Kyynelet valuivat poskiani alas, kun luin tämän

ovat selvästi tuolla tytöllä, poika saa kiittää henkensä pelastajaa!

Pian nuokin kaksi, poika ja tyttö
saavat tanssia ''Wanhoina''.
http://www.kmvlehti.fi/Uutiset/1194960391270/artikkeli/katso video wanhat tanssivat ja irrottelivat.html

Kävipä hyvin kun sattui oikea tyttö oikeaan aikaan paikalle kuin tilauksesta. Oli jopa tuoreet opetukset muistissa ensiavun annosta. Toiminta-aikaa noissa tapauksissa ei ole liiemmin.
Ei ollu vielä pojan aika lähteä, ei ollut "ikä otsassa". Saakoon tyttö hengenpelastusmitalin. Varmaan ikänsä tuon muistaa ja kiitollisia ovat takuulla poika sekä pojan vanhemmat.

Jännittyneenä ka liikuttuneena luin minäkin, hyvä tyttö tosiaan.

Molemmat muistavat ikänsä tapahtuneen pelastumisen.

Tälläinen tyyppi itse selviää jos joku onnettomuus sattuu, toimintakyky ykkösluokkaa.! Jotkut menee vakavissa onnettomuuksissa toimintakyvyttömiksi.

Olin kesällä silloin täyttänyt 9 vuotta, kun koin tämän, pystyin saamaan pienemmän siskon suksineen jään alta ylös, kotiin, märät vaatteet pois ja lämpimään. Ehkä siksi eläydyin tuohon alun kertomukseen niin täysin, että kyynelet vuotivat. Ei unohdu ikinä.

Olin siis 9 v. kolmannen luokan alussa, ja kahdenistuttavissa pulpeteissa erään vuotta vanhemman tytön kanssa silloin istuin, tykkäsimme toisistamme.
Muisteja kirjoitettiin ja useinmmiten, oikeastaan aina kuljimme matkatkin yhdessä.
Hänellä oli joskus nenäverenvuotoa matkalla.

Tuon tytön iso veli oli murrosikäinen, kylällä hiukan paheksuttu poika,
koska hän yritti joskus ajaa polkupyörällään päälle.
Mutta isompaa poikaa silti ihailtiinkin.
Hän tuli yllättäen hakemaan meitä hiihtoretkelle.
Minä lähdin ja siskokin sitten halusi lähteä.

iso poika hiihti joen yli suoraan toiselle puolelle. Minä olin jo myös samaa latua mennyt Paavon perässä sille puolelle. Mutta nuorempi sisko ei hiihtänytkään latua suoraan joen yli, vaan viistosti sinne oikealle päin, missä olimme. Ja siinä sisko oli hiihtänyt sulaan kohtaan.
Laskin heti sinne hänen luokseen ja huusin, HUUSIN apuun sitä Paavoa.
Mutta tuo murrosiässä oleva poika, Paavo, katosi paikalta.
Ei ollut aikaa enempi huudella, vaan toimeen.
Pitkät sukset kiinni kengissä, pieni avanto, vesi kylmää kuin jääkin.
Ponnistelin kaikin voimin.
Lopulta sain kuin sainkin hänet vedettyä jäälle, ja kyllä hän itsekin pystyi ponnistelemaan, kun aikaa ei ollut kulunut, sisko ei ollut EHTINYT kylmettyä!

Kotiin takaisin päästyämme kaikki vaatteet äkkiä pois ja lämpimään, muistan elävästi sen sängyn silmissäni, minne hänet peittelin, ja hakemaan hellalta kuumaa keittoa.

...


Jälkinäytöskin oli ikävä, äiti soitti puhelun Paavon äidille ja ääni kohosi aika tavalla, puhelinlangat olivat kuumina.

Vierustoveriani koulussa, Paavon sisar, tyttö jonka kanssa olin ystävä, häntä oli äitinsä kieltänyt puhumasta meidän lapsille.

Meni pitkä aika, ennenkun tuo onneton tapaus unohdettiin ja ystävyys sai taas jatkua.

Tyttö oli parhain ystäväni viellä aikuisenakin, hän kertoi aina kaikki asiansa minulle. :)
Unohtumatonta!

En saanut hengenpelastusmitalia, mutta sain takaisin Tuulian ystävyyden. Se oli hyvä.

Hohhoijaa, en ole tiennytkään muistavani niin tarkkaan kaikkea tuohon liittyvää, kuin nyt osoittautui, että todella kaikki on vielä tuoreena mielessäni. Eihän näitä ole ruuhkavuosina ollut aikaa eikä tilaa ajatella, on vain ollut tehtävä jokaisen päivän agendalla olleet asiat, ehdottoman tärkeät.
En tietenkään kirjoittanut tuohon läheskään kaikkea, vain pääkohtia hipaisin.

Jälkinäytöksen jälkeen seurasi paperinkeräystä taas, sen viemistä kauppaan ja siskolle niiden ruskeiden suksien ostaminen. Nekin muistan vielä aivan selvästi. Isä laittoi niihin ne lenkit, mäystimet.

Sinä talvena isä vei minut suutarille, ja mittojen mukaan teetti minulle nahkasaappaat, sillä sodan jälkeen nahkakenkiä ei ollut kaupoissa. Villasukkain päällä nahkasaappaat olivat lämpimät ja kevyet.

Opettaja oli puhunut siitä oppikouluun menosta minulle. En tiennyt, mitä pitäisi sanoa.

Vasta nykyisin vanhana tajuan miten paljon rakastin silloin isää. Hänen kuoltuaan itkin paljon. Samoin äidin kuoltua.
Menettämään varmaan kaikki olemme saaneet oppia.

heikkoja joen jäitä. Laitan tytöille musiikkia:

https://www.youtube.com/watch?v=V83iwvHkRt0

Kaunis laulu tuo, vaikka yleisö hälysi liian paljon tanssiessaan.

asiahan on selvä jo

Tänä talvena jäät ovat heikkoja, kannattaakin varoa.

Paprinkeräyksestäni puhuminen ... olinhan niillä rahoilla ostanut itselleni siniset kauniit sukset , joiden ulkonäön muistan hyvin vieläkin, ja sitten siskolle ne ruskeat, hiukan leveämmät, niin nyt jälkeen päin muistan ostaneeni myös puupohjaiset kengät, joiden päälliset oli tehty sinisen,valkoisen ja mustan kirjavista naruista.

Kun näin pitkään voi muistaa omien töittensä tulokset, niin pitäisi ymmärtää se tilaisuus antaa lapsille ja lastenlapsille.
Heille ei valmiina annettu lahja merkitse yhtä suurta asiaa.

Nuo onkin meidän ikäpolvellemme selviä asioita. Kolmentoista ikäisenä koululaisena olin 1 v. ikäisen tytön lastenkatsijana Vesijärvellä keskisuomessa, silloisen kouluhallituksen puheenjohtajan kesänviettohuvilalla. Palkkaa ei siitä saanut matkat toki maksettiin, vaan täysi ylläpito ja mahdollisuus kesänviettoon maalla riitti siihen aikaan. Sama toistui vielä seuraavana kesänä, ihan kivoja muistoja niistä kesistä on jäänyt.

Lastenlapsia (teinipoikia) työllistin itse heinäaikaan, rankasta työstä saivat ylläpidon lisäksi rahakorvauksen, jolla ostivat tarvitsemiaan syysvaatteita.

Tosin en halunnut myöhemmin ilmaista data-apua tytt.pojalta pyytää, perheellinen mies sentään,... tulla nyt matkan takaa iltapuhteistaan, joten bensakorvaus, mikäli en iltapalaa tarjonnut samalla koko perheelleen:D

Uskon sodanjälkeisen ajan olleen kaikilla yritteliämpää aikaa, silloin osattiin iloita mahdollisuudesta ostaa jotakin somaa päällepantavaa:D Miten onnelliselta se tuntuikaan!

Sinisellä on tuossa nimpparini, vaan väittää etten ole kirjautunut,...oppinut valehtelemisenkin pahuksen data :D

sini-sirkku

PS. saa nähdä onnistuuko, yhteys kun on poikki S24 se tekee tuon tempun! Oma koneeni ei katko, siellä se ylikuormittuu kai, työlästä on,...

Kokeilu <<<<<>>>>>

juuri kuulin: nyt etelässä sulavat loputkin lumet, ikkunastani näkyy vihreä nurmi.