Kaikki te jotka ootte menettäny sisaruksen tuntuuks teistäkin siltä että siitä ei puhuta tarpeeks. Ku mun veli kuoli silloin mun vanhemmille tarjottiin apua ja jotkut viranomaiset kysy miten he jaksavat mut ei multa tai mun muilta sisaruksista kysytty.
Sisaruksen menetys
Anonyymi-ap
11632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heikkoja autetaan. se mitä voidaan. Mitä muuta voisi olla?
Kun mun veli kuoli, isä soitti mulle, että hänen poikansa on kuollut. Siis hänen poikansa! Ei kuulunut mun elämään juuri mitenkään hänen poikansa, vaikka oli täysveli.
Hautajaisiin menin, surullista se oli. Ei muuta.
Sen jälkeen isäkin on kuollut. Kyyneltäkään ei vierähtänyt.
On multa kuollut puolisokin, se oli kova paikka, muutti koko elämän. Mutta selvisin siitä aika nopeasti jaloilleni ja itsenäiseen elämään. Nyt on kaikki hyvin.
Hyvää joulua!
Joo mäkin oon jo aikalailla selvinnyt siitä veljeni kuolemasta mutta tottakai jouluisin tulee tyhjä olo kun yksi sisar ei ole enään täällä (oon 14 ja silloin olin 12) mut ajan kanssa sen ymmärsin että vaikka joka päivä suren ei se takasin veljeäni tuo aluksi se tuntui tosi pahalta etten enää joka päivä itkenyt hänen perään mutta nykyään suren eniten merkkipäivinä.
Hyvää joulua sinnekin!
Voisiko olla niin, että vain vanhemmille tarjotaan apua ehkä siksi,
että oletetaan, että he puolestaan pitävät huolta lapsistaan,
mutta lapsetkin eli sisarukset saattavat tarvita ulkopuolisen ammattiauttajan
apua ja tukea. Koko perhe tulisi huomioida yksilöllisesti.
Miten voit tänä päivänä ?
Nykyään mulla menee ihan hyvin. Vähän reilu vuosi sitten ku menin ylä-asteelle suru oli taas pinnassa. Mun veli kävi saman ylä-asteen mis mä oon ja moni opettaja muistin mun veljen. Opettajat kysy et mitä jamille (mun veli) kuuluu. Joudun kertomaan tarinan….
Ihanaa, että olet selviytynyt ! <3
Suurin suru elämässäni on ollut veljeni kuolema.Olimme molemmat kasvattilapsia eri perheissä.Pidimme yhtä kirjoittamalla.Hän oli kaikkein rakkain.
Mä ja mun veli oltiin myös läheisissä vaikka meil oli 6vuotta ikä eroo. Veli kuoli vasta kesän lopussa joten saatiin kuitenkin nauttia ihan perhe kesä enne ku yksi perheestä oli taivaassa. Käytii kesän alussa Floridassa, Miamissa ja mökkeiltiin. Ihana kesä vaikka loppui hirveällä tavalla. Pahinta oli kertoa koulussa kavereille jota en nähnyt kesällä. Muille kavereille kerroin vasta hautajaisten jälkeen. Hautajaisissa pidin muisto puheen kolmella eri kielellä koska äitin suku on Ruotsista iskän Amerikasta ja paikalla oli myös veljen kavereita joille pidin suomeks. Englanniks, ruotsiksi ja suomeks puheen pito oli rankkaa. Kolme kertaa sama surullinen teksti puhuttavana. Vasta 12vuotias tyttö joutui tämän kokemaan. Nykyään olen 14 ja asiat ovat lutviutuneet ei aina helpoimman kautta.
Olet ollut todella urhea. Toivon sinulle kaikkea hyvää !
Ei siinä puhe auta.Suren veljeäni kuolemaani asti.
Ei suru koskaan kokonaan lopu. Mutta on elämässä paljon muutakin.