Ateistin määritelmä

Kun ei usko jumaliin, on ateisti. Luulisi olevan pölhöimmällekin selvää.

Et sinä tuota aloitusta vakavissasi kirjoittanut.

Ateisti on henkilö joka ei usko jumalaan/jumaliin.

That's it. Älä tee asioista vaikeampia kuin ne on.

''Jos henkilö on uskomatta jumaliin esimerkiksi kuutena päivänä viikossa mutta noin joka seitsemäs päivä esimerkiksi noin 20 sekunnin ajan henkilöllä on mielessä ajatus, että jumalia sittenkin saattaa olla olemassa, onko hän ateisti? Tai jos henkilöllä on kerran vuodessa vaikkapa yksi päivä, jolloin hän vaikkapa 6 tunnin ajan ajattelee, että ehkä jumalia sittenkin on, onko hän ateisti?''
On. Jos vain epäilee että jumalia saattaa olla on yhä ateisti, koska silloin ei vielä uskota jumaliin.

''Entä jos henkilö on joka päivä vakuuttunut jumalien olemattomuudesta 23 tunnin ja 40 minuutin ajan mutta muun ajan vuorokaudesta hänellä on päässään ajatus, että jumalia on olemassa, onko hän ateisti?''
Tuo onkin jo vaikeampi tapaus, en osaa sanoa mikä tällainen henkilö olisi.

''Entä jos hän on puolet jokaisesta vuorokaudesta uskomatta jumaliin ja puolet vuorokaudesta uskoo jumaliin? Onko hän tällöin osa-aika-ateisti vai semiuskis?''
Tällaisella tapauksella on luultavasti pahempiakin ongelmia kuin jumalat.

Ja nyt, hyvää yötä

Olen ateisti ja monasti kyllä silti mietin hetken että olisiko sittenkin jotain suurempaa, jumalia tms vastaavia jossain. tulen vain aina siihen lopputulokseen ettei siltä vaikuta.

"Jos henkilö on uskomatta jumaliin esimerkiksi kuutena päivänä viikossa mutta noin joka seitsemäs päivä esimerkiksi noin 20 sekunnin ajan henkilöllä on mielessä ajatus, että jumalia sittenkin saattaa olla olemassa, onko hän ateisti? Tai jos henkilöllä on kerran vuodessa vaikkapa yksi päivä, jolloin hän vaikkapa 6 tunnin ajan ajattelee, että ehkä jumalia sittenkin on, onko hän ateisti?"

Tällainen henkilö on ateisti, jolla on epäilyksiä oman näkemyksensä suhteen. Ilmiönä tämä on ihan hyödyllinen, saahan se hänet toivottavasti pohtimaan näkemyksensä perusteita kunnolla. Sekä myös pohtimaan, olisiko jumaluskolle mitään perusteita. Toisaalta, jos tuota tapahtuu säännöllisesti aina samaan aikaan, se on kyllä aika hämmästyttävä ilmiö:-)

"Entä jos henkilö on joka päivä vakuuttunut jumalien olemattomuudesta 23 tunnin ja 40 minuutin ajan mutta muun ajan vuorokaudesta hänellä on päässään ajatus, että jumalia on olemassa, onko hän ateisti? Entä jos hän on puolet jokaisesta vuorokaudesta uskomatta jumaliin ja puolet vuorokaudesta uskoo jumaliin?"


Tällä henkilöllä on kyllä vakava mielenterveydellinen ongelma, hänellä on jakautunut persoonallisuus. Siis, jos hän todella on osan aikaa täysin vakuuttunut yhdestä näkemyksestä ja osan aikaa vastakkaisesta.

Aika omituinen aloitus, mutta vastataan nyt kuitenkin.

Ei kai jaksojen pituudella ole sinänsä väliä.

Joku voi olla ensimmäiset pari vuotta elämästään ateisti, seuraavat 12 vuotta jonkin sortin teisti ja viimein opittuaan ajattelemaan, ateisti.

Jos ihmisellä on mieli niin solmussa, että maailmankuva vaihtelee tunneittain, niin silloin hän on teisti tai ateisti aina sen mukaan uskooko hän jumaliin vai ei usko.

"Jos henkilö on uskomatta jumaliin esimerkiksi kuutena päivänä viikossa mutta noin joka seitsemäs päivä esimerkiksi noin 20 sekunnin ajan henkilöllä on mielessä ajatus, että jumalia sittenkin saattaa olla olemassa, onko hän ateisti?"

Mielestäni on.

"Tai jos henkilöllä on kerran vuodessa vaikkapa yksi päivä, jolloin hän vaikkapa 6 tunnin ajan ajattelee, että ehkä jumalia sittenkin on, onko hän ateisti?"

On.

"Entä jos henkilö on joka päivä vakuuttunut jumalien olemattomuudesta 23 tunnin ja 40 minuutin ajan mutta muun ajan vuorokaudesta hänellä on päässään ajatus, että jumalia on olemassa, onko hän ateisti?"

Ei mielestäni. Jonkinasteinen mielenterveyshäiriö enemmänkin.

"Entä jos hän on puolet jokaisesta vuorokaudesta uskomatta jumaliin ja puolet vuorokaudesta uskoo jumaliin? Onko hän tällöin osa-aika-ateisti vai semiuskis?"

Pöljä hän on ja tarvitsee hoitoa.

Jos ihminen ajoittain uskoo Jumalaan ja ajoittain ei, luokittelisin hänet agnostikoksi eli epäilijäksi.

Jos ajatukset kulkevat ko, rataa, persoonallisuus on hieman rikkoutunut asian liiallisen läheisyyden johdosta. Tällaisen mielialavaihtelut ovat normaaleita agnostisilla nuorilla ihmisillä, mutta vanhemmilla ne voivat muuttua mielenterveyden ongelmiksi, jotka kaipaavat ulkopuolista apua. Perusateisti
säilyttänee linjansa hautaan saakka, ellei elämän muutokset tuo mullistuksia maailmankatsomukseen.

"Kuinka kauan uskon on puututtava yhtäjaksoisesti, jotta henkilön voidaan sanoa olevan ateisti."

Joka hetki kun henkilö ei usko jumaliin tämä on ateisti.

Joka hetki kun henkilö uskoo jumalaan tai jumaliin tämä henkilö on teisti.

Ihminen on joko ateisti tai teisti, mitään välimaastoa ei ole: Joko uskoo tai ei usko.

Negatiivinen asema koskein minkä tahansa konseptin olemassaoloa, on perustavaa laatua oleva lähtökohta, jonka muuttamiseksi positiivisesksi tarvitaan todistus joka vakuuttaa jonkun siitä että esitetty konsepti on tosi.
Se mikä tämä todistus on, on merkityksetön eikä sitä tarvitse kyetä todistamaan taikka perustelemaan millään tavalla, vaan ainoa asia minkä sen tarvitsee suorittaa, on vakuuttaa joku siitä että esitys on tosi.

Tämä toimii molempiin suuntiin, sillä positiivinen uskomus jonkin konseptin olemassa olemattomuuteen, on yhtä lailla positiivinen vakaumus.

Ateismi on sitä että vähintääkin ei ole vakuuttunut yhdenkään jumalolennon olemassaolosta. Mikä myös tarkoittaa sitä ettei ateismi vaadi positiivisen väitteen tekemistä siitä ettei jumalia voi olla olemassa.
Teismi on vähintääkin sitä että on vakuuttunut jonkinlaisen jumalan olemassaolosta. Mikä tarkoittaa myös sitä että kyseessä ei ole uskonto vaan jumalusko joka on itsessään riippumaton totaalisesti ideologisista käsityksistä siitä mikä tämä jumala/jumalat on.

Koska asema on binäärinen, eikä se perustu väitteisiin tiedosta, tietämyksestä, absoluuttisesta tiedosta taikka näkemyksistä totuudesta, vaan kyse on yksinkertaisesti siitä mistä joku on vakuuttunut: Ei myöskään ole olemassa asemaa ateismin ja teismin välillä, vaan joku on joko vakuuttunut jonkinlaisen jumalan olemassaolosta taikka sitten ei.
Nämä käsitykset ovat toistensa pois sulkevia ja niinpä niiden omaaminen yhtä aikaa on mahdotonta, lukuunottamatta sitä että kärsii jakomielisairaudesta.
Agnostisuus ei ole tähän ratkaisu sillä agnostisuus koskee tietoa jostakin.
Ateismissa kyse on sen sijaan siitä mistä joku on vakuuttunut eikä tällöin kysymykseen: Oletko vakuuttunut jonkinlaisen jumalan olemassaolosta; ole kovinkaan mielekästä vastat: Minä en tiedä.
Mikä tarkoittaisi sitä että kyseinen henkilö ei tiedä onko vakuuttunut jumalien olemassaolsota vaiko ei, tarkoittaein sitä ettei kyseienn henkilö tiedä mitä hän ajattelee. Ei siis kovinakaan hyvä vastaus.

Periaatteessa tämä toki tarkoittaa sitä että joku voi jonakin hetkenä olla ateisti ja toisena hetkenä teisti, mutta käytännössä tätä vaihtelua näiden kahden aseman välillä tuskin useinkaan tapahtuu.

Lyhyesti: Joku on ateisti mikäli ei omaa positiivista vakaumusta jonka mukaan vähintäänkin jokin jumala on olemassa.

"Sen, joka etsii jumalallista, täytyy aloittaa itsestään. Jollei hän sieltä tapaa sen jälkiä, säästäköön hän enemmät vaivansa." (J. Bosshart)

Selitys: tyhjästä on paha nyhjästä.

Syntyessään ihminen on aina ateisti.

"Syntyessään ihminen on aina ateisti."

Jotkut ihmiset tuppaavat jäädä tässä asiassa vastasyntyneen tasolle.

"Ateistihan on henkilö, jolta puuttuu usko Jumalaan/jumaliin?"

Kyllä.

"Mutta mitä se tarkoittaa, että puuttuu usko jumaliin?"

Sitä, että ei usko jumaliin.

"Jos henkilö on uskomatta jumaliin esimerkiksi kuutena päivänä viikossa mutta noin joka seitsemäs päivä esimerkiksi noin 20 sekunnin ajan henkilöllä on mielessä ajatus, että jumalia sittenkin saattaa olla olemassa, onko hän ateisti?"

On. Se, että miettii, että jumalia saattaa olla olemassa, ei vielä tarkoita, että uskoisi jonkun jumalan olevan olemassa.

"ai jos henkilöllä on kerran vuodessa vaikkapa yksi päivä, jolloin hän vaikkapa 6 tunnin ajan ajattelee, että ehkä jumalia sittenkin on, onko hän ateisti?"

Sama kuin edellä.

"Entä jos henkilö on joka päivä vakuuttunut jumalien olemattomuudesta 23 tunnin ja 40 minuutin ajan mutta muun ajan vuorokaudesta hänellä on päässään ajatus, että jumalia on olemassa, onko hän ateisti?"

Sen muun ajan hän ei ole ateisti.

"Entä jos hän on puolet jokaisesta vuorokaudesta uskomatta jumaliin ja puolet vuorokaudesta uskoo jumaliin? Onko hän tällöin osa-aika-ateisti vai semiuskis?"

Hän on silloin puolet ajasta ateisti ja puolet ei.

"Esitän kysymyksen täysin vakavissani."

Ole hyvä.

Rukoile aloittaja jumalaa ja pyydä siltä jotain hyvää ja kaunista maailmaan,ja saat huomata suuren ihmeen....
Kaikki pyyteetön rukoilu on täysin turhaa,kukaan ei kuule,eikä ketään vois vähempää kiinnostaa.

Ateisti on ihminen joka ei voi uskoa jumalan olemassa oloon.
Ihminen joka miettii asia ja heiluu kahden vaiheilla ei ole ateisti - vaan epäilijä ..

Analogia:

Kun ostat auton, olet auton omistaja kunnes myyt sen pois. Jos haluat myydä autosi pois kaksikymmentä sekuntia ostopäätöksen jälkeen, se on sinun valintasi. Jos olet taipuvainen jatkuvasti ostamaan ja myymään autojasi, luonnollisesti omistajuutesi lakkaa ja alkaa alusta. Kuinka järkevää tämä on, on toinen asia.

Sinä joko olet ateisti, tai teisti. Jumala joko on, tai ei ole. Kysymys kuuluu aina ja ikuisesti, mitä perusteita sinulla on uskoa jumalaan? Annat sellaisen kuvan, että tahallasi yrität tehdä asioita vaikeammaksi kuin ne oikeasti ovat.

Melko vinkeää...

Ajatko takaa jotain uskonnollista reformaatiota, jolloin "jatkettaisiin" uskovien "työuraa" ?

Eräällä tavalla kuin työelämässä on ollut jo käytössä ns. osa-aikaeläke.

Siispä ihminen olisi osa-aika-ateisti tietyn ajan ja loppuaja osa-aikauskis. ?

Minä olen kokoaikainen ateisti ja eläkeläinen ilman tiimalasia josta katsoisin koska minun pitää tarttua Raamattuu ja ryhtyä lukemaan lopputenttiä varten.

Kiitos ei, nautin elämästä, kirjallisuudesta, musiikista ja taiteista ja kengissäni ei ole yhtään terävää kiveä, joka kehottaisi minua muistamaan - Jeesus tulee............



ateisti

Ateismi on kielteinen kanta ontologiseen kysymykseen Jumalan olemassaolosta.
Agnostikko sanoo, että on mahdotonta sanoa mitään Jumalan olemassaolosta.
Teismi on myönteinen kanta ontologiseen kysymykseen Jumalan olemassaolosta

Uskovat varmaankin voisivat spekuloida aloittajan kysymyksiä ja märehtiä enemmänkin sekä käännyttää parhaansa mukaan. Ehdotan kysymyksesi siirtämistä heidän palstoilleen. He voisivat pohtia sitä kuulutko taivaaseen vai helvettiin kun uskosi on vähäisempää kuin uskomattomuus tai mitä mallistasi seuraa. Näin voit saada tukea uskolle tai uskomattomuudelle. Selkiytä pääsi perustein, ei se niin vaikeaa ole.

Moni ateisti on varmaankin rationaalisen ajatelun kannalla jolloin olet juuri sitä mitä ajattelet. Olen myös tavannut ihmisiä jotka vaihtavat mielipidettään sen mukaan mitä toinen keskustelija ajattelee tai ajaa. Englantilainen komedia The Fast Show sisältää tämänlaisen henkilön, koomista.