rikkakasvi
Moi:)
niin et ei muuta ku kommaamaa
Linkit: http://www.aapeli.com
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Kyllä vielä joku päivä
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia11 aloitusta · 85 kommenttia
- No pervoi noi vastaukset...
Mutta joka tapauksessa. Tyttönäoleminen on vaikeempaa. Kiistaton juttuhan tuo.
kunpa oisin poika ;) huoh. - Sain sain. Viiminen sana mulla.
Tuli muuten yön aikana pari asiata mielee. Tuosta kirjoittamisesta. Yhen tekstin, minkä aijon nyt laittaa tonne foorumille on valmistunut kaksi vuotta sitten ja nyt olen korjaillut sitä viimisten vuosien aikana. Nyt tuntuu, että se olisi siinä valmiudessa, et sen kehtaa antaa luettavaksi, vaikka ei ookaa täydellinen.
Muuten, missä mahtaa ne kaikki tyttökirjailijat olla? Luulin, että en löydä elämäni aikana muita kuin kirjoittavia tyttöjä, mutta eipä oo eteeni viel sattunu sellasiii... oonkoham mää sittenki pyrkimässä väärään unelmaan ? oho.
Ehk tääki on aikuistumista! (siks täl palstalle ;))
Ja nyt voitin. ;D JEE - No ei todellakaan ollu. Niinkös ihan tosissaan luulit? No, ehei nyt sentään Rikkakasvi sinua niin helpolla päästä ;). Koska rikkakasvi tulee sinne, minne sitä ei ole kylvetty, eikä mene sinne, minne sen toivotaan menevän. Niin iljettävä se mää oon kuule. Heh.
En ole vielä viskonut mihinkään. Oon vaan katsonut minämäisellä hitaudella, ja tutustunut siihen. Ja nyt kun annoit lisää noita osoitteita, niin niitä täytyy oikein tutkia. (Oho, tulipas väärää tekstiä väärän otsikon alle!)
Neljäätuhatta? En edes humalassa usko tuohon, mutta olkoon. Eihän sinulla ole edes päässä nii montaa sanaa! No heheh. tyhmä vitsi.
No täs oli se vihoviiminen sana. - Nyt tuli niin outo nimi, että toivon, saan todella toivoa, että sellaisen kirjan löydän pienen kuntani kirjastosta. En jaksa lähteä hakemaan kauempaa!
Suurkiitos sulle!!! - Hmmm. Voipi olla näinkin. Mutta kyllä tuohon sosiaalisuuteeni vaikuttaa paljon myös koulu. Mutta oli myös muita taustatekijöitä, sillä kävin lapsuudessani erittäin vähän esim. sukulaisilla, ystävillä ja tuttavilla. Se ei tietenkään johtunut koulusta.
Minusta kuulosti hyvältä tuo, että kun aijot opettaa lapsesi kotonani, he kuitenkin saavat monenlaista seuraa, ja sosiaalista toimintaa. Minä en käyttänyt opiskeluissani nettiä, enkä mitään sellaista, mikä olisi yhditänyt minut muihin ihmisiin.
Minä olen aina jotenkin viihtynyt paremmin aikuisten kanssa kuin ikäisteni, mistäköhän tämä mahtaa johtua? Nyt kun olen kasvanut, olen pikkuhiljaa jo sopeutunut ikäistenikin seuraan, ja mikä huomattavinta, tykkään olla ala-asteikäisten kanssa!
Minä nautein aina siitä, että ei ollut koulumatkoja. Ja yksi asia, mitä olen aina inhonnut, on esivalta. Olin iloinen, että sain opiskella yläasteen omatoimisesti.
Käytäntö oli toki suuripainoista ja opin monenlaisia asioita (voisin sanoa jopa, että paremmin kuin koulussa olisin oppinut). Äitini panosti kotitalouteen, hyötypuutarhaan ja käsitöihin. Esimerkiksi näistä asioista osaan paljon paremmin käytännön kuin teorian. Kuitenkin kemiassa kävi toisin päin.
Kyllä, koulukiusaamiset jäävät todella vähemmälle, kun on kotikoulussa. Onhan sitä ikävän paljon nykyään, ja varsinkin sellaisesta koululaisrikollisuudesta olen kuullut.
Kiitos sinullekin tästä vastauksesta. Olen hyvin iloinen, että viitsitte vaivautua. Kyllähän tästä oon taas mukava jatkaa. Kaikkea hyvää itellesi, ja voimia lastesi opettamiseen. Onnea yrityksellesi! Ajatuksesi kuulostaa todella ´hienolta, ja toivon, että saavutat tavoitteesi lastesi parhaaksi sillä! - En tiedä! Kirjoitit jotenkin niin mielenkiintoisesti tuon, että minulla heräsi kiinnostus. Kuka sen kirjan on kirjoittanut? Menen heti etsimään sitä kirjastosta ;).
- Rikkakasvi haluu aina sanoo viimisen sanan, joten pakko sanoo taas se ;)!
Anteeksi tuosta virheestä! Noo, niitä nyt ain mulla sattuu, mut tää oli jo isompi virhe. oi voi...
Kaipa se nimimerkkikin vielä joskus löytyy ;). - Hmmm. En kyllä keksi mitää hyvää konstii, mut muuta sanottavaa mulla on.
Sagamandy, kuule. Sun pitäis hakee apuu lastensuojaviranomaisilta, sillä jos nyt suinkin olet se sama sagamandy, joka kirjoitti noita huumejuttujakin, niin tarvitset hyvin pikaista apua.
Haluatko siis tahtosi lävitse sitä varten, että voisit mennä värittämään elämääsi hulluttelulla? Toivon, että vanhempasi eivät anna sinulle sellaiseen periksi, sillä se saattaisi olla sinun loppusi. Ja minä kun uskon, että sinua vielä tarvitaan täällä.
Ajattele nyt lähimmäsiäsi, jotka välittävät sinusta. Ajattele yhteiskuntaa, joka on elättänyt sinua tähän asti (sillä kirjoituksistasi olen saanut selville, että et ole vielä täysi-ikäinen). Yhteiskunta on elättänyt sinua taloudellisesti tähän päivään asti, ja sinunko pitäisi vain elää ja ottaa hyöty irti? Ei, vaan nyt on sinun aika tehdä vastapalvelus. Tee jotain, mistä nautit, ja mistä on ainakin jollekin hyötyä!
Näin teet elämästäsi varmasti mielenkiintoisen ja elämisen arvoisen! - Hmmm. Kiva lukea tällaista tekstiä. Jotenkin vaan tuntuu, että en ole nyt sillä tuulella, että saisin tähän valkoiselle alueelle sellaisia sanoja, joita nyt tarvitsisin.
Sait mahtumaan tekstiisi juuri niitä asioita, joita vaihvihkaa ajattelin itsekin, vaikka en kirjoittanutkaan niitä! (Kiva löytää sielunsisaria!)
JA kiitos tuosta loppuvinkistä! Suurkiitos!!! Kaikkea hyvää sinullekin.
No, ehkä se tosiaan oli virhe kirjoittaa nyt tätä, sillä en saa millään tulemaan itsestäni irti niitä oikeita sanoja, jotka vastaavat kiitollisuuttani sinua kohtaan, mutta lähetän tämän kumminkin. - Kuulostaa kauhealta. Ei kaikki aikuiset kuitenkaan ole tuollaisia.
Tuntuu varmaan ikävältä, mutta älä menetä toivoasi. Vaikea elämänkoulu tekee sinusta tärkeän persoonan. Koeta katsoa eteesi luottavaisemmin.
On ikävää, että olet joutunut tuollaisen ´hylkiön´ asemaan. Lapsenhan kuuluisi saada tukea ja kannustusta venhemmiltaan, eikä mitään uhkailuja.
Keskity elämään. Jätä elämästäsi vaikka alkoholi, niin tilanteesi saattaa helpottua. Etsi sen paikalle jotain kivaa. Esim sido ihmissuhteita ja seurustele toisten ihmisten kanssa. Jutteleminen auttaa kummasti.
Minun mielestäni äitisi kyllä kuuluisi ottaa osaa ongelmiisi. Se olisi hänen velvollisuutensa, koska hän on sinusta vastuusta aina 18 veehen asti.
Tämä kuulostaa kaikinpuolin ikävältä sinun tilanteesi. Otan osaa. Toivottavasti elämäsi hymyilee vielä ja löydät itsellesi tulevaisuuden! Kaikkea hyvää. - Tää oliki hyvä tarina. Ja onneksi hoksasit ajoissa tehdä päätöksen. Elämä opettaa!
Minun mieliaiheitani (siis kirjoitan romaaneja) on juuri tällaiset huumekokeilutarinat. Tästä sain taas yhden hyvän idean. Kiittis sulle. Pääset vielä jonakin vuonna mun tarinaani mukaan jollain lailla ;). - En usko, että se huonontaisi yhtään mahdollisuuksia. Minun sisareni ovat kaikki pitäneet kahden vuoden välin, ennenkuin ovat lähteneet ammattioppilaitokseen peruskoulun jälkeen, ja kaikki heistä ovat päässeet kerralla. Uskon vahvasti, että niin teen myös minäkin ensivuonna, vaikka takana onkin välivuosia opiskeluista.
Sinun tilanteessasi pitäisin välivuoden, mutta toki, kyllä opiskelu tollaselle alalle toisi tietysti uusia ideoita, ja ehkä myös muuttaa näkökantaasi toiseen suuntaan, niin että keväällä et haluakaan enää pois siitä koulusta. Kuitenkin ehkä joku kokemusrikastyö voisi olla vaihtoehto. Tahdostahan se toki paljon riippuu. - Hei, ei isoveljestä välttäät tuu sitä pisintä. Ei tossa oo mitään outoo, et pienemmäst kasvaa pidempi.
Ootsä muuten tyttö vai poika? - Siis paperisi ovat hukassa? Oi voi. En kyllä tie, antaako ne sitä korttia, jos sinulla ei ole papereita. Voiskohan paperin kopiot saada sieltä ajokoulusta, jossa suoritit kokeet? Ei ole kokemusta, kun minulla ei mennyt paperit hukkaan.
- 1. 25veenä oon aikuinen.
2. vain niillä sivuilla, mitkä sijaitsee suomi24.sen linkeillä ;). Hmmm... no oon kattonu myös kavereiden kuvii ja nii edellee, et vähä oon ollu muallaki.
3. en tie vastausta, kun en kysyis ite koskaa nii, kosk mää oon niin vanhanaikanen, et mun mielest pojan kuuluu kyssyy niin tytölt. ;)
Sori, jos otin vähän leikkisäst nää kysymykset, mutta totta puhuin silti. =D - ÄLÄ EDES AJATTELE!!! Näin sanon minäkin.
Aseilla ei saa uhkailla ketään eikä missään tapauksessa. Uhkailut muuttuvat melko nopeasti teoiksi joko vahingossa tai tahallaan!
Kukaan ihminen ei ole koskaan tehnyt kenellekään mitään niin pahaa, että sitä pitäisi uhkailla aseilla, ja vaikka olisikin, en silti ole milloinkaan aseellauhkailijan puolella. Vaikka oma henkini olisi uhattuna, en uhkailisi sitä henkilöä, joka aikoo tappaa minut.
Ihmiset eivät ole tulleet tänne tappelemaan ja tappamaan toisia, vaan tekemään yhteistyötä toistemme parhaaksi.
Minua käy sääliksi niitä lapsia, joiden vanhemmat käyttävät väkivaltaa ja laiminlyövät kasvatustaan.
Minua käy sääliksi niitä vanhempia, jotka saavat lapsiltaan aseellauhkailuja.
Siis pyydän hartaasti, että te kaikki jätätte aseet rauhaan. Minä en mitään niin inhoakaan, kuin ajatusta, että jossain perheessä käytetään tällaista väkivaltaa. Vaikka minä en olekaan uhkailun kohteena, tunnen että teette vääryyttä jopa minua kohtaan, jos nostatte sen miekkanne pystyyn. Pyydän, ettette tee niin. Keksikää jokin muu konsti. Käyttäkää puolustusaseenanne sydäntä ja omaa ruumistanne...
Jos kotona ei tule toimeen vanhempiensa kanssa, aina on mahdollisuus ottaa yhteyttä viranomaisiin. Muistakaa vain pitää huolta itsestänne! - Aloitit tuon keskustelun niin hienosti, että pakko vastata!!! Tai ainakin sanoa jotain.
Olen kuullut kaikkia hulluja juttuja ystäviltäni, kun he ovat olleet kavereidensa kanssa alkoholin vaikutuksen alaisena. Aina ne tarinat alkavat näin: "tuo oli ihan hullu, ja mä en tekis noin". Siis kaikki kertovat toisistaan ja heidän hulluuksistaan, ja loppujen lopuksi kaikki olivat yhtä hulluja. Eri asioissa vaan.
Minä en ole koskaan ollut humalainen, mutta juonut olen jonkinverran - mutta aina kohtuudella. Voisin kyllä väittää, että vaikka olisin kuinka hiprakassa humalassa tahansa, en tekisi mitään älytöntä.
Kyllä juoda saa, mutta toimeen on tultava itse. En pidä siitä yhteiskunnan holhouksesta, että työttömille, jotka juomisen takia potkitaan pois työpaikaltaan, annetaan työttömyysrahaa. - Oikeastaan oli ihan hyvä kuulla näitä kommentteja täältä. Minua vaan jotenkin ihmetyttää, miksi näistä tupakkakeskusteluista aina syntyy jupakka ja ikäänkuin syytöspuolustus-tappelu. Samanlaisia me kaikki täällä. Ehkä haluamme vain puolustella asiota, jotka ovat meille tärkeitä, ja samalla haluamme ottaa asioihin kieltävää kantaa, jos ne eivät kuulu meille. MUTTA: en kirjoita tätä siksi, että nyt pitäis lopettaa, VAAN jatkakaa ihmeessä. Maailmassa on asioita, joista pitää kuuluu ja on kiva puhua!
(Psst! Onko muuten nuo äkäiset tekstit joltain 8-12vee vuotiailta tupakoitsijoilta? Haluatteko väistää totuuden? Ei siinä mitään, sillä tupakoidahan saa minun puolestani vaikka mistä syystä, haettiin sillä sitten kavereita vai jotain 'kovan jätkän' mainetta vaan!)
Oli vaan mukavaa ottaa minunkin taas kantaa näihin teksteihin, vaikka olen jo oikeastaan sanonut mielipiteeni. =) - Tätä oli kiva lukea, että jollakin muullakin on elämässään tälläisia unelmia, kuin oma ammatti! Minäkin unelmoin kaikenlaisia 'suuria' asioita, ja minulla on kauhea into toteuttaa ne. Oikeastaan vaan en tiedä mistä aloittaisin, kun haaveilen olevani kirjailija, poliitikko, psykologi, lavastaja... No kunhan jotain hyvää edes ehtisin tekemään elämäni aikana. Se on tärkeintä ;).
Kuten joku jo sanoikin, että ehkä ne 'pissisteinit' (en kyllä mielellään ketään näin nimittele, mutta en keksi parempaakaan sanaa tähän) tulevat näkyvämmin esille, ja siksi tuntuu, että niitä olisi paljon, niin sehän voi olla ihan totta. Joskus vaan tuntuu, että olen ihan erilainen, kun kuuntelen jotakuta. Mutta kai me olemme vaan omassa maailmassa huomaamattomina, niin emme löydä toistemme ajatuksia. =)
Toivottavasti unelmanne toteutuu ja saamme yhdessä aikaan ihanan maailman ;D! - Kirjoituksestasi sain käsityksen, että olet henkisesti kasvanut keskivertoa nopeammin. Ehkä se onkin ollut pakko, mutta tapa, jolla se on toteutunut, kuulosti jotenkin ikävältä. Onneksi sinulla oli onnea matkassa ja löysit ihmisen, jota rakastaa. Olen toki iloinen puolestasi.
Tämä sinun tapauksesi oli erilainen. Tällaista aikuisuutta, mitä tästä sain ymmärtää, kunnioitan kovasti. Mutta sitä naurettavan lapsellista 'aikuisuuden esittämistä' minä jotenkin inhoan, vaikka tapansa kullakin ja mitä minä sitä tuomitsemaan. Käytitkö sinä kaikkea 'stringileuhkintaa' ja muuta sellaista hyväksesi, jotta löysit tämän toverisi? Uskoisin, että et, ja vaikka olisitkin käyttänyt, et sentakia ole tuossa elämäntilanteessa.
Onnea sinulle ja kaikkea hyvää. Pidä ehdottomasti hauskaa ja nauti elämästäsi!
t.rikkakasvi