haide
Aloituksia
414
Kommenttia
828
Tie luokseni
Kuuntele rakkaani Myrskytuuli, nuotion olen sytyttänyt hohtavia hiekanjyväsiä polullesi ripottanut Sinun luokseni löytä12445Aistien sokkelo
itku oli äänetön vain muutama raskas kyynel muilta huomaamaton osa Sinua, osa itseäni varmaan kannoin montaa kaipaust20445Aloha !
Haluan ei vaan tahdon antaa unohduksen ilmeettömiin harmaisiin päiviin. Kokea kaiken uudelleen asuttaa yhden sielun18444Pieni, suuri maailmain
En tarvitse elämääni jylhien vuorten kumua en laaksojen laajaa maisemaa minulle riittää nämä vehreät sammaleiset töyrää18443Sitä ei minulla ole
Taitamattomuuttani en rakkaudesta kirjoita mutta kirjoitan yksinäisistä kuutamoöistä jolloin tähdet pyrkivät akkunalle14442muutoksia
monta elämää samassa kehossa alussa ryppyinen rintaa ja maitoa hamuava pikkuinen suu useita välissä ennen kuin saavutin14441Irrallinen
päivä on hidas enkä nähnyt kuinka se syntyi en kuullut parkaisiko se puhjetessaan aamuun kuin lapsi takana yö ajeleh22441Uniin
Kuinka suloisesti hiuksesi vaeltavatkaan ihollani ja kuinka katkonainen hengityksesi pysähtyy, pysähtyy korva kuunnelle16437Mittumaari
Metsäorvokkien silmät sulkeutuu pisaroivan kasteen alle koski ja jokainen vaiennut rantakivi tunnistaa Sinut ja minut.12437Sinua ajatellen
Heinän hipaisuja rusoisilla poskipäillä samalla huulilleni ankkuroituneena Sinun väkevän vaativa suusi. Hämmennystä16436Sinusta ja minusta
En tiedä mistä tulit elämääni, enkä antanut sydämelleni lupaa Sinun sitä asuttaa. Sillä pelkäsin pois lähtöäsi ja sit12435Hopeinen tie
Elämäni kuin sateenkaaren kirjo ukkosen Jumalan jylinä myös päivien kultaista kehrää. Suljettuja ja avattuja porttej24435Tabula rasa
ajattelin joskus ettei minusta taida olla eläjäksi levoton levoton kuin kosken virta kuohut ja pyörteilevä vaahto varj16435Kaikkoavaa
Mykkiä katseita nöyrien käsien kosketusta, särkyneiden unelmien sirpaleita. Eilen. Äänesi raukeus hiustesi uni ja tu14433Katoavaa
Muistini muistaa sylin huulien hipaisut ajan – jolloin vartaloiden värähdykset muuttuivat hurmoksesta hulluuteen. S18433Olemisen onni
sitten kun minua ei enää ole se loppuu tuntojeni runokirjo mutta niin kauan kuin olen jätän jälkeni valkoiseen arkkii10433Vie minut
ole ja asu minussa valona satoina tähtinä hiuksillani huulillani hymy ja suudelma yö yön jälkeen unen tuoksuna tyynyllä18431Haaveiden sillalla
odotan odotan syksyä ja aamujen valkeaa kuuraa pitkiä, venyviä öitä päivien viileää kauneutta iltojen arkoja, viipyilev24430Vähän on sittenkin paljon
Hiljaisuuden kuva pirtin takkatulen räiskähtely ja odotuksen riutuvat tuokiot kun poskille nousee hehkuva kuume jossa12429Simpukasta
Vatsalla vaeltavat sormenpäät tavoittavat raskausarvet jotka eivät silotu edes karkeimmalla harjalla hioen. En halua18427