Onko teillä kykyä ja halua toisten ihmisten huomioimiseen ? Jos on, niin miten se asia ilmenee ? -Likinäkörillitäti
Toisten ihmisten huomioiminen
Anonyymi
60
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Kykenen kyllä siihen mutta en jaksa sitä kauaa. Siksi on parempi vain olla yksin. Yritän pitää aina keskustelut tasapainossa niin että minun asioista ei puhuta ainakaan enempää kuin muiden asioista. Yritän siis olla kohtelias ja toivon että toinen tuntisi itsensä tärkeäksi. Myönnän kyllä että taustalla tässä on vain se toive että selviäisin tilanteesta kunnialla ja pääsisin kotiin juopottelemaan
Monella tavalla... Ensinkin sanon suoraan positiivisenkin huomion. Olet kiva, olet tärkeä, ihana, mukava, rakas jne.
Sitten saatan vaikka omalle lapselle olla ostamatta energiajuomaa, vaikka se sitä haluis. Sanon, ettei hän tarvitse lisäenergiaa. Ja kerron mitä verten ne tuotteet on....ei vain makua varten. :o)
Linkoan naapurin vanhemman naisen pihan samalla, kuin oman, jos on aikaa. Autan häntä raskaammissa hommissa jos kerkeän. Toivotan naapureille päivää, aamua, iltaa tai vaan moikkaan, jos en jää suustani kiinni.
Pidän yhteyksiä ihmisiin muutenkin, no tähän aikaan etänä, mutta kuitenkin.
Ja kaikki tämä on vain mun elämää, ei mitään työtä... Tulee luonnostaan. :o)Hellyttelyt ei kuulu kaikkien miehien sanavarastoon ollenkaan. Tai monilla ehkä suhteen alkuun, mutta ajankuluessa ne hiipuu siinä missä kaikki muukin kommunikointi ja läheisyyden osoittaminen. Monet lepertelee vain silloin, kun ovat jotain ( seksiä) vailla, muuten ei lempeitä sanoja vuodateta, edes harvakseltaan ilman oheisia.
Olen sitä monesti vähän ihmetellyt, että miksi niin? Mikä noissa sanoissa on niin vaikeaa?
En tiedä sitten onko sekin huono asia, jos tulee helposti sanottua rakas, olet ihana tms. Menettääkö se sitten merkitystään, kun sitä sanoo useammin, kuin kerran viikossa ja muulloinkin, kun alastaomat alavartalot vastakkain?
Mä olen ainakin onnistunut valitsemaan aina ne ihmiset kumppaniksi, joilta vuosien mittaan katoaa kyky ilmaista tunteitaan suusanallisesti, useinmiten jopa harvoin muutoinkaan.Sinäkin olet törmännyt siihen ainakin täällä, että puhuva mies on 'naisellinen'. Ehkäpä tunteistaan puhuva mies koetaan naiselliseksi miesten keskuudessa herkemmin, kun naiset taas saattavat jopa arvostaa sitä ominaisuuutta miehessä ja kärsiä siitä, ettei oma kumppani osaa puhua auki tunteitaan. Huomioida.
Suomalaisessa kulttuurissa kaiketi vierastetaan tunteellisuutta, muualla kun häissä ja hautajaisissa. Sikäli en ihmettele, miksi osa naisista etsii ja löytää muista kulttuureista miehiä puolisoikseen. Kulttuureista joissa miehelläkin on kyky ja lupa olla tunteellinen ja näyttää se arjessa niin monin tavoin. Muutoinkin kun murjottamalla ja murisemalla jotain epämääräistä. :DJan1 kirjoitti:
Sinäkin olet törmännyt siihen ainakin täällä, että puhuva mies on 'naisellinen'. Ehkäpä tunteistaan puhuva mies koetaan naiselliseksi miesten keskuudessa herkemmin, kun naiset taas saattavat jopa arvostaa sitä ominaisuuutta miehessä ja kärsiä siitä, ettei oma kumppani osaa puhua auki tunteitaan. Huomioida.
Suomalaisessa kulttuurissa kaiketi vierastetaan tunteellisuutta, muualla kun häissä ja hautajaisissa. Sikäli en ihmettele, miksi osa naisista etsii ja löytää muista kulttuureista miehiä puolisoikseen. Kulttuureista joissa miehelläkin on kyky ja lupa olla tunteellinen ja näyttää se arjessa niin monin tavoin. Muutoinkin kun murjottamalla ja murisemalla jotain epämääräistä. :DVäitän, että ne suhteet on tasapainoisempia ja intohimoisempia, missä uskalletaan rakastaa ääneen, puhumalla, koskettamalla, tekemällä yhdessä, muutoinkin, kun 20 cm sisäkkäin sätkiessä.
Jan1 kirjoitti:
Väitän, että ne suhteet on tasapainoisempia ja intohimoisempia, missä uskalletaan rakastaa ääneen, puhumalla, koskettamalla, tekemällä yhdessä, muutoinkin, kun 20 cm sisäkkäin sätkiessä.
No väittäisin, että olen itsekkin ollut tuollainen jäykkä turpa kiinni jököttäjä. Tietty suhdekin oli kamsla, mutta osin myös siksi... pitkään jos suhde ajautuu väärään suuntaan, sitä vaan erkanee toisistaan.
Mutta mikä trki minusta tuon mykän kutaleen? Se oli sen oman ”roolin” vääryys. Minä en saanut olla heikko, minun piti olla se turva ja plaapatiplaa. Ei minua kukaan lohduttanut, minut ajettiin pois kuorsaamasta ja minun piti olla hellä ja koskea... entäs minä? Niin... mä olin vaan mies. Juro tuppisuu työntekijä.
No en mä ole saanut tunteistapuhujanakaan nyt kovin lopullisen hyvää palautetta. Kaksi huikeaa romsnssia on päättynyt siulun repivään suruun, josta en ehkä pääse irti kuin uudella rakkaudella, mutta miksi? Miksi enää lähtisin?
Vaikea laji... moottoripyörällä huristelu on helpompaa! 😬😎👌Disse kirjoitti:
No väittäisin, että olen itsekkin ollut tuollainen jäykkä turpa kiinni jököttäjä. Tietty suhdekin oli kamsla, mutta osin myös siksi... pitkään jos suhde ajautuu väärään suuntaan, sitä vaan erkanee toisistaan.
Mutta mikä trki minusta tuon mykän kutaleen? Se oli sen oman ”roolin” vääryys. Minä en saanut olla heikko, minun piti olla se turva ja plaapatiplaa. Ei minua kukaan lohduttanut, minut ajettiin pois kuorsaamasta ja minun piti olla hellä ja koskea... entäs minä? Niin... mä olin vaan mies. Juro tuppisuu työntekijä.
No en mä ole saanut tunteistapuhujanakaan nyt kovin lopullisen hyvää palautetta. Kaksi huikeaa romsnssia on päättynyt siulun repivään suruun, josta en ehkä pääse irti kuin uudella rakkaudella, mutta miksi? Miksi enää lähtisin?
Vaikea laji... moottoripyörällä huristelu on helpompaa! 😬😎👌Ymmärrän. Usko tai et, mutta ymmärrän. Mussa itsessäni on paljon samaa. Olen turpa kiinni ja vastaan odotuksiin, etenkin just jos suhde on ajatunut tai ajautumassa suuntaan että ei ole mitään juteltavaa enää. Kunhan suoriudun arjesta.
Aikansa jaksaa yrittää puhua ja koittaa hei, hyväntuulisesti ehdottaa jotain jne. Mutta monotooninen pää vastaa tai ynähtää, antaapa olla sitten vaan.
Ei muakaan ole kukaan koskaan lohduttanut. Ihan alussa ehkä on osoitettu empatiaa ja oltu lohduttamassa, mutta jostain syystä se menee aina siihen, pärjäile itteksesi.
Ja kyllähän mä pärjäänkin, olen oppinut pärjäämään yksin. Ilman tukijoukkoja ja taustatukea. Mutta tuntuuhan se tyhmältä, olla suhteessa ja pärjäillä.
Tuo se on sitä myrkyllistä suhtautumista naisilta tai alunperin kai yhteiskunnan kasvatuksenlinjaus miestä kohtaan. Ettei mies saa olla ihminen, tunteilla, heikko. Täytyy vetää kivikasvon roolia niin kauan, että siitä tulee normaalia. Jos yhtään meinaa tuntua, että kuristaa kurkkua, se niin syvä huokaus nielaisu ja ole mies.
Vaikea laji..mutta toisaalta uskon, että sinäkin vielä löydät naisen joka näkee sut ihmisenä, eikä miehenä pelkästään. Mies mitä helvettiä sekin tarkoittaa? Mitä miehen tulee olla? Ihminen.Jan1 kirjoitti:
Ymmärrän. Usko tai et, mutta ymmärrän. Mussa itsessäni on paljon samaa. Olen turpa kiinni ja vastaan odotuksiin, etenkin just jos suhde on ajatunut tai ajautumassa suuntaan että ei ole mitään juteltavaa enää. Kunhan suoriudun arjesta.
Aikansa jaksaa yrittää puhua ja koittaa hei, hyväntuulisesti ehdottaa jotain jne. Mutta monotooninen pää vastaa tai ynähtää, antaapa olla sitten vaan.
Ei muakaan ole kukaan koskaan lohduttanut. Ihan alussa ehkä on osoitettu empatiaa ja oltu lohduttamassa, mutta jostain syystä se menee aina siihen, pärjäile itteksesi.
Ja kyllähän mä pärjäänkin, olen oppinut pärjäämään yksin. Ilman tukijoukkoja ja taustatukea. Mutta tuntuuhan se tyhmältä, olla suhteessa ja pärjäillä.
Tuo se on sitä myrkyllistä suhtautumista naisilta tai alunperin kai yhteiskunnan kasvatuksenlinjaus miestä kohtaan. Ettei mies saa olla ihminen, tunteilla, heikko. Täytyy vetää kivikasvon roolia niin kauan, että siitä tulee normaalia. Jos yhtään meinaa tuntua, että kuristaa kurkkua, se niin syvä huokaus nielaisu ja ole mies.
Vaikea laji..mutta toisaalta uskon, että sinäkin vielä löydät naisen joka näkee sut ihmisenä, eikä miehenä pelkästään. Mies mitä helvettiä sekin tarkoittaa? Mitä miehen tulee olla? Ihminen.Niin. Kaikista asenteista ja ties mistä on puhuttu, mutta vielä täällä on miehisyys ja naisellisuus, mitkä tulee aina esiin.... ihmisyys unohtuu, kun joku noista ihmisen itse keksimistä paskoista sukupuolirooleista astuu esiin. Se on kuin tappavassa aseessa se etelä-afrikkalainen mulkku joka määkyy: ”diblomaattinen koskemattomuus” kun itseltä loppuu lipas.
Kyllä nää niin punaista, että kädet puristuu nyrkkiin...😡🤬🤯Disse kirjoitti:
Niin. Kaikista asenteista ja ties mistä on puhuttu, mutta vielä täällä on miehisyys ja naisellisuus, mitkä tulee aina esiin.... ihmisyys unohtuu, kun joku noista ihmisen itse keksimistä paskoista sukupuolirooleista astuu esiin. Se on kuin tappavassa aseessa se etelä-afrikkalainen mulkku joka määkyy: ”diblomaattinen koskemattomuus” kun itseltä loppuu lipas.
Kyllä nää niin punaista, että kädet puristuu nyrkkiin...😡🤬🤯Niinpä. On niillä rooleilla kai joku tarkoituskin, vaikka vaikeaa josku ymärtää mikä ihmeen tarkoitus :D
Ihmiset kun ihastuu ja rakastuukin ristiin rastiin, niin ei oikeen voi mies- ja naisroolejakaan pitää selkeenä syynä tunteilullekaan.Jan1 kirjoitti:
Niinpä. On niillä rooleilla kai joku tarkoituskin, vaikka vaikeaa josku ymärtää mikä ihmeen tarkoitus :D
Ihmiset kun ihastuu ja rakastuukin ristiin rastiin, niin ei oikeen voi mies- ja naisroolejakaan pitää selkeenä syynä tunteilullekaan.No kun katsoo pieniä ihmisenalkuja, ei niistä topatuista oravista varsinkaan talvella erota kumpi on kumpi, mutta ihan uniikisti tulee kaikki sieltä...vielä.... ennenkuin ihminen, aikuiset ihmiset sotkevat sen harmonian... ujuttavat sinne sukupuolisuuden ja kaikkea muuta sontaa.... länsimaissa tälläistä, muualla vähän toisenlaista...
Se on yhteisön tapa alistaa yksilö haluttuun muottiin. Mitä konservatiivisin yhteisö, sen jäykempää.
Meidät kakslahkeiset on opetettu jo pienestä pitäen sivuuttamaan kaikki huonot fiilikset. Ne ei ole suotavia. Ota moottoripyörä, pelikone, puupölkky, ihan mikä muu tahaansa ja siirrä itsesi muualle pahasta tunteesta.Disse kirjoitti:
No kun katsoo pieniä ihmisenalkuja, ei niistä topatuista oravista varsinkaan talvella erota kumpi on kumpi, mutta ihan uniikisti tulee kaikki sieltä...vielä.... ennenkuin ihminen, aikuiset ihmiset sotkevat sen harmonian... ujuttavat sinne sukupuolisuuden ja kaikkea muuta sontaa.... länsimaissa tälläistä, muualla vähän toisenlaista...
Se on yhteisön tapa alistaa yksilö haluttuun muottiin. Mitä konservatiivisin yhteisö, sen jäykempää.
Meidät kakslahkeiset on opetettu jo pienestä pitäen sivuuttamaan kaikki huonot fiilikset. Ne ei ole suotavia. Ota moottoripyörä, pelikone, puupölkky, ihan mikä muu tahaansa ja siirrä itsesi muualle pahasta tunteesta.Kyllä. Se on nimenomaan sitä kasvatusta millä ohjaillaan lokeroon A ja lokeroon B, C jne. Kuitenkin ihmisissä on erilaisia luonteenpiirteitä, ominaisuuksia, herkkyyksiä jne, sukupuoleen katsomatta. Ja ainahan ne ei sovi annettuun muottiin, jos oikeasti koskaan. Toiset vaan sulloutuu siihin muottiin herkimmin, kun toiset. Tekee siitä oman vaikka väkisin.
Poika joka menee tyttölasten kanssa barbileikkeihin on vähintäänkin outo tai homoksihan hänet jo leimataan. On nähty ja kuultu. Syliin haluava poika voi olla ehkä kainalossa, mutta eihän sitä nyt herran tähden syliin nosteta enää 5 ikäisenä jne. Siksi monet aikuiset miehetkin ehkä on oppineet hokemaan, ei aikuinen mies syliä tarvitse, lapset vaan.
Kuitenkin sinne syliin on mukava painaa pää ja kivaa, jos joku viittii vaikka vähän päätäkin joskus silitellä tai selkää, leukaa tai poskea. :DNiin... olisihan se kiva. Mutta se ei ole vaan heittäytymistä. Korvan rapsuttelijankin pitäis se tiedostaa, että kaikki on ok, vaikka se mieskin välillä on hukassa... ei siitä tarvitse eroon päästä, vältellä tai odottaa, että se lähtee pois.
Lohdussa on monta puolta. Lohdun vastaanottaminen ja antaminen. Eikä sitä loduttamista voi tehdä... sitäkin pitää haluta antaa. Eli otsikon muksista huomioimista. 😊Disse kirjoitti:
No kun katsoo pieniä ihmisenalkuja, ei niistä topatuista oravista varsinkaan talvella erota kumpi on kumpi, mutta ihan uniikisti tulee kaikki sieltä...vielä.... ennenkuin ihminen, aikuiset ihmiset sotkevat sen harmonian... ujuttavat sinne sukupuolisuuden ja kaikkea muuta sontaa.... länsimaissa tälläistä, muualla vähän toisenlaista...
Se on yhteisön tapa alistaa yksilö haluttuun muottiin. Mitä konservatiivisin yhteisö, sen jäykempää.
Meidät kakslahkeiset on opetettu jo pienestä pitäen sivuuttamaan kaikki huonot fiilikset. Ne ei ole suotavia. Ota moottoripyörä, pelikone, puupölkky, ihan mikä muu tahaansa ja siirrä itsesi muualle pahasta tunteesta.Ehkäpä se, että lapsena on pitänyt kasvaa jo ulos lässyttämisestä ja paijailusta vaikuttaa osaltaan siihenkin, ettei aikuisena osaa naisenkaan kosketukseen suhtautua muutoin, kuin seksuaalisessa mielessä? Vaikka miksei nainen voi koskettaa miestä, mies naista, anienn naista, mies miestä vain osoittaakseen läheisyyttä, lämpöä ja välittämistä ilman fyysisiä virityksiä? Olla vaan ihminen ihmiselle jakaa tunne, empatia, sympatia, läheisyys, ymmärrys, että sinä tarvitset nyt olkapään ja/tai vain olotilasi hyväksyvän kosketuksen.
Se, että haluaa tulla halatuksi, vaatiiko se mitään erityisempää syytä edes? Tai mitään päämäärää ja tavoitetta edetä siitä sen enempään? Tokihan ymmärrän, että kosketus aiheuttaa helposti väristyksiä, jotka sytyttää seksuaalisen halun. Fyysisiä reaktioita, vaikka mieli ei aina olisi ihan samaa mieltäkään. :)Jan1 kirjoitti:
Ehkäpä se, että lapsena on pitänyt kasvaa jo ulos lässyttämisestä ja paijailusta vaikuttaa osaltaan siihenkin, ettei aikuisena osaa naisenkaan kosketukseen suhtautua muutoin, kuin seksuaalisessa mielessä? Vaikka miksei nainen voi koskettaa miestä, mies naista, anienn naista, mies miestä vain osoittaakseen läheisyyttä, lämpöä ja välittämistä ilman fyysisiä virityksiä? Olla vaan ihminen ihmiselle jakaa tunne, empatia, sympatia, läheisyys, ymmärrys, että sinä tarvitset nyt olkapään ja/tai vain olotilasi hyväksyvän kosketuksen.
Se, että haluaa tulla halatuksi, vaatiiko se mitään erityisempää syytä edes? Tai mitään päämäärää ja tavoitetta edetä siitä sen enempään? Tokihan ymmärrän, että kosketus aiheuttaa helposti väristyksiä, jotka sytyttää seksuaalisen halun. Fyysisiä reaktioita, vaikka mieli ei aina olisi ihan samaa mieltäkään. :)No sehän onkin surullista, että huomaan meissä kaksilahkeisissa juuri tuota määrittelyä, että ainoa syy olla naisen kanssa lähekkäin, on seksi. Se ei välttämättä tosiaan ole totta, mutta niin myö opitaan.
Haluan lohtua välillä, mutten osaa sanoa millaista... miten voi jotain haluta, jos ei tiedä mitä se on? Mutta se voi olla mitä vaan, kunhan sitä halutaan antaa.... sen tiedän.
Mutta mun selkää saa kutittaa maailmanloppuun asti. Se ja juuri ja juuri kuultava kuiskuttelu saa mun päässä aikaseksi surisevan reaktion. Mutta ei sitäkään mulle kukaan ole pyytämättä antanut... miehelle kun riittää jalkoväli...🤨Disse kirjoitti:
Niin... olisihan se kiva. Mutta se ei ole vaan heittäytymistä. Korvan rapsuttelijankin pitäis se tiedostaa, että kaikki on ok, vaikka se mieskin välillä on hukassa... ei siitä tarvitse eroon päästä, vältellä tai odottaa, että se lähtee pois.
Lohdussa on monta puolta. Lohdun vastaanottaminen ja antaminen. Eikä sitä loduttamista voi tehdä... sitäkin pitää haluta antaa. Eli otsikon muksista huomioimista. 😊Tietysti homma, kun homma toimii parhaiten jos molemmat osapuolet on samalla kartalla. :)
Yhteys pelaa ja ymmärrys toimii, tutkat pelaa. Joo, joku daiju joskus keksi, että miehen pitää osata ja tietää kaikki, hallita kaikki, naisen pitää olla hyvä rakastamaan ja kokkaamaan, hoitamaan lapsia. :D
Näkeehän sen, että miehetkin on hukassa. Moni tarttuu pulloon ja se pullo liimautuu käteen, koska siitä tulee vaan tapa jolla vedetään eteenpäin ja murheesta toiseen. Masennutaan jne. Ne tulee omista ja/tai toisten ylitsepääsemättömältä tuntuvista odotuksista, joita ei tunne kykenevänsä täyttämään ja saavuttamaan.
Kuin liian isot saappaat jotka ei istu jalkaan eikä pysty täyttämään.
Onhan se äijäkäs tapa olla hukassa? Pellit seis. Oikeesti olis vaan kiva, kun joku kuuntelis ja ymmärtäis kipukohdat.
Helpointa olis, kun suhtautus vaan toiseen että se on ihminen. Ihminen tuntee kaikenlaisia asioita laidasta toiseen, pohtii ja kelaa, tulee johonkin lopputulemaan, erehtyy, oppii ja jatkaa sitä samaa kehdosta hautaan.
Pyyteettömyys lienee ihmiselle vaikein rasti.Disse kirjoitti:
No sehän onkin surullista, että huomaan meissä kaksilahkeisissa juuri tuota määrittelyä, että ainoa syy olla naisen kanssa lähekkäin, on seksi. Se ei välttämättä tosiaan ole totta, mutta niin myö opitaan.
Haluan lohtua välillä, mutten osaa sanoa millaista... miten voi jotain haluta, jos ei tiedä mitä se on? Mutta se voi olla mitä vaan, kunhan sitä halutaan antaa.... sen tiedän.
Mutta mun selkää saa kutittaa maailmanloppuun asti. Se ja juuri ja juuri kuultava kuiskuttelu saa mun päässä aikaseksi surisevan reaktion. Mutta ei sitäkään mulle kukaan ole pyytämättä antanut... miehelle kun riittää jalkoväli...🤨Heh, tuntuu välillä pelottavalta tajuta näitä asioita, mistä miehet siis cis miehet visusti pysyy hiljaa. Mutta kun sitten alkaa niistä niille puhumaan, sieltä alkaa tulla juuri sitä settiä ulos, minkä vaan aistii ja tajuaa ilman että toinen edes sanoo mitään.
Miehet (cis) kehtaa aloitta avautumaan ja ehkei ole sanojakaan kaikelle mitä sisällään liikkuu. Ei ole saanut tai tarvinut sanoittaa aiemmin ja ongelmaksi tulee, tuppisuu. Mitä tähän nyt sanoisi, kun olis kyllä joku juttu mutta en osa sanoa, sanoiksi pukea.
Tietysti halua lohtua välillä, oletan ihminen jolla on päiviä, kun ei ole teräsmies ja vaikka kuinka raapii rautaa, ruostetta puskee pintaan. :)
Sä kuitenkin edes yrität sanoittaa sisintäsi, mikä tekee sen helpommaksi sulle ja sille joka sua kuuntelee. Voisithan tyytyä miehiseen kohtaloosi, ei miehet höpöttele näin. Akkojen juttuja pyh. Olen ennenkin ollut näistä hiljaa ja olen vastakin. Mitä sitä nyt puhumaan, kun en koskaan ennenkään. :)
Siitä ne aina sitten jotenkin lutviutuu, kun nielasee pari kertaa, nostaa leuan pystyyn ja jatkaa kuin mitään ei olis tapahtunutkaan.
Jotenkin itse ajattelen, että kuuntelen hyvin tarkkaan kumppanini puheita ja haaveita, ajatuksia jo alussa. Painan mieleeni asioita, joista hän pitää ja ilahtuu, haaveilee, haluaa ja joku tuollainen selän silittelykin saattaa tulla tupsahtaa ihan ohimennen jossain puheessa. Mutta painan sellaisen mieleeni, ahaa okei hän pitää selän silittelystä. Ja sunnuntai iltapäivällä sitten köllötellessä vuoteella vierekkäin, saatan ojentaa käteni ja alkaa silittelemään kumppanin selkää.
Kannattaa aina kuunnella tarkkaan ihmistä ja päästä perille näistä, se on kurjaa jos aina pitää pyytäen kaikki pyytää. :(Jan1 kirjoitti:
Heh, tuntuu välillä pelottavalta tajuta näitä asioita, mistä miehet siis cis miehet visusti pysyy hiljaa. Mutta kun sitten alkaa niistä niille puhumaan, sieltä alkaa tulla juuri sitä settiä ulos, minkä vaan aistii ja tajuaa ilman että toinen edes sanoo mitään.
Miehet (cis) kehtaa aloitta avautumaan ja ehkei ole sanojakaan kaikelle mitä sisällään liikkuu. Ei ole saanut tai tarvinut sanoittaa aiemmin ja ongelmaksi tulee, tuppisuu. Mitä tähän nyt sanoisi, kun olis kyllä joku juttu mutta en osa sanoa, sanoiksi pukea.
Tietysti halua lohtua välillä, oletan ihminen jolla on päiviä, kun ei ole teräsmies ja vaikka kuinka raapii rautaa, ruostetta puskee pintaan. :)
Sä kuitenkin edes yrität sanoittaa sisintäsi, mikä tekee sen helpommaksi sulle ja sille joka sua kuuntelee. Voisithan tyytyä miehiseen kohtaloosi, ei miehet höpöttele näin. Akkojen juttuja pyh. Olen ennenkin ollut näistä hiljaa ja olen vastakin. Mitä sitä nyt puhumaan, kun en koskaan ennenkään. :)
Siitä ne aina sitten jotenkin lutviutuu, kun nielasee pari kertaa, nostaa leuan pystyyn ja jatkaa kuin mitään ei olis tapahtunutkaan.
Jotenkin itse ajattelen, että kuuntelen hyvin tarkkaan kumppanini puheita ja haaveita, ajatuksia jo alussa. Painan mieleeni asioita, joista hän pitää ja ilahtuu, haaveilee, haluaa ja joku tuollainen selän silittelykin saattaa tulla tupsahtaa ihan ohimennen jossain puheessa. Mutta painan sellaisen mieleeni, ahaa okei hän pitää selän silittelystä. Ja sunnuntai iltapäivällä sitten köllötellessä vuoteella vierekkäin, saatan ojentaa käteni ja alkaa silittelemään kumppanin selkää.
Kannattaa aina kuunnella tarkkaan ihmistä ja päästä perille näistä, se on kurjaa jos aina pitää pyytäen kaikki pyytää. :(Tuohon on mahdotonta lisätä enää mitään. Ehkä jonkinsortin aamen ja syvä kumarrus käsi eteenpäin ojennettuna ja avoinna. 😊
Minusta halu olla toisen kanssa, on olla utelias toisesta kokonaan. Halu tietää hyvät ja pahat asiat. Siihen haluun pakahtuu, jos sitä ei saa toteuttaa. 😬
Mutta nyt pakahdun Prismaan. Pitää tehdä kauppalappu ja mentävä suinpäin Prismaan, halusimpa tai en. 😀
Ja kyllä mä haluun.... kolme nälkäistä nakeroa täällä. 😋
Palataan kamukamunen. 😊Disse kirjoitti:
Tuohon on mahdotonta lisätä enää mitään. Ehkä jonkinsortin aamen ja syvä kumarrus käsi eteenpäin ojennettuna ja avoinna. 😊
Minusta halu olla toisen kanssa, on olla utelias toisesta kokonaan. Halu tietää hyvät ja pahat asiat. Siihen haluun pakahtuu, jos sitä ei saa toteuttaa. 😬
Mutta nyt pakahdun Prismaan. Pitää tehdä kauppalappu ja mentävä suinpäin Prismaan, halusimpa tai en. 😀
Ja kyllä mä haluun.... kolme nälkäistä nakeroa täällä. 😋
Palataan kamukamunen. 😊Jees. Palataan. :)
- Anonyymi
Kerrankin mielenkiintoinen aihe!
On kai. Ainakin ihmisryhmissä, työporukoissa, esimiehet jne. on aina muistaneet kehua erityisesti mun sosiaalisia taitoja ja kykyä huomioida kaikki tasapuolisesti, hoitaa työ yhteistyössä ja esimerkillisesti ja tilaa antaen. Ehkä ne tietää?
Perhepiirissä se ilmenee yhteen hiileen puhaltamisena, auttamisena, tukemisena, vähän puolesta tekemisenä, ilahduttavina yllätyksinä. Kai mä yritän pitää läheiseni mahdollisimman onnellisina, silloin kun saan siihen tilaisuuden ja sitä ei torjuta.
Välillä tulee torjutuksi, mikä tietysti syö intoa enää yrittää. Pessimisti ei pety.- Anonyymi
Likinäkörillitäti puhuu toisten huomioimisesta, vaikka hän on lusinut vankilassa.
- Anonyymi
Mikä hänet on lusimaan laittanut? Oliko rahanahnetta myrkkykauppaa vaiko jotakin luonnevikaista väkivallantekoa?
Kerro heti, mikä sen virkistävämpää kaffipöytäpanettelua kuin analysoida muiden ihmisten tunnettuja virheellisyyksiä. Yhtäkään rangaistusvankia kun en vielä tunne, niin tyydytään edes virtuaali-trash-väkeen. :-D - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä hänet on lusimaan laittanut? Oliko rahanahnetta myrkkykauppaa vaiko jotakin luonnevikaista väkivallantekoa?
Kerro heti, mikä sen virkistävämpää kaffipöytäpanettelua kuin analysoida muiden ihmisten tunnettuja virheellisyyksiä. Yhtäkään rangaistusvankia kun en vielä tunne, niin tyydytään edes virtuaali-trash-väkeen. :-DEräässä toisessa ketjussa Likinäkö rilli täti kertoi, että hän oli tehnyt nuorena pahan rattis-törmäilyn. Siksi joutui lusimaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eräässä toisessa ketjussa Likinäkö rilli täti kertoi, että hän oli tehnyt nuorena pahan rattis-törmäilyn. Siksi joutui lusimaan.
Lusiminen ei ole helppoa varmastikaan ollut hänelle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eräässä toisessa ketjussa Likinäkö rilli täti kertoi, että hän oli tehnyt nuorena pahan rattis-törmäilyn. Siksi joutui lusimaan.
Vai on ajellut aineissansa...
Lusiminen ei ole erityisesti Lucia-neitokaisten etikettitouhuja, sen verran sitkeästi lyödään lämmittelyksi ehdollista ja yhdyskuntapalvelua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vai on ajellut aineissansa...
Lusiminen ei ole erityisesti Lucia-neitokaisten etikettitouhuja, sen verran sitkeästi lyödään lämmittelyksi ehdollista ja yhdyskuntapalvelua.Rillitädin töppäys varmaan kauan sitten tapahtunut. Ei silloin ehkä vielä ollu yhdyskuntapalvelua. Ja ehdoton tuomio tuli helpommin kuin nykyaikana.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rillitädin töppäys varmaan kauan sitten tapahtunut. Ei silloin ehkä vielä ollu yhdyskuntapalvelua. Ja ehdoton tuomio tuli helpommin kuin nykyaikana.
On ollut ankara aikakausi
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On ollut ankara aikakausi
Kumpa olisi samanlaisen sorttinen kuri vielä nykyäänkin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rillitädin töppäys varmaan kauan sitten tapahtunut. Ei silloin ehkä vielä ollu yhdyskuntapalvelua. Ja ehdoton tuomio tuli helpommin kuin nykyaikana.
Niin, yhdyskuntapalvelu tuli Suomeen vasta 1990-luvulla. Kenties tädillä on ollut rillihuuruinen nuoruus 80-luvulla? Toisaalta, törkeimmistä rikoksista ei voi vielä nykyäänkään päästä vapausrangaistusta lievemmällä.
Satun tietämään väkivaltaisia ihmisiä, joiden CV on ollut vuosikymmenet lähinnä rikosrekisterin keräämistä, eivätkä hekään näytä saavan helpolla muuta kuin noita jatkuvia lämmittelyrangaistuksia. Kenties täti onkin tehnyt jotakin riittävän tuhmaa, josta täti ystävineen ei luonnollisestikaan omaa itseänsä soimaa.
- Anonyymi
Hyvä aihe...:(
- Anonyymi
Juuri niin - kerrankin aihe, joka herättää ajatuksia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri niin - kerrankin aihe, joka herättää ajatuksia.
On minulla ennenkin ajatus herännyt
- Anonyymi
Neutraaliudessa sellaista tuskin enää tarvitaan.
Eiköhän se toinen nää, jos on nähdäkseen, jos on halua nähdä.
Monelta erinäkökulmasta näkyy.Tietty otan. Jos en ottaisi, menisin aamutakki päällä kauppaan ja kaivelisin samalla nenääni. Esimerkiksi.
Vastakysymys:
Huomioitko kanssa-autoilijat ja muut liikenteessä olijat, kun istut omassa autossasi punaisissa liikennevaloissa?
Yllättävää mitä kaikkea ihmiset puuhailee omissa kopperoissaan, kun ne ikkunat kuitenkin näkyy läpi.- Anonyymi
En ole kiinnittänyt huomiota ( eri sana huom. kuin huomioiminen)..mitä kaikkea sitten?
Anonyymi kirjoitti:
En ole kiinnittänyt huomiota ( eri sana huom. kuin huomioiminen)..mitä kaikkea sitten?
Minulla oli tapana käydä melko paljon yhdessä tietyssä lounasravintolassa Tampereella. Hyvää ruokaa ja hyvä hintalaatusuhde.
Eräänä iltapäivänä kotiinpäin ajellessa kyseisen ruokapaikan omistaja (brittimies) istui bemarissaan minun auton edessä liikennevaloissa. Kairasi nenäänsä tosi syvältä sormella useita kertoja. Ja joka kerran jälkeen imaisi herkkupallerot suuhunsa.
Tuon jälkeen en ole enää asioinut kyseisessä ravitsemusliikkeessä.
- Anonyymi
Minä ainakin ajaessani keskityn ajamiseen, mutta yllättäen auton eteen syöksyviä jalankulkijoita ja pyöräilijöitä on vaikeaa nähdä. -Likinäkörillitäti
- Anonyymi
Juu on. Annan täälläkin hengitystilaa muille.
- Anonyymi
Yleisesti ottaen ei.
Tottakai auon ovia toisille, hoidan omalta osaltani liikenteen sujuvuutta päästämällä rampilta tulevan jonon väliin, työn sujumisen puolesta on pakkokin... ym. tuollaista perussettiä. Koitan noudattaa yhteisiä sääntöjä.
Suhteessa hoidan asiat siihen kuuluvien ihmisten mukaan. Syömistä kaikille jos teen ruokaa, ilmoitan menoni, kyselen ja kuuntelen kuulumiset, rapsuttelen, yms, taas perussettiä mikä tulee ihan luonnostaan.
Mutta mua ei ole luotu toisten palvelemista varten. Omalla ajallani olen itsekäs, en elä toisten elämää vaan omaani. En katsele huomionkipeitä draamailijoita tai muita kilipäitä kovin pitkään. Olen aina tullut toimeen itsekseni ja se tuntuu just hyvältä. En muutenkaan jaksa ihmisiä liikaa, yksin on paljon mukavampaa rentoutua.
xLiner- Anonyymi
Ymfp, no ihmis- ja eläinoikeudet sekä ympäristöasiat kuuluvat huolehtimisen piiriin myös...
Pidän silti itselläni oikeuden olla itsekäs silloin on kun haluan.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Ymfp, no ihmis- ja eläinoikeudet sekä ympäristöasiat kuuluvat huolehtimisen piiriin myös...
Pidän silti itselläni oikeuden olla itsekäs silloin on kun haluan.
xLinerNyökyttelin aina siihen asti, kunnes luin toisen kommenttisi.
- Anonyymi
Kykyä on, mutta halun kanssa vähän niin ja näin. Velvollisuudentunnetta monesti enemmän kuin halua.
- Anonyymi
Liikaa ollut, mutta nyt loppu.
Haluaisin ajatella että on. Se miten se ilmenee, on ihan tapauskohtaista. Mutta siis tekojeni kauttahan se ilmenee. Se voi olla aktiivista huomioimista, mutta aivan yhtä hyvin huomioiminen voi näkyä tilan antamisena.
- Anonyymi
Joskus oli ei ole enää ku oon niin kyllästynyt, ahdistunut ja vittuuntunut koko elämään. Keltään naiseltakaan saa huomioo eikä seksiä niin ei kiinnosta paskaakaan.
KilttiMies89Nooh, älä nyt...
Tää on sulle
https://youtu.be/DkJkOl4qv0I
Nyt vähän eri asenteella, jooko? 🤗- Anonyymi
Laulussa sanotaan: Ole pienistä hetkistä onnellinen
Halua toki mutta tuo kyky nyt sitten on ihan eri asia. Miesten kanssa se on helpompaa. Sählyssä vaikka jossa on eri tason pelaajia niin jos huonommalla on pallo niin prässi ei ole niin kovaa kuin paremmilla jotta kaikki saisivat vähän onnistumisen tunteita.
Samoin töissä apua on aina saatavila kun vaan kysytään. Mutta sitten kun mennään tekemisestä pois sanoihin niin joutuu kyllä punnitsemaan. Meillä on töissä ihan sellainen pirtsakka naisihminen ja kaikin puolin muutenkin mukava joka ei yleensä itseään mitenkään tuunaa.
No kerran oli sitten vähän innostunut ja spreijannut huulet ja maalannut silmänseudun; ihan kuitenkin hillitysti mutta kuitenkin niin että minäkin huomasin. Siinä kun huomenet huikkasi niin vastasin mutta en uskaltanut antaa positiivista palautetta kun ajattelin että se kuitenkin saatetaan käsittää väärin.
Parisuhteessa päivittäin joku toisen merkitystä korostava sana kuten rakas, kulta tai kaunistus tuli tokaistua mutta ainakin itsestä tuntui että jos enemmän olisi viljellyt niin vähän olisi ollut jo turhan siirappista.Tuo on ihan totta, vaikka olisi halua niin joskus ihmiset itsessään voi tehdä sen huomioimisen hirveän vaikeaksi, parempi sitten antaa vain olla.
- Anonyymi
Silloin ei jaksa huomioida, kun itse voi huonosti.
Hyvä aloitus. Toiset huomioi nääntymiseen asti, toiset ei ikänään missään, milloinkaan. Jokaisessa ihmisessä pitäis olla sisäinen rajoitin, mikä käskisi kääntämään huomion omaan jaksamiseen, toisia voi huomioida väsymykseen asti ja toisen asia tulee aina tärkeämpänä kuin oma. Sitäkin osataan riistokäyttää. Jos on liikaa kykyjä, haluja pitäis osata vähentää.
- Anonyymi
Huomioin toiset ihmiset ainaskin niin, että en kerro vanhoja vitsejä, jotka jokainen jo osaa ulkoa.
- Anonyymi
Hyvä että ymmärrät asian.
- Anonyymi
Otetaan toinen ihminen huomioon, että jätetään vähintään 2 metrin turvaväli ja jos toinen ihminen pyrkii lähemmäs, niin voi huomaauttaa äänekkäästi, että muistappas se turvaväli.
Halusta en tiedä, kykyä on. Tällaisia kykyjä mm. ovat ovien avaukset, niiden auki pitämistä, lastenvaunujen nostamista joukkoliikenne välineeseen vaikka sitä välinettä ei itse käyttäisi. Avustaminen/opastaminen kun henkilö etsii paikkaa (josta minulla ei ole mitään käsitystä, mutta google ja google maps kertoo kyllä riittävästi). Tieliikenteessä tarvittaessa tilan antaminen kaistan vaihdokselle tms.
Mitä nyt äkkiseltään luki, niin ainoastaan Liner osaa huomioida muita. =P- Anonyymi
Aidon kohtaamisen synnyttämä yhteys on ihmisyyden ydinkysymys. Merkityksen tavoittaminen sanojen takaa on yhteyttä, mutta voimme tavoittaa merkityksen myös niiden sanojen takaa, jotka jäävät lausumatta.
Anonyymi kirjoitti:
Aidon kohtaamisen synnyttämä yhteys on ihmisyyden ydinkysymys. Merkityksen tavoittaminen sanojen takaa on yhteyttä, mutta voimme tavoittaa merkityksen myös niiden sanojen takaa, jotka jäävät lausumatta.
Tuollainen aito kohtaaminen tulee aina kaupassa, kun minulla on yli 100€ ostokset ja takana olevalla muutama tuote. Aidosti tunnen ilman sanoja hänen tuskansa ja siksi päästän hänet ohitseni. Hänkin on aidosti helpottunut ja kiitollinen. =)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv262466- 1142096
- 1221759
Syitä välttelyyn
En ennen ole kokenut tällaista. Miksi vältellään jos on ihastunut vai onko se aina merkki siitä ettei kiinnosta?451577Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.
Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.91507Miksi kaivattunne
ei pystynyt koskaan kertomaan tunteistaan? Teitkö oikean valinnan kun lähdit etääntymään? Kuinka kauan olisi pitänyt odo901075Purrasta tehty huoli-ilmoitus
Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b0161241059Pelottaa kohdata hänet
En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt87985Olisin halunnu vaan tutustua
Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno35967Tiedätkö ketään toista jolla on sama kaivattu
Eli joka ikävöisi samaa henkilöä tällä palstalla? Tai muualla? Tiedätkö miten kaivattu suhtautuu tähän toiseen verrattu15959