Pasi Turusen viikkokirje (osa 1)

"Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttaan, kirkkautta, joka hänellä Isän ainoana Poikana on, täynnä armoa ja totuutta." (Joh. 1:14)

Israelissa vietetään parhaillaan lehtimajanjuhlaa, Sukkotia.

Olen pysähtynyt tämän juhlan äärelle ja jälleen ihmetellyt sitä, kuinka koko Pyhä Raamattu lopulta johtaa katseemme Jeesukseen.

Johanneksen evankeliumin tuttu jae kertoo, että Sana - joka on Jumala (1:1) - tuli lihaksi ja "asui / majoittui" (kreik. skenoo) meidän keskellämme.

Alkukielessä käytetty sana "skenoo" viittaa telttaan tai majassa majoittumiseen. Voitaisiinkin kääntää: "Hän pystytti telttansa / majansa meidän keskellemme."

Ajatus on valtavan puhutteleva.

Erämaavaelluksen aikana ja ennen Salomon temppelin rakentamista Jumalan läsnäolon kirkkaus asui ilmestysmajassa kansansa keskellä.

Erämaavaelluksella israelilaiset itsekin elivät tilapäisissä majoissa muistellen Jumalan johdatusta ja huolenpitoa.

Lehtimajanjuhla on edelleen muistutus siitä, että Jumala kulki tällätavoin kansansa kanssa heidän matkallaan.

Sitten tapahtui jotakin vielä suurempaa.

Jumala ei enää ilmaissut läsnäoloaan vain teltassa tai temppelissä.

Jumala tuli lihaksi keskellemme Jeesuksessa Kristuksessa.

Hän "leiriytyi / pystytti majan / majoittui" meidän maailmaamme.

Hän tuli osalliseksi ihmisen elämästä, matkasta, kärsimyksestä ja kuolemasta, jotta me saisimme osallisuuden hänen elämästään.

Juuri tähän lehtimajanjuhla lopulta viittaa.

Kaikki juhlat kertovat Messiaasta

Tänä aamuna lukemani One For Israel -järjestön tuore uutiskirje muistuttaa kauniisti siitä, kuinka Israelin raamatulliset juhlat muodostavat kokonaisuuden, joka kuvaa Jumalan pelastussuunnitelmaa.

Pääsiäinen puhuu Jumalan Karitsasta.

Happamattoman leivän juhla kertoo synnittömästä Messiaasta.

Ensihedelmien juhla viittaa ylösnousseeseen Kristukseen.

Helluntai muistuttaa Pyhän Hengen vuodattamisesta.

Pasuunansoiton juhla kertoo Kuninkaan tulemisesta.

Sovituspäivä muistuttaa kansojen ja Israelin tulevasta pelastuksesta.

Ja lehtimajanjuhla julistaa sitä ilon aikaa, jolloin Jumala asuu kansansa keskellä.

Raamatun juhlat eivät siis ole vain taaksepäin katsovia historian muistomerkkejä. Ne ovat eteenpäin ohjaavia profeetallisia tienviittoja, jotka löytävät täyttymyksensä Jeesuksessa. Hänessä Jumalan lupaukset saavat vastauksensa.

Tähän kaikkeen sisältyy myös valtava eskatologinen sanoma:

Ilmestyskirja yhdistää Joh. 1:14 mielenkiintoisella tavalla ajatukseen Jumalan majasta kansojen keskellä.

Eräänä pävänä Jumala tulee ja "majoittuu" kansojen keskelle ollakseen heidän omansa ja tuo lohdun:

"Ja minä kuulin voimakkaan äänen sanovan valtaistuimelta: 'Katso Jumalan (teltta)maja [skenee] ihmisten keskellä! Hän asuu [skenoo] heidän keskellään, ja he ovat hänen kansojaan. Jumala itse on heidän kanssaan heidän Jumalansa. Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään..." (RK)

Huomaa Joh. 1:14 ja Ilm. 21:3 sanallinen yhtäläisyys.
"Sana oli Jumala ... Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme..." (Joh. 1:1, 14)
"Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän asuu heidän keskellään..." (Ilm. 21:3)

Molemmat jakeet puhuvat Jumalan majoittumisesta ihmisten keskelle. Toinen viittaa Jeesuksen ensimmäiseen tulemiseen ja toinen eskatologiseen loppuhuipentumaan.
Raamattu ei pääty hautajaissaattueeseen, vaan hääjuhlaan (Ilm. 21:2). Eläkäämme tämän mukaisesti.

Jeesuksen seuraajina katsomme juhlia näin evankeliumin näkökulmasta. Ne auttavat meitä näkemään entistä kirkkaammin Messiaan suuruuden.

Paavali oli teltantekijä

Yksi kiinnostava yksityiskohta, jota en itsekään ole aiemmin miettinyt, liittyy apostoli Paavaliin.

Raamattu kertoo hänen olleen ammatiltaan teltantekijä (kreik. 'skeenopoioi' Apt. 18:3). Sama sana "teltta / maja", jota käytetään Joh. 1:14 ja Ilm. 21:3.

One For Israel -järjestön uutiskirjeessä, jota tänä aamuna lueskelin, nostetaan esiin mielenkiintoinen ajatus: ehkä juuri lehtimajanjuhlan läheinen yhteys telttamajoihin teki tästä ammatista erityisen merkityksellisen juutalaisten parissa. Eihän roomalaisilla ja kreikkalaisilla ollut tapana yleisesti majoittua teltoissa.

Paavali siis rakensi käsillään maallisia telttoja, mutta samalla hän oli rakentamassa Jumalan valtakuntaa ihmisten sydämiin.

Tämä puhuttelee myös meitä tänään.

Meidänkin elämämme täällä on eräänlaista väliaikaista telttaelämää. Emme ole vielä perillä.

Rakennamme, palvelemme ja kylvämme Jumalan valtakuntaa tässä ajassa, mutta katseemme on tulevassa kaupungissa, jonka rakentaja ja luoja on Jumala.