Sisaruksen menetys

Anonyymi-ap

Kaikki te jotka ootte menettäny sisaruksen tuntuuks teistäkin siltä että siitä ei puhuta tarpeeks. Ku mun veli kuoli silloin mun vanhemmille tarjottiin apua ja jotkut viranomaiset kysy miten he jaksavat mut ei multa tai mun muilta sisaruksista kysytty.

11

628

    Vastaukset 11

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Heikkoja autetaan. se mitä voidaan. Mitä muuta voisi olla?

    • Anonyymi

      Kun mun veli kuoli, isä soitti mulle, että hänen poikansa on kuollut. Siis hänen poikansa! Ei kuulunut mun elämään juuri mitenkään hänen poikansa, vaikka oli täysveli.
      Hautajaisiin menin, surullista se oli. Ei muuta.

      Sen jälkeen isäkin on kuollut. Kyyneltäkään ei vierähtänyt.

      On multa kuollut puolisokin, se oli kova paikka, muutti koko elämän. Mutta selvisin siitä aika nopeasti jaloilleni ja itsenäiseen elämään. Nyt on kaikki hyvin.

      Hyvää joulua!

      • Anonyymi

        Joo mäkin oon jo aikalailla selvinnyt siitä veljeni kuolemasta mutta tottakai jouluisin tulee tyhjä olo kun yksi sisar ei ole enään täällä (oon 14 ja silloin olin 12) mut ajan kanssa sen ymmärsin että vaikka joka päivä suren ei se takasin veljeäni tuo aluksi se tuntui tosi pahalta etten enää joka päivä itkenyt hänen perään mutta nykyään suren eniten merkkipäivinä.
        Hyvää joulua sinnekin!


    • Anonyymi

      Voisiko olla niin, että vain vanhemmille tarjotaan apua ehkä siksi,
      että oletetaan, että he puolestaan pitävät huolta lapsistaan,
      mutta lapsetkin eli sisarukset saattavat tarvita ulkopuolisen ammattiauttajan
      apua ja tukea. Koko perhe tulisi huomioida yksilöllisesti.
      Miten voit tänä päivänä ?

      • Anonyymi

        Nykyään mulla menee ihan hyvin. Vähän reilu vuosi sitten ku menin ylä-asteelle suru oli taas pinnassa. Mun veli kävi saman ylä-asteen mis mä oon ja moni opettaja muistin mun veljen. Opettajat kysy et mitä jamille (mun veli) kuuluu. Joudun kertomaan tarinan….


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyään mulla menee ihan hyvin. Vähän reilu vuosi sitten ku menin ylä-asteelle suru oli taas pinnassa. Mun veli kävi saman ylä-asteen mis mä oon ja moni opettaja muistin mun veljen. Opettajat kysy et mitä jamille (mun veli) kuuluu. Joudun kertomaan tarinan….

        Ihanaa, että olet selviytynyt ! <3


    • Anonyymi

      Suurin suru elämässäni on ollut veljeni kuolema.Olimme molemmat kasvattilapsia eri perheissä.Pidimme yhtä kirjoittamalla.Hän oli kaikkein rakkain.

      • Anonyymi

        Mä ja mun veli oltiin myös läheisissä vaikka meil oli 6vuotta ikä eroo. Veli kuoli vasta kesän lopussa joten saatiin kuitenkin nauttia ihan perhe kesä enne ku yksi perheestä oli taivaassa. Käytii kesän alussa Floridassa, Miamissa ja mökkeiltiin. Ihana kesä vaikka loppui hirveällä tavalla. Pahinta oli kertoa koulussa kavereille jota en nähnyt kesällä. Muille kavereille kerroin vasta hautajaisten jälkeen. Hautajaisissa pidin muisto puheen kolmella eri kielellä koska äitin suku on Ruotsista iskän Amerikasta ja paikalla oli myös veljen kavereita joille pidin suomeks. Englanniks, ruotsiksi ja suomeks puheen pito oli rankkaa. Kolme kertaa sama surullinen teksti puhuttavana. Vasta 12vuotias tyttö joutui tämän kokemaan. Nykyään olen 14 ja asiat ovat lutviutuneet ei aina helpoimman kautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä ja mun veli oltiin myös läheisissä vaikka meil oli 6vuotta ikä eroo. Veli kuoli vasta kesän lopussa joten saatiin kuitenkin nauttia ihan perhe kesä enne ku yksi perheestä oli taivaassa. Käytii kesän alussa Floridassa, Miamissa ja mökkeiltiin. Ihana kesä vaikka loppui hirveällä tavalla. Pahinta oli kertoa koulussa kavereille jota en nähnyt kesällä. Muille kavereille kerroin vasta hautajaisten jälkeen. Hautajaisissa pidin muisto puheen kolmella eri kielellä koska äitin suku on Ruotsista iskän Amerikasta ja paikalla oli myös veljen kavereita joille pidin suomeks. Englanniks, ruotsiksi ja suomeks puheen pito oli rankkaa. Kolme kertaa sama surullinen teksti puhuttavana. Vasta 12vuotias tyttö joutui tämän kokemaan. Nykyään olen 14 ja asiat ovat lutviutuneet ei aina helpoimman kautta.

        Olet ollut todella urhea. Toivon sinulle kaikkea hyvää !


    • Anonyymi

      Ei siinä puhe auta.Suren veljeäni kuolemaani asti.

      • Anonyymi

        Ei suru koskaan kokonaan lopu. Mutta on elämässä paljon muutakin.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomalaisten pinna paloi - Ärsytys iskee uudesta TTK-juontajasta "Eihän tälle voi kun nauraa"

      Oliko Veronica Verho hyvä valinta TTK-juontajaksi? Uuden TTK-juontajan henkilöllisyyttä on arvailtu siitä asti, kun Va
      Suomalaiset julkkikset
      80
      2087
    2. Nainen, onko sinussa sitä aitoa feminiinisyyttä jäljellä

      Vai onko se jäänyt meikkien, korujen, hameiden ym. alle peittoon? Onko naisellisuutesi aitoa vai opetettua? Jos teet nai
      Ikävä
      366
      1279
    3. Missäs se Miss Suomussalmi luuraa?

      Jokin aika sitten eräs myyjätär tituleerasi itsensä Miss Suomussalmeksi. Asiakas oli kuulemma Tokmannin kassalla todennu
      Suomussalmi
      28
      1159
    4. Kirjoita jotain

      Kivaa, hellää ja piristävää
      Ikävä
      141
      1048
    5. Päälle hautaus?

      Hautauksissa puhutaan päällehautauksista jos vaikka mies on kuollut ensin ja vaimo 20 vuotta myöhemmin! Todellisuudessa
      Lieksa
      148
      901
    6. Mitäpä luulet että tykkääkö

      kukaan kaivatustasi ?
      Ikävä
      103
      856
    7. Varmaan aika moni

      Haluaisi sinut enemmän kuin mielellään
      Ikävä
      45
      737
    8. On tuota ikäeroa meillä kyllä aivan liian paljon

      Etsi samanikäistä kuin olet, niin minäkin.
      Ikävä
      62
      736
    9. T rakastan sua

      vaikket sitä usko
      Ikävä
      61
      696
    10. Voisit nainen joskus vastata minulle

      Ja antaa jotain itsestäsi. Pientä tunnistetta ja juttua itsestäsi ja meistä. Kannustan.
      Ikävä
      63
      682
    Aihe