Miksi ateistit eivät tee käännytystyötä?

On aina niin hauskaa antaa Jyrille pataan:

"1. Ateistit ovat tunneköyhiä eivätkä siksi välitä kanssaihmisten henkisestä hyvinvoinnista."

No voi voi. Kun ateistit nimeen omaan pyrkivät auttamaan uskonnon uhreja. Esimerkiksi Jehovan todistaja -pedofiilien uhreja: https://youtu.be/YkRGk-fP87g

"2. Kumpi se nyt lienee tyhmempi, ateistiko joka pitää vastoin tietokirjoja anusta sukupuolielimenä ja homoutta siksi luonnollisena, vaiko uskis joka on yhtä mieltä tietokirjojen kanssa?"

Jehovan todistaja Jyri ei kertakaikkiaan kykene jättämään väliin mitään saumaa yrittääkseen ohjata keskustelu kaappihomoudestaan ponnistaviin lempiaiheisiinsa: anus ja sen pökkiminen.

Kas kun tietokirjat kertovat esimerkiksi sen, ettö Raamatun tarinat luomisesta ja taikatulvasta ovat satuja. Olet siis Jyri Jehovan todistajana samaa mieltä tietokirjojen kanssa?

"3. Eiköhän se ole niinpäin että kaikki ihmiset syntyvät uskonnottomina joten ateismi ei ole valinta vaan laiskan ajattelijan paikalleenjämähtämistä."

Se on totta että kaikki ihmiset syntyvät uskonnottimina, mutta ainoastaan tyhmimmät, vähäjärkisimmät ja herkkäuskoisimmät hölmät kääntyvät taikauskoihin, kuten Jehovan todistajuuteen tai kreationismiin.

"Fiksu taas valitsee elämäntavakseen moraalietiikan jossa luodaan elinikäisiä onnellisia avioliittoja joita ei varjosta sukupuolitaudit, äpärät, abortit, uusperhepngelmat tai lapsenruokkomaksut huoltajariitoineen. Tiedätkö mikä se on? "

Viittaatko nyt Jehovan todistajien "moraalietiikkaan" jossa suojellaan mm. pedofiileja: https://youtu.be/ddHwpfFGLUw

"No sitähän minäkin sillä sitä ei kouluissamme opeteta enää edes uskontotunneilla."

No herran jumala, todellakin toivomme että edes uskonnontunneilla ei opeta sitä moraalitonta ja sairasta kreationismia, joka esimerkiksi Jehovan todistajien kohdalla ilmenee pedofiiliana: https://youtu.be/Ep4h2lKWRlg

"vastoin tietokirjoja anusta sukupuolielimenä"

En ole kuullut kenenkään väittävän anusta sukupuolielmeksi.

Sen sijaan sinä ainakaan et taida ymmärtää erogeenisen alueen ja sukupuolielimen eroa.

"Eiköhän se ole niinpäin että kaikki ihmiset syntyvät uskonnottomina joten ateismi ei ole valinta vaan laiskan ajattelijan paikalleenjämähtämistä."

Alku on totta, vaikka yleensä olet väittänytkin asian olevan juuri toisinpäin. Milloinkohan olet kääntänyt takkisi.

Onko laiskuutta olla uskomatta satuihin ja tarinoihin?

Ihan uteliaisuudesta jos haluat asiaa avata: Olitko itse aiemmin lestadiolainen, ja jos olit, niin miten vanhempasi reagoivat siitä lähtöön?

"Nythän on uskontojen valtarakenteet helisemässä kun teknologia on tuonut avoimuuden ihmisille esim netin kautta."

Josta on seurannut huvittavia (ja sairaita) yrityksiä torjua sitä avoimuutta:

http://theweek.com/speedreads/665668/scientologists-are-banned-from-googling-scientology-leah-remini-tells-sympathetic-megyn-kelly

utti kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta jos haluat asiaa avata: Olitko itse aiemmin lestadiolainen, ja jos olit, niin miten vanhempasi reagoivat siitä lähtöön?

"Nythän on uskontojen valtarakenteet helisemässä kun teknologia on tuonut avoimuuden ihmisille esim netin kautta."

Josta on seurannut huvittavia (ja sairaita) yrityksiä torjua sitä avoimuutta:

http://theweek.com/speedreads/665668/scientologists-are-banned-from-googling-scientology-leah-remini-tells-sympathetic-megyn-kelly

Lue lisää

Synnyin lestadiolaiseen perheeseen mutta muistan jo heti ala-asteella ajatelleen siinä olevan paha olla. Kun kasvoin jouduin kohtaamaan sen ettei muiden kuin lestojen kanssa saanut olla ja piti noudattaa tiukkaa uskonnollista kuria. Elämä oli raskasta kun ei saanut muodostaa vapaasti omia ajatuksia, tutkia maailmaa, olla eri mieltä kuin vanhemmat ja elää ilman uskonnollisia rajoituksia ja sen yhteisön läsnäoloa. Aina oli läsnä näkymätön voima joka toi pelon ettei vaan tee mitään väärää.

Lahkoista on vaikea erota henkisen väkivallan vuoksi ja minulla menikin vuosia ennen kuin uskalsin. Vanhemmat otti sen raskaasti itkien ja en ole sen jälkeen tuntenut mitään läheistä suhdetta heidän kanssa koska he ei hyväksy elämänkatsomustani. Kaikki kanssakäyminen tapahtuu lestadiolaisen ajattelumaailman mukaan. Sen joutuu käsittelemään niin että uskominen on heille tärkeämpää kuin aito suhde omaan lapseen jolloin heistä täytyy päästää henkisesti irti ja elää siten ettei ole vanhempia joiden kanssa jakaa elämänsä asiat.

Aika pitkälti sama kuvio on muissakin lahkoissa. Vapaa itsenäinen ajattelu on se mikä ne lopulta kaataa nurin. Esimerkiksi lestadiolaisuudessa tv-kielto on nyt ongelmallinen kun tv on ihmisillä taskussa ja sitä voi katsoa salaa missä vaan.

sabbaa kirjoitti:

Synnyin lestadiolaiseen perheeseen mutta muistan jo heti ala-asteella ajatelleen siinä olevan paha olla. Kun kasvoin jouduin kohtaamaan sen ettei muiden kuin lestojen kanssa saanut olla ja piti noudattaa tiukkaa uskonnollista kuria. Elämä oli raskasta kun ei saanut muodostaa vapaasti omia ajatuksia, tutkia maailmaa, olla eri mieltä kuin vanhemmat ja elää ilman uskonnollisia rajoituksia ja sen yhteisön läsnäoloa. Aina oli läsnä näkymätön voima joka toi pelon ettei vaan tee mitään väärää.

Lahkoista on vaikea erota henkisen väkivallan vuoksi ja minulla menikin vuosia ennen kuin uskalsin. Vanhemmat otti sen raskaasti itkien ja en ole sen jälkeen tuntenut mitään läheistä suhdetta heidän kanssa koska he ei hyväksy elämänkatsomustani. Kaikki kanssakäyminen tapahtuu lestadiolaisen ajattelumaailman mukaan. Sen joutuu käsittelemään niin että uskominen on heille tärkeämpää kuin aito suhde omaan lapseen jolloin heistä täytyy päästää henkisesti irti ja elää siten ettei ole vanhempia joiden kanssa jakaa elämänsä asiat.

Aika pitkälti sama kuvio on muissakin lahkoissa. Vapaa itsenäinen ajattelu on se mikä ne lopulta kaataa nurin. Esimerkiksi lestadiolaisuudessa tv-kielto on nyt ongelmallinen kun tv on ihmisillä taskussa ja sitä voi katsoa salaa missä vaan.

Lue lisää

Kiitokset tuosta kertomuksesta, jossa tuli jälleen hyvin esiin uskonnon vahingollisuus, ja tuollaiset irrationaaliset rajoitukset ja pelot. Kokemuksesi vastaavat paljolti omiani (olen ex-fundis), paitsi että omien vanhempieni kanssa tuollaista ongelmaa ei syntynyt, vaan seurauksena oli ketjureaktio, ja koko perhe jätti hihhuloinnit taakseen.

Saitteko koskaan käsiteltyä yhdessä niitä syitä jotka saivat sinut hylkäämään nuo uskomukset, siis ihan vakavasti ja avoimesti ilman huutamista? Itse kävin aikoinaan vanhempieni kanssa erinäisiä vakavia keskusteluja jo ennenkuin tulin lopulta järkiini, liittyen yhteen jos toiseenkin uskostani tunnistamaani järjettömyyteen, ja silloin jo koko porukka joutui yhdessä toteamaan niiden asioiden vaivanneen aina ja ettei kellään näytä olevan niihin järjellisiä vastauksia. Olin havainnut saman jo aiemmin muiden uskovien kanssa pienellä porukalla käydyissä keskusteluissa. Se usko ei ollut muillakaan niin vahvaa kuin mitä kaikki yrittivät ulospäin esittää. Ja oleelliset vastaukset puuttuivat kaikilta.

Omassa tapauksessani vanhempani olivat siis jo tietoisia siitä että uskonsa oli ongelmien riivaama siinä vaiheessa kun lopulta pääsin irti omastani, jonka jälkeen kysymys oli lähinnä siitä, että asioita kunnolla tutkineena paljastin miten pahasti heitäkin oli koko ikänsä kusetettu. Koko hihhulointi rakentui pelkille valheille, eikä perustunut mihinkään, ja siitä kyllä riitti esimerkkejä kerrottavaksi. Vanhempieni osalta se usko lähinnä hiipui pois vaiheittain sen jälkeen kun itse olin jo haistatellut sille ikuiset hyvästit.

Sittemmin olen kuullut mm. yhdeltä lähisukulaiselta, jonka kanssa tuli lapsena hihhuloitua kaikenlaista, miten vakavista pelkotiloista hän lapsena kärsikään noiden hullujen uskomusten vuoksi, kaikesta päätellen pahemmista kuin mitä omani olivat.

On se Jeesus vaan oikeasti todella kammottava kulttuurivirus. Se hajottaa aivot ja perheet, ja on jättänyt monenlaiset arvet omaankin elämääni. Jos omista kokemuksistani kertominen pelastaa yhdenkin lapsen sen kuvitteellisen hirviön vaikutuksilta, olen saavuttanut jotain arvokasta.

sabbaa kirjoitti:

Synnyin lestadiolaiseen perheeseen mutta muistan jo heti ala-asteella ajatelleen siinä olevan paha olla. Kun kasvoin jouduin kohtaamaan sen ettei muiden kuin lestojen kanssa saanut olla ja piti noudattaa tiukkaa uskonnollista kuria. Elämä oli raskasta kun ei saanut muodostaa vapaasti omia ajatuksia, tutkia maailmaa, olla eri mieltä kuin vanhemmat ja elää ilman uskonnollisia rajoituksia ja sen yhteisön läsnäoloa. Aina oli läsnä näkymätön voima joka toi pelon ettei vaan tee mitään väärää.

Lahkoista on vaikea erota henkisen väkivallan vuoksi ja minulla menikin vuosia ennen kuin uskalsin. Vanhemmat otti sen raskaasti itkien ja en ole sen jälkeen tuntenut mitään läheistä suhdetta heidän kanssa koska he ei hyväksy elämänkatsomustani. Kaikki kanssakäyminen tapahtuu lestadiolaisen ajattelumaailman mukaan. Sen joutuu käsittelemään niin että uskominen on heille tärkeämpää kuin aito suhde omaan lapseen jolloin heistä täytyy päästää henkisesti irti ja elää siten ettei ole vanhempia joiden kanssa jakaa elämänsä asiat.

Aika pitkälti sama kuvio on muissakin lahkoissa. Vapaa itsenäinen ajattelu on se mikä ne lopulta kaataa nurin. Esimerkiksi lestadiolaisuudessa tv-kielto on nyt ongelmallinen kun tv on ihmisillä taskussa ja sitä voi katsoa salaa missä vaan.

Lue lisää

Kiitoksia kertomuksestasi! Tuota on vaikeaa käsittää kun ei ole kokenut itse vastaavaa. Jos sinä tai muut kaltaisesi eivät kertoisi, niin me muut emme tajuaisi tuosta yhtään mitään. Arvostan tätä, että näistä asioista joku kertoo.

utti kirjoitti:

Kiitokset tuosta kertomuksesta, jossa tuli jälleen hyvin esiin uskonnon vahingollisuus, ja tuollaiset irrationaaliset rajoitukset ja pelot. Kokemuksesi vastaavat paljolti omiani (olen ex-fundis), paitsi että omien vanhempieni kanssa tuollaista ongelmaa ei syntynyt, vaan seurauksena oli ketjureaktio, ja koko perhe jätti hihhuloinnit taakseen.

Saitteko koskaan käsiteltyä yhdessä niitä syitä jotka saivat sinut hylkäämään nuo uskomukset, siis ihan vakavasti ja avoimesti ilman huutamista? Itse kävin aikoinaan vanhempieni kanssa erinäisiä vakavia keskusteluja jo ennenkuin tulin lopulta järkiini, liittyen yhteen jos toiseenkin uskostani tunnistamaani järjettömyyteen, ja silloin jo koko porukka joutui yhdessä toteamaan niiden asioiden vaivanneen aina ja ettei kellään näytä olevan niihin järjellisiä vastauksia. Olin havainnut saman jo aiemmin muiden uskovien kanssa pienellä porukalla käydyissä keskusteluissa. Se usko ei ollut muillakaan niin vahvaa kuin mitä kaikki yrittivät ulospäin esittää. Ja oleelliset vastaukset puuttuivat kaikilta.

Omassa tapauksessani vanhempani olivat siis jo tietoisia siitä että uskonsa oli ongelmien riivaama siinä vaiheessa kun lopulta pääsin irti omastani, jonka jälkeen kysymys oli lähinnä siitä, että asioita kunnolla tutkineena paljastin miten pahasti heitäkin oli koko ikänsä kusetettu. Koko hihhulointi rakentui pelkille valheille, eikä perustunut mihinkään, ja siitä kyllä riitti esimerkkejä kerrottavaksi. Vanhempieni osalta se usko lähinnä hiipui pois vaiheittain sen jälkeen kun itse olin jo haistatellut sille ikuiset hyvästit.

Sittemmin olen kuullut mm. yhdeltä lähisukulaiselta, jonka kanssa tuli lapsena hihhuloitua kaikenlaista, miten vakavista pelkotiloista hän lapsena kärsikään noiden hullujen uskomusten vuoksi, kaikesta päätellen pahemmista kuin mitä omani olivat.

On se Jeesus vaan oikeasti todella kammottava kulttuurivirus. Se hajottaa aivot ja perheet, ja on jättänyt monenlaiset arvet omaankin elämääni. Jos omista kokemuksistani kertominen pelastaa yhdenkin lapsen sen kuvitteellisen hirviön vaikutuksilta, olen saavuttanut jotain arvokasta.

Lue lisää

Lestadiolaisuus on kaikin puolin hyvin ahdasmielinen ja yleisestikin asioista ei puhuta avoimesti. Kaikki tulee johtoryhmän srk:n lähteestä ja sitä pidetään erehtymättömänä kun ollaan määritelty olevan ainoa oikea usko. Meillä ei kotona edes keskusteltu uskon asioista avoimesti ja ihmettelen sitä vieläkin että kun tuodaan kasvatus niin siitä ei edes puhuta muuta kuin että ota se. Tämä tyyli lahkoa pitää pystyssä kun se tuputetaan heti lapsesta asti sukupolvelta toiselle.

Erostani ei ole koskaan keskusteltu sanallakaan ja se kuin tabu. Jotenkin olen aistinut ettei asiasta edes kannata yrittää puhua. Ilmoitin vain et nyt riittää tämä touhu ja heti alkoi heidän suru ja itku. Monilla kavereillani oli sama tilanne ettei asiasta keskusteltu sen enempää kun he erosivat.

Kaikki tällaiset lahkot ja muukin uskonnon tuputtaminen on äärettömän vaarallista sillä se ei anna mahdollisuutta kasvaa itse omaksi itseksi. Voi vain toivoa että ne katoavat pian maanpäältä. Kirjallisuus lestadiolaisuudesta on aika lailla negatiivista mikä pitää täysin paikkaansa siitä mitä se oikeasti on.