Sekoatko joskus

Kyllä sekoan. Joskus yhdistän kaksi sanaa oudosti, sitä tapahtuu joskus jos esim. jännitän tai selitän jotain asiaa niin innostuneena, ettei sanat pysy perässä.

Helposti. Jos iso asia tahtoo tulla heti ja on kiire, sen voi mennä puuroksi.
Puhun joskus liian nopeasti....eli kuulija kokee sen sekavana.

Joskus ennen migreenikohtausta puhe ja ajatus saattavat pätkiä. Tulee outoja sanavalintoja, koska en muista mitä piti sanoa....:D Pirullinen vaiva.

Nuorempana joku häkellyttävän nätti poika saattoi sekoittaa sanani. Eli jännitys ja suorituskammo. Ujoilu....jos joku tietää mitä se on.

.

Ainakin jos on vakavassa stressitilanteessa huomaa että voi jäädä sanoja välistä tms.

.

Sellaista sattuu aika usein. Varsinkin jos olen kiireinen, tai hermostunut.
Hämmentyneenä saatan mennä kokonaan sanattomaksi.

Kirjoittaessa, kumma kyllä, katoaa kirjaimia. Ja vielä pahempaa, sieltä tekstistä häviää myös sanoja. Lauseet jäävät vajaiksi. Sellasta sattuu....
Mutta kyllähän te kaikki olette jo siihen tottuneet ja heti ymmärrätte mitä tarkoitan. :)

Harvoin. Useinmiten puhe jatkuu, vaikka ajatus on katkennut aikoja sitten. Sen sijaan en aina löydä enää takasin varsinaiseen asiaan, jos siitä on lähdetty rönsyilemään. Onneksi joku yleensä muistaa, mistä varsinaisesti puhuttiin.

Sössötän vain.

En osaa englantia kuin tarvittaessa

Yleisemmin unohdan jonkun ihan normaalin sanan, ja sanon tilalle jonkun oudomman vastineen. Lisäksi sanamuunnokset alkavat kummitella jossain oudoissa paikoissa muun päässä. Kun ne ei sais todellakaan sekoittaa ajatuksia ja saada pokkaa pettämään.

Jep ja vielä monella kielellä. Puhun välillä sekavasti kun ajatus katkeaa ja sekoitan siihen ruotsia, suomea, englantia ja toisinaan saksaa.
Joskus taas jään miettimään vastausta niin pitkään että sitä on vastaanotettu valheena (yks entinen miesystävä, minä nainen). Semmoista sattuu helposti kun kotikielenä on muu kuin vastapuolen kotikieli, paitsi tämä mies ei ymmärtänyt sitä. Elämä on.

Mitäpä veikkaat, sekoankohan joskus sanoissani?