Ahdistuneisuushäiriön diagnosointi

Psykiatri juttelumme perusteella.

++++++++++++ kirjoitti:

Psykiatri juttelumme perusteella.

Millaisia oireita teillä on? Mulle psykologi antoi "diagnoosiksi" paniikkihäiriö tai ahdistuneisuushäiriö. Tarkemmin ei tosiaan osannut sanoa koska ei ole lääkäri.

-Jescu kirjoitti:

Millaisia oireita teillä on? Mulle psykologi antoi "diagnoosiksi" paniikkihäiriö tai ahdistuneisuushäiriö. Tarkemmin ei tosiaan osannut sanoa koska ei ole lääkäri.

Jos käyt kolmella eri psykiatrilla niin saat kolme eri diagnoosia ja kolme eri lääkettä. Surullista mutta aika yleistä. Kerran olin verkostotapaamisessa ja siellä oli kaksi psykiatria jotka alkoi väittelemään keskenään ja lopputuloksena olikin huvittava väittely. :)
Aika pitkälle se diagnosointi on itsestä kiinni ja osaa esittää tilansa hyvälle lekurille oli se sitten tk-lekuri tai psyka.

Kiitos Malice vastauksesta.
Taitaapi minullakin sitten tuo olla ja siinä varmaan paniikkihäiriötäkin mukana. Selkeää kohtausta en ole saanut muutamaan viikkoon, mutta olo on ahdistunut lähes koko ajan. Vaihtelee kyllä päivän mittaankin normaalista todella ahdistuneeseen.
Mikä lääkitys Malice sinulla on? Onko auttanut?

-Jescu kirjoitti:

Kiitos Malice vastauksesta.
Taitaapi minullakin sitten tuo olla ja siinä varmaan paniikkihäiriötäkin mukana. Selkeää kohtausta en ole saanut muutamaan viikkoon, mutta olo on ahdistunut lähes koko ajan. Vaihtelee kyllä päivän mittaankin normaalista todella ahdistuneeseen.
Mikä lääkitys Malice sinulla on? Onko auttanut?

Lue lisää

Olen sitä mieltä että diagnooseilla on paikkansa, mutta asiat kun ovat sitten hoidon kannalta monimutkaisia. Olennaista on että on joku TOLKULLINEN lääkäri joka PANEUTUU asiaasi. Johon sinä alat oikeasti luottaa (johon siis kannattaa luottaa) jonka kanssa voit koko hoitosi ja vointisi käsitellä. Pelkkä diagnoosi ja pilleripurkki ei auta ketään. Ja sitten on aina myös se että me jokaine olemme vastuullisia myös itsestämme ja siitä että otamme oireemme vakavasti ja pyrimme myös itse auttamaan itse itseämme. esim just jakamaan kokemuksia toisten kanssa. Jaksan aina paasata et PH.n hoituminen on hyvin kokonaisvaltainen juttu jossa on huolehdittava lääkkeistä, hoidettava itseään jotenkin fyysisesti (rentoutus, joku sopiva fyysinen rasitus jne) ja huolehtia jaksamisensa rajoista. Oltava rakastava itseään kohtaan! Monet meistä kyllä ovat pinkoneet töissä ja huolehtivat toisista ja pitävät saatanallista vaatimustasoa itseensä. Mutta itsestään on myös huolehdittava ei vain piiskattava.

-Jescu kirjoitti:

Kiitos Malice vastauksesta.
Taitaapi minullakin sitten tuo olla ja siinä varmaan paniikkihäiriötäkin mukana. Selkeää kohtausta en ole saanut muutamaan viikkoon, mutta olo on ahdistunut lähes koko ajan. Vaihtelee kyllä päivän mittaankin normaalista todella ahdistuneeseen.
Mikä lääkitys Malice sinulla on? Onko auttanut?

Lue lisää

Joo, tuo ahdistus kyllä aaltoilee jatkuvasti. Välillä tulee semmoinen ahdistushuippu, joka muistuttaa jonkin verran paniikkikohtausta. Itse en kyllä miellä sitä kohtaukseksi, koska ahdistus ei missään vaiheessa ole ollut poissa. Ennemmin se on ehkä pitkään kestäneen piinan huipennos. Huipun jälkeen ahdistus monesti vähenee pariksi päiväksi, ja lähtee "uusi kierto" käyntiin. Toisinaan tulee kyllä hyvin yllättäviäkin ahdistustilan nousuja, tuntuu että sydän pysähtyy tai maailma romahtaa tai jotain muuta.

Minulla on tällä hetkellä käytössä venlafaksiini 150mg aamulla, ketipinor 50-100mg illalla ja tarvittavana rivatril jota otan yleensä useamman millin kerralla. Aikaisemmin oli sitalopraamilääkitys, mutta en tuntenut sen auttavan ahdistukseen juurikaan. Ketipinoria on myös kokeiltu 400mg päivässä, mutta eipä ollut apua siitäkään. Lyricaa söin myös jonkun aikaa, ei ollut hyvä. Truxalia olen kans käyttänyt, mutta se lähinnä väsyttää. Ataraxia otan joskus ahdistukseen kun olen rivat popsinut loppuun. Ataraxikin unettaa, mutta vähentää ahdistusta.

En ole oikein hyötyä saanut muusta kuin rivatrilista, ja sekin on vain hetken helpotus. Bentsoissa on haittana tietenkin koukkuuntuminen. Yritin lopettaakin rivatrilin käytön, mutta ahdistus alkoi viedä toimintakyvyn niin tehokkaasti, että näin paremmaksi jatkaa. Aivan sama vaikka koukussa olenkin, kunhan edes joskus saa olla hetken ilman ahdistusta.
Tämä ahdistus on kyllä ihan kamala vaiva. Tunnen olevani jo jonkin sortin invalidi kun en oikein kykene sosiaaliseen elämään enää. Ajattelin seuraavaksi ruveta popsimaan magnesiumia, mistä tuolla puhutaan, jos siitä jotain iloa olisi.

Malice kirjoitti:

Joo, tuo ahdistus kyllä aaltoilee jatkuvasti. Välillä tulee semmoinen ahdistushuippu, joka muistuttaa jonkin verran paniikkikohtausta. Itse en kyllä miellä sitä kohtaukseksi, koska ahdistus ei missään vaiheessa ole ollut poissa. Ennemmin se on ehkä pitkään kestäneen piinan huipennos. Huipun jälkeen ahdistus monesti vähenee pariksi päiväksi, ja lähtee "uusi kierto" käyntiin. Toisinaan tulee kyllä hyvin yllättäviäkin ahdistustilan nousuja, tuntuu että sydän pysähtyy tai maailma romahtaa tai jotain muuta.

Minulla on tällä hetkellä käytössä venlafaksiini 150mg aamulla, ketipinor 50-100mg illalla ja tarvittavana rivatril jota otan yleensä useamman millin kerralla. Aikaisemmin oli sitalopraamilääkitys, mutta en tuntenut sen auttavan ahdistukseen juurikaan. Ketipinoria on myös kokeiltu 400mg päivässä, mutta eipä ollut apua siitäkään. Lyricaa söin myös jonkun aikaa, ei ollut hyvä. Truxalia olen kans käyttänyt, mutta se lähinnä väsyttää. Ataraxia otan joskus ahdistukseen kun olen rivat popsinut loppuun. Ataraxikin unettaa, mutta vähentää ahdistusta.

En ole oikein hyötyä saanut muusta kuin rivatrilista, ja sekin on vain hetken helpotus. Bentsoissa on haittana tietenkin koukkuuntuminen. Yritin lopettaakin rivatrilin käytön, mutta ahdistus alkoi viedä toimintakyvyn niin tehokkaasti, että näin paremmaksi jatkaa. Aivan sama vaikka koukussa olenkin, kunhan edes joskus saa olla hetken ilman ahdistusta.
Tämä ahdistus on kyllä ihan kamala vaiva. Tunnen olevani jo jonkin sortin invalidi kun en oikein kykene sosiaaliseen elämään enää. Ajattelin seuraavaksi ruveta popsimaan magnesiumia, mistä tuolla puhutaan, jos siitä jotain iloa olisi.

Lue lisää

Huhhuh, kuulostaapa rajulta. Toivottavasti minulla ei ole tuota...

Pystytkö käydä töissä?

-Jescu kirjoitti:

Huhhuh, kuulostaapa rajulta. Toivottavasti minulla ei ole tuota...

Pystytkö käydä töissä?

Niin ja onko sinulla koskaan täysin ahdistuksettomia päiviä?

-Jescu kirjoitti:

Niin ja onko sinulla koskaan täysin ahdistuksettomia päiviä?

Piti ihan tarkistaa. Pidän päivittäin kirjaa ahdistustiloista ja yritän sitä kautta selvittää miten ahdistus käyttäytyy ja etenkin mikä sitä pahentaa tai helpottaa. Viimeksi kokonainen päivä ilman ahdistusta on ollut 21.2.2010, enkä ainakaan ole merkinnyt että olisin rauhoittavia ottanut tuolloin.

Merkitsen siis joka päivä aamun, päivän ja illan ahdistustason asteikolla 0-5. Mielialan kanssa teen samantyyppistä taulukkoa, mutta asteikko on -5 - 5, koska minulla on masennusta ja välillä myös "vauhtikausia", ehkä jonkinasteista hypomaniaa. Taulukoista huomaa selkeästi, että mielialan ollessa turhan korkealla, olen myös ahdistunut, samoiten jos mieliala on alhaallaa, ahdistuskin lisääntyy. Näillä taulukoilla on helppo seurata esim. lääkkeiden hyöty ja haittavaikutuksia.

Ahdistuneisuushäiriöt ilmenevät jokaisella varmasti vähän eri tavalla oireiden ja lääkkeistä saadun vasteen suhteen. Olen vasta nostanut venlafaksiini annosta, mikä selittää osin kovan ahdistuksen. Toisaalta on myös vieroitusoireet rivatrilista.
Sain onneksi äsken oxaminia, normalisoi olon melko hyvin. Ainakin lähti pahimmat pelkotilat ja vainoharhat. Pystyn taas istumaan aloillani ja toimimaan, mikä on varsin hieno suoritus :D

Tällä hetkellä opiskelen, ja opinnot ovat sujuneet melkein ongelmitta. Ahdistus tottakai vaikeuttaa kaikkea tekemistä. Nytkin pitäisi hakea työharjoittelupaikkaa ja tuntuu ylivoimaiselta ottaa yhteyttä työnantajiin. Asiakaspalvelu on kamalinta hommaa mitä tiedän, siihen ei vain totu koskaan. Valitettavasti en voi välttyä asiakaspalvelusta niissä harjoittelupaikoissa joita nyt on vaihtoehtoina.

Työelämän miettiminen sitten koulun jälkeen saa kyllä paniikin päälle, eikä sitä kannattaisi vielä miettiä ollenkaan. Sen kuitenkin tiedän, etten mitenkään kykene työelämään, saati normaaliin elämään yleensäkän, ellen löydä ahdistukseen jotain toimivaa apua.

Millainen tilanne sinulla on? Onko jotain lääkitystä ja auttaako, jos on?

Malice kirjoitti:

Piti ihan tarkistaa. Pidän päivittäin kirjaa ahdistustiloista ja yritän sitä kautta selvittää miten ahdistus käyttäytyy ja etenkin mikä sitä pahentaa tai helpottaa. Viimeksi kokonainen päivä ilman ahdistusta on ollut 21.2.2010, enkä ainakaan ole merkinnyt että olisin rauhoittavia ottanut tuolloin.

Merkitsen siis joka päivä aamun, päivän ja illan ahdistustason asteikolla 0-5. Mielialan kanssa teen samantyyppistä taulukkoa, mutta asteikko on -5 - 5, koska minulla on masennusta ja välillä myös "vauhtikausia", ehkä jonkinasteista hypomaniaa. Taulukoista huomaa selkeästi, että mielialan ollessa turhan korkealla, olen myös ahdistunut, samoiten jos mieliala on alhaallaa, ahdistuskin lisääntyy. Näillä taulukoilla on helppo seurata esim. lääkkeiden hyöty ja haittavaikutuksia.

Ahdistuneisuushäiriöt ilmenevät jokaisella varmasti vähän eri tavalla oireiden ja lääkkeistä saadun vasteen suhteen. Olen vasta nostanut venlafaksiini annosta, mikä selittää osin kovan ahdistuksen. Toisaalta on myös vieroitusoireet rivatrilista.
Sain onneksi äsken oxaminia, normalisoi olon melko hyvin. Ainakin lähti pahimmat pelkotilat ja vainoharhat. Pystyn taas istumaan aloillani ja toimimaan, mikä on varsin hieno suoritus :D

Tällä hetkellä opiskelen, ja opinnot ovat sujuneet melkein ongelmitta. Ahdistus tottakai vaikeuttaa kaikkea tekemistä. Nytkin pitäisi hakea työharjoittelupaikkaa ja tuntuu ylivoimaiselta ottaa yhteyttä työnantajiin. Asiakaspalvelu on kamalinta hommaa mitä tiedän, siihen ei vain totu koskaan. Valitettavasti en voi välttyä asiakaspalvelusta niissä harjoittelupaikoissa joita nyt on vaihtoehtoina.

Työelämän miettiminen sitten koulun jälkeen saa kyllä paniikin päälle, eikä sitä kannattaisi vielä miettiä ollenkaan. Sen kuitenkin tiedän, etten mitenkään kykene työelämään, saati normaaliin elämään yleensäkän, ellen löydä ahdistukseen jotain toimivaa apua.

Millainen tilanne sinulla on? Onko jotain lääkitystä ja auttaako, jos on?

Lue lisää

Onneksi ei kuitenkaan ole ihan tällaisia ongelmia
Fast shown Johnny the Nice Painter
http://www.youtube.com/watch?v=1l-HHuZNnFc

Piristää joka kerta :)

Malice kirjoitti:

Piti ihan tarkistaa. Pidän päivittäin kirjaa ahdistustiloista ja yritän sitä kautta selvittää miten ahdistus käyttäytyy ja etenkin mikä sitä pahentaa tai helpottaa. Viimeksi kokonainen päivä ilman ahdistusta on ollut 21.2.2010, enkä ainakaan ole merkinnyt että olisin rauhoittavia ottanut tuolloin.

Merkitsen siis joka päivä aamun, päivän ja illan ahdistustason asteikolla 0-5. Mielialan kanssa teen samantyyppistä taulukkoa, mutta asteikko on -5 - 5, koska minulla on masennusta ja välillä myös "vauhtikausia", ehkä jonkinasteista hypomaniaa. Taulukoista huomaa selkeästi, että mielialan ollessa turhan korkealla, olen myös ahdistunut, samoiten jos mieliala on alhaallaa, ahdistuskin lisääntyy. Näillä taulukoilla on helppo seurata esim. lääkkeiden hyöty ja haittavaikutuksia.

Ahdistuneisuushäiriöt ilmenevät jokaisella varmasti vähän eri tavalla oireiden ja lääkkeistä saadun vasteen suhteen. Olen vasta nostanut venlafaksiini annosta, mikä selittää osin kovan ahdistuksen. Toisaalta on myös vieroitusoireet rivatrilista.
Sain onneksi äsken oxaminia, normalisoi olon melko hyvin. Ainakin lähti pahimmat pelkotilat ja vainoharhat. Pystyn taas istumaan aloillani ja toimimaan, mikä on varsin hieno suoritus :D

Tällä hetkellä opiskelen, ja opinnot ovat sujuneet melkein ongelmitta. Ahdistus tottakai vaikeuttaa kaikkea tekemistä. Nytkin pitäisi hakea työharjoittelupaikkaa ja tuntuu ylivoimaiselta ottaa yhteyttä työnantajiin. Asiakaspalvelu on kamalinta hommaa mitä tiedän, siihen ei vain totu koskaan. Valitettavasti en voi välttyä asiakaspalvelusta niissä harjoittelupaikoissa joita nyt on vaihtoehtoina.

Työelämän miettiminen sitten koulun jälkeen saa kyllä paniikin päälle, eikä sitä kannattaisi vielä miettiä ollenkaan. Sen kuitenkin tiedän, etten mitenkään kykene työelämään, saati normaaliin elämään yleensäkän, ellen löydä ahdistukseen jotain toimivaa apua.

Millainen tilanne sinulla on? Onko jotain lääkitystä ja auttaako, jos on?

Lue lisää

Kuullostaa niin tutulta noi vaivat että piti kirjoitella.
Itse alkoin hiipumaan muutama vuosi sitten töissä pikkuhiljaa.Ekana huomasin huimausta,väsymystä ruumiilisessa työssä ja sydän tykytystä.Siihen määrättiin Xanor ja beettasalpaajia.Ja sen jälkeen alkoi lääkäri rumba joka päätyi psykiatrille.Psykiatri aloitti lääkittämisen jonka jälkeen ollut kohta kaksi vuotta sairaslomalla.Eli ei menny sillä lääkitys ihan nappiin.Aloitettiin cipralecilla joka laittoi 6 viikoksi henkilökohtaiseen helvettiin ja en ole päässy sieltä vielläkkään kokonaan pois.
Nyt oireena.
-Jatkuva sekavuuden tunne

-Vatsa ongelma

-Näkö häiriö(sokaistunut)

-Ahdistus

-sosiaalisten tilanteiden kammo

-Lihasnykimiset/kivut

-Jatkuva päänsärky ja silmien särky

-Joka aisti liian herkkä

-Korvat soi

-Ja paljon paljon muuta.

Nyt olen siinnä pisteessä että ei pysty ulos menemään kun alkaa ahdistaan saati sitten puhumaan naapurien kans.
Eli ottaen huomioon että oliin työ elämässä ennen kuin alkoi tuo lääke rumba ,niin ei tullut niistä oikeata vastausta.
Olen kokeillut cipralex,mirtazapinit,Ataraxit,lyricat,bensot ja muutaman muun ahdistus/masennus lääkkeen.Toki joistakin on tullut vähäksi aikaa parempi olo mutta sitten tulee reippaasti takapakkia.
Nyt alkoin pienentää noiden xanorien määrää pikku hiljaa kun niistä ei tunnu olevan mitään vaikutusta ja saattaa aiheuttaa osan oireista kuten ahdistusta.
Tässä kaupungissa lääkärit luovutti jo ja laittoi läheteen yliopistolliseen sairalaan psykogeatrian osastolle,että tutkittais päästä varpaisiin.Ja toivon että sieltä löytyis joku selitys tai oikea lääkitys että pääsis tästä umpisolmusta auki.

Stamppi kirjoitti:

Kuullostaa niin tutulta noi vaivat että piti kirjoitella.
Itse alkoin hiipumaan muutama vuosi sitten töissä pikkuhiljaa.Ekana huomasin huimausta,väsymystä ruumiilisessa työssä ja sydän tykytystä.Siihen määrättiin Xanor ja beettasalpaajia.Ja sen jälkeen alkoi lääkäri rumba joka päätyi psykiatrille.Psykiatri aloitti lääkittämisen jonka jälkeen ollut kohta kaksi vuotta sairaslomalla.Eli ei menny sillä lääkitys ihan nappiin.Aloitettiin cipralecilla joka laittoi 6 viikoksi henkilökohtaiseen helvettiin ja en ole päässy sieltä vielläkkään kokonaan pois.
Nyt oireena.
-Jatkuva sekavuuden tunne

-Vatsa ongelma

-Näkö häiriö(sokaistunut)

-Ahdistus

-sosiaalisten tilanteiden kammo

-Lihasnykimiset/kivut

-Jatkuva päänsärky ja silmien särky

-Joka aisti liian herkkä

-Korvat soi

-Ja paljon paljon muuta.

Nyt olen siinnä pisteessä että ei pysty ulos menemään kun alkaa ahdistaan saati sitten puhumaan naapurien kans.
Eli ottaen huomioon että oliin työ elämässä ennen kuin alkoi tuo lääke rumba ,niin ei tullut niistä oikeata vastausta.
Olen kokeillut cipralex,mirtazapinit,Ataraxit,lyricat,bensot ja muutaman muun ahdistus/masennus lääkkeen.Toki joistakin on tullut vähäksi aikaa parempi olo mutta sitten tulee reippaasti takapakkia.
Nyt alkoin pienentää noiden xanorien määrää pikku hiljaa kun niistä ei tunnu olevan mitään vaikutusta ja saattaa aiheuttaa osan oireista kuten ahdistusta.
Tässä kaupungissa lääkärit luovutti jo ja laittoi läheteen yliopistolliseen sairalaan psykogeatrian osastolle,että tutkittais päästä varpaisiin.Ja toivon että sieltä löytyis joku selitys tai oikea lääkitys että pääsis tästä umpisolmusta auki.

Lue lisää

No toivottavasti joku ratkaisu löytyy. Rauhoittavat kyllä pidempi aikaisessa käytössä alkavat toisilla lisätä ahdistusta. Olen huomannut rivatrilissa saman, mutta en pääse siitä eroon, koska mikään muu ei pidä minua järjissäni.
Muistan että nämä pahat ahdistusoireet alkoivat noin puoli vuotta sen jälkeen kun olin sairastunut masennukseen. Ahdistunut nyt olen ollut varmaan aina, mutta en näin pahasti. Sitten kun on tosi pahat ahdistukset päällä muutun psykoottiseksi ja alan luulla mitä ihmeellisimpiä asioita. Ahdistus vie käytännössä järjen.

Itelläni tuo päänuppi pelaa jokseenki hyvin,vaikka tulee noita kohtauksia,Teen mielessäni laskutoimituksia että huomaa että kuinka pää pelaa,Nyttemmin on tullut parina päivänä oireina ettei saa välillä nieltyä ja tuntuu että toinen puoli kielestä puutuu,sydän alkaa hakata ja tuntuu että taju lähtee,silmän takaa särkee koko ajan ja muutenkin väsyttää.
Veri kokeita on tehty vaikka kuinka monta mutta en ole varma tuosta ph arvon mittauksesta.
Välillä tuntuu että taustalla on jokin muu tauti kun tuo ahdistus/paniikki häiriö mutta kun on kerran käynnyt psykiatrilla ,muut lääkärit alkaa automaattisesti laittaan kaikki oireet päänuppiin.
On se vaan niin hauska "vaiva" etten oikein soisi pahimalle vihamiehellenikkään,vaikkei mulla semmoista olekkaan:)
Vielläkö pysyis jokseenkin kunnossa pari kk niin pääsis sinne neuro/psygogeatrian osastolle niin näkis senkin paikan ja toiminta tavat.
Viimeiset pariviikkoa olen pysynyt "turva-alueella" eli kotona sisällä.
Mutta sen olen huomannut näillä keskustelu palstoilla,että jokseenkin vajaaksi jäännyt tuo oma hoito/lääkitys,muille on testattu useampia lääkkeitä joista on löytynyt vastauksia ja joitakin testejä jäännyt ottamatta.
Ainoa minkä vian ne löysi oli kilpirauhasen vajaa toiminnan minkä ne lääkitsi ajat sitten mutta oireet ei vähentynyt.Johtui sekin kuullemma aivolisäkkeestä.
Mutta pakko uskoa parempaan huomiseen ei näitä oireita muuten kestäis.

huuhaa-juttuineen taas putkahti paikalle.

Stamppi kirjoitti:

Itelläni tuo päänuppi pelaa jokseenki hyvin,vaikka tulee noita kohtauksia,Teen mielessäni laskutoimituksia että huomaa että kuinka pää pelaa,Nyttemmin on tullut parina päivänä oireina ettei saa välillä nieltyä ja tuntuu että toinen puoli kielestä puutuu,sydän alkaa hakata ja tuntuu että taju lähtee,silmän takaa särkee koko ajan ja muutenkin väsyttää.
Veri kokeita on tehty vaikka kuinka monta mutta en ole varma tuosta ph arvon mittauksesta.
Välillä tuntuu että taustalla on jokin muu tauti kun tuo ahdistus/paniikki häiriö mutta kun on kerran käynnyt psykiatrilla ,muut lääkärit alkaa automaattisesti laittaan kaikki oireet päänuppiin.
On se vaan niin hauska "vaiva" etten oikein soisi pahimalle vihamiehellenikkään,vaikkei mulla semmoista olekkaan:)
Vielläkö pysyis jokseenkin kunnossa pari kk niin pääsis sinne neuro/psygogeatrian osastolle niin näkis senkin paikan ja toiminta tavat.
Viimeiset pariviikkoa olen pysynyt "turva-alueella" eli kotona sisällä.
Mutta sen olen huomannut näillä keskustelu palstoilla,että jokseenkin vajaaksi jäännyt tuo oma hoito/lääkitys,muille on testattu useampia lääkkeitä joista on löytynyt vastauksia ja joitakin testejä jäännyt ottamatta.
Ainoa minkä vian ne löysi oli kilpirauhasen vajaa toiminnan minkä ne lääkitsi ajat sitten mutta oireet ei vähentynyt.Johtui sekin kuullemma aivolisäkkeestä.
Mutta pakko uskoa parempaan huomiseen ei näitä oireita muuten kestäis.

Lue lisää

miten usein kilpirauhasarvojasi mittaillaan? Millainen on Thyroxin annoksesi tällä hetkellä?

ph+vajaat. kirjoitti:

miten usein kilpirauhasarvojasi mittaillaan? Millainen on Thyroxin annoksesi tällä hetkellä?

Eli noi arvot oli 6,5 eli ei nollissa kumminkaan,ja annos alettiin että joka toinen päivä kokonainen ja joka toinen puolikas 0,1 thyroxiiniä.
Eka kontrolli oli 2kk päästä jolloin arvot oli 15 eli juuri ns. oikeat.
Nyt syön joka aamu puolikkaan ja kontrolli 6kk välein.
Ja keuhkolääkärin ottamien tietojen mukaan on alkanut toi aivolisäkekkin tuottaan sitä stimuloivaa hormoonia,joten sen pitäs olla kunnossa.