Luomismalli olettaa että eliökunta rappeutuu,joka nojaa siihen että informaation määrä ei voi kasvaa missään olosuhteissa.
Tästä herää kysymyksiä:
Miten rappeutuminen näkyy eliökunnassa?
Miten rappeutuminen sopii sairaalabakteereiden syntyyn ja lajiutumiseen?
Miten voisimme falsifioida rappeutumismallin?
Tästä herää kysymyksiä:
Miten rappeutuminen näkyy eliökunnassa?
Miten rappeutuminen sopii sairaalabakteereiden syntyyn ja lajiutumiseen?
Miten voisimme falsifioida rappeutumismallin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Missä menevät perusryhmän rajat?
Miten voimme havainnoin osoittaa perusryhmien rajojen menevän juuri siitä?
Miten perusryhmien rajoja voidaan tutkia?
Miten perusryhmämalli voidaan falsifioida?
sopii sairaalabakteerien syntyyn...?
Ihmisten vastustuskyky on rappeutunut/rappeutuu!
Huomattavaa on,että sairaalabakteerit ovat resistenttejä antibiooteille,joita on ennen käytetty niiden tappamiseen. Niillä ei siis ole varsinaista suhdetta ihmisen immuunipuolustuksen tasoon.
Rappeutuuko siis kemia?
Toisaalta myös ihmisten puolustuskykykin on kehittynyt kun jotkut tietyt taudit olivat ennenmuinoin usein jopa tappavia, mutta nykyään useimmiten vain riesoja..
Luomisoppineet syyttävät että evoluutikoilla ei ole todisteita. Kuitenkaan heillä itsellään ei ole sanaakaan sanottavana puolustaakseen perusryhmiään ja rappeutumismallia. Heillä ei ole todisteita asiansa puolesta.
tämän radiohiljaisuuden voi päätellä johtuvan siitä että todisteita ei ole. Eli että koko luomisoppi on harhaista toiveajattelua.
Evoluution todeksi tietävät vain eivät ole niin maanisia ihmisiä, että jaksaisivat kerta toisensa jälkeen kirjoittaa samat perustelut yhä uudestaan ja uudestaan samoille hihhuleille!
Kaikkiin keskusteluihin ei ehdi osallistua, kun sitten jäisi niin monta kesken, että voisit sitten valittaa siitä.
Jos vastaan nyt vain lyhyesti tuohon rappeutumisen näkyvyyteen, niin oletko sitten iloinen ainakin yhden päivän?
Jos rappeutuminen mahtuisi myös evoluutiomalliin(esim. turhan näkökyvyn surkastuminen pimeässä luolassa)
en olisi tyytyväinen.
Mutta jos esität selvät rappeutumisen todisteet jotka yksiselitteisesti osoittavat että muu ei tule kysymykseen,niin kyllä.
Olen tyytyväinen ainakin yhden päivän.
Minulla on sellainen tuntuma, että sinulla on eri kriteerit evoluutio-opille ja eri kriteerit "kilpaileville" selityksille.
Tässä nyt ei siis riittäisikään se, että rappeutuminen on pääsääntö?
Jonkin asian osoittaminen mahdottomaksi tai mikä on kait sama asia, jonkin asian osoittaminen ainoaksi vaihtoehdoksi, lienee mahdotonta aukottomasti. Tässähän tulee jo Gödel vastaan osoittaessaan, ettei aukottomasti todistettua _alkuoletusjoukkoa_ ole mahdollista rakentaa edes matematiikkaan.
En siis pyri esittämään rapeutumista jossakin yksityikohdassa, vaan pääsääntönä, mutta ei kuitenkaan aukottomana pääsääntönä.
Jos se ottaa luonnonvalinnan huomioon ja todistaa että rappeutuminen pääsääntöistä,niin kyllä se käy.
Lähinnä vain sitä,että Tarvonen usein laittaa yksittäistapauksen esille ja väittää sitä päätapaukseksi.
Jos pystyt päätäpaukseksi osoittamaan
(vieläpä niin että termodynamiikkaa on käytetty oikein) niin hyvä!
Squirrel:[Jos se ottaa luonnonvalinnan huomioon ja todistaa että rappeutuminen pääsääntöistä,niin kyllä se käy.]
Kun olet niin kova tivamaan tuota falsifikaatiokriteeriä, niin onko luonnonvalinnan teorialla sellaista? Popperilta kun se jäi löytämättä, tietääkseni.
Siis huomioin tuon luonnonvalinnan, jos esität viittauksen peerreview-artikkeliin, jossa luonnonvalinnan teorialle on annettu käyttökelpoinen falsifikaatiokriteeri.
Kukas sitä nyt epätieteellisiä seikkoja huomioi?
Moi !
Asia kiinnostaa kovastikkin, siksi totean että eikö luonnonvalinta sinänsä sinusta ole itsestään selvää;
ympäröivä luonto vaikuttaa eliön selviämismahdollisuuksiin, ja vastaavasti eliön ominaisuudet voivat helpottaa, edesauttaa, eliön selviämistä.
Eikö tuo ole itsestään selvää?
Mutta millainen on tuon falsifikaatiokriteeri?
Sekö että tekisi havainnon että hitaampi juoksija menee savannilla nopeammin saalistajaa karkuun?
Aika vaikeaa keksiä. Hiukan sama kuin miten falsifioisi sen seikan että minä näen auringon pilvettömällä taivaalla keskellä päivää.
Minusta tuon tyyppiseen "faktaan" ei ole helppoa keksiä falsifikaatiokriteeriä.
--
Alex:[Minusta tuon tyyppiseen "faktaan" ei ole helppoa keksiä falsifikaatiokriteeriä. ]
On ainakin kahden tyyppisiä ilmiöitä, joiden selityksillekin on mielestäni vaikea keksiä kunnon kriteerejä:
1) Syynähän voi olla faktan historiallinen luonne. Mikä kumoaisi sen, että Hitler oli Saksan johtaja? Historiallisen tapahtuman ainutkertaisuus estää ainakin toistamalla kokeiden teon.
2) Fakta voi olla niin ympäripyöreä, ettei se kiistä mitään. Pekan liikeoppi: "kappale liikkuu tai on levossa"
Luonnonvalintaoppi ei liene historiallinen. Mutta onko se ympäripyöreä?
Ja olipa syy mikä tahansa, Squirrel on vaatimassa falsifikaatiokriteeriä selitykselleni. En voi käyttää luonnonvalintaa, ellei se täytä tuota vaatimusta.
On mahdotonta esimerkiksi falsifioida karhu.
Miten todistat että karhua ei ole?
NNNo!
Oletetaan että karhua ei ole.
Jos tämä falsifioituu(ts. saadaan havainto karhusta) niin karhu on ihan käypä havainto ja voidaan ottaa teoriaan.
Eli luonnonvalinnasta:
Valikoituvatko antibioottiresistentit bakteerit antibioottiliemessä eloon ja muut karsiutuvat?
Oletetaan että ei.
Jos kuitenkin havaitaan että antibioottiresistenttien määrä lisääntyy muiden kustannuksella->Valinta on käypä havainto.
Pyysin luonnonvalintaopin falsifikaatiokriteeriin viitettä tiedejulkaisuus. Oppikirjakin käy, jos ei heti julkaisua heti löydy.
Oletko antanut jo pyydetyn viitteen?
kiistatta täysin silmättöminä syntyneet lapset
viimeisen kymmenen vuoden aikana.Geneettinen muutos on periytyvä.Vastaavaa päinvastaista kehitystä
ei ole todistettu.
Koko luontoympäristömme on rappeutunut.Sukupuuttoon kuolee jatkuvasti lisääntyvä määrä eliöitä.En ole tyytyväinen kehityksen suuntaan hetkeäkään.Kaikki liittyy kaikkeen.
Katso aiempaa viestiäni:
Mitään olemassaoloväitettä ei voi falsifioida suoraan!
Et voi falsifioida karhua.
Yritä!
Luonnonvalinnan falsifikaatiokriteeri menee siten,että ensin oletetaan että luonnonvalintaa ei ole.
Ja jos kaikesta huolimatta valikointia tapahtuu,niin negaatio falsifioidaan,jolloin sitä voidaan käyttää tiedejulkaisuissa.
Sama asia koskee tietysti Suunnittelijaa:
Eli aluksi emme oleta sitä olevan.
Jos jostain löytyy havainto joka falsifioi epäolemisen,niin sitten se voidaan olettaa!
Ihmettelen sisälukutaitoasi...ei millään pahalla.
Valitan,näin se vain menee...
Jos falsifikaatiokriteerin keksijä Popper esitti (aluksi), ettei luonnonvalinanTEORIA ole falsifikaatiokriteeriä täyttävä, niin kyllä asiasta pitäisi saada vähän vahvempaa näyttöä kuin sinun esityksesi.
Popperhan meni väittämään, että koko evoluutioteoria on marxilaisuuteen verratava esitys, "metafyysinen tieteellinen ohjelma" tms. Myöhemmin hän peruutteli, että kyllähän evoluutio on sittenkin (muilla perusteilla?) tiedettä, mutta minulta on ainakin jäänyt huomaamatta, että hän olisi esittänyt tässäkin ketjussa peräämääni luonnonvalintaopin falsifikaatiokriteeriä.
Sinä näytät puhuvan ilmiöistä sinänsä (esim. karhuista) minä taas ilmiöitä kuvaavista malleista (teorioista tms), joilla ennustettaisiin ilmiöiden käyttäytymistä. Eli ohi menee.
Ehkä pääsiäisen jälkeen esitän sitten sen rappeutumisen pääsäännön (ilman ennakkojehtojasi), ettei tämä mene vain tähän kinaan, ikäänkuin tekosyyksi minulle. Hyvää pääsiäistä!
Rappeutuminen on pääsääntö, mutta sitä on vaikea havaita, koska kaikki biosfäärin muutokset on "evoluutiota". Ts. evoluutiolla ei ole eikä - suuntaa, tai mitään muutakaan suuntaa, se on vain muutosta, mm. sukupuuttoja.
Jotta rappeutumisen voisi havaita pääsäännöksi, se pitäisi pystyä määrittelemään. Informaatiosta puhuminen ei paranna tilannetta, jollei informaatiota ole määritelty tarpeeksi tarkasti ja mieluummin mitattavasti.
Vaikeutena on monimuotoisuuden kasvun ja rappeutumisen erottaminen eräissä tilanteissa. Jos säteilytämmme populaation perintötekijöitä ionisoivasti (radioaktiivisesti), monimuotoisuus kasvaa, ts. syntyy lisää enemmän tai vähemmän sairaita mutaatioita. Tämähän on evoluution etenemistä, miten sitä voi kutsua rappeutumiseksi?
Niinpä yritän pelkistää asiat koko biosfäärin kattaviksi muutoksiksi. Kun koko biosfäärin keskimääräinen (absoluuttinen) fitness eli kelpoisuus kasvaa, on muutos evoluutiota ja jos se vähenee, on muutos -evoluutiota, eli rappeutumista.
Nyt sitten pitäisi keksiä mittari tuolle /- evoluutiolle, eli monimuotoisuuden ja kelpoisuuden kasvulle toisaalta ja rappiolle toisaalta. Pelkän kelpoisuuden (fitness-arvon) mittariksi riittäisi solujen lukumäärä, mutta monimuotoisuuden mukaan otto ehkä tarkentaa ennustetta. Onhan nimittäin runsas, mutta yksilajinen biosfääri ilmeisen epästabiili ilmiö pitemmällä aikavälillä.
Näinpä tulemme siihen, että E = f(N,B,t) eli että suunnallinen evoluutio on lukumäärän (N), monimuotoisuuden (B) ja ajan (t) funktio . Jo aiemmin olen ehdottanut, että niiden suhde olisi jotain seuraavan tapaista:
dE/dt = aBdN/dt bNdB/dt
missä
dE/dt on evoluution suunta, eli biosfäärin muutos ajan kuluessa
a ja b ovat skaalauskertoimia
dN/dt on solujen lukumäärän muutos biosfäärissä ajan kuluessa
dB/dt on monimuotoisuuden muutos biosfäärissä ajan kuluessa
Vaikein mitattava noista on B. Biodiversiteetin mittarina voinee käyttää eliöiden tai populaatioiden välisiä minimimutaatio- tai geneettisiä etäisyyksiä (esiintyy sukupuuesityksissä).
Jonkin verran voidaan myös luokitella syitä, mitkä aiheuttavat muutoksia: biosfäärin sisäiset "evolutiiviset" syyt ja toisaalta biosfäärin ulkoiset (esim. kosmiset) syyt. Geokemialliset ja meteorologiset syyt ovat noiden ääripäiden välissä, sillä biosfääri vaikuttaa, ja Gaia hypoteesin mukaan peräti ohjaavasti, maapallon pinnan kemiaan ja sääoloihin.
Jos nyt sitten tarkastelemme tämän hetkistä tilannetta, niin dB/dt on negatiivinen, eli monimuotoisuus on häviämässä. Syyksi ei esitetä biosfäärin ulkoisia, esim. kosmisia syitä, eikä geokemiaa tai säätiloja, vaan ainoastaan yhtä evoluution tuottamaksi väitettyä superlajia.
Koska toisaalta kukaan ei ole esittänyt N:n kasvavan, voimme olla melko turvallisella pohjalla sanoessamme rappion olevan pääsääntö nykyisessä biosfäärissä, eli siis dE/dt on negatiivinen.
Jos otamme tarkasteltavaksi pitemmät ajan jaksot, emme voi suorittaa sitäkään mittausta mitä nykyaikana olisi mahdollista. Kun kyselin täällä arveluja, olisiko parin tuhannen vuoden takainen biosfääri pärjännyt dinojen valtakauden elämälle, yleinen arvelu näytti olleen, ettei olisi pärjännyt ainakaan lämpimällä vyöhykkeellä. Tämä on siis myöntö sille, että biosfäärin fitnessin oletetaan huonontuneen, eli rappion edenneen pitkälläkin aikavälillä.
Moi !
Lyhyellä aikavälillä (< 100000 vuotta) muutos voi olla minkä suuntainen tahansa. Aivan kuten mittukset auringon aktiivisuudesta tai ilman lämpötilasta pihalla, mittausjakso on sopeutettava mitattavan suureen luonteeseen.
Pitkällä tähtäimellä taitaa näyttää siltä että biodiversiteetti ei ole oleellisesti muuttunut. Kaikkiin ekologisiin lokeroihin kehittyy niitä hyödyntäviä eliöitä.
--
huomio:
>Jotta rappeutumisen voisi havaita pääsäännöksi,
>se pitäisi pystyä määrittelemään.
Näyttää täsmälliseltä ja tarkasti määriteltävissä olevalta asialta. Sopii erinomaisesti sunnuntaisaarnan osaksi. Vaan jos vähän pintaa raaputat, niin löydät tyhjää.