Ikää tulee vauhdilla ja viimeinen etappi lähestyy

Anonyymi-ap

Hirveää miten nopeasti vuodet menee kun täyttää 40 ja siitä eteenpäin. Nyt liki 60 v. lasissa ja tuntuu että 20 vuotta sitten oleva olikin vain 3-4 vuotta sitten. Kuolema pelottaa penteleesti, kun ei tiedä onko se tuskallinen ja pitkä. Ja milloin se tulee. Sekin pohdituttaa pitäisikö tuhkauttaa itsensä vai perinteinen hautaus. Tuhkaus olisi siistiä, ruumis maassa haisee ja madot syövät, huh.

Miten muut, mietittekö keski-iässä kuolemaa?

14

290

    Vastaukset 14

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kannattaisko vaan elää. Kyllä se kuolema tulee aikanaan.

    • Anonyymi

      Jos 60-vuotias on edelleen hyvässä kunnossa, niin ei kannata tulevaa kauheasti pohtia. Vuosia voi olla jäljellä vaikka kuinka.
      Itsellänikään ei enää 60:een ole paljoa vuosia, ja loppu tulee sitten kun on tullakseen, ainoa toive on, etten joutuisi kitumaan.

    • Anonyymi

      Tuhkaus on jo pitkään ollut 'se normaali'.

      Itse en halua minkäänlaista hautaa, jota jälkeläiset pitäisi käydä tsiikaamassa ja laskea kukkia.

      Haluan että tuhkani sirotellaan erääseen lenkkimaisemani metsään puustolle ja muulle kasvillisuudelle ravinteeksi.

      Jotkut haluavat tuhkansa mereen, mutta mielestäni se ei ole alkuunkaan ekologinen ratkaisu. Ravintoa mereen ja ison paatin polttoainekustannukset ja pakokaasut. Ei kiitos!

      Nyt hyväkuntoisena +70:nä en murehdi kuolemaa. Kannattaa keskittyä elämäänsä, muitten kanssa olemiseen ja omiin harrastuksiinsa.

    • Mietin sitä nyt vähemmän kuin nuorena. Nyt ei ole oikein aikaa sellaiseen, nuorena oli enemmän aikaa kaikenlaiseen.
      En tunne pelkoa. Enkä juurikaan tunne kipua, joten sekään ei "pelota".

      • Anonyymi

        Itsekin miettinyt, että kipukaan ei olisi niin paha, mutta se, jos jää vuoteen omaksi, ei pääse liikkumaan, olisi loppuelämän ns. muiden armoilla. Se ei olisi kivaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itsekin miettinyt, että kipukaan ei olisi niin paha, mutta se, jos jää vuoteen omaksi, ei pääse liikkumaan, olisi loppuelämän ns. muiden armoilla. Se ei olisi kivaa.

        Jos minä joutuisin sellaiseen tilanteeseen niin lopettaisin hengittämisen tai pysäyttäisin sydämeni. Joten sekään ei pelota.


      • Anonyymi
        darknessin kirjoitti:

        Jos minä joutuisin sellaiseen tilanteeseen niin lopettaisin hengittämisen tai pysäyttäisin sydämeni. Joten sekään ei pelota.

        Ei se hengittämisen lopettaminen tuosta vain ole ihan yksinkertaista. Mieti vähän.
        Meinaatko, että pidättäisit hengitystä niin kauan, että elämä loppuisi ?
        Jos pidättäisit hengitystä, niin siinä vaiheessa, kun alkaa tuntumaan että happi loppuu, niin ihan varmaan vetäisisit henkeä sisään.
        Eikä se sydänkään kyllä ihan ajatuksen voimalla pysähdy. Ei kukaan pysäytä itse omaa sydäntään ihan vaan päättämällä, että nyt pysähtyy.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei se hengittämisen lopettaminen tuosta vain ole ihan yksinkertaista. Mieti vähän.
        Meinaatko, että pidättäisit hengitystä niin kauan, että elämä loppuisi ?
        Jos pidättäisit hengitystä, niin siinä vaiheessa, kun alkaa tuntumaan että happi loppuu, niin ihan varmaan vetäisisit henkeä sisään.
        Eikä se sydänkään kyllä ihan ajatuksen voimalla pysähdy. Ei kukaan pysäytä itse omaa sydäntään ihan vaan päättämällä, että nyt pysähtyy.

        Esim. buddhalaiset munkit pystyvät säätelemään sydämen lyöntejään ja hidastamaan ne aivan olemattomaksi.
        Vapaasukeltajat säätelevät hengitystään ja sukeltavat viiden minuutin aikoja meren pohjassa, altaassa pidättäen hengitystään yli kymmenen minuutin aikoja ja pisin on 24 minuuttia.
        Kaikki on mahdollista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei se hengittämisen lopettaminen tuosta vain ole ihan yksinkertaista. Mieti vähän.
        Meinaatko, että pidättäisit hengitystä niin kauan, että elämä loppuisi ?
        Jos pidättäisit hengitystä, niin siinä vaiheessa, kun alkaa tuntumaan että happi loppuu, niin ihan varmaan vetäisisit henkeä sisään.
        Eikä se sydänkään kyllä ihan ajatuksen voimalla pysähdy. Ei kukaan pysäytä itse omaa sydäntään ihan vaan päättämällä, että nyt pysähtyy.

        Ainoa asia mikä rajoittaa sinua on sinun oma mielesi.


    • Anonyymi

      Kyllä mietin. Kamala ajatus joutua liekkien nieltäväksi mutta yhtä kamalaa on joutua arkkuun, ahtaanpaikan kammo on hirveä. Olen siis tosissani. Joo, yhtäkkiä sitä alkaa olla vanha vaikka itsestä ei tunnu siltä. Muistan nuorena, kun ihmettelin miukamas vanhoja ihmisiä etteivätkö tajua olevansa vanhoja! Nuorena sitä ihminen on niin rajoittunut.

      • Anonyymi

        Juu nuorena sitä oli optimisti ja ei surrut liikaa tulevia. Se olikin 80-90-lukuja, oli vielä toivoa kaikesta. Nykynuoret ovat jo valmiiksi ahdistuneita tulevaisuudesta kun ihmiskunta on syöksemässä maapallomme ekosysteemin perikatoon. Nuorena sitä ajatteli kuuskymppisistäkin että ovatpas vanhoja. Nyt itse on sen ikäinen, mutta oudosti tuntee edelleen olevansa melkein se sama nuori joskin pessimistisempi jo. Ja kun peilistä tai valokuvista itseään katsoo, sieltä löytyy vanhemman miehen melko tavalla uurteita jo sisältävä naama ja harventunut hiuksisto. Ihossa muuallakin on ryppyjä, ryhti ei ole enää moitteeton ja mahan alkuakin hivenen. Jos vertaa 20 vuodenkin takaisiin kuviin, on eroa valtavasti. Oma isäni on jo yli 80 v ja on nyt sairaalassa todella huonona, ilmeisesti saattohoito alkaa. Tuskaista on tämä, oma isä, josta on ollut lapsuudesta ja nuoruudesta paljon hyviä muistoja, ja sitten kuolema vaan vääjäämättä saapuu kolkuttelemaan.


      • Anonyymi

        Kuolleena tuskin tuntee ahtaan paikan kammoa, tai liekkien nuoleskelua.
        Keho ja elimistö vanhenee vuosien saatossa, pää pysyy suunnilleen samanlaisena sisuksiltaan.
        Aina saa olla vähän lapsenmieltäkin mukana, vaikka vuodet kertovat aikuisuudesta, jopa vanhuudesta.
        Sanotaan, että ihminen on sen ikäinen, miksi itsensä tuntee. Tosin onhan ne vuodetkin hyvä tiedostaa, mutta niiden ei tarvitse antaa vaikuttaa.


    • Anonyymi

      Kun menetin rakkaan puolisoni lakkasin pelkäämästä kuolemaa.
      Elämästä tuli täysin merkityksetöntä ja omasta kuolemastani.
      On ihan sama mitä minulle nyt tapahtuu.
      Ei mitään väliä.
      Toivon kuolevani pian.

      • Anonyymi

        Koeta löytää vielä valonpilkahduksia vaikka aikakausi onkin aika synkeä. Ajattele että jos kuoleman jälkeen on jotakin muuta olemassa, niin puolisosi kyllä odottaa siellä vaikka elosi täällä kestäisikin vielä pidempäänkin. Ei kannata kiirehtiä pois.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla

      Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2
      Mikkeli
      90
      3007
    2. Suomalaiset nuoret Eu:n köyhimpiä?

      Suomalaisen nuoren varallisuus keskimäärin 5000e. Eu:ssa keskimäärin 25 000e.
      Maailman menoa
      152
      1236
    3. Mitä jos saisit selville

      että kaivattusi tekee susta pilaa?
      Ikävä
      210
      1191
    4. Mitä ajattelit ensimmäisenä kun

      näit kaivattusi ekaa kertaa?
      Ikävä
      84
      1183
    5. Mikä on sun ja kaivattusi nimen viimeinen kirjain?

      Välillä näin päin...
      Ikävä
      88
      1164
    6. Sofia teki aika pahat oharit

      Leikkiikö Sofia kansainvälistä kosmopoliittia vai menikö rehdisti pupu pöksyyn, kun perui viestillä tulonsa puoli tunti
      Kotimaiset julkkisjuorut
      205
      1070
    7. Mikä on toinen nimesi?

      Tiedätkö naisen?
      Ikävä
      65
      882
    8. Havaintoja ihmisen ulosteesta lenkkeilypoluilla

      Oletteko havainneet ihmisen ulostetta taajamaa kiertävillä lenkkeilypoluilla?
      Kuhmo
      25
      785
    9. Mies, toivotko että kaivatullasi

      olisi vähän isommat rinnat? Kuinka paljon isommat olisi kivat?
      Ikävä
      71
      757
    10. Peräännytkö nainen vai mitä sanot

      Jos sanon sulle että rakastan sua? Suututko oletko vihainen vai olisiko tunteet molemminpuolisia?
      Ikävä
      59
      647
    Aihe