Sisaruksen menetys

Anonyymi-ap

Kaikki te jotka ootte menettäny sisaruksen tuntuuks teistäkin siltä että siitä ei puhuta tarpeeks. Ku mun veli kuoli silloin mun vanhemmille tarjottiin apua ja jotkut viranomaiset kysy miten he jaksavat mut ei multa tai mun muilta sisaruksista kysytty.

11

531

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Heikkoja autetaan. se mitä voidaan. Mitä muuta voisi olla?

    • Anonyymi

      Kun mun veli kuoli, isä soitti mulle, että hänen poikansa on kuollut. Siis hänen poikansa! Ei kuulunut mun elämään juuri mitenkään hänen poikansa, vaikka oli täysveli.
      Hautajaisiin menin, surullista se oli. Ei muuta.

      Sen jälkeen isäkin on kuollut. Kyyneltäkään ei vierähtänyt.

      On multa kuollut puolisokin, se oli kova paikka, muutti koko elämän. Mutta selvisin siitä aika nopeasti jaloilleni ja itsenäiseen elämään. Nyt on kaikki hyvin.

      Hyvää joulua!

      • Anonyymi

        Joo mäkin oon jo aikalailla selvinnyt siitä veljeni kuolemasta mutta tottakai jouluisin tulee tyhjä olo kun yksi sisar ei ole enään täällä (oon 14 ja silloin olin 12) mut ajan kanssa sen ymmärsin että vaikka joka päivä suren ei se takasin veljeäni tuo aluksi se tuntui tosi pahalta etten enää joka päivä itkenyt hänen perään mutta nykyään suren eniten merkkipäivinä.
        Hyvää joulua sinnekin!


    • Anonyymi

      Voisiko olla niin, että vain vanhemmille tarjotaan apua ehkä siksi,
      että oletetaan, että he puolestaan pitävät huolta lapsistaan,
      mutta lapsetkin eli sisarukset saattavat tarvita ulkopuolisen ammattiauttajan
      apua ja tukea. Koko perhe tulisi huomioida yksilöllisesti.
      Miten voit tänä päivänä ?

      • Anonyymi

        Nykyään mulla menee ihan hyvin. Vähän reilu vuosi sitten ku menin ylä-asteelle suru oli taas pinnassa. Mun veli kävi saman ylä-asteen mis mä oon ja moni opettaja muistin mun veljen. Opettajat kysy et mitä jamille (mun veli) kuuluu. Joudun kertomaan tarinan….


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyään mulla menee ihan hyvin. Vähän reilu vuosi sitten ku menin ylä-asteelle suru oli taas pinnassa. Mun veli kävi saman ylä-asteen mis mä oon ja moni opettaja muistin mun veljen. Opettajat kysy et mitä jamille (mun veli) kuuluu. Joudun kertomaan tarinan….

        Ihanaa, että olet selviytynyt ! <3


    • Anonyymi

      Suurin suru elämässäni on ollut veljeni kuolema.Olimme molemmat kasvattilapsia eri perheissä.Pidimme yhtä kirjoittamalla.Hän oli kaikkein rakkain.

      • Anonyymi

        Mä ja mun veli oltiin myös läheisissä vaikka meil oli 6vuotta ikä eroo. Veli kuoli vasta kesän lopussa joten saatiin kuitenkin nauttia ihan perhe kesä enne ku yksi perheestä oli taivaassa. Käytii kesän alussa Floridassa, Miamissa ja mökkeiltiin. Ihana kesä vaikka loppui hirveällä tavalla. Pahinta oli kertoa koulussa kavereille jota en nähnyt kesällä. Muille kavereille kerroin vasta hautajaisten jälkeen. Hautajaisissa pidin muisto puheen kolmella eri kielellä koska äitin suku on Ruotsista iskän Amerikasta ja paikalla oli myös veljen kavereita joille pidin suomeks. Englanniks, ruotsiksi ja suomeks puheen pito oli rankkaa. Kolme kertaa sama surullinen teksti puhuttavana. Vasta 12vuotias tyttö joutui tämän kokemaan. Nykyään olen 14 ja asiat ovat lutviutuneet ei aina helpoimman kautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä ja mun veli oltiin myös läheisissä vaikka meil oli 6vuotta ikä eroo. Veli kuoli vasta kesän lopussa joten saatiin kuitenkin nauttia ihan perhe kesä enne ku yksi perheestä oli taivaassa. Käytii kesän alussa Floridassa, Miamissa ja mökkeiltiin. Ihana kesä vaikka loppui hirveällä tavalla. Pahinta oli kertoa koulussa kavereille jota en nähnyt kesällä. Muille kavereille kerroin vasta hautajaisten jälkeen. Hautajaisissa pidin muisto puheen kolmella eri kielellä koska äitin suku on Ruotsista iskän Amerikasta ja paikalla oli myös veljen kavereita joille pidin suomeks. Englanniks, ruotsiksi ja suomeks puheen pito oli rankkaa. Kolme kertaa sama surullinen teksti puhuttavana. Vasta 12vuotias tyttö joutui tämän kokemaan. Nykyään olen 14 ja asiat ovat lutviutuneet ei aina helpoimman kautta.

        Olet ollut todella urhea. Toivon sinulle kaikkea hyvää !


    • Anonyymi

      Ei siinä puhe auta.Suren veljeäni kuolemaani asti.

      • Anonyymi

        Ei suru koskaan kokonaan lopu. Mutta on elämässä paljon muutakin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nyt tajusin mitä haet takaa

      En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä
      Ikävä
      43
      3533
    2. Kiitos kun sanoit ikävästi minulle, herkälle

      Sait kesälomani pilattua😔
      Ikävä
      36
      2154
    3. Naiselle mieheltä

      Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?
      Ikävä
      30
      1819
    4. Kaipaan niin....

      Aaawww mikä kaipuun tunne iski ja lujaa🥺😭❤️
      Ikävä
      17
      1579
    5. Eiii...

      Etkä! 😘
      Ikävä
      23
      1538
    6. Jalkapalloa

      Ura ja Kokkola Cup?
      Kannus
      14
      1488
    7. Mikset vain

      Unohtaisi?
      Ikävä
      24
      1397
    8. En ymmärrä miksi minä

      Maailma on täynnä sinulle muita
      Ikävä
      14
      1257
    9. Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?

      Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai
      Ikävä
      78
      1225
    10. Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?

      Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko
      Ikävä
      86
      1174
    Aihe