennuslääkkeillä?
Mukavaa joulun odotusta kaikille! :)Semmosta piti vielä kysymäni, että osaisko kukaan suositella pääkaupunkiseudulta hyvää lääkäriä, joka tekee adhd-diagnooseja, kenellä te ootte käyneet? :)
- Oijjoijjoijoi
mitteetota? kirjoitti:
Heip! En tiiä kirjotanko nyt oikeeseen paikkaan, mutta kun noista lääkkeistä puhelette, nin koitan onneani, josko joku auttais pulmassani. :)
Sain adhd dg -04 (ei kuulemma kauheen selkee tapaus..?), enkä ole vaivaan aiemmin syönyt lääkettä, vaikka elämä onkin ollut henkisesti aika raskasta ja sekavaa. Tapasin taannoin psykologin, joka epäili mulla olevan tarkkaavuushäiriön lisäksi masennus ja sanoi masennuksen oltava hoidettu ensin alta pois, ennen kuin adhd:ta yms. voi ruveta hoitamaan. Hän suositteli mulle masennuslääkkeitä.
Kysymykseni onkin, että voiko masennus johtua adhd:sta ja parantua adhd-lääkityksellä (Conserta, Ritalin yms.)? Entä voiko näin ollen oireet pahentua pelkillä "tavallisilla" masennuslääkkeillä?
Mukavaa joulun odotusta kaikille! :)Nyt kyllä toimi psykologisi väärin. asiahan kannattaa yleensä hoitaa toisin päin, eli ensin aletaan hoitamaan adhd:ta, joka on sen masennuksen suurin todennäköinen SYY. Valitettavasti ei kaikilla psykologeilla voi olla kaikilta aloilta tarpeeksi tietämystä. Mutta muille tiedoksi, jotka joutuvat vastaavaan tilanteeseen. Itse olen ADHD, ja tunnistan hyvin paljon edellä mainituista vaikeuksista. Lääkitys on kohdallani aivan ehdoton. Toiseksi erittäin suuri panostus ympäristön organisointiin.
- sekotäti
Meinasin laittaa tänne kysymyksen ja "oireet" mutta näitähän olikin jo täällä vaikka kuinka?!
No, en tietenkään saanut luettua kaikkea loppuun kun aloin miettiä pyykkejä alakaerrassa mutta.. Niin. Siis olen koettanut useampaan otteeseen saada terkkarilla puheeksi esim. kiröhäröttelyni, lukuhäröni jms.
Että onko minulla AD/HD tms? Viimeksi tänä vuonna kysyin. Olet aikuinen, ei se sinua enää haittaa.
No joo- Olen oppinut elämään tässä kropassa. Mutta eikö okainen tahtosii että pidettäisiin jotenkin yhteiskunna jormijäsesenä? Jos diagnoosi olis Ad/hd, olisin ainakin omissa ajatuksissani ihan normaali -AD/HD- ihminen X))
aina on vaan pidetty tyhmänä, vaikka geometriassa, kuviksessa ja musiikissa olin luokan parhaista. Äikän esseet yms. kiröhäröjä lukuunottamatta olivat opettajalle yllätykisä. kuinkal luova ja intuitiivinen olen.
Mutta pidettiin kyitenkin tyhmänä ja outona. Lukemiset jäi kesken, en saanut kesitettyä ajatuksiani jos jotain muuta näkyui luokan ikkunasta. Yksi koulukin jäi keksen.. Olen kuitenkin sosiaalinen. Ja joskus joku ehdotti että onkohan minulla asperger, kun keskityin ihmisten elekieleen ja käyttäytymiseen, enkä siihen mitä he puhuivat. Ja itse sanon usein ennen kuin ajattelen..
Minulla on diagnosoitu masennus, joka oli kait synnytyksen jälkeistä. Nyt se ei vaivaa kun marraskuusta tuonne huhtikuulle.
Olen ottanut kalanmaksakapseleita jo 4v, että tulisin fiksummaksi X))
Mutta ei näytä tehoavan.. Enkä tahtosi muutenkaan mitään jatkuvaa lääkitystä. kun enhän minä muistaisi edes niitä ottaa! X)) hyvä kun muistan oman nimen ja osoitteen ja kuinka monta lasta minulla on.
Mutta pystyykö aikuinen saamaan enää diagnoosia muualta kuin yksityiseltä sektorilta?- my
Jaksoin lukea aina sieltä täältä kaikennäköistä.
Eli adhd:tahan on nykydg:iden kannalta kolme tyyppiä ADHD-i (ADD, vain tarkkaavaisuushäiriö), ADHD-hi (vain ylivilkas ja impulsiivinen) ja ADHD-c (molemmat edellä mainitut, joista toinen voi olla voimakkaammin näkyvissä).
ADHD:n kohdalla masennuksen iskiessä masennusta EI pidä hoitaa ensin. Sillä suurella todennäköisyydellä masennus johtuu ADHD:sta ja ADHD:n hoito voi parantaa masennuksenkin. On ryhmä ADHD:ita, joille masennuslääkkeet ei sovi vaan jopa pahentavat oloa lievästä masennusta potevasta vaikeaan itsetuhoiseen masennukseen asti.
Lääkkeitä ei ole vain Ritalin, Concerta ja Dexedrine. Strattera on masennuslääkkeen kaltainen. Myös Efexor, masennuslääke, sopii osalle. Lisäksi on Modiodal/Provigil (yksi lääke, kaksi kauppanimeä), joka auttaa erityisesti jos pääoireina on uupumus, sillä kehitetty alkujaan narkoleptikoille.
Ja ADHD on oireillut aina jo ennen kouluikää, mutta kannattaa huomioida että esim. murrosikä ja muut elämän suuret muutosajat (vaikeat pitkät elämänkriisit, keski-ikä jne) voivat muuttaa ADHD;n oireiden ilmenemistapaa. Osalla oireet lievittyvät, osalla pahenevat. Parantua tästä ei voi, sillä on neurologinen häiriö, joka on ollut meillä ADHD:illa jo ihan syntyessä.
Osa lääkäreistä on sitä mieltä, että oireet pysyvät aina samoina päivästä toiseen, mutta todellisuudessa oireilla voi olla vaihtelevuutta. Valo, stressi, mahdolliset muut sairaudet, unettomuus ym. vaikuttavat suoraan oireiden voimakkuuteen ja kuinka hyvin niitä pystyy hallitsemaan lääkkeillä tai ilman. Eihän ns. taviskaan ole aina 'tasapainossa', joka päivä samanlainen, on heilläkin samalla tavalla oireita väsymyksestä tai stressistä. ADHD:lla ne oireet vain voivat näkyä hieman eri tavalla.
Aikuisetkin voidaan testata. Neuropsykologiset testit voidaan tehdä myös aikuisille. Tärkeänä pidetään tosin mahdollisuuksien mukaan varhaisvaiheista saatavaa tietoa (eli aikaa ennen kouluikää), muuten haastatellaan lähipiiriä. Osalle tehdään vain normaalit psykologin testit, osalle ei niitäkään. Eli osalla lääkäri haastattelee ja määrää lääkkeet kokeiluun. Stimulantit kun eivät vaikuta samoin jos olisi tavis kuin miten ne vaikuttavat ADHD:hen. Yksityisellä olen kuullut, että neuropsykiatriset testit maksavat noin 500e:n luokkaa.
- Can't decide
Tosi hyvä ja informatiivinen keskustelu! :D Ehkä tämän turvin saan aikaiseksi mennä lääkärille vaatimaan add/adhd-tutkimuksia. Kerkesin jo epäillä itseäni ja tuomita itseni luulosairaaksi, mutta ehkä tämä diagnoosi olisi sittenkin SE OIKEA minulle. Tullut käännettyä niin monta turhaa kiveä... :P Olen jo muutaman vuoden kerennyt olla masennuslääkityksessä ja alkaa se kyllästyttää. Voisin tähän tietty kertoa oireistani, mutta ne on aika hyvin lueteltu tuossa yllä. Ehkä jotain kertoo se, että minun pitäisi kirjoittaa lopputyötäni, mutta ajatukset harhailevat koko ajan. Vaikka toisaalta kenen ajatukset eivät harhailisi ja kukapa ei keksisi parempaa tekemista kuin 100-sivuisen tieteisromaanin kirjoittaminen... Täytyy silti konsultoida sitä lääkäriä. Niin paljon on päässä hyviä ajatuksia, mutta koskaan ei saa mitään vietyä loppuun. Ärsyttää.
- 8 + 20
Oli sulla ADD tai ei, on hyvä jokaisen oivaltaa, että eri ihmisille eri jutut on vaikeita. Jos joku ihminen ei tajua, että sulle on hankalaa sama mikä sille itselle on helppoa, niin silloin se ihminen on vain ymmärrysrajoitteinen mäntti. Sun pitää yrittää ymmärtää muiden ihmisten ymmärrysrajoitteisuutta ja muita heikkouksia ja niiden on koitettava ymmärtää vastavuoroisesti sun vaikeuksiasi.
Keltään ei pidä vaatia ylivoimaisia suorituksia, joihin ei kerta kaikkiaan pysty, koska se lannistaa. Mutta se että jokin asia on vaikeaa itselle ei anna lupaa lyödä lekkeriksi ja lakata yrittämästä. Täytyisi löytää sellainen vaatimustaso, että onnistuu paljon, mutta myös haastetta on sen verran että aivot pysyvät käynnissä. Se on vain vaikeaa, jos suoritustaso vaihtelee kuin vuoristorata esimerkiksi eri päivinä tai samanakin.
Pitää myös yrittää keksiä, miten ei tuottaisi kauheaa stressiä ympäristölleen ja toisaalta ympäristö itselle.
Mutta nyt mun pitää lopettaa tämä nettailu ja keksiä, miten pääsen uneen. - Still can't decide
Mä en oo ihan varma, tajusinko kirjoittajan "8 20" pointtia. Ehkä se johtuu näistä mun henkilökohtaisista rajoitteistani ymmärryksen kanssa, jotka teidän muiden on vaan hyväksyttävä... ;) No mut vakavasti puhuttuna, kyllähän mä olen rajoitukseni hyväksynyt ja tehnyt ihan h*lvetisti duunia päästäkseni tähän pisteeseen, missä nyt oon. En kuitenkaan haluaisi tarpoa tässä sohjossa pää täynnä puuroa, jos vaihtoehtoja on eli jos saisin add/adhd-lääkityksen ja pystyisin oikeasti alkaa hyödyntämään sitä potentiaalia, mitä minulla kenties on.
Mikä mut taas kerran tähän keskusteluun toi, oli kuitenkin seuraava väite:
"Usein luovuus, intuitiivisuus, älykkyys. Tämä ei ole oire, vaan maininnan arvoinen ominaisuus. ADD-aikuisen mieli on usein harvinaisen luova. Epäjärjestelmällisyyden ja hajamielisyyden keskeltä pilkahtaa säkenöivää lahjakkuutta. Tämän oman erikoislaatuisuuden löytäminen on yksi hoidon tavoitteista."
Mitkä on perusteet tälle väitteelle? En kysy kyseenalaistaakseni, vaan ihan mielenkiinnosta. Mulla on vahvat perusteet epäillä itteäni add:ksi ja kokisin myös olevani luova, älykäs ja intuitiivinen, mutta miten ihmeessä ne liittyvät toisiinsa?- 8 + 20
Keskity, en mä puhunut omien rajoitusten hyväksymisestä vaan muiden erilaisuuden hyväksymisestä. Iso ongelma on se, että ei ymmärretä ja hyväksytä, että ihmiset on erilaisia ja hyviä eri asioissa. Sen sijaan että tuettaisiin jokaista siinä mikä on vaikeaa kellekin lähinnä keskitytään haukkumaan muita sen johdosta, että nämä eivät ole yhtä erinomaisia kuin mitä itse kuvittelee olevansa.
Ei tässä maailmassa ja yhteiskunnassa riitä, jos kertoo muille, että minulla nyt vain on tällainen pää, joka toimii näin ja näin, vaan pitää lyödä joku virallinen diagnoosi pöytään, jossa sanotaan täsmälleen sama asia.
Oikeasti kaikki maailman ihmiset ovat erilaisia, vaikka heillä ei olisikaan esittää siitä lääkärin lausuntoa.
Hyvää noissa diagnooseissa on varmaan se, että voi kuulla joitain ongelmien ratkaisuvinkkejä.
Tuo luovuus liittyy mielestäni siihen, että täytyy koko ajan keksiä uusia juttuja, jos mielii pitää aivonsa käynnissä. Sitä taas en itse usko, että ADHD-ihmisten älykkyys poikkeaisi mitenkään muista (tai ainakin vaadin aika hyvät todisteet, ennen kuin uskon).
- Nevermind -_-
Päätin jo etten tähän enää vastaa, mutta vastaanpa kuitenkin, vaikka turha tätä läjää on enää sorkkia, ei siitä konvehtia tule. Siitä huolimatta... Keskitypä nyt sitten itse. Tässä keskustelussa ei ollut missään vaiheessä kyse muiden rajoitteiden hyväksymisesta, vaan yrityksessä parantaa oman elämänsä laatua. Se että en "ymmärtänyt pointtiasi" ei tainnut tällä kertaa johtua minun mieleni rajoituksista vaan siitä, että juttusti on täysin tämän keskustelun aiheesta poikkeava ja turha.
Jos rautalangasta pitää vääntää, niin sanotaan vaikka näin: Minä en ole koskaan toisia ihmisiä ennakkoon tuominnut heidän rajoitteistaan, omalaatuisuuksistaa, sairauksistaan yms., vaan kavereina löytyy mm. maanis-depressiivisyydestä, autismista ja persoonallisuushäiriöstä (kaverini sanoin) ei kärsiviä vaan nauttivia. Minä hyväksyn heidän rajoitteensa (vaikka mikä minä siinä olen edes hyväksymään tai tuomitsemaan) ja he hyväksyvät itse omat rajoitteensa. He eivät kuitenkaan jää sängynpohjalle vaikeuksiaan voivottelemaan, vaan hakevat ongelmaansa apua diagnoosin, terapian ja lääkityksen muodossa.
-> pointti -> ->
Oman erilaisuutensa hyväksyminen ei tarkoita pelkästään sellaista hiljaista "minkäs teet" hyväksyntää, vaan sitä, että otetaan härkää sarvista ja haetaan apua. Näin saadaan parannettua omaa ja monessa tapauksessa myös läheisten elämänlaatua!
Niin eli mikä se sinun pointtisi sitten oli? En sitä ihan tajunnut. Halusit vain yleisesti tulla jeesustelemaan, että otetaan ihmiset toisiamme käsistä kiinni ja hyväksytään toisemme tällaisina ja...? Ja olipa naurettavan tökerö tuo edellisen viestisi aloitus. Käskeä nyt adhd:ta keskittymään... Se on tarkkaavaisuushäiriö! Paras mauttomuus vähään aikaan... :D Uskomatonta...- Just just
Tosikkous on ihan takuulla pahempi vamma ihmisessä kuin ADHD, joten jos huomaa tosikko-oireita itsessään, niin varmaan kannattaa siihen nopeasti hakea diagnoosia ja apua. Tosikot on aika helvetin paljon pahempi ongelma tässä yhteiskunnassa kuin me, joten ei kun niille diagnoosia kehiin, nettipalsta pystyyn ja tukitoimet rullaamaan!
- levotonta_edelleen
Itselläni on adhd, eli tämä tavallisin muoto jossa sekä tämä "haaveilu" että levottomuus ja sen tuomat käyttäytymismallit vaihtelevat koko ajan. Välillä mieli on kuin partaveitsi ja pystyy keskittymään, osallistumaan ja tekemään mitä vain, hetken päästä voi huomata että on henkisesti "hävinnyt paikalta" ihan huomaamattaan. Eli välillä on puhelias ja sosiaalinen puuhapete, ja välillä taas hiljainen, etäinen ja välinpitämätön. Tämä varmasti aiheuttaa hämminkiä "normaalien" ihmisten taholla kun he yrittävät luoda mielikuvaa minusta.
"Normaalit" ihmiset tuntuvat olevan jotenkin koko ajan samanlaisia, mielialat tai käytös on aina melko tasaista ja ennalta odotettua. Itse ei oikein pysty sopeutumaan tuohon tasaisuuteen, ja (kenties kokemuksen kautta) ei oikeastaan välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Toisten kanssa tulee toimeen loistavasti, toisten kanssa ei oikein koskaan synkkaa, mikä lienee normaalia. Lähinnä tämä nopeus ja vaihtelevuus suhtautumisessa muihin ihan yksilöinä hämmentää välillä itseänikin. Välillä pitää, välillä ei.
Enimmäkseen muut ihmiset ovat melko "yhdentekeviä", ja unohtuvat nopeasti kun ei ole enää tekemisissä. On vaikea kuvailla mitä tarkoitan, mutta yleensä "ystävystyn" helposti mutta yhtä helposti annan näiden ihmisten hävitä elämästäni ilman mitään syytä. Toisaalta pitkäkin ero ei tunnu miltään, ajalla ei ole merkitystä ystävien ja sukulaisten kanssa.
Juuri tv:stä tulleessa dokumentissa puhuttiin limbisen aivojärjestelmän toiminnan häiriöstä, sen seurauksena aivojen kyky laittaa pitkäaikaiseen muistiin asioita jotka eivät ole olleet erityisen merkittäviä, on heikentynyt. Ymmärtääkseni adhd:ssa on ongelma juuri/myös tuossa järjestelmässä. Itse saatan muistaa ikäni jonkin täysin yhdentekevän asian joka sattuu kiinnostamaan itseäni, mutta esim. luokkakavereideni nimet eivät koskaan tahtoneet oikein jäädä mieleen, paitsi tietysti läheisimpien. Muuten pitää tehdä erikseen töitä muistaakseen, vaikka nämä nimet kuulee useinkin. Jostain luin myös, että adhd:t toipuvat tavallista paremmin pettymyksistä ja epäonnitumisista(joita tulee varmasti tavallista enemmän), oletettavasti juuri tämän huonon muistin vuoksi. Eli jos paljon haittaa niin jotain hyötyäkin... ;) - mätäjulkinen
Onko kellään poissuljettu rt3 ongelmaa?
Julkisella saa helposti ADD tai ADHD diagnoosin vaikka sairastaakin kilpirauhassairautta. - adhd? nainen
mä en tosiaan tiedä onko mulla add/adhd, nyt on tutkimukset käynnissä, läääkärin määräyksestä....... hmmm... mistä alottaisin mahd. oire kuvaukset...... oon aina ollu ala asteelta asti paska koulussa... kaikissa muissai aineissa, paitsi jostain syyystä äidinkielessä. noh, tähän ystäväni (miespuolinen adhd diagnoosin saanut) sitten sanoi, että mahdottomuuuus, kaikki adhd diagnoosin saaneet ovat tosi paskoja äikässä. anyways, matikan takia jäin luokalllle ala asteeellla, siirryin toisee kouluuu ku alko selllai nälviminen. ylä asteen jälkeen, oon jättäny ammmattikoulut ja oppisopimuskoulut keske..... määräikanen työ suhde allle vuoden mulla oli niin sanotusti turhaa päänvaivaa, ja kauheeta liiiialllista keskittymistä että seki meinas jäädä keske mutku sain niihhin aikoihin kämpän koska olin töissä niin kelasin et nyt on jotenki pakkko saada sitä rahaaa. moneen kertaan meinas jäädä kesken. en tiiä miten selittää oireiita, mutta esim uusien ihmisten seurassa niiin mua kohtaan monet on ennakkoluulosia, ja näin ovat monet myöntäneetkin. kun mä taas ajattelen etttä "lopeta helvetti se analysoiminen ja elä elämääsi!!!" puhua pälpätän hyvien ystävien kanssa kaikesta mahollisesta, ja samaa aikaa on liikuttava, näperreltävä jotaki. oon tosi spontaani ihminen, nautin kaiken uuuden esim harrastuksen alottamisesta, tai maisema vaihdosta, tikanheitosta XD... mutta joteki ulkopuoliset joihin ooon myöhemmi tutustunu on kertonu mun käytöksestä et oli varautuneita, mut et oonki iha rento tyyypppi enkä mitenkää agresiivvinenn vaikkka impulsiiivisuutta ja temperamenttia löytyyy, niin tulee olo etttä prkl sentään luuleeko nämä mua jotenkin tunnevammaiseksi?? on lapsesta asti kuitenki tahtonu ottaa parhaani mukaan muut ihmiset huomioon muttta huomaan etttä paljon energiaa ja keskittymistä yms ylimäärästä ponnistelua joudun tekemään sen eteen et pystyn kuuntelemaan jonkun ihmisen mitä duunissa tapahtui jutun eteen....... adhd diagnooosin saaneeet, onko mahdollista että mullla on adhd? niin ja piti lisätä etttä yks tylsä päivä saaattaa aiheuttaa sen etttä maailma kaatuu niskaan, onneksi on opetelllu etttä se on vaaa tunnnne, että koittaa tosiasast pitääkin faktoina ja tunteeet tunteina... tietysti olen kylllä tosi tunnne ihminen että sekin saattaa aiheuttaa sitä ylimäärästä ponnistelua.....
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113475MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681878Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411566Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin801188Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61992Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33958Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt209872- 170823
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59816Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768