Jumala puhuu:

Usko ja elämä: Mitä sanapalvelijan tulee julistaa?
Jumala puhuu meille monella tavalla. Ympärillämme oleva luonto julistaa Jumalan suuruutta ja huolenpitoa kaikesta luomastaan. Erilaisissa elämänkohtaloissa emme aina ymmärrä Jumalan puhetta. Kyselemme hänen tarkoitustaan sairauden, onnettomuuksien ja kuoleman kohdatessa. Onko silloinkin Jumalan puhe isällistä rakkautta? Jumalan salattu viisaus avautuu silloinkin ainoastaan uskolle ja vain tarvittava määrä.

”Ääni sanoo: – Julista! Ja minä kysyn: – Mitä minun pitää julistaa?” (Jes. 40:6.)
Sananpalvelijan on hyvä kuunnella avoimin mielin, mitä ympärillä tapahtuu. Ennen kaikkea hänen tulee kuunnella Siionin sydänääniä: sitä, mitä Jumala puhuu (Jes. 2:3). Elämä soljuu eteenpäin ja joskus myrskyääkin hyökyaaltojen tavoin. Tajuntaamme virtaa monenlaisia viestejä ja haasteita. Keskikesän kynnykselläkin on kuitenkin julistettava kaikkein tärkeintä: ”Ruohoa ovat ihmiset. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.” (Jes. 40:7–8.)

Jumalan sana tulee kaukaa lähelle. Kukaan ei voi sanoa, ettei se minua kosketa. Kun tulemme seuroihin, istumme seurapenkkiin ja yhdymme Jumalan kansan lauluun, saamme ristiä kätemme ja pyytää: Anna, Isä, lapsen mieltä kuulla ja uskoa. Sana satuttaa, löytää aran mielen. Evankeliumin saarna synnyttää ilon. Profeetan sana alkaa elää: ”Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä” (Jes. 61:3). Elämän katoavaisuuden keskellä on jotakin katoamatonta. Jumala on uskollinen lupauksissaan. Evankeliumissa on Jumalan voima uuden päivän matkalle.

Hieman ihmetyttää?? Siteeraat vahaa testamenttia? Samalla puhut evankeliumista. Mitä oikein ajat takaa.

Käskikö Jeesus missään julistaa Vanhaa Testamenttia? Paikka olisi hyvä näyttää Raamatusta. Jeesus ainoastaan sanoi, - ettekö te tunne kirjoituksia.

Evankeliumi itsessään ei vapauta synnistä, vapautuksen tekee vain Kaste ja usko Jeesukseen Herrana.

Kasteessa ei voi olla kysymys tiedottoman vauvan vale- valelusta, jossa Hänet liitetään johonkin valtio- johteiseen seurakuntaan, vaan upotuskasteesta, jossa Ihminen liitetään Kristukseen, ja saa ylleen Kristus ruumiin.

Evankeliumista puhuu vain ihmiset, jotka eivät pysty sanomaan Jeesuksen nimeä lähimmäisten edessä, kuten Sinä

(Matt. 11:28). Sanan kuulossa Hyvän Paimenen kutsu koskettaa. Se on tarkoitettu minulle. Kädet kohoavat siunaamaan, julistamaan ilosanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja Jumalan rauhasta. ** Mantraa. Evankeliumi on ilosanoma syntyneestä vapahtajasta, joka täytti lain, ja on Jeesus Kristus.

Synti taas ei ole mikään VL syntilista, vaan uskon puute juuri Jeesukseen, jota sinulla ei ole. Jeesus itse määrittelee synnin vain kerran. Siinä on lestadiolaiselle juuri opin kappale, mutta ei näytä kelpaavan. Jeesus kertoo mikä on synti. Joh 16; 9 Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun.

Tehän ette usko Jeesukseen Herrana vain synnin sovittajana.

Isä muistaa vielä. Lapsen nimi on elämän kirjassa. Evankeliumin saarna vapauttaa uskomaan. Se vapauttaa elämään Jumalan lapsena tässä maailmassa.** Vaikka kuulet niitä saarnoja päivät pitkät, et ole muuta kun kolehdin maksaja. Jumalan valtakuntaan pääsee vain Hän, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi, ottaa Hänet vastaan, ei mitään lahkoa. Joh 1; 12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.

Jumalan majassa on tilaa surun ja ilon kyynelille. Vanhan liiton matkamies kutsuu meitä yhteiseen iloon: ”Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.” (Ps. 36:8–10.)** Juuri näin puhuu Jehovan todistaja, Jumalan suojaan vain suoraan.

Kes.