Anteeksiannon voima

Monituisissa tilanteissa on tullut mainittua muuntaminen. Seuraavia kysymyksiä on herännyt.
Mitä muuntaminen, kehittäminen tarkoittaa?
Mitä muunnetaan, kehitetään?
Millä muunnetaan?
Pitääkö egosta päästä eroon?
Onko ylipäänsä kehitystä olemassa? Eikös absoluuttinen ole muuttumaton, stabiili?

Muuntaminen ja kehittyminen on vertauskuva sille elämän kultivoimiselle, minkä näemme olevan tarpeellista ihmispsyykessä. Karkeasta hienovaraiseen, negatiivisesta positiiviseen. Se on evoluutiota, muu on devoluutiota.

Lisään tähän, että epävarmasta varmaan. Epäselkeästä selkeään, epäloogisesta loogiseen. Kun varma on saavutettu, niin se on ykseys. Tällöin vastakohtaisuudet nähdään oikeassa valossa, välivaiheina.

Positiivinen ei välttämättä kerro ihmisille muuta kuin että "ollaan jossain mielihyvässä". Se on paljon muuta. Positiivinen on varmuutta, muttei varmuutta sellaista, miten tarttuja-ego sen kokee. Tarttuja-ego rakentaa pyramidin, suuren kivitornin, tai varmantuntuisen uskomuksen, jota ajan hammas kuluttaa mahdollisimman vähän. Sellaista on sen varmuus ja pysyvyyden tavoittelu. Se tavoittelee eternalismia tarttuja-egolleen, mikä on mahdottomuus. Se voi saada sen vaikka 50 000 vuodeksi taivaissa, tai jopa 1 miljardiksi vuodeksi abstrakteissa ajatusmaailmoissa, mutta ikuista elämää sille ei suoda. Kun löpö loppuu se putoaa taas maan päälle, kuin kuuraketti joka ei ole päässyt vetovoimakentästä ulos, sillä se elää polttoaineen tarpeesta. Se putioaa siksi, koska se painaa, on materiaalinen. Sitä koskee siis gravitaatio.

Positiivisuuteen kuulu, että ajan hammas ei kuluta, sillä se on ajan ulottumattomissa. Aika on ylitetty. Aika on yksi vapausaste, fysiikan kielellä. Se jätetään omiin oloihinsa, kun uusi vapausaste ilmaantuu.

Ego tarvitsee polttoainetta ulkopuolelta, ja saakin sitä jos haluaa. Mutta ikuinen se ei ole oikeasti, ennenkuin se on muunnettu. Tämä muuntaminen tuntuu sen mielestä kuin kuolemalta, siksi se ei haluaisi kuolla. Se luulee että kun se kuolee niin koko tietoisuus häviää. Siinä se on väärässä. Kun se on kuollut se ilmaantuu tilalle Anteeksiannettu, joka ei tarvitse polttoainetta pysyäkseen elossa.

Tästä pääsimme anteeksiantoon. Anteeksianto on muuntava voima. Se neutraloi tarttuja-egoa samalla "kasvattaen" oikeaa olemusta, joka on tietoinen tarkkaavuus. Indusoiminen on oikeampi sana, mutta käytän osittain virheellistä sanaa kasvattaa koska jotkut eivät ole opiskelleet sähkömagnetismia. Oikea olemus siis indusoidaan.

Anteeksiantoon liittyy tarkkaavaisuus ja tietoisuus. Jotta voi anteeksiantaa, tulee olla tietoinen ja tarkkaavainen ainakin jossain määrin. Kunnon tarkkaavainen anteeksianto neutraloi egoa tehokkaasti positiiviseksi, eli varmaksi, selkeäksi, materiattomaksi. Anteeksianto tarkkaavaisuudella on mainio menetelmä.

Hampurilaisbaaarissa: " Saisinko yhden Anteeksiannon tarkkaavaisuudella".


Pelkkä tarkkaavaisuus ei riitä, sillä maailma nähdään vielä todellisena. Anteeksianto palauttaa aidon näkökyvyn, maailma nähdään oikein, tietyssä mielessä ei-olevana. Unenkaltaisuus voi olla oikea viite.

Anteeksiannon voima on siinä, että siinä yhdistyvät oikea näkemys, puhdistaminen, tarkkaavaisuus ja tietoisuus samaan tehokkaaseen periaatteeseen. Se on samalla turvallinen, koska ihminen voi anteeksiantaa vain siinä määrin kuin on tarpeellista. Hän osaa antaa anteeksi vain suhteellisia määriä kerrallaan. Kun hän näin tekee, niin hän etenee asteittain.

Anteeksiantoa on toistettava kunnes kaikki edessä oleva on muunnettu. Se saattaa kestää yhden elämän tai enemmän, mutta pääasia että se toimii. Mikään yritys ei mene hukkaan sillä taipumus anteeksiantoon kasvaa elämä elämältä, kunnes olemme pisteessä missä on totaali-anteeksianto.

Totaali-anteeksianto on samalla Elämä, joka on kaikkialla. Pyhä Henki.

Etenemistä ei ole absoluuttisesti katsottuna, mutta etenemisen kautta suhteellisesti on kuitenkin edettävä, kunnes sekin havaitaan vain välivaiheeksi. Sitäkään ei ole oikeasti.