tehdä tunnetyötä niiden puolesta?
Kaikki tämä valitus, että en viitsi tehdä elämässäni mitään kun ei ole naista. Ei kenenkään naisen tehtävä ole antaa teidän elämälle merkitystä, niin kuin ei teidänkään tehtävä ole antaa merkitystä naisten elämälle.
Miksi osa miehistä olettaa että naisten pitäisi
NainenRuudunTakaa
35
565
Vastaukset
- italialainen.lakko
Yksinäisten miesten tehtävä ei ole tukea myöskään epätasa-arvoisia asetelmia, luokkayhteiskunta kehitystä etc.
Tehtävä nyt on ehkä hieman vahva ilmaus tähän mutta kyllä minulla on ollut hyvin vahva ja harras toive siitä että voisin olla naiselle niin tärkeä ja rakas että pystyisin tarjoamaan hänelle merkityksellisen ja tasapainoisen elämän.
Jos naisella sitten ajatusmailma kulkeekin latua jossa peruslähtökohta onkin että hänen tehtävä ei ole tarjota minun elämälleni merkitystä niin aika tasapainottomassa tilassa ollaan.
Minulle ainakin parisuhteen keskiössä on ajatus että molempien "tehtävä" on parantaa myös toisen ja sitäkautta yhteistä elämää.- omanäkemys
Hyvään parisuhteeseen kuuluu vastavuoroisuus monella eri osa-alueella suhteessa.
- NainenRuudunTakaa
Mä nään että on 2 hyvin eri asiaa 1) parantaa toisen ja sitä kautta yhteistä elämää kuin 2) tarjota toisen elämälle merkitys - tai merkityksellinen ja tasapainoinen elämä. Toi jälkimmäinen kuulostaa todella totaaliselta. Ei musta kuulosta ollenkaan hyvältä, että aikuisella ihmisellä olis niin suuri vastuu toisesta aikuisesta.
Ero menee siinä, että onko kummallakin lähtökohtana oma hyvä elämä/tasapaino, jota toinen tukee ja vahvistaa, vai onko niin että on lähtökohtana jokin huonompi tilanne, johon toinen tarvitaan pelastajaksi. Eikä sekään, että jos toisella menee huonosti ja toinen auttaa, ole automaattisesti ongelma, mutta se on jos toinen ei pärjäisi lainkaan ilman sitä toista. Siinä on sellaista riippuvuutta, joka ei tee pidemmän päälle hyvää kummallekaan osapuolelle ja yleensä aikuiset ihmiset haluaa sellaisia suhteita välttää. Oo...mikä vastaus.
(herkistyy)
Sinua kun lukee, aina herää miesolennoista toivonvire.
Kauniita ajatuksia sulla siinä..- Hyviäpointtejanrt
NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Mä nään että on 2 hyvin eri asiaa 1) parantaa toisen ja sitä kautta yhteistä elämää kuin 2) tarjota toisen elämälle merkitys - tai merkityksellinen ja tasapainoinen elämä. Toi jälkimmäinen kuulostaa todella totaaliselta. Ei musta kuulosta ollenkaan hyvältä, että aikuisella ihmisellä olis niin suuri vastuu toisesta aikuisesta.
Ero menee siinä, että onko kummallakin lähtökohtana oma hyvä elämä/tasapaino, jota toinen tukee ja vahvistaa, vai onko niin että on lähtökohtana jokin huonompi tilanne, johon toinen tarvitaan pelastajaksi. Eikä sekään, että jos toisella menee huonosti ja toinen auttaa, ole automaattisesti ongelma, mutta se on jos toinen ei pärjäisi lainkaan ilman sitä toista. Siinä on sellaista riippuvuutta, joka ei tee pidemmän päälle hyvää kummallekaan osapuolelle ja yleensä aikuiset ihmiset haluaa sellaisia suhteita välttää.Totta. Tuossa on hiuksenhieno ero, että se toinen saattaa olla hyvinkin pärjäävä, mutta suhteessa alkaa kokeakin sitten eriarvoisuutta tai muuta hämminkiä elämässään, niin voihan toinen avustaa ja tukea, mutta varsinainen työhän on aina tehtävä itse itsensä eteen. Kannatella ja huomioida voi hetken, mutta se ei pidä olla pysyvä ratkaisu, tai siinä toinen väsyy ja suhde ei ole tasapainoinen.
Minusta ei kaikkien tarvitse olla niin tasapainoisia, mutta tahto pitää olla itsellä, että parempaan suuntaan haluaa ihan itse. Silloin on toisenkin mukava tukea ja auttaa siinä. Koska tilannehan voi aina kääntyä toisinkinpäin. Elämä on yllätyksiä täynnä. - Olet.hitler
NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Mä nään että on 2 hyvin eri asiaa 1) parantaa toisen ja sitä kautta yhteistä elämää kuin 2) tarjota toisen elämälle merkitys - tai merkityksellinen ja tasapainoinen elämä. Toi jälkimmäinen kuulostaa todella totaaliselta. Ei musta kuulosta ollenkaan hyvältä, että aikuisella ihmisellä olis niin suuri vastuu toisesta aikuisesta.
Ero menee siinä, että onko kummallakin lähtökohtana oma hyvä elämä/tasapaino, jota toinen tukee ja vahvistaa, vai onko niin että on lähtökohtana jokin huonompi tilanne, johon toinen tarvitaan pelastajaksi. Eikä sekään, että jos toisella menee huonosti ja toinen auttaa, ole automaattisesti ongelma, mutta se on jos toinen ei pärjäisi lainkaan ilman sitä toista. Siinä on sellaista riippuvuutta, joka ei tee pidemmän päälle hyvää kummallekaan osapuolelle ja yleensä aikuiset ihmiset haluaa sellaisia suhteita välttää.”Ei musta kuulosta ollenkaan hyvältä”
Onko valkoinen aina muka parempi? Rasisti! NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Mä nään että on 2 hyvin eri asiaa 1) parantaa toisen ja sitä kautta yhteistä elämää kuin 2) tarjota toisen elämälle merkitys - tai merkityksellinen ja tasapainoinen elämä. Toi jälkimmäinen kuulostaa todella totaaliselta. Ei musta kuulosta ollenkaan hyvältä, että aikuisella ihmisellä olis niin suuri vastuu toisesta aikuisesta.
Ero menee siinä, että onko kummallakin lähtökohtana oma hyvä elämä/tasapaino, jota toinen tukee ja vahvistaa, vai onko niin että on lähtökohtana jokin huonompi tilanne, johon toinen tarvitaan pelastajaksi. Eikä sekään, että jos toisella menee huonosti ja toinen auttaa, ole automaattisesti ongelma, mutta se on jos toinen ei pärjäisi lainkaan ilman sitä toista. Siinä on sellaista riippuvuutta, joka ei tee pidemmän päälle hyvää kummallekaan osapuolelle ja yleensä aikuiset ihmiset haluaa sellaisia suhteita välttää.Itse olen kyllä sen verran yksinkertainen tapaus että en pysty, enkä edes halua noita kahta erottaa. Itse näen niin että jos haluan naisen kanssa olla niin minun tehtäväni juurikin on laskea ne suojaukset ja tarjota toiselle rakkauteni, kuihtuva fysiikkani sekä pitkä vikalista. Se on sitten naisen asia miten merkitykselliseksi hän tämän kokee. Minä en pysty hänen puolestaan asiaa päättämään.
Jos nainen sitten aikanaan haluaa suudella kanssani ja vaihtaa kanssani sanat "rakastan sinua" (toki niin ettei muut huomaa sillä kellä onni on se onnen kätkeköön), Niin voin lähteä siitä olettamuksesta että hänellä oli elämässä vielä tilaa minullekin ja lähdetään sitten rakentamaan yhteistä eloa.
Toki kuten molemmat taidettiin todeta niin tasapaino asiassa kuitenkin on tärkeä koska pelkästään toisen kuormittaminen johtaa kyllä ajan myötä parisuhteen tuhoon, mutta jos nainen ei koe edes tarpeelliseksi tarjota elämäänsä yhdeksi kehittyväksi niin aika heikko siitä on edes lähteä ponnistamaan.
- sellastase
Osa miehistä ei ole ottanut omasta elämästään vastuuta. Tosin, ei sitä kaikki naisetkaan ole ottaneet, mutta se ei näy samalla tavalla suuressa määrin, kun jonkinsortin toksinen maskuliinisuus kuitenkin mahdollistaa senkin, että nämä saavat kyllä miehen elämäänsä helpommin.
Se ei kuitenkaan muuta tilannetta. Heikkoitsetuntoiset sielut seikkailevat maailman turuilla ja koittavat saavuttaa jotain toisen ihmisen kautta. Osa saa pienoista lohtua, osa ei ollenkaan, mutta surkeinta minusta on ihmiset, jotka suhteesta suhteeseen menevät tämä yksinkertainen virhe ajatuksissaan. Taistelevat siinä aikansa ja ovat lopulta jotain juoppoja tai liikalihavia yms. ongelmaisia. Niitä sitten saa facebookista ja muista katsella, kun on joku voimaannuttava tapahtuma tullut ja sitä hehkutetaan, kunnes pakka taas on romahtanut...- yyyyyyy
Heikko itsetunto on todella suuri ongelma :( omakohtaisesti olen törmännyt heikkoitsetuntoiseen mieheen kolme kertaa. Ovat kovin vaikeita kumppaneina ja heille itselle on hyvin vaikeaa normi itsetuntoisen naisen kanssa olla. Tuo facebook hehkuttaminen oli valitettavasti omassakin suhteessa. Miehet lähinnä halusivat tuntea olonsa tu"turvalliseksi" että kaikki tietää et olemme suhteessa :(. Sitten, kun vastuuta täytyy ottaa elämästä, suhteesta niin pelot ja heikko itsetunto ovat ylivoimaisia ja tosiaankin koko pakka hajoaa. Valitettavasti. :/
- Seonsitävastuuta
yyyyyyy kirjoitti:
Heikko itsetunto on todella suuri ongelma :( omakohtaisesti olen törmännyt heikkoitsetuntoiseen mieheen kolme kertaa. Ovat kovin vaikeita kumppaneina ja heille itselle on hyvin vaikeaa normi itsetuntoisen naisen kanssa olla. Tuo facebook hehkuttaminen oli valitettavasti omassakin suhteessa. Miehet lähinnä halusivat tuntea olonsa tu"turvalliseksi" että kaikki tietää et olemme suhteessa :(. Sitten, kun vastuuta täytyy ottaa elämästä, suhteesta niin pelot ja heikko itsetunto ovat ylivoimaisia ja tosiaankin koko pakka hajoaa. Valitettavasti. :/
Itse taas olen kokenut niin, että kun tapaan mukavan naisen, epätasapainoisuus ilmenee niin, että minun pitäisikin kantaa häntä. Tunteista puhuminen on niin pitkään kivaa, kun sanon, että tämä ei mene ihan tasan ja otan tilaa omalle elämälle. Jokaisen pitää hoitaa omat elämäänsä liittyvät asiat. Nykyinen nainen huomaa oman heikkoutensa siinä. Sitä kutsuisin rakkaudeksi. Ei näe vikaa vaan muissa. Tottakai tuen häntä, mutta henkisesti. Mulla on kuitenkin oma elämä, mikä huutaa huomiota.
Voin olla vaan minä.
- kjoi
Jaa. Kyllähän täällä aika moni nainen on sanonut odottavansa, että mies osallistuu mm. hänen haluamiensa harrastusten ja muun tarpeeksi tasokkaan elämän kustantamiseen. Että miksi sitten miehen pitäisi tehdä työtä naisen puolesta? Samaten naiset odottavat yleensä, että mies jaksaa esim. keskustella aivan kaikista naista kulloinkin kiinnostavista jutuista ja, että mies myös mahdollistaa sen lapsen hankinnan, josta nainen saa elämälleen merkitystä. Ja sitten miehen on myös tehtävä päivätöiden lisäksi se kaikki naisen oikkuihin liittyvä tunnetyö. Ja kun sille naiselle ei kuitenkaan mikään koskaan riitä vaan elämässä on pyrittävä "eteenpäin", joka sitten oikeasti tarkoittaa sitä, että miehen on hankittava uudempaa autoa, isompaa taloa ja kalliimpaa sisustusta, jotta naisen elämässä olisi merkitystä, mitä esitellä toisille sukupuolensa edustajille. Ja siltikin naiset valittavat aina täälläkin, että enemmän vaan pitäisi tehdä.
- NainenRuudunTakaa
Mä oon nähnyt täällä naisten vaan selittävän aiheesta valittaville miehille, että jos on erilaiset elämänarvot, niin sitten on parempi olla olematta yhdessä, eikä että miesten pitäisi enemmän tehdä.
Hyvässä suhteessahan (koskee myös ystävyyksiä) tunnetyö menee kahteen suuntaan, mutta niin että kummallakin on se lopullinen vastuu omasta elämästään eikä oleteta, että toinen on aina ehdottomasti saatavilla. Että jaetaan ja autetaan omasta halusta ja ilman riippuvuuksia.
- miehenajattelua
Aloittaja ei tunnista luontoa, luonnon kulkua jne. tai sitten ei osaa sanoa asiaansa loppuun.
On totta, että ihmisiä on suuret määrät eksynyt luonnollisuudesta, katsellen pornoa tai seksiä.
Ehkä ovat kokeilleetkin sitä?
Se ei ole luonnollista vaan sairaalloinen viite, joka sairastuttaa kokijansa itsensä.
Median rummutusta kai ja loput omaehtoista itsetuhoa.
Ilmastomuutosta ihmisissä, jossa ei lämpötilat muutu, mutta realismi on muuttunut.
Mies ja nainen menevät yhteen ja sitoutuvat siksi, että tarkoitus on perustaa perhe.
Se on luonnollista ja realismia.
Loput roikkuu sitten sairauden aalloissa. Miksei vaan voitais rakastaa?
- mitäseonkaan
No eihän se sitä arvon Pönttis tarkoitakkaan... Rakkaus on voima, joka syntyy yhteydestä, on kantava voima, kun usko loppuu ja sitä voi tankata aina toisen välittämisellä. Mutta se vaatii aina kahden ihmisen oman itsensä kantamisen, että ei kukaan voi heittäytyä vaan rakkauden harteille. Rakkaus on myös kovaa työtä itsensä ja omien tunteiden kanssa. Se on ymmärrystä toista kohtaan, avoimuutta ja ennenkaikkea rakkautta ja arvostusta itseään kohtaan.
Iso paketti. :o)
- Mäntylänhuuhkaja
Miehellä pakka taas romahtanut. Ahdistellut Jäämin Mäntylää. Roisto jakanut Mäntylän lääkkeitä Turussa ja toreilla.
- JÄÄSMINMÄNTYLÄ
Asiatonta toimintaa. Ei noudata Mäntylän ohjeita.
- hienoahienoa
Miksi sitten miehen pitää avata naisille ovi? Miksi miehen pitää tehdä aina aloite naiselle eikä toisin päin? Miksi miehen pitää käydä keskimäärin 9kk orjatyössä nuorena ja naisen ei? Miksi miehen pitää yksipuolisesti tarjota treffeillä ja baarissa yms. juomia ja ruokia? Siis vielä senkin jälkeen kun tiedossa on fakta, että naiset ovat tulonsiirtojen (verotus) kautta plussalla ja miehet miinuksella. Miksi miehen pitää aina pitää keskustelua "elossa" (tämä on monen miehen toteama juttu, että kun keskustelee naisen kanssa, niin miehen pitää koko ajan nostattaa keskustelua, kertoa jotain hauskaa yms. ja nainen ei tee itse työtä keskustelun parantamiseksi)? Kun kerrot järkevät vastaukset noihin kysymyksiin, niin katsotaan sitten löytyykö sinun esittämääsi kysymykseen järkevää vastausta.
- ihannoinesimerkkinä
Vastauksia edelliselle: miehen oven avaaminen naisille on hyviä käytöstapoja, eikä maksa mitään (ellei sitten ovi paiskaudu miehen päälle ja aiheuta sairaalakuluja, mikä tosin voi käydä ilman oven avaamista naisellekin), 9 kk orjatyötä tarkoitat ilmeisesti armeijaa, jos perhe saa lapsia niin äiti on vielä nykyisin raskaana 10 kuukautta yhtä lasta kohden ja voin sanoa, että sekään ei ihan mahtava olotila ole ja itseasiassa lapset ja ylipäätään naisten riski hankkia lapsia pienentää heidän tulojansa miehiin nähden (tämä vain koska arvotat kaiken rahan kautta). Minusta mies184 vastaus oli upea!
- ahdistaa
Miksi tuokin asia pitää vääristää noin kummalliseksi ja vaikeaksi? On aika normaalia että mies ja nainen ovat yhdessä. Jos mies ei saa parisuhdetta eikä edes seksiä niin kyllähän monen elämä muuttuu sen myötä ikävämmäksi ja tarkoituksettomammaksi.
- vaimo.on.tärkein
totta jokainen mies haluaa rakkauden eli löytää naisen jota saa rakastaa eli jos ei ole omaa naista niin ei kotia ei perhettä ei omaa kultaa eli naista niin aika turhaa on miehen elämä niin oma vaimo koti ja perhe tuo onnen miehelle niin ehkä naisilla eri juttu eli naisen onnen tuo vaihtuvat miehet tinderi koulutus raha ja vaihtuvat miehet eli oma mies oma koti ja oma perhe ahdistaa naista ja tekee onnettomaksi
- juu.ei
Eli haluat Veikka Lahtisen kaltaisen miehen, joka on munaton soijapoika ja ei-mies. Nämä miesfeministit höpisevät "tunnetyöstä" ja hoivan jakamisesta. Oikeaa miestä ei moiset höpinät kiinnostaa. Sänkyy naiset kuitenkin haluavat oikea miehen eikä mitään soijapoikaa.
- helmiä_sioille
Jos tää palsta ja palstan miehet nyt hetkeksi unohdettaisi....
Uskallan väittää, että naiset puhuu paljon enemmän miehistä kuin miehet naisista... :D "Ei kenenkään naisen tehtävä ole antaa teidän elämälle merkitystä, niin kuin ei teidänkään tehtävä ole antaa merkitystä naisten elämälle."
Kylläpä väitän että joskus muinoin. kuten vaikkpa 50-luvulla, on ollut juuri niin että nainen on kokenut että haluaa antaa miehen elämälle merkityksen, perheen ja lapsia kuten myös mies on ajatellut että voi antaa merkityksen naisen elämälle olemalla hyvä mies joka puurtaa perheensä ja lastensa eteen. On aika surullista että nykyään naiset ei enää ne asioita noin, että olisi molemminpuolinen win-win tilanne vaan että pitää olla vain naiselle win.- trolli
Voihan nenä! Ollut sen verran kiire tänään, etten pahemmin ole edes palstalle päässyt vilasemaan. Pari vuoroa takana, onneks yökkö sentään tuli ens yöks töihin. Ehkä oisin jonkun saanut illasta jo iltavuoroon töihin, en muutamaks tunniks edes yrittänyt.
"Kuten vaikkpa 50-luvulla, on ollut juuri niin että nainen on kokenut että haluaa antaa miehen elämälle merkityksen, perheen ja lapsia. Kuten myös mies on ajatellut, että voi antaa merkityksen naisen elämälle; olemalla hyvä mies joka puurtaa perheensä ja lastensa eteen."
Kas kun 50-luvulla oli hiukan niin kuin pakko; ainakin jos äijän oli itselleen ottanut/saanut ja varsinkin jos parilla oli yhteisiä lapsia. Naisen oli kestettävä se huonompikin äijän retku, jonka vahingossa oli naimakaupassa saanut! Avioeroja ei juurikaan ollut, onnettomia avioliittoja sitäkin enemmän, toki niitä oli myös onnellisia liittoja olemassa. Sota oli monenkin miehen henkisen puolen rikkonut... asiasta vaan ei puhuttu, julkisesti. Mutt todellisuudessa moni perhe kärsi miehen sotatraumoista ja sen myötä myös väkivaltaisuuksista, kotiväkivallasta.
"Kunnanjauhoja" oli suuri kynnys mennä pyytämään edes perheellisen, saati naisen joka olisi ollut eronnut juoposta väkivaltaisesta miehestään. Eivät naiset usein eronneet edes mielisairaasta miehestä, sitäkään harvassa kyläyhteisössä olisi hyvällä katsottu... mutt "kunnanjauhoja" sai!
Mä saunoitan myös hoivan täti-ihmisiä ja jutut risteilee milloin missäkin asiassa. Edellä mainitsemistani asioista olen paljon juttua kuullut... kantilta jos toiseltakin. Emolta olen samoista asioista kysellyt, hän kun on syntynyt 50-luvulla, muistaa jonkin verran siitä ajasta lähtien kun ruokakortit on poistettu, paremmin jo ala-asteille kansakouluun mentyään. Ei se 50-luku mitään herkkua ole ollut... yleislakkokin silloin koitellut maatamme. Puutetta ollut ja palkat alhaiset, sotakorvauksia kun maksettiin... niin kertoo todellakin vanhat naiset!
"On aika surullista että nykyään naiset ei enää ne asioita noin, että olisi molemminpuolinen win-win tilanne vaan että pitää olla vain naiselle win."
Joo, sosiaalihuolto on kehittynyt, eikä nykyään ole pakko olla; "hellan ja nyrkin välissä!"
Ihan oikeesti naisen ei tarvitse kärsiä niistä "jännämiehistä" jos hölmöyttään ja sinisilmäisyyttään sellaisen kanssa on yhteen mennyt! Kyllä niistä eroon pääsee; kun vaan uskaltaa apua hakea... jotkut eroe silti päätyvät naisen hengen menoon, valitettavasti.
Miehet pitää myös uhkauksin naisiaan kurissa, henkisellä väkivallalla; arvaatko, mitä sitten tapahtuu jos jätät minut! Ihan naisen kantista riippuu, pystyykö panemaan vastaan tässä tilanteessa ja jos samalla uhkaus koskee myös lapsia... on äitinä pahassa välikädessä!
Vääriä valintoja meistä tekee itsekukin, mutt miten pahoja riippuu siitä pystyykö niitä korjaamaan ja miten helposti.
Samat erehdykset ovat mahdollisia myös toiseen suuntaan nykyään, on väkivältaisia naisia, jotka terrorisoivat puolisoitaan ja lapsiaankin. Kyllä mieskin voi olla hankalassa asemassa, ja hänellä se vasta kynnys onkin hakea yhteiskunnalta apua itselleen ja lapsilleen. Kas kun yleiseti ottaen ...äitiä yleensä uskotaan asiassa kuin asiassa, huoltaja kysymyksissä. Miehen on vaan esitettävä riittävästi näyttöä naisen käytöksestä, ja vanhempia lapsiakin kuullaan näissä tapauksissa... 12 vuotias saa jo valita kumman vanhemman puoleen kääntyy huoltaja asiassa.
Ihan vaan kun 50-lukua tässä ihannoit hiukan faktaa; jota mä oon kuullut vanhemmita naisilta.
Jotkut lähes 9-kymppisiä... mutt muisti pelaa ja joskus itku silmässä muistelevat.
Käyn koiruuden kanssa pihalla, ja menen kevyen pesun jälkeen nukkumaan, oon poikki.
Hyvät yöt, kaikille tasapuolisesti! trolli kirjoitti:
Voihan nenä! Ollut sen verran kiire tänään, etten pahemmin ole edes palstalle päässyt vilasemaan. Pari vuoroa takana, onneks yökkö sentään tuli ens yöks töihin. Ehkä oisin jonkun saanut illasta jo iltavuoroon töihin, en muutamaks tunniks edes yrittänyt.
"Kuten vaikkpa 50-luvulla, on ollut juuri niin että nainen on kokenut että haluaa antaa miehen elämälle merkityksen, perheen ja lapsia. Kuten myös mies on ajatellut, että voi antaa merkityksen naisen elämälle; olemalla hyvä mies joka puurtaa perheensä ja lastensa eteen."
Kas kun 50-luvulla oli hiukan niin kuin pakko; ainakin jos äijän oli itselleen ottanut/saanut ja varsinkin jos parilla oli yhteisiä lapsia. Naisen oli kestettävä se huonompikin äijän retku, jonka vahingossa oli naimakaupassa saanut! Avioeroja ei juurikaan ollut, onnettomia avioliittoja sitäkin enemmän, toki niitä oli myös onnellisia liittoja olemassa. Sota oli monenkin miehen henkisen puolen rikkonut... asiasta vaan ei puhuttu, julkisesti. Mutt todellisuudessa moni perhe kärsi miehen sotatraumoista ja sen myötä myös väkivaltaisuuksista, kotiväkivallasta.
"Kunnanjauhoja" oli suuri kynnys mennä pyytämään edes perheellisen, saati naisen joka olisi ollut eronnut juoposta väkivaltaisesta miehestään. Eivät naiset usein eronneet edes mielisairaasta miehestä, sitäkään harvassa kyläyhteisössä olisi hyvällä katsottu... mutt "kunnanjauhoja" sai!
Mä saunoitan myös hoivan täti-ihmisiä ja jutut risteilee milloin missäkin asiassa. Edellä mainitsemistani asioista olen paljon juttua kuullut... kantilta jos toiseltakin. Emolta olen samoista asioista kysellyt, hän kun on syntynyt 50-luvulla, muistaa jonkin verran siitä ajasta lähtien kun ruokakortit on poistettu, paremmin jo ala-asteille kansakouluun mentyään. Ei se 50-luku mitään herkkua ole ollut... yleislakkokin silloin koitellut maatamme. Puutetta ollut ja palkat alhaiset, sotakorvauksia kun maksettiin... niin kertoo todellakin vanhat naiset!
"On aika surullista että nykyään naiset ei enää ne asioita noin, että olisi molemminpuolinen win-win tilanne vaan että pitää olla vain naiselle win."
Joo, sosiaalihuolto on kehittynyt, eikä nykyään ole pakko olla; "hellan ja nyrkin välissä!"
Ihan oikeesti naisen ei tarvitse kärsiä niistä "jännämiehistä" jos hölmöyttään ja sinisilmäisyyttään sellaisen kanssa on yhteen mennyt! Kyllä niistä eroon pääsee; kun vaan uskaltaa apua hakea... jotkut eroe silti päätyvät naisen hengen menoon, valitettavasti.
Miehet pitää myös uhkauksin naisiaan kurissa, henkisellä väkivallalla; arvaatko, mitä sitten tapahtuu jos jätät minut! Ihan naisen kantista riippuu, pystyykö panemaan vastaan tässä tilanteessa ja jos samalla uhkaus koskee myös lapsia... on äitinä pahassa välikädessä!
Vääriä valintoja meistä tekee itsekukin, mutt miten pahoja riippuu siitä pystyykö niitä korjaamaan ja miten helposti.
Samat erehdykset ovat mahdollisia myös toiseen suuntaan nykyään, on väkivältaisia naisia, jotka terrorisoivat puolisoitaan ja lapsiaankin. Kyllä mieskin voi olla hankalassa asemassa, ja hänellä se vasta kynnys onkin hakea yhteiskunnalta apua itselleen ja lapsilleen. Kas kun yleiseti ottaen ...äitiä yleensä uskotaan asiassa kuin asiassa, huoltaja kysymyksissä. Miehen on vaan esitettävä riittävästi näyttöä naisen käytöksestä, ja vanhempia lapsiakin kuullaan näissä tapauksissa... 12 vuotias saa jo valita kumman vanhemman puoleen kääntyy huoltaja asiassa.
Ihan vaan kun 50-lukua tässä ihannoit hiukan faktaa; jota mä oon kuullut vanhemmita naisilta.
Jotkut lähes 9-kymppisiä... mutt muisti pelaa ja joskus itku silmässä muistelevat.
Käyn koiruuden kanssa pihalla, ja menen kevyen pesun jälkeen nukkumaan, oon poikki.
Hyvät yöt, kaikille tasapuolisesti!No sä nyt veit tämän sitten ihan ääritasoille, itse kun ajattelin ihan vaan pikkaisen huomauttaa siltä kantilta että kestävämpiä liittoja solmittiin silloin ennen ja oltiin vähän enemmän tosissaan verrattuna nykypäivään jossa kaikki tuntuu olevan kertakäyttöä, korkeintaan vuosia eikä kymmeniän vuosia kestävää. Juu, en ihan täysin kiistäkään noita sun kertomia mutta asenne oli ainakin erilainen, on oltu enemmän tosissaan silloin kun on oltu.
Hyviä öitä ja unia sitten vaan, oot sä ne kyllä ansainnutkin tuollasella työnteolla ja koeta muistaa/malttaa sitten jossain vaiheessa ottaa sitten takaisinkin lomana noita ylimääräisvuoroja.- trolli
Harmaaritari kirjoitti:
No sä nyt veit tämän sitten ihan ääritasoille, itse kun ajattelin ihan vaan pikkaisen huomauttaa siltä kantilta että kestävämpiä liittoja solmittiin silloin ennen ja oltiin vähän enemmän tosissaan verrattuna nykypäivään jossa kaikki tuntuu olevan kertakäyttöä, korkeintaan vuosia eikä kymmeniän vuosia kestävää. Juu, en ihan täysin kiistäkään noita sun kertomia mutta asenne oli ainakin erilainen, on oltu enemmän tosissaan silloin kun on oltu.
Hyviä öitä ja unia sitten vaan, oot sä ne kyllä ansainnutkin tuollasella työnteolla ja koeta muistaa/malttaa sitten jossain vaiheessa ottaa sitten takaisinkin lomana noita ylimääräisvuoroja.Sorry, mutt huomautin ainoastaan siitä syystä, ett olosuhtteet silloin oli täysin erilaiset ja naiset kestivät liitoissaan ihan pakonkin edestä, mukuliensa tähden. Ei silloin nainen olis edes pystynyt yksinhuoltajana muuttamaan mukuliensa kanssa toiselle paikkakunnalle, piikomaan ja tienaamaan leipäänsä jos lapset olivat vielä pieniä.
Yhden tapauksen olen kuullut; nuorimmainen kolmesta lapsesta kun tuli koulu ikään, lähti äiti 60km päähän karjakoksi ja vei lapset mukanaan. Asui keittiön ja kamarin käsittävässä karjakon asunnossa koko pesueensa kanssa. Sai luontaisetuna maatalosta perunat ja porkkanat, kun syksyisin oli niitä pellosta myös nostamassa... karjakon töiden lisäksi.
Luomumaitoa 3 litraa päivässä, mistä itse kummas kerman maitokannunsa päältä, aina seuraavana aamuna ennen lypsylle menoa, aamu viideltä.
Hyvin oli palkka riittänyt kaikkeen välttämättömämpään, kun luontaisedut olivat sukulaistalossa (serkkunsa) hyvät hänelle ja muksuilleen. Eikä muuten tämäkään nainen virallisesti eronnut miehestään, muutti vain pois eikä mennyt takaisin enää. Ei pyytänyt aviomieheltään killinkiäkään avustuksia ja sai jäädä varmaan siksikin rauhaan, kun miehellä ei ollut mitään menemistä siihen taloon edes; toista kertaa! Kerran oli käynyt kun sai tietää missä perhe oli, isäntä oli häätänyt haulikko olkapäällä miehen matkoihinsa.
Haulikko kuulemma ei ollut ladattu, mutt sitähän kiusanhenki eikä nainenkaan; silloin ollut tiennyt. Vasta jälkeenpäin oli isäntä asian laidan maininnut serkulleen.
Jos tilanteesta ois kehittynyt suurempi riita, ois isäntä nyrkein yrittänyt sen selvittää eikä aseella, mutt varuita ihan peloitteeksi oli sen mukaansa tempaissut; antamaan pontta neuvotteluihin!
Eli sukulaisuudesta tuokin nainen sen apunsa lopulta silloin sai. Ei hänen vanhempansa itse olleet pystyneet mitenkään tilannetta helpottamaan, paitsi kertomalla tälle sukulaismiehelle ahdingosta.
Kävin aamu rapsalla, mua ei tarvittu siellä töihin, otin aamuvellin Emolle ja mukin kahvia mukaani. Hissillä ylös tullessa Juntunen oli matkassani, haki Pojun aamukävelylle ja palauttaessaan koiran, Emo aukaisi oven. Mä nukuin jo silloin omassa huoneessani sängyn päällä, koska aamulla mä pukeuduin... niin en alkanut enää vaatteita taas vaihtamaan ja ihan hyvin kahden tunnin aamu-unet tuli kiskaistua!
Mulla nyt sattuu olemaan ammatti missä kuulee ihmisiä... jos sattuu olemaan luonteeltaan puhuvaista sorttia itsekin... ja kyselen vielä lisää. Niin kyllä on ihan oikeutettua näistä asioista hiukan valottaa sitä toistakin puolta asiasta... ja ymmärränhän minä sinunkin asiasi ja sen näkökannan... mutt ei noi asiat ihan noin helppoja aina ole... ja virhe arvioita sattuu kaikille joskus, joissain asioissa. Vaikka vain käytetyn auton ostossa!
Aamunjatkoja kaikille... näkyilee, jos ehtii! - Näinpäminäfuntsin
trolli kirjoitti:
Sorry, mutt huomautin ainoastaan siitä syystä, ett olosuhtteet silloin oli täysin erilaiset ja naiset kestivät liitoissaan ihan pakonkin edestä, mukuliensa tähden. Ei silloin nainen olis edes pystynyt yksinhuoltajana muuttamaan mukuliensa kanssa toiselle paikkakunnalle, piikomaan ja tienaamaan leipäänsä jos lapset olivat vielä pieniä.
Yhden tapauksen olen kuullut; nuorimmainen kolmesta lapsesta kun tuli koulu ikään, lähti äiti 60km päähän karjakoksi ja vei lapset mukanaan. Asui keittiön ja kamarin käsittävässä karjakon asunnossa koko pesueensa kanssa. Sai luontaisetuna maatalosta perunat ja porkkanat, kun syksyisin oli niitä pellosta myös nostamassa... karjakon töiden lisäksi.
Luomumaitoa 3 litraa päivässä, mistä itse kummas kerman maitokannunsa päältä, aina seuraavana aamuna ennen lypsylle menoa, aamu viideltä.
Hyvin oli palkka riittänyt kaikkeen välttämättömämpään, kun luontaisedut olivat sukulaistalossa (serkkunsa) hyvät hänelle ja muksuilleen. Eikä muuten tämäkään nainen virallisesti eronnut miehestään, muutti vain pois eikä mennyt takaisin enää. Ei pyytänyt aviomieheltään killinkiäkään avustuksia ja sai jäädä varmaan siksikin rauhaan, kun miehellä ei ollut mitään menemistä siihen taloon edes; toista kertaa! Kerran oli käynyt kun sai tietää missä perhe oli, isäntä oli häätänyt haulikko olkapäällä miehen matkoihinsa.
Haulikko kuulemma ei ollut ladattu, mutt sitähän kiusanhenki eikä nainenkaan; silloin ollut tiennyt. Vasta jälkeenpäin oli isäntä asian laidan maininnut serkulleen.
Jos tilanteesta ois kehittynyt suurempi riita, ois isäntä nyrkein yrittänyt sen selvittää eikä aseella, mutt varuita ihan peloitteeksi oli sen mukaansa tempaissut; antamaan pontta neuvotteluihin!
Eli sukulaisuudesta tuokin nainen sen apunsa lopulta silloin sai. Ei hänen vanhempansa itse olleet pystyneet mitenkään tilannetta helpottamaan, paitsi kertomalla tälle sukulaismiehelle ahdingosta.
Kävin aamu rapsalla, mua ei tarvittu siellä töihin, otin aamuvellin Emolle ja mukin kahvia mukaani. Hissillä ylös tullessa Juntunen oli matkassani, haki Pojun aamukävelylle ja palauttaessaan koiran, Emo aukaisi oven. Mä nukuin jo silloin omassa huoneessani sängyn päällä, koska aamulla mä pukeuduin... niin en alkanut enää vaatteita taas vaihtamaan ja ihan hyvin kahden tunnin aamu-unet tuli kiskaistua!
Mulla nyt sattuu olemaan ammatti missä kuulee ihmisiä... jos sattuu olemaan luonteeltaan puhuvaista sorttia itsekin... ja kyselen vielä lisää. Niin kyllä on ihan oikeutettua näistä asioista hiukan valottaa sitä toistakin puolta asiasta... ja ymmärränhän minä sinunkin asiasi ja sen näkökannan... mutt ei noi asiat ihan noin helppoja aina ole... ja virhe arvioita sattuu kaikille joskus, joissain asioissa. Vaikka vain käytetyn auton ostossa!
Aamunjatkoja kaikille... näkyilee, jos ehtii!Niin, jos ajatellaan, niin mikäs ihme nyttenkään estää merkityksellisyyden toinen toiselleen? En ymmärräkään Harmiksen ajatusta hinkua 50-luvun ajatuksiin?
Kyllä tänä päivänäkin mies ja nainen voi toisiaan rakastaa ja sitoutua, mutta ainoa ero on, että siitä pääsee kumpikin helpommin eroon, jos tilanne äityy huonoksi.
Ei kukaan onnellisesta suhteesta mihinkään tuosta vaan lähde, vaikka siihen olisi mahdollisuus.
Vähän sama asia on tämän uuden irtisanomislain kanssa. Ei nykyään tekevää ja ahkeraa työntekijää pois potki tuosta vaan. Laki vaan oikeuttaisi potkimaan työtä kunnolla tekemättömän vötkäleen helpommin pihalle. Kummankin etuhan se on pitemmänpäälle? - aivot.jos.saisit
Näinpäminäfuntsin kirjoitti:
Niin, jos ajatellaan, niin mikäs ihme nyttenkään estää merkityksellisyyden toinen toiselleen? En ymmärräkään Harmiksen ajatusta hinkua 50-luvun ajatuksiin?
Kyllä tänä päivänäkin mies ja nainen voi toisiaan rakastaa ja sitoutua, mutta ainoa ero on, että siitä pääsee kumpikin helpommin eroon, jos tilanne äityy huonoksi.
Ei kukaan onnellisesta suhteesta mihinkään tuosta vaan lähde, vaikka siihen olisi mahdollisuus.
Vähän sama asia on tämän uuden irtisanomislain kanssa. Ei nykyään tekevää ja ahkeraa työntekijää pois potki tuosta vaan. Laki vaan oikeuttaisi potkimaan työtä kunnolla tekemättömän vötkäleen helpommin pihalle. Kummankin etuhan se on pitemmänpäälle?Lakia tullaan käyttämään työntekijöiden loppuun kuluttamiseen ja epätasapainon lisäämiseen työnantajan hyväksi etc.
- trolli
aivot.jos.saisit kirjoitti:
Lakia tullaan käyttämään työntekijöiden loppuun kuluttamiseen ja epätasapainon lisäämiseen työnantajan hyväksi etc.
No, teistä on kumpikin oikeassa. Uskallan ottaa kantaa, koska mua ei koske mitenkään tuon uuden lain voimaan tulo, ainoastaan nämä sitä lakia vastustavat lakot... on mun päänsärkyni!
Ilman tätä lakiakin pääsee kelvottomasta työntekijästä kyllä eroon.
Tosin se saattaa hieman maksaa, mutt ei tulehtuneissa keskenäisissä suhteissa; työnteosta ei nauti kukaan... ei kumpikaan osapuoli; ei työntekijät eikä työnantajakaan; voin vakuuttaa varmasti.
Osasi myös liikkua niin hilkulla ett siihen oli vaikea puuttua, yksittäiset jutut ois olleet saivartelua, mutt kokonaisuutena; se oli painostavaa, yllytti porukkaa toinen toistaan vastaan, sekä minua.
Suoraan sanottuna tuli hommattua sille tervaskannolle toinen houkuttelevampi työpaikka tarjous, jotta lähti ihan itse vapaaehtoisesti pois, niskojaan nakellen. Selvää riihikuivaa rahaa käytin siihen hankkeeseen. Käytän minäkin juonittelua ilman erityistä lakia, tarpeen vaatiessa, enkä kadu.
Työpaikan ilmapiiri parani, (tuskin) kellään... ei ole ikävä hänen poislähtönsä vuoksi; kukaan ei varmaan kaipaa sitä ainaista nälvimistä ja toisten aliarvioimista... tai hänen käskytyksiään. Eikä kyseinen henkilö ollut edes missään johtavassa asemassa täällä, oli ainoastaan ottanut itse sen aseman itselleen narsistisella asenteellaan ja muut alistuivat siihen.
Jotkut työnantajat käyttäisivät lakia kyllä hyväkseen, senkin mä uskon, aina on ns. väliinputoajia!
Eikä mun käyttämä juttukaan niitä kaikkein fiksuimpia ole, mutt jotain oli tehtävä, kun mä nyt en ainakaan uutta työpaikkaa ruvennut itselleni luomaan. Kun tilanne alkoi olla se; kumpaa meistä kuunnellaan esim. työtehtävien jaossa. Hän yksinkertaisesti muutti niitä uudelleen; mun jakoni jälkeen, josta mä en sen jälkeen tiennyt enää... kenen mistäkin asiasta piti huolehtia.
Tämä tervaskanto kun pääsi siten huomattavasti muita pienemmällä työnteolla, mikä ei minusta ollut oikeuden mukaista ja kohtuullista. Tässä kohtaa voidaan puhua mainitsemastasi työntekijöiden loppuun kuluttamisesta ja epätasapainon lisäämisestä, yhden työntekijän hyväksi. Vuduja ei tullut, otti ihan itse... ja syynä ahneus ja laiskuus ja tiesi varmasti ett on ajan kysymys milloin multa pinna loppuu hänen kieroiluunsa. trolli kirjoitti:
Sorry, mutt huomautin ainoastaan siitä syystä, ett olosuhtteet silloin oli täysin erilaiset ja naiset kestivät liitoissaan ihan pakonkin edestä, mukuliensa tähden. Ei silloin nainen olis edes pystynyt yksinhuoltajana muuttamaan mukuliensa kanssa toiselle paikkakunnalle, piikomaan ja tienaamaan leipäänsä jos lapset olivat vielä pieniä.
Yhden tapauksen olen kuullut; nuorimmainen kolmesta lapsesta kun tuli koulu ikään, lähti äiti 60km päähän karjakoksi ja vei lapset mukanaan. Asui keittiön ja kamarin käsittävässä karjakon asunnossa koko pesueensa kanssa. Sai luontaisetuna maatalosta perunat ja porkkanat, kun syksyisin oli niitä pellosta myös nostamassa... karjakon töiden lisäksi.
Luomumaitoa 3 litraa päivässä, mistä itse kummas kerman maitokannunsa päältä, aina seuraavana aamuna ennen lypsylle menoa, aamu viideltä.
Hyvin oli palkka riittänyt kaikkeen välttämättömämpään, kun luontaisedut olivat sukulaistalossa (serkkunsa) hyvät hänelle ja muksuilleen. Eikä muuten tämäkään nainen virallisesti eronnut miehestään, muutti vain pois eikä mennyt takaisin enää. Ei pyytänyt aviomieheltään killinkiäkään avustuksia ja sai jäädä varmaan siksikin rauhaan, kun miehellä ei ollut mitään menemistä siihen taloon edes; toista kertaa! Kerran oli käynyt kun sai tietää missä perhe oli, isäntä oli häätänyt haulikko olkapäällä miehen matkoihinsa.
Haulikko kuulemma ei ollut ladattu, mutt sitähän kiusanhenki eikä nainenkaan; silloin ollut tiennyt. Vasta jälkeenpäin oli isäntä asian laidan maininnut serkulleen.
Jos tilanteesta ois kehittynyt suurempi riita, ois isäntä nyrkein yrittänyt sen selvittää eikä aseella, mutt varuita ihan peloitteeksi oli sen mukaansa tempaissut; antamaan pontta neuvotteluihin!
Eli sukulaisuudesta tuokin nainen sen apunsa lopulta silloin sai. Ei hänen vanhempansa itse olleet pystyneet mitenkään tilannetta helpottamaan, paitsi kertomalla tälle sukulaismiehelle ahdingosta.
Kävin aamu rapsalla, mua ei tarvittu siellä töihin, otin aamuvellin Emolle ja mukin kahvia mukaani. Hissillä ylös tullessa Juntunen oli matkassani, haki Pojun aamukävelylle ja palauttaessaan koiran, Emo aukaisi oven. Mä nukuin jo silloin omassa huoneessani sängyn päällä, koska aamulla mä pukeuduin... niin en alkanut enää vaatteita taas vaihtamaan ja ihan hyvin kahden tunnin aamu-unet tuli kiskaistua!
Mulla nyt sattuu olemaan ammatti missä kuulee ihmisiä... jos sattuu olemaan luonteeltaan puhuvaista sorttia itsekin... ja kyselen vielä lisää. Niin kyllä on ihan oikeutettua näistä asioista hiukan valottaa sitä toistakin puolta asiasta... ja ymmärränhän minä sinunkin asiasi ja sen näkökannan... mutt ei noi asiat ihan noin helppoja aina ole... ja virhe arvioita sattuu kaikille joskus, joissain asioissa. Vaikka vain käytetyn auton ostossa!
Aamunjatkoja kaikille... näkyilee, jos ehtii!"Eli sukulaisuudesta tuokin nainen sen apunsa lopulta silloin sai. Ei hänen vanhempansa itse olleet pystyneet mitenkään tilannetta helpottamaan, paitsi kertomalla tälle sukulaismiehelle ahdingosta."
Hyvähän tuo kun pääsi sitten noin eroon huonosta miehestään, varmaan ollut rankkaa mutta senaikainen yhteisöllisyys, siis sukulaiset avittivat sitten vaikeassa paikassa ja sitähän minäkin tässä hain että vaikka varmasti elämä on ollu silloin monella tapaa rankempaa ja raskaampaa on kuitenkin hyvät ihmiset ollleet valmiita auttamaan toisiaan. Tuossa avauksessakin kun juurikin ollaan sitä mieltä että kukaan ei ole vastuussa toisesta, no toki tavallaan niin onkin mutta ollaanko menty jo sitten liikaa sinne ääripäähän että kukaan ei oikein enää välitäkään sitten kuni vain tasan omista asioistaan? Onhan nykyäänkin vielä toki maaseudulla enemmän tuota yhteisöllisyyttä, joskus se saattaa toki olla ahdistavaakin jos "työnnetään nenä toisten asioihin" mutta on siinä varmaan monasti myös sitä välittämistä, katsotaan vähän naapurin perään että pärjää.
Varmaan tulee mummoilta & papoilta hyvä tarinoita ja heillekin mukavaa kuin joku kuuntelee, juttelee ja on kiinnostunut, nuohan on kuitenkin katoavaa kansanperinnettä niin kiva jos niistä osasi saat kuulla ja välittää sitten eteenkinpäin aina toisinaan. Juu, näkyillään.
.. Onko Sulla muuten joku MessiasSyndrooma tjmv., kun Selvästi näemmä Kuvittelet (aika usein), että Sulle Sopivat Jutut/Ohjeet jne. Soppii kaikille Muillekin yms.. ;P
.. Totuushan on, että ne Sopii (Ehkä) Sulle ja Sun Kaltaisilles.. ;P- 101prosHetero
Tunnetyö. Se on homoille.
- 57ksrks7kryw45euj
Miksi naiset olettavat että jollei mies lässytä tunteista on tunteeton, kylmä tai patoutunut?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oliko pakko olla taas tyly?
Miksi oot niin tyly mua kohtaan nykyään? Ei edes tunneta kunnolla. Katseita vaihdettu ja varmasti tunteet molemmin puoli572464Kemijärven festarit 2025
Onpas taas niin laimea meininki. Eikö tosiaan saada parempia artisteja? ☹️121515Naisella tisulit, kuin lehemän utarehet
Oli kyllä isot tisulit naisella, kuin lehemän utarehet, vaikka paita oli päällä, niin tisulit erottui.211253- 1021166
- 83957
Johanna Tukiainen hakkasi miehen sairaalaan!
Viime päivien tiktok-keskusteluissa on tullut esiin, että Johanna Tukiainen on jatkanut väkivaltaista käytöstään. Hän h121947Kalateltta ja Siipiteltta
Siipiteltasta ei saa ruokaa ollenkaan ja ovatko työntekijät ihan selvin päin siellä. Kalateltassa taas lojuu käytetyt la12947Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen20916Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?22900Jännä tunne kun ekaa kertaa elämässään tuntuu siltä
Että on tarkoitettu jollekin. Saattaahan tuo olla että on sekaisin kuin seinäkello, mutta silti tunne yhteenkuuluvuudest56861