Oikeus kirjoittaa todellisista tapahtumista ja ihmisistä?

Onhan tuollaisia avainromaaneja aina julkaistu. Ei siitä voi oikeuteen haastaa, jos romaanin kirjoittaa, ellet sitten mainitse ketään oikealla nimellä.

Nimet kun muutat niin ok. Vaitiolovelvollisuuden piirissä olevan tiedon suhteen asia ei ole aivan niin yksinkertainen.

Itsellä käynyt sama ajatus mielessä, sillä erotuksella, että asian yhteyteen kuuluu salassapito ja oikeus on määrännyt päähenkilön asiakirjat salaisiksi sadaksi vuodeksi. Miten tällaisessa tapauksessa.

Niin, ja olenhan itsekin kirjoittanut tositapahtumiin perustuvan kirjan Vanha nainen Espanjassa. Se on julkaistu pari vuotta sitten enkä vielä ole saanut haastetta käräjille.

Varoitin etukäteen vieraakseni ilmoittautuneita, että ehkä teen kirjan matkan tapahtumista. Annoin käsikirjoituksen ekan version kaikkien vieraideni luettavaksi ja jos oli jotain mitä eivät halunneet kirjaan tai jos halusivat korjata virheitä tai jos oli muuta huomautettavaa, niin se oli oikea hetki. Nimet tietysti vaihdoin ja häivytin tunnistettavuutta muutenkin. Kaikkea tapahtunutta en ottanut kirjaan mukaan, mutta jos tapahtumalla tai keskustelulla oli tärkeä merkitys kirjan rakenteen kannalta, annoin sen olla, Siten kirjaan tuli tapahtumia, jotka olisin mieluiten pitänyt vain omana tietonani.

Kirjaan päässeet henkilöt tuntuvat olevan oikein tyytyväisiä omasta roolistaan. Myöhemmin luin jostakin raharikkaasta, joka halusi niin kovasti kirjan henkilöksi, että oli valmis maksamaan siitä mukavan summan kirjailijalle. Pitää vaan kertoa ihmisistä kunnioittavasta ja ilman seiskatyyliä. Ja mitään salassapidettävää eli vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa ei saa tietenkään paljastaa. (terv. nimim. eirohkea).

Toteutuspa ratkaisee paljon. Jos pyrit suututtamaan ja loukkaamaan yleensä ihmiset suuttuvat ja loukkaantuvat ja toimivat sitten sen mukaan. Onhan tällaisia kirjoitettu vaikka kuinka paljon.