Sisaruksen menetys

Anonyymi-ap

Kaikki te jotka ootte menettäny sisaruksen tuntuuks teistäkin siltä että siitä ei puhuta tarpeeks. Ku mun veli kuoli silloin mun vanhemmille tarjottiin apua ja jotkut viranomaiset kysy miten he jaksavat mut ei multa tai mun muilta sisaruksista kysytty.

11

573

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Heikkoja autetaan. se mitä voidaan. Mitä muuta voisi olla?

    • Anonyymi

      Kun mun veli kuoli, isä soitti mulle, että hänen poikansa on kuollut. Siis hänen poikansa! Ei kuulunut mun elämään juuri mitenkään hänen poikansa, vaikka oli täysveli.
      Hautajaisiin menin, surullista se oli. Ei muuta.

      Sen jälkeen isäkin on kuollut. Kyyneltäkään ei vierähtänyt.

      On multa kuollut puolisokin, se oli kova paikka, muutti koko elämän. Mutta selvisin siitä aika nopeasti jaloilleni ja itsenäiseen elämään. Nyt on kaikki hyvin.

      Hyvää joulua!

      • Anonyymi

        Joo mäkin oon jo aikalailla selvinnyt siitä veljeni kuolemasta mutta tottakai jouluisin tulee tyhjä olo kun yksi sisar ei ole enään täällä (oon 14 ja silloin olin 12) mut ajan kanssa sen ymmärsin että vaikka joka päivä suren ei se takasin veljeäni tuo aluksi se tuntui tosi pahalta etten enää joka päivä itkenyt hänen perään mutta nykyään suren eniten merkkipäivinä.
        Hyvää joulua sinnekin!


    • Anonyymi

      Voisiko olla niin, että vain vanhemmille tarjotaan apua ehkä siksi,
      että oletetaan, että he puolestaan pitävät huolta lapsistaan,
      mutta lapsetkin eli sisarukset saattavat tarvita ulkopuolisen ammattiauttajan
      apua ja tukea. Koko perhe tulisi huomioida yksilöllisesti.
      Miten voit tänä päivänä ?

      • Anonyymi

        Nykyään mulla menee ihan hyvin. Vähän reilu vuosi sitten ku menin ylä-asteelle suru oli taas pinnassa. Mun veli kävi saman ylä-asteen mis mä oon ja moni opettaja muistin mun veljen. Opettajat kysy et mitä jamille (mun veli) kuuluu. Joudun kertomaan tarinan….


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyään mulla menee ihan hyvin. Vähän reilu vuosi sitten ku menin ylä-asteelle suru oli taas pinnassa. Mun veli kävi saman ylä-asteen mis mä oon ja moni opettaja muistin mun veljen. Opettajat kysy et mitä jamille (mun veli) kuuluu. Joudun kertomaan tarinan….

        Ihanaa, että olet selviytynyt ! <3


    • Anonyymi

      Suurin suru elämässäni on ollut veljeni kuolema.Olimme molemmat kasvattilapsia eri perheissä.Pidimme yhtä kirjoittamalla.Hän oli kaikkein rakkain.

      • Anonyymi

        Mä ja mun veli oltiin myös läheisissä vaikka meil oli 6vuotta ikä eroo. Veli kuoli vasta kesän lopussa joten saatiin kuitenkin nauttia ihan perhe kesä enne ku yksi perheestä oli taivaassa. Käytii kesän alussa Floridassa, Miamissa ja mökkeiltiin. Ihana kesä vaikka loppui hirveällä tavalla. Pahinta oli kertoa koulussa kavereille jota en nähnyt kesällä. Muille kavereille kerroin vasta hautajaisten jälkeen. Hautajaisissa pidin muisto puheen kolmella eri kielellä koska äitin suku on Ruotsista iskän Amerikasta ja paikalla oli myös veljen kavereita joille pidin suomeks. Englanniks, ruotsiksi ja suomeks puheen pito oli rankkaa. Kolme kertaa sama surullinen teksti puhuttavana. Vasta 12vuotias tyttö joutui tämän kokemaan. Nykyään olen 14 ja asiat ovat lutviutuneet ei aina helpoimman kautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä ja mun veli oltiin myös läheisissä vaikka meil oli 6vuotta ikä eroo. Veli kuoli vasta kesän lopussa joten saatiin kuitenkin nauttia ihan perhe kesä enne ku yksi perheestä oli taivaassa. Käytii kesän alussa Floridassa, Miamissa ja mökkeiltiin. Ihana kesä vaikka loppui hirveällä tavalla. Pahinta oli kertoa koulussa kavereille jota en nähnyt kesällä. Muille kavereille kerroin vasta hautajaisten jälkeen. Hautajaisissa pidin muisto puheen kolmella eri kielellä koska äitin suku on Ruotsista iskän Amerikasta ja paikalla oli myös veljen kavereita joille pidin suomeks. Englanniks, ruotsiksi ja suomeks puheen pito oli rankkaa. Kolme kertaa sama surullinen teksti puhuttavana. Vasta 12vuotias tyttö joutui tämän kokemaan. Nykyään olen 14 ja asiat ovat lutviutuneet ei aina helpoimman kautta.

        Olet ollut todella urhea. Toivon sinulle kaikkea hyvää !


    • Anonyymi

      Ei siinä puhe auta.Suren veljeäni kuolemaani asti.

      • Anonyymi

        Ei suru koskaan kokonaan lopu. Mutta on elämässä paljon muutakin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomen kansa haluaa Antti Lindtmanista pääministerin

      Lindtman on miltei tuplasti suositumpi kuin etunimikaimansa Kaikkonen. Näin kertoo porvarimedian teettämä kysely. http
      Maailman menoa
      233
      4159
    2. Vain 21% kannattaa Lindtmania pääministeriksi

      se on selvästi vähemmän kuin puolueen kannatus, mites nyt noin?
      Maailman menoa
      112
      2624
    3. Miten löydän sinut

      Ja saan sanottua kaiken mitä haluan sinulle kertoa? Ja kuinka kuuntelisit minua sen hetken? Kuinka voin ilmaista sen mit
      Ikävä
      38
      2355
    4. Yöllinen autolla kaahari Heinolan seudulla

      Asukkaita häiriköivän nuoren herran autokaahaus keskustelu poistettu, onko jokin hyvävelijärjestelmä käytössä ?
      Heinola
      81
      1426
    5. Vaikea tilanne

      Hieman kolkuttaa omatuntoa, kun on osoittanut kiinnostusta väärää naista kohtaan. En ymmärrä miten toinen on voinut te
      Ikävä
      115
      1406
    6. Milloin kaivatullasi

      .. on nimipäivä?
      Ikävä
      48
      1169
    7. Kehtaisitko näyttäytyä

      kaivattusi seurassa?
      Ikävä
      78
      1087
    8. Ne viimeiset kerrat

      Kun katsoit minua niin lämpimästi. En unohda sitä ❤️
      Ikävä
      59
      953
    9. Missä kunnassa kaivattusi asuu

      Kuinka tarkkaa uskalla sanoa?
      Ikävä
      45
      936
    10. Emme koskaan keskustelleet kasvotusten syistä välirikollemme

      Enkä voisi kertoa perimmäistä rehellistä syytä. Kerroin sinulle pintapuolisen ”paketin” ja otin tavallaan omalle vastuu
      Ikävä
      58
      921
    Aihe