Pahin yhdistelmä: Paljon rasvaa, paljon hiilareita

Jännä juttu, että kovin usein lähdetään olettamasta, että ihminen haluaa syödä aina määrällisesti paljon ruokaa. Lanserataan dieettejä, joissa lupaillaan, että saa syödä paljon, ja silti laihtuu. Sokeri on täysin turha elintarvike, eikä se pidä nälkää. Tiettyjä rasvoja ihmisen sen sijaan tarvitsee pysyäkseen terveenä.

Reippaasti rasvaa ja sokeria sisältävä syötävä, esimerkiksi kermaleivokset sun muut ovat melkoisia kaloripommeja. Sen nyt ymmärtää kuka hyvänsä, mutta kauppojen hyllyistä päätellen niitä silti syödään. Jotkut niitä syövät lihomatta jättämällä oikean ruokailun väliin, ja siten jäävät vaille välttämättömiä suojaravinteita. Eräs tuttava kertoi kouluaikana popsineensa jatkuvasti karkkia, muttei syönyt oikeastaan muuta ja oli kertomansa mukaan hyvin laiha.

1960-1970-luvuilla ihmiset olivat hoikempia, kuin nykyään. Ruoka oli paljon askeettisempaa kuin nykyään, eikä sitä viitsinyt syödä, kuin nälkäänsä. Ei viritetty ruokia mausteilla makuhermoja hyväileväksi, eikä kotien ruokapöydät notkuneet herkkuja. Kotiruokaan ei lisätty sokeria, mutta valmisruokateollisuus alkoi lisätä ruokiin sitä kasvattaen ihmisille sokeritottumusta ja himoakin. Itse en ole tottunut sokeroituun ruokaan, ja huomaan heti, jos eturuokaan ripsautettu sitä, vaikka vaan vähän. Sen vuoksi en osta eineksiä. Mielestäni tämä piilosokeri ja siihen tottuminen on yksi ravitsemuksen vakava vinoutuma. Moni laittaa porkkanakeittoonkin sokeria, mukamas suolaisuus/makeustasapainon vuoksi, vaikka porkkana on sinällään jo hyvinkin makea.

LCHFJärjenKanssaKiitos kirjoitti:

Jännä juttu, että kovin usein lähdetään olettamasta, että ihminen haluaa syödä aina määrällisesti paljon ruokaa. Lanserataan dieettejä, joissa lupaillaan, että saa syödä paljon, ja silti laihtuu. Sokeri on täysin turha elintarvike, eikä se pidä nälkää. Tiettyjä rasvoja ihmisen sen sijaan tarvitsee pysyäkseen terveenä.

Reippaasti rasvaa ja sokeria sisältävä syötävä, esimerkiksi kermaleivokset sun muut ovat melkoisia kaloripommeja. Sen nyt ymmärtää kuka hyvänsä, mutta kauppojen hyllyistä päätellen niitä silti syödään. Jotkut niitä syövät lihomatta jättämällä oikean ruokailun väliin, ja siten jäävät vaille välttämättömiä suojaravinteita. Eräs tuttava kertoi kouluaikana popsineensa jatkuvasti karkkia, muttei syönyt oikeastaan muuta ja oli kertomansa mukaan hyvin laiha.

1960-1970-luvuilla ihmiset olivat hoikempia, kuin nykyään. Ruoka oli paljon askeettisempaa kuin nykyään, eikä sitä viitsinyt syödä, kuin nälkäänsä. Ei viritetty ruokia mausteilla makuhermoja hyväileväksi, eikä kotien ruokapöydät notkuneet herkkuja. Kotiruokaan ei lisätty sokeria, mutta valmisruokateollisuus alkoi lisätä ruokiin sitä kasvattaen ihmisille sokeritottumusta ja himoakin. Itse en ole tottunut sokeroituun ruokaan, ja huomaan heti, jos eturuokaan ripsautettu sitä, vaikka vaan vähän. Sen vuoksi en osta eineksiä. Mielestäni tämä piilosokeri ja siihen tottuminen on yksi ravitsemuksen vakava vinoutuma. Moni laittaa porkkanakeittoonkin sokeria, mukamas suolaisuus/makeustasapainon vuoksi, vaikka porkkana on sinällään jo hyvinkin makea.

Lue lisää

Sen sijaan Suomessa käytettiin ennen tolkuttomasti sokeria hilloihin, mehuihin ja pullaan. Sokeria meni vuonna 1970 noin 50 kg per ihminen ja vuosi. Maitorasvaa meni 30 kg per vuosi eli ei ihme että ihmiset kuolivat nuorena.

Osa kuoli, osa ei, geenit vaikuttavat. Keskivartalolihava sohvaperunaisäni vältti diabeteksen, muttei elänyt kuin 86 vuotiaaksi. Hoikkavyötäröinen levottoman aktiivinen äitini sai diabeteksen ja eli 93 vuotiaaksi. Mitä tästä opimme? .... Emme yhtään mitään.

Tilastot kertovat kansanterveyden suurista linjoista, mutta yksilöistä ei kovinkaan paljon.

hpv27 kirjoitti:

Sen sijaan Suomessa käytettiin ennen tolkuttomasti sokeria hilloihin, mehuihin ja pullaan. Sokeria meni vuonna 1970 noin 50 kg per ihminen ja vuosi. Maitorasvaa meni 30 kg per vuosi eli ei ihme että ihmiset kuolivat nuorena.

Lue lisää

Vielä hpv:lle
Tuosta sokerin käytöstä 1970 luvulla. Jotkut käyttivät toiset sitten taas ei. Eli koko kansa ei käyttänyt stereotyyppisesti sokeria. Esimerkisi meillä ei käytetty ylenmäärin, koska pikkulikkana luin Kuluttaja-lehdestä, että se on epäterveellistä, ja vaadin sokerin karsimista. . Jotkut muutkin varmaan lukivat saman artikkelin ja ottivat onkeensa.

En juonut kylässä mehua, koska monessa paikassa laitettiin maijassa tiivistettyä mehua puolet ja puolet vettä. Itse käytin vain noin 1/5 -1/10 tiivistettä. Isäni veljen perheessä sen sijaan suorastaan kylvettiin sokeria ja täytekakkua oli koirankin synttäreillä.

Esiolettama on usein se, että kaikki ihmiset, varsinkin lapset, ovat persoja makealle, ja se on huono homma, koska sen varjolla lapset totutetaan makeaan makuun, vaikkei se heitä kovin kiinnostaisi. Itse pidin jo ennen kuin kohtasin sokerivalistusta metukasta ja kalasta, mutta inhosin täytekakkua ja kermavaahtoa, mutta myös ketsuppia ja maitoa pelkästään niiden makeuden vuoksi. Tulin jopa huonovointiseksi makeasta.

LCHFJärjenKanssaKiits kirjoitti:

Vielä hpv:lle
Tuosta sokerin käytöstä 1970 luvulla. Jotkut käyttivät toiset sitten taas ei. Eli koko kansa ei käyttänyt stereotyyppisesti sokeria. Esimerkisi meillä ei käytetty ylenmäärin, koska pikkulikkana luin Kuluttaja-lehdestä, että se on epäterveellistä, ja vaadin sokerin karsimista. . Jotkut muutkin varmaan lukivat saman artikkelin ja ottivat onkeensa.

En juonut kylässä mehua, koska monessa paikassa laitettiin maijassa tiivistettyä mehua puolet ja puolet vettä. Itse käytin vain noin 1/5 -1/10 tiivistettä. Isäni veljen perheessä sen sijaan suorastaan kylvettiin sokeria ja täytekakkua oli koirankin synttäreillä.

Esiolettama on usein se, että kaikki ihmiset, varsinkin lapset, ovat persoja makealle, ja se on huono homma, koska sen varjolla lapset totutetaan makeaan makuun, vaikkei se heitä kovin kiinnostaisi. Itse pidin jo ennen kuin kohtasin sokerivalistusta metukasta ja kalasta, mutta inhosin täytekakkua ja kermavaahtoa, mutta myös ketsuppia ja maitoa pelkästään niiden makeuden vuoksi. Tulin jopa huonovointiseksi makeasta.

Lue lisää

Mehu-Maijassa tehty mehu oli paljon "laihempaa" kuin nykyaikaiset mehulingolla tehdyt. Maijassa mehuun sekoittui vesihöyryä joka laimensi mehua. Haittana oli mehun kuumennus jolloin iso osa vitamiineista katosi.

hjtfuttfytfthjgy kirjoitti:

Mehu-Maijassa tehty mehu oli paljon "laihempaa" kuin nykyaikaiset mehulingolla tehdyt. Maijassa mehuun sekoittui vesihöyryä joka laimensi mehua. Haittana oli mehun kuumennus jolloin iso osa vitamiineista katosi.

Lue lisää

Mustaherukassa on vain 9.7 g sokeria per 100 g eli ei siinä tuoremehussakaan ole kuin 10% sokeria. Jos laittaa mehumaijaan 5 kg marjoja ja 800 g sokeria niin ei taida höyry laimentaa tuota riittävästi että sokeripitoisuus laskisi. Ennen sokeria laitettiin monesti enemmänkin eli tuommoiset 2 kg per maijallinen. Hilloissa oli tuommoiset 60% sokeria kun ne eivät muuten säilyneet.

LCHFJärjenKanssaKiits kirjoitti:

Vielä hpv:lle
Tuosta sokerin käytöstä 1970 luvulla. Jotkut käyttivät toiset sitten taas ei. Eli koko kansa ei käyttänyt stereotyyppisesti sokeria. Esimerkisi meillä ei käytetty ylenmäärin, koska pikkulikkana luin Kuluttaja-lehdestä, että se on epäterveellistä, ja vaadin sokerin karsimista. . Jotkut muutkin varmaan lukivat saman artikkelin ja ottivat onkeensa.

En juonut kylässä mehua, koska monessa paikassa laitettiin maijassa tiivistettyä mehua puolet ja puolet vettä. Itse käytin vain noin 1/5 -1/10 tiivistettä. Isäni veljen perheessä sen sijaan suorastaan kylvettiin sokeria ja täytekakkua oli koirankin synttäreillä.

Esiolettama on usein se, että kaikki ihmiset, varsinkin lapset, ovat persoja makealle, ja se on huono homma, koska sen varjolla lapset totutetaan makeaan makuun, vaikkei se heitä kovin kiinnostaisi. Itse pidin jo ennen kuin kohtasin sokerivalistusta metukasta ja kalasta, mutta inhosin täytekakkua ja kermavaahtoa, mutta myös ketsuppia ja maitoa pelkästään niiden makeuden vuoksi. Tulin jopa huonovointiseksi makeasta.

Lue lisää

Sokerin kanssa on vähän sama kuin alkoholinkin kanssa eli kulutus keskittyy. Osa nuorista naisista kuluttaa järkyttäviä määriä sokeria eli satoja grammoja päivässä kus keskikulutus on hiukan yli 80 g päivässä.

Vanhemmat tekisivät kyllä palveluksen lapsilleen kun eivät tarjoaisi sokeria tai edes tuoremehuja lapsilleen.

hpv27 kirjoitti:

Mustaherukassa on vain 9.7 g sokeria per 100 g eli ei siinä tuoremehussakaan ole kuin 10% sokeria. Jos laittaa mehumaijaan 5 kg marjoja ja 800 g sokeria niin ei taida höyry laimentaa tuota riittävästi että sokeripitoisuus laskisi. Ennen sokeria laitettiin monesti enemmänkin eli tuommoiset 2 kg per maijallinen. Hilloissa oli tuommoiset 60% sokeria kun ne eivät muuten säilyneet.

Lue lisää

Mehumaihamehuun useimmat lisäsivät sokeria säilyvyyden vuoksi, sanoivat kotimehun tekijät. Hygienialla ja huolellisella umpioinnilla ei tarvitse lisätä. Ainakaan minä en ole lisännyt.

LCHFjärjenKanssaKiittti kirjoitti:

Mehumaihamehuun useimmat lisäsivät sokeria säilyvyyden vuoksi, sanoivat kotimehun tekijät. Hygienialla ja huolellisella umpioinnilla ei tarvitse lisätä. Ainakaan minä en ole lisännyt.

Lue lisää

Mehua tulee myös enemmän ja se on voimakkaamman makuista sokerilla. Sokeri pumppaa osmoottisesti nestettä marjoista (ts. kun on puoliläpäisevän kalvon erottamana kaksi nestettä niin väkevämpi pyrkii laimenemaan imemällä nestettä heikommasta). Säilyvyyden kannalta sokeripitoisuuden pitää olla jotain yli 40% jotta sillä on isompaa merkitystä ja umpiointi on varmempi joka tapauksessa.

No joo, en ole vissiin mainostanut, että olen ollut laktovegetaari jo 36 vuotta. Söin vuosikymmenet ruokavaliota, jota diabetesliittokin suosittelee, paitsi, että en hyväksynyt sokeria ja valkoista viljaa, mutta diabetes iski silti. Geeneistä kai lähtee.

Sanoin aina, että vain diabeetikon luona saa kunnon ruokaa, Ei ollut diabeetikkojen ja minun ruoka vissiin kunnollista, kun iski diabetes-p.kele. Suunta muuttu välittömästi sen tiedon kuultuani, mutta laktovege olen edelleen. Nykyään saan kunnon ruokaa vain omassa kotona. Huoltovarmuus on itsestä kiinni, kuten 1980-luvulla, kun aloin laktovegeksi. No kotona ei nouse verensokeri, kun ei hitsaa takaraivossa.

Diabeetikoille suositellaan samaa ruokaa kuin muillekin. Siis täysjyvää, kasviöljyjä, kalaa ja vaaleaa lihaa, runsaasti kasviksia sekä hedelmiä, palkokasveja ja pähkinöitä. Maltillisesti sokeria, tyydyttynyttä rasvaa ja punaista lihaa.

Tyydyttynyt rasva haittaa sokeriaineenvaihduntaa joten sitä ei senkään vuoksi kannata käyttää ylenmäärin ja se kannattaa korvata pehmeillä rasvoilla.

hpv27 kirjoitti:

Diabeetikoille suositellaan samaa ruokaa kuin muillekin. Siis täysjyvää, kasviöljyjä, kalaa ja vaaleaa lihaa, runsaasti kasviksia sekä hedelmiä, palkokasveja ja pähkinöitä. Maltillisesti sokeria, tyydyttynyttä rasvaa ja punaista lihaa.

Tyydyttynyt rasva haittaa sokeriaineenvaihduntaa joten sitä ei senkään vuoksi kannata käyttää ylenmäärin ja se kannattaa korvata pehmeillä rasvoilla.

Lue lisää

Diabeetikko vaan ei voi syödä samaa ruokaa kuin muut, koska elimistölle on tapahtunut jotain. Insuliini ei tehoa tai sitä ei ole tarpeeksi, kuten muilla ihmisillä. Se on vaan hyväksyttävä.

Lääketehtaat markkinoivat lääkkeitään taannoisen sketsisarjan tyyliin: Bertie Woosterin ei tarvitse, eikä ole edes hyvä ryhtyä itse ajattelemaan, koska on olemassa viisaampi mr. Jeeves, joka pitää huolen kaikista asioista. (Bertie on siis typeräksi luokiteltu diabeetikko ja Jeeves käytännön asioista huolehtiva lääketeollisuus) Ennenhän se meni helposti läpi, kun lääkkeet olivat kai täyskorvattavia. Monelle ilmaisiin lääkkeisiin huolettomasti tottuneelle omavastuu tulikin yllärinä.

Sukulaisellani todettiin non-alcoholic-rasvamaksa diabetesdiagnoosin yhteydessä. Fruktoosistahan rasvamaksan saa, jos ei käytä lainkaan alkoholia. Useimmissa hedelmissä on turhan paljon sokeria, esim banaanissa ja appelsiinissa. Monia viljeltyjä hedelmälajikkeita on jalostettu karkkimaisiksi myynnin lisäämisen vuoksi. Villimarjat, kuten mustikka on parempi vaihtoehto. Myös cantaloupe- ja galia meloneissa on vähän sokeria. Sokeria nyt ei kannata käyttää edes maltillisesti, koska se on ravitsemuksellisesti turhake ja sakkaroosihan on puoliksi fruktoosia.

Tää maltillisesti sokeria on vaarallisen kalteva pinta, jolla ihmiset luistelevat mieltymystensä mukaan. Moni tuttu diabeteshoitajalla kiltisti asioiva ja omasta mielestään terveellisesti ruokaileva käyttää erilaisia sokerivalmisteita teessä, kahvissa ja ruuanvalmistuksessa, ja pullaa ja kakkujakin menee päivittäin, kunhan vaan välttää rasvaa. Niin heitä on ohjeistettuttu, ja sokeriahan saa käyttää kohtuullisesti. Kukin arvioi kykyjensä mukaan kohtuullisen määrän, kun info on tasoa: keskikokoinen, vähän, kohtuullisesti. Ei ihan SI- järjestelmän mukaisia yksiköitä. Eräs sikalihava diabeetikko oli aivan hämmästynyt, kun sanoin, että hunaja on about 80%sti sokeria. Sokeririippuvaiselle ja alkoholistille nollatoleranssi on hyvä ratkaisu.

LCHFJärjenKanssaKiitti kirjoitti:

Diabeetikko vaan ei voi syödä samaa ruokaa kuin muut, koska elimistölle on tapahtunut jotain. Insuliini ei tehoa tai sitä ei ole tarpeeksi, kuten muilla ihmisillä. Se on vaan hyväksyttävä.

Lääketehtaat markkinoivat lääkkeitään taannoisen sketsisarjan tyyliin: Bertie Woosterin ei tarvitse, eikä ole edes hyvä ryhtyä itse ajattelemaan, koska on olemassa viisaampi mr. Jeeves, joka pitää huolen kaikista asioista. (Bertie on siis typeräksi luokiteltu diabeetikko ja Jeeves käytännön asioista huolehtiva lääketeollisuus) Ennenhän se meni helposti läpi, kun lääkkeet olivat kai täyskorvattavia. Monelle ilmaisiin lääkkeisiin huolettomasti tottuneelle omavastuu tulikin yllärinä.

Sukulaisellani todettiin non-alcoholic-rasvamaksa diabetesdiagnoosin yhteydessä. Fruktoosistahan rasvamaksan saa, jos ei käytä lainkaan alkoholia. Useimmissa hedelmissä on turhan paljon sokeria, esim banaanissa ja appelsiinissa. Monia viljeltyjä hedelmälajikkeita on jalostettu karkkimaisiksi myynnin lisäämisen vuoksi. Villimarjat, kuten mustikka on parempi vaihtoehto. Myös cantaloupe- ja galia meloneissa on vähän sokeria. Sokeria nyt ei kannata käyttää edes maltillisesti, koska se on ravitsemuksellisesti turhake ja sakkaroosihan on puoliksi fruktoosia.

Tää maltillisesti sokeria on vaarallisen kalteva pinta, jolla ihmiset luistelevat mieltymystensä mukaan. Moni tuttu diabeteshoitajalla kiltisti asioiva ja omasta mielestään terveellisesti ruokaileva käyttää erilaisia sokerivalmisteita teessä, kahvissa ja ruuanvalmistuksessa, ja pullaa ja kakkujakin menee päivittäin, kunhan vaan välttää rasvaa. Niin heitä on ohjeistettuttu, ja sokeriahan saa käyttää kohtuullisesti. Kukin arvioi kykyjensä mukaan kohtuullisen määrän, kun info on tasoa: keskikokoinen, vähän, kohtuullisesti. Ei ihan SI- järjestelmän mukaisia yksiköitä. Eräs sikalihava diabeetikko oli aivan hämmästynyt, kun sanoin, että hunaja on about 80%sti sokeria. Sokeririippuvaiselle ja alkoholistille nollatoleranssi on hyvä ratkaisu.

Lue lisää

Toki ihminen voi karpata öljyillä jolloin insuliiniresistenssi helpottuu jonkin verran mutta kakkostyypin diabeteksen suurin ongelma on kehon oma hillitön sokerin tuotanto eikä suikaan ravinnon hiilihydraatti. Karppauksen vaikutus veren sokeriin on melko olematon. Kun Arne Astrup kävi läpi pitkäaikaista karppausta ja diabetesta käsittelevät tutkimukset niin tulokseksi tuli, että karppaajien pitkä sokeri oli ensimmäisenä vuonna 0.34 prosenttiyksikköä pienempi kuin muiden. Tuolla ei ole käytännössä mitään merkitystä.

Syy on aivan selvä, insuliiniresistenssi vaikuttaa myös haimassa eikä haiman glukagonin tuotanto vähene insuliinin vaikutuksesta kuten pitäisi. Glukagoni taas pitää glukoosin tuotannon korkealla. Jos ei syö hiilihydraattia niin insuliinin eritys jää normaalitasoille ja glukoneogeneesi tuottaa enemmän sokeria verrattuna tilanteeseen jos oltaisiin syöty hiilihydraattia.

Koska karppaus ei toimi diabeteksen hoidossa (ja tuosta on erittäin runsaasti kokemusta ajalta ennen diabeteslääkkeitä) niin karppausta ei suositella diabeteksen hoitoon.

Hedelmissä ei ole järkevillä käyttömäärillä liikaa fruktoosia. Banaanissa on fruktoosia 2.7 ( 3.2g fruktoosia sen sisältämästä sakkaroosista) g/100 g ja appelsiinissa sama 2.7% ( 1.8g fruktoosia sen sisältämästä sakkaroosista). Mustikassa olisi jo 4.6 g fruktoosia per 100 g ja vadelmassakin 2.2 g/100 g. Hedelmänjalostuksessa ei ole niinkään pyritty sokerin määrän lisäämiseen kuin karvasaineiden ja happojen vähentämiseen. Hedelmät ovat makeita koska näiden kasvien leviäminen perustuu makeisiin hedelmiin. Tuollainen 5E% fruktoosista ei aiheuta maksan rasvoittumista ja tuo on 2250 kcal dieetistä liki 30 g. Tuo on sitten puoli kiloa banaania, appelsiinia tai mustikkaa. Irtokarkkia sitten suunnilleen 60 g.

Juu, sokeria ei kannata pahemmin käyttää. Joku tl pastakastikkeeseen on toki ok. Suurimpana syynä luonnollisesti se, että se lihottaa. Suomessa ei juurikaan olisi lihavuusongelmaa jos se noin 30 kg vuotuista sokeria jäisi pois. Ei sitä voita ja laardiakaan kannata käyttää, niissäkään ei ole hivenravinteita ja lihottavat samalla tavalla.

Valitettavasti ihmiset ovat hyvin tietämättömiä. Olisi parempi antaa käytännön esimerkkejä eli esimerkiksi sanoa että saa juoda päivässä lasillisen tuoremehua (sokeria 25 g) tai pienen pullan (sokeria noin 15 g) kuin puhua energiaprosentista.

No kuule, mistäköhän johtuu, että mun verensokeritasoni ovat aika suoraann nautittujen hiilarien fiunktio. Ei vaan tule ylimääräistä verensokeria, jos en syö ylimääräisiä hiilareita. Sokeri nousee kyllä, jos V-.niinkuin ketuttaa, mutta hiilarivähennyksellä sen voi korjata. Jos on isompi V-.ketutus, niin sitten syödään kurinalaisemmin, tai jos ei syö laisinkaan, niin menee vielä paremmin. Ei tule edes nälkä kun kortisoli muuttaa aineenvaihduntaa sokeria tuottavaksi. Yksinkertaista. Harvemmin V -ketuttaa. On aika mahdotonta uskoa, että pitäisi syödä hiilareita, jotta sokeritaso EI nouse. Ei ainakaan lulke mene läpi.

Laardin puolesta en ole mitään puhunutkaan, koska en siihen ole koskaan uskonut. Eikä moni muukaan usko. Toi teelusikallinen pastakastikkeessa on mielestni epåtoivoista takertumista sokerin vaarattomuuteen. Voi hyvänen aika, että turhaa sokeria voi tunkea ruokaan ihan vaan siksi, että halutaan uskoa, että se on Ok. Ei se mene niin.

LCHFJärjenkanssakiitts kirjoitti:

No kuule, mistäköhän johtuu, että mun verensokeritasoni ovat aika suoraann nautittujen hiilarien fiunktio. Ei vaan tule ylimääräistä verensokeria, jos en syö ylimääräisiä hiilareita. Sokeri nousee kyllä, jos V-.niinkuin ketuttaa, mutta hiilarivähennyksellä sen voi korjata. Jos on isompi V-.ketutus, niin sitten syödään kurinalaisemmin, tai jos ei syö laisinkaan, niin menee vielä paremmin. Ei tule edes nälkä kun kortisoli muuttaa aineenvaihduntaa sokeria tuottavaksi. Yksinkertaista. Harvemmin V -ketuttaa. On aika mahdotonta uskoa, että pitäisi syödä hiilareita, jotta sokeritaso EI nouse. Ei ainakaan lulke mene läpi.

Laardin puolesta en ole mitään puhunutkaan, koska en siihen ole koskaan uskonut. Eikä moni muukaan usko. Toi teelusikallinen pastakastikkeessa on mielestni epåtoivoista takertumista sokerin vaarattomuuteen. Voi hyvänen aika, että turhaa sokeria voi tunkea ruokaan ihan vaan siksi, että halutaan uskoa, että se on Ok. Ei se mene niin.

Lue lisää

Jos et syö lainkaan hiilihydraattia (lienee mahdottomuus), glukoosia "valmistetaan kropassa" proteiineista, mutta huonommalla hyötysuhteella. Ellei proteiinejakaan saa riittävästi, sitten käytetään kropan omia rasvavarastoja (laihtuu) tai rasvan puuttuessa lihaksia (tulee heikkoutta).

En varsinaisesti tavoittele ketoosia, mutta mulla menee herkästi ketoosille, jos ei tule syötyä riittävästi. Siis ei tarvitse mennä hiilarit kovinkaan paljon alle 100g/vrk, kun alkaa ketoja tulla virtsaan. Viime keväänä ketotikku punertui harvase päivä. Miks mittaan, jos en tavoittele ketoosia? Ketoaineet vähän ärsyttävät virtsateissä, ja silloin tietty uteliaana tsekkaan tason. Mulla ketoosin ja ei toivotun sokeritason välinen alue ei ole kovin iso. Noilla mittauksilla pidän homman hanskassa.

Jo vuosikymmeniä sitten parissa työhöntulotarkistuksessa mulla oli ketoja. Yhdessä arkistoimassani lomakkeessa oli merkitty ketoihin . Söin tuolloin niukasti, jotta pysyin sx-s koossa, ja pyöräilin aina työmatkat. Ruokavaliona kokojyväleipää, vihanneskeittoja ja vähärasvaisia maitotuotteita.

Eikös noita ketoaineita synny just rasvan palamisesta. Ainakin viime keväänä hujahti huomaamatta pari kiloa pois. Vyötäröstä lähti ainakin pari senttiä, koska housut löystyivät. Lihakset eivät mihinkään päässeet katoamaan, kun oli tavallista enemmän arkiliikuntaa niin käsille kuin jaloille.

Asiahan ei sinulle mitenkään kuulu, mutta olen laktovegetaari, eli sianihraa en syö enkä ala syömään.

Olin jossain vaiheessa 3 vuotta sitten kohtalaisessa ketoosissa (4 mmol/l tai enemmänkin) siis alkuvaiheessa, kun vähensin hiilareita ja lisäsin rasvaa ruokavalioon. Nautin tuolloin max 50 g hiilareita/vrk. Virtsa ärsytti, Oli liian poltteinen olo ja luissa ja hampaissa tuntui epämiellyttä. Olen tavallista kipuherkempi ihminen. No painoa lähti.

Historiallinen katsaus: Samat kokemukset vuonna 1987 Atkinsin portaittain nostettavalla hiilaritasolla. Eka vaihe 10 g. Seuraavan 20g vaiheen ollessa menossa istuin ruokalautasen ääressä. Haarukka oli ruuassa, mutta kroppa oli liittoutunut aikomuksiani vastaan, eikä käsi suostunut nostamaan haarukkaa ja rääkkäämään muuta kroppaa. Paino oli tuolloin noin 56kg ja tavoite 52kg.

Takaisin nykypäivään: 50g/vrk jälkeen laskeskelin lievemmän version, siis itselleni mukavamman sopivamman: energiasta 20% hiilareista, 50% rasvasta, 30% valkuaisaineista. Siis nämä suhteellisia osuuksia ruuasta. Päälle energian lähteenä kuiva punaviini. Hiilarien osuus oli tuolloin noin 80g, ja siihen oli laskettu mukaan ihan kaikki: tomaatit, kurkut, kerma ym. Paino jatkoi putoamista ja sokeritaso jatkoi laskuaan. Ketoosi ihan vähäistä, mutta päivittäistä, usein joka-aamuista.

Olen pitänyt hiilaritason pari vuotta maksimissaan 100g/vrk:ssa. Sillä olen päässyt pitkäsokeri 5.5: een. Olen saavuttanut tavoitteeni itselleni sopivalla ja maistuvalla ruokavaliolla. En aio jatkossakaan syödä kaurapuuroa ja ruispaloja sen kummemmin kuin pekonia ja sianihraakaan, koska en pidä niistä. Päätän itse siitä, mitä itselleni tarjoan. Pidän silloin tällöin ketopäiviä ja viikkojakin, ettei keho unohda ketoosiprosessin käynnistämistä verensokerin laskiessa. Kehokin oppii erilaisia prosesseja ja unohtaa niitä myös. Aikoinaan elelin katabolisilla dieeteillä ja pidin paastoja. Pääsin aina helposti ketoositilaan, paastolla tonne 8 tietämille. Ei tarvinnut edes lenkillä käydä, kuten ohjeistettiin.

LCHFJärjenKanssaKiitti kirjoitti:

Asiahan ei sinulle mitenkään kuulu, mutta olen laktovegetaari, eli sianihraa en syö enkä ala syömään.

Olin jossain vaiheessa 3 vuotta sitten kohtalaisessa ketoosissa (4 mmol/l tai enemmänkin) siis alkuvaiheessa, kun vähensin hiilareita ja lisäsin rasvaa ruokavalioon. Nautin tuolloin max 50 g hiilareita/vrk. Virtsa ärsytti, Oli liian poltteinen olo ja luissa ja hampaissa tuntui epämiellyttä. Olen tavallista kipuherkempi ihminen. No painoa lähti.

Historiallinen katsaus: Samat kokemukset vuonna 1987 Atkinsin portaittain nostettavalla hiilaritasolla. Eka vaihe 10 g. Seuraavan 20g vaiheen ollessa menossa istuin ruokalautasen ääressä. Haarukka oli ruuassa, mutta kroppa oli liittoutunut aikomuksiani vastaan, eikä käsi suostunut nostamaan haarukkaa ja rääkkäämään muuta kroppaa. Paino oli tuolloin noin 56kg ja tavoite 52kg.

Takaisin nykypäivään: 50g/vrk jälkeen laskeskelin lievemmän version, siis itselleni mukavamman sopivamman: energiasta 20% hiilareista, 50% rasvasta, 30% valkuaisaineista. Siis nämä suhteellisia osuuksia ruuasta. Päälle energian lähteenä kuiva punaviini. Hiilarien osuus oli tuolloin noin 80g, ja siihen oli laskettu mukaan ihan kaikki: tomaatit, kurkut, kerma ym. Paino jatkoi putoamista ja sokeritaso jatkoi laskuaan. Ketoosi ihan vähäistä, mutta päivittäistä, usein joka-aamuista.

Olen pitänyt hiilaritason pari vuotta maksimissaan 100g/vrk:ssa. Sillä olen päässyt pitkäsokeri 5.5: een. Olen saavuttanut tavoitteeni itselleni sopivalla ja maistuvalla ruokavaliolla. En aio jatkossakaan syödä kaurapuuroa ja ruispaloja sen kummemmin kuin pekonia ja sianihraakaan, koska en pidä niistä. Päätän itse siitä, mitä itselleni tarjoan. Pidän silloin tällöin ketopäiviä ja viikkojakin, ettei keho unohda ketoosiprosessin käynnistämistä verensokerin laskiessa. Kehokin oppii erilaisia prosesseja ja unohtaa niitä myös. Aikoinaan elelin katabolisilla dieeteillä ja pidin paastoja. Pääsin aina helposti ketoositilaan, paastolla tonne 8 tietämille. Ei tarvinnut edes lenkillä käydä, kuten ohjeistettiin.

Lue lisää

Pitää vaan olla tarkkana ettei lipsahda ketoasidoosin puolelle. Se voi olla hengelle hupaa jos ei ole ketään kaverina ambulanssia soittamassa (näin kävi erään tuttava pojalle, kuoli liian nuorena).

LCHFJärjenKanssaKiitti kirjoitti:

Asiahan ei sinulle mitenkään kuulu, mutta olen laktovegetaari, eli sianihraa en syö enkä ala syömään.

Olin jossain vaiheessa 3 vuotta sitten kohtalaisessa ketoosissa (4 mmol/l tai enemmänkin) siis alkuvaiheessa, kun vähensin hiilareita ja lisäsin rasvaa ruokavalioon. Nautin tuolloin max 50 g hiilareita/vrk. Virtsa ärsytti, Oli liian poltteinen olo ja luissa ja hampaissa tuntui epämiellyttä. Olen tavallista kipuherkempi ihminen. No painoa lähti.

Historiallinen katsaus: Samat kokemukset vuonna 1987 Atkinsin portaittain nostettavalla hiilaritasolla. Eka vaihe 10 g. Seuraavan 20g vaiheen ollessa menossa istuin ruokalautasen ääressä. Haarukka oli ruuassa, mutta kroppa oli liittoutunut aikomuksiani vastaan, eikä käsi suostunut nostamaan haarukkaa ja rääkkäämään muuta kroppaa. Paino oli tuolloin noin 56kg ja tavoite 52kg.

Takaisin nykypäivään: 50g/vrk jälkeen laskeskelin lievemmän version, siis itselleni mukavamman sopivamman: energiasta 20% hiilareista, 50% rasvasta, 30% valkuaisaineista. Siis nämä suhteellisia osuuksia ruuasta. Päälle energian lähteenä kuiva punaviini. Hiilarien osuus oli tuolloin noin 80g, ja siihen oli laskettu mukaan ihan kaikki: tomaatit, kurkut, kerma ym. Paino jatkoi putoamista ja sokeritaso jatkoi laskuaan. Ketoosi ihan vähäistä, mutta päivittäistä, usein joka-aamuista.

Olen pitänyt hiilaritason pari vuotta maksimissaan 100g/vrk:ssa. Sillä olen päässyt pitkäsokeri 5.5: een. Olen saavuttanut tavoitteeni itselleni sopivalla ja maistuvalla ruokavaliolla. En aio jatkossakaan syödä kaurapuuroa ja ruispaloja sen kummemmin kuin pekonia ja sianihraakaan, koska en pidä niistä. Päätän itse siitä, mitä itselleni tarjoan. Pidän silloin tällöin ketopäiviä ja viikkojakin, ettei keho unohda ketoosiprosessin käynnistämistä verensokerin laskiessa. Kehokin oppii erilaisia prosesseja ja unohtaa niitä myös. Aikoinaan elelin katabolisilla dieeteillä ja pidin paastoja. Pääsin aina helposti ketoositilaan, paastolla tonne 8 tietämille. Ei tarvinnut edes lenkillä käydä, kuten ohjeistettiin.

Lue lisää

LCHFJärjenKanssaKiitti

ja mitä tekemistä sekasotkullasi on LCHF elämäntavan kanssa.

Vastaus: Ei yhtään mitään.

Kiitos kun olit rehellinen ja kerroit mitä touhuat.

vplaitteliasian kirjoitti:

LCHFJärjenKanssaKiitti

ja mitä tekemistä sekasotkullasi on LCHF elämäntavan kanssa.

Vastaus: Ei yhtään mitään.

Kiitos kun olit rehellinen ja kerroit mitä touhuat.

Lue lisää

Niin, mä olen ollut itsenäinen ihminen jo lapsesta asti. Teitä suuria ikäluokkia ärsyttää varmaan, kun joku ei pysy säädetyssä marssijärjestyksessä. Tää mun sukkulointini kuuluu osana persoonaani. Tekniikan alalla ole kerettiläinen, kun on myös taiteen ja kulttuurin tutkinto. Jälkimmäisen alan edustajien mielestä olen tyhmä, kun on tekniikan alaltakin tutkinto ja osaan hittovie jotain, mitä he eivät. Kerettiläinen olen pulla- ja silavapiireissäkin. Mä kumminkin tutustun kaikkeen mahdolliseen, ja napsin pelkät 'rusinat pullasta' ihan vaan oman kokemuksen pohjalta, enkä kaipaa hovia ympärilleni.

Sä voit rettelöidä, jos sun tunneilmapiiri sitä vaatii. Mä olen tottunut kiukutteleviin nulikoihin keskiasteen opettajana. Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, myös sinulla. Luokasta poistamista ei suositella nykyään, mutta kiusaamista ei suvaita.

LCHF: ssä onnpaljon hyvää, mutta monet eivät uskalla ottaa siitä mitään parankusta elämäänsä, kun sitä markkinoidaan niin fundamentalistisesti. Joillekin 'seuraa johtajaa'- leikki sopii, mutta näin 2000- luvulla se alkaa olla jo vanhentunut tyyli.

yrdeythgcddytfhg kirjoitti:

Pitää vaan olla tarkkana ettei lipsahda ketoasidoosin puolelle. Se voi olla hengelle hupaa jos ei ole ketään kaverina ambulanssia soittamassa (näin kävi erään tuttava pojalle, kuoli liian nuorena).

Lue lisää

Kuten tuolla ylempänä kerroin, olen reflektoinut ruokavalioni vaikutuksia, ja muuttanut suuntaa mittaustulosten pohjalta. Hyvin matalilla ketoarvoilla mennään, tai kokonaan ilman ketoosia. Yllätyksenä voimakas ketoosi ei pääse tulemaan. Silloin paljon nuorempana -80 - 90-luvuilla tuli pidettyä parin viikon mehupaastoja, ja joskus iski kovakin ketoosi. Senkin kyllä tunsi nahoissaan ja pystyi helposti korjaamaan ottamalla mehua. Tuolloin mulla oli rutiinitutkimuksissa paastosokeri 2,5 ja 3. Ei työterveyshoitaja niintä mitään sanonut. Vilkas aineenvaihdunta kai.

Pari kertaa vuodessa tulee juotua vinkkua känniin asti. Silloin verensokeri saattaa laskea liikaa. Se on toki riski, mutta helposti korjattavissa.

Äitini noudatti tervarin hiilaridieettiä ja söi jotain lääkkeitä.. Laihtui korkealla verensokerilla älyttömästi. Lopputulos karsea. Sokerin kovettamat kollageenit tekivät eukosta ryppyisen kuivan kesän oravan viimeisiksi 30 vuodekseen. Samalle tielle en lähde. Aika ajoin hänellä tuli tunnollisesta ruokavalio-ohjeiden noudattamisesta huolimatta oireita , joissa tavarat tippuivat käsistä ja tasapaino petti. Sokeritasot heilahtelivat.

LCHFJärjelläkiitti kirjoitti:

Kuten tuolla ylempänä kerroin, olen reflektoinut ruokavalioni vaikutuksia, ja muuttanut suuntaa mittaustulosten pohjalta. Hyvin matalilla ketoarvoilla mennään, tai kokonaan ilman ketoosia. Yllätyksenä voimakas ketoosi ei pääse tulemaan. Silloin paljon nuorempana -80 - 90-luvuilla tuli pidettyä parin viikon mehupaastoja, ja joskus iski kovakin ketoosi. Senkin kyllä tunsi nahoissaan ja pystyi helposti korjaamaan ottamalla mehua. Tuolloin mulla oli rutiinitutkimuksissa paastosokeri 2,5 ja 3. Ei työterveyshoitaja niintä mitään sanonut. Vilkas aineenvaihdunta kai.

Pari kertaa vuodessa tulee juotua vinkkua känniin asti. Silloin verensokeri saattaa laskea liikaa. Se on toki riski, mutta helposti korjattavissa.

Äitini noudatti tervarin hiilaridieettiä ja söi jotain lääkkeitä.. Laihtui korkealla verensokerilla älyttömästi. Lopputulos karsea. Sokerin kovettamat kollageenit tekivät eukosta ryppyisen kuivan kesän oravan viimeisiksi 30 vuodekseen. Samalle tielle en lähde. Aika ajoin hänellä tuli tunnollisesta ruokavalio-ohjeiden noudattamisesta huolimatta oireita , joissa tavarat tippuivat käsistä ja tasapaino petti. Sokeritasot heilahtelivat.

Lue lisää

Kuten olet jo varmaan huomannut niin Veijo on sianrasvauskarppaususkovainen. Muiden pseudotiedelahkojen tavoin sianrasvakarppaajat uskovat eikä vahvaa uskoa voi järkiargumenteilla horjuttaa. Veijon kanssa ei muutenkaan kannata yrittää keskustella. Törkeän käytöksen perusteella hänet on heitetty pois kaikista rekisteröitymistä vaativista keskusteluryhmistä, mm. karppaus.info:sta.

Sianrasvakarppausta ei ole tutkittu juuri laisinkaan. Laihdutus- ja diabetestutkimukset on tehty huomattavasti järkevimmillä dieeteillä. Jos kiinnostaa maltillisen karppauksen elinikävaikutukset (sianrasva- vs. kasviskarppaus) niin kannattaa lukea tämä:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2989112/

Kovin tiukasta karppauksesta ei ollut kyse kun vähitenkin hiilihydraattia syövn kymmenyksen hiilihydraatin saanti oni noin 150 g mutta ero kuolleisuudessa oli melkoinen. Kasviskarppien kuolleisuus oli noin 20% pienempää kuin keskivertoväestön ja vastaavasti sianrasvakarppaajien kuolleisuus oli 20% suurempaa kuin keskivertoväestön.
6mb.

Niin Lapio, oletko muuten tietoinen, että tiede on prosessi ei lopullisen vastauksen antaja. Totuuksia kohti mennään, mutta valmista ei tule. Prisma Studiossa tuli esiin sellainen asia, että geenitutkimuksen myötä tulevaisuutta on yksilöllinen geeneihin yhteensopiva ruokavalio. Niin THL: n suosittelema ruokavalio kuin Lapio-elämäntapakin perustuu ajatukseen, että kaikkien ihmisten aineenvaihdunta on tismalleen samanlainen. Ei kovin innovatiivinen suhtautuminen. Tiedämmehän jo senkin, että Pähkinäsaaren rauhan raja jakaa suomalaiset terveytensä osalta kahteen erilaiseen ryhmään. ( Tieto Tiede-lehdestä keväällä 2017) Oma taustani on onnekseni rajan lounaispuolelta.

Käytän tuota sun vaalimaa LCHF:ää. Eiks se tarkoita jotain uskonpuhdistus juttua, että Luther on Kristuksen asialla ja muut to H... and F... you.

LCHFjärjelläkiitti kirjoitti:

Niin Lapio, oletko muuten tietoinen, että tiede on prosessi ei lopullisen vastauksen antaja. Totuuksia kohti mennään, mutta valmista ei tule. Prisma Studiossa tuli esiin sellainen asia, että geenitutkimuksen myötä tulevaisuutta on yksilöllinen geeneihin yhteensopiva ruokavalio. Niin THL: n suosittelema ruokavalio kuin Lapio-elämäntapakin perustuu ajatukseen, että kaikkien ihmisten aineenvaihdunta on tismalleen samanlainen. Ei kovin innovatiivinen suhtautuminen. Tiedämmehän jo senkin, että Pähkinäsaaren rauhan raja jakaa suomalaiset terveytensä osalta kahteen erilaiseen ryhmään. ( Tieto Tiede-lehdestä keväällä 2017) Oma taustani on onnekseni rajan lounaispuolelta.

Käytän tuota sun vaalimaa LCHF:ää. Eiks se tarkoita jotain uskonpuhdistus juttua, että Luther on Kristuksen asialla ja muut to H... and F... you.

Lue lisää

Suomalaisilla on aika poikkeava geenikanta muihin eurooppalaisiin verrattuna. Esimerkiksi APOE-geenin nelosmuunnosta meillä on 30% kun sitä on Ranskassa vain 10%. Kyseinen geenimuunnos altistaa korkealle kolesterolille ja siksi mm. sv-sairauksille ja Alzhaimerille.

On hyvin hankalaa tutkia yksilöitä ravintotieteen kannalta. Jonkin laista geenien ja ravinnon yhteisvaikutusta tutkitaan jo mutta tuloksia saadaan odottaa vielä vuosikymmeniä. Silloinkaan tuskin sianrasvakarppaus pärjää hyvin koska heitä on niin vähän että geneettisiä eroja ei löydy kun Suomen mittapuussa puhutaan otoksista alle 10 000 ihmistä niin tuskin löytyy niin montaa sianrasvakarppaajaa että geenien perusteella paljastuisi geenikombinaatio, jolla sianrasvakarppaus pidentäisi elinikää.