mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25532

  1. Kertomasi suhdeluvut eri asioiden kannattamisesta ovat varmaan tosia. Jos siis Keskustassa on porvearillisesti ajattelevia 1/4, Niinistö saisi 5 % lisää ääniä eli noin 25 % äänistä. Kun 3/4 kepulaisista on vasemmistolaisia, saisi Halonen puolestaan 15 % lisää eli kaikkiaan 70 % äänistä. Eli ei Niinistö ei ihan yllä toiselle kierrokselle vielä Kepun porvariäänilläkään.
  2. Pääkaupunkiseudulla nähtiin jokunen vuosi sitten karhu, joka nimettiinkin city-karhuksi. Se kulki myös jostain oman taloni läheisyydestä länttä kohti. Useat ihmiset tekivät silloin havaintoja tästä otuksesta.

    Keskuspuiston alueella eleli ainakin ennen vanhaan myös ilveksiä. Niistä ei ollut ihmisille mitään harmia, päinvastoin ne pitivät jyrsijäkantaa omalta osaltaan kurissa.

    Susista tuskin olisi mitään haittaa. Rusakot ovat tosiaankin ongelma ja niille pitäisi löytyä joku luonnollinen vihollinen. Rusakot on pistelleet minultakin tänä talvena jo pari omenapuunalkua kuorettomaksi. Sudet saisivat myös aikaan paljon nykyistä paremman koirakurin kuten edellinen kirjoittaja totesi. Luultavasti sieniäkin jäisi minulle enemmän poimittavaksi lähimetsistä, kun arkajalkaisimmat jäisivät pois metsistä kuleksimasta.

    Kaatopaikkojen läheisyyteen pitäisi tuoda myös haukkoja ja kotkia pitämään rottakantaa kurissa. Itsellä on jokunen kissa ja aina kun näen merkkejä hiirestä, päästän kollit asemiin. Ei näy hiiriä sen jälkeen vähään aikaan. Tosin nämä velikullat tuppaavat tuomaan saaliin kotiin saakka jaettavaksi eivätkä aina ymmärrä, ettei hiiripaisti kuulu ihmisen herkkua. Onneksi alueella liikkuu myös muita kissoja vapaana pitämässä hiirille ja myyrille jöötä vähän laajemmallakin alueella.
  3. mennä pulla väärään kurkkuun, eikä ihme, kun oma puoluetoveri oikein lehdessä tuollaisia kirjoittaa. Nyt Oiva kiemurtelee kuin mato koukussa. Kun esim. minä olen hieman toisin sanoin kirjoittanut Laatikaisen kirjoituksen sisältöä, Oiva on heti osannut tyrmätä sen maaseutuvastaiseksi.

    Hyvissä esimerkkitapauksissa Oulussa ja Jyväskylässä ei ole kyse mistään valtiollisesta hankkeesta kehittää aluekeskuksia. Nämä keskukset ovat enemmän lähteneet siitä, että kaupunkeja on kehitetty rohkeasti uudistaen. Oulu on tästä hyvä esimerkki, se halusi kehittyä teknologia-Ouluksi ja onnistui. Uutta yrityselämää syntyi sen myötä kaupunkiin. Jyväskylässä toimet ovat olleet samansuuntaiset. Mutta ei jotain Joensuuta ja Rovaniemea kehitetä väkisin vetovoimaisiksi keskuksiksi, jos yrityselämä ei näe niissä jotain lisäarvoa sijoittua sinne. Pitkällä tähtäimellä kestävä aluekeskus syntyy luontaisesti sinne, minne yrityselämä katsoo sille hyvän sijainnin. Joensuut ja Rovaniemet eivät ole tässä mielessä lainkaan houkuttelevia kohteita. Samoin Seinäjoen kaltainen keskus jossain erämaan keskellä on melko turha, kun paljon luontevampi keskus olisi esim. Vaasa meren äärellä.

    Kun yrityselämää houkutteleva aluekeskus syntyy ja kehittyy, se luo työtä ja toimeentuloa sekä verotuloja kunnalle. Tämän jälkeen kunnan on helppo alkaa parantamaan kunnallista palvelutasoa. Kepulandian kunnissa on tehty päinvastoin. Rahaa on kylvetty joka niemeen ja notkelmaan ja sitten jääty odottamaan, jos joku höhlä sattuisi aloittamaan yritystoiminnan kunnan raknetamassa teollisuushallissa. Kun kukaan ei ole aloittanut tai aloitettuaan tehnyt konkan, jäädään sitten tumput suorina odottamaan kaikenmaailman valtionapuja ja aluetukia. Tämä on se Kepun malli eli mikä on sinun on minunkin ja mikä on minun on vain minun.
  4. Laatikaisen kirjoitusta on pakko kehua. Se kepulaisen näkemyksenä poikkeuksellisen virkistävä. Laatikainen on havainnut, että kotikonnuillaan Jyväskylässä kehitys on mahdollistunut juuri aluekeskittymisen ansiosta. Jyväskylän seudulla myös kuntaliitokset ovat onnistuneet ja seutu saatu Oulun ohella kulkemaan kehityksen kärjessä. Oulun ja Jyväskylän mallia pitäisi soveltaa koko Suomeen ja lopettaa umpikepulainen typeryys hajasijoittamisineen.
  5. Tekijänoikeuslaki on vuoden surkein valtioteko. Tästä voisi antaa Karpelalle kyllä jonkun ansiomitalin tunnustukseksi. Vaikka kaksi siansorkkaa ruusukkeilla, joita hän voisi kantaa itsenäisyyspäivän juhlissa.

    Pahinta asiassa on se, että laki kohdistuu nuoria kuluttajia vastaan. Vielä pahempaa tässä on se, että lailla edistetään muorten rikoksiin syyllistymistä. Tällainen laki aiheuttaa vain lakien kunnioutuksen vähentymistä nuorten keskuudessa. Kun yksi laki koetaan paskaksi, aletaan valtiovalta nähdä ylipäätään vain nuoria kiusaavana käskyttäjänä.

    Tekijänoikeuslain kopiosuojaa koskevilla säännöksillä ei todellisuudessa edistetä varsinkaan kotimaisten taiteilijoiden oikeuksia millään lailla. Laki on tehty kansainvälisen levyteollisuuden ehdoilla. Karpela on laillaan omalta osaltaan myös edistämässä tietoturva-aukkojen syntymistä, mistä hyvänä esimerkkinä on Sony-BMG:n kopiosuojaus, joka aiheutti tietoneissa merkittävän tietoturvariskin.
  6. Demaripresidenttien ehdoton ykkönen on Mauno Koivisto. Hänen presidenttikaudellaan poliittinen elämämme alkoi normalisoitua länsimaiseksi parlamentaariseksi järjestelmäksi. Enää ei runnattu hallituksia eikä pudotettu Kokoomusta pois kuvioista yleisiin suihin vedoten. Tähän liittyen Keskustan pudottaminen pois hallituksesta tervehdytti tilannetta pitkälle eteenpäin enemmän kuin yksikään muu asia.

    Koivisto hoiti suhteet NL:oon asiallisesti, pyrki eroon YYA-sopimuksesta heti tilaisuuden tullen ja oli viemässä maatamme osaksi länsimaista yhteisöä. Tämä oli erittäin tärkeää murrosaikaa historiassamme ja Koivisto klaarasi tilanteen hyvin.

    Koiviston talouspoliittisen ajattelun onnistuneisuudesta voidaan olla eri mieltä, mutta se on loppujen lopuksi vähäpätöinen asia edellä mainittuihin saavutuksiin verrattuna. Koiviston oikeuspolitiikkaa koskevat kannanotot olivat suorastaan surkeita ja usein käsittämättömiä, mutta sekin on todella vähäpätöinen asia saavutuksiin verrattuna.
  7. Paljon osuvampi adjektiivi olisi poliittisesti maltillinen kuin keskustalainen. Tässähän asiaa tarkastellaan suomalaisen poliittisen terminologian mukaan. Keskustalaisuus ei ole sen kummemopaa poliittista maltillisuutta kuin kuin muidenkaan puolueiden ideologiat tätänykyä. 1920-luvulla Keskustaa saattoi pitää sen ajan poliittisessa kartassa maltillisena oikeistopuolueena ja tällöin termi keskustalainen olisi voinut myös kuvata tilannetta.

    Sotien jälkeen yhteiskunta muuttui, mutta Maalaisliitto pysyi maalaisliittona kaikista nimenvaihdoksista huolimatta. Sillä ei enää ollut mitään tekemistä poliittisen maltillisuuden saati sitten keskustalaisuuden kanssa. Agraarisosialismin tukemiseen ja aluepolitiikaan harjoittamiseen erikoistunutta puoleutta ei voi millään mitalla mitata keskustalaiseksi. Jo yksistään se, että puoluetta kaihdetaan kaikin tavoin eteläisen Suomen suurissa kaupungeissa kertoo hyvin, minkä sortin keskustalaisuudesta on kyse.

    On suorastaan törkeää verrata niin loistavaa muusikkoa kuin Bon Dylan Keskustaan. Bob Dylan loi musiikkinsa omilla avuillaan ja lahjoillaan. Keskusta luo kaiken muiden rahoilla ja silloinkin yleensä kaiken järjen vastaisesti
  8. Muuttoliike ei ole nyt yhtään maltillisempaa kuin Lipposen hallituksen aikana, se on kiihtynyt vain niistä ajoista.
  9. Juttuni eivät ole ristiriitaisia. Kyse on sitä, että sinun ajattelukykysi ei vain riitä sille tasolle, mitä kirjoitusteni sisällön ymmärtäminen vaatisi.

    Sellaisessa tilanteessa, missä syrjäseudut eivät kykene elättämään väestöpohjaansa, muuttoliiketta tarvitaan avuksi. Sotien jälkeisessä muuttoliikkeessä oli taas kyse siitä, että maaseutua alettiin tyhjentää ökyisäntiä suosivan maatalouspolitiikan avulla. Näin maaseudun yritystoiminta vinoutui ja muutti maaseudun elinoloja pysyväisluonteisesti. Kun Kepu on maatalouskeskeisellä politiikallaan tyhjentänyt maaseutua, on luonnollista esittää vaatimuksia väestön keskittämisestä aluekeskusten yhteyteen, koska maatalous ei elätä koko väestöpohjaa.
  10. On täyttä puppua, että hallinnon hajauttaminen saisi kiitosta. Hajautussuunnitelmissa olevien virastojen työntekijät vastustavat ylivoimaisella enemmistöllä muuttoa periferioihin. Muutto onkin aloitettu siitä päästä, missä työvoima on kaikkein huonoimmin koulutettua. Palvelu- ja maksukeskukset ovat lähinnä virkamiesten palkkahallintoa varten ja tähän löytyy kyllä innokkaita ja päteviä työntekijöitä ihan kortistostakin.

    Valtion hallinnossa väki on kuitenkin pääosin hyvin kouluitettua ja osaavaa väkeä. Nämä eivät ole halukkaita muuttamaan ja maakunnista ei myöskään löydy sellaista väkeä, joka pystyisi tämän joukon korvaamaan. Jokainen vähänkin julkisen puolen rekrytointiin tutustumaan päässyt tietää, että riittävän meritoituneet hakijat tulevat vain yliopistokaupungeista. Kokemusvaatimus taas tarkoittaa mm. sitä, että nämä ihmiset ovat perheineen juurtuneet jo syvälle tähän kaupunkiympäristöön. Vain joillakin nuorilla, vähän koulutetuilla ja vähän aikaa kaupungeissa asuneilla on varaa sanoa, että muuttavat mielellään.
  11. Kekkonen ei toiminut valtaoikeuksiensa puitteissa vaan ylitti ne useinkin. Tunnettuja tapauksia ovat hätätilahallituksen runnaaminen ja eduskunnan puhemiehelle osoitettu kehotus erota tehtävästään. Myös osallistumiset useidenkin puolueiden sisäisiin asioihin eivät kuulu presidentin tehtäviin. Kepun osalta voi perehtyä esim. Johannes Virolaisen muistelmiin, koissa kerrotaan Kekkosen menettelytavoista. Kekkonen osallistui aktiivisesti myös SDP:n ja sittemmin SMP:n hajottamiseen.

    Kekkosella oli aikanaan paljon vastustajia. Näitä oli paljon alkujaan myös omassa puoluessa eli Maalaisliitossa. Ns. kova linja eli K-linja voitti jyräämisellään vähitellen puolueen itselleen. Tästä lankeaa kyseenlainen kunnia ennen muuta Arvo Korsimolle. Myös muissa puolueissa Kekkosta vastustettiin ankarasti. Tämä laaja vastustus huipentui ns. Honka-liittoon, jossa olivat mukana SDP, Kokoomus ja Vennamo.

    Kekkosvastaisuus ei suinkaan tyrehtynyt senkään jälkeen, kun SDP suoritti Kanossan matkansa ja pääsi pannasta. Puolueet alkoivat myötäillä Kekkosta, mutta kansa empi edelleen. Tämä näkyi vuoden 1968 vaaleissa, jotka olivat Kekkoselle suuri katastrofi. Marginaaliehdokkaat veivät kolmanneksen koko äänipotista. Tällaiseen nöyryyttävään vaaliin ei Kekkonen sitten enää halunnutkaan osallistua. Mauno Koviston laaja kansansuosio 1970-luvulla oli paitsi Koiviston suosiota myös Kekkosvastaisuutta.

    Kekkosta vastustettiin kaupungeissa. Hovinarrina toimi pilapiirtäjä Kari Suomalainen, joka oli piikkinä Kekkosen perseessä jatkuvasti Veikko Vennamon ja muutaman muun ohella. Kekkonen ei saavuttanut koskaan laajojen kansanjoukkojen suosiota. Hän oli ylivertainen maaseudulla, muttei kaupungeissa.
  12. Jos kolmosvaihtoehdossa mennään tuolla lailla sovitusti, niin tarkoittaako se sitä, että yrityksen maksama vuotuinen palkkasumma sidotaan yrityksen tuloksentekokokykyyn. Pörssiyritysten osalta mittarina voisi olla vaikka osingonmaksun kehitys. Vain jokin tällainen sidos varmistaisi sen, että työnantajan sana myös pitää noususuhdanteessa eli että palkanalennukset ovat vain väliaikaisia ja irtisanomiset vältetään.
  13. Meinnatko, että hän järkkäisi Putunilta jonkun kriisipaketin vai meinaatko, että Halonen valittaisiin sitäkin varmemmin jo ensimmäisellä kierroksella?
  14. Ei voi ehkä sanoa, että Kekkonen olisi inhonnut demokratiaa. Enemmän näytti siltä, että pelkäsi parlamentaarisen demokratian ulkopoliitiikkaan liittyviä heijastuksia. Ei Kekkonen puuttunut mitenkään poikkeuksellisen usein sellaisiin kysymyksiin, joilla oli vain sisäpoliittista merkitystä. Kyllä hän näissä asioissa tyytyi eduskunnan päätöksiin.

    Ulkopolitiikan sektorilla kaikkien korttien piti olla kuitenkin yksissä käsissä. Ja mitä kauemmin ne olivat yhden miehen käsissä, sitä perustellummaksi tässä noidankehässä tuli ajatus siitä, että tuo yksi mies voi olla vain Kekkonen - tai sitten Kekkonen.

    Kekkonen alkoi nähdä ulkopoliittisia heijastuksia välillä melko mitättömissäkin asioissa. Se johti välillä melkein vainoharhaiseen puuttumiseen eri asioihin. Henkilövalinnoissa Kekkonen kyllä puuttui myös sisäpolitiikan kuvioihin. Johannes Virolainen on kertonut erilaisia karmeita esimerkkejä tälaisesta puuttumisesta.
  15. Tanner ei suinkaan ollut mikään pasifisti. Aseavun vastustaminen liittyi ilmeisesti siihen ajatukseen, että Tanner pelkäsi näin Suomen sitoutuvan Saksan kohtaloon eli tulevan hävitetyksi kokonaan. Mannerheimhan selitti Suomen eauhanpyrkimyksiä Saksalle juuri sillä argumentillä, että pienen Suomen kansan kohdalla viimeistenkin korttien katsominen tulee olemaan tie täydelliseen tuhoon. Aseavusta kieltäytyminen oli tässä mannerheimilaisessa mielessä täysin perusteltua. Rytin tarkoitushan oli petkuttaa saksalaisia sitoutumalla vain henkilökohatsiin lupauksiin.

    Rauhanoppositio vaati sodan lopettamista jo aiemmin ja tyytymistä lopullisia rauhanehtoja huonompiin ehtoihin. Kekkosen rauhanoppositiotoiminta ja Tannerin toiminta olisivat siis johtaneet suunnilleen samaan lopputulokseen. Rauhan solmiminen ei ole rauhanopposition ansiota. Maan hallitus oli joka tpauksessa keskeisessä asemassa siinä, että rauha saatiin solmittua. Itse asiassa tuollainen viidennen kolonnan miesten myyrätoiminta oli hyvin vaarallista maan kannalta.

    Suomi liittyi Saksan rinnalle käytännössä jo vuoden 1940 kevättalvella, kun talvisota lopetettiin Saksan toivomusten mukaan. Suomea ajoivat Saksan syliin voimakkaimmin pääministeri Ryti ja ulkoministeri Tanner. Tähän liittyvistä Saksan lupauksista oli lisäksi tietoinen Saksassa toiminut lähettiläs Kivimäki. Tässä mielessä voi sanoa, että sotasyyllisyyskysymykset kohdistuivat oikeisiin miehiin. Rytin ja Tannerin ajatuksena oli palauttaa talvisodassa menetetyt alueet korkojen kera. Siitä oli pasifismi kaukana.

    Vaihtoehtokin tuolloin oli, mutta sekään ei ollut mikään pasifistinen vaihtoehto. Maan hallituksen vähemmistö kannatti kevättalvella 1940 tätä tarjottua toista vaihtoehtoa.
  16. Tanneriahan syytettiin sodan jälkeen siitä, että hän oli sotaan syyllinen ja esti pyrkimykset sodan lopettamisesta. Tosiasiassa Tanner oli maltillisimpia suomalaisessa sodanaikaisessa uhossa panna NL matalaksi. Tässä suhteessa Tanner piti varsin hyvin linjansa. Jos siis Tannerin pyrkimykset estää saksalainen sota-apu olisi otettu esille, häntä ei kai olisi pitänyt tuomita sotasyyllisenä. Kumpi hän siis oikein on, maanpetturi vai sotakiihkoilija?

    Rauhanopposition pyrkimyksenä oli erottaa Suomi sodasta. Tähän tuli tilaisuus keväällä 1944, kun NL tarjosi rauhanehtoja. Urho Kekkonen kuului tähän rauhanoppositioon tuolloin. Jos ehtoihin olisi silloin suostuttu, ehdot olisivat olleet Suomelle kovemmat kuin ne, joihin myöhemmin jouduttiin suostumaan. Torjuntataisteluvoitoilla saavutimme siis paremmat rauhanehdot ja ehkäpä jopa säilytimme itsenäisydenkin. Torjuntavoittojen jälkeen ei enää ollut kuolemanhätää, sillä venäläisten piti koota joukot Berliinin valtaukseen.

    Lopulta on tietysti jälkikäteen helppo sanoa, mikä oli oikea aika irrottautua sodasta. olisihan voinut käydä niinkin, että torjuntataistelut olisivat epäonnistuneet ja NL miehittänyt Suomen. Silloin keväällä 1944 tarjotut rauhanehdot olisivat olleet paremmat edelyttäen, etteivät ne olisi myöhemmin johtaneet maan miehitykseen.

    Myös se, että Suomi lähti tavoittelemaan Saksan rinnalla revanssia oli virhe. Sekin kuitenkin edellyttäen, ettei NL tai Saksa olisi silti miehittänyt maata tai että sotaa ei oltaisi alettu käydä Suomen maaperällä.
  17. Ei Matti tarvitse nostoapua. Ahti Karjalainen sitä sen sijaan tarvitsi useinkin. Välillä kotimaista käsikynkkää ja välillä huudettiin apuun myös velivenäläistä keputoveria. Matti on nääs Maito-miehiä ja sellaiset pysyvät itsekin tolpillaan.

    Vanhasen kampanjassa poliisi on tiettävästi eri puolilla Suomea kiinnittänyt huomiota tienposkiin laitettuhin tuulessa liuhuviin roskapapereihin. Vaarantavat liikenneturvallisuutta. Harva muu kuin umpikepulainen edes ymmärtää, mitä varten tuollaisia rättejä on tienposkiin laitettu.

    Matti on puhunut lämpimästi pääkaupunkiseudun kehittämisestä. Hänhän kertoo, että lähes aina hänen silmiensä edessä on unissaankin pääkaupungin kaunis silhuetti. Pääkaupunkiseudun kehittämiseen pitää satsata. Näin puhuu matti pääkaupunkiseudulla. Eihän hän täällä maaseudun ja syrjäseutujen ihmisiä kovin esiin nosta. Matti ottaa tosissaan usein kepulaiseksi harhaisesti luullun Jorma Ollilan vaatimukset pääkaupunkiseudun kehittämisestä, jos talouttamme mielitään kehittää. Ollilakaan ei ole ollut koskaan huolissaan mistään maaseudusta tai syrjäseuduista. Ehkä hän ei usko sellaisia enää olevankaan. Kepulandia onkin totta vain kepulaisille ja taloudellisessa mielessä myös niille, joilta varastetaan rahat Kepulandian elättämiseen.

    Suomalainen kunnallinen itsehallinto onkin melkoinen kummajainen. Suuri osa kunnista ei nittäin ole taloudellisesti lainkaan itsenäisiä, vaan sen varassa, mitä eduskunnassa kulloinkin sovitaan valtionavuista.
  18. Puolalainen Kopernikus elävöitti laskelmillaan antiikin kreikkalaisten tiedon siitä, että maapallo kiertää aurinkoa eikä päinvastoin. Kirkko julisti tällaisen pakanallisen opin pannaan vuonna 1616.

    Tämä on hyvä pitää mielessä aina, kun lähtee teilaamaan uuden esitetyn tiedon paikkansa pitävyyttä argumentilla, jonka mukaan kansa on toista mieltä. Vramsti kansa 1600-luvullakin oli vielä paljon suuremmalla prosenttiosuuudella sitä mieltä, että kirkon käsitys avaruuden kappaleiden liikkeistä oli oikeampi kuin Kopernikuksen.

    Kansalaisten käsitykset perustuvat löyhään tietoon Kekkosesta. Vastauksia annetaan mielikuvien perusteella, ei sen mukaan mitä joku Lehtinen on yhdessä kirjassaan kertonut Kekkosen toiminnasta. Jos suomalaisilta kysytään, mikä mies Kekkonen oli, vastauksena on että pitkäaikainen presidentti. Sitten voidaan muistaa joitakin sellaisia asioita, joita Kekkonen ha hänen aikalaiskannattajansa halusivatkin muistettavan. Se mikä haluttiin unohtaa, löytyy vasta arkistoista ja muokkaantuu historiaksi myöhemmin. Uudet käsitykset eivät löydy vielä historian oppikirjoista.

    Kekkonen on kiistanlainen henkilö niin poliittisesti kuin historian tutkimuksenkin osalta. Toiset ovat valmiit näkemään, että hänen kyseenalaisetkin tekonsa olivat vain välttämättömiä siinä ketjussa, jonka päällimmäisenä tavoitteena oli Suomen edun ajaminen. Tarkoitus pyhittää keinot. Toiset eivät taas näe asiaa samoin ja kiinnittävät huomiota enemmän niihin keinoihin, joita myös Kekkosen konsteiksi on sanottu.

    Myös Stalin oli NL:ssa pitkään ihailtu johtaja. Hänen miljoonien ihmisten murhiaan pidettiin panetteluna tai siltä osin oikeutettuina, kun kyse oli valtion ja neuvostakansan vastaisuudesta. Meillä Suomessakin Stalinia pidettiin jyrkimmän linjan kommunistipireissä vielä 70-luvulla suurena sankarina. Luultvasti Stalinin hirmutöistä ei vieläkään haluta Venäjällä puhua kovin avoimesti. Stalininkin todellinen historiallinen olemus valuu kansojen historiaan toisenlaisena vuosikymmenten kuluttua. Jos NL:ssa oli edelleen olemassa, Stalinia pidettäisiin sikäläisissä gallupeissa suuren isänmaallisen sodan sankarina ja kaikien aikojen suurimpana venäläisenä. Sikäläinen IhmeMikael todistelisi antistalinismin epäonnistuneen, vaikka joku Solzenythsin yritti vankileirien saaristosta panettelevia "pellekirjoituksia" viritelläkin.
  19. Esille ottamasi asia on mielenkiintoinen, mutta johtopäätöksesi - ei millään pahalla - yksioikoisia.

    Tuon galluptuloksen mukaan enemmistö vastustaisi EU-jäsenyyttä, jos asiasta äänestettäisiin nyt. Kuitenkin selvä enemmistö vastustaa EU:sta eroamista. Todellisuus asiassa on se, että olemme EU:ssa, joten jälkimmäinen tulos eli EU:sta eron vastustaminen on realistisempi. Jos nyt äänestettäisiin on pelkkää spekulaatiota, koska sellaista tilannetta ei enää tule. Aikaa ei voi vääntää takaisin.

    Kun selvä enemmistö puoltaa EU:ssa olemista, tuntuu loogiselta äänestää sellaisia poliitikkoja, jotka ajavat asiaamme EU:ssa parhaiten. Se mikä on sitten parhaiten on toinen asia enkä ota siihen kantaa tässä.

    Puhut myös EU-kriittisistä ehdokkaista. Mitä nämä oikein ovat? Jos he ovat sellaisia, jotka haluavat erottaa Suomen EU:sta, se sotii gallup-tulosta vastaan, kun kaksi kolmesta ei halua erota EU:sta. Jäljelle jää silloin vain kysymys siitä, miten EU-kriittiset hoitavat asioitamme EU:ssa ja EU-politiikan suhteen, jos kansa ei halua erota EU:sta.

    Gallup-kyselyjen tulokset ovat täsmentymättömiä ja ensi näkemältä jopa ristiriitaisia. Ei haluttaisi liittyä, muttei haluttaisi erotakaan. Kyse on vähän samasta kuin sanoisi, ettei menisi naimisiin puolisonsa kanssa jos nyt kysttäisiin, muttei halua erotakaan tästä. Liitto on tuonut mukanaan intressejä, joita ei ole syytä vaarantaa.

    Osin kyse on siitä, että halutaan ottaa vain rusinat pullasta. Jos gallup-kyselyssä esim. kysyttäisiin, haluatko liittyä EU:hun nyt, jos asia olisi ajankohtainen siinä mielessä, että liittyminen kasvattaa Suomen turvallisuutta ja vähentää Venäjäsidonnaisuutta, vastaukset olisivat luultavasti selvästi liittymisen puolesta. Jonkun muun dimension korostaminen taas voisi keikauttaa liittymiskannatuksen päälaelleen.

    Kaiken kaikkiaan EU-liitto on vaikea asia. Se on vähintään yhtä vaikea asia kuin kenen tahansa avioliitto. Se rajoittaa itsenäisyyttä, mutta voi luoda mahdollisuuksia ja tuoda suuruuden ja yhteistekmeisen hyötyjä. Tässä mielessä EU-liitto on aivan rinnasteinen esim. juuri avioliiton kanssa. Ihmisillä on vaan kovin epärealistinen kuva siitä, mitä yksinäisyys tarkoittaa, jos ei ole yksinäinen. EU:sta erillään olemisen vaikutuksia pitkällä tähtäimellä on vaikea ennustaa, jos se johtaa kansakunnan yksinäistymiseen ja erilleen joutumiseen, mikä Suomen kaltaisen syrjäisen maan kohdalla olisi hyvinkin mahdollista.
  20. Matti Vanhasen ja Keskustan tulisi kaikessa korostaa nimenomaan sitä, että ovat maaseudun edunvalvojia ja kaupunkilaisia vastaan. Tämä olisi myös rehtiä politiikkaa, koska se vastaa totuutta. Vielä rehdimpää olisi, jos kerrottaisiin Kepun olevan ensisijaisesti maatalousyrittäjien edunvalvoja ja toissijaisesti maaseudun.
    21. 1224 / 1277
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt