Eli se on totuus mikä on tuijottanut minua silmästä silmään ja tuijottaa edelleen. Jos olisi ollut skillsejä muodostaa parisuhde ja elellä rakkaansa kanssa viime vuodet, niin kaikenlainen toimintakyky ja asioiden saavuttaminen olisivat olleet paljon helpompia minulle. Katuojaan voi jäädä makaamaan tai sitten nousta sieltä ylös vaikka mikään ei parisuhdestatuksen mukaan muuttuisikaan. Koen olevani tällaisen transformaation kynnyksellä näillä näppäimillä.
Minut on voinut siis löytää sieltä katuojasta. En jaksa enää kieriä niissä pohjamudissa, ikään kuin sikolätissä vaan oikeasti tehdä jotain mikä saa karistettua tuon ahdingollisen ja vahingollisen tilan. Joko sinne jää ja kuolema kutsuu luokseen tai sitten voi kävellä pois ja tehdä jotain itsensä hyväksi. Yrittäminen ei riitä eikä mikään asioiden suunnittelu vaan asioita täytyy tehdä. Tämä neuvo on hyödyllinen kaltaisilleni elämän teoreetikoille. Oma potentiaali menee vain hukkaan jos toimintakyky sakkaa ja tiedän että sitä potentiaalia on. Se on vain jossain syvällä piilossa kuoreni alla. Emme ole samalla viivalla elämässä mutta se nyt vain on oikeastaan sellainen fysiikan laki mikä täällä vallitsee. AP - Transform. https://www.youtube.com/watch?v=rFPgyGEykvM. 🙏.
Totuus tästä kaikesta
51
454
Vastaukset
- Anonyymi
No niin, sieltä tuli painavaa asiaa! 🤗
Ainahan täytyy muistaa, ettei parisuhde ole kaikille tärkeä tai tavoittelemisen arvoinen. Jos se kuitenkin itselle on, sitä kannattaa tavoitella. Ainakin oma toimintakykyni on parantunut rakkauden myötä, vaikka ei se koskaan huono ole ollut.
Se on ehkä erona sinuun, etten koe koskaan olleeni katuojassa, ja olen tehnyt enemmän kuin olisin jaksanut tehdä parisuhteen löytämiseksi. Siitä huolimatta voi joutua odottamaan vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin kumppani löytyy.
Siinä vaiheessa kun on yksin, on kuitenkin parempi olla toimelias ja katuojan ulkopuolella.
🦄- Anonyymi
Mikään ei muutu jos muutosta ei tapahdu. Taisin kyllästyä henkiseen ahdinkooni useiden vuosien jälkeen. Muutos lähtee ihmisestä itsestään ja muut voivat olla siinä vain taustalla tukena. Jos menisin vihdoin ja viimein sinne mt-polille ja minulle annettaisiin ohjeita miten elää niin sehän ei olisi vielä tae mistään. Lopulta v*tutus nousee niin korkealle tasolle että sitä vain joko luovuttaa kaiken jolloin häviää kaiken tai sitten sen sijaan voi päättää että aikoo voittaa kaiken. Voittaa elämänsä takaisin. Se kumman tien ihminen "valitsee" niin en osaa sanoa mikä määrää sen valinnan suunnan. - Aloittaja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikään ei muutu jos muutosta ei tapahdu. Taisin kyllästyä henkiseen ahdinkooni useiden vuosien jälkeen. Muutos lähtee ihmisestä itsestään ja muut voivat olla siinä vain taustalla tukena. Jos menisin vihdoin ja viimein sinne mt-polille ja minulle annettaisiin ohjeita miten elää niin sehän ei olisi vielä tae mistään. Lopulta v*tutus nousee niin korkealle tasolle että sitä vain joko luovuttaa kaiken jolloin häviää kaiken tai sitten sen sijaan voi päättää että aikoo voittaa kaiken. Voittaa elämänsä takaisin. Se kumman tien ihminen "valitsee" niin en osaa sanoa mikä määrää sen valinnan suunnan. - Aloittaja.
Väittäisin, etteivät edes mielenterveyden ammattilaiset osaa sanoa, mikä tekee jonkun yksittäisen ihmisen onnelliseksi. He voivat vain opastaa potilaitaan löytämään ne asiat, jotka tekevät itse kunkin onnelliseksi.
En ole mielenterveyden ammattilainen, mutta omissa havainnoissani elämästä ja ihmisistä olen huomannut, että monet onnettomat ihmiset usein elävät tai yrittävät elää jonkun muun toiveiden tai kuviteltujen vaatimusten mukaan. Heillä ei välttämättä ole keinoja elää omien toiveidensa mukaista elämää ilman, että loukkaisivat muita siinä samassa.
Useimmat myös syntyvät kotiin, jonka asenneilmapiirissä on aina jotain, pienempää tai suurempaa, josta täytyy opetella pois, jotta voi olla aikuisena onnellinen.
🦄 - Anonyymi
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
💋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#180634289
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Nyt sä oot ymmärtänyt jotain tärkeää voin kokemuksesta sanoo. Pidä tosta kiini ja toimi sen mukaan se ei oo helppoa eikä se tapahdu nopeesti mutta kun oot sitkeä ja uskot siihen että sä pystyt itsesi sieltä nostamaan se tapahtuu kyllä. Ja arvaa mitä sitten kun oot saanu itses ylös sieltä ja elämän tasaantumaan aloilleen niin että sun on hyvä olla ja oot tyytyväinen niin silloin se parisuhdekin mahdollisesti löytyy ja tuo vain lisää onnea , iloa ja rakkautta sun elämään. Paljon tsemppiä ja voimia sulle.🙂.
- Anonyymi
Kiitos paljon välittämisestä 😊. Monet elämäni osa-alueet ovat aika retuperällä. Omalla mielelläni on taipumus itsesabotaasiin ja olen tässä pisteessä ilmeisesti siksi koska vietän liikaa aikaa yksinäni. Mieli mustuu. "Se mustuu", niinkuin Hokkanen sanoi. Taisi olla monikkomuodossa. Tietynlainen brutaali ajattelu on minulle ominaista. Asiat menevät joko niin tai näin. Usein elämä on juuri sitä että on juuri kaksi lopputulemaa sen suhteen mitä tulee tapahtumaan. Huonoja valintoja on helpompi tehdä mutta pitkässä juoksussa ne vaativat veronsa. Vähän kuin politiikka - Tehdään helppoja ratkaisuja mitkä vaikuttavat toimivilta lyhyellä aikavälillä mutta pitkällä aikavälillä ne ovatkin haitallisia päätöksiä mitä on tehty. - Aloittaja.
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos paljon välittämisestä 😊. Monet elämäni osa-alueet ovat aika retuperällä. Omalla mielelläni on taipumus itsesabotaasiin ja olen tässä pisteessä ilmeisesti siksi koska vietän liikaa aikaa yksinäni. Mieli mustuu. "Se mustuu", niinkuin Hokkanen sanoi. Taisi olla monikkomuodossa. Tietynlainen brutaali ajattelu on minulle ominaista. Asiat menevät joko niin tai näin. Usein elämä on juuri sitä että on juuri kaksi lopputulemaa sen suhteen mitä tulee tapahtumaan. Huonoja valintoja on helpompi tehdä mutta pitkässä juoksussa ne vaativat veronsa. Vähän kuin politiikka - Tehdään helppoja ratkaisuja mitkä vaikuttavat toimivilta lyhyellä aikavälillä mutta pitkällä aikavälillä ne ovatkin haitallisia päätöksiä mitä on tehty. - Aloittaja.
Eipä kestä. Kyllä se siitä kun jaksat olla sitkeä ja laitat yhden asian kerrallaan kuntoon etkä murehdi kaikkea yhtäaikaa sä et kuitenkaan kaikkea pysty korjaamaan heti yhdellä kertaa. Ja anna itselles aikaa ja oo armollinen jos joku asia ei heti onnistu se ei tarkoita sitä että kaikki on menetrtty eikä mikään tule ikinä onnistumaan. Rauhassa vähän kerrassaan vauvvanaskelin mutta kokoajan pikkaisen eteenpäin kohti parempaa hivuttuaen.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Eipä kestä. Kyllä se siitä kun jaksat olla sitkeä ja laitat yhden asian kerrallaan kuntoon etkä murehdi kaikkea yhtäaikaa sä et kuitenkaan kaikkea pysty korjaamaan heti yhdellä kertaa. Ja anna itselles aikaa ja oo armollinen jos joku asia ei heti onnistu se ei tarkoita sitä että kaikki on menetrtty eikä mikään tule ikinä onnistumaan. Rauhassa vähän kerrassaan vauvvanaskelin mutta kokoajan pikkaisen eteenpäin kohti parempaa hivuttuaen.🙂.
Nyt oli hyvin sanottu.
Norppa83 kirjoitti:
Nyt oli hyvin sanottu.
Kiitos...on jonninverran ittellä kokemusta tuon kaltaisista asioista.😊.
Mikkojuhan kirjoitti:
Kiitos...on jonninverran ittellä kokemusta tuon kaltaisista asioista.😊.
Juu, oot kertonu.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Kiitos...on jonninverran ittellä kokemusta tuon kaltaisista asioista.😊.
Kysyin joskus sinulta, mikä sai sinut muuttamaan elämääsi. Et silloin vastannut mutta et kertonut myöskään, ettet haluaisi vastata. Minua siis kiinnostaa vain, miksi halusit pois tietynlaisesta elämästä ja miten onnistuit siinä. Yksityiskohtia ei tarvitse kertoa jos et halua.
🦄 Anonyymi kirjoitti:
Kysyin joskus sinulta, mikä sai sinut muuttamaan elämääsi. Et silloin vastannut mutta et kertonut myöskään, ettet haluaisi vastata. Minua siis kiinnostaa vain, miksi halusit pois tietynlaisesta elämästä ja miten onnistuit siinä. Yksityiskohtia ei tarvitse kertoa jos et halua.
🦄No mä olin niin loppu siihen elämään. Mä vihasin sitä ihmistä kuka mä jouduin oleen ja niitä asioita mitä mä jouduin tekeen pärjätäkseni siinä maailmassa ja pysyäkseni ihan vaan elossa. Mä ymmärsin että jos mä jatkan näin mä joko kuolen muuten tai tapan itteni tai joudun jossainvaiheessa tekemään jotain sellasta että mä oon loppuelämäni vankilassa tai mielisairaalassa tai jossain muussa laitoksessa. Ja mä tajusin että jos mä haluun muuttaa elämääni mun on tehtävä se ihan itte. Ei kukaan muuta sitä mun puolesta eikä mikään muutu jos mä en ite sitä muuta. Sitten mä totesin no mä yritän vielä kerran ja niin että mä oon valmis tekeen ihan mitä hyvänsä ihan mitä vaan että se muuttuu. Mä en uskonu että mä pystyn siihen tai että mä onnistun mutta mä halusin edes yrittää vielä kerran aivan tosissani ja jos en mä onnistu niin se on aivan se ja sama lopputulos on kuitenkin ihan täysin sama jos mä näin jatkan. Mä oon todella onnellinen että mä yritin ja ylpee ja iloinen ja onnellinen että mä pystyinkin siihen. Se on kyllä ollu vaikeinta mitä mä oon ikinä koskaan tehny ja vaatinu ihan helvetillisen määrän työtä oman itteni kanssa ja paljon kärsimystä ja pahaa oloa mutta nyt kun tiedän miten kävi niin valitsisin samoin epäröimättä joka ikinen kerta. En mä tiedä saako tuosta mitään tolkkua.😄. Mä jo kertaalleen kirjotin pitkän litanian mutta se viesti ei lähteny joten jouduin kirjottaan uusiks. Tää on vähän lyhyempi mutta parempaan en just nyt pysty.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
No mä olin niin loppu siihen elämään. Mä vihasin sitä ihmistä kuka mä jouduin oleen ja niitä asioita mitä mä jouduin tekeen pärjätäkseni siinä maailmassa ja pysyäkseni ihan vaan elossa. Mä ymmärsin että jos mä jatkan näin mä joko kuolen muuten tai tapan itteni tai joudun jossainvaiheessa tekemään jotain sellasta että mä oon loppuelämäni vankilassa tai mielisairaalassa tai jossain muussa laitoksessa. Ja mä tajusin että jos mä haluun muuttaa elämääni mun on tehtävä se ihan itte. Ei kukaan muuta sitä mun puolesta eikä mikään muutu jos mä en ite sitä muuta. Sitten mä totesin no mä yritän vielä kerran ja niin että mä oon valmis tekeen ihan mitä hyvänsä ihan mitä vaan että se muuttuu. Mä en uskonu että mä pystyn siihen tai että mä onnistun mutta mä halusin edes yrittää vielä kerran aivan tosissani ja jos en mä onnistu niin se on aivan se ja sama lopputulos on kuitenkin ihan täysin sama jos mä näin jatkan. Mä oon todella onnellinen että mä yritin ja ylpee ja iloinen ja onnellinen että mä pystyinkin siihen. Se on kyllä ollu vaikeinta mitä mä oon ikinä koskaan tehny ja vaatinu ihan helvetillisen määrän työtä oman itteni kanssa ja paljon kärsimystä ja pahaa oloa mutta nyt kun tiedän miten kävi niin valitsisin samoin epäröimättä joka ikinen kerta. En mä tiedä saako tuosta mitään tolkkua.😄. Mä jo kertaalleen kirjotin pitkän litanian mutta se viesti ei lähteny joten jouduin kirjottaan uusiks. Tää on vähän lyhyempi mutta parempaan en just nyt pysty.🙂.
Hyvä, että sää yritit. Mää tunnen yhen henkilön, jolla toivoisin tuota samaa, mutta hän vaan pyörii niissä samoissa ympyröissä ees taas. En oo nähny tätä henkilöä nyt pitkään aikaan. Mutta ei siitä sen enempää, kun tää on julkinen palstakin.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No mä olin niin loppu siihen elämään. Mä vihasin sitä ihmistä kuka mä jouduin oleen ja niitä asioita mitä mä jouduin tekeen pärjätäkseni siinä maailmassa ja pysyäkseni ihan vaan elossa. Mä ymmärsin että jos mä jatkan näin mä joko kuolen muuten tai tapan itteni tai joudun jossainvaiheessa tekemään jotain sellasta että mä oon loppuelämäni vankilassa tai mielisairaalassa tai jossain muussa laitoksessa. Ja mä tajusin että jos mä haluun muuttaa elämääni mun on tehtävä se ihan itte. Ei kukaan muuta sitä mun puolesta eikä mikään muutu jos mä en ite sitä muuta. Sitten mä totesin no mä yritän vielä kerran ja niin että mä oon valmis tekeen ihan mitä hyvänsä ihan mitä vaan että se muuttuu. Mä en uskonu että mä pystyn siihen tai että mä onnistun mutta mä halusin edes yrittää vielä kerran aivan tosissani ja jos en mä onnistu niin se on aivan se ja sama lopputulos on kuitenkin ihan täysin sama jos mä näin jatkan. Mä oon todella onnellinen että mä yritin ja ylpee ja iloinen ja onnellinen että mä pystyinkin siihen. Se on kyllä ollu vaikeinta mitä mä oon ikinä koskaan tehny ja vaatinu ihan helvetillisen määrän työtä oman itteni kanssa ja paljon kärsimystä ja pahaa oloa mutta nyt kun tiedän miten kävi niin valitsisin samoin epäröimättä joka ikinen kerta. En mä tiedä saako tuosta mitään tolkkua.😄. Mä jo kertaalleen kirjotin pitkän litanian mutta se viesti ei lähteny joten jouduin kirjottaan uusiks. Tää on vähän lyhyempi mutta parempaan en just nyt pysty.🙂.
Mahtavaa! Kuulostaa erittäin kunnioitettavalta! ☺️🙏✨♾️ Olen myös erittäin iloinen puolestasi. ☺️
🦄 Norppa83 kirjoitti:
Hyvä, että sää yritit. Mää tunnen yhen henkilön, jolla toivoisin tuota samaa, mutta hän vaan pyörii niissä samoissa ympyröissä ees taas. En oo nähny tätä henkilöä nyt pitkään aikaan. Mutta ei siitä sen enempää, kun tää on julkinen palstakin.
Jep....sen on lähdettävä siitä henkilöstä itestään sillä itellä on oltava tarpeeks vahva halu siihen muutokseen muuten se tulee väistämättä epäonnistuun ennemmin tai myöhemmin. Pitää olla valmis jättään ihan kaikki taakseen siitä elämästä ja niistä asioista.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Jep....sen on lähdettävä siitä henkilöstä itestään sillä itellä on oltava tarpeeks vahva halu siihen muutokseen muuten se tulee väistämättä epäonnistuun ennemmin tai myöhemmin. Pitää olla valmis jättään ihan kaikki taakseen siitä elämästä ja niistä asioista.🙂.
Tää on totta.
Anonyymi kirjoitti:
Mahtavaa! Kuulostaa erittäin kunnioitettavalta! ☺️🙏✨♾️ Olen myös erittäin iloinen puolestasi. ☺️
🦄Kiitos paljon...mä arvostan sun mielipidettäs.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Jep....sen on lähdettävä siitä henkilöstä itestään sillä itellä on oltava tarpeeks vahva halu siihen muutokseen muuten se tulee väistämättä epäonnistuun ennemmin tai myöhemmin. Pitää olla valmis jättään ihan kaikki taakseen siitä elämästä ja niistä asioista.🙂.
Aikuse kotoo kirjoittaa..
Onko elämää. - Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No mä olin niin loppu siihen elämään. Mä vihasin sitä ihmistä kuka mä jouduin oleen ja niitä asioita mitä mä jouduin tekeen pärjätäkseni siinä maailmassa ja pysyäkseni ihan vaan elossa. Mä ymmärsin että jos mä jatkan näin mä joko kuolen muuten tai tapan itteni tai joudun jossainvaiheessa tekemään jotain sellasta että mä oon loppuelämäni vankilassa tai mielisairaalassa tai jossain muussa laitoksessa. Ja mä tajusin että jos mä haluun muuttaa elämääni mun on tehtävä se ihan itte. Ei kukaan muuta sitä mun puolesta eikä mikään muutu jos mä en ite sitä muuta. Sitten mä totesin no mä yritän vielä kerran ja niin että mä oon valmis tekeen ihan mitä hyvänsä ihan mitä vaan että se muuttuu. Mä en uskonu että mä pystyn siihen tai että mä onnistun mutta mä halusin edes yrittää vielä kerran aivan tosissani ja jos en mä onnistu niin se on aivan se ja sama lopputulos on kuitenkin ihan täysin sama jos mä näin jatkan. Mä oon todella onnellinen että mä yritin ja ylpee ja iloinen ja onnellinen että mä pystyinkin siihen. Se on kyllä ollu vaikeinta mitä mä oon ikinä koskaan tehny ja vaatinu ihan helvetillisen määrän työtä oman itteni kanssa ja paljon kärsimystä ja pahaa oloa mutta nyt kun tiedän miten kävi niin valitsisin samoin epäröimättä joka ikinen kerta. En mä tiedä saako tuosta mitään tolkkua.😄. Mä jo kertaalleen kirjotin pitkän litanian mutta se viesti ei lähteny joten jouduin kirjottaan uusiks. Tää on vähän lyhyempi mutta parempaan en just nyt pysty.🙂.
Oot valaistunut.
Montako huollettavaa sulla on? Nolla. - Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Kiitos...on jonninverran ittellä kokemusta tuon kaltaisista asioista.😊.
Näytätkin jo ikämieheltä. Totta.
Elämäsi palstalla 😊 - Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Kiitos...on jonninverran ittellä kokemusta tuon kaltaisista asioista.😊.
Miten oot säilynyt, kun oot kultakimpale, sinkkuna.
- Anonyymi
MJ kokemus omista käsistä.
Norppa83 kirjoitti:
Tää on totta.
Joo se on ainakin omakohtainen kokemus ja kaikki muukin mitä tiedän asiasta ja se ei ikäväkyllä ihan vähän oo niin tukee myös sitä kokemusta.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Aikuse kotoo kirjoittaa..
Onko elämää.On ja hyvin mukava ja onnellinen sellanen mihin oon todella tyytyväinen. Aina ei näin todellakaan ole ollut.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Joo se on ainakin omakohtainen kokemus ja kaikki muukin mitä tiedän asiasta ja se ei ikäväkyllä ihan vähän oo niin tukee myös sitä kokemusta.🙂.
Mulla ei oo omakohtaista kokemusta (mulle itelleni ei oo käynny ton tyylisiin asioita kuin sulle), mutta on mulla jonkun verran muuten. Esim. lapsena ja teininä näin, kun vanhemmat joi alkoholia ja tappeli ja on mun veljellekin sattunu ja tapahtunu kaikenlaista.
Anonyymi kirjoitti:
Oot valaistunut.
Montako huollettavaa sulla on? Nolla.Mitä huollettavaa? Lapsia ei oo tai ei ainakaan tietääkseni jos sitä tarkoitat.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Näytätkin jo ikämieheltä. Totta.
Elämäsi palstalla 😊Palsta on pieni mukava lisä elämään.😄.
Anonyymi kirjoitti:
Näytätkin jo ikämieheltä. Totta.
Elämäsi palstalla 😊Ja omaan ikäänkin 44v oon täysin tyytyväinen vaikka mua järjestäen nuoremmaks luullaankin.😁.
Anonyymi kirjoitti:
Miten oot säilynyt, kun oot kultakimpale, sinkkuna.
En mä aina sinkku oo ollu ja vasta viime vuosina ensimmäistä kertaa elämässä on elämä sellasessa kunnossa ollu että vois olla mahdollisuus vakavaan terveeseen ja kestävään parisuhteeseen. Aiemmat mitä on ollut on olleet kahden päihdepngelmaisen suhteita eikä ne oo sillon millään tavalla terveellä pohjalla.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No mä olin niin loppu siihen elämään. Mä vihasin sitä ihmistä kuka mä jouduin oleen ja niitä asioita mitä mä jouduin tekeen pärjätäkseni siinä maailmassa ja pysyäkseni ihan vaan elossa. Mä ymmärsin että jos mä jatkan näin mä joko kuolen muuten tai tapan itteni tai joudun jossainvaiheessa tekemään jotain sellasta että mä oon loppuelämäni vankilassa tai mielisairaalassa tai jossain muussa laitoksessa. Ja mä tajusin että jos mä haluun muuttaa elämääni mun on tehtävä se ihan itte. Ei kukaan muuta sitä mun puolesta eikä mikään muutu jos mä en ite sitä muuta. Sitten mä totesin no mä yritän vielä kerran ja niin että mä oon valmis tekeen ihan mitä hyvänsä ihan mitä vaan että se muuttuu. Mä en uskonu että mä pystyn siihen tai että mä onnistun mutta mä halusin edes yrittää vielä kerran aivan tosissani ja jos en mä onnistu niin se on aivan se ja sama lopputulos on kuitenkin ihan täysin sama jos mä näin jatkan. Mä oon todella onnellinen että mä yritin ja ylpee ja iloinen ja onnellinen että mä pystyinkin siihen. Se on kyllä ollu vaikeinta mitä mä oon ikinä koskaan tehny ja vaatinu ihan helvetillisen määrän työtä oman itteni kanssa ja paljon kärsimystä ja pahaa oloa mutta nyt kun tiedän miten kävi niin valitsisin samoin epäröimättä joka ikinen kerta. En mä tiedä saako tuosta mitään tolkkua.😄. Mä jo kertaalleen kirjotin pitkän litanian mutta se viesti ei lähteny joten jouduin kirjottaan uusiks. Tää on vähän lyhyempi mutta parempaan en just nyt pysty.🙂.
Samantapaisia fiiliksiä minulla aloittajallakin on tässä ollut. Elämän sietämättömyys ei jätä rauhaan niin kauan kuin asiat ovat päälaellaan. Se on kuin krooninen kipu vaikkei sitä tunne koska se on psyykkistä. Eli se "kipu" on ja pysyy jos jatkaa elämäänsä kuten aiemmin. Sitten se vastareaktio tulee tuohon kaikkeen kun sitä ei enää huvita kokea. Stressitila on ollut jo pitkään päällä ja se on hidastanut tätä transformaatioprosessiani. He ovat parhaita neuvomaan ketkä ovat itse kokeneet elämässä vastoinkäymisiä ja joiden psyyke on kestänyt niiden läpi. Hyvä kuulla että menestystarina on mahdollinen kuten sinun tapauksessasi, sillä se antaa toivoa 👍. Toivo on juuri sitä mitä kaipaan elämääni. Ps. Hyvä että trollit pitävät tätä aloitusta pinnalla kun ovat kirjoitelleet tuonne alemmas. - Aloittaja.
Norppa83 kirjoitti:
Mulla ei oo omakohtaista kokemusta (mulle itelleni ei oo käynny ton tyylisiin asioita kuin sulle), mutta on mulla jonkun verran muuten. Esim. lapsena ja teininä näin, kun vanhemmat joi alkoholia ja tappeli ja on mun veljellekin sattunu ja tapahtunu kaikenlaista.
Ne on läheisille hirveitä paikkoja varsinkin lapsille ja voi olla ihan yhtä rankkoja ja tuhoisia kuin sille ite päihdeongelmaiselle. Yks pahimpia on varmadti kun joutuu kattoon vierestä kun läheinen ja ihminen josta välittää ja rakastaakin niin tuhoo itteensä eikä ite pysty tekemään asialle mitään vaan on ihan täysin kädetön ja neuvoton sen asian edessä ja millään mitä ite tekee ei oo mitään vaikutusta välttämättä.😑.
Mikkojuhan kirjoitti:
Ne on läheisille hirveitä paikkoja varsinkin lapsille ja voi olla ihan yhtä rankkoja ja tuhoisia kuin sille ite päihdeongelmaiselle. Yks pahimpia on varmadti kun joutuu kattoon vierestä kun läheinen ja ihminen josta välittää ja rakastaakin niin tuhoo itteensä eikä ite pysty tekemään asialle mitään vaan on ihan täysin kädetön ja neuvoton sen asian edessä ja millään mitä ite tekee ei oo mitään vaikutusta välttämättä.😑.
Onneks isä ei enää juo niin paljon. Ihan hyvin menee muuten, paitsi joskus juo.
Anonyymi kirjoitti:
Samantapaisia fiiliksiä minulla aloittajallakin on tässä ollut. Elämän sietämättömyys ei jätä rauhaan niin kauan kuin asiat ovat päälaellaan. Se on kuin krooninen kipu vaikkei sitä tunne koska se on psyykkistä. Eli se "kipu" on ja pysyy jos jatkaa elämäänsä kuten aiemmin. Sitten se vastareaktio tulee tuohon kaikkeen kun sitä ei enää huvita kokea. Stressitila on ollut jo pitkään päällä ja se on hidastanut tätä transformaatioprosessiani. He ovat parhaita neuvomaan ketkä ovat itse kokeneet elämässä vastoinkäymisiä ja joiden psyyke on kestänyt niiden läpi. Hyvä kuulla että menestystarina on mahdollinen kuten sinun tapauksessasi, sillä se antaa toivoa 👍. Toivo on juuri sitä mitä kaipaan elämääni. Ps. Hyvä että trollit pitävät tätä aloitusta pinnalla kun ovat kirjoitelleet tuonne alemmas. - Aloittaja.
Kiitos...on hyvä jos mun omat vaikeet kokemukset ja niistä selviäminen voi auttaa jotain toista selviään omistaan.🙂. Ja troölit nyt kirjoittelee mitä kirjoittelee koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Sitä on sen verran nähny ja kokenubelämässä että tollanen lähinnä naurattaa.🙂.
Norppa83 kirjoitti:
Onneks isä ei enää juo niin paljon. Ihan hyvin menee muuten, paitsi joskus juo.
No hyvä että on vähentäny ainakin se on positiivista aina ja tuollasista pienistäkinbparannuksista kannattaa olla joskus onnellinen kun ne ei oo yhtään niin itsestäänselviä että niitä tapahtuu ollenkaan.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Eipä kestä. Kyllä se siitä kun jaksat olla sitkeä ja laitat yhden asian kerrallaan kuntoon etkä murehdi kaikkea yhtäaikaa sä et kuitenkaan kaikkea pysty korjaamaan heti yhdellä kertaa. Ja anna itselles aikaa ja oo armollinen jos joku asia ei heti onnistu se ei tarkoita sitä että kaikki on menetrtty eikä mikään tule ikinä onnistumaan. Rauhassa vähän kerrassaan vauvvanaskelin mutta kokoajan pikkaisen eteenpäin kohti parempaa hivuttuaen.🙂.
Tämä on niin ihanasti sanottu.
valtakunta kirjoitti:
Tämä on niin ihanasti sanottu.
No kiitos...tuntuu mukavalta kun sanot noin.😊.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samantapaisia fiiliksiä minulla aloittajallakin on tässä ollut. Elämän sietämättömyys ei jätä rauhaan niin kauan kuin asiat ovat päälaellaan. Se on kuin krooninen kipu vaikkei sitä tunne koska se on psyykkistä. Eli se "kipu" on ja pysyy jos jatkaa elämäänsä kuten aiemmin. Sitten se vastareaktio tulee tuohon kaikkeen kun sitä ei enää huvita kokea. Stressitila on ollut jo pitkään päällä ja se on hidastanut tätä transformaatioprosessiani. He ovat parhaita neuvomaan ketkä ovat itse kokeneet elämässä vastoinkäymisiä ja joiden psyyke on kestänyt niiden läpi. Hyvä kuulla että menestystarina on mahdollinen kuten sinun tapauksessasi, sillä se antaa toivoa 👍. Toivo on juuri sitä mitä kaipaan elämääni. Ps. Hyvä että trollit pitävät tätä aloitusta pinnalla kun ovat kirjoitelleet tuonne alemmas. - Aloittaja.
"Se on kuin krooninen kipu vaikkei sitä tunne koska se on psyykkistä. Eli se "kipu" on ja pysyy jos jatkaa elämäänsä kuten aiemmin."
Näinhän sen kuuluukin olla. Kipu ohjaa meitä pois asioista, joista meidän pitäisikin pyrkiä pois, olivat ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä.
🦄 - Anonyymi
valtakunta kirjoitti:
Tämä on niin ihanasti sanottu.
Mites kersat
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
MJ kokemus omista käsistä.
JP se on.
- Anonyymi
valtakunta kirjoitti:
Tämä on niin ihanasti sanottu.
Kiva jp.
- Anonyymi
Tuo ei pidä minun kohdalla paikkaansa. Parisuhde vie vähintään 50% ajasta ja energiasta, jos kumppani ongelmainen parisuhde vie voimat 60-100%. Näin sinkkuna kukaan ei vie energiaa vaan on sitä liikaakin.
- Anonyymi
Oliko tuo totuus, puhdas totuus, kaikesta. Vaiko vaan itsensä nostamista jalustalle,
ja vähät väliä mitä muut on saanu osakseen sun ansiosta?- Anonyymi
Kyseessä on aina yksilöllinen kokemus ja eri ihmisten elämiä ei voi oikeasti verrata toisiinsa. Kaikki saa alkunsa uniikista geenien välisestä rekombinaatiosta ja siitä seuraa se että ihmiset eivät ole toistensa klooneja. Kaksoset ovat lähempänä toisiaan kuin muut mutta heidänkin elämänkokemuksensa on aina erilainen toisiinsa nähden. Se on siis minun subjektiivinen totuuteni mistä kirjoitin. Olen vaikuttanut toisiin ihmisiin enemmänkin siten että olen ollut irrallinen ja en niin assosioitunut muihin ihmisiin (eli passiivinen) kuin että olisin kontrolloinut heitä tai tehnyt heihin syvempää tuttavuutta.
Ihmiset tuntevat muutenkin vain kourallisen muita ihmisiä joten yksittäinen ihminen on vain pisara meressä. Toiset ovat merkittävämpiä kuin toiset mutta kuuluisuudellakin on hintansa. Ihmiset eivät ole automaattisesti muita parempia tai edes idolin statuksen arvoisia vaikka he olisivatkin tunnettuja. Itse olen pikemminkin näkymätön mies kuin kiintotähti taivaalla. - Aloittaja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyseessä on aina yksilöllinen kokemus ja eri ihmisten elämiä ei voi oikeasti verrata toisiinsa. Kaikki saa alkunsa uniikista geenien välisestä rekombinaatiosta ja siitä seuraa se että ihmiset eivät ole toistensa klooneja. Kaksoset ovat lähempänä toisiaan kuin muut mutta heidänkin elämänkokemuksensa on aina erilainen toisiinsa nähden. Se on siis minun subjektiivinen totuuteni mistä kirjoitin. Olen vaikuttanut toisiin ihmisiin enemmänkin siten että olen ollut irrallinen ja en niin assosioitunut muihin ihmisiin (eli passiivinen) kuin että olisin kontrolloinut heitä tai tehnyt heihin syvempää tuttavuutta.
Ihmiset tuntevat muutenkin vain kourallisen muita ihmisiä joten yksittäinen ihminen on vain pisara meressä. Toiset ovat merkittävämpiä kuin toiset mutta kuuluisuudellakin on hintansa. Ihmiset eivät ole automaattisesti muita parempia tai edes idolin statuksen arvoisia vaikka he olisivatkin tunnettuja. Itse olen pikemminkin näkymätön mies kuin kiintotähti taivaalla. - Aloittaja.Et viittis mies pilkkoa pienemmäksi tätä tekstiäsi niin tyhmät pääsisi rääppimään kunnolla?
- Anonyymi
Naurattaa.
- Anonyymi
Meinasit siis häiriintymättä naureskella tämän äijän tuotoksille vaikka soraääni tuli mestoille? Aina voi yrittää
Siellä pohja mudissa on kiva kieriä toisen kanssa usko pois vaan.
- Anonyymi
Ootko kersas hoidellut (mies..) 😁
- Anonyymi
Mitä suurempi rshs, sityä isompi rikos.
- Anonyymi
Suuri vuode on runkkarin merkki, koska jos on pieni sänky niin silloin mahtuu nukkumaankin vain aina seksikkäästi päällekäin.... mitä suurempi sänky, sitä eunukimpi henkilö onpi?
- Anonyymi
Totta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla7012773Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,311376Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki131324Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla
Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2511259- 1131245
- 1051085
Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?112973Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k105959Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai50779- 64761