Maaseudun yksinäisyys

mimmuhhh

Miten maaseudulla asuva voi lievittää yksinäisyyttään? Uusia ihmisiä ei tapaa missään ja harrastusmahdollisuuksia ja muita tapahtumia on niin vähän, että illat on useimmiten tylsiä. Kesällä ajan saa kulumaan luonnossa liikkumalla, mutta tähän aikaan vuodesta pimeys ja kylmyys saa jo jäämään kotiin. Kirjeenvaihtohan on se perinteinen yksinäisyyden lievittäjä, jonka netti on nykyään korvannut, mutta facebook ja vastaavat jättää jotenkin tyhjän olon. Onhan se mukavaa, että edes jossain 100 kilometrin päässä on pari kaveria, muttei köyhällä ole varaa matkustaa kovin usein... Sekin haittaa läheisempää ystävystymistä, ettei tunneta toistemme ympäristöä, "tärkeitä" ihmisiä yms. oikeasti vaan molemmilla on täysin oma elämänsä. Eniten yksinäisyys vaivaa kuitenkin arkena, kun ei ole ketään jonka kanssa tekisi jotain. En tahtoisi muuttaa poiskaan, mutta usein tuntuu että se olisi ainoa mahdollisuus päästä edes jokseenkin tyydyttävään sosiaaliseen elämään käsiksi.

46

4743

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • KaupunkiYksinäinen

      Toki kaupungissa on huomattavasti enemmän ihmisiä fyysisesti lähellä, mutta suuren ihmisjoukon keskelläkin voi olla yksin, täysin yksin.

      Harrastusmahdollisuuksia on toki kaupungissa huomattavasti enemmän, mutta ei sekään auta, jos mikään ihmisläheinen harrastus ei kertakaikkiaan kiinnosta ja sitäpaitsi harrasteporukassakin voi olla hyvin vaikea tutustua kehenkään lähemmin eli siihen, että esim. käytäisiin toisen luona kylässä tai puhuttaisiin muistakin (vähän henkilökohtaisemmista asioista ja mielipiteistä) kuin itse harrastukseen liittyvistä asioista.

      Netti taas toimii (lähes) ympäri Suomen maaseutuakin. Ei se kyllä kovin hyvä yksinäisyyden lievittäjä ole, se on totta.

      • mimmuhhh

        Tietysti kaupungeissa on paljon yksinäisiä, mutta ainakin siellä voi tutustua uusiin ihmisiin ja täyttää illat jollain sosiaalisella tekemisellä... Täällä ei ole edes mahdollisuutta löytää ystäviä läheltä, kun tunnen jo kaikki ja olen joutunut huomaamaan etten kelpaa kenenkään kaveriksi. :(


      • Kokeiltu on

        On suuri ero.
        Kaupungissa on niin paljon enemmän mahdollisuuksia löytää juttuseuraa, kuin jossain maaseudulla.

        Niin ja kuten m 26 nimimerkkikin sanoi, niin ei ole oikein mitään elokuvia, konsertteja ja muita sellaisia tapahtumiakaan... Ei ole siis oikein mitään paikkaa, missä voisi viettää aikaa... Vaatekaupatkin on yleensä todella vähissä (ellei olemattomissa) pienillä paikkakunnilla. Varsinkin nuorille ihmisille maaseutu saattaa olla tylsyyden huipentuma.
        Netin kauttakin löytää helposti vaikka samassa kaupungissa asuvia tyyppejä, joita ei ole koskaan nähnytkään. Entä jos jossain pienellä maaseutupaikkakunnalla asuva yrittäisi samaa? Hänellä mahdollisuus olisikin paljon surkeampi. Täältäkään suomi24 treffipalstalta ei saattaisi löytyä kuin ehkä hyvällä tuurilla yksi ilmoitus. Niin no, ei välttämättä sitäkään. Yhdet ja samat tylsät ihmiset näkee vuodesta toiseen, eikä koskaan tule ketään mielenkiintoista tyyppiä vastaan.


      • paljon.

        Kyllä se ero kaupungin ja maaseudun välillä on suuri. Kaveriton voi maalla joutua kökkimään neljän seinän sisällä, ainoina linkkeinä ulkomaailmaan netti, tv ja radio, kun ei ole mitään paikkaa minne mennä. Bussit ei kulje, keskustaan on pitkä matka ja sielläkin kirjasto ja kahvila on ainoita paikkoita, joihon voi mennä hetkeksi "viettämään aikaa". Pari säälittävän pientä kauppaa on kierretty nopeasti läpi, eikä niissä hengailussa olisi mitään mieltä, vaikkei kauppias mulkoilisi koko ajan perään. Arki on harmaata ja yksittäisiä tapahtumia järjestetään harvoin. Jos kaipaa ohjattuja harrastuksia, voi valita muutaman urheiluseuran, seurakunnan ja marttakerhon väliltä. Niihin on tosin vaikea mennä yksinäisenä, kun kaikki muut on keskenään hyvää pataa ja selän takana juoruilijoita kyllä riittää...

        Yksinäisyyshän on tunne, johon vaikuttaa moni muukin asia kuin ihmissuhteiden määrä ja laatu. Yksinkin voi elää mielekästä elämää, jolloin kavereiden puute ei haittaa ainakaan niin paljon kuin muuten. Esim. oma yksinäisyyteni lieveni isoon kaupunkiin muuttaessani, vaikka kaikki ihmissuhteet jäi entiselle paikkakunnalle. En vaan ehtinyt murehtia kaverien puutetta, kun koko ajan oli jotain mielekästä tekemistä tarjolla ja harrastustuttujen kanssa pystyi jakamaan kuulumisia. Yksinäisyys muistutti itsestään ikävästi lähinnä silloin, kun joku asia painoi mieltä ja olisin halunnu jutella siitä jonkun luotettavan ystävän kanssa. Tiedostin kyllä muutenkin kaverien puutteen ja halusin ystäviä, mutten voi sanoa kärsineeni yksinäisyydestä, kun elämä oli muutenkin ihan mukavaa. Toista se oli maalla asuessani, jolloin pari peräkkäistä yksinäistä iltaa tuntui jo pahalta... Olen vaan luonteeltani sellainen, että kaipaan jatkuvasti jotain tapahtumia ympärilleni, ja kotona kökkiminen saa yksinäisyyden nousemaan pintaan.


      • KaupunkiYksinäinen
        Kokeiltu on kirjoitti:

        On suuri ero.
        Kaupungissa on niin paljon enemmän mahdollisuuksia löytää juttuseuraa, kuin jossain maaseudulla.

        Niin ja kuten m 26 nimimerkkikin sanoi, niin ei ole oikein mitään elokuvia, konsertteja ja muita sellaisia tapahtumiakaan... Ei ole siis oikein mitään paikkaa, missä voisi viettää aikaa... Vaatekaupatkin on yleensä todella vähissä (ellei olemattomissa) pienillä paikkakunnilla. Varsinkin nuorille ihmisille maaseutu saattaa olla tylsyyden huipentuma.
        Netin kauttakin löytää helposti vaikka samassa kaupungissa asuvia tyyppejä, joita ei ole koskaan nähnytkään. Entä jos jossain pienellä maaseutupaikkakunnalla asuva yrittäisi samaa? Hänellä mahdollisuus olisikin paljon surkeampi. Täältäkään suomi24 treffipalstalta ei saattaisi löytyä kuin ehkä hyvällä tuurilla yksi ilmoitus. Niin no, ei välttämättä sitäkään. Yhdet ja samat tylsät ihmiset näkee vuodesta toiseen, eikä koskaan tule ketään mielenkiintoista tyyppiä vastaan.

        On varmasti tottakin paljossa mitä sanot. Sanot kuitenkin myös

        "
        Netin kauttakin löytää helposti vaikka samassa kaupungissa asuvia tyyppejä, joita ei ole koskaan nähnytkään.
        "

        Vaatii kyllä jo tietynlaista luonnetta se, että tuosta vaan tutustuu aina tapaamisiin asti netissä sellaisiin, joita ei ennen ole koskaan nähnytkään. Luulen, että suurimmalla osalla yksinäisistä on sellainen luonne, että he ovat senverran varautuneita, että eivät he yleensä uskalla/halua tutustua livenä nettituttuihinsa. Yhä edelleen elää ajatus, että netissä pyörii paljon "hulluja" (jotka kirjoittaessaan silti saattavat vaikuttaa asiallisiltakin), ja tässä ajatuksessa lienee jotain perääkin, vaikka monien kohdalla tämä pelko menoo liiallisuuksiin.

        Luulen, että melko pienellä paikkakunnalla elämisestä saattaa olla etujakin ainakin joillekin yksinäisille. Nimittäin, samat naamat nähdessään on parempi mahdollisuus tutustua heihin pikkuhiljaa hieman paremminkin, mikä edesauttanee myös todellisen ystävyyssuhteen syntymistä. Muistan nähneeni jossain todetunkin, että kaupungissa ihmisten tapaamisten määrä ei korvaa laatua. Toki on niinkin, että jos maalla ei - syystä tai toisesta - tule hyväksytyksi porukkaan mukaan, silloin ei ole - ainakaan kotikulmilla - vaihtoehtona toista porukkaa johon yrittää päästä sisälle.


      • zxvccxb

        Muut onkin jo kertonut joitain kaupungin ja maaseudun eroja, mutta lisätään listaan vielä yksi: Maalla on tarjolla paljon vähemmän käteviä "tekosyitä", joiden varjolla tuttavuuksien lähentäminen onnistuu luontevasti. Jossain Helsingissä löytyy jatkuvasti uusia tapahtumia ja muuta tekemistä laidasta laitaan, ja esim. harrastustuttuja on yleensä helpompi kysyä mukaan johonkin tiettyyn happeningiin tai joululahjaostoksille kuin kahville omaan kotiinsa tai kävelylle. Jälkimmäisessä tapauksessa pelataan isommilla panoksilla, kun siinä viestittää selvemmin sille toiselle, että haluaa viettää aikaa sen kanssa ja tutustua siihen paremmin. Sellaiset asiat on ongelma etenkin ujoille ja epävarmoille, joiden on vaikea ottaa riskejä torjutuksi tulemisen pelossa.


      • xzczzx
        KaupunkiYksinäinen kirjoitti:

        On varmasti tottakin paljossa mitä sanot. Sanot kuitenkin myös

        "
        Netin kauttakin löytää helposti vaikka samassa kaupungissa asuvia tyyppejä, joita ei ole koskaan nähnytkään.
        "

        Vaatii kyllä jo tietynlaista luonnetta se, että tuosta vaan tutustuu aina tapaamisiin asti netissä sellaisiin, joita ei ennen ole koskaan nähnytkään. Luulen, että suurimmalla osalla yksinäisistä on sellainen luonne, että he ovat senverran varautuneita, että eivät he yleensä uskalla/halua tutustua livenä nettituttuihinsa. Yhä edelleen elää ajatus, että netissä pyörii paljon "hulluja" (jotka kirjoittaessaan silti saattavat vaikuttaa asiallisiltakin), ja tässä ajatuksessa lienee jotain perääkin, vaikka monien kohdalla tämä pelko menoo liiallisuuksiin.

        Luulen, että melko pienellä paikkakunnalla elämisestä saattaa olla etujakin ainakin joillekin yksinäisille. Nimittäin, samat naamat nähdessään on parempi mahdollisuus tutustua heihin pikkuhiljaa hieman paremminkin, mikä edesauttanee myös todellisen ystävyyssuhteen syntymistä. Muistan nähneeni jossain todetunkin, että kaupungissa ihmisten tapaamisten määrä ei korvaa laatua. Toki on niinkin, että jos maalla ei - syystä tai toisesta - tule hyväksytyksi porukkaan mukaan, silloin ei ole - ainakaan kotikulmilla - vaihtoehtona toista porukkaa johon yrittää päästä sisälle.

        Se on kyllä totta, että Suomen suurimmat kaupungit on monille liian suuria. Jos vaikka menee jollekin vuoden pituiselle työväenopiston kurssille, siinä käy helposti niin että kurssin loputtua samoja naamoja ei näe enää koskaan. Kaikki on niin tottunut siihen, että ihmisiä tulee ja menee, että pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden luominen on työn ja tuskan takana. Joku pysyvä harrastus on hyvä keino päästä osaksi jotain porukkaa, mutta aina on tietysti niitä, jotka ei innostu sen tyyppisestä harrastamisesta.


      • aina ollut yksin.
        paljon. kirjoitti:

        Kyllä se ero kaupungin ja maaseudun välillä on suuri. Kaveriton voi maalla joutua kökkimään neljän seinän sisällä, ainoina linkkeinä ulkomaailmaan netti, tv ja radio, kun ei ole mitään paikkaa minne mennä. Bussit ei kulje, keskustaan on pitkä matka ja sielläkin kirjasto ja kahvila on ainoita paikkoita, joihon voi mennä hetkeksi "viettämään aikaa". Pari säälittävän pientä kauppaa on kierretty nopeasti läpi, eikä niissä hengailussa olisi mitään mieltä, vaikkei kauppias mulkoilisi koko ajan perään. Arki on harmaata ja yksittäisiä tapahtumia järjestetään harvoin. Jos kaipaa ohjattuja harrastuksia, voi valita muutaman urheiluseuran, seurakunnan ja marttakerhon väliltä. Niihin on tosin vaikea mennä yksinäisenä, kun kaikki muut on keskenään hyvää pataa ja selän takana juoruilijoita kyllä riittää...

        Yksinäisyyshän on tunne, johon vaikuttaa moni muukin asia kuin ihmissuhteiden määrä ja laatu. Yksinkin voi elää mielekästä elämää, jolloin kavereiden puute ei haittaa ainakaan niin paljon kuin muuten. Esim. oma yksinäisyyteni lieveni isoon kaupunkiin muuttaessani, vaikka kaikki ihmissuhteet jäi entiselle paikkakunnalle. En vaan ehtinyt murehtia kaverien puutetta, kun koko ajan oli jotain mielekästä tekemistä tarjolla ja harrastustuttujen kanssa pystyi jakamaan kuulumisia. Yksinäisyys muistutti itsestään ikävästi lähinnä silloin, kun joku asia painoi mieltä ja olisin halunnu jutella siitä jonkun luotettavan ystävän kanssa. Tiedostin kyllä muutenkin kaverien puutteen ja halusin ystäviä, mutten voi sanoa kärsineeni yksinäisyydestä, kun elämä oli muutenkin ihan mukavaa. Toista se oli maalla asuessani, jolloin pari peräkkäistä yksinäistä iltaa tuntui jo pahalta... Olen vaan luonteeltani sellainen, että kaipaan jatkuvasti jotain tapahtumia ympärilleni, ja kotona kökkiminen saa yksinäisyyden nousemaan pintaan.

        En nyt koe maalla asumista ongelmana, en osaisi asustaa kaupungissa ja köyhänä etenkin tulisi käytyä turhan paljon kaupoissa ostelemassa kaikenlaista tavaraa, joten ehkä parempi sen puoleen näin. Mutta toki yksinäisyys painaa ajottain, ei sitä voi kieltää. Vaikka illoille olisikin puuhaa jokaiselle päivälle, tulee joskus yksinäisyyden tunne. Kesäisin puuhaa on puutarhassa, mutta yksinäisyyden tunne on mielestäni kesäisin vain pahempi kuin talvisin. Nyt talvella ei ole samalla tavalla puuhaa, mutta nyt pakkasten alla tulee laiteltua jäälyhtyjä, sitten lumisateiden jälkeen kolailtua, linnut täytyy ruokkia ja polttopuut hakea ym. tällaista. Sitten perus-päivärutiineihini kuuluu päivittäinen 2-6 kilometrin kävelylenkki. Mutta tekeminen ei poista yksinäisyydentunnetta, se hieman ehkä sivuuntuu siinä puuhastellessa mutta ei katoa.

        Kaupungissa taas on paljon liikennettä ja toisella tavalla elämää, aivan erilaista kuin maaseudun rauha ja hiljaisuus. En osaisi sopeutua kaupunkiin, tuskinpa edes pieneen taajamaan. Toki taajamissa on erilailla ihmisiä myös, mutta hyvänpäivän tutut tai naapurit eivät korvaa tosi ystäviä. Yksinäisyyden hyvä puoli toki on se ettei susta ole mitään kriittisen negatiivistä juoruttavaa kun kukaan ei tiedä pajoa muuta kuin että tuo on yksinäinen, mutta huonot puolet ovat sosiaalisten suhteiden saralla ja näin ollen yksinäisten tulee välteltyä myöskin ihmiskontakteja, koska ovat epävarmempia. Nykyaikana painotetaan yksilöllisyyttä, joten epäsosiaalisemmat eivät ole ihan kärryillä kaikissa asioissa, mielestäni, koska sosiaaliset kontaktit rakentavat omaa persoonallisuutta ja psyykettä. Mielestäni pitäisi pohtia todellisia, toimivia keinoja yksinäisyyden poistamiseen kuin vaan että patistettaisiin puhumaan avoimesti asioista. Yksinäisenä minun on hankala lähteä etsimään uusia ystäviä kun koen itseni syrjityksi, olisi näin tai ei. Miksi koen itseni syrjityksi? Ehkäpä siksi että olen joutunut menneisyydessäni paljon syrjityksi.

        Minun yksinäisyyteen ei kukaan enää voi mitään. En edes itse voi sille mitään. Minä olen hyväksynyt sen ja yritän pitää linnut ja oravat ruokittuina ympäri vuoden.


      • Harkat klo 6 aamulla

        On vielä otettava huomioon sekin, että moniin harrastusryhmiin ei pääse mukaan kuin onnen kaupalla.
        Työväenopistoissa kurssit täyttyvät minuutissa, joten herää epäilys, että paikat ovat "tiskin alla". Monet harrastuspaikat ovat kaukana asuinpaikasta, joten jos tarvitaan välineitä tai vaatetus ja jalkineet, tms. niin vaikeaa on yleisissä kulkuneuvoissa kulkea kaikkien romppeitten kanssa. Esim. keilapallo ja kengät!.
        Aikataulut myös ovat milloin mitäkin.

        Ja rahaa kaikkeen palaa.


      • savon ukko

        KYLLÄ se on niin, että maaseutu se meitä elättää.
        Kunhan meillä köyhillä riittä rahhaa ostaa heidän hienoja viljetyja tuotteitaan.
        Välillä = VALIO ja ja nmuut: n.s tukkumaakarit... enne- aikaan heitä sanottiin
        mustan Pörssin kauppiaixi.... helematkin heilahti jos !? issoi kauppoi tehtiin..
        Tänään on Eduskunta Valio.... Kysyn...
        Miksi n.s p-Karjalan projekti sydänsairauksien ehkäimiseksi... nyt pannataan.
        Valio juotti rasvaista maitoa ja syötti voita.... ei Valiota syytetä niin kun tupakka-
        yhtiöitä. Mixi ? Miaatalousministeri.rin Omat lehmät takoo rahaa. Ja vaarallista
        ihmiselle tappavaa... mutta niin tarpeellista kalsimia d-vitam. mang.

        Mixsi tänään on taas uusi käänne. Kolesteroli ei aiheuta tukoksia.

        Kyllä Suomen kansa liikkuu ja tietää. Maatalousministeri on ehkä yli-viisas

        Tule Kuopion torille. Puolexi tunnixi. Pidä pannu kuumana. Pidä puheitas.

        Kalakukko hiljaa ylitsesi lentää.... jos et' valehtele niin ei kaki piähäs.


      • Täplä-Tassu
        Kokeiltu on kirjoitti:

        On suuri ero.
        Kaupungissa on niin paljon enemmän mahdollisuuksia löytää juttuseuraa, kuin jossain maaseudulla.

        Niin ja kuten m 26 nimimerkkikin sanoi, niin ei ole oikein mitään elokuvia, konsertteja ja muita sellaisia tapahtumiakaan... Ei ole siis oikein mitään paikkaa, missä voisi viettää aikaa... Vaatekaupatkin on yleensä todella vähissä (ellei olemattomissa) pienillä paikkakunnilla. Varsinkin nuorille ihmisille maaseutu saattaa olla tylsyyden huipentuma.
        Netin kauttakin löytää helposti vaikka samassa kaupungissa asuvia tyyppejä, joita ei ole koskaan nähnytkään. Entä jos jossain pienellä maaseutupaikkakunnalla asuva yrittäisi samaa? Hänellä mahdollisuus olisikin paljon surkeampi. Täältäkään suomi24 treffipalstalta ei saattaisi löytyä kuin ehkä hyvällä tuurilla yksi ilmoitus. Niin no, ei välttämättä sitäkään. Yhdet ja samat tylsät ihmiset näkee vuodesta toiseen, eikä koskaan tule ketään mielenkiintoista tyyppiä vastaan.

        Kaupungissa ei ole yhtään sen helpompaa löytää juttuseuraa/kumppania. Päinvastoin !

        Se, että ympärillä on paljon ihmisiä tarkoittaa vastaavasti sitä, että ihmiset ovat myös paljon varautuneempia ja tarkempia yksityisyytensä kanssa. Tarkempia siinä mielessä, että mietitään tarkaan kenen kanssa "voi jutella".

        Oleellisempaa on se, pääsetkö ulkopuolisena mukaan kaveripiireihin. Usein homma menee niin, että ulkopuolista katsotaan kuin aidanseivästä, joten eipä siinä kauheasti tee mieli tehdä tuttavuutta.

        Kaupungissa koko ikänsä asuneena voi todeta, että kaupunkilaiset ovat lähtökohdiltaan enemmän luotaantyöntäviä. Oma lukunsa ovat sitten ne puusta pudonneet maalaiset, jotka ovat tulleet kaupunkiin, ja ovat nyt kaupunkilaisia enemmän kuin kaupungissa koko ikänsä asuneet ja syntyneet. ;D


      • Täplä-Tassu
        aina ollut yksin. kirjoitti:

        En nyt koe maalla asumista ongelmana, en osaisi asustaa kaupungissa ja köyhänä etenkin tulisi käytyä turhan paljon kaupoissa ostelemassa kaikenlaista tavaraa, joten ehkä parempi sen puoleen näin. Mutta toki yksinäisyys painaa ajottain, ei sitä voi kieltää. Vaikka illoille olisikin puuhaa jokaiselle päivälle, tulee joskus yksinäisyyden tunne. Kesäisin puuhaa on puutarhassa, mutta yksinäisyyden tunne on mielestäni kesäisin vain pahempi kuin talvisin. Nyt talvella ei ole samalla tavalla puuhaa, mutta nyt pakkasten alla tulee laiteltua jäälyhtyjä, sitten lumisateiden jälkeen kolailtua, linnut täytyy ruokkia ja polttopuut hakea ym. tällaista. Sitten perus-päivärutiineihini kuuluu päivittäinen 2-6 kilometrin kävelylenkki. Mutta tekeminen ei poista yksinäisyydentunnetta, se hieman ehkä sivuuntuu siinä puuhastellessa mutta ei katoa.

        Kaupungissa taas on paljon liikennettä ja toisella tavalla elämää, aivan erilaista kuin maaseudun rauha ja hiljaisuus. En osaisi sopeutua kaupunkiin, tuskinpa edes pieneen taajamaan. Toki taajamissa on erilailla ihmisiä myös, mutta hyvänpäivän tutut tai naapurit eivät korvaa tosi ystäviä. Yksinäisyyden hyvä puoli toki on se ettei susta ole mitään kriittisen negatiivistä juoruttavaa kun kukaan ei tiedä pajoa muuta kuin että tuo on yksinäinen, mutta huonot puolet ovat sosiaalisten suhteiden saralla ja näin ollen yksinäisten tulee välteltyä myöskin ihmiskontakteja, koska ovat epävarmempia. Nykyaikana painotetaan yksilöllisyyttä, joten epäsosiaalisemmat eivät ole ihan kärryillä kaikissa asioissa, mielestäni, koska sosiaaliset kontaktit rakentavat omaa persoonallisuutta ja psyykettä. Mielestäni pitäisi pohtia todellisia, toimivia keinoja yksinäisyyden poistamiseen kuin vaan että patistettaisiin puhumaan avoimesti asioista. Yksinäisenä minun on hankala lähteä etsimään uusia ystäviä kun koen itseni syrjityksi, olisi näin tai ei. Miksi koen itseni syrjityksi? Ehkäpä siksi että olen joutunut menneisyydessäni paljon syrjityksi.

        Minun yksinäisyyteen ei kukaan enää voi mitään. En edes itse voi sille mitään. Minä olen hyväksynyt sen ja yritän pitää linnut ja oravat ruokittuina ympäri vuoden.

        No, maalla-asuminen voisi tarjota monelle ainakin parempia harrastusmahdollisuuksia. Monelle kaupungissa asuminen on välttämätöntä jo pelkästään työpaikan vuoksi. Ennemmin sitä itsekin asuisi hieman väljemmin ja muualla kuin keskellä kaupungin kivierämaata. Sen verran on erakkoluonne, nääs :D


      • sunnuntaikeilaaja
        Harkat klo 6 aamulla kirjoitti:

        On vielä otettava huomioon sekin, että moniin harrastusryhmiin ei pääse mukaan kuin onnen kaupalla.
        Työväenopistoissa kurssit täyttyvät minuutissa, joten herää epäilys, että paikat ovat "tiskin alla". Monet harrastuspaikat ovat kaukana asuinpaikasta, joten jos tarvitaan välineitä tai vaatetus ja jalkineet, tms. niin vaikeaa on yleisissä kulkuneuvoissa kulkea kaikkien romppeitten kanssa. Esim. keilapallo ja kengät!.
        Aikataulut myös ovat milloin mitäkin.

        Ja rahaa kaikkeen palaa.

        Harrastatko keilailua vai heititkö esimerkin ihan hatusta? En nimittäin tiedä yhtään keilahallia, jossa ei olisi niin hyvää valikoimaa keilapalloja että harrastelija löytää niistä varmasti sopivan. Kilpailijoita ja muita "tosiharrastajia" varten on esim. lukittavia kaappeja, joita saa vuokrata ihan kohtuullista korvausta vastaan. Kenenkään ei siis tarvitse raahata painavaa mittatilauspalloa mukanaan, ellei sitä halua...


      • X
        xzczzx kirjoitti:

        Se on kyllä totta, että Suomen suurimmat kaupungit on monille liian suuria. Jos vaikka menee jollekin vuoden pituiselle työväenopiston kurssille, siinä käy helposti niin että kurssin loputtua samoja naamoja ei näe enää koskaan. Kaikki on niin tottunut siihen, että ihmisiä tulee ja menee, että pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden luominen on työn ja tuskan takana. Joku pysyvä harrastus on hyvä keino päästä osaksi jotain porukkaa, mutta aina on tietysti niitä, jotka ei innostu sen tyyppisestä harrastamisesta.

        "Se on kyllä totta, että Suomen suurimmat kaupungit on monille liian suuria ---- Joku pysyvä harrastus on hyvä keino päästä osaksi jotain porukkaa, mutta aina on tietysti niitä, jotka ei innostu sen tyyppisestä harrastamisesta."

        Mielestäni sellaisen sietääkin jäädä yksin, joka ei ole valmis tekemään kompromisseja löytääkseen ystäviä... siis silloinkaan, jos ainoana vaihtoehtona on yksinäisyys. Jos saa ystäviä tekemättä sen eteen mitään ylimääräistä, hieno homma, mutta jos jää yksin eikä siltikään tee mitään, kannattaa miettiä onko vika asuinpaikassa vai omassa asenteessa.


    • m 26

      Itsekin asun maaseudulla, totta tosiaan täällä on yksinäistä. Ei ole juuri mitään tekemistä. Ainut mikä on onneksi on tämä netti.
      Kyllä minä ainakin muutan kaupunkiin heti kun on mahdollista, edellyttää työpaikkaa tosin.
      Ei ole mitään hyviä tapahtumia missä voisi tavata muita ihmisiä kuten on kaupungeissa, elokuvia, konsertteja, disco-baareja, ym..
      Lisäksi ei ole ketään ikäisiäni sinkkunaisia, kaikki ovat jo muuttaneet pois. Meitä miehiä on vaikka kuinka paljon, mutta ei se auta tähän läheisyyden kaipuuseen.

      No onneksi on netti jonka kautta voi hakea seuraa...josko joskus onnistaisi.

    • tattisilmä

      Voitaisiinhan kokeilla,että täällä kertoisimme asuinpaikkakunnan ja jotain mitä itse haluaa kertoa,niin ehkäpä lähiseudulta löytyisi toinen yksinäinen.Mahdollinen tapaaminen tietysti kannattaa sopia julkiselle paikalle,kun ei toista tunne.

    • 4+6

      Itse lähdin aikoinaan maalta heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

      Nyt on tullut elettyä sen verran pitkään kaupungissa, että palaisin maalle heti kun vain keksisin kuinka pystyisin elättämään itseni siellä. Voi olla, ettei se käytännössä olisikaan niin idyllistä kuin mistä haaveilen ja että pian kärsisinkin siitä, ettei voi piipahtaa sushi-aterialla pitkän työpäivän jälkeen tai katsoa viikonlopun lehdestä että mihin valokuvanäyttelyyn tällä kertaa menisi, eikä olisi filkkareita eikä erikoiskahveja ja kahviloita WiFi-yhteyksillä.. Mutta luonto, rauha, hiljaisuus, etäisyys ihmisistä ja kiireestä houkuttaisi.

      • 4+10

        Mutta pk-seudulla muutamia vuosia asuneena saattaisi olla vaikeaa sopeutua maaseudulle. Vaikka on taideharrastuksia lenkkeily/hiihto/luistelu.

        Edes jonkinlainen työpaikka olis välttämättömyys.


    • 34534543

      Joillekin sopii maalaiselämä ja toisille taas ei. Maalla (pienellä alueella) ihmiset yleensä tuntevat toisensa ja jokseenkin tämä tunteminen on elämisen elinehto jos ei sitten halua aivan erakkona pysyä. Vapaus voi olla tehdä mitä haluaa ainakin päällispuolisesti, mutta useampaa ei porkkanoiden ja puutöiden väkertäminen viikkokaupalla innosta. Varsinkun jos kauppoihin, harrasteisiin yms. on pitkät matkat.

      Kaupungissa tilanne voi joissakin tilanteissa olla pahempikin. Vaikka ihmisiä riittää niin ei se tutustuminen ole useinkaan sen helpompaa eli riippuu paljon luontestaakin miten tutustuu toisiin ihmisiin. Harrastusmahdollisuudet ovat kuitenkin paremmat ja liikkeitäkin on yleensä enemmän kuin yksi.

      Ainoa keino tustua muihin on oikeastaan matkustaminen eri paikkoihin ja kaupunkeihin tai sitten yrittää järjestää jotakin "kylätoimintatapahtumaa", mutta tuo vaatii oikeanlaista luonnetta.

      Jos tilaa ja aikaa on niin jokin moottorineuvoharrastuskin tai käsityöharrastus yms. voi olla hyväksi.

      • 12+11

        ihmisiä tapaakin! Joka ainoa kerta kun menen paikalliseen markettiin, monet kerrat saa nyökkiä tervehdystä. Joidenkin satunnaistuttujen kanssa aina jonkun sanankin vaihdan, säästä, iltsarin otsikoista yms yms.
        Mutta tämä on itä-suomea ja jossain jäyhässä Hämeessä on varmaan erilaista.
        Itse koen että täällä pystyy helposti tutustumaan ihmisiin, jossain kahvibaarissakin olen jutellut tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Kylätoimikunnat, metsästysseurat on erinomaisia mestoja tutustumiseen.
        Eri asia on sitten todelliset ystävät, parisuhteesta puhumattakaan. Miesvalikoima on onnetottoman kapoinen.


      • 34543534
        12+11 kirjoitti:

        ihmisiä tapaakin! Joka ainoa kerta kun menen paikalliseen markettiin, monet kerrat saa nyökkiä tervehdystä. Joidenkin satunnaistuttujen kanssa aina jonkun sanankin vaihdan, säästä, iltsarin otsikoista yms yms.
        Mutta tämä on itä-suomea ja jossain jäyhässä Hämeessä on varmaan erilaista.
        Itse koen että täällä pystyy helposti tutustumaan ihmisiin, jossain kahvibaarissakin olen jutellut tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Kylätoimikunnat, metsästysseurat on erinomaisia mestoja tutustumiseen.
        Eri asia on sitten todelliset ystävät, parisuhteesta puhumattakaan. Miesvalikoima on onnetottoman kapoinen.

        Se on totta että voi tavata ihmisiä ja tutustua erinomaisesti ihmisiin jos on sosiaalinen luonne. Kääntöpuoli on sitten siinä että mitä enemmän ongelmia tai muuten jos ei kuulu joukkoon niin joutuu varmuudella eristetyksi. Tuo ongelma tosin koskee aina pieniä yhteisöjä.


    • Näinpä näin

      Pienellä paikkakunnalla, jos jää porukasta ulkopuoliseksi, niin on aika hankalaa siihen enää päästäkään.

    • yjkftykfytdmfukdyt

      Niin kyllää maalla varsinkin mies voi olla täysin yksin vailla mitään sosiaalisia suhteita. Asun pienellä kylällä, matkaa kaupunkiin ei tosian ole paljon. Tottahan sitä ajelee ja koettaa käydä melkein päivittäin jossain, se on pakko koska ahdistus täällä kasvaa järjettömyyksiin. Mutta mitä se hyödyttää. Vaikka mihin meet, näet vain yhdessäolevia ja perheitä, muistuttaa siitä paskasta kun itse elää tyhjyydessä. Sosiaalisest.
      Kerron hieman. Voi mennä viikkoja ettei soiteta kuin lehtikauppiaat yms. Teet työtä koneen kanssa, radiokuulokkeet pitävät jotain elämää, tiedät että jos kotona jotain sattuu, menee päiviä jos joku ihmettelee miksi postia ei ole haettu. Kun on sisaruksensakin menettänyt niin sinä on.
      Kavereita muutama hyvä, tosin osa perheellisiä tai hyvin kaukana olevia. Yksinelävää miestä ei kutsuta kylään, saati joku tulisi kylään. Seinät kaatuu päälle ja kovaa.
      Olen nelikymppinen mies joka haluaa perheen, puolison ja lapsia, olen vain näkymätön ihminen.
      Seuraa on turha verkosta hakea, näkymätön. Menoista, kuin ilmaa sieläkin.
      En enää ihmettele miksi järjettömiä väkivaltatekoja tehdään, jossain menee ihmisen kestokykykin.
      Se on käsittämätöntä miksei eläimettömään maataloon saa elämää ihmisten muodossa.

      • Toivoa täynnä

        Miksi et muuttaisi muualle? Tuo kysymys siis mitenkään sinua vähättelemättä. Asun nimittäin itsekin todella pienellä paikkakunnalla ja tiedän tunteesi varsin hyvin. Niin tyhjää ja yksinäistä... mitäänsanomaton paikkakunta. Olen kuitenkin vielä nuori, eikä minulla vielä ole koulutustakaan. Luultavasti kuitenkin lähden täältä ensi vuoden puolella (ainakin toivottavasti), kun olisi tarkoitus lähteä opiskelemaan jotain muuta alaa... En millään kestäisi asua täälä enää edes kahta vuotta, tai edes yhtä vuotta. Yksikin vuosi tuntuu jo armottoman pitkältä ajalta, kun ei ole onnellinen täälä. Toivottavasti pääsen hakemaani paikkaan.


    • yksinäinen nuorimies

      Itse asustelen kuitenkin aika elävällä maaseudulla ja kaupunki on kohtuullisen lähellä. Mutta eihän se sitä yksinäisyyttä poista. Mielestäni yksinäisyyttä ei voi verrata paikkaan, ihmisestähän se riippuu... luonteesta ja muusta. Ne jotka ovat olleet sosiaalisia nuoruudesta lähtien, ovat sitä edelleen ympärillään iso joukko kavereita ja sosiaalista elämää. Maaseudulla ehkä ne kaveri suhteet säilyvät ja kestävät myös sinne aikuisuuteen. Tiedän paljon täällä maalla asuvia ihmisiä jotka ovat aina menossa ja osallistuvat kaikkeen, eivätkä siten tunne yksinäisyyttä. Tietysti yksin asuvat ovat monesti niitä väliinputoajia, mutta ennenkaikkea ne hiljaiset ja ujoimmat ihmiset, jotka eivät ole ensimmäisenä menossa päätä pahkaa kaikkeen. Niin, kaupunkiin olisi kohtuu matka, mutta jotenkin sitä ei tule yksin minnekään lähdettyä, onko muilla niin? Jotenkin tuntuu turhalta kaupoissakaan kierrellä, muuta kuin pakolliset ostamassa. Mitä sitä nyt itselleen mitään... Naapureitakin toki paljon, lähinnä eläkeläisiä, mutta toisena ääripäänä kylän onneksi myös paljon lapsiperheitä. Mutta eihän se yksin asuva oikein kumpaankaan joukkoon sovellu. Ainoaksi asiaksi jää vain luonto, eläimet, maaseutu, tämä netti ja vain haaveilu siitä omasta rakkaasta. Nyt kun joulukin lähestyy, hienointahan olisi sitä valmistella yhdessä oman perheen kanssa. Mutta näin yksin asuessa, ehkä saan jonkun jouluvalon laitettua ennenkuin joulupukki vierailee, eikös sen ainakin pitäisi muistaa meitä yksinäisiäkin... toivotaan ainakin. Tänne maaseudulle vaan on niin hankalaa sitä kumppaniakaan löytää. Ehkä jotkut nuoret naiset haluaisivatkin muuttaa maaseudun ihanaan idylliin, mutta todellisuus ehkä on täällä eri mitä he kuvittelevat ja arki toista, vaatii luonnetta asua täällä. Loput eivät edes halua tutustua jos kertoo maalla asuvansa. Mutta yhtäkaikki yksinäisyyttä, oli kaupungista tai maaseudulta.

      • rutiinit hävinnyt

        totta jokainen puhuu.
        Maalla on se, että ollaan tuntevinaan kaikki toisemme ja sitten kuitenkin vain muutamat tuntevat toisensa ihan oikeasti.Jutut kiertää ja niiden sekä pärstän perusteella tehdään päätelmiä ihmisistä -jotka harvoin ovat sinnepäinkään.
        Sekin lisää sitä syrjäytymistä.
        Puute on todellakin naisista maalla.
        Täälläkin päin on niitä poikamiehiä pilvinpimein ja rikkaitakin ja osa jopa ihan fiksuja.Naiset puuttuvat.
        Vaatii naiselta kovaa luonnetta tulla tälläiseen pieneen kylään ja sopeutua tänne.On täällä muutama nuorempi nainen,mutta se kanssa käyminen jää hyvin vähäiseksi.Ei kaikki harrasta samoja asioita ja harrastuspiireihin tarvitaan se 5-7 vähintään.Sitten vielä työvuorot jotka rajoittaa harrastamista jne jne.

        Sitä vaan on sopeuduttava.Tosin eipä sitä jatkuvaa menoakaan jaksaisi.
        Meillekin mahtuisi kylään ja olisi tervetullut joku naispuolinen ihminen silloin tällöin,mutta miten se käytännössä sujuu?
        Voisi käydä kävelylenkillä,jutella, syödä kahvitella jne.
        Ihan sellaista normaalia ystävyyttä.


      • kotona paras

        Olen kasvanut maalla. Äiti puuhasteli kuoroissa ja muissa kutomakerhoissa. Hän ei harrastanut kotia, niinkuin minä, eikä tuntenut huonoa omaa tuntoa, jos työt olivat tekemättä. Minä asun kaupungissa, mutta edelleen tunnen yksinäisyyttä. En ole kuitenkaan kovinkaan menevä, haluan hoitaa kotiani ja miestäni. Olen kai sosiaalisesti eristyvä ollut jo lapsesta saakka. Tunnen ja en tunne yksinäisyyttä, turvalliseksi tunnen kotini ja omat leikkikalut. Yksinäisyyskin voi olla elämäntapa, ei välttämättä pahaksi. Toiset tulevat sairaiksi, jos ei ole ihmisiä, toiset kaipaa yksinäisyyttä ja rauhaa. Sama persoona ihminen on, onko hän kaupungissa tai maalla. Ei se luonne muutu. Kun yksinäisyys hiipii mieleen, ajattelen ammatteja, missä ihmiset toimii päivät ihan yksin. Silloin helpottaa. Tuollaisia ammatteja on paljon.


      • liplop
        rutiinit hävinnyt kirjoitti:

        totta jokainen puhuu.
        Maalla on se, että ollaan tuntevinaan kaikki toisemme ja sitten kuitenkin vain muutamat tuntevat toisensa ihan oikeasti.Jutut kiertää ja niiden sekä pärstän perusteella tehdään päätelmiä ihmisistä -jotka harvoin ovat sinnepäinkään.
        Sekin lisää sitä syrjäytymistä.
        Puute on todellakin naisista maalla.
        Täälläkin päin on niitä poikamiehiä pilvinpimein ja rikkaitakin ja osa jopa ihan fiksuja.Naiset puuttuvat.
        Vaatii naiselta kovaa luonnetta tulla tälläiseen pieneen kylään ja sopeutua tänne.On täällä muutama nuorempi nainen,mutta se kanssa käyminen jää hyvin vähäiseksi.Ei kaikki harrasta samoja asioita ja harrastuspiireihin tarvitaan se 5-7 vähintään.Sitten vielä työvuorot jotka rajoittaa harrastamista jne jne.

        Sitä vaan on sopeuduttava.Tosin eipä sitä jatkuvaa menoakaan jaksaisi.
        Meillekin mahtuisi kylään ja olisi tervetullut joku naispuolinen ihminen silloin tällöin,mutta miten se käytännössä sujuu?
        Voisi käydä kävelylenkillä,jutella, syödä kahvitella jne.
        Ihan sellaista normaalia ystävyyttä.

        Olen harkinnut usein muuttamista jonnekin maaseudulle.

        Asun tavallaan "maalaiskaupungissa", mutta täälläkin kaupungin melu, betoniympäristö ja ihmismäärä tuntuu häiritsevän suurelta. Myöskin ajatus luonnon läheisyydestä, omasta rauhasta ja toki myös sinkkumiehistä ympärillä kuulostaa houkuttelevalta.
        Olen itse parikymppinen nainen ja ammattini on sellainen, että voisin kuvitella saavani töitä pienemmästäkin kylästä.

        Ongelmana on vain pelko maaseudun (erityisesti miesten) suvaitsemattomuudesta.
        Elän itse lähinnä vegaaniruoalla, vastustan turkistarhausta ja olen kiinnostunut itämaisista uskonnoista, mikä on jo omiaan herättämään ennakkoluulot, vaikka omasta mielestäni mulla on myös paljon yhteistä maajussien ajatusten kanssa - kannatan luomua ja pienviljelijöitä (ylipäätään omavaraisuutta) ja arvostan tee-se-itse-asennetta. Voisin myös harkita ryhtymistä jonkin sortin viljelijäksi.

        Pidän itseäni ihan keskivertososiaalisena, eikä uusiin ihmisiin tutustumisen olevan vaikeaa.
        Pelkään vain, että saisin kuulla pelkkää hipittelyä, eikä mua hyväksyttäisi periaatteideni takia?

        Pitäisikö mun siis etsiä ensin jostain yliopistokaupungista joku esim. humanistisia tieteitä opiskeleva ylimielinen pitkätukka, joka ymmärtäisi ajatuksiani, vaikka tunnen paljon enemmän vetoa luontoa kunnioittaviin käytännönläheisiin maaseudun miehiin?

        Ehkä mun pitää vaan lähteä kokeilemaan paikan päälle.


      • yksinäinen nuorimies
        liplop kirjoitti:

        Olen harkinnut usein muuttamista jonnekin maaseudulle.

        Asun tavallaan "maalaiskaupungissa", mutta täälläkin kaupungin melu, betoniympäristö ja ihmismäärä tuntuu häiritsevän suurelta. Myöskin ajatus luonnon läheisyydestä, omasta rauhasta ja toki myös sinkkumiehistä ympärillä kuulostaa houkuttelevalta.
        Olen itse parikymppinen nainen ja ammattini on sellainen, että voisin kuvitella saavani töitä pienemmästäkin kylästä.

        Ongelmana on vain pelko maaseudun (erityisesti miesten) suvaitsemattomuudesta.
        Elän itse lähinnä vegaaniruoalla, vastustan turkistarhausta ja olen kiinnostunut itämaisista uskonnoista, mikä on jo omiaan herättämään ennakkoluulot, vaikka omasta mielestäni mulla on myös paljon yhteistä maajussien ajatusten kanssa - kannatan luomua ja pienviljelijöitä (ylipäätään omavaraisuutta) ja arvostan tee-se-itse-asennetta. Voisin myös harkita ryhtymistä jonkin sortin viljelijäksi.

        Pidän itseäni ihan keskivertososiaalisena, eikä uusiin ihmisiin tutustumisen olevan vaikeaa.
        Pelkään vain, että saisin kuulla pelkkää hipittelyä, eikä mua hyväksyttäisi periaatteideni takia?

        Pitäisikö mun siis etsiä ensin jostain yliopistokaupungista joku esim. humanistisia tieteitä opiskeleva ylimielinen pitkätukka, joka ymmärtäisi ajatuksiani, vaikka tunnen paljon enemmän vetoa luontoa kunnioittaviin käytännönläheisiin maaseudun miehiin?

        Ehkä mun pitää vaan lähteä kokeilemaan paikan päälle.

        Täällä huomaa kyllä sen että joillakin on pieniä ennakkoluuloja maaseudun miehiä kohtaan ja uskotaan siihen stereotypiaan mikä itsellä on, ja yleistetäänkin liikaa. Kyllä täällä maaseudulla tosiaan on ihan mukaviakin tyyppejä, fiksuja, naista arvostavia ja toiset ihmiset huomioonottavia miehiä.

        Ja nimimerkille liplop.. sitä suvaitsevaisuutta löytyy myös täältä maaseudulta. Uskon monen arvostavan naisen omia arvoja ja aatteita. Kunnioittavan tasavertaisesti sille kumppanille tärkeitä asioita, itse ainakin ajattelen näin asian. Yhtälailla maaseudulta löytyy myös eri kulttuureista, historiasta, uskonnoista ym.
        kiinnostuneita ihmisiä, myös miehiäkin, eihän niitäkään pelkästään kaupungeissa asu.


    • kissakoirakani

      Itse en ole koskaan asunut maalla mutta yksi ystäväni kyllä asuu. Opiskellessani vietin hiihtolomia hänen luonaan ja nyt vanhempana työ ikäisenä lähden kaupungin hälinää ja työkiireitä karkuun ystäväni luokse.

      Mikään ei ole ihanampaa kuin osallistua omakotitalon hommiin, istua iltaa ystävän kanssa ja lainata ystävän koiraa pitkälle kävelylenkille.

      Jos kaupungissa asuvat ystäväsi ovat sinkkuja tai lapsettomia miksikä et pyytäisi heitä viikonlopun viettoon luoksesi? Kutsuja voit tehdä houkuttelevaksi vaikka kauniilla kuvalla omasta talostasi tai maalaisidyllistä. Suunnittele vähän jotain pientä puuhaa teille. Itse en esim. osaa kokata tai leipoa mutta ystäväni osaa ja hänen kanssaan on kiva tehdä ruokia tai leivonnaisia mitä en itse ikinä osaisi yksin tehdä.

      Joskus ystäväni tulee maalta luokseni kaupunkiin viikonlopuksi. Silloin shoppailemme, käymme ulkona ja leffassa.

    • ent. suomimummo

      siellä maaseudulla?

    • Aktiivisuutta peliin

      Ala vetämään jotain harrastekerhoa nuorille? Kysy esimerkiksi seurakunnasta tai kunnan nuorisotyöntekijältä apua, että pääset alkuun.


      Aika monen (miehen) kirjoituksista tulee esiin kaipuu parisuhteeseen, mutta sosiaalisuutta voi lisätä kyllä muutenkin. :)

      • Aktiivisuutta peliin

        Näin naisnäkökulmasta se on plussaa, jos mies on aktiivinen ja osallistuva. Itse ainakin säikähtäsin, jos toinen vaan odottelis maaseudulla elämänsä täyttäjää...


    • seuraa ole sen kummenmmin tarjolla, kaikki liikkuvat omissa oorukoissa eikä halutakaan tutustua muihin...prkl...

      • Täplä-Tassu

        Juuri näin. Tuolla on enemmän merkitystä, kuin sillä asuinpaikalla.


    • X
    • maalla...

      Hei, olen asunut Lontoossa viimeiset 5 vuotta työni puolesta, olen helsingistä kotoisin. Ymmärrän kyllä hyvin miten maalla voi tuntea oloaan yksinäiseksi koska ei ole niin paljon tekemistä mutta en ole ikinä itseäni tuntenut näin yksinäiseksi kuin täällä suurkaupungiss. Paljon on nähtävää ja tekemistä ja rahaa menisi vaikka miten ja sitä pitäiski sit olla koko ajan mutta kun ei ole kaveria kenen kanssa tekisi tai puolisoa. Muut työkaverit on perheellisiä ja vanhempia. Todellakin on ikävä sitä omanlaista seuraa ja ihmisiä jotka ovat samanlaisia kuin minä. Joskus tuntuu että tunnen oloni täällä enemmänkin yksinäiseksi juuri sen takia kun ei pitäisi...onhan tämä aivan mahtava paikka ja paljon tekemistä...

      • niintainäin,,,,,,,,,

        Kylissä ja kaupungeissa kasvaa kuitenkin enämpi toisiaan huomioon ottavampia ihmisiä..syrjäkylillä itsekkäämpiä(minätässämenen) tyyppejä, kokenut näin asian..mutta voi olla toisinkin kokeneita..


      • Pakoon pöndeltä
        niintainäin,,,,,,,,, kirjoitti:

        Kylissä ja kaupungeissa kasvaa kuitenkin enämpi toisiaan huomioon ottavampia ihmisiä..syrjäkylillä itsekkäämpiä(minätässämenen) tyyppejä, kokenut näin asian..mutta voi olla toisinkin kokeneita..

        maalla asuu vittumaisia mulkkuja. Suurin osa maalla asuvista ei ole itse valinnut sitä elämäntapaa, vaan he ovat vain jääneet sinne. Ja noissa takapajuloissa kaikki junnaa paikoillaan, umpimieliset asenteet ja käsittämätön tarve puuttua muiden elämään, nuuskia ja kytätä ja juoruilla. Sitten ovat olevinaan parempia kuin muut. Nimim. Kokemusta On.


      • kulkuri kkk
        Pakoon pöndeltä kirjoitti:

        maalla asuu vittumaisia mulkkuja. Suurin osa maalla asuvista ei ole itse valinnut sitä elämäntapaa, vaan he ovat vain jääneet sinne. Ja noissa takapajuloissa kaikki junnaa paikoillaan, umpimieliset asenteet ja käsittämätön tarve puuttua muiden elämään, nuuskia ja kytätä ja juoruilla. Sitten ovat olevinaan parempia kuin muut. Nimim. Kokemusta On.

        kaupungeissa aivan samanlaista. Kurkitaan verhon välistä kuka tulee ja menee.
        Siksi muutin maalle ja täällä on paljon mukavempaa kun kaupungissa.


      • sdsdsdcx33
        kulkuri kkk kirjoitti:

        kaupungeissa aivan samanlaista. Kurkitaan verhon välistä kuka tulee ja menee.
        Siksi muutin maalle ja täällä on paljon mukavempaa kun kaupungissa.

        http://www.facebook.com/home.php?sk=group_181124258568404

        Tervehdys,

        Mie aion ruveta hampunsiemenpaastolle, eli pistän asunnon täyteen hamppua ja tästä tulee ilmoitukset viranomaisille ja myös mediaan, että en aio syödä muuta ravintoa ennen kuin sadonkorjuu koittaa. Jos kasvit katkotaan, niin sadonkorjuu viivästyy: b12-vitamiinin puutostila alkaa muutaman vuoden päästä, riippuen ihmisestä se voi olla menoa jo kolmen vuoden päästä. Tosin ensin tulee nykimistä yms. hermostollista häiriötä, ennenkuin delaa.
        Tuli itseasiassa mieleen tämä Martin Luther Kingin lausahduksesta, että "mies ketä ei ole valmis kuolemaan periaatteidensa vuoksi ei ole sopiva elämään."

        Eli käytännössä nämä sankaripoliisit sitten tappavat ihmisiä kasvien lisäksi, sehän ei ensinäkään ole poliisin tehtävä todellakaan tappaa mitään, vaan suojella.
        Ja sitten kun tuohon liittää vielä tieteellisen tutkimuksen eli Bonekon www.bonsaiekosysteemi.wordpress.com niin tässä on ainekset jo ainakin seiskalööppiin. :)

        Boneko on Marko Sihvosen ja Timo Haaran lisäksi saanut myös pari muutakin julkkista hankkeen taakse, olen kuitenkin luvannut näille "noku"julkkiksille että julkistan nämä nimet sitten kun on enemmän porukkaa listassa.

        Mielestäni tämä on todella hyvä, rauhanomainen keino tuoda tämä vääryys jälleen kerran esille ja myöskin saada siihen juuri nyt heti, ilman lakimuutoksia ratkaisu.
        Hamppuahan ei kasvateta tässä tempauksessa huumausainetarkoitukseen, vaan kyse on tieteellisestä Boneko-tutkimuksesta ja siemenet käytetään ravinnoksi.

        Tänään nimittäin heräsin ovikellon pimputukseen ja hetken päästä poliisi astelikin jo sisään, tappoivat itsejalostamani siemenet, projekti on kestänyt noin vuoden ja jalostustyö oli kriittisessä F1-vaiheessa. Vaikka olin jättänyt erikseen esille lähes puoli kiloa pystyynkuivuneita kuituhamppuja, poliisi katsoi silti "velvollisuudekseen" maansa pettäneitä poliitikkoja kohtaan, että suorittavat varkauden kodissani ja tappoivat nämä kasvit. Yli vuoden jalostustyö hukkaan ja taas kaksi maailmaamme parantavaa kasvia tapettiin, koska eduskunnassamme pesii loisia, maanpettureita ja suoranaisia murhaajia! Kuituhampun lehtiä ottivat myös kaiken mukaansa, minkä saivat: nämä olivat tarkoitettu madoille ruoaksi ja olivat osa Bonsai Ekosysteemin kiertoa. Joten, itse henkilökohtaisesti katson nyt mittani täyttyneen siiheksi asti, että tarvittaessa muuraan vaikka koko oven umpeen ja hankin syanidikapselin poskeeni viimeiseksi keinoksi.. x)

        Homma alkaa lähipäivinä ainakin omalta osaltani ja kerään sitten jälkijunassa mittavan listan muita osanottajia, niin hommasta saadaan mediakuuma todella nopeastikkin tällä tavoin.. :)

        Itsellähän on lääkärin paperit lukio-iästä asti jatkuneesta masennuksesta, armeijasta sain vapautuksen hermostoperäisen kivun takia ja ekan tupakan poltin 6-vuotiaana joten vieroitusoireet ovat niin fyysisiä, että vieroitus olisi terveyden kannalta ehdottomasti paras hoitaa hampun avulla.

        Ja vähän asiaanliittyvää musaa tähän väliin:

        http://www.youtube.com/watch?v=zZUCh_73DlE

        http://www.youtube.com/watch?v=_mm5PcFTyV4

        http://www.youtube.com/watch?v=zZUCh_73DlE

        Jos haluat liittyä mukaan tempaukseen, sinun pitää olla valmis astumaan omalla nimelläsi julkisuuteen tarvittaessa: tätä listaa pidämme kuitenkin ässänä hihassa, eikä sitä käytetä kuin äärimmäisessä tilanteessa eli jos kasveja poliisit käyvät varastamassa ja meinaa joltain ihmiseltä lähteä henki, niin siinä tapauksessa teemme kaikkemme jotta kenenkään ei tarvitsisi kuolla enää maansa pettäneiden poliitikkojen takia!

        Minä nimittäin mielummin kuolen, kuin elän enää tässä valheessa: minä mielummin kuitenkin pidättäydyn väkivallasta, vaikka nämä maanpetturit ovat murhaajia ja myöskin minun elämääni vahingoittaneet, vesi, ilma ja maa on saastunutta. Tämän kaiken voi pelastaa hamppu: se puhdistaa mielen, ruumiin, ilman, veden ja jopa poistaa myrkkyjä maaperästä!

        Katsokaa myös linkki "Kansan Kokoontuminen":

        http://www.facebook.com/event.php?eid=177170195629492

        Tv. turisti aka futuristi aka Sir Henri Risti aka Anakin Eiktiwan aka DJ Robbin Hoodz aka whenuntillthen aka se mifu turisti aka semifu aka semifuturisti
        --
        Kiltamestari


      • **************
        sdsdsdcx33 kirjoitti:

        http://www.facebook.com/home.php?sk=group_181124258568404

        Tervehdys,

        Mie aion ruveta hampunsiemenpaastolle, eli pistän asunnon täyteen hamppua ja tästä tulee ilmoitukset viranomaisille ja myös mediaan, että en aio syödä muuta ravintoa ennen kuin sadonkorjuu koittaa. Jos kasvit katkotaan, niin sadonkorjuu viivästyy: b12-vitamiinin puutostila alkaa muutaman vuoden päästä, riippuen ihmisestä se voi olla menoa jo kolmen vuoden päästä. Tosin ensin tulee nykimistä yms. hermostollista häiriötä, ennenkuin delaa.
        Tuli itseasiassa mieleen tämä Martin Luther Kingin lausahduksesta, että "mies ketä ei ole valmis kuolemaan periaatteidensa vuoksi ei ole sopiva elämään."

        Eli käytännössä nämä sankaripoliisit sitten tappavat ihmisiä kasvien lisäksi, sehän ei ensinäkään ole poliisin tehtävä todellakaan tappaa mitään, vaan suojella.
        Ja sitten kun tuohon liittää vielä tieteellisen tutkimuksen eli Bonekon www.bonsaiekosysteemi.wordpress.com niin tässä on ainekset jo ainakin seiskalööppiin. :)

        Boneko on Marko Sihvosen ja Timo Haaran lisäksi saanut myös pari muutakin julkkista hankkeen taakse, olen kuitenkin luvannut näille "noku"julkkiksille että julkistan nämä nimet sitten kun on enemmän porukkaa listassa.

        Mielestäni tämä on todella hyvä, rauhanomainen keino tuoda tämä vääryys jälleen kerran esille ja myöskin saada siihen juuri nyt heti, ilman lakimuutoksia ratkaisu.
        Hamppuahan ei kasvateta tässä tempauksessa huumausainetarkoitukseen, vaan kyse on tieteellisestä Boneko-tutkimuksesta ja siemenet käytetään ravinnoksi.

        Tänään nimittäin heräsin ovikellon pimputukseen ja hetken päästä poliisi astelikin jo sisään, tappoivat itsejalostamani siemenet, projekti on kestänyt noin vuoden ja jalostustyö oli kriittisessä F1-vaiheessa. Vaikka olin jättänyt erikseen esille lähes puoli kiloa pystyynkuivuneita kuituhamppuja, poliisi katsoi silti "velvollisuudekseen" maansa pettäneitä poliitikkoja kohtaan, että suorittavat varkauden kodissani ja tappoivat nämä kasvit. Yli vuoden jalostustyö hukkaan ja taas kaksi maailmaamme parantavaa kasvia tapettiin, koska eduskunnassamme pesii loisia, maanpettureita ja suoranaisia murhaajia! Kuituhampun lehtiä ottivat myös kaiken mukaansa, minkä saivat: nämä olivat tarkoitettu madoille ruoaksi ja olivat osa Bonsai Ekosysteemin kiertoa. Joten, itse henkilökohtaisesti katson nyt mittani täyttyneen siiheksi asti, että tarvittaessa muuraan vaikka koko oven umpeen ja hankin syanidikapselin poskeeni viimeiseksi keinoksi.. x)

        Homma alkaa lähipäivinä ainakin omalta osaltani ja kerään sitten jälkijunassa mittavan listan muita osanottajia, niin hommasta saadaan mediakuuma todella nopeastikkin tällä tavoin.. :)

        Itsellähän on lääkärin paperit lukio-iästä asti jatkuneesta masennuksesta, armeijasta sain vapautuksen hermostoperäisen kivun takia ja ekan tupakan poltin 6-vuotiaana joten vieroitusoireet ovat niin fyysisiä, että vieroitus olisi terveyden kannalta ehdottomasti paras hoitaa hampun avulla.

        Ja vähän asiaanliittyvää musaa tähän väliin:

        http://www.youtube.com/watch?v=zZUCh_73DlE

        http://www.youtube.com/watch?v=_mm5PcFTyV4

        http://www.youtube.com/watch?v=zZUCh_73DlE

        Jos haluat liittyä mukaan tempaukseen, sinun pitää olla valmis astumaan omalla nimelläsi julkisuuteen tarvittaessa: tätä listaa pidämme kuitenkin ässänä hihassa, eikä sitä käytetä kuin äärimmäisessä tilanteessa eli jos kasveja poliisit käyvät varastamassa ja meinaa joltain ihmiseltä lähteä henki, niin siinä tapauksessa teemme kaikkemme jotta kenenkään ei tarvitsisi kuolla enää maansa pettäneiden poliitikkojen takia!

        Minä nimittäin mielummin kuolen, kuin elän enää tässä valheessa: minä mielummin kuitenkin pidättäydyn väkivallasta, vaikka nämä maanpetturit ovat murhaajia ja myöskin minun elämääni vahingoittaneet, vesi, ilma ja maa on saastunutta. Tämän kaiken voi pelastaa hamppu: se puhdistaa mielen, ruumiin, ilman, veden ja jopa poistaa myrkkyjä maaperästä!

        Katsokaa myös linkki "Kansan Kokoontuminen":

        http://www.facebook.com/event.php?eid=177170195629492

        Tv. turisti aka futuristi aka Sir Henri Risti aka Anakin Eiktiwan aka DJ Robbin Hoodz aka whenuntillthen aka se mifu turisti aka semifu aka semifuturisti
        --
        Kiltamestari

        sdsdsdcx33 on kyllä nyt erehtynyt foorumista
        Miten tuo sinun "hamppujuttusi" liittyy maaseudun yksinäisyyteen?


      • Väärä palsta
        sdsdsdcx33 kirjoitti:

        http://www.facebook.com/home.php?sk=group_181124258568404

        Tervehdys,

        Mie aion ruveta hampunsiemenpaastolle, eli pistän asunnon täyteen hamppua ja tästä tulee ilmoitukset viranomaisille ja myös mediaan, että en aio syödä muuta ravintoa ennen kuin sadonkorjuu koittaa. Jos kasvit katkotaan, niin sadonkorjuu viivästyy: b12-vitamiinin puutostila alkaa muutaman vuoden päästä, riippuen ihmisestä se voi olla menoa jo kolmen vuoden päästä. Tosin ensin tulee nykimistä yms. hermostollista häiriötä, ennenkuin delaa.
        Tuli itseasiassa mieleen tämä Martin Luther Kingin lausahduksesta, että "mies ketä ei ole valmis kuolemaan periaatteidensa vuoksi ei ole sopiva elämään."

        Eli käytännössä nämä sankaripoliisit sitten tappavat ihmisiä kasvien lisäksi, sehän ei ensinäkään ole poliisin tehtävä todellakaan tappaa mitään, vaan suojella.
        Ja sitten kun tuohon liittää vielä tieteellisen tutkimuksen eli Bonekon www.bonsaiekosysteemi.wordpress.com niin tässä on ainekset jo ainakin seiskalööppiin. :)

        Boneko on Marko Sihvosen ja Timo Haaran lisäksi saanut myös pari muutakin julkkista hankkeen taakse, olen kuitenkin luvannut näille "noku"julkkiksille että julkistan nämä nimet sitten kun on enemmän porukkaa listassa.

        Mielestäni tämä on todella hyvä, rauhanomainen keino tuoda tämä vääryys jälleen kerran esille ja myöskin saada siihen juuri nyt heti, ilman lakimuutoksia ratkaisu.
        Hamppuahan ei kasvateta tässä tempauksessa huumausainetarkoitukseen, vaan kyse on tieteellisestä Boneko-tutkimuksesta ja siemenet käytetään ravinnoksi.

        Tänään nimittäin heräsin ovikellon pimputukseen ja hetken päästä poliisi astelikin jo sisään, tappoivat itsejalostamani siemenet, projekti on kestänyt noin vuoden ja jalostustyö oli kriittisessä F1-vaiheessa. Vaikka olin jättänyt erikseen esille lähes puoli kiloa pystyynkuivuneita kuituhamppuja, poliisi katsoi silti "velvollisuudekseen" maansa pettäneitä poliitikkoja kohtaan, että suorittavat varkauden kodissani ja tappoivat nämä kasvit. Yli vuoden jalostustyö hukkaan ja taas kaksi maailmaamme parantavaa kasvia tapettiin, koska eduskunnassamme pesii loisia, maanpettureita ja suoranaisia murhaajia! Kuituhampun lehtiä ottivat myös kaiken mukaansa, minkä saivat: nämä olivat tarkoitettu madoille ruoaksi ja olivat osa Bonsai Ekosysteemin kiertoa. Joten, itse henkilökohtaisesti katson nyt mittani täyttyneen siiheksi asti, että tarvittaessa muuraan vaikka koko oven umpeen ja hankin syanidikapselin poskeeni viimeiseksi keinoksi.. x)

        Homma alkaa lähipäivinä ainakin omalta osaltani ja kerään sitten jälkijunassa mittavan listan muita osanottajia, niin hommasta saadaan mediakuuma todella nopeastikkin tällä tavoin.. :)

        Itsellähän on lääkärin paperit lukio-iästä asti jatkuneesta masennuksesta, armeijasta sain vapautuksen hermostoperäisen kivun takia ja ekan tupakan poltin 6-vuotiaana joten vieroitusoireet ovat niin fyysisiä, että vieroitus olisi terveyden kannalta ehdottomasti paras hoitaa hampun avulla.

        Ja vähän asiaanliittyvää musaa tähän väliin:

        http://www.youtube.com/watch?v=zZUCh_73DlE

        http://www.youtube.com/watch?v=_mm5PcFTyV4

        http://www.youtube.com/watch?v=zZUCh_73DlE

        Jos haluat liittyä mukaan tempaukseen, sinun pitää olla valmis astumaan omalla nimelläsi julkisuuteen tarvittaessa: tätä listaa pidämme kuitenkin ässänä hihassa, eikä sitä käytetä kuin äärimmäisessä tilanteessa eli jos kasveja poliisit käyvät varastamassa ja meinaa joltain ihmiseltä lähteä henki, niin siinä tapauksessa teemme kaikkemme jotta kenenkään ei tarvitsisi kuolla enää maansa pettäneiden poliitikkojen takia!

        Minä nimittäin mielummin kuolen, kuin elän enää tässä valheessa: minä mielummin kuitenkin pidättäydyn väkivallasta, vaikka nämä maanpetturit ovat murhaajia ja myöskin minun elämääni vahingoittaneet, vesi, ilma ja maa on saastunutta. Tämän kaiken voi pelastaa hamppu: se puhdistaa mielen, ruumiin, ilman, veden ja jopa poistaa myrkkyjä maaperästä!

        Katsokaa myös linkki "Kansan Kokoontuminen":

        http://www.facebook.com/event.php?eid=177170195629492

        Tv. turisti aka futuristi aka Sir Henri Risti aka Anakin Eiktiwan aka DJ Robbin Hoodz aka whenuntillthen aka se mifu turisti aka semifu aka semifuturisti
        --
        Kiltamestari

        Taisit hieman eksyä...


      • eksynyt..
        Väärä palsta kirjoitti:

        Taisit hieman eksyä...

        verhoja täällä heiluttelen, naapureita ei näy mailla eikä halmeilla.. katselen mist päin oikkeen tuuloo tänään.....


      • kerrostalon asukas
        eksynyt.. kirjoitti:

        verhoja täällä heiluttelen, naapureita ei näy mailla eikä halmeilla.. katselen mist päin oikkeen tuuloo tänään.....

        Naapureita ei näy mailla eikä halmeilla, vai
        että naapureita näkyy joka päivä kerrostalon pihalla, muttei edes tervehditä?


    • tasaista

      Minulta riittää ymmärrystä kuvaamaasi tilanteesee ja siinä elämiseen.
      Olen lähtöisin kaupungista ja elänyt vilkkaassa teatteri ym. harrastustoiminnassa nuoruuteni ja naimisiinmentyäni muutimme maaseudulle ja eri puolelle suomea kokonaan, eli ne harvat ihmiset joita täällä asuu ovat toisen kulttuurin ja elämäntapojen ihmisiä. En tunne saavani mitään kosketusta tai yhteyttä heihin vieläkään vaikka olen täällä asunut hyvin pitkään. Nyt kun lapset ovat poissa ja elämäntilanne toinen, haluaisin pois täältä. Mutta jos joku haluaa kyläillä tai lähteä jonnekkin tälläisen kanssa, ota yhteyttä!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olit niin lähellä

      Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa
      Ikävä
      118
      5181
    2. Mitä elukkaa kaivattusi

      muistuttaa? Vastaan ite myöhemmin. Miehelt.
      Ikävä
      47
      2849
    3. Kun me näemme taas

      Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen
      Ikävä
      33
      2802
    4. Haleja ja pusuja

      Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺
      Ikävä
      30
      2498
    5. Onko mukava nähdä minua töissä?

      Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭
      Työpaikkaromanssit
      23
      1879
    6. Oletko mielikuvasi kaivatusta muuttunut

      Lähiaikoina? Jos, mihin suuntaan? Miten ja miksi?
      Ikävä
      118
      1647
    7. En kirjoita sulle tänne

      Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä
      Ikävä
      10
      1640
    8. Hukkuu hukkuu

      Mitä houdiineja nämä kun ajaa veteen
      Laitila
      96
      1389
    9. Hei rakas sinä

      Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle
      Tunteet
      23
      1385
    10. Oi mun haniseni

      Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli
      Ikävä
      10
      1348
    Aihe