No niin yksi valmistava askel otettu

Aivot enimmäkseen. Etsin rakkautta ja hyvää älyllistä parisuhdetta, ja nämä tarpeet tulevat suoraan aivoista. Keltarauhasen hormonierityksen tuomat tarpeet hoituu hyvässä suhteessa siinä samalla.

Saatko jatkaa etää 100%?

Emberizi kirjoitti:

Saatko jatkaa etää 100%?

En varmaan *huoh*, mutta olen saanut itselleni muita paremman sopimuksen jo muita aikaisemmin. Toisaalta "lähityöpakko" tekee hyvää minulle, voisin helposti erakoitua. Ja kun korona ei enää rajoita, niin lähityötä luonnostaan enemmän kuin aikaisemmin, jolloin kaikki oli niin rajoitettua.
t.sxth

Anonyymi kirjoitti:

En varmaan *huoh*, mutta olen saanut itselleni muita paremman sopimuksen jo muita aikaisemmin. Toisaalta "lähityöpakko" tekee hyvää minulle, voisin helposti erakoitua. Ja kun korona ei enää rajoita, niin lähityötä luonnostaan enemmän kuin aikaisemmin, jolloin kaikki oli niin rajoitettua.
t.sxth

Lue lisää

Entä sinulla. Miten paljon tehtävä lähityötä?

Anonyymi kirjoitti:

Entä sinulla. Miten paljon tehtävä lähityötä?

Työ jatkuu 3 2 sopparilla. On ollut pitkiä aikoja 1 9, ja viime aikojenkin 1 4, joten muutos on iso.

Kyllä ne kuumaakamaa.

Näihän se on. Monen se pistää pistämään elämän hyllylle, itse taas ajattelen ettei sotaan tai Suomen kokemaan uhkaan pysty mitenkään vaikuttamaan.

Jos pahimmat uhkakuvat kävisi toteen, ei elämä muuttuisi hyvinkin paljon. Kuitenkin jos uhka ei koskaan toteudu, olemme siirtäneet elämää turhaan hyllylle. Itse koen, että tilanne on pikemminkin syy purkaa omaa mutku-sitku-ajattelelua, kuin antaa sodan lamaannuttaa. Tietysti minulla on lapset ja jo heidän takia joudun pitämään arjen normaalina, enkä saa oman pelkoni vaikuttaa heihin.

Menokaveri=FWB? Vai käyttekö baarissa yhdessä?

Emberizi kirjoitti:

Menokaveri=FWB? Vai käyttekö baarissa yhdessä?

Niinkö kuvittelet, tuskin ovat ees hipaisseet toisiaan

… Kuin fwd-ystäviä..

"Toivon ettei hänkään välittäisi vaan pysyisimme ystävinä ja menokavereina. "

Eikö tällainen toive kannattaisi esittää ääneen?

-Palstahessu

Elämä paketissa, kuulostaa karsealta. Olitko pahasti hajalla ennen sitä? Eksä jätti?

Anonyymi kirjoitti:

Elämä paketissa, kuulostaa karsealta. Olitko pahasti hajalla ennen sitä? Eksä jätti?

Siis tarkoitin, että elämä on raiteillaan.

Joskun aikoinaan rakastuin julmetusti, sit joutui kasailemaan just itseään ja ei sitä enää ikinä enää. Mielummin pidän homman omissa hyppysissä.

Anonyymi kirjoitti:

Elämä paketissa, kuulostaa karsealta. Olitko pahasti hajalla ennen sitä? Eksä jätti?

Mitä pahaa siinä on, että elämä on hyvässä mallissa? Sitähän paketissa olo tarkoittaa? Itse etsin, tai siis aloitan etsimään tulevaisuudessa, ihmistä, jonka elämä on hyvässä mallissa ja kuitenkin samaan aikaan jotain oleellista puuttuu. Vaikka puuttuva osuus voi ja saakin olla kokonaisuudesta pieni osuus, sillä osalle pitää olla tarve ja arvostus. Jos mitään ei kaipaa, ei motivaatiota riitä suhteen yhteiseen aikaan. Joskus tosin ihminen voi elää niin autotunella, ettei edes huomaa kaipaavansa toista ihmistä. Vaje on, mutta se on työnnetty piiloon maton alle. Kun sitten sen potentiaalisesti oikean, ihmisen joka kolahtaa kovaa, kohtaa, vasta huomaa mitä tarvitsee. On helpompi elää ”tyytyväisenä” kuin koko ajan kaivata, jotain mitä tarvitsisi. Inhimillistä.

Lapsien kanssa taitaa olla todellisuus, että joko pitää hyväksyä harvempi tapailu pidemmän aikaa tai sitten miettiä jo aika pian, onko suhteella niin iso potentiaali, että se halutaan tehdä julkiseksi. Tavallaan suhde, joka voisi hyvin elää kevyenä ja kivana tapailuna (vs. aika ennen lapsia), ei elä tilanteessa, jossa pitää joko päättää, että suhteeseen haluaa panostaa tai että suhde kuivuu kokoon. Jos kumpikin on valmiita tapailuun esim. 2-3vko välein, kevyt kiva tapailusuhde voi elää pidempäänkin. Jos tunteet syttyy, se on varmasti aika rankkaa.

Emberizi kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on, että elämä on hyvässä mallissa? Sitähän paketissa olo tarkoittaa? Itse etsin, tai siis aloitan etsimään tulevaisuudessa, ihmistä, jonka elämä on hyvässä mallissa ja kuitenkin samaan aikaan jotain oleellista puuttuu. Vaikka puuttuva osuus voi ja saakin olla kokonaisuudesta pieni osuus, sillä osalle pitää olla tarve ja arvostus. Jos mitään ei kaipaa, ei motivaatiota riitä suhteen yhteiseen aikaan. Joskus tosin ihminen voi elää niin autotunella, ettei edes huomaa kaipaavansa toista ihmistä. Vaje on, mutta se on työnnetty piiloon maton alle. Kun sitten sen potentiaalisesti oikean, ihmisen joka kolahtaa kovaa, kohtaa, vasta huomaa mitä tarvitsee. On helpompi elää ”tyytyväisenä” kuin koko ajan kaivata, jotain mitä tarvitsisi. Inhimillistä.

Lapsien kanssa taitaa olla todellisuus, että joko pitää hyväksyä harvempi tapailu pidemmän aikaa tai sitten miettiä jo aika pian, onko suhteella niin iso potentiaali, että se halutaan tehdä julkiseksi. Tavallaan suhde, joka voisi hyvin elää kevyenä ja kivana tapailuna (vs. aika ennen lapsia), ei elä tilanteessa, jossa pitää joko päättää, että suhteeseen haluaa panostaa tai että suhde kuivuu kokoon. Jos kumpikin on valmiita tapailuun esim. 2-3vko välein, kevyt kiva tapailusuhde voi elää pidempäänkin. Jos tunteet syttyy, se on varmasti aika rankkaa.

Lue lisää

No itse joskus olisin halunnut tosi tiivistä suhdetta, että kaikki liikenevä mahdollinen aika käytettäis siihen, mutta nyt taas en edes haluis, että mistään muusta vähennettäis, ennenkuin kokee, että se toinen on tuttu ja osa elämää, mutta todella rauhallisen ja kärsivällisen kaavan kautta.
Kiire ei saa olla ja puolin jos toisin ymmärtää, että kaikkea voi elämässä olla...

Nyt ei taaskaan vaan osunut arvot kohdilleen ja se siitä, mutta saattaapa joskus osuakin...🤷‍♂️

Mutta selkeämmäksi tämä käy siinämielessä, että vaikeaa osaa olla... ja pienestä osaa olla kiinni hommat lopulta. Se saattaa olla alkuun jo liikaa toiselle joku kiireinen 2 viikkoakin...

Kyllä meinaan, en tiedä vielä koska… Tänä keväänä tai kesänä jossain kohtaa. Vielä olen vaiheessa ajatuksen kanssa. En jaksa alkaa säätämään monella rintamalla, enkä jaksa lähteä mihinkään massiiviseen sarjadeittailuun (ei minulla ole aikaa sellaiseen), mutta jotain konkreettista täytyy edes yrittää, jos ei meinaa olla sinkkuna seuraavallakin vuosikymmenellä. 😆 Enkä sano tätä siksi ettei täälläkin olisi mielenkiintoisia tutustumisen arvoisia miehiä. Ongelma on, ettei täältä ole kovin helppoa siirtyä irl tutustumiseen eikä tämä ole mikään deittipalsta. Sama juttu kuin oikeassakin elämässä. Syvempi tutustuminen vaatisi selkeiden askeleiden ottamista. En jaksa lähteä mihinkään pelaamiseen, olen siihen liian vanha. Jotta kannattaa edes yrittää/testata oikean elämän kiinnostus, pitäisi molemmin puolin kiinnostaa niin paljon, että jotain konkreettista syntyy. Deitissä lähtökohta on eri, kumpikin lähtökohtaisesti on etsimässä jotain ja jo heti alkuunsa on selvää mitä haetaan. Silti toki eihän sopivan löytäminen kovin helppoa ole.

Emberizi kirjoitti:

Kyllä meinaan, en tiedä vielä koska… Tänä keväänä tai kesänä jossain kohtaa. Vielä olen vaiheessa ajatuksen kanssa. En jaksa alkaa säätämään monella rintamalla, enkä jaksa lähteä mihinkään massiiviseen sarjadeittailuun (ei minulla ole aikaa sellaiseen), mutta jotain konkreettista täytyy edes yrittää, jos ei meinaa olla sinkkuna seuraavallakin vuosikymmenellä. 😆 Enkä sano tätä siksi ettei täälläkin olisi mielenkiintoisia tutustumisen arvoisia miehiä. Ongelma on, ettei täältä ole kovin helppoa siirtyä irl tutustumiseen eikä tämä ole mikään deittipalsta. Sama juttu kuin oikeassakin elämässä. Syvempi tutustuminen vaatisi selkeiden askeleiden ottamista. En jaksa lähteä mihinkään pelaamiseen, olen siihen liian vanha. Jotta kannattaa edes yrittää/testata oikean elämän kiinnostus, pitäisi molemmin puolin kiinnostaa niin paljon, että jotain konkreettista syntyy. Deitissä lähtökohta on eri, kumpikin lähtökohtaisesti on etsimässä jotain ja jo heti alkuunsa on selvää mitä haetaan. Silti toki eihän sopivan löytäminen kovin helppoa ole.

Lue lisää

Kerro sitten kun tärppää. On mukava lukea sinun aatoksia. :)

"Ongelma on, ettei täältä ole kovin helppoa siirtyä irl tutustumiseen"

-Itseasiassa on aika helppoa. I know.. :)

HALiMONSTERi kirjoitti:

Kerro sitten kun tärppää. On mukava lukea sinun aatoksia. :)

"Ongelma on, ettei täältä ole kovin helppoa siirtyä irl tutustumiseen"

-Itseasiassa on aika helppoa. I know.. :)

Lue lisää

Meitä on jokunen täälläkin, joka on treffannut toista palstalaista tai löytänyt pysyvämmänkin kumppanin S24 keskusteluista. On se ihan mahdollista siirtyä palstalta IRL, jos vaan molemmilla siihen mielenkiintoa riittää.

☺️👍

Emberizi kirjoitti:

Kyllä meinaan, en tiedä vielä koska… Tänä keväänä tai kesänä jossain kohtaa. Vielä olen vaiheessa ajatuksen kanssa. En jaksa alkaa säätämään monella rintamalla, enkä jaksa lähteä mihinkään massiiviseen sarjadeittailuun (ei minulla ole aikaa sellaiseen), mutta jotain konkreettista täytyy edes yrittää, jos ei meinaa olla sinkkuna seuraavallakin vuosikymmenellä. 😆 Enkä sano tätä siksi ettei täälläkin olisi mielenkiintoisia tutustumisen arvoisia miehiä. Ongelma on, ettei täältä ole kovin helppoa siirtyä irl tutustumiseen eikä tämä ole mikään deittipalsta. Sama juttu kuin oikeassakin elämässä. Syvempi tutustuminen vaatisi selkeiden askeleiden ottamista. En jaksa lähteä mihinkään pelaamiseen, olen siihen liian vanha. Jotta kannattaa edes yrittää/testata oikean elämän kiinnostus, pitäisi molemmin puolin kiinnostaa niin paljon, että jotain konkreettista syntyy. Deitissä lähtökohta on eri, kumpikin lähtökohtaisesti on etsimässä jotain ja jo heti alkuunsa on selvää mitä haetaan. Silti toki eihän sopivan löytäminen kovin helppoa ole.

Lue lisää

"Deitissä lähtökohta on eri, kumpikin lähtökohtaisesti on etsimässä jotain ja jo heti alkuunsa on selvää mitä haetaan." Tuota kohtaa kommentoisin kyllä ettei tuo etsiminen ja löytäminen ainakaan joittenkuiden kohdalla ole mitenkään itsestäänselvyys, väittäisin ns.palstalla notkujia olevan deiteissäkin yhtälailla. Selvää siinä harvemmin on mikään asia.

Anonyymi kirjoitti:

"Deitissä lähtökohta on eri, kumpikin lähtökohtaisesti on etsimässä jotain ja jo heti alkuunsa on selvää mitä haetaan." Tuota kohtaa kommentoisin kyllä ettei tuo etsiminen ja löytäminen ainakaan joittenkuiden kohdalla ole mitenkään itsestäänselvyys, väittäisin ns.palstalla notkujia olevan deiteissäkin yhtälailla. Selvää siinä harvemmin on mikään asia.

Lue lisää

Löytäminen ja etsiminen tasan kestää sen kun kestää, ja voi olla, että samaan aikaan onnistuu yhtä hyvin myös oikeassa elämässä. Matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä. Jos ei laita itseään alttiiksi pettymyksille, ei voi mitään isompaa saada koskaan.

Matkassa on kyse tästä, omasta ”luvasta”’olla aktiivinen, tyytyä vain riittävään ja tyytyä vain rakkauteen ja molemmin puolisuuteen, eikä ”ottaa” vain jotain epätoivoista täyttääkseen suurimmat vajeensa. Se, että on avoin uudelle on ensimmäinen askel.

Niin sellainen jännäjuttu jos koodaisi c 3dgrafiikkakiihdytin-apin että matchi tulee irl kun kapula on vaan taskussa ja hälytyskuuluu niin nostetaan puhelin ylös ja näytöllä vilkkuu valo ja ilmahälytyssoi niin pikadeitti yllätttäö.

Anonyymi kirjoitti:

Niin sellainen jännäjuttu jos koodaisi c 3dgrafiikkakiihdytin-apin että matchi tulee irl kun kapula on vaan taskussa ja hälytyskuuluu niin nostetaan puhelin ylös ja näytöllä vilkkuu valo ja ilmahälytyssoi niin pikadeitti yllätttäö.

Lue lisää

Tarviiko foliopipoo?

Oletko miettinyt, että voisit olla masentunut? Kuulostaa maalikon korvaan jo keskivaikealta masennukselta. Ainakin palikat elämässäsi eivät välttämättä ole kovin hyvin paikoillaan? Muutostarve voi myös ahdistaa, mutta hyvässä tapauksesssa se johtaa siihen, että teet sen ison työn mikä tarvitaan elämän saamiseen sellaiselle raiteille mikä sinulle itsellesi riittää hyvään elämään.

Rakkautta ei voi saada ilman pettymyksiä. Äidin rakkauden voi saada, tai ei voi, koska vanhemman tärkein tehtävä on turvallisten pettymysten tuottaminen ja turvallisen tuen antaminen, mutta äidinrakkauden voi saada ilman suuria pettymyksiä. Se, että rakkaudesta pettyy, on elämää. Myös silloin kun pettymys ei johda eroon. Olemme ihmisiä, joilla on taipumus tehdä virheitä. Se, että olet kokenut pettymyksiä rakkaudessa, ei tee sinua huonoksi!

Voi sinua. Milläs me sinua piristettäis? Keljua tuo miltä susta tuntuu. Minusta sinä vaikutat hyvältä mieheltä, huumorikin on miellyttävää.

Olet varmaan mukava ihminen ja et vaikuta turhasta narisijalta. Tai pirulliselta. Joku kesän tullen lavatanssit tms. voisiko piristää? Voisko löytyä naisseuraakin?

Voimahali. 🤗

Älä anna periksi!

Emberizi kirjoitti:

Oletko miettinyt, että voisit olla masentunut? Kuulostaa maalikon korvaan jo keskivaikealta masennukselta. Ainakin palikat elämässäsi eivät välttämättä ole kovin hyvin paikoillaan? Muutostarve voi myös ahdistaa, mutta hyvässä tapauksesssa se johtaa siihen, että teet sen ison työn mikä tarvitaan elämän saamiseen sellaiselle raiteille mikä sinulle itsellesi riittää hyvään elämään.

Rakkautta ei voi saada ilman pettymyksiä. Äidin rakkauden voi saada, tai ei voi, koska vanhemman tärkein tehtävä on turvallisten pettymysten tuottaminen ja turvallisen tuen antaminen, mutta äidinrakkauden voi saada ilman suuria pettymyksiä. Se, että rakkaudesta pettyy, on elämää. Myös silloin kun pettymys ei johda eroon. Olemme ihmisiä, joilla on taipumus tehdä virheitä. Se, että olet kokenut pettymyksiä rakkaudessa, ei tee sinua huonoksi!

Lue lisää

Kiitokset; olen minä tuota masennusta pohtinut ja epäilen että jos lääkärille menisin niin ilman reseptiä en sieltä poistuisi. Itse olen siinä suhteessa onnellisessa asemassa että meillä on laaja työterveyshuolto eli nopeasti pääsee jos siltä näyttää. Toisaalta tiedostan että vr:ltä saa veturin lainaan helpommin kuin minut soittamaan työterveyteen masennuksesta.
Siksi olen itselleni luvannut että jos tietyt merkit eivät toteudu niin sitten otan lekuriin yhteyttä. Näitä ovat mm se että liikuntasuoritteita pitää olla 10 päivän kierrolla 4, samalla jaksolla myös kaveripiiristä vähintää kolmen kanssa on pidetty yhteyksiä, alkoholia ei oteta peräkkäisinä päivinä/iltoina jne eli puolen tusinaa mittareita joilla itse mittaan jaksamista.

Kyllähän minä tuollaisesta perusarjesta ja rutiineista pidän mutta kyllä välillä mietityttää miten tuo parisuhteen rakkaus, lämpö ja läheisyys on noinkin dominoivia toiveita että niiden puute tekee ison varjon auringonpaisteeseen.

HALiMONSTERi kirjoitti:

Voi sinua. Milläs me sinua piristettäis? Keljua tuo miltä susta tuntuu. Minusta sinä vaikutat hyvältä mieheltä, huumorikin on miellyttävää.

Olet varmaan mukava ihminen ja et vaikuta turhasta narisijalta. Tai pirulliselta. Joku kesän tullen lavatanssit tms. voisiko piristää? Voisko löytyä naisseuraakin?

Voimahali. 🤗

Älä anna periksi!

Lue lisää

Kiitokset ja halit takaisin.

Keväällä olisi tarkoitus mennä paritanssikursseille. Täytyy katsella vaan kaukaa kotikulmilta; ujolle miehelle olisi totinen paikka jos olisi tuttuja samalla kurssilla. Jännittäisi vaan enemmän.

Tänään kyllä piristi päivää kun kuulin että ideani pohjalta eräs valtuutettu oli tehnyt aloitteen ja se oli saanut lautakunnassa hyvän vastaanoton. Jos menee sitten valtuustossa läpi niin yhden vähemmistön elämä hieman helpottuu. Toki sitten vastapalveluksena ei kehtaa olla asettumasta ehdolle seuraavissa kirkolisvaaleissa.

M184 kirjoitti:

Kiitokset; olen minä tuota masennusta pohtinut ja epäilen että jos lääkärille menisin niin ilman reseptiä en sieltä poistuisi. Itse olen siinä suhteessa onnellisessa asemassa että meillä on laaja työterveyshuolto eli nopeasti pääsee jos siltä näyttää. Toisaalta tiedostan että vr:ltä saa veturin lainaan helpommin kuin minut soittamaan työterveyteen masennuksesta.
Siksi olen itselleni luvannut että jos tietyt merkit eivät toteudu niin sitten otan lekuriin yhteyttä. Näitä ovat mm se että liikuntasuoritteita pitää olla 10 päivän kierrolla 4, samalla jaksolla myös kaveripiiristä vähintää kolmen kanssa on pidetty yhteyksiä, alkoholia ei oteta peräkkäisinä päivinä/iltoina jne eli puolen tusinaa mittareita joilla itse mittaan jaksamista.

Kyllähän minä tuollaisesta perusarjesta ja rutiineista pidän mutta kyllä välillä mietityttää miten tuo parisuhteen rakkaus, lämpö ja läheisyys on noinkin dominoivia toiveita että niiden puute tekee ison varjon auringonpaisteeseen.

Lue lisää

Sinullehan on paljon hyvinvointia ylläpitäviä asioita elämässä: liikunta, kaverit ja lapset. Ja uskoisin, että on hyvä, että ”vaadit” itseltäsi aktiivisuutta näissä. Esimerkiksi ihmissuhteet on merkittävä masennusta ehkäisevä asia. Tanssiharrastus on varmasti siihen hyvä lisä!

Se mikä särisi korvaan on:” alkoholia ei oteta peräkkäisinä päivinä/iltoina”. Jos tuo tarkoittaa, että käytät edes pieniä määriä alkoa viikossa useampana päivänä, tuohon kannattaa kiinnittää huomiota. Moni itselääkitsee ahdistusta alkoholilla, alkoholi moduloi (=vahvistavat välittäjäaineen vaikutusta) samaa reseptoria mihin bentsoja käytetään (ahdistuslääkkeinä). Haittapuoli tuossa on, että kun alkoholi loppuu, on ahdistus paljon suurempi mitä alkutilanteessa. Siis juominen on karhunpalvelus, joka huonontaa elämänlaatuasi ja tekee hallaa maksalle ja mielelle. Tapaatko kavereita kupin ääressä vai otatko itse vaikka saunaoluen? Jos olet masentunut/ahdistunut, kannattaisi miettiä huomisen jättämistä minimiin vain sosiaalisiin tilanteisiin ja mielummin vain kerran-kaksi kuussa. Jos keksit tilalle mukavaa tekemistä, vaikka juuri se tanssikurssi, se luultavasti parantaa paljon elämän laatuasi.

M184 kirjoitti:

Kiitokset ja halit takaisin.

Keväällä olisi tarkoitus mennä paritanssikursseille. Täytyy katsella vaan kaukaa kotikulmilta; ujolle miehelle olisi totinen paikka jos olisi tuttuja samalla kurssilla. Jännittäisi vaan enemmän.

Tänään kyllä piristi päivää kun kuulin että ideani pohjalta eräs valtuutettu oli tehnyt aloitteen ja se oli saanut lautakunnassa hyvän vastaanoton. Jos menee sitten valtuustossa läpi niin yhden vähemmistön elämä hieman helpottuu. Toki sitten vastapalveluksena ei kehtaa olla asettumasta ehdolle seuraavissa kirkolisvaaleissa.

Lue lisää

Kiva "kuulla", että piristäviä asioita tapahtuu siellä. Tanssi on kyllä mainio liikkumismuoto ja piristää kummasti, kun saa olla yhtä musiikin kanssa. Ja paritanssissa yhteinen ilo tulee soljuvasta tanssista ja kommelluksistakin. :D

Ota mukaan leikkisä asenne ja piut paut sille, jos joku askelkuvio menee soveltaen. Tanssin onkin tarkoitus olla luovaa ja nautittavaa. :)

Emberizi kirjoitti:

Sinullehan on paljon hyvinvointia ylläpitäviä asioita elämässä: liikunta, kaverit ja lapset. Ja uskoisin, että on hyvä, että ”vaadit” itseltäsi aktiivisuutta näissä. Esimerkiksi ihmissuhteet on merkittävä masennusta ehkäisevä asia. Tanssiharrastus on varmasti siihen hyvä lisä!

Se mikä särisi korvaan on:” alkoholia ei oteta peräkkäisinä päivinä/iltoina”. Jos tuo tarkoittaa, että käytät edes pieniä määriä alkoa viikossa useampana päivänä, tuohon kannattaa kiinnittää huomiota. Moni itselääkitsee ahdistusta alkoholilla, alkoholi moduloi (=vahvistavat välittäjäaineen vaikutusta) samaa reseptoria mihin bentsoja käytetään (ahdistuslääkkeinä). Haittapuoli tuossa on, että kun alkoholi loppuu, on ahdistus paljon suurempi mitä alkutilanteessa. Siis juominen on karhunpalvelus, joka huonontaa elämänlaatuasi ja tekee hallaa maksalle ja mielelle. Tapaatko kavereita kupin ääressä vai otatko itse vaikka saunaoluen? Jos olet masentunut/ahdistunut, kannattaisi miettiä huomisen jättämistä minimiin vain sosiaalisiin tilanteisiin ja mielummin vain kerran-kaksi kuussa. Jos keksit tilalle mukavaa tekemistä, vaikka juuri se tanssikurssi, se luultavasti parantaa paljon elämän laatuasi.

Lue lisää

Minun alkolin käyttö on tänä vuonna mennyt niin että tammikuussa meni yksi saunaolut ja helmikuussa ollut hiljaisempaa. Oikein hävettää miten huonosti valtio saa minulta verotuloja tuon kautta.
Tuo käyttö kun on niin vähäistä niin käytännössä tuolla on tarkoitus katkaista heti alkuunsa tilanne että alkaisi tissuttelu.

M184 kirjoitti:

Minun alkolin käyttö on tänä vuonna mennyt niin että tammikuussa meni yksi saunaolut ja helmikuussa ollut hiljaisempaa. Oikein hävettää miten huonosti valtio saa minulta verotuloja tuon kautta.
Tuo käyttö kun on niin vähäistä niin käytännössä tuolla on tarkoitus katkaista heti alkuunsa tilanne että alkaisi tissuttelu.

Lue lisää

Hieno homma! Luulen, että tuo auttaa sinua pääsemään nopeammin kohti parempaa!

Kun aloitan, pitääkin taktisesti olla ilman tekstejä 1-2vrk ja karsia sillä tavalla kaikki pois, jolle kelpaa ihan kuka vaan.

Mitä täälläkin on joskus sanottu, että nainen saa 20-100 vastausta, jos siitä joukosta ei löydy yhtään edes treffien arvoista kaveria, jossain on vika. En näe kuukausien deitti-ilmoituksesssa mitään järkevä, Jos ketään kiinnostavaa ei löytyisi kohtuullisessa ajassa, strategia on huono ja sitä pitää uudelleen suunnata.

Emberizi kirjoitti:

Kun aloitan, pitääkin taktisesti olla ilman tekstejä 1-2vrk ja karsia sillä tavalla kaikki pois, jolle kelpaa ihan kuka vaan.

Mitä täälläkin on joskus sanottu, että nainen saa 20-100 vastausta, jos siitä joukosta ei löydy yhtään edes treffien arvoista kaveria, jossain on vika. En näe kuukausien deitti-ilmoituksesssa mitään järkevä, Jos ketään kiinnostavaa ei löytyisi kohtuullisessa ajassa, strategia on huono ja sitä pitää uudelleen suunnata.

Lue lisää

Mä jo joskus josssin toisessa aloituksessasi tuumasin, että sun kannattaa luopua tuosta kontrolloinnista...

Ehkä aika absrakti asia, mutta mietit paljon sen mukaan, että voisit hallita asioita, kyse on oikeasti vain rajoittamisesta.

Btw. Jos tietäisin miten toi tehtäis käytännössä, kertoisin mielellään... mutta sen tajuan, etten voi muita muuta kuin rajoittaa, en kontrolloida.... vaikka haluisinkin...

Anonyymi kirjoitti:

Mä jo joskus josssin toisessa aloituksessasi tuumasin, että sun kannattaa luopua tuosta kontrolloinnista...

Ehkä aika absrakti asia, mutta mietit paljon sen mukaan, että voisit hallita asioita, kyse on oikeasti vain rajoittamisesta.

Btw. Jos tietäisin miten toi tehtäis käytännössä, kertoisin mielellään... mutta sen tajuan, etten voi muita muuta kuin rajoittaa, en kontrolloida.... vaikka haluisinkin...

Lue lisää

Muistan kyllä kun sen sanoit.jos olet se keneksi sinut kuvittelen. En ehkä saa ihan kiinni sinun perimmäistä ajatusta. Viimeksi sama juttu. Selitätkö lisää? Toivottavasti, et tarkoita että se kontrollointi osuu sinuun jollain tavalla, ei se ainakaan minun ajatukseni ole millään tasolla ole. En kuvittele kenenkään olevan täällä sellaisessa asemassa suhteessa minuun, että pohdintani voisivat vaikuttaa mitenkään tunteen tasolla toiseen.

Sitten se mitä lähtökohtaisesti ymmärrän tunteen kontroloinnilla: Tiedän etten voi kontrolloida omia tunteita, en toisen tunteita enkä sitä mitä siinä tulee käymään. Tiedostan, mutta pelkään silti. En aio lähteä ajamaan 100km/h tunnissa kesärenkailla ilman turvavyötä lumisateeseen, ei äidit voi sellaista tehdä, koska lapsista pitää pystyä huolehtimaan kävi miten vaan. Eli meinaan käyttää tervettä järkeä intuition kaverina. Silti tiedostan kyllä, että jos haluaa saada on pakko uskaltaa laittaa itsensä likoon tunnetasolla. Voi olla vaikea löytää tasapaino. Se, että pohdin näitä asioita ennen kuin mihinkään lähden on tapa valmistautua tulevaan. Se miten elämä menee ei liity valmistautumiseen mihinkään. Kun olen valmistautunut, yleensä päästän irti suunnitelmasta ja annan mennä.

Emberizi kirjoitti:

Kun aloitan, pitääkin taktisesti olla ilman tekstejä 1-2vrk ja karsia sillä tavalla kaikki pois, jolle kelpaa ihan kuka vaan.

Mitä täälläkin on joskus sanottu, että nainen saa 20-100 vastausta, jos siitä joukosta ei löydy yhtään edes treffien arvoista kaveria, jossain on vika. En näe kuukausien deitti-ilmoituksesssa mitään järkevä, Jos ketään kiinnostavaa ei löytyisi kohtuullisessa ajassa, strategia on huono ja sitä pitää uudelleen suunnata.

Lue lisää

"Kun aloitan, pitääkin taktisesti olla ilman tekstejä 1-2vrk ja karsia sillä tavalla kaikki pois, jolle kelpaa ihan kuka vaan."

:)

Sinähän olet pelinaisia.

-keinovaginamies-

Emberizi kirjoitti:

Muistan kyllä kun sen sanoit.jos olet se keneksi sinut kuvittelen. En ehkä saa ihan kiinni sinun perimmäistä ajatusta. Viimeksi sama juttu. Selitätkö lisää? Toivottavasti, et tarkoita että se kontrollointi osuu sinuun jollain tavalla, ei se ainakaan minun ajatukseni ole millään tasolla ole. En kuvittele kenenkään olevan täällä sellaisessa asemassa suhteessa minuun, että pohdintani voisivat vaikuttaa mitenkään tunteen tasolla toiseen.

Sitten se mitä lähtökohtaisesti ymmärrän tunteen kontroloinnilla: Tiedän etten voi kontrolloida omia tunteita, en toisen tunteita enkä sitä mitä siinä tulee käymään. Tiedostan, mutta pelkään silti. En aio lähteä ajamaan 100km/h tunnissa kesärenkailla ilman turvavyötä lumisateeseen, ei äidit voi sellaista tehdä, koska lapsista pitää pystyä huolehtimaan kävi miten vaan. Eli meinaan käyttää tervettä järkeä intuition kaverina. Silti tiedostan kyllä, että jos haluaa saada on pakko uskaltaa laittaa itsensä likoon tunnetasolla. Voi olla vaikea löytää tasapaino. Se, että pohdin näitä asioita ennen kuin mihinkään lähden on tapa valmistautua tulevaan. Se miten elämä menee ei liity valmistautumiseen mihinkään. Kun olen valmistautunut, yleensä päästän irti suunnitelmasta ja annan mennä.

Lue lisää

Minulla täällä ei ole väliä...

"Mitä täälläkin on joskus sanottu, että nainen saa 20-100 vastausta, jos siitä joukosta ei löydy yhtään edes treffien arvoista kaveria, jossain on vika. En näe kuukausien deitti-ilmoituksesssa mitään järkevä, Jos ketään kiinnostavaa ei löytyisi kohtuullisessa ajassa, strategia on huono ja sitä pitää uudelleen suunnata."

Tämä sai minut kirjoittamaan noin, miten kirjoitin... tällä kertaa...

Huomaatko itse jotain kontrollointia kirjoituksessasi?

Mä huomaan itse tuossa samaa kontrollointia kuinka itsekin tekisin... määrittelen jotain ja laadin suunnitelman. Päättelen kaiken jo siis etukäteen.

Be in there, done that...

Siinä vaan jää kaikkea huomaamatta. Rajaa jotain, eikä usko itseen tilanteessa.

Mut näähän on vaan mun näkymää ja perustuu omiin kokemuksiin.

Anonyymi kirjoitti:

"Kun aloitan, pitääkin taktisesti olla ilman tekstejä 1-2vrk ja karsia sillä tavalla kaikki pois, jolle kelpaa ihan kuka vaan."

:)

Sinähän olet pelinaisia.

-keinovaginamies-

Lue lisää

Ei vaan, noista miehistä ei saa kuin harmia.

Emberizi kirjoitti:

Ei vaan, noista miehistä ei saa kuin harmia.

Niin niin. Totta kai tuon tajusin, mutta sehän nimen omaan vaatii jo vähän pelisilmää, että osaa kaikkein surkeimmat ja epätoivoisimmat tapaukset pudottaa jo esikarsinnoissa ja vielä noin vaivattomalla tavalla.

-keinovaginamies-

Anonyymi kirjoitti:

Minulla täällä ei ole väliä...

"Mitä täälläkin on joskus sanottu, että nainen saa 20-100 vastausta, jos siitä joukosta ei löydy yhtään edes treffien arvoista kaveria, jossain on vika. En näe kuukausien deitti-ilmoituksesssa mitään järkevä, Jos ketään kiinnostavaa ei löytyisi kohtuullisessa ajassa, strategia on huono ja sitä pitää uudelleen suunnata."

Tämä sai minut kirjoittamaan noin, miten kirjoitin... tällä kertaa...

Huomaatko itse jotain kontrollointia kirjoituksessasi?

Mä huomaan itse tuossa samaa kontrollointia kuinka itsekin tekisin... määrittelen jotain ja laadin suunnitelman. Päättelen kaiken jo siis etukäteen.

Be in there, done that...

Siinä vaan jää kaikkea huomaamatta. Rajaa jotain, eikä usko itseen tilanteessa.

Mut näähän on vaan mun näkymää ja perustuu omiin kokemuksiin.

Lue lisää

” määrittelen jotain ja laadin suunnitelman. Päättelen kaiken jo siis etukäteen. ”

Myönnän tuon. Tosin silti, vaikka treffien kohdalla unohdan oikeassa tilanteessa varaudun etukäteen kaikkeen, se jää taustalle ja sitten oikeassa tilanteessa keskityn olemaan läsnä (jos tilanne tuntuu oikealta). Siihen kyllä taidan syyllistyä, etten oikein osaa ottaa flirttiä kovin tosissaan ja enkä oikein muutakaan lähestymistä. Joku toinen hilluisi pää pilvissä ja itse selitän itse itselleni, ettei se nyt kiinnosta tarkoita. Tätä ehkä tarkoitat? Tietyllä tavalla suojaan itseäni ja myönnän, että se on suurin este itselleni saavuttaa sitä mitä eniten haluisin. Kasvun paikka.

Mitä tarkoitat ettei sinulla ole täällä väliä. Miksi sinulla ei olisi merkitystä? Eikö meillä kaikilla ole? Olenko ymmärtänyt sinua väärin?

Emberizi kirjoitti:

” määrittelen jotain ja laadin suunnitelman. Päättelen kaiken jo siis etukäteen. ”

Myönnän tuon. Tosin silti, vaikka treffien kohdalla unohdan oikeassa tilanteessa varaudun etukäteen kaikkeen, se jää taustalle ja sitten oikeassa tilanteessa keskityn olemaan läsnä (jos tilanne tuntuu oikealta). Siihen kyllä taidan syyllistyä, etten oikein osaa ottaa flirttiä kovin tosissaan ja enkä oikein muutakaan lähestymistä. Joku toinen hilluisi pää pilvissä ja itse selitän itse itselleni, ettei se nyt kiinnosta tarkoita. Tätä ehkä tarkoitat? Tietyllä tavalla suojaan itseäni ja myönnän, että se on suurin este itselleni saavuttaa sitä mitä eniten haluisin. Kasvun paikka.

Mitä tarkoitat ettei sinulla ole täällä väliä. Miksi sinulla ei olisi merkitystä? Eikö meillä kaikilla ole? Olenko ymmärtänyt sinua väärin?

Lue lisää

No nyt ymmärtääkseni ymmärrät mistä kirjoitan.

Mä itse koitan kontrolloida kaikkea... mutta tiedän sen mahdottomuuden. Törmään siihen jokapuolella. Ja neuvon vaan keskittymään siihen. Tosin en osaa neuvoa miten... mutta tarmokkuutesi pistää huomioimasn tämän ja tsemppaan sua sen huomaamisella...

Tarkoitin, ettei minulla minuna ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Olen kirjoittavana henkilönä asiaan kuulumaton. Esitän vain mielipiteen. 😊

Anonyymi kirjoitti:

No nyt ymmärtääkseni ymmärrät mistä kirjoitan.

Mä itse koitan kontrolloida kaikkea... mutta tiedän sen mahdottomuuden. Törmään siihen jokapuolella. Ja neuvon vaan keskittymään siihen. Tosin en osaa neuvoa miten... mutta tarmokkuutesi pistää huomioimasn tämän ja tsemppaan sua sen huomaamisella...

Tarkoitin, ettei minulla minuna ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Olen kirjoittavana henkilönä asiaan kuulumaton. Esitän vain mielipiteen. 😊

Lue lisää

Btw. Pelaappa lasten kanssa muuttuvaa labyrintti-peliä. Oon varma, että menee hermo, kun lapset ei ajattele yhtä siirtoa enempää... ne vaan pelaa ja hitto miten hyvin.

Mä taas koitan kontrolloida... miettiä kaikkia siirtoja eteenpäin... loogisesti ja jotain laskelmallisuutta silmälläpitäen... mutta eihän se toimi, jos muutkaan ei tee niin. 😄

Anonyymi kirjoitti:

Btw. Pelaappa lasten kanssa muuttuvaa labyrintti-peliä. Oon varma, että menee hermo, kun lapset ei ajattele yhtä siirtoa enempää... ne vaan pelaa ja hitto miten hyvin.

Mä taas koitan kontrolloida... miettiä kaikkia siirtoja eteenpäin... loogisesti ja jotain laskelmallisuutta silmälläpitäen... mutta eihän se toimi, jos muutkaan ei tee niin. 😄

Lue lisää

Meillä ei tota peliä ole, mutta shakissa olen joutunut nöyrtymään kesälomalla P12 sarjaa vastaan aika 6-0. Tuossa iässä osaavat kyllä jo taktikoida, ja jälkikäteen huomaa että minut on ”pussitettu” jo monta siirtoa aiemmin. Koska olen aloittelija, olen helppo vastus, koska liian paljon energiaa menee miten mikäkin nappula saikaan liikkua. Pitäisi pelata enemmän. Kyllä lapset alkaa pohtia pelistrategiaa jo 8-10v varsinkin jos ovat matemaattisesti suuntautuneita. 6v vielä pelaa ilman isompaa strategiaa.

Emberizi kirjoitti:

Meillä ei tota peliä ole, mutta shakissa olen joutunut nöyrtymään kesälomalla P12 sarjaa vastaan aika 6-0. Tuossa iässä osaavat kyllä jo taktikoida, ja jälkikäteen huomaa että minut on ”pussitettu” jo monta siirtoa aiemmin. Koska olen aloittelija, olen helppo vastus, koska liian paljon energiaa menee miten mikäkin nappula saikaan liikkua. Pitäisi pelata enemmän. Kyllä lapset alkaa pohtia pelistrategiaa jo 8-10v varsinkin jos ovat matemaattisesti suuntautuneita. 6v vielä pelaa ilman isompaa strategiaa.

Lue lisää

Joskin muutakin olen oppinut lapsilta, on se tuo stragegian olemattomuus, kun ne nauttivat vain ja ainoastaan hetkistä, minkä oseammat aikuiset kokemuksien perusteella juurikin koettavat kääntää kontrolloinniksi.

Mutta jos lapsi, tai satunnaista sattumaa käyttävä häviää, ei se saa kontrolliin perustuvassa mielessä "palstatilaa", mutta jos voittaa, se mieli etsii syyn, miksi ja vastaus oikeastaan on yhtä tarkka kuin todellinen syy... luultavasti tuuri..

Mutta minkä joku peli kertoo ihmisestä/lapsesta, sen joku hetkittäinen tapa elää joku hetki... ja joissain treffiäpeissä se ratkaisee...

Anonyymi kirjoitti:

Joskin muutakin olen oppinut lapsilta, on se tuo stragegian olemattomuus, kun ne nauttivat vain ja ainoastaan hetkistä, minkä oseammat aikuiset kokemuksien perusteella juurikin koettavat kääntää kontrolloinniksi.

Mutta jos lapsi, tai satunnaista sattumaa käyttävä häviää, ei se saa kontrolliin perustuvassa mielessä "palstatilaa", mutta jos voittaa, se mieli etsii syyn, miksi ja vastaus oikeastaan on yhtä tarkka kuin todellinen syy... luultavasti tuuri..

Mutta minkä joku peli kertoo ihmisestä/lapsesta, sen joku hetkittäinen tapa elää joku hetki... ja joissain treffiäpeissä se ratkaisee...

Lue lisää

En halua pelata ihmissuhteissa. Kieltäydyn pelaamisesta! Jos tarvitsen turvallisen tunteen suhteen alkuun, niin sen tarvitsen. Vaikka se olisi kuinka hölmöä, se on kuitenkin minua. Ja on myös empatiakyvyn ”testi” pystyykö mies samaistumaan pelkooni ja vastamaan olemalla turvallinen. Samaa kykyä tarvitaan myös parisuhteessa… Tietysti irl on helpompi reagoida kun ilmeet ja eleet näkyy.

En esim. uskaltaisi lähteä sokkotreffeille ilman, että olen kirjoitellut ainakin muutaman päivän ja minulle tulee tunne, että kyseessä on oikea ihminen, tiedän hakeeko hän seikkailua vai suhdetta ja kuka tuo ihminen on. Naiselle mies on isompi riski kuin toisinpäin. Tietyllä tavalla luotan intuitioon, kun tapaan ihmisen, mutta pelkkä kirjoitus kuvastaa sen takana olevaa ihmistä vain, jos ihminen kirjoittaa aitona omana itsenään. Sitä onko niin käynyt, on mahdoton lukea tekstistä kuten lukisi ilmeistä.

Emberizi kirjoitti:

En halua pelata ihmissuhteissa. Kieltäydyn pelaamisesta! Jos tarvitsen turvallisen tunteen suhteen alkuun, niin sen tarvitsen. Vaikka se olisi kuinka hölmöä, se on kuitenkin minua. Ja on myös empatiakyvyn ”testi” pystyykö mies samaistumaan pelkooni ja vastamaan olemalla turvallinen. Samaa kykyä tarvitaan myös parisuhteessa… Tietysti irl on helpompi reagoida kun ilmeet ja eleet näkyy.

En esim. uskaltaisi lähteä sokkotreffeille ilman, että olen kirjoitellut ainakin muutaman päivän ja minulle tulee tunne, että kyseessä on oikea ihminen, tiedän hakeeko hän seikkailua vai suhdetta ja kuka tuo ihminen on. Naiselle mies on isompi riski kuin toisinpäin. Tietyllä tavalla luotan intuitioon, kun tapaan ihmisen, mutta pelkkä kirjoitus kuvastaa sen takana olevaa ihmistä vain, jos ihminen kirjoittaa aitona omana itsenään. Sitä onko niin käynyt, on mahdoton lukea tekstistä kuten lukisi ilmeistä.

Lue lisää

Enpä puhukaan pelistä... vaikka kerroin sen kautta.

Nyt ei puhuta enää samasta asiasta.

Ihmiset vaan reagoi eri tavoin eri asioihin. Hyvin harva oikeasti edes miettii toisen liikkeitä tarkkaan. Toki voi yrittää, mutta yhtä hyvin voisit haarukoida mitä palikkaa 5 vuotias liikuttaisi pelilaudalla, kuin mitä joku aikuinrn reagoi johonkin sanomiseen tai sanomattomuuteen....

Minäkin olen naiivisti uskonut, että täydellinen avoimuus olisi se juttu... sinäkin katsonet saavasi siitä jotain, kun sanot, että jos usean päivän viestittely avaa jotain. .. ei se välttämättä ole mitään... joko me halutaan kuulla jotain, tai kuullaan väärin. Ehkä tuurilla osuu.... mutta se on sama kuin hallitsemattomuus....

Ei kumppanin löytäminen ole muuta kuin lottoamista... minun kokemuksen mukaan ainakaan... ja yhtä hyvin kuin lotossa olen pärjännyt, vaikka aika monta tapaa ja lähestymistä olen yrittänyt. Enkä edes pidä itseäni pessimistinä...no ehkä en enää kuitenkaan yltiöoptimistinakaan. 😄

Anonyymi kirjoitti:

Enpä puhukaan pelistä... vaikka kerroin sen kautta.

Nyt ei puhuta enää samasta asiasta.

Ihmiset vaan reagoi eri tavoin eri asioihin. Hyvin harva oikeasti edes miettii toisen liikkeitä tarkkaan. Toki voi yrittää, mutta yhtä hyvin voisit haarukoida mitä palikkaa 5 vuotias liikuttaisi pelilaudalla, kuin mitä joku aikuinrn reagoi johonkin sanomiseen tai sanomattomuuteen....

Minäkin olen naiivisti uskonut, että täydellinen avoimuus olisi se juttu... sinäkin katsonet saavasi siitä jotain, kun sanot, että jos usean päivän viestittely avaa jotain. .. ei se välttämättä ole mitään... joko me halutaan kuulla jotain, tai kuullaan väärin. Ehkä tuurilla osuu.... mutta se on sama kuin hallitsemattomuus....

Ei kumppanin löytäminen ole muuta kuin lottoamista... minun kokemuksen mukaan ainakaan... ja yhtä hyvin kuin lotossa olen pärjännyt, vaikka aika monta tapaa ja lähestymistä olen yrittänyt. Enkä edes pidä itseäni pessimistinä...no ehkä en enää kuitenkaan yltiöoptimistinakaan. 😄

Lue lisää

Se, että puhuu on ensimmäinen asia. Se on ja tärkein asia vuorovaikutuksessa. Asiat kyllä selviää, kun kysyy uudestaan, jos ei ymmärrä mitä toinen ajaa takaa. Kun ollaan naamakkain, on keskustelu paljon helpompaa, koska jo vuorovaikutuksesta huomaa, että nyt pitää tarkentaa.

Yleensä vertauskuvat on hyviä, koska ne konkretisoi asiaa, mutta toisaalta jos ei sano samaan aikaan suoraan mitä ajattelee, virhetulkinnan vaara on ilmeinen. Silloin kestää kauemmin päästä kärryille mikä perimmäinen ajatus on ja tulkinnalle jää liian iso osuus.

Jos kumpaankin, se oikean, löytäminen on kuin lotossa voittaminen, on todennäköisempää, että meteoriitti tippuu taivaalta päähän kuin että voittaa (puhun nyt muuta kuin pikkuvoitoista). Uskon itse, että tuurilla ja sattumalla on iso merkitys. Oikean voi kohdata, mutta siinä kohtaa onkin itse varattu ja se oikea on reilu yli 10v nuorempi ja eli täysin erilaista elämää. 😳 Se on kova kolaus, jos on ollut aina uskollinen ja kumppanit on ollut aina samanikäisiä tai vanhempia. Toisaalta se opetti, että ennalta ajatellut kriteerit on turhia, jos tunne osuus kovaa. Ainoa mitä merkitse on sisäiset asiat: tunne, äly, arvomaailma, aaltopituus (sis. äly). Tai oikean voi kohdata, mutta koska vanhan prosessointi on kesken, ei silmät ole auki tai vielä pelkää liikaa avoimen haavan takia. Tai sen oikean voi ohittaa, koska tarttuu väärään, koska menettää toivonsa oikeasta.

Tärkeä asia on antaa itselle ja toiselle aikaa, liika kiirehtiminen ja mulle kaikki heti nyt voi pilata rakkauden, jolla muuten voisi olla mahdollisuus pidempäänkin suhteeseen. Se, että ihmisillä on epävarmuuksia ja haavoja on elämää. Se ei ole vastapuolen vika, eikä hänen huonouttaan tai kelpaamattomuuttaan!

Tietyllä tavalla allekirjoitan oman tarpeen saada elämä kontrolliin. Luulet varmaan, että olen kontrollifriikikki, ei en sitä ole. Kestän hyvin epävarmuutta ja kestän kaaosta ja olen tottunut raivaamaan kaaoksen järjestykseen, siitä minulle maksetaankin… Stressaannun kaaoksesta vähemmän kuin ympäristö. Olen toistalta jämpti ja toisaalta impulisiivinen (kun seuraan vahvaa intuitiota). Silti tunneasia on niin syvällä sisässä, että kaipaan turvallisuutta ja vahvaa meistä rinnalle (sellaista minulla ei ole koskaan vielä ollut, olen aina ollut tietyllä tavalla se toisen vakaa tukipylväs). Tai vaihtoehtoisesti kaipaan miestä, joka olisi välillä vahva ja välillä heikko.

En tiedä miten uskaltaisin vain heittäytyä elämään rakkaudessa, se voisi olla parantavakin kokemus, niin luulen. Tietysti eihän sitä voi heittäytyä ennen kuin se toinen on fyysisesti lähellä. 😂 Muuten menee mielikuvitus-osastolle. No pitää alkaa päivän puhiin.

Emberizi kirjoitti:

Se, että puhuu on ensimmäinen asia. Se on ja tärkein asia vuorovaikutuksessa. Asiat kyllä selviää, kun kysyy uudestaan, jos ei ymmärrä mitä toinen ajaa takaa. Kun ollaan naamakkain, on keskustelu paljon helpompaa, koska jo vuorovaikutuksesta huomaa, että nyt pitää tarkentaa.

Yleensä vertauskuvat on hyviä, koska ne konkretisoi asiaa, mutta toisaalta jos ei sano samaan aikaan suoraan mitä ajattelee, virhetulkinnan vaara on ilmeinen. Silloin kestää kauemmin päästä kärryille mikä perimmäinen ajatus on ja tulkinnalle jää liian iso osuus.

Jos kumpaankin, se oikean, löytäminen on kuin lotossa voittaminen, on todennäköisempää, että meteoriitti tippuu taivaalta päähän kuin että voittaa (puhun nyt muuta kuin pikkuvoitoista). Uskon itse, että tuurilla ja sattumalla on iso merkitys. Oikean voi kohdata, mutta siinä kohtaa onkin itse varattu ja se oikea on reilu yli 10v nuorempi ja eli täysin erilaista elämää. 😳 Se on kova kolaus, jos on ollut aina uskollinen ja kumppanit on ollut aina samanikäisiä tai vanhempia. Toisaalta se opetti, että ennalta ajatellut kriteerit on turhia, jos tunne osuus kovaa. Ainoa mitä merkitse on sisäiset asiat: tunne, äly, arvomaailma, aaltopituus (sis. äly). Tai oikean voi kohdata, mutta koska vanhan prosessointi on kesken, ei silmät ole auki tai vielä pelkää liikaa avoimen haavan takia. Tai sen oikean voi ohittaa, koska tarttuu väärään, koska menettää toivonsa oikeasta.

Tärkeä asia on antaa itselle ja toiselle aikaa, liika kiirehtiminen ja mulle kaikki heti nyt voi pilata rakkauden, jolla muuten voisi olla mahdollisuus pidempäänkin suhteeseen. Se, että ihmisillä on epävarmuuksia ja haavoja on elämää. Se ei ole vastapuolen vika, eikä hänen huonouttaan tai kelpaamattomuuttaan!

Tietyllä tavalla allekirjoitan oman tarpeen saada elämä kontrolliin. Luulet varmaan, että olen kontrollifriikikki, ei en sitä ole. Kestän hyvin epävarmuutta ja kestän kaaosta ja olen tottunut raivaamaan kaaoksen järjestykseen, siitä minulle maksetaankin… Stressaannun kaaoksesta vähemmän kuin ympäristö. Olen toistalta jämpti ja toisaalta impulisiivinen (kun seuraan vahvaa intuitiota). Silti tunneasia on niin syvällä sisässä, että kaipaan turvallisuutta ja vahvaa meistä rinnalle (sellaista minulla ei ole koskaan vielä ollut, olen aina ollut tietyllä tavalla se toisen vakaa tukipylväs). Tai vaihtoehtoisesti kaipaan miestä, joka olisi välillä vahva ja välillä heikko.

En tiedä miten uskaltaisin vain heittäytyä elämään rakkaudessa, se voisi olla parantavakin kokemus, niin luulen. Tietysti eihän sitä voi heittäytyä ennen kuin se toinen on fyysisesti lähellä. 😂 Muuten menee mielikuvitus-osastolle. No pitää alkaa päivän puhiin.

Lue lisää

No kuullostat vaan samallatavalla miettivältä.

En itsekään suoranaisesti ole mikään kontrollifriikki, eikä kaiken tarvitsekaan olla minun käsissä.

Mutta jos tosiaan koettaa ihan etsiä ja löytää toisen, on se aikamoinen projekti. Ainakin itse olen sen niin kokenut. Aikaa tarvitsee itselleen ja sille toiselle. Keskittyä ja olla läsnä. Ja silti se vielä pitäis olla niin molemminpäin. Ja lopputulos on yhä ...no mitä vaan.

Mutta jotenkin itse jo sana projekti kuullostaa raskaalta. Siinä mielessä hommassa on ohjattu/kontrolloitu/hallittu tapahtuman maku...

Haaste on, ettei työssä, harrastuksessa tai vaikka täällä kovin helposti pääse henkisesti ja tai ainakaan fyysisesti sellaiselle etäisyydelle, että salama voi iskeä. Ennen salama puhutaan kiinnostuksesta, ehkä ihastuksesta, mutta salamat vaatii yleensä pitkää silmäkontaktia ja kohtuullisen lähellä oloa. Ei vaikka töissä, voi hypätä kenenkään syliin ja alkaa vaan pussailemaan ainakaan, jos haluaa käyttäytyä kohtuullisen korrektisti.

Näin. Ihminen ihmiselle. Siinä on se jutun ydin. Se vaatii "vain" rohkeutta laskea naamiot ja roolit. Laitoin tuon vain sanan heittomerkkeihin, kun se on se koko homman vaikein juttu.

-keinovaginamies-

Tuo on hyvä pointti. Miksi sepittää ihan muita juttuja, kun mistä oikeesti arki muodostuu ja mitä oikeesti on. Jos toinen totee, että nääh tylsä tyyppi liian arkinen, niin selvii sekin siinä sitten. Toiset kun etsii treffikumppanista fifty shades of grey tyyppistä jännitystä tai muuta luxusta ja lumoajaa, ei väliä sukupuolella, eikä arki kiinnosta. Tai yksin voi nakertaa arkena suklaalevyn sohvannurkassa, mutta kumppanin pitäs olla sykähdyttäjä ja arjentappaja.

Silloin voi tavis olla mälsimys.

HALiMONSTERi kirjoitti:

Tuo on hyvä pointti. Miksi sepittää ihan muita juttuja, kun mistä oikeesti arki muodostuu ja mitä oikeesti on. Jos toinen totee, että nääh tylsä tyyppi liian arkinen, niin selvii sekin siinä sitten. Toiset kun etsii treffikumppanista fifty shades of grey tyyppistä jännitystä tai muuta luxusta ja lumoajaa, ei väliä sukupuolella, eikä arki kiinnosta. Tai yksin voi nakertaa arkena suklaalevyn sohvannurkassa, mutta kumppanin pitäs olla sykähdyttäjä ja arjentappaja.

Silloin voi tavis olla mälsimys.

Lue lisää

Pitkässä parisuhteessa arjensietokyky on yksi tärkeimpiä ominaisuuksia, ainakin minun näkökulmasta.

-keinovaginamies-

Anonyymi kirjoitti:

Pitkässä parisuhteessa arjensietokyky on yksi tärkeimpiä ominaisuuksia, ainakin minun näkökulmasta.

-keinovaginamies-

Nojoo ja kumppanin sietokyky, ei se aina niitä mukavimpia tyyppejä välttämättä ole.

HALiMONSTERi kirjoitti:

Nojoo ja kumppanin sietokyky, ei se aina niitä mukavimpia tyyppejä välttämättä ole.

Nimenomaan. Ei parisuhteeni ole ainoatakaan kertaa arkeen kaatunut. Isoja syitä on taustalla ollut minkä takia ero on tullut.

HALiMONSTERi kirjoitti:

Nojoo ja kumppanin sietokyky, ei se aina niitä mukavimpia tyyppejä välttämättä ole.

Niin, kyllähän nämä taitaa kestävyyslajien puolelle enimmäkseen kääntyä. :)
Tänään tuo muoriska sano, että kyllä hän ihmettelee miten joku häntä kestää, ja lisäsi ettei ite kestäisi itseään.

-keinovaginamies-

Anonyymi kirjoitti:

Niin, kyllähän nämä taitaa kestävyyslajien puolelle enimmäkseen kääntyä. :)
Tänään tuo muoriska sano, että kyllä hän ihmettelee miten joku häntä kestää, ja lisäsi ettei ite kestäisi itseään.

-keinovaginamies-

Lue lisää

Sun muoriska sentäs osaa kyseenalaistaa itseäänkin, toisin kun mun kumppani ei lainkaan. On siinä välillä sietämistä.

HALiMONSTERi kirjoitti:

Sun muoriska sentäs osaa kyseenalaistaa itseäänkin, toisin kun mun kumppani ei lainkaan. On siinä välillä sietämistä.

No juu, kyllähän meitä vähintään kaksi tässä sopassa on ja huumorintajut toimii, jos vaikka kaikki muu ei aina toimikaan.

Olen kyllä juttujen perusteella välillä ihmetellytkin, että miten sinä kestät. Mutta ilmeisesti se on ne lapset, ja hän on kuitenkin hyvä isä, jos vaikka muuten vaikea persoona?

-keinovaginamies-

Anonyymi kirjoitti:

No juu, kyllähän meitä vähintään kaksi tässä sopassa on ja huumorintajut toimii, jos vaikka kaikki muu ei aina toimikaan.

Olen kyllä juttujen perusteella välillä ihmetellytkin, että miten sinä kestät. Mutta ilmeisesti se on ne lapset, ja hän on kuitenkin hyvä isä, jos vaikka muuten vaikea persoona?

-keinovaginamies-

Lue lisää

Huumorintaju auttaa paljon arjessa, se on totta.

Hyvä on isänä, kun arki sujuu, joskin osaa olla jääkylmäkin niin halutessaan ja sitä juuri en halua lasten kokevan. Se on niin jäätävää, ettei yksikään lapsi ansaitse sellaista omalta vanhemmalta. Minulle se näyttäytyy julmana henkisenä hylkäämisenä, jos ilman mitään todellista syytä voi jäätyä ilmeettömäksi lasta kohtaan ja olla piittaamatta lapsen perustarpeistakin. Mikään määrä omia mielialoja ei oikeuta olemaan noteeraamatta lasta ja lapsen turvallisuutta ja perustarpeita, kuten ruoka ja vanhemman huomio sitä tarvitessa.

Olen nähnyt sellaista käytöstä mikä ei herätä luottamusta, jos hän joutuu pattitilanteeseen ja stressaantuu. Epäluottamuslause, ei mukava mutta aiheellinen.

Pärjään kyllä, vaikken aina jaksaiskaan. Lapset kasvaa ja jos tyyli on yhtä itsekästä, niin sitten on parempi tilanne nostaa kytkintä. Lapset ei ole enää silleen vanhemmasta riippuvaisia, ettei ruokaa saisi tai pääsis pois, jos on paha olla vanhemman kanssa.

Teini jo osaa ruokkia ittensä ja häioyä, jos vanhempi on mitenkään möllipää.

HALiMONSTERi kirjoitti:

Huumorintaju auttaa paljon arjessa, se on totta.

Hyvä on isänä, kun arki sujuu, joskin osaa olla jääkylmäkin niin halutessaan ja sitä juuri en halua lasten kokevan. Se on niin jäätävää, ettei yksikään lapsi ansaitse sellaista omalta vanhemmalta. Minulle se näyttäytyy julmana henkisenä hylkäämisenä, jos ilman mitään todellista syytä voi jäätyä ilmeettömäksi lasta kohtaan ja olla piittaamatta lapsen perustarpeistakin. Mikään määrä omia mielialoja ei oikeuta olemaan noteeraamatta lasta ja lapsen turvallisuutta ja perustarpeita, kuten ruoka ja vanhemman huomio sitä tarvitessa.

Olen nähnyt sellaista käytöstä mikä ei herätä luottamusta, jos hän joutuu pattitilanteeseen ja stressaantuu. Epäluottamuslause, ei mukava mutta aiheellinen.

Pärjään kyllä, vaikken aina jaksaiskaan. Lapset kasvaa ja jos tyyli on yhtä itsekästä, niin sitten on parempi tilanne nostaa kytkintä. Lapset ei ole enää silleen vanhemmasta riippuvaisia, ettei ruokaa saisi tai pääsis pois, jos on paha olla vanhemman kanssa.

Teini jo osaa ruokkia ittensä ja häioyä, jos vanhempi on mitenkään möllipää.

Lue lisää

Ja osaa puhua toiselle vanhemmalle, jos toinen kohtelee jotenkinepäreilusti tai huonosti. Pienenä lapset on niin vanhemman armosta lojaaleja ja nielee asioita, mitä isompana älyää ettei kuulu niellä. Osaa pitää tietyllä tavalla jo puolensa ja arvioida tilanteita, toisin kun pienenä.

En halua maalata pahaa kuvaa, mutta tiedostan että moni asia menee tosi paljon vaikeemmaksi, jos alan höpistä erosta. Jos meinaan erota, se on sillä selvä ja paluuta ei ole. Tää ei leiki eikä ole kiristettävänä. Mutta apua ei heru, meidän välit on sitten off lopullisesti.

Jään täysin ulkopuoliseksi ja pimentoon oli kyse lapsista tai mistä vaan.

Yhteistyö menee itkuksi. Ja lapset on ne joihin kaikki sattuu pahiten. Joten vaikka välillä vituttaa kuin, pidän järjen päässä ja ohjat käsissä.

HALiMONSTERi kirjoitti:

Huumorintaju auttaa paljon arjessa, se on totta.

Hyvä on isänä, kun arki sujuu, joskin osaa olla jääkylmäkin niin halutessaan ja sitä juuri en halua lasten kokevan. Se on niin jäätävää, ettei yksikään lapsi ansaitse sellaista omalta vanhemmalta. Minulle se näyttäytyy julmana henkisenä hylkäämisenä, jos ilman mitään todellista syytä voi jäätyä ilmeettömäksi lasta kohtaan ja olla piittaamatta lapsen perustarpeistakin. Mikään määrä omia mielialoja ei oikeuta olemaan noteeraamatta lasta ja lapsen turvallisuutta ja perustarpeita, kuten ruoka ja vanhemman huomio sitä tarvitessa.

Olen nähnyt sellaista käytöstä mikä ei herätä luottamusta, jos hän joutuu pattitilanteeseen ja stressaantuu. Epäluottamuslause, ei mukava mutta aiheellinen.

Pärjään kyllä, vaikken aina jaksaiskaan. Lapset kasvaa ja jos tyyli on yhtä itsekästä, niin sitten on parempi tilanne nostaa kytkintä. Lapset ei ole enää silleen vanhemmasta riippuvaisia, ettei ruokaa saisi tai pääsis pois, jos on paha olla vanhemman kanssa.

Teini jo osaa ruokkia ittensä ja häioyä, jos vanhempi on mitenkään möllipää.

Lue lisää

Ikävää luettavaa. En oikein tiedä miten suhtautua.

Laitetaan tyypilliseen tapaani huumoria:

Toisaalta itsekinhän tässä on suhteessa muuten hyvän naisen kanssa, mutta kun ei sillä tee sängyssä mitään, ei keittiössä mitään ja ilman minua tämä tönökin varmaan kaatuisi, niin mitä jää jäljelle? Onhan se hyvä paino potkurissa alamäkeen. :)

-keinovaginamies-

HALiMONSTERi kirjoitti:

Huumorintaju auttaa paljon arjessa, se on totta.

Hyvä on isänä, kun arki sujuu, joskin osaa olla jääkylmäkin niin halutessaan ja sitä juuri en halua lasten kokevan. Se on niin jäätävää, ettei yksikään lapsi ansaitse sellaista omalta vanhemmalta. Minulle se näyttäytyy julmana henkisenä hylkäämisenä, jos ilman mitään todellista syytä voi jäätyä ilmeettömäksi lasta kohtaan ja olla piittaamatta lapsen perustarpeistakin. Mikään määrä omia mielialoja ei oikeuta olemaan noteeraamatta lasta ja lapsen turvallisuutta ja perustarpeita, kuten ruoka ja vanhemman huomio sitä tarvitessa.

Olen nähnyt sellaista käytöstä mikä ei herätä luottamusta, jos hän joutuu pattitilanteeseen ja stressaantuu. Epäluottamuslause, ei mukava mutta aiheellinen.

Pärjään kyllä, vaikken aina jaksaiskaan. Lapset kasvaa ja jos tyyli on yhtä itsekästä, niin sitten on parempi tilanne nostaa kytkintä. Lapset ei ole enää silleen vanhemmasta riippuvaisia, ettei ruokaa saisi tai pääsis pois, jos on paha olla vanhemman kanssa.

Teini jo osaa ruokkia ittensä ja häioyä, jos vanhempi on mitenkään möllipää.

Lue lisää

Eikä 12v ole enää velvollinen vanhemman tapaamiseen, jos sitä ei itse halua. Usein niitä hyviä hetkiä kuitenkin on, ja halu tavata kumpaankin, mutta on myös lapsia, jolle pakon poistuminen on iso helpotus.

Anonyymi kirjoitti:

Ikävää luettavaa. En oikein tiedä miten suhtautua.

Laitetaan tyypilliseen tapaani huumoria:

Toisaalta itsekinhän tässä on suhteessa muuten hyvän naisen kanssa, mutta kun ei sillä tee sängyssä mitään, ei keittiössä mitään ja ilman minua tämä tönökin varmaan kaatuisi, niin mitä jää jäljelle? Onhan se hyvä paino potkurissa alamäkeen. :)

-keinovaginamies-

Lue lisää

No se on mitä on. Toiset on sellaisia, että kun elämä jotenkin rasittaa suljetaan perhe ulkopuolelle tai puretaan heihin vitutus ikään ja kokoon katsomatta, ilkeesti, tylysti, kylmästi.

Ei kaikki osaa huonona hetkenä kontrolloida mittasuhteita ja onko omissa touhuissa päätä tai häntää, touhuu vaan. Se on se kypsymätön ja varjopuoli. Tulee luonteesta tai kotoa traumoista. Jäätyvyys.

Silloin sen toisen puoliskon on kyettävä toimimaan sinä pilarina, joka tekee puskurin ja korjausliikkeet, suojaa ainakin pienimmät siltä mitä niitten ei tarvi kokea, kun toinen on ottamassa vastuun siinä kohtaa missä toinen ei älyä tai osaa, kykene.

Mulle se on just näin selkeetä. Siks mulle on ihan yks lysti mitä mä elämältä saan tai nautin, kunhan mä pystyn tärkeimmän velvollisuuteni hoitamaan, olemaan turvallinen äiti. Läsnä kun mua tarvitaan. Kaikki muu on sivuseikkaa.

Ja pystyn olemaan läsnä ja turvallinen tuki vain kun nään mitä ympärillä tapahtuu ja pystyn heti reakoimaan. Jos tarvetta ilmenee ettei toinen oikeen kykene..

Ja muoriska kiittää vitsistä? :D

HALiMONSTERi kirjoitti:

Ja osaa puhua toiselle vanhemmalle, jos toinen kohtelee jotenkinepäreilusti tai huonosti. Pienenä lapset on niin vanhemman armosta lojaaleja ja nielee asioita, mitä isompana älyää ettei kuulu niellä. Osaa pitää tietyllä tavalla jo puolensa ja arvioida tilanteita, toisin kun pienenä.

En halua maalata pahaa kuvaa, mutta tiedostan että moni asia menee tosi paljon vaikeemmaksi, jos alan höpistä erosta. Jos meinaan erota, se on sillä selvä ja paluuta ei ole. Tää ei leiki eikä ole kiristettävänä. Mutta apua ei heru, meidän välit on sitten off lopullisesti.

Jään täysin ulkopuoliseksi ja pimentoon oli kyse lapsista tai mistä vaan.

Yhteistyö menee itkuksi. Ja lapset on ne joihin kaikki sattuu pahiten. Joten vaikka välillä vituttaa kuin, pidän järjen päässä ja ohjat käsissä.

Lue lisää

Minusta tuo mitä sanot kuulostaa, siltä, että olet henkisen väkivallan alla. Opet ehkä vahva ja kestät, mutta se ei tee asiaa oikeutetuksi. Lapset tajuaa aika pienenä jo.

Itse mietin 3v eroa ja vain odotin, että pienien kasvaa. Olimme vanhemman lapseni (silloin 13v) kanssa jossain autolla ja lapsi lohdutti minua jostain pikku asiasta ja sanoi, että älä huoli me lapset rakastetaan sua, se on paljon tärkempää. Lisäsi vielä, että mummi, pappa ja siskoni myös rakastaa ja sitten alkoi hiljaisuus. Hän jatkoi, en voi kyllä sanoa, että X (ex) rakastaa. Tämä oli 1.5v ennen kuin lapset kuuli erosta. Kun ero tuli ja kerroin, sama lapsi sanoi, että mä tiesin sen. Myös keskimmäinen oli aavistellut asiaa.

HALiMONSTERi kirjoitti:

No se on mitä on. Toiset on sellaisia, että kun elämä jotenkin rasittaa suljetaan perhe ulkopuolelle tai puretaan heihin vitutus ikään ja kokoon katsomatta, ilkeesti, tylysti, kylmästi.

Ei kaikki osaa huonona hetkenä kontrolloida mittasuhteita ja onko omissa touhuissa päätä tai häntää, touhuu vaan. Se on se kypsymätön ja varjopuoli. Tulee luonteesta tai kotoa traumoista. Jäätyvyys.

Silloin sen toisen puoliskon on kyettävä toimimaan sinä pilarina, joka tekee puskurin ja korjausliikkeet, suojaa ainakin pienimmät siltä mitä niitten ei tarvi kokea, kun toinen on ottamassa vastuun siinä kohtaa missä toinen ei älyä tai osaa, kykene.

Mulle se on just näin selkeetä. Siks mulle on ihan yks lysti mitä mä elämältä saan tai nautin, kunhan mä pystyn tärkeimmän velvollisuuteni hoitamaan, olemaan turvallinen äiti. Läsnä kun mua tarvitaan. Kaikki muu on sivuseikkaa.

Ja pystyn olemaan läsnä ja turvallinen tuki vain kun nään mitä ympärillä tapahtuu ja pystyn heti reakoimaan. Jos tarvetta ilmenee ettei toinen oikeen kykene..

Ja muoriska kiittää vitsistä? :D

Lue lisää

Aika vahva tuo äiti sinussa, mutta niin kai se on naisissa jotka tieten tahtoen äidiksi päätyvät.

Enhän minä näitä juttuja puoliksikaan tuolle toiselle osapuolelle kerro, kunhan teille hupatan. Minähän olen sisimmältäni aito herrasmies. Tietysti kuori on paksu :)

-keinovaginamies-

Emberizi kirjoitti:

Eikä 12v ole enää velvollinen vanhemman tapaamiseen, jos sitä ei itse halua. Usein niitä hyviä hetkiä kuitenkin on, ja halu tavata kumpaankin, mutta on myös lapsia, jolle pakon poistuminen on iso helpotus.

Lue lisää

Juu. Mä pyrin pitämään siitä kii, että ne nurjat puolet jää kokematta ja ne hyvät puolet saadaan siitä vanhemman kanssa olemisesta.

Jos se vaatii mun tasoittelua tms. Mä tasoittelen tietä. Jos sitten joskus lapsi kokee et vanhempi onkin mäntti, hän on sitten jo niin iso että voi päättää onko hyvä vai huono seura.

Kukaanhan meistä ei ole täydellinen vanhempi, mutta on asioita mun arvoissa jotka ei kohtaa isän arvoissa ja hänestä ne on ok hänen tyyli, mulle ei ole ok, joten vahdin vieressä. Vaikka saisin taukin leiman.

Anonyymi kirjoitti:

Aika vahva tuo äiti sinussa, mutta niin kai se on naisissa jotka tieten tahtoen äidiksi päätyvät.

Enhän minä näitä juttuja puoliksikaan tuolle toiselle osapuolelle kerro, kunhan teille hupatan. Minähän olen sisimmältäni aito herrasmies. Tietysti kuori on paksu :)

-keinovaginamies-

Lue lisää

Ne muksut on mun elämäni paras lahja, mitä olen ikinä saanut tai saan. Äitiys on mun curriculum vitaeni ensimmäinen ja tärkein titteli. Jos näin kielikuvina kuvailen.

Ei maailmassa ole mitään tärkeempää, kun omien lasten hyvinvointi ja turva. Rakkaus heitä kohtaan ja eliniän avoin syli, johon saa aina turvata. Aina vaikka vanhana muorina. Äitien ei kuulu hylätä. Mun mielipide. Eikä se muutu elinikänäni muuksi.


No niin, kyllä mä sen arvasin. Olet velmuilija. :)

Emberizi kirjoitti:

Minusta tuo mitä sanot kuulostaa, siltä, että olet henkisen väkivallan alla. Opet ehkä vahva ja kestät, mutta se ei tee asiaa oikeutetuksi. Lapset tajuaa aika pienenä jo.

Itse mietin 3v eroa ja vain odotin, että pienien kasvaa. Olimme vanhemman lapseni (silloin 13v) kanssa jossain autolla ja lapsi lohdutti minua jostain pikku asiasta ja sanoi, että älä huoli me lapset rakastetaan sua, se on paljon tärkempää. Lisäsi vielä, että mummi, pappa ja siskoni myös rakastaa ja sitten alkoi hiljaisuus. Hän jatkoi, en voi kyllä sanoa, että X (ex) rakastaa. Tämä oli 1.5v ennen kuin lapset kuuli erosta. Kun ero tuli ja kerroin, sama lapsi sanoi, että mä tiesin sen. Myös keskimmäinen oli aavistellut asiaa.

Lue lisää

Ymmärtää toki, jos noin. Mun puoliso on jääräpää, vahva kuin kallio asioissa missä ei jousta. Ei jousta sitten milliäkään.

Hän osaa olla empaattinen, eri asia milloin viittii olla. Omaehtoinen ja ihan täysin oman päänsä mukaan toimiva. Joten kyllä mä joudun olemaan myös hyvin voimakas ja vahva, jos joku asia tulee törmäyskurssille. Se on kuin Putin ja Nato vastakkain.

Kumpikaan ei pakita. Joten jännitteet sen mukaan.

Rauha pysyy maassa, kun en lietso sotaa. Ja meillä se ei ole äänekästä sotaa vaan täysi mykkyys ja huomiotta jättäminen.

Mä en voi olla niin, joten mun pitää olla edes se joka puhuu muksuille. Ylipäänsä puhuu.

Anonyymi kirjoitti:

Ikävää luettavaa. En oikein tiedä miten suhtautua.

Laitetaan tyypilliseen tapaani huumoria:

Toisaalta itsekinhän tässä on suhteessa muuten hyvän naisen kanssa, mutta kun ei sillä tee sängyssä mitään, ei keittiössä mitään ja ilman minua tämä tönökin varmaan kaatuisi, niin mitä jää jäljelle? Onhan se hyvä paino potkurissa alamäkeen. :)

-keinovaginamies-

Lue lisää

Sinunkin elämän tarinasi kuulostaa surulliselta. Onko teillä pieniä lapsia, jotka sinua pitää suhteessa? Voit toki kärjistää ja silti suhteessa on jotain hyvää, joka sinut pitää kiinni.

Itse olen ollut niin haastavissa suhteissa, että ero on ollut suuri helpotus (paitsi nuoruuden eka pitkä suhde). Jotenkin kun eron on joutunut käymään läpi, olen muuttanut omaa näkökantani. Nuorena ajattelin, että yhdessä pysyminen on arvo nro yksi. Enää en näe niin. Mitä arvoa yhdessä olemisella on, jos se rikkoo eikä korjaa, eikä anteeksi pyydetä? Jos yritystä ja toivoa paremmasta on, mitä vaan kestää, mutta useimmiten noissa tilanteissa vain toinen on valmis mitään tekemään parisuhteen eteen. Jos parisuhteeseen ollaan menty yhteisellä sopimuksella pitää toisesta huolta, onko toisen täydelleen torjuminen lupauksen mukainen (läheisyys, seksi)? Jos parin kunnioitus on mennyt ja toiselle puhutaan jatkuvasti ilkeästi ja rumasti, mitä on enää jäljellä? Parista tulee toistensa pahan olon purkukohde, nyrkkeilysäkki. Pari ei välttämättä ole keskenään tunneyhteydessä, eikä tue toisiaan. Sellainen ei yllä edes ystävyyden tasolle tilanteessa, jossa parisuhteen läheisyys ja seksi on jäänyt pois. Siis parisuhde on pahimmillaan raskas kulissi, velvollisuus ja häpeän aiheuttaja. Miksi se olisi isompi arvo kuin ihmisarvoinen elämä? Ymmärrän Jasun valinnan, rakkaus lapsiin on isompi arvo, kuin oma hyvinvointi. Jos lapsia ei ole, yrittäisin ensin saada puolison parisuhdeterapiaan tai lääkäriin (jos inhoilu johtuu pahoinvoinnista), ja jos on yritetty eikä toinen halua muuttaa mitään itsessään tai edes yrittää, on kyse jo valinnasta ettei halua olla yhdessä tai ainakaan hoitaa omaa osuuttaan. Vaikeita juttuja, jotka vaativat aikaa.

Emberizi kirjoitti:

Sinunkin elämän tarinasi kuulostaa surulliselta. Onko teillä pieniä lapsia, jotka sinua pitää suhteessa? Voit toki kärjistää ja silti suhteessa on jotain hyvää, joka sinut pitää kiinni.

Itse olen ollut niin haastavissa suhteissa, että ero on ollut suuri helpotus (paitsi nuoruuden eka pitkä suhde). Jotenkin kun eron on joutunut käymään läpi, olen muuttanut omaa näkökantani. Nuorena ajattelin, että yhdessä pysyminen on arvo nro yksi. Enää en näe niin. Mitä arvoa yhdessä olemisella on, jos se rikkoo eikä korjaa, eikä anteeksi pyydetä? Jos yritystä ja toivoa paremmasta on, mitä vaan kestää, mutta useimmiten noissa tilanteissa vain toinen on valmis mitään tekemään parisuhteen eteen. Jos parisuhteeseen ollaan menty yhteisellä sopimuksella pitää toisesta huolta, onko toisen täydelleen torjuminen lupauksen mukainen (läheisyys, seksi)? Jos parin kunnioitus on mennyt ja toiselle puhutaan jatkuvasti ilkeästi ja rumasti, mitä on enää jäljellä? Parista tulee toistensa pahan olon purkukohde, nyrkkeilysäkki. Pari ei välttämättä ole keskenään tunneyhteydessä, eikä tue toisiaan. Sellainen ei yllä edes ystävyyden tasolle tilanteessa, jossa parisuhteen läheisyys ja seksi on jäänyt pois. Siis parisuhde on pahimmillaan raskas kulissi, velvollisuus ja häpeän aiheuttaja. Miksi se olisi isompi arvo kuin ihmisarvoinen elämä? Ymmärrän Jasun valinnan, rakkaus lapsiin on isompi arvo, kuin oma hyvinvointi. Jos lapsia ei ole, yrittäisin ensin saada puolison parisuhdeterapiaan tai lääkäriin (jos inhoilu johtuu pahoinvoinnista), ja jos on yritetty eikä toinen halua muuttaa mitään itsessään tai edes yrittää, on kyse jo valinnasta ettei halua olla yhdessä tai ainakaan hoitaa omaa osuuttaan. Vaikeita juttuja, jotka vaativat aikaa.

Lue lisää

Juu, jos lapsia ei olisi meille siunaantunut, niin ei me yhdessä oltas montaa vuotta oltu. Me ei olla toisillemme mikään unelmakumppani kumpikaan. Vaikka rakkauttakin on ollut ja on, se vaan nujertuu muun tyhmyyden alle. Jonkun ihme ylväyden. Muttei sille yksin mitään mahda. Eri tavat yrittää niin ei kohtaa.

Joku seinä on välissä mitä ei pääse yli ali eikä ohitse.

Mut kun ne lapset nyt on ja rakkaat onkin, niin kumpikin yrittää diplomaattisesti silloinkin kun ei muuten yrittäis, jolloin tää toimii hetkittäin jopa ihan hyvin.

Mut sit kun sakkaa, toisen pitää puuttua menoon. Ottaa ohjat et ei näin.

HALiMONSTERi kirjoitti:

Juu, jos lapsia ei olisi meille siunaantunut, niin ei me yhdessä oltas montaa vuotta oltu. Me ei olla toisillemme mikään unelmakumppani kumpikaan. Vaikka rakkauttakin on ollut ja on, se vaan nujertuu muun tyhmyyden alle. Jonkun ihme ylväyden. Muttei sille yksin mitään mahda. Eri tavat yrittää niin ei kohtaa.

Joku seinä on välissä mitä ei pääse yli ali eikä ohitse.

Mut kun ne lapset nyt on ja rakkaat onkin, niin kumpikin yrittää diplomaattisesti silloinkin kun ei muuten yrittäis, jolloin tää toimii hetkittäin jopa ihan hyvin.

Mut sit kun sakkaa, toisen pitää puuttua menoon. Ottaa ohjat et ei näin.

Lue lisää

Luulen et ollaa toisiamme kohtaan nimenomaan diplomaattisempia, kun meillä on yhteiset lapset. Jos niitä ei ois olis ehkä täys rähinä päällä. Eli patoutuu ja kun ne lopulta murtuu, on turha enää yrittää mitään kyhätä.

Mut ei maha mittään, ketään ei voi väkisin jututtaa niin olkoon jääräpää. Olkoon sit hiljaa kun puhua ei tahdo. Mikään ei kyl ratkea mykkyydellä, mut ehkä se on aikomuskin. Nyt hyvät yöt. :)

HALiMONSTERi kirjoitti:

Luulen et ollaa toisiamme kohtaan nimenomaan diplomaattisempia, kun meillä on yhteiset lapset. Jos niitä ei ois olis ehkä täys rähinä päällä. Eli patoutuu ja kun ne lopulta murtuu, on turha enää yrittää mitään kyhätä.

Mut ei maha mittään, ketään ei voi väkisin jututtaa niin olkoon jääräpää. Olkoon sit hiljaa kun puhua ei tahdo. Mikään ei kyl ratkea mykkyydellä, mut ehkä se on aikomuskin. Nyt hyvät yöt. :)

Lue lisää

Hyvää yötä! Nukuttaakin jo ihan pirusti.

Emberizi kirjoitti:

Sinunkin elämän tarinasi kuulostaa surulliselta. Onko teillä pieniä lapsia, jotka sinua pitää suhteessa? Voit toki kärjistää ja silti suhteessa on jotain hyvää, joka sinut pitää kiinni.

Itse olen ollut niin haastavissa suhteissa, että ero on ollut suuri helpotus (paitsi nuoruuden eka pitkä suhde). Jotenkin kun eron on joutunut käymään läpi, olen muuttanut omaa näkökantani. Nuorena ajattelin, että yhdessä pysyminen on arvo nro yksi. Enää en näe niin. Mitä arvoa yhdessä olemisella on, jos se rikkoo eikä korjaa, eikä anteeksi pyydetä? Jos yritystä ja toivoa paremmasta on, mitä vaan kestää, mutta useimmiten noissa tilanteissa vain toinen on valmis mitään tekemään parisuhteen eteen. Jos parisuhteeseen ollaan menty yhteisellä sopimuksella pitää toisesta huolta, onko toisen täydelleen torjuminen lupauksen mukainen (läheisyys, seksi)? Jos parin kunnioitus on mennyt ja toiselle puhutaan jatkuvasti ilkeästi ja rumasti, mitä on enää jäljellä? Parista tulee toistensa pahan olon purkukohde, nyrkkeilysäkki. Pari ei välttämättä ole keskenään tunneyhteydessä, eikä tue toisiaan. Sellainen ei yllä edes ystävyyden tasolle tilanteessa, jossa parisuhteen läheisyys ja seksi on jäänyt pois. Siis parisuhde on pahimmillaan raskas kulissi, velvollisuus ja häpeän aiheuttaja. Miksi se olisi isompi arvo kuin ihmisarvoinen elämä? Ymmärrän Jasun valinnan, rakkaus lapsiin on isompi arvo, kuin oma hyvinvointi. Jos lapsia ei ole, yrittäisin ensin saada puolison parisuhdeterapiaan tai lääkäriin (jos inhoilu johtuu pahoinvoinnista), ja jos on yritetty eikä toinen halua muuttaa mitään itsessään tai edes yrittää, on kyse jo valinnasta ettei halua olla yhdessä tai ainakaan hoitaa omaa osuuttaan. Vaikeita juttuja, jotka vaativat aikaa.

Lue lisää

Kirjoitinkin tuonne jonnekin ketjuun pari päivää sitten, että se voi näyttää jostakin surulliselta jos toisella on paljon enemmän annettavaa kuin toinen kykenee vastaanottamaan.

Älä kuitenkaan ota näitä minun juttuja niin tosissaan!

Minulla tai meillä ei ole lapsia. Omalta kohdaltani se on ollut tietoinen valinta. Toisen osapuolen osalta kyse on ollut terveysjutuista ja hänen elämänsä on vain luontaisesti mennyt niin.

Meillä on aivan hyvä henkinen yhteys ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Arvostamme toisiamme ja huumorintajua löytyy. Tänään on käyty yhdessä pilkillä, laavumakkarat paistamassa sekä vielä illalla tähtitaivasta kiikaroimassa. Kaikki reissut tietysti potkureilla! Varmaan 15 km yhteensä.

Ainoa asia mikä minun puolelta hankaa on tuo seksin ja läheisyyden vähäisyys. Hänellä on syynsä, jotka liittyvät ikään ja aiemmin mainittuihin terveysjuttuihin. Kyllähän se parisuhteesta vie kärkeä pois ainakin minun puoleltani, mutta hän on vaan tyytyväinen, jos minä vaivaan enemmän noita kakkosmorsiamia kuin häntä :)

Että semmonen ystävyys- / kaveruussuhde meillä. Hän on minun paras ystäväni, ja jos häneltä kysytään, niin olen satavarma että hän nimeää minut.

-keinovaginamies-

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitinkin tuonne jonnekin ketjuun pari päivää sitten, että se voi näyttää jostakin surulliselta jos toisella on paljon enemmän annettavaa kuin toinen kykenee vastaanottamaan.

Älä kuitenkaan ota näitä minun juttuja niin tosissaan!

Minulla tai meillä ei ole lapsia. Omalta kohdaltani se on ollut tietoinen valinta. Toisen osapuolen osalta kyse on ollut terveysjutuista ja hänen elämänsä on vain luontaisesti mennyt niin.

Meillä on aivan hyvä henkinen yhteys ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Arvostamme toisiamme ja huumorintajua löytyy. Tänään on käyty yhdessä pilkillä, laavumakkarat paistamassa sekä vielä illalla tähtitaivasta kiikaroimassa. Kaikki reissut tietysti potkureilla! Varmaan 15 km yhteensä.

Ainoa asia mikä minun puolelta hankaa on tuo seksin ja läheisyyden vähäisyys. Hänellä on syynsä, jotka liittyvät ikään ja aiemmin mainittuihin terveysjuttuihin. Kyllähän se parisuhteesta vie kärkeä pois ainakin minun puoleltani, mutta hän on vaan tyytyväinen, jos minä vaivaan enemmän noita kakkosmorsiamia kuin häntä :)

Että semmonen ystävyys- / kaveruussuhde meillä. Hän on minun paras ystäväni, ja jos häneltä kysytään, niin olen satavarma että hän nimeää minut.

-keinovaginamies-

Lue lisää

Mukava tarina. Omassa elämässäni on jotain samaa. Emme ole parisuhteessa, vaikka asumme enimmäkseen yhdessä. Olen todennut tämän hyvin paljon toimivammaksi, kuin epätasapainoinen parisuhde. Hän on antanut minulle jopa luvan muihin suhteisiin jos haluaisin. Ei ole ollut tarvetta, enkä sisimmässäni usko että pystyisi. Ajatus siitä että haluaisin, tekee minut mietteliääksi. Minun pitäisi hylätä tämä ja menettäisin jotain, jota ehkä arvostan enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitinkin tuonne jonnekin ketjuun pari päivää sitten, että se voi näyttää jostakin surulliselta jos toisella on paljon enemmän annettavaa kuin toinen kykenee vastaanottamaan.

Älä kuitenkaan ota näitä minun juttuja niin tosissaan!

Minulla tai meillä ei ole lapsia. Omalta kohdaltani se on ollut tietoinen valinta. Toisen osapuolen osalta kyse on ollut terveysjutuista ja hänen elämänsä on vain luontaisesti mennyt niin.

Meillä on aivan hyvä henkinen yhteys ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Arvostamme toisiamme ja huumorintajua löytyy. Tänään on käyty yhdessä pilkillä, laavumakkarat paistamassa sekä vielä illalla tähtitaivasta kiikaroimassa. Kaikki reissut tietysti potkureilla! Varmaan 15 km yhteensä.

Ainoa asia mikä minun puolelta hankaa on tuo seksin ja läheisyyden vähäisyys. Hänellä on syynsä, jotka liittyvät ikään ja aiemmin mainittuihin terveysjuttuihin. Kyllähän se parisuhteesta vie kärkeä pois ainakin minun puoleltani, mutta hän on vaan tyytyväinen, jos minä vaivaan enemmän noita kakkosmorsiamia kuin häntä :)

Että semmonen ystävyys- / kaveruussuhde meillä. Hän on minun paras ystäväni, ja jos häneltä kysytään, niin olen satavarma että hän nimeää minut.

-keinovaginamies-

Lue lisää

Teillä siis on kuitenkin keskinäinen arvostus ja mukavaa yhdessä! On aika eri asia onko parisuhde viha- ja väheksyntäsuhde vai syvä arvostava ystävyys. Jos olette toisianne lähellä, eikö puolisosi voisi ajatella läheisyyden ottamista mukaan (jos hänelle teet selväksi, ettei se tarkoita velvoitetta seksiin tai hän saa tehdä aloitteet tästä lähin)? Monesti haluton kumppani alkaa välttää läheisyyttä, koska se tarkoittaa toisen halujen lisääntymistä. Kumpikin voisi olla tyytyväisempi, eikä suhteessa olisi enää kuin yksi iso puute.

Emberizi kirjoitti:

Teillä siis on kuitenkin keskinäinen arvostus ja mukavaa yhdessä! On aika eri asia onko parisuhde viha- ja väheksyntäsuhde vai syvä arvostava ystävyys. Jos olette toisianne lähellä, eikö puolisosi voisi ajatella läheisyyden ottamista mukaan (jos hänelle teet selväksi, ettei se tarkoita velvoitetta seksiin tai hän saa tehdä aloitteet tästä lähin)? Monesti haluton kumppani alkaa välttää läheisyyttä, koska se tarkoittaa toisen halujen lisääntymistä. Kumpikin voisi olla tyytyväisempi, eikä suhteessa olisi enää kuin yksi iso puute.

Lue lisää

Minullahan se opettelun paikka tässä on viime vuodet ollut, kun herkkyystaso on sellainen että pehmoisen naisen lämmin rutistus aiheuttaa aina noita haluja. Ihan niin kuin sanoit, niin varmaan juuri siitä syystä se hellyyspuolikin on vähentynyt. Kyllä me näistä on aikapäiviä sitten puhuttu ja koetettu opetella uusia tapoja ja temppuja sänkyleikkeihin (minun aloitteestani), eikä hellyyden ja läheisyyden osoitukset ole oikeastaan koskaan tarkoittaneet velvoitetta seksiin.

Mutta jos jätämme aloitteen teon pidemmälle meneviin hellyyden osoituksiin kokonaan hänelle, niin sitten tässä taloudessa ei enää harrasteta seksuaalista hyvänäpitoa meidän kahden välillä. Sen jälkeen seksuaalisina kumppaneina ovat vain nuo silikonimorsiamet :) ja muori on pelkkä ystävä ja vapaa-ajan harrastuskaveri.

-keinovaginamies-

Baarissa on sarjassa >45v lähinnä juoppoja, ja ei-juopon vähemmistön läsnäolo on satunnaista. Kuka täysjärkinen kelpuuttaa päihdeongelmaisen? Lähinnä pikkujouluina tai keikoilla on enemmän tavallisia ihmisiä.

Niinhän se on, että suurin osa yhdenillan jutuista on huonoja kokemuksia eivätkä tarjoa oikein mitään.