- Tätä ajatusta en ole oikein sisäistänyt ikinä. Vene on kuitenkin yksin laiturissa selvästi enemmän kuin miehitettynä.
Vuosittain ukkossuojauksesta on keskustelua. Olisi tosiaan kiva kuulla josko jotain uutta on tutkittu, keksitty tai kehitetty.
Perinteisesti asiaan on kaksi lähestymistapaa tai uskomusta: toisen mukaan riki pitää maadoittaa ja toisen mukaan ei pidä maadoittaa. Ajatus noiden molempien lähestymistapojen takana on tuttu ja ymmärrettävä. Maadoitus tekee rikistä salamalle houkuttelevamman kohteen, eli oletettavasti lisää osuman todennäköisyyttä. Maadoitus toisaalta pienentää oleellisesti vahinkoja mahdollisen osuman tapahtuessa. Itselläni ei ole vahvaa kantaa kumpaankaan suuntaan. Veneeni ratkaisu on siitä välimaastosta, maadoitus on, mutta reilulla kipinävälillä. Sitä ajatusta puoltaa myös tavoite välttää galvaanisia pareja. Oikeasta ratkaisusta ei edelleenkään ole varmuutta (vuosikymmenten ihmettelyn jälkeen). Voihan olla, että oikeaa ratkaisua ei olekaan. - Tuo on oletettavasti dyneemaa. Myyjän tuotekuvaus on kohtuullisen puutteellinen, mutta tavara on luultavasti ehtaa ja hinta vaikuttaa olevan jokseenkin kohdallaan.
Tässä suuntaa antavaa vertailua 12mm purjehdusköysien murtolujuuksista (riippuen laadusta):
- polyesteriydin/polyesterikuori: 2-3 t
- dyneemaydin/polyesterikuori: 5-8 t
- täysi dyneema: 11-17 t
Tuohon polyesterin 2-3t murtolujuushaarukkaan mahtuu myös polypropyleeni ja polyamidi. Oleellisimmat erot liittyy ominaispainoon, venyvyyteen, UV-säteilyn sietoon ja hintaan. - On eri nousuja. Vetolaitteen välityssuhde ja moottorin kierrosalue on olennaisia parametreja potkuria mitoitettaessa. Muita potkurin mitoitukseen kerättäviä tietoja: veneen paino, vesilinjan pituus ja maksimihalkaisija (mitta potkurin navan keskeltä veneen runkoon).
S110 vetolaite on potkurin valinnan kannalta hiukan ongelmallinen, alennusvaihteen välityssuhde on vain 1,66:1. Potkurin nousu pitää olla erityisen pieni, luokkaa 7 tuumaa kierroksella. Niin pieninousuisia potkureita saa uusina, mutta käytettyjä voi olla vaikea löytää.
Kannattaa kääntyä potkurikauppiaan puoleen, niin mahdollisuudet saada kerralla sopiva paranee oleellisesti. Esim pääkaupunkiseudulla Veneakselisto tai Turussa Mepratuote. Luota potkurikauppiaaseen. Uusi taittolapa maksaa alkaen n. 600€. - Njoo. Just siitä on kyse. Plotteri on vanha, hidas ja varustettu heikohkolla resoluutiolla. Reittisuunnittelu tehdään perinteisellä kartalla. Mielikuvamerkintää tehdään perinteiselle kartalle. Plotterista seurataan pienessä mittakaavassa missä mennään - tyyliin "nyt ollaan ton matalan ohi, voi alkaa kääntämään kurssia etelään". Ehkäpä toimintamalli muuttuu kun plotteri vaihtuu etevämpään.
- Mulla on homma järjestetty siten, että radion vieressä on ikivanha (-90 luvun puolivälin?) perus -GPS, joka on "aina" päällä. Se syöttää sijaintitiedon DSC VHF -radiolle. Vanha gepsu on lisäksi vara-vara-varalaite.
Ensisijaisesti navigoinnissa käytän karttaa, toiseksi plotteria, kolmanneksi älypuhelimessa ajettavaa Navionicsia. Jos edellä mainitut pettää esim black-out -tilanteessa, voi vanhasta gepsusta vielä lukea sijainnin - siinä kun on paristovarmennus. - Ei. Kyllä se on ylivoimaista. Saab 93:ssa on 9,3 litrainen moottori ja jos ei ole niin se on jonkun muun vika kun sen joka osti sen.
- Oletko miettinyt leppoisampaa kanavareittiä euroopan halki?
- Alkuun ajattelin, että onpas typerä keskustelunaihe ja, että en varmaan osallistu. Mutta ei olekaan. Asiasta on oikein hyvä puhua ääneen, vaikka onkin kestojankkausaihe.
Päivämerkkien käyttövelvoite tulee poistumaan ennemmin tai myöhemmin ja on erittäin hyvä, että käydään keskustelua etukäteen siitä miksi poistuu. Tässä ketjussa on muutama hyvä kommentti jossa asia kiteytyy: päivämerkeillä on merkitystä enää sääntöpoliiseille, nipottajille ja nettipurjehtijoille. Merellä oikeasti purjehtivalle niiden merkitys on olematon. - Kokeile kanteen oksaalihappopesua. Oksaalihappoa saa monenlaisena tuotteena, Itse suosin omatekemää happoliisteriä. Oksaalihappo jauheena apteekista ja sekoitetaan tavalliseen tapettiliisteriin. Liisteri on siitä hyvä, että pysyy levityksen jälkeen pystypinnoillakin enemmän kuin hetken. Muutaman minuutin jälkeen pesu harjaa ja runsaasti vettä.
Sisällä ahkeraa pesua. Jos sisällä on pesun jälkeen tunkkaista, niin otsonointi voisi olla suositeltava operaatio. - Niin se on. Jos aloittaja on siinä uskossa (tai tiedossa?), että alan yrittäjät on ahneita ja röyhkeitä, niin on hyvä ja perustaa yhtiön ja kokeilee itse kuinka paljon edullisemmin voi tuottaa kyseiset palvelut ja pystyykö ylipäätään elättämään hommalla yhtään päätoimista ihmistä.
- Arvovene tai ei niin ei tuossa suunnitelmassa ole järjen häivää, ellei tähän liity joku spesiaalijippo, mitä kysymyksen esittäjä ei halunnut kertoa.
Yksi tarkistettava juttu: joskus aikaisemmin ihmetteltiin, miksi Ruotsissa pienetkin peräkärryt/trailerit on kaikki jarrullisia. Syynä se, että jarrutonta ei saa vetää ollenkaan, tai saa mutta maksiminopeus 40 km/h. Voi olla, että moista lakia ei enää ole, mutta tsekkaa ihmeessä jos meinaat hakukeikalle lähteä. - Muuta tarina tullut, mutta ei tainnut oikein kukaan auttaa korjausprojektin kanssa alkuun. Polyesterilaminaatti on siitä mukava amatöörin veneen materiaali, että korjaukset on helppo tehdä ilman erityistä osaamista ja erikoistyökaluja. Tässä muutama ohje:
- älä aristele ryhtyä hommiin
- pese kunnolla, ja rasvanpoisto ennen kuin alat hiomaan
- Hio reilulla kädellä kaikki epäilyttävä paikkamateriaali pois jo nyt syksyllä, ja jokaisen korjausta vaativan kohdan ympäriltä 10cm lasikuidulle. Lamellilaikka kulmahiomakoneessa on sopivan ronski kapine.
- Talven aikana lueskelet korjauslaminointiohjeita
- keväällä, kun on sopivan lämmintä, laminoit korjaukset, hiot, kittaat, hiot ja pinnoitat koko vesilinjan alaisen osan epoksipohjamaalilla
- pintamaaliksi vielä, jos kerran järvellä olet, 2-k polyuretaanimaali, kiiltävä epoksi tai ihan vaan miranol -tyyppinen - Joissain piireissä sitä myös leikkisästi "infucker":ksi kutsutaan. Samaa logiikkaa käyttäen voi nimetä monen muunkin säätököyden tyyliin: outfucker, upfucker, downfucker, backfucker, bowfucker, jne.
- Mites vaikka Rönnqvist 15? Sen voi varustaa rahalliseen liikkumiseen 5hv moottorilla. Jos myöhemmin tuntuu ettei kerkiä, niin voi vaihtaa moottorin 10 tai 15 heppaiseen.
- Irroitan pronssisen 2-lapaisen lähes poikkeuksetta talveksi kolmesta syystä:
- se pitää joka tapauksessa irroittaa, että rengassinkin saa vaihdettua tai jos ei tarvitse vaihtaa niin tiukattua sinkin kiinnityksen. Sinkki alkaa helposti helisemään vaikka ruuvit pysyisikin lukitteen avulla kiinni. Helisevä sinkki ei toimi koska galvaaninen yhteys vetolaitteeseen on huono.
- potkuri pysyy hyvässä kunnossa kun kiillottaa kevyesti joka vuosi. Talvi-iltoina on kiva kun on kotona jotain puuhasteltavaa.
- potkuri pysyy tallella - Annostelu kloriittipullon ohjeen mukaan. Annan siis hölskyä ensimmäiset purjehdukset, sitten huuhtelu ja vasta kolmatta tankillista käytetään juomavetenä.
- Veneen säiliön vesi ei pelota. Silti klooraan säiliön ja putkiston keväisin pöpöjen varalta. Loraus kloriittia kevään ensimmäiseen tankilliseen. Saa hölskyä ensimmäiset purjehdukset.
- Mikä maali sulla on?
- Ilmeisesti tarkoitat erityisesti moottorin huoltoa. Mitään faktatietoa mulla ei ole, mutta veikkaisin, että reilusti yli puolet tekee perushuollot itse (syyshuuhtelut, öljyn ja suodattimien vaihdot).
- Sama koskee muuten kylmäkonetta (ja auton ilmastointia). Olisi hyvä käyttää talven aikana silloin tällöin ettei kompressorin tiivisteet pääse kuivumaan.