Kouluttautuminen vaikutus JT-yhteisöön?

Siis nykyään jt ovat erittäin pitkälle koulutettuja. Ihan niin pitkälle pääsevät kuin pollassa on varaa. Olen nimittäin tavannut useita jt, jotka osaavat lukea teksitiä jossa on tavuviivat. Sitten pari jotka lukevat sujuvasti tavuviivatonta teksitiä. Ja sitten yhden, joka osasi peräti kirjoittaa.

Lähinnä sitä mietin, että kouluttautuminen yleensä johtaa siihen, että maailmankuva muuttuu. Miten tuo järjestelmä sen kestää?

Onko olemassa jokin erityinen tilasto vain Jehovan todistajain koulutuksesta, vai mitä ajat takaa? Töitä he tekevät niinkuin muutkin ihmiset. Yleensä valitaan käytännön linjoja, koska niitä taitoja tarvitaan aina. Käytännöllistä viisausta. Aika on myös täysin erilainen kuin 60-70 luvulla. Kaikki maksaa paljon enemmän kuin silloin. Hyvin tuntuvat nuoret selviytyvän. Eipä taida kovin moni leipäjonoissa seisoa.

Tiedän toki, että työtä eivät Jehovan todistajat kaihda. Ja jotain koulutusta nykyisin tietysti tarvitaan lähes hommaan kuin hommaan.

Ei ole tiedossani tilastoja. Ikäni sivusta seuranneena olen ollut huojentunut, kun olen huomnnut, ettei nuoria, ja erityisen ilahduttavaa, että ei myöskään tyttöjä estetä hankkimasta itselleen koulutusta.

Korkeakoulussa, jossa itse olen ikäni vaikuttanut, en tosin ole Jehovan todistajiin törmännyt (muiden uskonnollisten ryhmittymien jäseniin kylläkin). On varmasti alakohtaistakin, mutta arvomaailma ja ihmiskuva voi itse kullakin joutua uudelleen mietittäväksi opiskelujen edetessä (näin on käynyt myös minulle, ilman vaikkapa vakaumuksellista taustaa). Sitäpä siis olen jäänyt miettimään, että miten lisääntyvä kouluttautuneisuus muovaa tuota toimintakulttuuria.

Tyttöjen koulutus, ainakin omassa tuttavapiirissäni lähes kaikki kouluttuivat. Siihen aikaan, kun kävin koulua, kansakoulusta piti hakea oppikouluun ja olin ainoa, joka teki niin, vaikka muut kuuluivat ns. kansankirkkoon. Perheeni kannusti minua tässä. Aika on tietysti muuttunut paljon siitä, mutta lapseni ja lapsenlapseni ovat tehneet viisaita valintoja koulutuksenkin suhteen. Tärkein tavoitteemme on kuitenkin pysyä elämän tiellä ja haluamme varjella tuota kallista aarretta. Arvojärjestyksessämme se on tärkeimmällä sijalla. Ymmärrämme, että loppupelissä se on paras ratkaisu. Kenenkään tavoite ei tietenkään ole elää rasitteena yhteiskunnalle.
Teemme ratkaisumme arvomaailmamme perusteella, eikä se ole meille ongelma, muille se kuitenkin tuntuu olevan. Vaikea tietää, miksi.

Ehkä tätä 'lukupäätä' käytetään tärkeimpiin asioihin. Kyllä yleensä nuoret ymmärtävät valintojen syyt. Sitä on ilmeiseti vaikea sivullisen ymmärtää. Asiasta on suosituksia, ei kieltoja, kuten annetaan ymmärtää. Eikä se korkeampi koulutus ole läheskään aina tae työpaikan saamiseen, luulempa, että jopa vaikeampaa ja aiheuttaa stressiä, kun on käytetty monta vuotta opiskeluun ja työtä ei sitten löydykkään. Jos asia ei ole ongelma meille, miksi se on ongelma muille. Luotamme siihen huolenpitoon, joka on luvattu. Emme me lapsiamme ja nuorisoamme laiskureiksi opeta.

ahkeruus_ilomme 7.5.2017 20:49

"Onko olemassa jokin erityinen tilasto vain Jehovan todistajain koulutuksesta"

-Lahkojen luvatussa maassa USA:ssa on tutkittu myös uskontokuntien jäsenten koulutustasoa. Ja heikoin koulutustaso on jehovantodistajilla.
Aina on vastustettu koulutusta, erityisperusteita on ollut maailmanlopun läheisyys, joka merkitsisi koulutuksen turhuutta, kuten ennen v. 1975 erityisesti sanottiin.
Toisaalta esim. Joni Valkila, ex-todistaja ja uskontojen uhrien tuki ry:ssä toimiva, on sanonut että koulutus on omiaan luomaan vastustuskykyä lahkoa vastaan. Erilaiset "temput" tietysti huomaa helpommin ja tajuaa tyhmyydet.

"Yleensä valitaan käytännön linjoja"
-Yksi vanhimpien vakiosuositus on ollut sälekaihdinasentajan kurssi. "Se olisi lyhytkin. "

Toivottavasti Suomessa Jehovan todistajien koulutustaso ei tuossa määrin seuraa yhdysvaltalaisia trendiä: meillä yhteiskunta tukee kouluttautumista varsin pitkälle, joten perhetaustan taloudellinen vaikutus ei valintoihin ole niin ratkaiseva kuin USA:ssa. Tietysti, jos lyhytkurssi on se, mikä katsotaan "koulutukseksi", aletaan "kouluttautumisella" puhua eri asiasta kuin mitä sillä tarkoitetaan valtakunnallisesti.

Mitenkäköhän sukupuoli vaikuttaa siihen, miten ja millaiseen koulutukseen kannustetaan? Entä työelämään osallistuminen? Onko naisille nykyään sallittu työuran rakentaminen? Sivusilmäni mukaan tienestiä on kyllä saanut tulla, mutta ei kokoaikaisesti kuin määräaikaisissa työsuhteissa ja sellaisissa työtehtävissä, jotka nyt eivät kyllä mitään ponnahduslautoja uraputkeen ole olleet.

Pikemminkin eivät hyväksy jos ei kouluttautudu. Minulle sanottiin aina seurakuntalaisten taholta, että kyllä pitää kouluttautua ja hankkia ammatti ja työ miten muuten voi elättää itseään ja siihen päälle joku raamatun jae, että Jumala ei laiskoja elätä jne . .

Koska olin todella huono ja lahjaton koulussa peruskoulun kävin tosin apukoulun ja sielläkin oli melko vaikeaa selviytyä yksinkertaisimmistakin aineista joten just ja just selvisin läpi. Ammattikouluun en päässyt millekään linjalle huonon todistukseni takia. Joten kyllä todistajilta sai kuulla aika kärkeviäkin moitteita kouluttautumattomuudestani. Ja koska en koskaan saanut töitä tämä olikin suurin syy siihen, että minua kartettiin seurakunnassa melkein kuin erotettua.

Voi miten ymmärtämätöntä! Oppimisvaikeuksillehan ei sinällään itse mitään voi. Vanhaan "apukouluaikaan" ei tosin kovin hyvin kaikkia vaikeuksia tunnistettukaan saati osattu auttakaan. Nykyisellään tiedän Jehovan todistajia, jotka ottavat kyllä kasvuikäisille vastaan palveluja näissä asioissa. MItenkäköhän osaamattomuuteen suhtaudutaan muuten? Millainen on kehitysvammaisten asema, siis niiden, joista jo varhaislapsuudessa tiedetään, että palkkatyön kaltaisiin tehtäviin eivät tule ikinä kykenemään?

Opikelukysymys ei ole ongelma meille, vaan muut haluavat tehdä siitä ongelman. En myöskään tunnista asiaa, että jostain syystä lahjattomia syrjittäisiin.
Kärryillä seisovat ihmiset ovat useimmat työelämässä tai opiskelemassa ja tekevät kärrytyötä vapaa-aikanaan. He tekevät sitä mielellään ja omasta tahdostaan, joten sääliin ei ole aihetta. Jeesuskin sanoi: " Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta." Arvojärjestys on todellakin erilainen. Mutta elämän välttämättömyysistä pidetaan kyllä huoli. Paavali kirjoitti 1.Tim 6: 6-8: "Jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella onkin keino suuren voiton saamiseksi. Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus ja vaatteet tyytykäämme niihin." 12.jae: "Taistele uskon hyvä taistelu , hanki luja ote ikuiseen elämään, johon sinut kutsuttiin, ja jota varten annoit hyvän julkisen julistuksen monien todistajien edessä."
Ilon aiheita on paljon, eikä se välttämättä riipu ansiotyöstä eikä rahasta.

Yleisesti ottaen laaja yleissivistys on hyvä ase ääriuskonnollisuuta vastaan. Kun tietää asioita ja osaaa etsiä tietoa itse, mikä tahansa juttu ei uppoa.

Seura ei täysin tyrmää korkeakoulu opiskelua, mutta joissan seurakunnissa voi tulla melkoista painostusta ja vinoilua asian suhteen. Jopa lavalta on joskus sanottu pikkumaisuuksia esim. "kyllä tämän vs artkkkelin perusteella jokainen korkeakoulussa opiskeleva ymmärtää että opinnot olisi syytä keskeyttää". Tuollaisen kohtaaminen esim. normaalissa, terveessä työyhteisössä voisi hyvinkin poikia valituksen esimiehelle mutta kenellekään valita JT seurakunnassa jos ko.kommentin sanoo sihteeri joka on Betelistä. Ja Betel vanhin. Tuo on itse asiassa jo kiusaamista. Ei työ vaan seurakunta kiusaamista. ..

Ei se aina nautinto ole, kun tapaa joskus hyvinkin ilkeitä ihmisiä, mutta ilo tulee siitä, että tekee sitä, mitä Jeesus käski seuraajiensa tekevän ja saa mielenrauhan ja hyvän omantunnon. Todistus annetaan kaikesta huolimatta.
Raamattu on kaikkein tärkein mittapuu opetuksen suhteen ja siellä on suurin viisaus. Yleissivistystäkin on paljon yleensä ahkera eri asioiden ahkerann tutkimisen tuloksena. Niin ei kaikki opetuksen tuulet vaikuta, kuten Raamattu osoittaa. Apostolit olivat tässäkin suhteessa esimerkkejä. Suurin osa heistä oli koulunkäymättömiä miehiä, mutta Jeesus otti heidät työtovereikseen. Viisautta on monenlaista. Ei se suuri ihmisviisaus tee ihmisistä onnellisempia. Pietarikin oli kalastaja ja sai suuria tehtäviä alkuseurakunnassa. Riippuu siitä, mitä arvostaa. Onpa koulusivistystä miten paljon hyvänsä, sillä ei ole merkitystä kun kuolee, mutta ylhäältä tuleva viisaus voi pitää omistajansa elossa.

Voihan Paavalinkin elämästä nähdä asioiden tärkeysjärjestyksen mallia. Hän oli opiskellut juutalaisen lainopettaja Gamalielin jalkojen juuressa. Hänen koulutustaan voisi verrata nykyajan yliopisto-opistoihin. Mutta tultuaan kristityksi hän vertasi koulutustaan etuoikeuteen palvella Jumalaa. Hän sanoi: "Minähän ---pidänkin kaikkea tappiona Herrani Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon vuoksi. Hänen takiaan olen menettänyt kaiken ja pidän sitä paljona roskana , jotta voittaisin Kristuksen." (Fil. 3:8)
Haluamme nuoriemme parasta tulevaisuuden suhteen ja siksi panostamme hengellisiin tavoitteisiin.
Toisaalta joukossamme on paljon korkeakoulutettuja, jotka ovat olleet esim. ateisteja ja saadessaan kosketuksen Raamatusta saatavaan tietoon ovat olleet valmiit muuttamaan käsitystään asioista.

Kyllä näin lienee. Elämänkilpajuoksu on kuitenkin pitkän matkan juoksu - ei spurttasi. Alta 30 kymppisenä voi tehdä töitä kuin töitä. Kun ikää tulee enemmän voisi olla mukavampi olla kevyemmissä ja ehkä paremmin maksetuissa hommissa. Varsinkin jos on perhettä. Siksi sääli että monet meikäläisen teilaavat monen nuoren opintojen ideat tai käyttävät jopa ilkikurisesti. Kyseessä on henkilökohtainen valinta ja voi olla jopa tasapainoinen. Ja matka voi olla ihmiselämän mittainen.
Se mitä Jehova vain ja ainoastaan vaatii on uskollisuus - ei esimerkiksi koko ajanpalvelus. Yhden tapauksen tiedän jossa veli valmistui fyysikoksi mutta työskenteli - ainakin poika miehenä - siivoajana.

Kiitos kaikille "säälistä" jota tunnette oppinimitysten ja tittteleiden menetyksestä. Älyn käyttäminen kuitenkaan tuskin on täysin korkeakoulututkinnosta kiinni.... . Olen tavannut monta korkeasti koulutettua, joiden äly riittää pyörittämään kaikkea muuta kuin arkielämää. Onko sekään ihan tervettä?

Eiköhän ihmisen elämässä tärkeintä ole se, että on onnellinen, tienaa elantonsa ja nauttii ympärillään olevien ihmisten seurasta. Mutta.

"Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." (Joh.17:3)

Kysymys on uskosta. Korkeakoulutus saattaa joissain tapauksissa tuottaa taloudellisesti turvatun ja joissain tapauksissa yhteiskunnallisesti arvostetun aseman. Onnellisuuttahan se ei takaa, vaikka valkaistut hampaat tai turvonneet rauhaset kertoisivat muuta. Mutta tuskin se horsman kukan väriä paljon muuttaa, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Toinen panostaa enemmän pitempiaikaiseen hyötyyn kuin toinen. Asiasta lienee turha käydä kovinkaan kiivasta keskustelua jos pitää ihmislähtöistä viisautta ja siihen liittyvää mahdollista arvostusta tärkeämpänä kuin kuin sitä, että käyttää enemmän aikaansa työhön, johon Jeesus antoi esimerkin. Siihen vaaditaan ehkä jostain materiaalisesta luopumista mutta toisaalta se ei estä edes onnellista elämää tässä varsin onnettomassa maailmassa.

No hui! Huomaan eläneeni ja kasvaneeni aika helpoissa hengellisissä ja yhteisöllisissä kuviossa. Ehkä se paratiisi on jo täällä maailmallisten puolella: ainakin kaiken lukemani jälkeen se tuntuu juuri siltä....

Voimia kaikille, joilla omat kysymykset uivat vastavirtaan.

Ja mitä tulee sääliin, itse en ole säälinyt ketään. Olen ollut huolissani siitä, että
olen nähnyt nuoria naisia seisomassa kadulla kärryjen kanssa juuri niihin kellonaikoihin kun tiedän ikätovereiden istuvan luennoilla: siinä seisoskellessa kuluu juuri se aika, jonka voisi panostaa omaan koulutukseen ja kodin ja systeemien ulkopuoliseen työhön. Toisin kuin tuolla edellä vakuuteltiin, pahaa pelkään, että kaikkien kohdalla se ei ole niin "vapaasta tahdosta": se, että joku ei sano ääneen ei, ei vielä tarkoita, että aidosti tarkoittaisi joo.

Koulutus on välttämätöntä, jo esim. autokortin saa vasta koulun käymisellä. Mutta jo sitä ennenkin on pitänyt opetella aapista.

Se toki tuo ilon elämään kun saa nauttia lukemisesta, vartiotorniuskonto tosin väärinkäyttää sitäkin, lykkää vartiotornin, jotka sitten ajan myötä menevät kielletyksi krijallisuudeksi.

Tiedätkö esim. että vanhoista vartiotorneista löydät

Egyptin pyramidin, siis muinaisen pakanauskonnon monumentin, mitat vahvistavat maailmanlopun vuodeksi 1914
Maailmanloppu tulee siirtää kynäkorjauksella aikalskelmiin vuodelle 1918. Siihen uskomme.
Miljoonat ihmiset jotka nyt elävät eivät kuole koskaan koska maailmanloppu tulee 1925
Älä hanki lapsia, vasta sitten maailmanlopun jälkeen (v. 1941 -julkaisu)

Älä käytä alumiiniastioita, taikka vartiotorni määrää lahkotoverisi mököttämään sinulle
Jehova asuu Alcyonin tähdellä
Älä anna rokottaa itseäsi, väärennä tarvittaessa hapolla rokotusjälki

Kolkytrisat veisaa taas sitä tavanomaista virttään. Opiskelut taitaa olla pahasti kesken, kun samat asiat piirtyvät kerta toisensa jälkeen nettiin.