Kyynelet valuivat poskiani alas, kun luin tämän

Tyttö hyppäsi pyörältään alas ja onnistui toimillaan pelastamaan pojan hengen.
Liikutuitko?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015021419194708_uu.shtml
29234
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 29

Vanhimmat

ovat selvästi tuolla tytöllä, poika saa kiittää henkensä pelastajaa!

Äänestä
Aloittaja

Kävipä hyvin kun sattui oikea tyttö oikeaan aikaan paikalle kuin tilauksesta. Oli jopa tuoreet opetukset muistissa ensiavun annosta. Toiminta-aikaa noissa tapauksissa ei ole liiemmin.
Ei ollu vielä pojan aika lähteä, ei ollut "ikä otsassa". Saakoon tyttö hengenpelastusmitalin. Varmaan ikänsä tuon muistaa ja kiitollisia ovat takuulla poika sekä pojan vanhemmat.

Äänestä
  • Tyttö ihmetteli suomalaista katsoppas-tuota-mitähän-toi-tossa-makaa-asennetta.
    Onneksi kaveri oli jo soittanut hätänumeroon. Aikuiset vain toljottivat.
    Iskeekö siinä paniikki vai avuttomuuden tunne, vai eikö kiinnosta?

    Äänestä

Jännittyneenä ka liikuttuneena luin minäkin, hyvä tyttö tosiaan.

Molemmat muistavat ikänsä tapahtuneen pelastumisen.

Äänestä

Tälläinen tyyppi itse selviää jos joku onnettomuus sattuu, toimintakyky ykkösluokkaa.! Jotkut menee vakavissa onnettomuuksissa toimintakyvyttömiksi.

Äänestä
Aloittaja

Olin kesällä silloin täyttänyt 9 vuotta, kun koin tämän, pystyin saamaan pienemmän siskon suksineen jään alta ylös, kotiin, märät vaatteet pois ja lämpimään. Ehkä siksi eläydyin tuohon alun kertomukseen niin täysin, että kyynelet vuotivat. Ei unohdu ikinä.

Äänestä
  • Hei Merilii!

    Hyvä kun kerroit tuon oman kokemuksesi, ihmettelin hieman reaktiotasi En viitsinyt eilen vastata, kun olisin kuitenkin rehellisesti vastannut, vain olleeni täynnä ihailua reipasta tyttöä kohtaan, ja myös koululaitosta otettuaan ohjelmaan myös ensiapuopetuksen.

    PS. Useinhan reaktiot tulevatkin vasta jälkeenpäin, vaaranhetkellä ei voi kuin toimia!

    Äänestä

  • old_profile_81347 kirjoitti:

    Hei Merilii!

    Hyvä kun kerroit tuon oman kokemuksesi, ihmettelin hieman reaktiotasi En viitsinyt eilen vastata, kun olisin kuitenkin rehellisesti vastannut, vain olleeni täynnä ihailua reipasta tyttöä kohtaan, ja myös koululaitosta otettuaan ohjelmaan myös ensiapuopetuksen.

    PS. Useinhan reaktiot tulevatkin vasta jälkeenpäin, vaaranhetkellä ei voi kuin toimia!

    Samoin ajattelin, kuten sinä s-s, koska 16 v on jo "iso tyttö" ja juuri opin saanut. Nuori on rohkea ja pelkäämätön.

    Sitä´vastoin herkkyys iski, kun luin lehdessä taas toistamiseen tuosta 6 v tytöstä, jota ei kukaan kutsu synttäreilleen? Mielipiteitä siellä yli 2000, joten ilmeisesti myös joku kutsui, sillä lehden mukaan on nyt kutsuja sadellut ulkopuolisilta.

    Hieman ihmetyttää kuitenkin tuo uutisointi? Onko tarkoitus herätellä vanhempia koulukiusaamisen seurauksista?

    Tosin lapsen lapseni sai tarha ikäisenä kutsun kuolleen lapsen synttäreille? Saman tarhan lapsi oli kuollut, mutta äitinsä halusi pitää aina kutsut hänen muistokseen? Outoa mielestäni.

    Sinne tyttäreni ei päästänyt lastaan, joka ei olisi halunut mennä "kuolleen" synttäreille? Siellä ilmeisesti äiti tarvitsisi apua?

    Äänestä

  • Olet sankariainesta Merilii. Omalle kohdalle ei vielä ole tullut pelastustapahtumaa. Monista kiperistä tilanteista olen onnella selvinnyt. Siitäkin kun pakkanen oli naamioinut railon muka kestäväksi.
    Kukaan ei olisi voinut tulla pelastamaan, niin hiljainen paikka tää oli. Sitä ajattelee, oliko minulla tuntematon suojelija, jossakin.

    Äänestä

Aloittaja

Olin siis 9 v. kolmannen luokan alussa, ja kahdenistuttavissa pulpeteissa erään vuotta vanhemman tytön kanssa silloin istuin, tykkäsimme toisistamme.
Muisteja kirjoitettiin ja useinmmiten, oikeastaan aina kuljimme matkatkin yhdessä.
Hänellä oli joskus nenäverenvuotoa matkalla.

Tuon tytön iso veli oli murrosikäinen, kylällä hiukan paheksuttu poika,
koska hän yritti joskus ajaa polkupyörällään päälle.
Mutta isompaa poikaa silti ihailtiinkin.
Hän tuli yllättäen hakemaan meitä hiihtoretkelle.
Minä lähdin ja siskokin sitten halusi lähteä.

iso poika hiihti joen yli suoraan toiselle puolelle. Minä olin jo myös samaa latua mennyt Paavon perässä sille puolelle. Mutta nuorempi sisko ei hiihtänytkään latua suoraan joen yli, vaan viistosti sinne oikealle päin, missä olimme. Ja siinä sisko oli hiihtänyt sulaan kohtaan.
Laskin heti sinne hänen luokseen ja huusin, HUUSIN apuun sitä Paavoa.
Mutta tuo murrosiässä oleva poika, Paavo, katosi paikalta.
Ei ollut aikaa enempi huudella, vaan toimeen.
Pitkät sukset kiinni kengissä, pieni avanto, vesi kylmää kuin jääkin.
Ponnistelin kaikin voimin.
Lopulta sain kuin sainkin hänet vedettyä jäälle, ja kyllä hän itsekin pystyi ponnistelemaan, kun aikaa ei ollut kulunut, sisko ei ollut EHTINYT kylmettyä!

Kotiin takaisin päästyämme kaikki vaatteet äkkiä pois ja lämpimään, muistan elävästi sen sängyn silmissäni, minne hänet peittelin, ja hakemaan hellalta kuumaa keittoa.

...


Jälkinäytöskin oli ikävä, äiti soitti puhelun Paavon äidille ja ääni kohosi aika tavalla, puhelinlangat olivat kuumina.

Vierustoveriani koulussa, Paavon sisar, tyttö jonka kanssa olin ystävä, häntä oli äitinsä kieltänyt puhumasta meidän lapsille.

Meni pitkä aika, ennenkun tuo onneton tapaus unohdettiin ja ystävyys sai taas jatkua.

Tyttö oli parhain ystäväni viellä aikuisenakin, hän kertoi aina kaikki asiansa minulle. :)
Unohtumatonta!

En saanut hengenpelastusmitalia, mutta sain takaisin Tuulian ystävyyden. Se oli hyvä.

Äänestä
  • Terveiset kipakasta saunasta!

    Oijjoi oli tuokin melkoinen vaaratilanne 9 vuotiaallekin pienelle, ei tuollainen voikaan unohtua! Reipas olit sinäkin, kyllä siinä mahtoi vanhemmatkin pelästyä.

    Tässä otin niin hyvät löylyt, kun lumilenkkeilyni sai hikoilemaan, ja muutenkin olin jo kylpyä vailla:D Puhdas oloasu ja tuuletetut petivaatteet on nyt illan ilonani.

    Mukavaa iltaa vaan muillekin!

    Äänestä

Aloittaja

Hohhoijaa, en ole tiennytkään muistavani niin tarkkaan kaikkea tuohon liittyvää, kuin nyt osoittautui, että todella kaikki on vielä tuoreena mielessäni. Eihän näitä ole ruuhkavuosina ollut aikaa eikä tilaa ajatella, on vain ollut tehtävä jokaisen päivän agendalla olleet asiat, ehdottoman tärkeät.
En tietenkään kirjoittanut tuohon läheskään kaikkea, vain pääkohtia hipaisin.

Jälkinäytöksen jälkeen seurasi paperinkeräystä taas, sen viemistä kauppaan ja siskolle niiden ruskeiden suksien ostaminen. Nekin muistan vielä aivan selvästi. Isä laittoi niihin ne lenkit, mäystimet.

Sinä talvena isä vei minut suutarille, ja mittojen mukaan teetti minulle nahkasaappaat, sillä sodan jälkeen nahkakenkiä ei ollut kaupoissa. Villasukkain päällä nahkasaappaat olivat lämpimät ja kevyet.

Opettaja oli puhunut siitä oppikouluun menosta minulle. En tiennyt, mitä pitäisi sanoa.

Vasta nykyisin vanhana tajuan miten paljon rakastin silloin isää. Hänen kuoltuaan itkin paljon. Samoin äidin kuoltua.
Menettämään varmaan kaikki olemme saaneet oppia.

Äänestä
  • Tässä parempi tämä soi kauniisti eikä hälisemisiä.

    Äänestä


  • nononono kirjoitti:

    Tätä tarkoitin mutta pääsi unohtumaan

    https://www.youtube.com/watch?v=RCU8qmj839E

    Tämä on yksi niistä lauluista, joissa tulkinta on onnistunut,

    vaikka laulajan ääni ei olekaan täydellinen.

    Kukaanhan ei ole täydellinen, jos ääni olisikin, nii jotain muuta voisi puuttua.

    Äänestä

Kaunis laulu tuo, vaikka yleisö hälysi liian paljon tanssiessaan.

Äänestä

asiahan on selvä jo

Äänestä

Tänä talvena jäät ovat heikkoja, kannattaakin varoa.

Äänestä
Aloittaja

Paprinkeräyksestäni puhuminen ... olinhan niillä rahoilla ostanut itselleni siniset kauniit sukset , joiden ulkonäön muistan hyvin vieläkin, ja sitten siskolle ne ruskeat, hiukan leveämmät, niin nyt jälkeen päin muistan ostaneeni myös puupohjaiset kengät, joiden päälliset oli tehty sinisen,valkoisen ja mustan kirjavista naruista.

Kun näin pitkään voi muistaa omien töittensä tulokset, niin pitäisi ymmärtää se tilaisuus antaa lapsille ja lastenlapsille.
Heille ei valmiina annettu lahja merkitse yhtä suurta asiaa.

Äänestä

Nuo onkin meidän ikäpolvellemme selviä asioita. Kolmentoista ikäisenä koululaisena olin 1 v. ikäisen tytön lastenkatsijana Vesijärvellä keskisuomessa, silloisen kouluhallituksen puheenjohtajan kesänviettohuvilalla. Palkkaa ei siitä saanut matkat toki maksettiin, vaan täysi ylläpito ja mahdollisuus kesänviettoon maalla riitti siihen aikaan. Sama toistui vielä seuraavana kesänä, ihan kivoja muistoja niistä kesistä on jäänyt.

Lastenlapsia (teinipoikia) työllistin itse heinäaikaan, rankasta työstä saivat ylläpidon lisäksi rahakorvauksen, jolla ostivat tarvitsemiaan syysvaatteita.

Tosin en halunnut myöhemmin ilmaista data-apua tytt.pojalta pyytää, perheellinen mies sentään,... tulla nyt matkan takaa iltapuhteistaan, joten bensakorvaus, mikäli en iltapalaa tarjonnut samalla koko perheelleen:D

Uskon sodanjälkeisen ajan olleen kaikilla yritteliämpää aikaa, silloin osattiin iloita mahdollisuudesta ostaa jotakin somaa päällepantavaa:D Miten onnelliselta se tuntuikaan!

Sinisellä on tuossa nimpparini, vaan väittää etten ole kirjautunut,...oppinut valehtelemisenkin pahuksen data :D

sini-sirkku

PS. saa nähdä onnistuuko, yhteys kun on poikki S24 se tekee tuon tempun! Oma koneeni ei katko, siellä se ylikuormittuu kai, työlästä on,...

Äänestä
  • nuorten kesätyöpaikat ovat kiven alla.

    Äänestä

  • Nykyisin kirjoitti:

    nuorten kesätyöpaikat ovat kiven alla.

    edelleenkin jatkuu nuorten hätätila työn saamisen suhteen.

    Äänestä

Kokeilu <<<<<>>>>>

Äänestä
  • En pääse jyvälle tuosta temppuilusta, se nimittäin tarjoaa sinisirkkuek, koska sitä olen joutunut muutaman kerran käyttämään.
    No, Int.yhteys ei aina toimi, silloin ei mene perille. Yläpalkista on silloin syytä vilkaista etsiikö se verkkoa päästäkseen,...kaikenlaista

    Äänestä

  • Aloittaja

    Minulla on toiminut tää siniseni,
    en ole huomannut mitään häikkää.

    Siksi en osaa antaa mitään neuvoa.

    Äänestä

juuri kuulin: nyt etelässä sulavat loputkin lumet, ikkunastani näkyy vihreä nurmi.

Äänestä
  • Aloittaja

    Valkoinen maisema
    aina välillä on helpottanut tätä ennätyspimeää
    pitkää talvea,
    vielä eilinenkin oli tosi pimeä.

    Silti lämpö on kyllä hyvä asia, joten
    asioissa on aina puolensa, hyvät ja huonot.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


old_profile_89719 kirjoitti:

Tyttö hyppäsi pyörältään alas ja onnistui toimillaan pelastamaan pojan hengen.
Liikutuitko?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015021419194708_uu.shtml

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu