Oliko teillä onnellinen lapsuus? Vai olitteko onnettomia?
Omasta mielestäni yksi hyvä tapa selvittää tämä, jos on epävarma, on kuunnella omasta lapsuudesta tuttuja lastenlauluja, ja tunnustella, tuleeko niistä hyvä ja haikea mieli, kaipuu lapsuuteen, vai tuleeko niistä paha ja ahdistunut mieli, huojennus siitä, että lapsuus on takana päin.
Minä jouduin vähän aikaa sitten tilanteeseen, jossa jouduin kuuntelemaan omasta lapsuudestani tuttuja lastenlauluja, kuten "Lohikäärme Puff", "Lounatuulen laulu", "Matkustan ympäri maailmaa" ja "Popsi popsi porkkanaa". Olin lapsi 80-90 -luvuilla...
Tulin näiden laulujen kuuntelemisesta ahdistuneeksi ja surulliseksi. Ne laukaisivat hyvin negatiivisia emootioita. Olen iloinen, että lapsuus on jäänyt taakse. Objektiivisesti ottaen lapsuuteni oli "onnellinen": ehjä perhe, varallisuutta, terveyttä, kavereita jne.
Miten teillä?
Onnellinen lapsuus
36
76
Vastaukset
- eiateisti
Minulla on kyllä lapsuudesta enemmän kauniita ja kaihoisia muistoja. Emme olleet rikkaita, tavallinen pienviljelijä-metsuriperhe. Kotona ei oltu mitenkään uskonnollisia, vanhemmat eivät mitään pehmopaapojia. Olimme viikot asuntolassa käydessä oppikoulua ja oli perjantaina mukava huristella bussilla kotiin, vaikka teini-ikäisillähän olisi kyllä ollut houkutuksia jäädä viikonlopuksi taajamaan.
Kyllä se koti oli se turvallisin paikka maan päällä: muistoja tulee lauantai-iloista, kun äiti oli leiponut, oli siivottu ja radiosta kuului Launtain toivotut ja oli ihana syödä saunan jälkeen kahvin kanssa tuoretta mustikkapiirakkaa. Muistoissa olivat myös lapsuuden kesät heinäpellolla, juhannukset ja joulut.
Se oli kaikkinensa ihan hyvää aikaa maalaismiljöössä. - Kalju_Pitkätukka
Koti oli hyvä a turvallinen paikka.
Mainitsemasi lastenlaulut ja YLEN arkistoista tai TV:n uusintoina tulevat lastenohjelmat ovat hauskaa katsottavaa.
Ei ahdista ei.
Varhaiset koulumuistot ovat ahdistavia, pikkukylän koulu, ei ollut sielunkumppania eikä juuri kaveria koko ala-asteen aikana.
Koulun käytävällä oli kirjakaappi, josta sai lukea, mutta ei lainata. En muista kenenkään muun lukeneen niitä, ei ollut ketään, jonka kanssa keskustella minua kiinnostavista aiheista... Lapsuusmuistoni alkavat jo -50 luvulta. Rintamamiestilalla oli lapsillekin ainakin kesäisin töitä ja muistan vieläkin kuinka harmitti olla heinäpellolla, kun naapurin pojat polkivat pyörillä uimaan. Pääasiallisesti lapsuus- ja nuoruusmuistoni ovat hyviä. Ei meitä lapsena paapottu, mutta kasvuympäristö oli turvallinen ja oikeastaan melko virikkeellinenkin. Silloin kun piti rakennella leikeissä ja myöhemmin harrastuksissa tarvittavat välineet pääasiassa omin käsin.
Luultavasti luontohulluutenikin on lapsuudesta peräisin.Ristiriitaisen kaksijakoinen lapsuus oli mulla. Toisaalta hyvä ja turvallinen perhe, jossa harrastuksia tuettiin ja oltiin kiinnostuneita lasten asioista, keskusteltiin paljon jne. Toisaalta kaikkea sitä varjosti väkivalta: pahanteosta ja virheistäkin rankaistiin usein ankarasti, jopa julmasti piesten. Hyvin voimakkaita ristiriitoja.
Oppikouluajasta on jäänyt mieleen uhkaava ilmapiiri: lähiön jättikoulussa oli pahimmillaan 1 400 oppilasta, suurin osa vasta maaltamuuttaneiden perheiden lapsia, jotka oireilivat omaa elämäänsä. Koulussa oli paljon väkivaltaa ja silloinkin kun sitä ei ollut, se leijaili jatkuvasti mahdollisuutena luokassa.
Ei mua ahdista ja mulla on myös hyviä muistoja paljon,mutta se toinenkin puoli on olemassa yhtä todellisena.
Itse olen viettänyt elämäni parhaat vuodet kuitenkin aikuisena. Tai siltä nyt tuntuu.Itse taidan viettää elämäni parhaita vuosia nyt eläkeläisenä. Turha kouhkaaminen ja päteminen on taakse jäänyttä ja kerrankin on aikaa toteuttaa itseään vapaasti.
Itsekin olen alkanut jo odottaa eläkkeelle pääsyä, vaikka se ei ihan lähivuosien asia olekaan. Nimenomaan kouhkaaminen ja pätemisenhalu ovat kuluneet loppuun ja jos tää vielä tästä paranee eläkeiässä, niin mullahan on todella hienoa aikaa luvassa :-)
Kun pääsee jäämään eläkkeelle hyväkuntoisena ja vailla taloudellisia huolia, niin loppu on hyvin pitkälle itsestä kiinni. Toki eläkkeelle jääminen tulee suunnitella jo etukäteen, ettei putoa tyhjän päälle. Muutos on suurimpia, mitä tavallisen ihmisen elämään sisältyy. Tunnen niitäkin, jotka ovat parissa vuodessa pudonneet kelkasta, kun työelämän säännöllisyys on loppunut.
Ensimäisenä koulupäivänäni, kun tätini saattoi minut Kaanaan kansakoulun pihaan hän sanoi: "Tästä se työnteko sitten alkaa ja loppuu vasta kun pääset eläkkeelle." Lause teki minuun niin vahvan vaikutuksen, että muistan silloin kokemani kylmän tunteen vatsanpohjassani vielä tänä päivänä. ;-)Täti se osasi poikaa hyvin kannustaa. Askel oli varmasti kepeä ja toiveikas kun tallustit kohti tädin mittaamaa työsarkaa :-)
Olihan se askel raskaahko uusi koulureppu selässä, mutta kun hiffasin pihalla puolitutun pojan melkein naapurista, niin rohkenin liittyä joukkoon tummaan. Siitä se ura lähti urkenemaan ja syksyllä -09 se oli sitten kuokittu.
Pappahommia on sentään jonkin verran ja se on vaan hyvä asia. Toimin maanantaina 7v täyttävälle neidille autonkuljettaja Virtasena esikoulu- ja joukkuevoimistelu kuljetuksissa, kuin myös yhden hengen huolto- ja tukiryhmänä erilaisissa aktiiviteeteissa.Ps.
Uskon hänenkin päässeen kokemaan onnellista lapsuutta äitinsä yksinhuoltajuudesta huolimatta.agnoskepo kirjoitti:
Kun pääsee jäämään eläkkeelle hyväkuntoisena ja vailla taloudellisia huolia, niin loppu on hyvin pitkälle itsestä kiinni. Toki eläkkeelle jääminen tulee suunnitella jo etukäteen, ettei putoa tyhjän päälle. Muutos on suurimpia, mitä tavallisen ihmisen elämään sisältyy. Tunnen niitäkin, jotka ovat parissa vuodessa pudonneet kelkasta, kun työelämän säännöllisyys on loppunut.
Ensimäisenä koulupäivänäni, kun tätini saattoi minut Kaanaan kansakoulun pihaan hän sanoi: "Tästä se työnteko sitten alkaa ja loppuu vasta kun pääset eläkkeelle." Lause teki minuun niin vahvan vaikutuksen, että muistan silloin kokemani kylmän tunteen vatsanpohjassani vielä tänä päivänä. ;-)"Kun pääsee jäämään eläkkeelle hyväkuntoisena ja vailla taloudellisia huolia..."
Minä pidän jollakin tapaa itseäni jopa etuoikeutettuna, olen sitä sukupolvea jolla kaikki on tullut lähes itsestään, edeltäneelle ei todellakaan, ei ainakaan vanhemmilleni eikä sellaisiin ponnistuksiin minun ole tarvinnut vaivautua. Asiat ovat sujuneet helpommin. Paljon helpommin. Ja vaikeampaa taitaa olla tulevillakin polvilla.
Politiikan tekijämme ja minun intressimme eivät kyllä tuossa eläkeasiassa kohtaa lainkaan, itse toivoisin olevan 55-vuotiaana jo eläkkeellä kun hallintomme tarjoaa ainakin 10 vuotta lisää lusittavaa.agnoskepo kirjoitti:
Kun pääsee jäämään eläkkeelle hyväkuntoisena ja vailla taloudellisia huolia, niin loppu on hyvin pitkälle itsestä kiinni. Toki eläkkeelle jääminen tulee suunnitella jo etukäteen, ettei putoa tyhjän päälle. Muutos on suurimpia, mitä tavallisen ihmisen elämään sisältyy. Tunnen niitäkin, jotka ovat parissa vuodessa pudonneet kelkasta, kun työelämän säännöllisyys on loppunut.
Ensimäisenä koulupäivänäni, kun tätini saattoi minut Kaanaan kansakoulun pihaan hän sanoi: "Tästä se työnteko sitten alkaa ja loppuu vasta kun pääset eläkkeelle." Lause teki minuun niin vahvan vaikutuksen, että muistan silloin kokemani kylmän tunteen vatsanpohjassani vielä tänä päivänä. ;-)Agnoskepo, minkä Kaanaan koulua kävit, Porin, Raision...? Itse kävin Raision, tosin se oli silloin jo peruskoulu.
angelus_nigrum kirjoitti:
Agnoskepo, minkä Kaanaan koulua kävit, Porin, Raision...? Itse kävin Raision, tosin se oli silloin jo peruskoulu.
Raision Kaanaanmaan kansakoulua. Ekaluokkaa kävin vielä siinä vanhassa rakennuksessa, jossa Vuorimaa myöhemmin opetti puukässyjä.
- Aada-a
kaarne
Minullakin oli aika kaksijakoinen ja ristiriitainen lapsuus myös. Koskaan ei tarvinnut epäillä vanhempieni rakkautta minua kohtaan.Isän päihdeoireilu ja vanhempien toistuva väkivalta toisiaan kohtaan oli haitallista, koska sitä ei voinut millään tavalla lapsuudessa käsitellä.
Jeesususkoa tarjosi eka- ja toisen luokan opettaja kun luultavasti huomasi että oireilin perhetilannetta, mutta siinä se apu sitten olikin.
Kyllä minulla enemmän on hyviä kuin huonoja muistoja lapsuudesta. Kavereita oli aina ja koskaan en ollut esim.koulukiusattu.
Nuoruudessa sitten jouduin yhdessä fundamentalismin kanssa höystettynä kohtaamaan ne käsittelemättömät väkivalta kokemukset lapsuudesta.
Tiedän minkä läpi olen joutunut kulkemaan ja ateismi on kaikesta ihan luonnollinen seuraus.
Jumalalla on ollut aikaa osoittaa olemassaolonsa ja on edelleen, mutta kuten monesti jo sanottu, ei ole näkynyt. - Aada-a
Aada-a kirjoitti:
kaarne
Minullakin oli aika kaksijakoinen ja ristiriitainen lapsuus myös. Koskaan ei tarvinnut epäillä vanhempieni rakkautta minua kohtaan.Isän päihdeoireilu ja vanhempien toistuva väkivalta toisiaan kohtaan oli haitallista, koska sitä ei voinut millään tavalla lapsuudessa käsitellä.
Jeesususkoa tarjosi eka- ja toisen luokan opettaja kun luultavasti huomasi että oireilin perhetilannetta, mutta siinä se apu sitten olikin.
Kyllä minulla enemmän on hyviä kuin huonoja muistoja lapsuudesta. Kavereita oli aina ja koskaan en ollut esim.koulukiusattu.
Nuoruudessa sitten jouduin yhdessä fundamentalismin kanssa höystettynä kohtaamaan ne käsittelemättömät väkivalta kokemukset lapsuudesta.
Tiedän minkä läpi olen joutunut kulkemaan ja ateismi on kaikesta ihan luonnollinen seuraus.
Jumalalla on ollut aikaa osoittaa olemassaolonsa ja on edelleen, mutta kuten monesti jo sanottu, ei ole näkynyt.lisäys vielä
Muistan lapsuudesta pyhäkoulusta melankolisen laulun "tiedän paikan armahan rauhallisen ihanan" sattuneista syistä juuri tuo laulu on surullisuutensa ja täysin melodiaan sopimattomien sanojensa takia jäänyt mieleen. Lapsuuden kodissa oli surua johonka kukaan ei puuttunut ja josta ei saanut puhua muille.
Onneksi en kyllä tätä kieltoa täysin noudattanut, vaan kyllä muistan keskustelleeni kavereiden kanssa aiheesta. Jonkinlainen "tottelemattomuuden henki" on aina ollut riivaamassa : ) Tähän keskusteluun se ekaluokan opekin kehotti ja antoi luvan ja siinä hän teki ihan oikein. Jeesususkon levittämistä sitten alakoululaisille pidän epäeettisenä tekona. agnoskepo kirjoitti:
Raision Kaanaanmaan kansakoulua. Ekaluokkaa kävin vielä siinä vanhassa rakennuksessa, jossa Vuorimaa myöhemmin opetti puukässyjä.
Juu, siellä tuli jokunen lastu höylättyä, olet siis ilmeisesti kaanaasta tai lähistöltä kotoisin, itse olen järviniitystä, 27 vuotta siellä asuin.
Järviniityssä oli useitakin tuttuja, esimerkiksi ensimäisenä homoparin kehistysyhteistyöhön siunannut nykyinen teologian tohtori ja Suomen lähetyseuran johtaja Seppo Rissanen.
Itse asuin lähellä Naantalia.
Hyviä muistoja minulla on Raision ajoilta sekä lapsuudesta että nuoruudesta.Aada-a kirjoitti:
kaarne
Minullakin oli aika kaksijakoinen ja ristiriitainen lapsuus myös. Koskaan ei tarvinnut epäillä vanhempieni rakkautta minua kohtaan.Isän päihdeoireilu ja vanhempien toistuva väkivalta toisiaan kohtaan oli haitallista, koska sitä ei voinut millään tavalla lapsuudessa käsitellä.
Jeesususkoa tarjosi eka- ja toisen luokan opettaja kun luultavasti huomasi että oireilin perhetilannetta, mutta siinä se apu sitten olikin.
Kyllä minulla enemmän on hyviä kuin huonoja muistoja lapsuudesta. Kavereita oli aina ja koskaan en ollut esim.koulukiusattu.
Nuoruudessa sitten jouduin yhdessä fundamentalismin kanssa höystettynä kohtaamaan ne käsittelemättömät väkivalta kokemukset lapsuudesta.
Tiedän minkä läpi olen joutunut kulkemaan ja ateismi on kaikesta ihan luonnollinen seuraus.
Jumalalla on ollut aikaa osoittaa olemassaolonsa ja on edelleen, mutta kuten monesti jo sanottu, ei ole näkynyt.Lapsuuden huonot kokemukset on aikaa sitten liuenneet jonnekin elämänvirran alajuoksuun. Ne on eletty, käsitelty ja uudelleenkierrätetty, toivottavasti paremmiksi jalostettuina :-o
Käyn lähes päivittäin katsomassa huonossa kunnossa olevaa äitiäni sairaalassa. Kun lusikoin vauvavelliä hänen suuhunsa, en minä hänessä enää näe mitään niistä lapsuusajan kokemuksista. Näen vain vanhan ihmisen tarvitsemassa apua ja läheisyyttä.agnoskepo kirjoitti:
Järviniityssä oli useitakin tuttuja, esimerkiksi ensimäisenä homoparin kehistysyhteistyöhön siunannut nykyinen teologian tohtori ja Suomen lähetyseuran johtaja Seppo Rissanen.
Itse asuin lähellä Naantalia.
Hyviä muistoja minulla on Raision ajoilta sekä lapsuudesta että nuoruudesta.Itsekin olen asunut tovin Raisiossa, siinä Tasalanaukion vieressä. Viitisen vuotta vierähti tuolla suunnalla, Liedossa, Raisiossa ja Turussa, aikuisiässä jo kylläkin.
- Aada-a
kaarne kirjoitti:
Lapsuuden huonot kokemukset on aikaa sitten liuenneet jonnekin elämänvirran alajuoksuun. Ne on eletty, käsitelty ja uudelleenkierrätetty, toivottavasti paremmiksi jalostettuina :-o
Käyn lähes päivittäin katsomassa huonossa kunnossa olevaa äitiäni sairaalassa. Kun lusikoin vauvavelliä hänen suuhunsa, en minä hänessä enää näe mitään niistä lapsuusajan kokemuksista. Näen vain vanhan ihmisen tarvitsemassa apua ja läheisyyttä.Kaarne
"Lapsuuden huonot kokemukset...."
Samoin. Nyt ovat omat lapset kasvatettavana, monia asioita haluan tehdä samoin kuin he ovat tehneet, sitten on niitä asioita joissa toimin täysin eri tavalla kuin he ovat toimineet. Pelkästään oma vanhemmuus tuo paljon ymmärrystä omia vanhempiakin kohtaan. Välimme ovat olleet pitkään jo hyvät, eivätkä ne koskaan ole erityisesti rikkoutuneetkaan. - Aada-a
Kuitenkin tutkimusnäytön ja omakohtaisten kokemuksienikin perusteella satsaan erityisesti lasten varhaisvuosiin.
Vajavaista tämä vanhemmuus kuitenkin aina on ja jää kyllä uupumaan siitä mitä sen toivoisin olevan. Kuitenkin lapsien sopeutuminen ryhmiin, terveys ja yleinen hyvinvointi on kaiken muun edellä.
Tieto lisää tuskaa ja kun itsellä nuoruusiän kehitys mennyt paljolti metsään (joskin siitäkin selvisin) niin omien lapsieni kohdalla teen kaikkeni että heillä olisi asiat paremmin.
Onneksi hyväkuntoinen iäkäs äitini pystyy vielä lapsiakin välillä hoitamaan ja lapsille jää jonkinlainen muisto mummosta.
Olen luvannut hoitaa äitini kotona, mikäli tilanne sitä joskus vaatisi. agnoskepo kirjoitti:
Järviniityssä oli useitakin tuttuja, esimerkiksi ensimäisenä homoparin kehistysyhteistyöhön siunannut nykyinen teologian tohtori ja Suomen lähetyseuran johtaja Seppo Rissanen.
Itse asuin lähellä Naantalia.
Hyviä muistoja minulla on Raision ajoilta sekä lapsuudesta että nuoruudesta.Seppo asui tien toisella puolella naapurin vieressä, onko Leino tuttu nimi?
angelus_nigrum kirjoitti:
Seppo asui tien toisella puolella naapurin vieressä, onko Leino tuttu nimi?
Leinon Reijon tunsin, mutta muistaakseni hän asui Tikanmaalla.
Vähän kun vielä nimiä kaivelee, niin anonyymiteetti alkaa vaarantua. On tämä Suomi melko pieni. Meilläkin taitaa olla yhteisiä tuttavia jonkin verran ja on melko luultavaa, että olemme tulleet useinkin vastakkain Kaanaan teillä tai Hahdenniemen uimarannalla.agnoskepo kirjoitti:
Leinon Reijon tunsin, mutta muistaakseni hän asui Tikanmaalla.
Vähän kun vielä nimiä kaivelee, niin anonyymiteetti alkaa vaarantua. On tämä Suomi melko pieni. Meilläkin taitaa olla yhteisiä tuttavia jonkin verran ja on melko luultavaa, että olemme tulleet useinkin vastakkain Kaanaan teillä tai Hahdenniemen uimarannalla.Liikaa ei tosiaan pidä paljastaa, se ei tosin niin paha ole jos joku tunnistaisi minut vaan se että minua luullaan joksikin toiseksi saman nimiseksi tai päinvastoin. Nimimerkki ennemmin suojelee toisia saman nimisiä kuin minua itseäni.
Aivan varmasti on yhteisiä tuttuja ja kyse on kuitenkin aika pienestä alueesta eikä asukkaita paljoa ollut 30-50 vuotta sitten.
Eipä herätä kys. laulut mitään erityisiä tunteita, paitsi että "Jänöjussin mäenlasku" oli ärsyttävä ja se missä laulettiin jostain kolon koloista (ei Mörrimöykyn kolosta) oli suorastaan epävireisen kammottava.
- eiateisti
Jos tulee mieleen, että miksi en saanut pitää vanhempiani kovin kauaa. Isä kuoli 58-vuotiaana ja äiti 67:n vuoden iässä. Olisivat nyt 84-vuotiaita. Nyt olen jo elänyt maan päällä kauemmin kuin isä. Säästyivät ainakin laitosvuosilta.
Ihan normaali ateistin lapsuus, Raamattu saavuttamattomissa ylähyllyllä ja vähäiset lelutkin patterin välissä.
Ei ole pahoja muistoja, jos kaikkea muistelee vaikka laulujen kautta. Mutta oli minulla lapsena murheitakin, kuten kyllä myöhemminkin. Silti aika "tasapaksu" elämä. Kun täytin 30, niin tuli tunne, etten ollut osannut elää nuoruutta: ei tullut irroiteltua.
Ja minulla myös eläkeaika koitti elämäni parhaana aikana. En ole kyllä eläkeiässä; mutta huolet ovat poissa, ja elämä on vihdoin järjestynyt parhain päin.
Puff ei kyllä ole mikään lastenlaulu... :)
Suurin osa lastenlauluista ahdistaa, mutta vika ei ole lapsuuden muistoissa. Tämä on pääteltävissä siitä, että suurin osa nykyisistäkin lastenlauluista ahdistaa urakalla. Helmiä on joukossa, niin vanhoissa kuin uusissakin... Lastenlaulut vain ovat melkein pakostakin yksinkertaisia ja itseään toistavia. Helppoja. Melkein kaikkea sitä, mitä musiikissa en arvosta.
Mitä lapsuuteeni tulee, vaihteleva se oli, kuten varmaan kaikilla muillakin. On hyviä muistoja ja huonoja muistoja. Onnekso, kun tällä palstalla ollaan, uskonnosta ei ole juuri mitään muistoja. Joku ala-asteen joulukirkko (pakollinen) on negatiivisena muistona ja voitto kolulaitosta vastaan joulujuhlan uskonnollisesta osuudesta (lähinnä siitä vapautumisesta) positiivisena muistona. Nämä siis 80-luvulta.- Kalju_Pitkätukka
"Helmiä on joukossa, niin vanhoissa kuin uusissakin... Lastenlaulut vain ovat melkein pakostakin yksinkertaisia ja itseään toistavia. Helppoja."
Ei yksinkertainen ja helppo ole aina huono.
Riippuu tulkinnasta.
Tietty niitä helppoja kappaleita kaikki moikuvat nuotin vierestä saaden kaikki niitä inhoamaan.
Juice- vainaa sanoi, että hyvät biisit ovat hyville muusikoille liian helppoja.
- tunnistatteko
Jos lastenlaulut ahdistavat, on sisäinen lapsi "jäätynyt".
"Haavoittunut lapsi eli lapsi, jonka tarpeita ei ole osattu tai haluttu täyttää on puolestaan aikuisenakin lapsellinen, epävarma ja ahdistunut. Hän on muista väärällä tavalla riippuvainen, pelokas ja takertuva. Hän tuntee usein avuttomuutta. Hänen tunne-elämänsä on lukossa niin, että yhteys tunteisiin saattaa olla kokonaan poikki tai tunteet ovat ikään kuin jäätyneet. Niistä on tullut liian suuria ja pelottavia hallittaviksi. Sisäisesti kipeä ei koe olevansa muitten kanssa tasavertainen, vaan hän kokee olevansa joko toisten yläpuolella tai alapuolella. Hän vertailee, on kateellinen, vihainen ja usein itsetuhoinen.
Haavoittuneesta lapsesta tulee haavoittunut vanhempi (aikuinen lapsi). Tällainen aikuinen on usein ylihuolehtiva, hylkäävä, kriittinen, epäluuloinen ja kateellinen. Hän ei osaa leikkiä. Tunneilmaisussa hän on joko ylitunteellinen tai tunnekylmä. Moni on narsistinen, herkästi uupuva, seksuaalisesti kylmä tai kompleksinen."
http://www.trigonos.fi/ajatuksia/haavoittunut-lapsi-ahdistunut-aikuinen/- fda
Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kyllä nuo lastenlaulut enemmän hymyä tuovat suuhun, samoin kuin tuo sivusto.
- 174
Kappas kun tuo ns. kristillinen sivusto on kelpuuttanut paljon psykologista käsitteistöä tekstiinsä... Ehkä olisi kuitenkin parempi että jätettäisiin psykoanalyysien teko ihmisille jotka ovat menetelmään kouluttautuneet.
- asiallistako
174 kirjoitti:
Kappas kun tuo ns. kristillinen sivusto on kelpuuttanut paljon psykologista käsitteistöä tekstiinsä... Ehkä olisi kuitenkin parempi että jätettäisiin psykoanalyysien teko ihmisille jotka ovat menetelmään kouluttautuneet.
Niin näyttää olevan ja teksti on melko asiapitoista uskonnolliseksi sivustoksi. Kirjoituksen takana saattaa hyvinkin olla psykologian ammattilainen tai ammattilaisia. Onhan se kuitenkin parempi, että uskonnollista sivustoa ylläpitävissä olisi myös ammattilaisia, eikä vain uskonnollisia puoskareita.
- elreinoratsastaa
Lapsuuteni oli hyvin onnellinen. Toki normaalia tuuppimista kaverien kesken mutta sehän kuuluu kasvamiseen.
Kuria tai ainakin kasvatusta olisi saanut olla hivenen enemmänkin kun tuo koulu tuli vedettyä haaveillen ja hauskaa pitäen.
Niin, lapsuusaikana naapurit ym kuljettivat pyhäkouluihin jo tenavana. Muistan jo tuolloin ihmetelleeni tarinaa jeesuksesta, ei tuntunut todelta ja ihmettelin toisten paasaamista, outo juttu kun jo silloin ihmettelin toisten käyttäytymistä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1397820Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde412009Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251940- 911653
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801585Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071040Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik5989- 50945
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34822