Antikekkoslaisuus ei tuottanut tulosta

kaikki vuosikymmenet ja siitä on kosolti todisteita, kuten vaalirahat Kremlistä, jotka Arvo Korsimo kanavoi. Kertooko Juhani Suomi kirjoissaan "timosta" mitään?

Suurmies hänkin. Ei vain saanut jatkaa loppuun asti. Ryti oli ankarimman ajan eli sotavuosien presidenttinä. Hänestä voisi olla pelkkää hyvää sanottavaa mutta olisi Kekkosenkin parjaamisessa paikallaan tietty rauhallisuus.

Ilmeisesti puoluepolitiikka tai eurointegraatio sekä Nato-yhteensopivuus on paistanut liiaksi läpi kekkoskritiikin kun se ei saa nykyaikanakaan kansalaisia puolelleen.

NL:n kanssa kirjoitti:

kaikki vuosikymmenet ja siitä on kosolti todisteita, kuten vaalirahat Kremlistä, jotka Arvo Korsimo kanavoi. Kertooko Juhani Suomi kirjoissaan "timosta" mitään?

antoi lisävauhtia Kekkos-kritiikille, kun rakenneltiin valheellisia mielikuvia, joiden mukaan presidentti Kekkonen oli rähmällään Neuvostoliiton edessä, ja silkkaa kierouttaan. Hänen olisi vain pitänyt ryhdistäytyä suomettuneisuudestaan. Jälkiviisaat eivät halunneet havaita maailmanhistoriallista muutosta eivätkä omia kelkankääntöjään.

KGB-Timo väitteissä on todistustaakka väittäjien harteilla.

Politiikka on aika lailla erilaista tiedettä kuin tähtitiede. Se saattaakin olla lähempänä taidetta kuin tiedettä. Aika ontuva vertaus. Lehtinen ja muut ovat enemmänkin puoluepolitiikkoja kuin vakavia tutkijoita.

Presidentintehtävät hoiti Urho Kekkonen hyvin. Kaikkine puutteineenkin hän oli aika suurmies presidentiksi. Oli taatusti enemmän älyä ja viisautta kuin jälkeensä tulleilla yhteensä. Kun ei ole tarvinnut olla. Kun on ollut rauhallinen ja vakaa maailmanaika Suomessa ja Euroopassa.

Politiikka on täynnä mielipidekysymyksiä. Esimerkiksi EU:n haittapuolet ovat todellisia mutta sillä ei ole käytännön merkitystä niin kauan kuin se ei konkretisoidu millään käsin kosketeltavalla tavalla.

Ja arvokysymyksistä on vallankin mahdotonta kiistellä. Toisilla on mieltymys presidentti Kekkosen persoonallisuuteen ja politiikkaan, porvarilliseen maailmankatsomukseen tai vaikkapa maalaisliittolaisuuteen. Siinä syntyy ristiriitoja pääkaupungin sinipunan kanssa ja heidän kanssaan, jotka näkevät parempana Ahtisaaren-Halosen linjan eli valtaoikeuksista riisutun lännettymisen parempana kuin vaaran vuosina Neuvostoliiton kanssa sovintoon ja hyviin naapuruussuhteisiin pyrkineen Paasikiven-Kekkosen linjan.

Ennen oli miehet rautaa politiikassa ja neukkujen aseet 25 000 ydintaistelukärkeä. Jos nyt on syytä pysyä väleissä agressiivisen USA:n kanssa, niin vielä enemmän siihen oli syytä vieressä olleen Neuvostoliiton suhteen. Kekkonen todettiin kaikkien puolueiden taholta parhaaksi mieheksi turvaamaan parhaat mahdolliset suhteet Neuvostoliittoon. Toisaalta UKK oli lännettymisen mies, huolehtien Suomen kauppasopimuksista ja muista länsiasioista mahdollisuuksien mukaan.

Nyt on vaan sellaista mediahömppää ja selkärangattomia sossuja, joiden saama tuomio historialta tulee ihan virallisestikin aikanaan olemaan ankara ja kohteelleen tyly. Mutta aikaansa vasten tulisi asiat käsittää. Ne on eri miehet jotka tekevät historiaa kuin jälkiviisastelevat tai politikoivat niiden kanssa.

Kekkosjutuissa on kyllä takana jotakin muutakin, kuin vain yhä kauemmaksi menneisyyteen jäävän historian suurmiehen mustamaalaus sinänsä... Hyvä, jos Suomen historia yleensä ketään vielä kiinnostaa mutta voi sieltä ammentaa paljon muutakin kuin tunneperäisiä ja poliittis-puolueellisia mielipiteitä eri henkilöistä.

Kansan mielipide historiasta on usein suopea "omien vuosiensa" vaikuttajille. Kekkonen ehti puliveivata vallassa niin pitkään, että se on monelle todiste oikeassa olemisesta. Kekkonenhan oli aina presidenttinä. Kyseessä, oli kuitenkin täysin stalinistinen vallankäyttötyyli, jossa demokraattinen vallan kierto pyrittiin estämään keinoja kaihtamatta. Suomessa ei toisinajattelijoita viety saunan taakse, mutta virkakielto ja julkinen häpäisy seurasi armotta, jos irtaantui kuorosta ja esitti soolon.

Kekkosen aikana kansa oli vielä helposti manipuloitavissa, koska kohtuullisen yhtenäisesti elävä kansa oli harvojen vaikutuskanavien tavoitettavissa ja sota-ajatkin olivat tuoreessa muistissa. Ei kansa silloin - eikä nytkään - mieti asioita sillä lailla analyyttisesti, että se analysoisi asioita pohjiin. Yhdelle Kekkonen oli pitkä ja komea, toiselle päättäväisen oloinen ja kolmannelle hyväkuntoinen ja urheilullinen. Ei siinä kansalainen mieti poliittisia syy- seuraussuhteita.

Se että Kekkonen on, kysyttynä, suosittu kansalaisten mielissä, kertoo mielestäni vanhenevan väestön kaipuusta menneeseen, nostalgiasta. Nykyinen kansainvälinen ja kotimainen jatkuva muutos, ja sen nopeus, tuskastuttavat digiboksien kanssa äheltäviä seniorikansalaisia. Pirstoutuneessa maailmassa pitäisi olla jotain pysyvää.

...Sinulta, huomaan (totesin samaa äsken tuossa toisessa ketjussa).

Itse asiassa olen paljolti samaa mieltä kanssasi Kekkosestakin, mutta kun tulin aikoinaan aiheella esille melko räväkästi ja sain silloin enemmän arviointeja itsestäni kuin esityksestäni, jonka muistanet, niin taisin hieman provosoitua, ja se on kantanut Kekkosesta kertomassani tänne asti!

Mutta Sinä olet onnistunut pysymään viileämpänä, ja niinpä pystyt myös viileämpiin ja siten puolueettomampiin esityksiin aiheesta.

Asia Kekkosen kohdalta on juuri niin kuin sanot. Stalinin ja hänen tekojensa esiin ottaminen verrokkina on sen verran hätkähdyttävää, että jos minä sen tekisin, saitti kohta tukkeutuisi suunnattoman kiihkon tuottamasta vaahdosta, mutta ehkäpä Sinä pysäytät heitä jopa hieman ajattelemaan sitä, miten osuva rinnastuksesi onkaan!

Hyvää yötä!

individi kirjoitti:

Kansan mielipide historiasta on usein suopea "omien vuosiensa" vaikuttajille. Kekkonen ehti puliveivata vallassa niin pitkään, että se on monelle todiste oikeassa olemisesta. Kekkonenhan oli aina presidenttinä. Kyseessä, oli kuitenkin täysin stalinistinen vallankäyttötyyli, jossa demokraattinen vallan kierto pyrittiin estämään keinoja kaihtamatta. Suomessa ei toisinajattelijoita viety saunan taakse, mutta virkakielto ja julkinen häpäisy seurasi armotta, jos irtaantui kuorosta ja esitti soolon.

Kekkosen aikana kansa oli vielä helposti manipuloitavissa, koska kohtuullisen yhtenäisesti elävä kansa oli harvojen vaikutuskanavien tavoitettavissa ja sota-ajatkin olivat tuoreessa muistissa. Ei kansa silloin - eikä nytkään - mieti asioita sillä lailla analyyttisesti, että se analysoisi asioita pohjiin. Yhdelle Kekkonen oli pitkä ja komea, toiselle päättäväisen oloinen ja kolmannelle hyväkuntoinen ja urheilullinen. Ei siinä kansalainen mieti poliittisia syy- seuraussuhteita.

Se että Kekkonen on, kysyttynä, suosittu kansalaisten mielissä, kertoo mielestäni vanhenevan väestön kaipuusta menneeseen, nostalgiasta. Nykyinen kansainvälinen ja kotimainen jatkuva muutos, ja sen nopeus, tuskastuttavat digiboksien kanssa äheltäviä seniorikansalaisia. Pirstoutuneessa maailmassa pitäisi olla jotain pysyvää.

Lue lisää

ja sitä käytti hän rautaisella kädellä, kuin diktaattori, mutta eipä sittenkään enempää kuin laki salli. Kekkosen politiikka ei ylittänyt presidentin valtaoikeuksia.

Veikko Vennamo sai kuulla kunniansa ulkopolitiikan haastamisesta ja Neuvostoliiton kritikoimisesta. Monet muut paitsi Vennamo olivat sitten kai "suomettuneita" ja vastatkoon itse siitä linjastaan ja UKK omastaan.

Ihan liian suppealta näyttää joidenkin näkemys ja tiedot. Kekkosen julkaistuissa päiväkirjoissa on jo nähtävillä koko presidentin työn ja politiikan kirjo. Enemmän oli asioita mietittävänä ja päätettävänä kuin nykyaikana, enemmän valtaa mutta myös vastuuta.

Mielikuvamanipulaatio ja lööppilehtikulttuuri on tullut politiikkaan vasta nykyään. Sellaisen manipuloinnin merkitys on vasta nyt korostunut. Ihme vain kuin ei se triumfi-rumputuli näytä tuottavan tulosta. Stadin sinipunamaailma naukuu Natoon. Tämä kansa on aina osannut ajatella itse. Ei ainakaan kovin läpinäkyvä puolueellis-poliittinen propaganda ole suuressa tehokkuuskurssissa.

Suomi oli väärällään kommunisteja, Neuvostoliiton faneja ja epäisänmaallisuutta. Kova uhka roikkui ilmassa, että "Tshekkoslovakian tie on myös Suomen tie". Mutta että näin ei käynyt, siitä on kiittäminen UKK Kekkosen mittaista miestä. Kekkosen konsteilla lamaannutettiin kommunistien valta. Kommiet vaan hallitukseen, niin vastuu söi kannatusta kuten aina.

Nykyajan mediahömppä ja sen luomat mielikuvat suurista rauhanneuvottelijoista ja koko kansan presidenteistä ovat kyllä kertakäyttömuovia siihen politiikan raudanlujaan moninaisuuteen, mitä ennen vanhaan koettiin. On tuosta ajasta olemassa meinaan muutakin kirjallisuutta ja tietoa kuin jotkut jälkijättöiset loka-laitiset.

Se, joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee nykyisyyttä. Siksi Lasse Lehtinen ja muu punakaarti jatkaa jo puoli vuosisataan jatkunutta loanheittoa. Vaihtelevalla menestyksellä, kuten tuore kysely osoittaa.

Miksi UKK pitäisi mustata? Että nykyinen lännettyminen olisi hyväksyttävämpää... siis kaikella kunnioituksella länsiliittoutumia kohtaan muistutettakoon, että Neuvostoliittoon ei liitytty eikä Varsovanliittoon sen enempää mutta nyt kuitenkin piti liittyä Eurostoliittoon ja Natoon vielä pitäisi päästä. Näitä kaikkia tämmöisiä vastaan ollut Kekkonen pitäisi kai osoittaa henkilönä vääräksi.

Vai senkö takia, että se laittaisi maalaisliiton eli keskustan näyttämään huonommalta. Möhömahat YK-korruptiojätkät tulee historia joko unohtamaan tai antamaan tylyn tuomion. Ei kukaan muistele näitä hallituksen ja ennenmuuta nykyaikaisten aatteiden perässä hiihtäviä virkamiehiä.

JormaKKorhonen kirjoitti:

...Sinulta, huomaan (totesin samaa äsken tuossa toisessa ketjussa).

Itse asiassa olen paljolti samaa mieltä kanssasi Kekkosestakin, mutta kun tulin aikoinaan aiheella esille melko räväkästi ja sain silloin enemmän arviointeja itsestäni kuin esityksestäni, jonka muistanet, niin taisin hieman provosoitua, ja se on kantanut Kekkosesta kertomassani tänne asti!

Mutta Sinä olet onnistunut pysymään viileämpänä, ja niinpä pystyt myös viileämpiin ja siten puolueettomampiin esityksiin aiheesta.

Asia Kekkosen kohdalta on juuri niin kuin sanot. Stalinin ja hänen tekojensa esiin ottaminen verrokkina on sen verran hätkähdyttävää, että jos minä sen tekisin, saitti kohta tukkeutuisi suunnattoman kiihkon tuottamasta vaahdosta, mutta ehkäpä Sinä pysäytät heitä jopa hieman ajattelemaan sitä, miten osuva rinnastuksesi onkaan!

Hyvää yötä!

Lue lisää

on kyllä jos ihan Staliniin pitäisi verrata. Mutta Kekkonen toimi presidentin valtaoikeuksien puitteissa. Vai löytyykö todistusaineistoa toimivallan ylittämisestä?

Näitä asioita on vaikea ymmärtää, jos on sisäistänyt vain pinnallisen mediahömpän ja propagandamassan. Kun valtaoikeudet ja politiikka menee, alkaa mediavaahtosumutus.

Tässä oli kysymys siitä, että nyt kun ei Kekkosvastainen propaganda tuota sen enempää tulosta kuin puolen sataa vuotta sitten, niin onko enemmänkin perää UKK:n hyvillä kuin huonoilla puolilla. Yksi kannattaa noskeja ja toinen maalaisliittolaisia: Tässä saattaa olla jo ihan parempikin syy pitää Kekkosta huonona presidenttinä. Kuinka moni nykyään, ja kuinka moni eilispäivän suomalaisista vastusti Kekkosta? Yllättävän harvat.

MiracleMike kirjoitti:

on kyllä jos ihan Staliniin pitäisi verrata. Mutta Kekkonen toimi presidentin valtaoikeuksien puitteissa. Vai löytyykö todistusaineistoa toimivallan ylittämisestä?

Näitä asioita on vaikea ymmärtää, jos on sisäistänyt vain pinnallisen mediahömpän ja propagandamassan. Kun valtaoikeudet ja politiikka menee, alkaa mediavaahtosumutus.

Tässä oli kysymys siitä, että nyt kun ei Kekkosvastainen propaganda tuota sen enempää tulosta kuin puolen sataa vuotta sitten, niin onko enemmänkin perää UKK:n hyvillä kuin huonoilla puolilla. Yksi kannattaa noskeja ja toinen maalaisliittolaisia: Tässä saattaa olla jo ihan parempikin syy pitää Kekkosta huonona presidenttinä. Kuinka moni nykyään, ja kuinka moni eilispäivän suomalaisista vastusti Kekkosta? Yllättävän harvat.

Lue lisää

Kekkonen ei toiminut valtaoikeuksiensa puitteissa vaan ylitti ne useinkin. Tunnettuja tapauksia ovat hätätilahallituksen runnaaminen ja eduskunnan puhemiehelle osoitettu kehotus erota tehtävästään. Myös osallistumiset useidenkin puolueiden sisäisiin asioihin eivät kuulu presidentin tehtäviin. Kepun osalta voi perehtyä esim. Johannes Virolaisen muistelmiin, koissa kerrotaan Kekkosen menettelytavoista. Kekkonen osallistui aktiivisesti myös SDP:n ja sittemmin SMP:n hajottamiseen.

Kekkosella oli aikanaan paljon vastustajia. Näitä oli paljon alkujaan myös omassa puoluessa eli Maalaisliitossa. Ns. kova linja eli K-linja voitti jyräämisellään vähitellen puolueen itselleen. Tästä lankeaa kyseenlainen kunnia ennen muuta Arvo Korsimolle. Myös muissa puolueissa Kekkosta vastustettiin ankarasti. Tämä laaja vastustus huipentui ns. Honka-liittoon, jossa olivat mukana SDP, Kokoomus ja Vennamo.

Kekkosvastaisuus ei suinkaan tyrehtynyt senkään jälkeen, kun SDP suoritti Kanossan matkansa ja pääsi pannasta. Puolueet alkoivat myötäillä Kekkosta, mutta kansa empi edelleen. Tämä näkyi vuoden 1968 vaaleissa, jotka olivat Kekkoselle suuri katastrofi. Marginaaliehdokkaat veivät kolmanneksen koko äänipotista. Tällaiseen nöyryyttävään vaaliin ei Kekkonen sitten enää halunnutkaan osallistua. Mauno Koviston laaja kansansuosio 1970-luvulla oli paitsi Koiviston suosiota myös Kekkosvastaisuutta.

Kekkosta vastustettiin kaupungeissa. Hovinarrina toimi pilapiirtäjä Kari Suomalainen, joka oli piikkinä Kekkosen perseessä jatkuvasti Veikko Vennamon ja muutaman muun ohella. Kekkonen ei saavuttanut koskaan laajojen kansanjoukkojen suosiota. Hän oli ylivertainen maaseudulla, muttei kaupungeissa.