Pekan ohjelmoinnin opetus-ilta

(Siionin keväästä 11/89, hieman lyhennelty)

- Mutta missä Pekan raamattuluokka on? isä vielä kysyi.
- Opistolla niin kuin aina, vastasi Pekka innottomasti.
- En tiedä viitsinkö lähteä, kun sinne on niin pitkä matka, hän jatkoi.
- Kyllähän sinä kahdeksasluokkalainen poika pari kilometriä pian pyörällä polkaiset, puuttui äiti keskusteluun.
- Muistelepa kuinka uskonelämän kannalta tärkeitä asioita teillä on tänäkin syksynä jo ollut esillä. Ja eikö ole hauska pelata lentopalloa toisten uskovaisten nuorten kanssa opiston salissa raamattuluokkatunnin jälkeen? koetti äiti vielä innostaa poikaa.
- Niin kai, vastasi Pekka poispäin katsellen.

Lasten tultua koulusta he auttoivat äitiä kodin siivoamisessa. Jokaiselle riitti tehtävää. Perheen nuorimmainenkin, puolitoistavuotias Sanna keräsi Lego-palikoita niiden säilytysrasiaan…

Pekka istui keskittyneen oloisena tietokoneen ääressä.

- No niin raamattuluokkalaiset, jokos lähdetään! huudahti isä eteisessä.
- Jos Pekka ei jaksa mennä pyörällä, minä voin kyllä ajaa opiston kautta.
- Kyllä minä pyörällä menen, Pekka vastasi vaivautuneen oloisena.

Isä katsoi ihmetellen poikaansa, mutta ei sanonut mitään.

- Kylläpä Pekan raamattuluokka kestää pitkään. Te toisethan olette tulleet jo pari tuntia sitten. Eihän vaan ole matkalla sattunut mitään, huolehti äiti illalla.
- Ulkona on jo aivan pimeäkin ja Pekan pyörässä on heikot valot, hän jatkoi kurkistaen samalla verhon raosta pimeälle pihalle. – Pitäisikö sinun isä lähteä katsomaan, missä poika viipyy?

Eteisestä kuului kolinaa ja Pekka livahti nopeasti omaan huoneeseensa.

Äiti meni ja kysyi:
- Miten teidän raamattuluokkanne näin kauan kesti?
- Ei se kestänytkään. Juttelimme poikien kanssa pihalla raamattuluokan jälkeen, vastasi Pekka sängystään, mihin hän oli jo ehtinyt pujahtaa.
- Etkö aio tulla iltapalalle? Olen paistanut vohveleita ja ottanut hilloja…
- Ei haluta! Pane ovi kiinni, että saan nukkua! Pekka keskeytti töykeästi äidin puheen.
- Nyt Pekan asiat eivät kyllä ole oikealla tolalla. Tästä pitää keskustella isän kanssa, mietti äiti ovea sulkiessaan.

Nuorimmaisen vuoteeseen saaminen otti oman aikansa. Kello oli jo paljon yli yksitoista ennekuin äiti ja isä saattoivat istahtaa kahden kesken olohuoneen sohvalle. Juuri kun äiti oli ottamassa mieltään painavan asian puheeksi, kuului Pekan huoneesta askelia ja pian ilmestyi poika itkettynein silmin olohuoneeseen.

- En minä raamattuluokassa ollutkaan. Olin Tonin luona opettamassa hänelle ohjelmointia. Minä olen valehdellut teille. Saanko anteeksi?
- Jeesuksen nimessä ja veressä ovat kaikki synnit anteeksi, vakuuttivat äiti ja isä yhteen ääneen.
Äidille tuli niin hyvä mieli, kun asiat selvisivät, että hän halusi kattaa vielä vohvelipöydän. Siinä pöydän ääressä Pekka kertoi, että Toni, hänen luokkatoverinsa, oli jo alkuviikosta kutsunut Pekan perjantai-illaksi kotiinsa katsomaan uutta tietokonetta. Pekka ei rohjennut sanoa, että hän aikoo mennä raamattuluokkaan. Asia oli vaivannut poikaa koko loppuviikon.
- Toni olisi varmasti ymmärtänyt, jos olisit kertonut hänelle. Onhan hän fiksu poika, totesi isä vohvelin loppua mutustellessaan.
- Niin olisi. Mutta tästä lähtien aion kyllä varata perjantai-illan raamattuluokkaa varten. Pekan ääni oli väsynyt mutta helpottunut, kun hän toivotti vanhemmilleen hyvää yötä ja Jumalan rauhaa. (T.K)

12

1106

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vl-poika

      Niin, oliko tuo totta vai keksitty?

      • vl-poika

        Oho, hups, toihan olikin SL:stä... Mut onkohan toi ollut totta. Siinä kyl yleensä on jotain tommosia kertomuksia, luen ne aina mielelläni.


      • olevan ihan totta. Uskovaisessa kodissa lapset opetetaan, niin että haluavat pyytää anteeksi, jo syntiä tulee. Tuossakaan tapauksessa anteeksipyytäminen ei ollut helppoa. Pekka yritti ensin nukkumista, mutta eipä uni tullut. Herkkä omatunto ei antanut rauhaa.


    • Lars

      Lisää tällaisia Leenu!
      Kertomukset antavat oikean kuvan siitä, mitä on uskovaisen kodin elämä tänä päivänä - samanlaista talostelua kuin ennen uskoneilla pyhillä.

      Kiva lukea näitä!

      • Tenu

        Mielestäni ylläoleva teksti on hyvin tyypillinen överi-ideaali kuva uskovaisen perheen arjesta. En varmaan ole väärässä jos väitän, että osalla lukijakunnastakin tekee pahaa moisen propagandan näkeminen. Juuri tällaiset kirjoitukset laskevat päivämiehen, siionin kevään ja siionin lähetyslehden natsijournalismin tasolle.

        Tarinassa esitetty skenaario voi olla tapahtunut noin promillessa uskovaisista perheistä. Todellisuus ei koskaan mene käsikirjoituksen mukaan. Näissä teksteissä, ei oteta lukuun sitä, miten väsyneitä uskovaiset äidit - erityisesti nuoret - ovat. Ei se mene niin, että Äidit hyssyttelevät lapset uneen jonka jälkeen on aikaa istua rauhassa miehen kanssa, puhumattakaan vohveleista ja hillosta, EI EI EI. Jokainen meistä joka on elänyt uskovaisen perheen todellisuutta tietää, että todellisuus on äidin pohjattoman väsyneiden silmien lohduttomuutta, jatkuvaa työtaakkaa, vaipan vaihtoa, keittiön pöydän luuttuamista, (puhumattakaan roskista pöydän alla), seuraava yhdestoista tai kahdestoista taivaan taimi potkii vatsassa, ja jotkut miehet jotka jättävät vaimonsa yksin tämän sirkuksen kanssa.

        Kirjoittaisiko joku kristillisyyden julkaisuihin välillä itse todellisuudesta!


      • Lars
        Tenu kirjoitti:

        Mielestäni ylläoleva teksti on hyvin tyypillinen överi-ideaali kuva uskovaisen perheen arjesta. En varmaan ole väärässä jos väitän, että osalla lukijakunnastakin tekee pahaa moisen propagandan näkeminen. Juuri tällaiset kirjoitukset laskevat päivämiehen, siionin kevään ja siionin lähetyslehden natsijournalismin tasolle.

        Tarinassa esitetty skenaario voi olla tapahtunut noin promillessa uskovaisista perheistä. Todellisuus ei koskaan mene käsikirjoituksen mukaan. Näissä teksteissä, ei oteta lukuun sitä, miten väsyneitä uskovaiset äidit - erityisesti nuoret - ovat. Ei se mene niin, että Äidit hyssyttelevät lapset uneen jonka jälkeen on aikaa istua rauhassa miehen kanssa, puhumattakaan vohveleista ja hillosta, EI EI EI. Jokainen meistä joka on elänyt uskovaisen perheen todellisuutta tietää, että todellisuus on äidin pohjattoman väsyneiden silmien lohduttomuutta, jatkuvaa työtaakkaa, vaipan vaihtoa, keittiön pöydän luuttuamista, (puhumattakaan roskista pöydän alla), seuraava yhdestoista tai kahdestoista taivaan taimi potkii vatsassa, ja jotkut miehet jotka jättävät vaimonsa yksin tämän sirkuksen kanssa.

        Kirjoittaisiko joku kristillisyyden julkaisuihin välillä itse todellisuudesta!

        meidän perheeseen, niin näet!


      • Jabadabaduu
        Lars kirjoitti:

        meidän perheeseen, niin näet!

        ???


    • A. Acimlainen

      Jos Pekka olisi kysynyt lupaa ohjelmoinnin opettamiseen niin ei varmasti olisi saanut.

      Nytpä hän sekä vl-säännöt tuntevana että nokkelana poikana järjestikin tuon tärkeän asiansa niin että meni omin luvin ohjelmointia opettamaan ja pyysi sitten anteeksi.

      Ennustan että Pekka menee vielä pitkälle tässä maallisessa elämässä. Pekasta voi tulla vaikka ministeri!

      • että lupa olisi tullut, mutta siä olisi varmaan kehoittanut siirtämään sitä toiselle päivälle raamattuluokan takia. Ja kehoittanut kertomaan syyn Tonille, miksi tuo päivä ei sovi.


    • Jabadaduu

      Ei jumankauta, -kyllä te ootte sitte T O S I SAKEETA PORUKKAA!

      Toihan on tosi sairasta josteidän lahkossa tollasta käyttäytymistä on! Kyllä sääliksikäy noita lapsiparkoja. Tohonhan pitäis jonkun viranomaisen jo puuttua!

      Kierrän tästälähin entistäki kauempaa teidän hörhöporukan!

      • vaikutti sinussa. Sinänsä hyvä, koska voit ajatella asiaa ja saattaa herätellä sinun tuntoasi. Kun Jeesuksen nimessä ja veressä uskovaiset saarnaa syntejä anteeksi, sielunvihollinen häipyy. Se pelkää sitä. (vrt. turman enkeli ei mennyt niihin huoneisiin, joiden oven pihtipielet olivat verellä vihmotut)


      • lars

        Jos haluat kiertää meidän hörhöporukkaa entistäki kauempaa, niin alä ihmeessä kirjoita enää tälle palstalle, missä meitäkin on!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      172
      1137
    2. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      132
      857
    3. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      84
      793
    4. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      738
    5. Olisitko oikeasti valmis rikkomaan

      Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk
      Ikävä
      55
      549
    6. Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies

      Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?
      Ikävä
      37
      541
    7. Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla

      Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä
      Maailman menoa
      295
      533
    8. Martinan tarve valehdella.

      Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t
      Kotimaiset julkkisjuorut
      215
      489
    9. Pakkomielle

      Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs
      Ikävä
      45
      482
    10. Rakastan sinua

      Päivä päivältä enemmän 🥰 Miehelle.
      Ikävä
      49
      477
    Aihe