Mies muutti Afrikkaan auttamaan leijonia

Kai me kaikki tulkitsemme asiat omista lähtökohdistamme. Minä näen nykyisen diskurssin, johon viittaat, normaalina vastuunkantamisena. Meistä jokainen tekee sekä 'hyviä' että 'huonoja' ratkaisuja, riippuen näkökulmasta. Pidemmälle vietynä voidaan havaita, että teon tarkoitusperästä riippumatta sillä voi olla sekä 'hyviä' että 'huonoja' vaikutuksia, jälleen näkökulmasta riippuen. Asiat ovat harvoin, jos koskaan, yksinkertaisen mustavalkoisia.

Erilaisten epäkohtien esiintuominen antaa ymmärtää, että lukijaa pidetään vastuullisena ja valmiina keskustelemaan niistä ja myös muuttamaan tarvittaessa toimintaansa tai ainakin olemaan kykenevä tarkastelemaan sitä kriittisesti. Minulle ongelmien lakaiseminen maton alle ja sankariksi nostaminen olisi hyysäystä ja paapomista, jota ei aikuinen ihminen kaipaa. Sehän antaisi ymmärtää, että lukijaa pidetään lapsellisena ja kypsymättömänä ihmisenä, joka ei kykene kantamaan aikuisen vastuuta. Syyllisyydessä muhiminen ei ole hedelmällistä. Niissä asioissa, joissa tietää toimineensa kehnosti, voi kantaa suoraselkäisesti vastuunsa ja pyrkiä parempaan. Niissä, joissa tietää toimineensa riittävän hyvin, ei puolestaan ole aihetta syyllisyyteen.

Ehkä tässäkin ratkaisevaa on se, näkeekö ihminen itsensä ja muut yksilöinä vai ryhminä. Jos oma ajattelu perustuu ihmisten näkemiseen ryhminä ja ajattelee muidenkin tekevän näin, niin totta kai silloin helposti uhriutuu, jos omaan 'joukkoon' kuuluvaa tuodaan esiin negatiivisessa valossa. Silloin sen näkee kritiikkinä koko joukkoa, myös itseä, kohtaan ja luonnollisesti usein aiheetta. Epäreilultahan se tuntuu ja onkin, jos se on sellaiseksi tarkoitettu.

Avain asiaan lienee sen oivaltaminen, että osa ihmisistä ei keskity tällaiseen ryhmäajatteluun vaan yksilöajatteluun. Kun yksilökeskeisesti ajatteleva ihminen kritisoi jotakuta, hän arvostelee vain sitä, jota sanoo arvostelevansa. Hän ei näe samanlaista joukkoa, kuin joku toinen, eikä hänen sanomisensa siten kohdistu joukkoon vaan yksilöön tai yksilöihin. Kun jonkun puheesta tulee syytetty olo, kannattaa miettiä, onko se puhe oikeasti sisältänyt syyttämisen juuri sinua tai ajattelemaasi joukkoa kohtaan, vai onko kyse ajattelun eroista em. asiassa.

Tämäkin on toki yksinkertaistus ja todellisuus on paljon monitahoisempi.

Kyllä täytyy olla vähintäänkin sekopää, jos lähtee paapomaan leijonia afrikkaan samaan aikaan, ku euroopassa vanhukset kuolevat nälkään koteihinsa. On maailma sekaisin!

Samanlaisia vatipäitä on suomen helsinkikin pullollaan. Pitävät iseänsä oikein "vihreinä", mutta hörppivät kahvilassa tehoviljellyllä soijalla höystettyä latteaan. Kaiken kukkuraksi tuo soijasonta on rahdattu valtavilla saastuttavilla laivoilla jostain kiinasta.

Tarvittais varmaan jonkinlainen katastrofi, jonka seurauksena ihminen joutuisi oikeasti elämään luonnosta muutaman kuukauden. Tuollaisella "kuurilla" päästäis eroon näistä hörhöttäjistä, koska he kuolisivat nälkään helsinkiläiseen betoniputkaansa.