Arka luonteinen kysymys

Oikein huolella ,mailma lyä,kohtalo lyä ja ruaste syä.

Mua on heitetty kiekolla päähän.

Olenhan minä lyönnyt ja tullut lyödyksi, mikäli tulkitsen oikein tuon "lyännyt", jota murretta en nyt "hahmoita"?

Saunassa etenkin lyötiin toinen toisiamme vihdoilla, tai vastoilla, missä kulloinkin olimme?
Lapsuudesta jäi muistoihin kuitenkin kamalana tuo "repurttaminen"!

ps. ilman sarvia ja hampaita, taidat tarkoittaa udella, ketä on lyöty, ja kuka on lyönnyt? Ja miksi? Selvennä kysymyksesi, miksi haluat tietää ja mitä?

Joissakin asioissa olen lyömätön, mutta on minut monessa lyötykin.

En ole lyönyt ikinä lapsiani. Itse sain selkääni vaan eipä tuo ole haitannut.
Vuotta nuoremman veljen kanssa tapeltiin välillä, joskus etsin jopa kättä pidempää. Ei me kanneta kaunaa :)

Joo ollu kuin ällikällä päähän lyöty joskus äimän käkenä

Lapsena sain parikertaa piiskaa, ihan aidosti paljaalle peffalle. Äiti näki
aiheelliseksi, hirveästi itkin ja taistelin vastaan, lopussa jo itki äitikin. Sillä lailla minusta tehtiin kunnon ihminen. Meitä kun oli monta lasta niin toisiamme läimittiin, vanhemmilta salaa, he olivat sen kieltäneet. Kasvatettiin toisiamme.
Koskaan en ole lastani ruumiillisesti kurittanut, en vähässäkään määrin, aina on
sanat riittäneet. Kukaan mies tai nainen ei ole minua lyönyt aikuisena.
Olen osannut valita fiksut mieskaverit, en voisi kuvitellakaan jotain kuumakallea, huh, huh.

Joo yhesti kolmivuotiaana tuli koivuniemen herrasta kintuille.

Lukaisin ketjun.
Hyvinhän täällä väistellään vastaamista perheväkivaltaan.
Miehet eivät tunnusta lyöneensä eukkojaan eikä eukot tunnusta saaneensa turpiinsa.
Edes nakkikioskitappelua "ei ole" tapahtunut kenellekään.
Itse olen musaissut yhtä vittumaista akkaa ensin avokämmenillä sitten nyrkillä turpaan kun tuli päälle haarukalla sohien melkein puhkaisi silmäni syyttä suotta. Se oli kännissä minä selvinpäin.
Syy hänen aiheeton mustasukkaisuus josta vittuilin liian osuvasti. Olimme ahtaassa kyökki tilassa ja en saanut otetta hänen huitovaan käteensä, onnistui osumaan naamaani.
Ja toista akkaa kurmutin kun petti luottamukseni, en kuitenkaan hakkaamalla vaan heittelin pari kertaa että otti persetuntumaa. Sillä oli kyl niin muhkee persus että siihen olisi saanut vaikka potkaista ilman että olisi vaikuttanut.
Tapahtumista on jo yli kolmekymmentä vuotta.
Miesten välisissä kahakoissa olen ollut muutaman kerran sekä antajana että turpiin saajana. Niistäkin aikaa nimimerkkinä kiihkoileva nuoruus.

Lapsena sain ensin pienemmällä nahkavyöllä ja isompana sotilasvyöllä. Isä mietti, että pitäisikö antaa solkipuolella, kun purin hammasta enkä itkenyt. Purin hammasta ja kiroilin hiljaa mielessäni. En edes muista millaisista asioista rangaistiin, mutta muistan viha ja raivon tunteen, jonka pieksentä herätti.

Päätin myöhemmin muistojeni vuoksi, etten koskaan lyö omia lapsiani. En ole lyönyt lasta enkä aikuista.

On vaikea kuvitella, että kukaan olisi minua aikuisena, jos meillä on edes katsekontakti. Ryöstäjä voi tietysti yllättää lyömällä takaapäin tms.

1111111

Kuten enemmistö suomalaisista miehistä, sekä, että!

Ei arkaluonteinen asia minulle. Perheväkivalta on aivan liian paljon vaiettu asia ja etenkin parisuhteessa siitä vaietaan ja väkivaltaiselle partnerille annetaan kerta kerran jälkeen anteeksi. Lasten pahoinpitely oli tavallinen kasvatusmenetelmä joka katsottiin oikeaksi ja ainoaksi "joka vitsaa säästää vihaa lastaan" tyyliin. Harva meistä on säästynyt lapsena ruumiilliselta kuritukselta, en minäkään, vaikka olinkin kiltti ja sopuisa lapsi. Olen antanut anteeksi vanhemmilleni aiheettomat kuritukset (99% niistä olivat aiheettomia: pienistä kätösistäni oli tipahtanut joku raskas esine joka oli mennyt rikki, veljeni vierittävät niskoilleni syyt omista kolttosistaan jne. ) koska he eivät tienneet mitä tekivät ja uskoivat ruumiilliseen kuritukseen kasvatusmenetelmänä. Jälkeenpäin ajateltuna, pienet juttutuokiot, enemmän aikaa ja enemmän selityksiä miksi tehdään silleen ja tälleen, vähemmän väkivaltaa ja vihan ja oman frustraation purkamista avuttomiin lapsiin olisi ollut paljon parempi.

Olen jopa itse syyllistynyt samaan virheeseen, mutta olen jälkikäteen pyytänyt ja saanut lapsiltani anteeksi ne harvat kerrat jolloin heitä löin. Omatuntoni ei tule kuitenkaan olemaan koskaan täysin puhdas, vaikka olen tietoinen siitä että vielä seitskytluvun alussa kehitysmaissa ruumiillinen kuritus oli suositeltu kasvatusmenetelmä ja se katsottiin lapselle paremmaksi vaihtoehdoksi kuin kaikki moraaliset rangaistukset, nurkissa seisottamiset, huoneeseen lähettämiset ilman ilta-ateriaa, tv-n katselukielto jne. Olen tehnyt itse aivan täyskäännöksen jo pitkän aikaa sitten asiassa ja nyt olen iloinen siitä että tyttäreni on viisaampi kuin minä ja lapsenlapseni eivät ole kokeneet väkivaltaa.

Mitäs arkaluonteisuutta tuossa on? Vastaukseni on "sekä, että".
Kahdesti on tullut turpaan ja niistä toinen kerta viimeisteltiin monottamalla päähän. Tämä viimeinen kerta johtui siitä, etten huomannut laskea kahteen.
Sen verran opin aikanaan, että olen hieman katsonut tilanteita enkä ole odottanut ensimmäistä iskua jos en ole ollut varma väitömahdollisuudesta.
Olen ollut useammin antavana osapuolena mutta useimmiten pakon edessä.
Viimeiseen on toki aikaa jo 26-vuotta. Senkin seurauksena oli rystysen murtuma jota ilkeämielinen tippaiita kutsui seurusteluvammaksi.

Ainostaan kahdesti olen joutunut vierailemaan poliisilaitoksella kyseisen syyn johdosta mutta toisella kerralla vastapuoli oli intistä puntiksella siviilivaatteissa joten hänelläkään ei ollut muita vaatimuksia kuin paidan ja pikkutakin puhdistus.
Toinen kerta johti raastupaan josta selvisin sakoilla.

Piiskaa sain pari kertaa kintuille lapsena ja ihan syystä. Muuten kyllä tappelin veljieni kanssa milloin mitenkin. Aikuistuttua ollaan hyviä kavereita.

Muutamia kertoja nuorena miehenä tuli annettua, joskus myös otettua, mutta ikimuistoisin kokemus, kun silloinen tyttöystävä läväytti tiskirievulla yöllä kotiin tullessa heti ovella.

Sanoisko että elämä vaan satutti - draamaa ja farssia koko ajan liikaa.
- yksi poikkiväännetty sormenpää mullaki - seurusteluvamm jos sitäkijahtaamista siks voi sanoa
- luita poikki sieltä täältä muttei ne enää haittaa - hampaita joskus säpäleinä, piinaavinta oli hermosärky. Joku uskomaton kauna, kateus ja krooninen rahapula piinaa joitakin ja aiheutti piinaa myös toisille kanssaihmisille - itsellekin.
Nyrkin ja hellan välistä. Parantunei pehmytosavammoja ja tartteisin uuden hellan kun entinen on sökö. Suvussa suveriini tapa sanoa hakkaavista ukoista ja akoista että ei ne jaksa ihmisiks käyttäytyä. Lapsia en koskaan lyönyt enkä toivoisi heidänkään hakkaavan lapsia.
Kun joskus saa nukkua yönsä rauhassa vaikka lääkkeen avulla - tuntui se onnen kohtaamiselta.
Samoin sydänlääkkeen antama apu.
Tyttäreni, muuttaessaan lastensa kanssa pois kotoaan, sanoi samaa.

Kyä nääs O ! Revitty Raavittu Syletty ja Munille Potkittu ! Kaiken sen jäläkeen mää sit mäjäytin !! Sitten oltiin nin uhria niin uhria..... sopu sexi o nin helvata hyvää.....