Kansalaisaloitteet yleisesti

Käsittääkseni pakkoruotsin kannattajat keräsivät ääniä ihan kaduilla ja kauppakeskuksissa ja varmaankin festareilla, missä nuoret saa helposti kirjoittamaan tällaista aloitetta.

Suomalaiset ovat laiskoja äänestämään tai ottamaan kantaa. Suureen ääneen kailotetaan että "kyllä minä sitten kun", mutta kun "sitten kun" tulee niin mutistaan vaimeasti enää käsi nyrkissä housun taskussa toivoen ettei kukaan vain huomaisi. Lisäksi arvellaan että kuuluisa joku muu hoitaa homman.

Etenkin miehet ottavat vähemmän kantaa asioihin ja kyselyihin.

Pakkoruotsi kansalaisaloitteessa nimiä kerättiin ainakin festarilla. Siitä oli juttu uutisissäkin. Heikki Talaa haastateltiin nimien keruun lomassa ja hän kehui parin muun apurin kanssa kuinka nimiä saa varsin helposti. Varmaan keräsivät nimiä muuallakin, mutta uutisten mukaan ainakin festareilla. Siellä 70 vanhat äijät rämpi 20-30 kesäisten seassa saappaat savessa. Asenne ja palo oman asian puolesta ei jäänyt epäselväksi. Mennään vaikka läpi harmaan kiven, jotta 50 000 nimeä saadaan kasaan.

Yksi idea tai kohderyhmä, jota täällä en ole nähnyt, on opettajat. Idea liittyy koulujumalanpalveluksiin, jonne oppilaat raahataan vastoin heidän uskonnonvapauttaan. Kuinka moni opettaja joutuu vastoin tahtoaan viemään oppilaat koulujumalanpalvelukseen. Oppilaiden uskonnonvapautta ei kunnioiteta, mutta ei kunnioiteta opettajienkaan. Suomessa on noin 44 000 perunkoulun opettajaa. Jos tässä nähdään ideaa, niin voisi yrittää tehdä yhteistyötä esimerkiksi opettajien ammattijärjestön kanssa. Jos oaj:ta kiinnostaa, niin heiltä voisi löytyä vaikka sähköpostilista tai muu osoitelista jäsenistön kontaktointia varten.

Sanottakoon että nykyisetkin eduskuntaan menossa tai siellä käsittelyssä olevien kansalaisaloitteiden vaikutus laisäädääntöön on kovin pientä. Eduskunta ei voi ole vielä valmis vielä tasa-arvoiselle avioliitolle, energiatodistuksen muuttamiselle eikä pakkoruotsin poistolle.

No ei minua yllätä ollenkaan, ettei sinne juuri mihinkään aloitukseen ole tullut ääniä. Suomalaiset kiroo yksinään ja kotona sillain ettei kukaan näe. Asioihin ei viitsitä edes yrittää vaikuttaa.
vapaus liikkua ilman viranomais seurantaa sai hetkessä paljon ääniä ja sitten lopahti. Nyt seurantalaki voidaanki runnoa läpi, kansa hiukan purnaa, mutta perässä menevät kuin lampaat.
anteeksi pessimistisyyteni, mutta yhdenvertainen suomi aloitteella ei ollut mitään mahkuja. Tai pitäisi kait sanoa ole. Ja voisin vaikka vetoa lyödä ettei tasa-arvoinen avioliitto laki ehdotus mene läpi. Sen jälkeen voikin koko kansalaisaloite palvelun sulkea turhana.
no eipäs sittenkään, ehkä seuraava sukupolvi voi saada jotain aikaan kun nyt on keskustelu avattu.

Muistaakseni joku aloite keräsi nimiä kirjastoissa. Jokaiselta kirjastolta pitää vaan erkseen kysyä lupa nimienkeruuseen. Sitten vain laatikko, kaavake- ja kirjekuoripino osoitettuun paikkaan. 2000 vapaa-ajattelijaa levittäytyy ympäri Suomea. Jokaiselle voisi osoittaa oman kirjaston, jonka laatikkoa he hoitaisivat.

Ihmisille pitää kertoa aloitteesta aina, kun on mahdollisuus.
Eivät kaikki ymmärrä lukemaansa, heille pitää selittää.
Olen saanut keskustelemalla jo kymmenkunta kannattajaa aloitteelle.
Kun ilma lämpenee, niin alan kerätä nimiä papereihin. Oli muuten vaikea löytää se virallinen kaavake. Johtuneeko siitä, että olen jo melkein 70-vuotias? Täälläkin odotellaan, että tämä sukupolvi jo häviäisi.

Kehottaisin käymään kaikki kansalaisjärjestöt läpi. Mitkä voisivat olla sellaisia, jotka tekisivät yhteistyötä aloitteen eteen ja niihin yhteyttä. Samoin poliittiset puolueet ja erityisesti niiden nuorisosiivet. Poliittisista nuorisojärjestöistä useimmat ajavat aktiivisesti valtion ja kirkon erottamista, joten olisi outoa jos sieltä ei löytyisi kiinnostusta aloitteen tukemiseen.

Ilmettelen ettei piispa Luoman kirjoitukseen vastattu aloitteen sivulla ja jollain oikein repäisevällä tavalla, jolloin media olisi laajalla rintamalla uutisoinut vastauksen.

Sosiaalinen mediakaan ei ole lähtenyt vetämään niin kuin olisi toivottu. Sosiaaliseen mediaan pitäisi luoda joku meemi-ilmiö, joka alkaisi leviämään. Pelkkä kuiva tieto, jota nettisivulla ja FB-sivulla jaetaan ei riitä meemin luomiseen. Pitäisi olla jotain kiinnostavaa ja hauskaa aihetta sivuavaa jaettavaa. Yksi tälläinen idea oli toisessa ketjussa keksittyt motivaatio postersit, jos ne olisivat hauskoja, niin ihmiset jakaisisivat niitä mielellään kavereille ja meemi olisi liikkeellä. Samalla ihmiset saataisiin kosketuksiin aloitteen kanssa ja mittari alkaisi raksuttaa.

Yksi suuri ongelma on aloitteesta riippumatta markkinoinnin puute (TV, lehdet, radio jne. netti). Hyvä tuote ei myy itse itseään, huononkin saa myytyä markkinoinnilla.

Minä toivoisin että alettaisiin puhua enemmän naisten oikeuksista ja lopetettaisiin tuo miesten harrastama naisten mollaaminen.

"mutta missä se keräsi paperi-ilmoituksia?"

Olen varma että Lahdessa on kerätty Triossa (kaupungin suurin kauppakeskus) tukea useampaakin tarkoitusta varten nimiä. Kesällä myös pääkadun varrella on ollut kaikenlaisia kerääjiä ja lappujen jakajia.

Isoa osaa aloitteet kiinnostaa vielä vähemmän kuin äänestäminen. Poliittinen vaikuttaminen ei ole seksikästä ja on coolia olla siitä pihalla. He eivät usko voivansa vaikuttaa mitenkään ja harvoin ymmärtävät demokratiassa jokaisen äänen vaikuttavan.

Toisaalta tyytymättömiä on paljon, melkein jokainen purnata jostakin. Miten sen kiukun ja harmin saa käännettyä allekirjoittamiseksi?

Ainakin sen pitää olla helppoa eli lappu tai linkki tuodaan nenän eteen. Useimmat on niin laiskoja/kiireisiä/itsekkäitä, ettei yhteistä hyvää tehdä edes allekirjoituksen vertaa.

Mutta kun asiasta vähän keskustelee, selittää henkilöä koskettavan pointinnaloitteesta, kertoo ettei nimet näy netissä(turvallisuus tärkeää), ja moni muukin on jo allekirjoittanut(voittajiin liitytään helpommin), niin kappas kun nimiä alkaa ropisemaan. Onhan se kovaa hommaa, mutta kyllä minä 20 nimeä kerään silti!

Voisiko joku kirjoittaa muutamia nasevia yleistekstin kampanjasta parille eri kohderyhmälle. nuoret aikuiset, keski-ikäiset ja vanhukset ja antaa luvan kopioida sitä ilman viittauksia. Itse en ole mikään kirjoittamisen ihmelapsi, mutta en myöskään lähde kenenkään tekstejä kopioimaan ilman lupaa.

Myös sarjakuvat eri tilanteista, joissa uskonnollista syrjintää tapahtuu olisivat hyviä.

Voin jakaa tekstejä ja linkkejä netissä eri palstoilla. Itse pyrin tukemaan aloitetta netissä. Tänäkin aamuna muutamaan ketjuun olen kirjoittanut. Pari aloitusta ja vanhojen nosteluita puolen vuoden aikana, niin kyllä niillä varmasti tuon 20 ääntä saan kasattua ja toivottavasti ylikin.

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/images/stories/kampinkappeli.gif

tässä hyvä esimerkki mitä tarkoitan sarjakuvilla.

Itse allekirjoitin pakkoruotsia vastustavan aloitteen vappuna Senaatintorilla. Olivat siellä keräämässä nimiä ja hyvin näytti toimivan, välillä oli jopa jonoa.

Yhdenvertainen Suomi ei välttämättä herätä yhtä suurta intoa. Voisin kuvitella, että pakkoruotsia vastustetaan innolla myös maaseudulla (paitsi ruotsinkielisillä alueilla), kirkon kanssa asia ei välttämättä näin ole.

Aloitteen yhteydessä kannattaisi myös puhua kirkon lähihistoriasta ja etuoikeuksista, ei vain nykypäivästä. Vielä 90-luvullahan valtio kai maksoi hiippakuntien hallintokulut ja tuomiokapitulien menot (vai ovatko nuo kaksi sama asia?).

Kirkko on myös saanut aivan tolkuttomat määrät yhteisöveroa, jota se ei ole mitenkään pystynyt hautaustoimeen tuhlaamaan, varsinkin kun velotti kirkkoon kuulumattomilta isot maksut ja omat pääsivät hautaan halvalla tai ilmaiseksi.
Hautaustoimeen liittyy paljon muutakin kaivelemisen arvoista.

Kirkon omaisuudesta kannattaisi puhua myös ja siitä miten se on koottu.

Kun Suomessa 90-luvulla oli lama, niin kirkko mietti parhaansa mukaan, miten säästää, jotta saisi diakoniakustannuksensa pysymään mahdollisimman pieninä. Kirkko on myös perustellut yhteisöveron saantiaan sillä, että harjoittaa diakoniaa eli ei suinkaan ole edes tehnyt kaikkea diakoniatyötä omilla varoillaan.

Sossu maksaa vähävaraisten kirkon jäsenten kirkollisveron, on kai maksanut ties jo kuinka kauan, vaikka kirkko voisi vapauttaa vähävaraiset verosta.

Ynnä muuta ynnä muuta.

Voin yrittää kaivella noista ja muistakin linkkejä, jos ennätän. Mutta eiköhän nuo ole keskustelijoilla täällä tiedossa muutenkin. Myös KiKu-palstalta löytyy paljon matskua linkkeineen.

Tällaisa pohdintoja. Nämä ovat omaa pähkäilyäni, eikä mulla ole muuta kuin mutua näiden ajatusten perustana.

Se vähä tieto, jota kansalaisaloitteen käyttämisestä on kertynyt, kertoo mielestäni että lakialoite vaatii kunnon organisaation ja aktiivisen kampanjoinnin maanlaajuisesti, että se ylittäisi 50 000 kannattajan rajan.
Aloite onkin hyvä työkalu paitsi aloitteen kannatuksen, myös sen organisoinnin tason ja laadun mittaamiseksi.

Kansalaisaloite on hyvä menettely, jolla kansalaiset voivat tuoda keskusteluun aloitteita ja asioita, joille on suuri yhteiskunnallinen tilaus. Hallitusneuvotteluissa sovitaan hallitusohjelma, eikä eduskunnassa juuri säädetä lakeja asioista, joita ei ole sisällytetty hallitusohjelmaan, näin olen ymmärtänyt. Kansalaisaloite pakottaa eduskunnan keskustelemaan asioista, jotka eivät ole hallitusohjelman mukaisessa työjärjestyksessä. Se on hyvä asia. Toisaalta, eduskunnan työlistaa ei voi täyttää kovin suurella määrällä kansalaisten lakialoitteita, muuten ohjelman mukainen työskentely vaikeutuu.

Jos siis jokin aloite ei saa merkittävää kannatusta, siitä voi tehdä päätelmiä.
Aloitteen sisällöllä ei ole niin suurta kannatusta kuin sen käynnistäjät toivoivat/olettivat.
Aloite on laadittu niin huonosti, että hyvästä asiasta huolimatta sitä ei tahdota kannattaa. Itse olen törmannyt aloitteisiin, joissa moraalinen paatos on generoinut enemmän huutomerkkejä, kuin harkittuja muotoiluja. Olen itse jättänyt kannattamatta, vaikka asian ytimestä olen ollut samaa mieltä.
Aloitteen takana ei ole ollut riittävää organisointia, että se olisi tavoittanut laajoja joukkoja. Tähän liittyy sekin, että monista asioista ei ole riittävän luotettavaa tietoa, että jotain asiaa voisi kannattaa, eikä aloitteen käynnistäneellä taholla ole resursseja riittävään tiedottamiseen. Asia ei silloin ole vielä valmis aloitetasolla.

Minusta on hyvä, että kansalaisaloitteen läpimenossa on selvä kynnys. Kun se ylitetään, niin aloitteella on suuri painoarvo.

Jori Mäntysalo

>>>Kansalaisaloitteet yleisesti

Kannabiksen dekriminalisointi aloitteeseen on ilmestynyt ensimmäiset jalkavoimalla kerätyt paperiset allekirjoitukset.

Yksi uutinen voi muuttaa kaiken. Esim rattijuoppojen rangaistusten kiristäminen oli vielä aamulla 21000 ja nyt jo 42000. Varmasti menee yli 50000 kannatusrajan vaikka aikaa on enää reilu kaksi viikkoa.