bernit

Jotenkin näyttää olevan valloillaan käsitys, että urosbernien kastroinnilla saataisiin luonne muutettua uhmallisesta kiltiksi. Väittäisin, että oikealla kasvatuksella saadaan parempia ja pysyviä tuloksia. Ylipäätään en pidä ajatuksesta, että koiraa leikataan vain siksi, että siitä saataisiin vähemmällä vaivannäöllä ihmiselle mieluinen.

Tietääkseni kyseinen leikkaus vaikuttaa koiran "seksuaaliseen" käyttäytymismalliin, jos aina siihenkään. Joskus leikkaus voi kuulemani muuttaa perusluonnetta, mutta ei aina toivottuun suuntaan (ja tämäkin voi liittyä sukupuolivietteihin enemmänkin kuin perusluonteeseen).

Vastaavasti narttukoiralla kohdun poisto voi vaikuttaa luonteeseen tai ei. Meillä ei vaikuttanut lainkaan (leikkaus oli pakollinen märkäkohdun seurauksena).

Itse olen ollut vastakkain todellisen jästipää-bernin kanssa. Ja kyllä se luonne siitä tasaantui ja lempiintyi, mutta se ei käynyt käden käänteessä:)

Olen nähnyt myös tapauksia, joissa otetaan urosberni vaikka ei ole hajuakaan siitä, miten sitä pitäisi kasvattaa. Ja kohta ollaan tilanteessa, jossa berni koettaa ottaa isännyyden perheenjäsenistä ja oikeuttelee monin tavoin.

bernien puolesta kirjoitti:

Jotenkin näyttää olevan valloillaan käsitys, että urosbernien kastroinnilla saataisiin luonne muutettua uhmallisesta kiltiksi. Väittäisin, että oikealla kasvatuksella saadaan parempia ja pysyviä tuloksia. Ylipäätään en pidä ajatuksesta, että koiraa leikataan vain siksi, että siitä saataisiin vähemmällä vaivannäöllä ihmiselle mieluinen.

Tietääkseni kyseinen leikkaus vaikuttaa koiran "seksuaaliseen" käyttäytymismalliin, jos aina siihenkään. Joskus leikkaus voi kuulemani muuttaa perusluonnetta, mutta ei aina toivottuun suuntaan (ja tämäkin voi liittyä sukupuolivietteihin enemmänkin kuin perusluonteeseen).

Vastaavasti narttukoiralla kohdun poisto voi vaikuttaa luonteeseen tai ei. Meillä ei vaikuttanut lainkaan (leikkaus oli pakollinen märkäkohdun seurauksena).

Itse olen ollut vastakkain todellisen jästipää-bernin kanssa. Ja kyllä se luonne siitä tasaantui ja lempiintyi, mutta se ei käynyt käden käänteessä:)

Olen nähnyt myös tapauksia, joissa otetaan urosberni vaikka ei ole hajuakaan siitä, miten sitä pitäisi kasvattaa. Ja kohta ollaan tilanteessa, jossa berni koettaa ottaa isännyyden perheenjäsenistä ja oikeuttelee monin tavoin.

Lue lisää

Uroksemme kävi pentukoulun, tokoa, pärjäsi hyvin möllikisoissakin. Kävi myös vepeä. Kotikasvatus on ollut määrätietoista kasvattajan ohjeiden mukaista (hermoja koettelevaa). Kasvattaja kävikin usein emänsä pentujen (4 kpl) tykönä "tarkistamassa" tilanteita; painoa, luonnetta, jalkojen asentoja yms. Laittoi kirjallistakin tietoa eri kasvuvaiheissa, mitä sitten ja sitten saattaa seurata. Meidän uros on villi, lekkuu ja hyppii (tätä emme ole saaneet pois, yritystä on ollut oppien mukaisesti), avoin, ystävällinen, tempperamenttinen, jääräpäinen, murrosikä oli vaikea uhitteluineen. ME olemme isäntiä talossa ja tottelee pikkulapsiakin, istuu nätisti ja sitten tulee lapsilta se ihana karkki, vetää lapsia kelkassa, vaikka etunen leikattu. Tarvii paljon aktiiviteettia. Saa juosta joka vkl mökillä valtoimenaan irti, tulee hyvin pyynnöstä luokse. Ei karkaile, josku hiipii jonnekkin, eli naapuriin katsoo häkkipystäreitä. Joissakin tilanteissa saattaa olla arvaamatonkin. Esim. jos lapsi hyppii koiran mielestä arvaamattomasti se edessä ja hipaisee herran jalkaan (ei sattunu varmasti) tai ymmärtmättömyyttään lapsi yrittää istahtaa sen selkään (entinen koira antoi istua selässään pitkät tovit!), on koira näykännyt lasta, että jäi pienet painaumat käteen. Entinen koira ei KOKSAAN, IKINÄ hammastanut, ei edes pentuna ! Ihmettelinkin sitä kovasti. Tällä onkin tapana käyttää suuta joka asiassa, ei se pure mutta hamuaa aina (kuin hevonen). Lenkille lähtiessä riuhtoo hihnaa aikansa, kunnes rauhoittuu. Ovesta menemme ME AINA ENSIN ULOS. Tiedämme kyllä, miten pitää kouluttaa, emme ole ekaa kertaa pappia kyydissä. Koira on sisällä yksin työpäivät ja on HIRMU kiltti, mitään meillä ei ole syöty ja purtu. Kiitos meidän sitkeän opettamisen kodin säännöille. Raskasta aikaa oli pentuaikana, kun totutimme sitä lapsenlapsiin ja lapset koiraan ja leikimme koiran omilla leuluilla sen kanssa illat ja silloin leikki alkoi, kun ME halusimme ja leikki loppui kun ME lopetimme. Kaikki on siis tavallaan ok, mutta tuo arvaamaton uhittelu on meille ihan uutta ja outoa. Kerran käskin sen sohvasta alas (mökillä) niin näyttipä hammasta mulle ! Mieheni kanssa oli kovat taistelut isännyydestä, että veri vuosi mieheni kädestä, vielä viime talvena. Erittäin voimakas ego ja uroksen leima. Hänellä on kaksi puolta tavallaan kuten emälläänkin oli. Toinen veli on tullut isäänsä. Maineikkaasta kennelistä kovalla rahalla ostettu ja 60 e evästä syötetty kasvattajan ohjen mukaan, naudan rustoluineen, yrjölän puuroineen jne. Joutava kuseminen ei ole kivaa rivarin takapihalla, suurille uroksille uhittelee ja joskus pienillekkin (tämä on tullut nyt uutena). Tyttöjen perään on kova. Koira painaa 57 kg ja on 68 cm korkea, joten voimalla sitä ei voi kukaan hallita. Tämmöistä koiranelämää. Ennen meillä on sakuja, uros, v. 1976 ostettu (KILTTI) ja narttu, v. 1996 ostettu (epävarma, ja pelkopurija). Näinpä nämä linjat menee sielläkin rodussa ja on paljon muitakin. Ärsyttää, jos koira "syö syöttäjäänsä" ! Emme ole tottuneet miseen. Mökiltä lähdettäessä temppuilee; en tule autoon, en tule sisälle, enkä tule yöunille aittaan, jne.. Jos käyn kyykkyyn maahan, se alkaa pyöriä, hyppiä ja haukkua minua vimmatusti ja aivan kuin yrittäisi näykätä, kuuluu vain loks korvan juuressa. Se juoksee lapsen kiinni, kaataa hänet, varatsaa hatun pääst ja yrittää aina varastaa hansikkaan lapsen kädestä. Kun alan hiihtää, se lekkuu ja haukkuu taas ympärillä hulluna aikansa. Sama koskee, kun menemme järvelle kelkalla hakeen vettä jne.Jos sisällä ovi on auki, niin oikein vauhdilla juoksee että lonkat paukkuu (terveet ovat) ovea vasten ja eikun karkuun ! Entinen istua nökötti sisällä niin kauan kuin pyydettiin ulos, VAIKKA tiesi tasan että pääsee mukaan tällä kertaa. HUOH, HUOH; ..Olemme saaneet tehdä tosi paljon töitä tämän kanssa. Oli Kyllä yllätys ! Viisashan se kyllä on ja tuli sisäsiistiksi ajallaan jne. Haukkumalla tulee pyytämään lihapullia, kun paistan. Tämä uros "sanoo myös vastaan melko monessa asiassa". Kun kiellän, että pois siitä nyt, peruuttaa ja "rakättää" vastaan, kun ärsyttää, ja tietää, ettei nimenomaan MEIDÄN ruoka-aikana olla keittiössä vahtimassa meidän syömistä. Hänhän oli jo syönyt omalla paikallaan. Pentuna olikin täm yksi vaikeimmin opetettavista asioista, missä on paikka, kun ME JOHTAJAT syösdään. Munat kyllä lähtee. Naapurissa parhaillaan narttu kiimassa! Meidän lähiössä on niin paljon koiria, että aina joku narttu on kiimassa. Toivotaan, että koiran elämä "helpottuu" kastroinnin myötä. Se ei mene jalostukseen eikä näyttelyyn, mitäs suotta pitää kahta ylimääräistä pallukkaa ohjaamassa yläpäätä ?! Seuraava rotu ei ole berni, on tämä tullut niin kalliiksi koiraksi. Entine eli 11 v. täysin terveenä ja kuoli vanhuuteen, meni kuukaudessa. Sillä ei tarvinnut edes remminä kun taajamassa lenkkeiltiin. Asuimme maalla ja koira saattoi olla näköetäisyydeltä poissa vaikka kuinka kauan (naapurin hevosta katsomassa) vihellys ja käsien taputus, niin jo kohta tultiin kotia ! Käsky syömään sai sen aina tulemaan sisälle, vaikka oli miten kiinnostavaa joen varressa tuijottaa sorsapoikuetta.

ELLEI JOKU YMMÄRTÄNYT kirjoitti:

Uroksemme kävi pentukoulun, tokoa, pärjäsi hyvin möllikisoissakin. Kävi myös vepeä. Kotikasvatus on ollut määrätietoista kasvattajan ohjeiden mukaista (hermoja koettelevaa). Kasvattaja kävikin usein emänsä pentujen (4 kpl) tykönä "tarkistamassa" tilanteita; painoa, luonnetta, jalkojen asentoja yms. Laittoi kirjallistakin tietoa eri kasvuvaiheissa, mitä sitten ja sitten saattaa seurata. Meidän uros on villi, lekkuu ja hyppii (tätä emme ole saaneet pois, yritystä on ollut oppien mukaisesti), avoin, ystävällinen, tempperamenttinen, jääräpäinen, murrosikä oli vaikea uhitteluineen. ME olemme isäntiä talossa ja tottelee pikkulapsiakin, istuu nätisti ja sitten tulee lapsilta se ihana karkki, vetää lapsia kelkassa, vaikka etunen leikattu. Tarvii paljon aktiiviteettia. Saa juosta joka vkl mökillä valtoimenaan irti, tulee hyvin pyynnöstä luokse. Ei karkaile, josku hiipii jonnekkin, eli naapuriin katsoo häkkipystäreitä. Joissakin tilanteissa saattaa olla arvaamatonkin. Esim. jos lapsi hyppii koiran mielestä arvaamattomasti se edessä ja hipaisee herran jalkaan (ei sattunu varmasti) tai ymmärtmättömyyttään lapsi yrittää istahtaa sen selkään (entinen koira antoi istua selässään pitkät tovit!), on koira näykännyt lasta, että jäi pienet painaumat käteen. Entinen koira ei KOKSAAN, IKINÄ hammastanut, ei edes pentuna ! Ihmettelinkin sitä kovasti. Tällä onkin tapana käyttää suuta joka asiassa, ei se pure mutta hamuaa aina (kuin hevonen). Lenkille lähtiessä riuhtoo hihnaa aikansa, kunnes rauhoittuu. Ovesta menemme ME AINA ENSIN ULOS. Tiedämme kyllä, miten pitää kouluttaa, emme ole ekaa kertaa pappia kyydissä. Koira on sisällä yksin työpäivät ja on HIRMU kiltti, mitään meillä ei ole syöty ja purtu. Kiitos meidän sitkeän opettamisen kodin säännöille. Raskasta aikaa oli pentuaikana, kun totutimme sitä lapsenlapsiin ja lapset koiraan ja leikimme koiran omilla leuluilla sen kanssa illat ja silloin leikki alkoi, kun ME halusimme ja leikki loppui kun ME lopetimme. Kaikki on siis tavallaan ok, mutta tuo arvaamaton uhittelu on meille ihan uutta ja outoa. Kerran käskin sen sohvasta alas (mökillä) niin näyttipä hammasta mulle ! Mieheni kanssa oli kovat taistelut isännyydestä, että veri vuosi mieheni kädestä, vielä viime talvena. Erittäin voimakas ego ja uroksen leima. Hänellä on kaksi puolta tavallaan kuten emälläänkin oli. Toinen veli on tullut isäänsä. Maineikkaasta kennelistä kovalla rahalla ostettu ja 60 e evästä syötetty kasvattajan ohjen mukaan, naudan rustoluineen, yrjölän puuroineen jne. Joutava kuseminen ei ole kivaa rivarin takapihalla, suurille uroksille uhittelee ja joskus pienillekkin (tämä on tullut nyt uutena). Tyttöjen perään on kova. Koira painaa 57 kg ja on 68 cm korkea, joten voimalla sitä ei voi kukaan hallita. Tämmöistä koiranelämää. Ennen meillä on sakuja, uros, v. 1976 ostettu (KILTTI) ja narttu, v. 1996 ostettu (epävarma, ja pelkopurija). Näinpä nämä linjat menee sielläkin rodussa ja on paljon muitakin. Ärsyttää, jos koira "syö syöttäjäänsä" ! Emme ole tottuneet miseen. Mökiltä lähdettäessä temppuilee; en tule autoon, en tule sisälle, enkä tule yöunille aittaan, jne.. Jos käyn kyykkyyn maahan, se alkaa pyöriä, hyppiä ja haukkua minua vimmatusti ja aivan kuin yrittäisi näykätä, kuuluu vain loks korvan juuressa. Se juoksee lapsen kiinni, kaataa hänet, varatsaa hatun pääst ja yrittää aina varastaa hansikkaan lapsen kädestä. Kun alan hiihtää, se lekkuu ja haukkuu taas ympärillä hulluna aikansa. Sama koskee, kun menemme järvelle kelkalla hakeen vettä jne.Jos sisällä ovi on auki, niin oikein vauhdilla juoksee että lonkat paukkuu (terveet ovat) ovea vasten ja eikun karkuun ! Entinen istua nökötti sisällä niin kauan kuin pyydettiin ulos, VAIKKA tiesi tasan että pääsee mukaan tällä kertaa. HUOH, HUOH; ..Olemme saaneet tehdä tosi paljon töitä tämän kanssa. Oli Kyllä yllätys ! Viisashan se kyllä on ja tuli sisäsiistiksi ajallaan jne. Haukkumalla tulee pyytämään lihapullia, kun paistan. Tämä uros "sanoo myös vastaan melko monessa asiassa". Kun kiellän, että pois siitä nyt, peruuttaa ja "rakättää" vastaan, kun ärsyttää, ja tietää, ettei nimenomaan MEIDÄN ruoka-aikana olla keittiössä vahtimassa meidän syömistä. Hänhän oli jo syönyt omalla paikallaan. Pentuna olikin täm yksi vaikeimmin opetettavista asioista, missä on paikka, kun ME JOHTAJAT syösdään. Munat kyllä lähtee. Naapurissa parhaillaan narttu kiimassa! Meidän lähiössä on niin paljon koiria, että aina joku narttu on kiimassa. Toivotaan, että koiran elämä "helpottuu" kastroinnin myötä. Se ei mene jalostukseen eikä näyttelyyn, mitäs suotta pitää kahta ylimääräistä pallukkaa ohjaamassa yläpäätä ?! Seuraava rotu ei ole berni, on tämä tullut niin kalliiksi koiraksi. Entine eli 11 v. täysin terveenä ja kuoli vanhuuteen, meni kuukaudessa. Sillä ei tarvinnut edes remminä kun taajamassa lenkkeiltiin. Asuimme maalla ja koira saattoi olla näköetäisyydeltä poissa vaikka kuinka kauan (naapurin hevosta katsomassa) vihellys ja käsien taputus, niin jo kohta tultiin kotia ! Käsky syömään sai sen aina tulemaan sisälle, vaikka oli miten kiinnostavaa joen varressa tuijottaa sorsapoikuetta.

Lue lisää

"hipaisee herran jalkaan (ei sattunu varmasti) tai ymmärtmättömyyttään lapsi yrittää istahtaa sen selkään (entinen koira antoi istua selässään pitkät tovit!), on koira näykännyt lasta, että jäi pienet painaumat käteen."

Tuo käyttäytyminen voi viitata nivelrikkoon tai muuhun kipua aiheuttavaan sairauteen.

sivulle sattunut kirjoitti:

"hipaisee herran jalkaan (ei sattunu varmasti) tai ymmärtmättömyyttään lapsi yrittää istahtaa sen selkään (entinen koira antoi istua selässään pitkät tovit!), on koira näykännyt lasta, että jäi pienet painaumat käteen."

Tuo käyttäytyminen voi viitata nivelrikkoon tai muuhun kipua aiheuttavaan sairauteen.

Lue lisää

Koiralla on leikattu irtoluu reilun vuoden vanhana oikeasta etusesta (kyynärä). Siihen saa hepojen lääkettä (sikakallista). Vasen etunen on puhdas, eli 1. ja takaset, terveet B (kuka saa tänä pvänä A:n paperit kennelliitosta, vaikka oliskin A:na lähtenyt kokeneelta lääkäriltä kasvattajankin ollessa samaa mieltä.) Istuminen yritti tapahtua istahtamalla perspuolelle EIKÄ sattunut, koiraa vaan ärsytti "lähikosketus". Näin asian miellämme. Enkä edes nähnyt, että lapsi olisi astunut jalan tassun päälle, kun murahti, nousi ja näykkäsi. Itse sen sijaan olen polkenut vanhingossa (koira kun tuppaa olemaan aina jalan alle jäämässä, berni kun on), etutassulle (koira seissyt kyllä), ei edes reagoinut. Joku herraa ärsytti. Mikä ego; phyi mun lähelle ei tungeta ! Se nyt on vaan semmoinen ärhentelijä joskus. Täytyy varoa, en luota - enää siihen. Entiseen voin luottaa satasella, samoin lapset totuivat, että uusi se ja se (en sano nimeä) on kiva jne. ja yrittivät samoja kikkoja tehdä herran kanssa. Ei onnistu. Lapsille olen selvittänyt asioita, kaksi 5 v. ja yksi 2,5 v.

bernien puolesta kirjoitti:

Jotenkin näyttää olevan valloillaan käsitys, että urosbernien kastroinnilla saataisiin luonne muutettua uhmallisesta kiltiksi. Väittäisin, että oikealla kasvatuksella saadaan parempia ja pysyviä tuloksia. Ylipäätään en pidä ajatuksesta, että koiraa leikataan vain siksi, että siitä saataisiin vähemmällä vaivannäöllä ihmiselle mieluinen.

Tietääkseni kyseinen leikkaus vaikuttaa koiran "seksuaaliseen" käyttäytymismalliin, jos aina siihenkään. Joskus leikkaus voi kuulemani muuttaa perusluonnetta, mutta ei aina toivottuun suuntaan (ja tämäkin voi liittyä sukupuolivietteihin enemmänkin kuin perusluonteeseen).

Vastaavasti narttukoiralla kohdun poisto voi vaikuttaa luonteeseen tai ei. Meillä ei vaikuttanut lainkaan (leikkaus oli pakollinen märkäkohdun seurauksena).

Itse olen ollut vastakkain todellisen jästipää-bernin kanssa. Ja kyllä se luonne siitä tasaantui ja lempiintyi, mutta se ei käynyt käden käänteessä:)

Olen nähnyt myös tapauksia, joissa otetaan urosberni vaikka ei ole hajuakaan siitä, miten sitä pitäisi kasvattaa. Ja kohta ollaan tilanteessa, jossa berni koettaa ottaa isännyyden perheenjäsenistä ja oikeuttelee monin tavoin.

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä,monet haavailee bernistä mutta ei ole mitään tajua yleensäkään koirien kasvatuksesta.Kuten monet muutkin ovat sanoneet on meidänkin toinen bernimme ollut niin uhmakas ja vaikea kasvatettava että olemme ollet ihmeissämme, että mikä tämä poika oikein on rotujaan. Nyt kohta parivuotias piilokiveksen vuoksi kastroitu poikamme alkaa siis alkaa oppia kuka se oikein määrää ja miten eletään koiramaista elämää. Ja lopuksi,enpä ole huomannut egon laantumista leikkauksen jälkeen.Lenkkeily on kyllä rauhallisempaa kun ei tarvitse jokaista tytön kirjettä lukea ja vastailla...

Olosuhteet ovat NYT paljon seesteisemmät kuin silloin RAUHALLISEN JA KILTIN BERNIN AIKAAN. Tuo oli ihan puppua kyllä. Sitäpaitsi, kasvattaja kysyi yllättäen viime viikolla (soitti ihan pitkästä aikaa, ei ole aikaa käydä enään !), että onko se koira vihainen ? Ihmettelin kysymystä. Nyt en enään ihmettele - mitään.

olosuhteista kirjoitti:

Olosuhteet ovat NYT paljon seesteisemmät kuin silloin RAUHALLISEN JA KILTIN BERNIN AIKAAN. Tuo oli ihan puppua kyllä. Sitäpaitsi, kasvattaja kysyi yllättäen viime viikolla (soitti ihan pitkästä aikaa, ei ole aikaa käydä enään !), että onko se koira vihainen ? Ihmettelin kysymystä. Nyt en enään ihmettele - mitään.

Lue lisää

Niin olosuhteista puheenollen edellisen ja ensimmäisen koiramme aikaan olimme nuoria syntyi lapsia ja kasvoimme yhdessä koiramme kanssa. Jos tämä nykyinen bernimme olisi ollut ensimmäisemme olisimme joutuneet luopumaan niin vaikea koulu on käyty ja yhä jatkuu.

olosuhteista kirjoitti:

Olosuhteet ovat NYT paljon seesteisemmät kuin silloin RAUHALLISEN JA KILTIN BERNIN AIKAAN. Tuo oli ihan puppua kyllä. Sitäpaitsi, kasvattaja kysyi yllättäen viime viikolla (soitti ihan pitkästä aikaa, ei ole aikaa käydä enään !), että onko se koira vihainen ? Ihmettelin kysymystä. Nyt en enään ihmettele - mitään.

Lue lisää

Minunkin mielestä olosuhteet vaikuttaa seurakoiriin, joten se ei ole puppua. Erilaisissa olosuhteissa eläneet koirat ovat yleensä käytökseltään täysin erilaisia. Lisäksi koira aistii uskomattoman paljon (esim. tuoreen tutkimuksen mukaan koira pystyy erottamaan syöpää sairastavan hlön). Vanha viisauskin sanoo "sellainen koira kuin isäntä".

En tarkoita että teidän tilanteessa on kyse tuosta, mutta taatusti usealla on. Tuo, että kasvattaja soitteli ja kyseli onko berni vihainen (ei saa ehdottomasti olla) viestii jotain sen suuntaista, että koiran perimässä on agressiivisuutta. Kyseisen kasvattajan tulisi tehdä jotain sen eteen, että uusia jälkeläisiä ei tule kyseisen bernin vanhemmista (tai toisesta).

Berni tarvii eloa ympärilleen, joten liian seesteinenkään elämä ei ole sille hyväksi. Berni on aktiivinen koira, joten jos sille ei tarpeeksi kehitetä aktiviteetteja se tylsistyy ja se voi näkyä levottomuutena ja oikkuiluna.

vanhempi ja viisaampi kirjoitti:

Niin olosuhteista puheenollen edellisen ja ensimmäisen koiramme aikaan olimme nuoria syntyi lapsia ja kasvoimme yhdessä koiramme kanssa. Jos tämä nykyinen bernimme olisi ollut ensimmäisemme olisimme joutuneet luopumaan niin vaikea koulu on käyty ja yhä jatkuu.

Lue lisää

Eka bernimme aikaan meillä viuhki lapsosia (omia ja naapurin) ja toisen bernimme aikaan meillä taas viuhki lapsia, lastenlapsia 4 kpl vauvasta 8 ikävuoteen, joka vkl ja koko sakkikin mökkeiltiin ja viikollakin. Eka berni oli kiltti ja lutunen, täm toinen taas, huoh..., kova koulu on pitänyt käydä meilläkin. Kova oli pentuna hammastamaan. Eka ei tehnyt sitä ollenkaan. Oli melkoinen yllätys, kun "paljastuikin" aivan erilainen berni. Teimme kovasti töitä pennun kanssa, jotta saimme sen ruotuun. Eka oli helpoista helpoin. Yksilöitähän nämä ovat.
Osaakohan joku suomentaa bernin kielellä, mitä mahtanee tarkoittaa, kun esim. työnnän lapsia kelkassa (tai ajan yksinkin), hiihdän, kyykistyn maahan (metsässä pisulle), bernipoika aloittaa vimmatun riekkumisen ympärillä ja haukkua loukuttaa hulluna, hyppii ja lekkuu ympärillä. Sama koskee kaikkia perheemme jäseniä ja läheisiä. Ärsytttä kympillä tuo käytös! Välillä kävelee ihan ok vieressä, mutta jo kohta alkaa tassa sama hyppiminen ja reuhaaminen. Onko se siis koiran leikkiä, paimentamista, komentamista vai mitä. Olemme tehneet niin, että emme reagoi, käännämme päämme pois. Lekkuminen loppuukin sitten kun koira huomaa, ettei se tehoa. Kun seisahdumme, koirakin seisattuu ja saattaa olla hiljaa, kun matka jatkuu, sama peli alkaa. Lapset varsinkin säikkyvät kovaa ääntä. Jos sanomme "pois siitä", ymmärtää kyllä sanat, tai hätistämme muualle käsin tms. , niin innostuu vain lisää. Voisiko joku minua viisaampi antaa vastauksen "ongelmaan".

MEILLÄ kirjoitti:

Eka bernimme aikaan meillä viuhki lapsosia (omia ja naapurin) ja toisen bernimme aikaan meillä taas viuhki lapsia, lastenlapsia 4 kpl vauvasta 8 ikävuoteen, joka vkl ja koko sakkikin mökkeiltiin ja viikollakin. Eka berni oli kiltti ja lutunen, täm toinen taas, huoh..., kova koulu on pitänyt käydä meilläkin. Kova oli pentuna hammastamaan. Eka ei tehnyt sitä ollenkaan. Oli melkoinen yllätys, kun "paljastuikin" aivan erilainen berni. Teimme kovasti töitä pennun kanssa, jotta saimme sen ruotuun. Eka oli helpoista helpoin. Yksilöitähän nämä ovat.
Osaakohan joku suomentaa bernin kielellä, mitä mahtanee tarkoittaa, kun esim. työnnän lapsia kelkassa (tai ajan yksinkin), hiihdän, kyykistyn maahan (metsässä pisulle), bernipoika aloittaa vimmatun riekkumisen ympärillä ja haukkua loukuttaa hulluna, hyppii ja lekkuu ympärillä. Sama koskee kaikkia perheemme jäseniä ja läheisiä. Ärsytttä kympillä tuo käytös! Välillä kävelee ihan ok vieressä, mutta jo kohta alkaa tassa sama hyppiminen ja reuhaaminen. Onko se siis koiran leikkiä, paimentamista, komentamista vai mitä. Olemme tehneet niin, että emme reagoi, käännämme päämme pois. Lekkuminen loppuukin sitten kun koira huomaa, ettei se tehoa. Kun seisahdumme, koirakin seisattuu ja saattaa olla hiljaa, kun matka jatkuu, sama peli alkaa. Lapset varsinkin säikkyvät kovaa ääntä. Jos sanomme "pois siitä", ymmärtää kyllä sanat, tai hätistämme muualle käsin tms. , niin innostuu vain lisää. Voisiko joku minua viisaampi antaa vastauksen "ongelmaan".

Lue lisää

Kuulostaa tutulta, meillä kans yleensä lenkin alussa herra taluttaa nätisti ite itteensä ja menee suht nätisti. Lenkin lopussa kun ollaan jo melkein kotiovella alkaa mesoaminen ja hyökkäily ja näykkäily rukkasiin ja ihan villinä. On tultu siihen tulokseen että koira ei ole tyytyväinen lenkin pituuteen ja alkaa ärsyyntyneenä haastaa peliin.Emme kiinnitä mitään huomiota vaan nostamme kädet ylemmäksi ja käännämme selän ja kuljemme normaalisti. Jos kieltää vauhti vaan kiihtyy.Kovia ovat urokset pomottamaan,meilläkin messuaa jos ei häntä juuri nyt huomioida. Sillon poju lähtee kammariin tai ulos jäähylle.

Kyllä puhut ihan totta. Ensimmäinen elinvuosi on se tärkein sekä luonteen kehityksen, että terveyden kannalta. Tähän kun panostaa, niin ei ainakaan tarvitse itseään myöhemmin syyttää, jos käytös ei olekkaan toivotun mukainen bernimäinen, vaan ihan jotain muuta. Ainakin kaikki voitava on tehty. Vaatii kyllä paneutumista aiheeseen. Suurella innostuksella meidänkin perheeseen hankittiin bernipoju jokunen vuosi sitten. Kovasti saimme tehdä töitä opettaessamme kodin sääntöihin jne.. Illalla, kun poju nukahti, niin mekin olimme jo ihan väsyksissä. Kaikesta kotikasvatuksesta, pentukoulusta ja muusta bernien omista tapakasvatuksista (kasvattaja järjesti näyttelyharjoituksista) ja tokosta huolimatta pojusta tuli melkoinen jääräpää, jopa arvaamatonkin luonteensa puolesta. On näykkinyt lapsia, vaikka kasvoi kasvatuskodissa lasten ja ihmisten keskellä ja pentulaatikko oli kasvatuskodissa tosiaankin omakotitalon keittiön nurkassa ja lapsia ja ihmisiä kävi morjestaa heitä. Positiivisia kokemuksia tuli roppakaupalla "herkässä iässä". No, poju on nyt mikä on, ei voi mitään. Perimässä, eli jalostuslinjoista luulenkin perimmäisen luonteen johtuvan. Muutoin oikein iso ja komea poika. Tähän kai tähdätäänkin, meriittien keräämiseen kasvattajalle. No, meriittejä ei ole tullut, kun jalka meni, eipä ole kasvattajaakan sen koommin koira kiinnostanut ! En minäkään osta enää berniä Suomesta, vaan sen kotimaasta, jos mahdollista tai jos ei vaihdan joskus myöhemmin rotua - alkukantaiseen ja terveempään. Missä ovat siis käyttölinjaiset bernit Suomessa ??

ei aina.. kirjoitti:

Kyllä puhut ihan totta. Ensimmäinen elinvuosi on se tärkein sekä luonteen kehityksen, että terveyden kannalta. Tähän kun panostaa, niin ei ainakaan tarvitse itseään myöhemmin syyttää, jos käytös ei olekkaan toivotun mukainen bernimäinen, vaan ihan jotain muuta. Ainakin kaikki voitava on tehty. Vaatii kyllä paneutumista aiheeseen. Suurella innostuksella meidänkin perheeseen hankittiin bernipoju jokunen vuosi sitten. Kovasti saimme tehdä töitä opettaessamme kodin sääntöihin jne.. Illalla, kun poju nukahti, niin mekin olimme jo ihan väsyksissä. Kaikesta kotikasvatuksesta, pentukoulusta ja muusta bernien omista tapakasvatuksista (kasvattaja järjesti näyttelyharjoituksista) ja tokosta huolimatta pojusta tuli melkoinen jääräpää, jopa arvaamatonkin luonteensa puolesta. On näykkinyt lapsia, vaikka kasvoi kasvatuskodissa lasten ja ihmisten keskellä ja pentulaatikko oli kasvatuskodissa tosiaankin omakotitalon keittiön nurkassa ja lapsia ja ihmisiä kävi morjestaa heitä. Positiivisia kokemuksia tuli roppakaupalla "herkässä iässä". No, poju on nyt mikä on, ei voi mitään. Perimässä, eli jalostuslinjoista luulenkin perimmäisen luonteen johtuvan. Muutoin oikein iso ja komea poika. Tähän kai tähdätäänkin, meriittien keräämiseen kasvattajalle. No, meriittejä ei ole tullut, kun jalka meni, eipä ole kasvattajaakan sen koommin koira kiinnostanut ! En minäkään osta enää berniä Suomesta, vaan sen kotimaasta, jos mahdollista tai jos ei vaihdan joskus myöhemmin rotua - alkukantaiseen ja terveempään. Missä ovat siis käyttölinjaiset bernit Suomessa ??

Lue lisää

Missähän on käyttölinjaiset bernit?? Omalle nartulleni yritän löytää käyttöberniä mutta aika epätodennäköistä on sitä suomesta löytää:( Omani on niitä harvinaisia jonka kans voi harrastaakkin jotain. Tosin koirani suvusta löytyy monen eri maalaisia bernejä. Kasvattajana korostaisin berneissä luonnetta ja terveyttä, ulkonäkö ei oo niin tärkeää ja eihän niillä "berhandilaisen kokoisilla" pysty enää harrastaankaan mitään muuta ku siel näyttelyissä ravaamista:( Meillä ei pahemmin oo sosiaalistettu tota berniä ja aina se on ihmisistä tykänny ehkä vähän liikaakin, ku pitää jokaisen syliin päästä ja kun tekstejä lukee niin oon päässy helpolla vaikka välillä jääräpäinen koira on ollukkin mutta se kuuluu luonteeseen.. Ikävää tollaset kasvattajat joilla on vaa sertien kiilto silmissä:(

?????? kirjoitti:

Missähän on käyttölinjaiset bernit?? Omalle nartulleni yritän löytää käyttöberniä mutta aika epätodennäköistä on sitä suomesta löytää:( Omani on niitä harvinaisia jonka kans voi harrastaakkin jotain. Tosin koirani suvusta löytyy monen eri maalaisia bernejä. Kasvattajana korostaisin berneissä luonnetta ja terveyttä, ulkonäkö ei oo niin tärkeää ja eihän niillä "berhandilaisen kokoisilla" pysty enää harrastaankaan mitään muuta ku siel näyttelyissä ravaamista:( Meillä ei pahemmin oo sosiaalistettu tota berniä ja aina se on ihmisistä tykänny ehkä vähän liikaakin, ku pitää jokaisen syliin päästä ja kun tekstejä lukee niin oon päässy helpolla vaikka välillä jääräpäinen koira on ollukkin mutta se kuuluu luonteeseen.. Ikävää tollaset kasvattajat joilla on vaa sertien kiilto silmissä:(

Lue lisää

voisitko määritellä mitä tarkoitat "käyttölinjaisella" bernillä?

utelias kirjoitti:

voisitko määritellä mitä tarkoitat "käyttölinjaisella" bernillä?

Käyttölinjaisella bernillä tarkoitan just sitä entisajan berniä jossa luonne ja käyttöominaisuudet ovat tärkeimpiä ominaisuuksia terveyden ohella.. Tavallaan kasvattajat on rodussa ku rodussa jaeteltu kahteen ryhmään; on niitä käyttö ja näyttökoiria ja sitten tulee näiden yhdistelmä.. Eikä siinä mitään pahaa oo, on vaa huonoja kokemuksia ns näyttö koirista..

Kannattaa tutustua rotuyhdistyksen sivuihin ja foorumiin, jossa puhutaan paljon eri asioista ja kasvattajatkin osallistuvat keskusteluihin, vaikkakin vaihtelevalla menestyksellä.
Tänne foorumiin varmaan harvempi aktiivisesti rodun parissa toimiva eksyy.

www.sennenkoirat.net

T. sennenkoirayhdistykseen kuuluva ja berniharrastaja, jonka mielestä bernin luonne (oikein kasvatettuna ja aikaa koiralle antavassa perheessä) on yhä mitä ihanin perhe- ja harrastuskoira =)

Mulla oli eka berni sen kotimaasta. Mahottoman helppo ja mukava ja TERVE tytteli, joka eleli onnellisen elämäsnä aina 11 ikävuoteen saakka. Totteli ja oli nöyrä, leikki lasten kanssa ilman hammastusta! Tekivät porukassa lumienkeleitä. Kaunis ja hieno tapaus. Se lenkkeili lähiöalueella vierelläni irti. Eipä tarvinnut paljon koulutella neitiä, kotona vaan ihan perusjutut. MUTTA: nyt haksahdin ostamaan uuden bernin, tietysti, koska aiempi kokemus oli postitiivinen. Sen enempää pennun emään tutustumatta, tein kaupat. Kävimme kyllä muutaman kerran katsomassa pesuetta. Isä oli maineikkaasta suomalaisesta kennelistä ja jo todella paljon pentuja siittänyt uros. En tuntenut tätä. Aivan lapsesta saakka pentu on ollut erikoisen vaativa, itsepäinen pomottaja! AIvan eri maata kuin eka berni. Nyt jo aikuisiässä luonne on vaan valitettavasti vahvistunut. Kovasti vaatii esim. haukkumalla herkkuja (kun paistan keittiössä, eikä hän silloin saa tulla sinne, eikä myöskään ruoka-aikaan), riehuu remmissä, kun lähetään lenkille ja kotiin palatessa sama juttu. Tottelee, kun huvittaa. Kävimme pentukoulun, alkeistokon ja vepeä. Onpa tullut mieleemme, jos olisimme käsitelleet herraa silkkihansikkain kuin ihanaa nallea "ei sitä voi kieltää, kun se on niin söpö", niin minkähänlainen peto koirasta olisikin tullut. Kovat oli taistelut välillä. Minä ihan istuin sen päälle, että rauhottuu rieuhmasta. Kamalaa hammastusta ja pomotusta pahimmassa murrosiässä 6-8 kk ja vielä 1,5 vuotiaana ja vieläpä 2 vuotiaana. Nyt täyttää jo kolme syksyllä. Katotaan, mihin suuntaan mennään. Olenkin sitä mieltä, etten takuuvarmsti osta ikinä berniä, ainakaan Suomesta ja en ainakaan, ellen tutustu tosi hyvin pennun vamhempien luonteeseen. Mieheni oli tuolloin töissä paljon Sveistissä ja toi sieltä tullessaan bernin, bernien jalostustarkastaja oli tämä kasvattaja ja hyvä olikin. Kallis koira, kun etunen meni ja leikattiin. Nyt olisi kastroitava, maksaa sekin. Koiran koulutuksessa ja ruokinnassa olemme toimineet kasvattajan opastamina. Kyllä se on perimässä. Ilmankos meilläkin kasvattaja kyseli koiran vihaisuutta. Sen muistan, jotta emä oli (kuoli nuorena sairauteen) varauksellinen vieraita kohtaan ja omapäinen! Olenkin harkinnut rodun vaihtoa.

Mulla oli kirjoitti:

Mulla oli eka berni sen kotimaasta. Mahottoman helppo ja mukava ja TERVE tytteli, joka eleli onnellisen elämäsnä aina 11 ikävuoteen saakka. Totteli ja oli nöyrä, leikki lasten kanssa ilman hammastusta! Tekivät porukassa lumienkeleitä. Kaunis ja hieno tapaus. Se lenkkeili lähiöalueella vierelläni irti. Eipä tarvinnut paljon koulutella neitiä, kotona vaan ihan perusjutut. MUTTA: nyt haksahdin ostamaan uuden bernin, tietysti, koska aiempi kokemus oli postitiivinen. Sen enempää pennun emään tutustumatta, tein kaupat. Kävimme kyllä muutaman kerran katsomassa pesuetta. Isä oli maineikkaasta suomalaisesta kennelistä ja jo todella paljon pentuja siittänyt uros. En tuntenut tätä. Aivan lapsesta saakka pentu on ollut erikoisen vaativa, itsepäinen pomottaja! AIvan eri maata kuin eka berni. Nyt jo aikuisiässä luonne on vaan valitettavasti vahvistunut. Kovasti vaatii esim. haukkumalla herkkuja (kun paistan keittiössä, eikä hän silloin saa tulla sinne, eikä myöskään ruoka-aikaan), riehuu remmissä, kun lähetään lenkille ja kotiin palatessa sama juttu. Tottelee, kun huvittaa. Kävimme pentukoulun, alkeistokon ja vepeä. Onpa tullut mieleemme, jos olisimme käsitelleet herraa silkkihansikkain kuin ihanaa nallea "ei sitä voi kieltää, kun se on niin söpö", niin minkähänlainen peto koirasta olisikin tullut. Kovat oli taistelut välillä. Minä ihan istuin sen päälle, että rauhottuu rieuhmasta. Kamalaa hammastusta ja pomotusta pahimmassa murrosiässä 6-8 kk ja vielä 1,5 vuotiaana ja vieläpä 2 vuotiaana. Nyt täyttää jo kolme syksyllä. Katotaan, mihin suuntaan mennään. Olenkin sitä mieltä, etten takuuvarmsti osta ikinä berniä, ainakaan Suomesta ja en ainakaan, ellen tutustu tosi hyvin pennun vamhempien luonteeseen. Mieheni oli tuolloin töissä paljon Sveistissä ja toi sieltä tullessaan bernin, bernien jalostustarkastaja oli tämä kasvattaja ja hyvä olikin. Kallis koira, kun etunen meni ja leikattiin. Nyt olisi kastroitava, maksaa sekin. Koiran koulutuksessa ja ruokinnassa olemme toimineet kasvattajan opastamina. Kyllä se on perimässä. Ilmankos meilläkin kasvattaja kyseli koiran vihaisuutta. Sen muistan, jotta emä oli (kuoli nuorena sairauteen) varauksellinen vieraita kohtaan ja omapäinen! Olenkin harkinnut rodun vaihtoa.

Lue lisää

Sama juttu täälläkin ! Tulee ihan mieleen, ettei koirasta ole ollenkaan sitä iloa, mitä odotti VAIKKA itse on tehnyt kaikkensa. Maksaa vaan "tyhjästä". Hermoja kysyvää! Koira meilläkin vielä nuori. Meilläkin jo ontuu, mikähän lienee, eikun lekuriin ja taas maksumieheksi joutuu. Eväskin on maksanut 55- 60 e säkki ja muut jutut päälle. On aika riski ostaa berni tänään. KOira on kyllä kaunis, luonne ei sinne päinkään. Ainoastaan aaamulla on rauhallinen, kun vielä unessa. Illat huomionkipeä, ettei voi olla itse oikein missään, kun tullaan haukkumaan huomiota. Se on kyllä sanut sitä riittävästi meidän mielestä, ei kukaan voi yksinkertiasesti olla 100 % rapsuttamassa tai tassusta pitelemässä, rajansa kaikella !

kurjuus ! kirjoitti:

Sama juttu täälläkin ! Tulee ihan mieleen, ettei koirasta ole ollenkaan sitä iloa, mitä odotti VAIKKA itse on tehnyt kaikkensa. Maksaa vaan "tyhjästä". Hermoja kysyvää! Koira meilläkin vielä nuori. Meilläkin jo ontuu, mikähän lienee, eikun lekuriin ja taas maksumieheksi joutuu. Eväskin on maksanut 55- 60 e säkki ja muut jutut päälle. On aika riski ostaa berni tänään. KOira on kyllä kaunis, luonne ei sinne päinkään. Ainoastaan aaamulla on rauhallinen, kun vielä unessa. Illat huomionkipeä, ettei voi olla itse oikein missään, kun tullaan haukkumaan huomiota. Se on kyllä sanut sitä riittävästi meidän mielestä, ei kukaan voi yksinkertiasesti olla 100 % rapsuttamassa tai tassusta pitelemässä, rajansa kaikella !

Lue lisää

Suurin odotuksin mekin pentu hankittiin ja olihan se ihana ihan pienenä ja lapsista ja meistä aivan ihana,mutta näyttipä todellisen luonteensa jo alle puolen vuoden ja vaikka koulu on käyty ja paljon nöyryyttä tullut en voi luottaa siihen etteikö se saattaisi vaikka näykkästä vierasta tms.Olen myös hyvin pettynyt rotuun joka ei enää voi käyttää nimeä perhe koira.

*** kirjoitti:

Suurin odotuksin mekin pentu hankittiin ja olihan se ihana ihan pienenä ja lapsista ja meistä aivan ihana,mutta näyttipä todellisen luonteensa jo alle puolen vuoden ja vaikka koulu on käyty ja paljon nöyryyttä tullut en voi luottaa siihen etteikö se saattaisi vaikka näykkästä vierasta tms.Olen myös hyvin pettynyt rotuun joka ei enää voi käyttää nimeä perhe koira.

Lue lisää

Meilläkin alussa meni ihan hyvin ja "näytti" että sietää myöskin lapsia, ja on hyvähermoinen, mutta kaksi kertaa on lasta näykännyt ja juoksee lapsia kiinni ja kaataa. Kovasti yrittää hammastaa ja ikää jo kolme vuotta, uroskoira siis. En voi luottaa pätkääkään. Toisaalta kiltti, mutta arvaamaton, näköjään. En suosittele. Toivon mukaan kasvattajatkin lukevat tätä palstaa.

meilläkin kirjoitti:

Meilläkin alussa meni ihan hyvin ja "näytti" että sietää myöskin lapsia, ja on hyvähermoinen, mutta kaksi kertaa on lasta näykännyt ja juoksee lapsia kiinni ja kaataa. Kovasti yrittää hammastaa ja ikää jo kolme vuotta, uroskoira siis. En voi luottaa pätkääkään. Toisaalta kiltti, mutta arvaamaton, näköjään. En suosittele. Toivon mukaan kasvattajatkin lukevat tätä palstaa.

Lue lisää

ei sais koskaan olla vihainen eikä varsinkaan purra!! Käsittääkseni berni puolustaa itseään/kotiaan vaan ja ainoastaan haukkumalla!! Jännä homma kun ton bernin aikoinani otin luulin, ettei bernit edes osaa purra.. Mut väärässä olin.. Onneks oma ei oo purru ketään koskaan:) Jalostus on varmaan osa syy luonteeseenki ja terveyteen. Pitää olla mahdollisimman kauniita ja isoja.. Kukaan ei käsittääkseni kasvata suomessa käyttölinjan bernejä?? Ei koiran tarvi kerätä isoa kasaa sertejä joskus voi löytyä siitä"huonommasti" näyttelyissä menestyvistä uroksista terveempiä ja hyväluontoisia bernejä.. Omalla nartulleni oon etsinyt sopivaa urosta mut aika toivottomalta tuntuu löytää kaikki mun kriteerit täyttävää urosta, jospa joskus löytys se oikea sveitsiläinen:)

?????? kirjoitti:

ei sais koskaan olla vihainen eikä varsinkaan purra!! Käsittääkseni berni puolustaa itseään/kotiaan vaan ja ainoastaan haukkumalla!! Jännä homma kun ton bernin aikoinani otin luulin, ettei bernit edes osaa purra.. Mut väärässä olin.. Onneks oma ei oo purru ketään koskaan:) Jalostus on varmaan osa syy luonteeseenki ja terveyteen. Pitää olla mahdollisimman kauniita ja isoja.. Kukaan ei käsittääkseni kasvata suomessa käyttölinjan bernejä?? Ei koiran tarvi kerätä isoa kasaa sertejä joskus voi löytyä siitä"huonommasti" näyttelyissä menestyvistä uroksista terveempiä ja hyväluontoisia bernejä.. Omalla nartulleni oon etsinyt sopivaa urosta mut aika toivottomalta tuntuu löytää kaikki mun kriteerit täyttävää urosta, jospa joskus löytys se oikea sveitsiläinen:)

Lue lisää

Tietääkseni berniä ei jaotella käyttö tai näyttö-linjaisiin, mikä on rodun kannalta minusta hyvä. Jos haluat nähdä työskenteleviä bernejä, niin ei tarvitse mennä kuin toko treeneihin katsomaan, sieltähän niitä löytyy...Jopa kilpailevia yksilöitä. Suomessa on useita hyviä kasvattajia, joiden koirat ovat sukupolvien ajalta terveitä, oikean kokoisia, hyväluonteisia, oikean näköisiä ja vielä toko yms. pärjääviä. Kannattaa tutustua sennen sivuilta ja koiranetistä, kyllä suomestakin hyviä uroita löytää, vaatii vaan vähän työtä...Onnea etsinnällesi.

mää kirjoitti:

Tietääkseni berniä ei jaotella käyttö tai näyttö-linjaisiin, mikä on rodun kannalta minusta hyvä. Jos haluat nähdä työskenteleviä bernejä, niin ei tarvitse mennä kuin toko treeneihin katsomaan, sieltähän niitä löytyy...Jopa kilpailevia yksilöitä. Suomessa on useita hyviä kasvattajia, joiden koirat ovat sukupolvien ajalta terveitä, oikean kokoisia, hyväluonteisia, oikean näköisiä ja vielä toko yms. pärjääviä. Kannattaa tutustua sennen sivuilta ja koiranetistä, kyllä suomestakin hyviä uroita löytää, vaatii vaan vähän työtä...Onnea etsinnällesi.

Lue lisää

on kerätty koirat netistä ja käyty kaikilla mahdollisilla kasvattajien berni sivuilla.. Eikä suomessa hirveesti oo käyttötuloksia berneillä, toko koiria on jonkun verran mutta Pk- puolella ei hirveesti näy, mikä on minusta huono asia, koska berneistä on myös pk- juttuihin..
Pari mielenkiintosta urosta(vuoden etsimisen jälkeen)on tiedos mutta katellaan jos sattus se OIKEA kohdalle..

?????? kirjoitti:

on kerätty koirat netistä ja käyty kaikilla mahdollisilla kasvattajien berni sivuilla.. Eikä suomessa hirveesti oo käyttötuloksia berneillä, toko koiria on jonkun verran mutta Pk- puolella ei hirveesti näy, mikä on minusta huono asia, koska berneistä on myös pk- juttuihin..
Pari mielenkiintosta urosta(vuoden etsimisen jälkeen)on tiedos mutta katellaan jos sattus se OIKEA kohdalle..

Lue lisää

ei varmaan olekkaan, koska bernihän ei kuitenkaan ole tyypillisesti aktiiviharrastajien valinta siinä missä esim. sakemanni on.

Toisaalta ei näyttelykoiran ja käyttökoiran jälkikasvun perimää ei voi ennalta tietää. Jo pelkästään uroksen ja nartun geenien yhteensopimattomuus voi aiheuttaa ikäviä "yllätyksiä" jälkikasvussa.

Jos oikein karkeasti ottaa, niin eihän berni, joka on vähänkään aggressiivinen, saa näytteilyissä ykköstä. Ilman ykkösiä ei voi jalostaakaan berniä (ainakaan pentuja ei voi rekistöröidä).

joka junaan menijöitä kirjoitti:

ei varmaan olekkaan, koska bernihän ei kuitenkaan ole tyypillisesti aktiiviharrastajien valinta siinä missä esim. sakemanni on.

Toisaalta ei näyttelykoiran ja käyttökoiran jälkikasvun perimää ei voi ennalta tietää. Jo pelkästään uroksen ja nartun geenien yhteensopimattomuus voi aiheuttaa ikäviä "yllätyksiä" jälkikasvussa.

Jos oikein karkeasti ottaa, niin eihän berni, joka on vähänkään aggressiivinen, saa näytteilyissä ykköstä. Ilman ykkösiä ei voi jalostaakaan berniä (ainakaan pentuja ei voi rekistöröidä).

Lue lisää

ei varmaankaan oo aktiivi harrastajien valinta!! ja monesti ihmetellään miten berni on ilmestyny kisoihin??Miten näillä nykyisillä "sohvaperunoilla" mitään voi harrastaa??? Käsittääkseni rodun kotimaassa on vähän eri meininki, siellä on jopa bernejä oikeina työkoirina!!! Ja agressiivisen/vihaisen koiran voi kouluttaa sinne näyttelyyn niin että se on siellä kiltisti, mitä ei välttämättä kotioloissa ole!!

joka junaan menijöitä kirjoitti:

ei varmaan olekkaan, koska bernihän ei kuitenkaan ole tyypillisesti aktiiviharrastajien valinta siinä missä esim. sakemanni on.

Toisaalta ei näyttelykoiran ja käyttökoiran jälkikasvun perimää ei voi ennalta tietää. Jo pelkästään uroksen ja nartun geenien yhteensopimattomuus voi aiheuttaa ikäviä "yllätyksiä" jälkikasvussa.

Jos oikein karkeasti ottaa, niin eihän berni, joka on vähänkään aggressiivinen, saa näytteilyissä ykköstä. Ilman ykkösiä ei voi jalostaakaan berniä (ainakaan pentuja ei voi rekistöröidä).

Lue lisää

Sakuja on otettu "munanjatkoiksi" tai, kun ei saa Mersua, niin, otetaan sit saku räkyttämään ja irvistelemään häkkiin ! Mitään ei tehdä koiran kanssa kuitenkaan. Varsinkin rajamiehillä pitää olla saku, jokatapauksessa, vaikkei osaamista, kiinnostusta, tuskin rahaahaan koiran pitämiseen. Mihin maailma meneekään ! Sakutkin ovat ihan eri maata nykyään, luiskaperseisiä, harmaita hermovikaisia ! Kyllä ihminen osaakin jalostaa rodun kuin rodun vaikka minkälaisiksi. Entäs kultainen noutaja, colliet ?

?????? kirjoitti:

ei varmaankaan oo aktiivi harrastajien valinta!! ja monesti ihmetellään miten berni on ilmestyny kisoihin??Miten näillä nykyisillä "sohvaperunoilla" mitään voi harrastaa??? Käsittääkseni rodun kotimaassa on vähän eri meininki, siellä on jopa bernejä oikeina työkoirina!!! Ja agressiivisen/vihaisen koiran voi kouluttaa sinne näyttelyyn niin että se on siellä kiltisti, mitä ei välttämättä kotioloissa ole!!

Lue lisää

Olen seurannut tätä keskustelua ja haluaisinkin kysyä, että kuinka moni bernejä haukkuva omistaa berneille ideaaliset olosuhteet, kuten maatilan? Kotimaassaankin berni yleensä kasvaa maalla, ei kaupungin hälinässä. Ja ns. "työkoirana" berniä voi käyttää täälläkin, esim. valjaat päälle ja reki perään ja polttopuiden hakuun:)

Itselläni ei berni ole sohvaperuna, vaan aktiivisesti mukana monessa touhussa. Tuo on jokaisen oma valinta. Ja asun maalla ja koirille on lääniä missä mellastaa. Eipä ole aggressio-ongelmia. Ylipäätään bernille on ominaista se, että se saa olla aktiivisesti mukana perheen touhuissa ja nimenomaan ulkoaktiviteeteissa. Berni ei luonnostaan ole sohvaperuna, mutta siitä toki voi kasvattaa semmoisen.

Nykyään bernejä pidetään vaikka minkälaisissa loukoissa, jopa kaupungeissa kerrostaloissa. Ei ihme ett alkaa agressioita tuleen.

"Ja agressiivisen/vihaisen koiran voi kouluttaa sinne näyttelyyn niin että se on siellä kiltisti, mitä ei välttämättä kotioloissa ole"
Jos koiran perusluonteessa on agressiivisuus, ei sitä voi kytkeä on/off tilanteen mukaan. Näyttelyt päinvastoin helposti nostavat aggressioita pintaan (epämiellyttävä hälinä ympärillä, hajuaistin sekoittuminen, paljon vieraita koiria, joista osa voi ärhennellä, jne.)

maalaiseukko kirjoitti:

Olen seurannut tätä keskustelua ja haluaisinkin kysyä, että kuinka moni bernejä haukkuva omistaa berneille ideaaliset olosuhteet, kuten maatilan? Kotimaassaankin berni yleensä kasvaa maalla, ei kaupungin hälinässä. Ja ns. "työkoirana" berniä voi käyttää täälläkin, esim. valjaat päälle ja reki perään ja polttopuiden hakuun:)

Itselläni ei berni ole sohvaperuna, vaan aktiivisesti mukana monessa touhussa. Tuo on jokaisen oma valinta. Ja asun maalla ja koirille on lääniä missä mellastaa. Eipä ole aggressio-ongelmia. Ylipäätään bernille on ominaista se, että se saa olla aktiivisesti mukana perheen touhuissa ja nimenomaan ulkoaktiviteeteissa. Berni ei luonnostaan ole sohvaperuna, mutta siitä toki voi kasvattaa semmoisen.

Nykyään bernejä pidetään vaikka minkälaisissa loukoissa, jopa kaupungeissa kerrostaloissa. Ei ihme ett alkaa agressioita tuleen.

"Ja agressiivisen/vihaisen koiran voi kouluttaa sinne näyttelyyn niin että se on siellä kiltisti, mitä ei välttämättä kotioloissa ole"
Jos koiran perusluonteessa on agressiivisuus, ei sitä voi kytkeä on/off tilanteen mukaan. Näyttelyt päinvastoin helposti nostavat aggressioita pintaan (epämiellyttävä hälinä ympärillä, hajuaistin sekoittuminen, paljon vieraita koiria, joista osa voi ärhennellä, jne.)

Lue lisää

olet että berni tarvii paljon aktiviteettia ja tilaa ympärilleen!! Kukaan ei oo toisin väittänytkään!! Berni haluaa olla siellä missä perhekkin on(niinku moni muukin rotu..)Mutta nykyään näkee paljon niitä "sohvaperunoita".. Ja mitä tohon näyttelyissä esiintymiseen tulee, niin olen nähnyt vartio rotuisten käyttäytyvän näyttelyissä erittäin hyvin mutta kotipihalla "näykitään" ihmisiä, joten voi ns. vihaisen koiran kouluttaa eri tilanteita varten.. Mutta luonnehhan(ja ulkonäkö) on muuttunut useassa rodussa ja mainittakoon niistä esim saku.. Näyttelylinjaiset mehtäkoirat ovat huonoja metsällä, noutajat taas sitte.. jne jne..

?????? kirjoitti:

olet että berni tarvii paljon aktiviteettia ja tilaa ympärilleen!! Kukaan ei oo toisin väittänytkään!! Berni haluaa olla siellä missä perhekkin on(niinku moni muukin rotu..)Mutta nykyään näkee paljon niitä "sohvaperunoita".. Ja mitä tohon näyttelyissä esiintymiseen tulee, niin olen nähnyt vartio rotuisten käyttäytyvän näyttelyissä erittäin hyvin mutta kotipihalla "näykitään" ihmisiä, joten voi ns. vihaisen koiran kouluttaa eri tilanteita varten.. Mutta luonnehhan(ja ulkonäkö) on muuttunut useassa rodussa ja mainittakoon niistä esim saku.. Näyttelylinjaiset mehtäkoirat ovat huonoja metsällä, noutajat taas sitte.. jne jne..

Lue lisää

berniä ei tule sotkea näihin "vartijakoirarotuihin", jotka tyypillisesti ovat komennon alla pitkiäkin aikoja toisin kuin berni.

Vartijakoira nimensä mukaan vartio suorittaessaan tehtävää (kotipihalla, liikkeessä, vartijan mukana), mutta olleessaan vapaalla, koira ei käyttäydy uhkaavasti ulkopuolisia kohtaan. Nämä koirat on koulutettu tähän. Nämäkään koirat eivät ole perusluonteeltaan yleensä agressivisia, mutta vartiossa ollessaan ei niitä parane silitellä.

En ole itse törmännyt näihin sohvaperuna-berneihin, vaikka monia bernejä olen tavannut:) Enkä ole törmännyt vihaisiinkaan berneihin. Tosin olen kuullut yhdestä vihaisesta bernistä, jota on mm. pidetty ykisnään juoksulangassa pennusta asti.

maalaiseukko kirjoitti:

berniä ei tule sotkea näihin "vartijakoirarotuihin", jotka tyypillisesti ovat komennon alla pitkiäkin aikoja toisin kuin berni.

Vartijakoira nimensä mukaan vartio suorittaessaan tehtävää (kotipihalla, liikkeessä, vartijan mukana), mutta olleessaan vapaalla, koira ei käyttäydy uhkaavasti ulkopuolisia kohtaan. Nämä koirat on koulutettu tähän. Nämäkään koirat eivät ole perusluonteeltaan yleensä agressivisia, mutta vartiossa ollessaan ei niitä parane silitellä.

En ole itse törmännyt näihin sohvaperuna-berneihin, vaikka monia bernejä olen tavannut:) Enkä ole törmännyt vihaisiinkaan berneihin. Tosin olen kuullut yhdestä vihaisesta bernistä, jota on mm. pidetty ykisnään juoksulangassa pennusta asti.

Lue lisää

Onko joku niin pöljä, että pitää berniä juoksulangassa ? Johan kasvattaja antaa ostajalle mukaan ns. Sennen oppaan, jossa kerrotaan bernin hoidosta ja yms. Rotumääritelmässäkin lukee selvästi, ettei berni sovellu tarha- tai juoksulankakoiraksi, vaan se on perheensä parissa viihtyvä koira. Meillä ei edes viihdy yksin ulkona kauan (vapaana maalla), ellei välillä pääse tarkistamaan, missä lauman jäsenet luuraavat. Mitäs sanoo kasvattaja tämmösestä. Vai eikö kasvattaja ole nähnyt, kun myyty pentu onkin pantu liekaan !!! Vastuullinen kasvattaja on pennun metkassa ainakin sen ensimmäisen elinvuoden nähdäkseen, onko kaikki hyvin kasvatuksen, terveyden ja ruokinnan, liikunnan puolesta. Ihmetellä täytyy. Sakuista. Mitäs sanotte kun saku pentu vieraan nähtyään alkaa hulluna räyhäämään ja kun vieras lähtee liikkeelle RAUHALLISESTI eikä ole pennulle uhkaava (menee vaikka matalana), niin pentu juoksee häntä koipien välissä pakoon talon taakse !? Tämmösestä pitäisi sitten tehdä (ilman koulutuskentällä käyntiä) vartio/suojeluskoira ?! Tiedän tämmösen. Pahalta näyttää ! Aktiviteettia ei ole ennettu mitään.

maalaiseukko kirjoitti:

Olen seurannut tätä keskustelua ja haluaisinkin kysyä, että kuinka moni bernejä haukkuva omistaa berneille ideaaliset olosuhteet, kuten maatilan? Kotimaassaankin berni yleensä kasvaa maalla, ei kaupungin hälinässä. Ja ns. "työkoirana" berniä voi käyttää täälläkin, esim. valjaat päälle ja reki perään ja polttopuiden hakuun:)

Itselläni ei berni ole sohvaperuna, vaan aktiivisesti mukana monessa touhussa. Tuo on jokaisen oma valinta. Ja asun maalla ja koirille on lääniä missä mellastaa. Eipä ole aggressio-ongelmia. Ylipäätään bernille on ominaista se, että se saa olla aktiivisesti mukana perheen touhuissa ja nimenomaan ulkoaktiviteeteissa. Berni ei luonnostaan ole sohvaperuna, mutta siitä toki voi kasvattaa semmoisen.

Nykyään bernejä pidetään vaikka minkälaisissa loukoissa, jopa kaupungeissa kerrostaloissa. Ei ihme ett alkaa agressioita tuleen.

"Ja agressiivisen/vihaisen koiran voi kouluttaa sinne näyttelyyn niin että se on siellä kiltisti, mitä ei välttämättä kotioloissa ole"
Jos koiran perusluonteessa on agressiivisuus, ei sitä voi kytkeä on/off tilanteen mukaan. Näyttelyt päinvastoin helposti nostavat aggressioita pintaan (epämiellyttävä hälinä ympärillä, hajuaistin sekoittuminen, paljon vieraita koiria, joista osa voi ärhennellä, jne.)

Lue lisää

Berni voi kasvaa täysipäiseksi ihan vaikka rivitalossa, KUN se kasvatetaan ja liikutetaan oikein. Ei asia ole siitä kiinni. Meillä ainakin olemme käyneet pennusta lähtien lähimetsässä samoilemassa. ENNEN koiran hankintaa, pitää jo olla selvillä monia käytännön asioita. esim., missä koira, jos ja kun omistaja/t päiviin työssä. On opetettava olemaan yksin ihan 5 min. lähtien. Kodin säännöt, mitä saa purra ja mitä ei (omia leuluja siis). Koira vaatii TYÖTÄ alussa hurjasti, loppu onkin siten helpompaa. Postiivisten kokemusten hankkiminen ja pentukoulu eritoten tärkeitä!

voipi olla kirjoitti:

Berni voi kasvaa täysipäiseksi ihan vaikka rivitalossa, KUN se kasvatetaan ja liikutetaan oikein. Ei asia ole siitä kiinni. Meillä ainakin olemme käyneet pennusta lähtien lähimetsässä samoilemassa. ENNEN koiran hankintaa, pitää jo olla selvillä monia käytännön asioita. esim., missä koira, jos ja kun omistaja/t päiviin työssä. On opetettava olemaan yksin ihan 5 min. lähtien. Kodin säännöt, mitä saa purra ja mitä ei (omia leuluja siis). Koira vaatii TYÖTÄ alussa hurjasti, loppu onkin siten helpompaa. Postiivisten kokemusten hankkiminen ja pentukoulu eritoten tärkeitä!

Lue lisää

rivitalo, josta pääsee suit sait luontoon onkin ihan eri asia kuin kerrostalo, jonka ympärillä on kilometrikaupalla betoniviidakkoa.

Berni on kuitenkin ulkoilma-koira (se pitää saada halutessaan olla ja temmeltää ulkona useita tunteja, mutta ei kytkettynä)

pikkumyy* kirjoitti:

rivitalo, josta pääsee suit sait luontoon onkin ihan eri asia kuin kerrostalo, jonka ympärillä on kilometrikaupalla betoniviidakkoa.

Berni on kuitenkin ulkoilma-koira (se pitää saada halutessaan olla ja temmeltää ulkona useita tunteja, mutta ei kytkettynä)

Lue lisää

Meillä onkin rivitalon koko takapiha aidattu, että herra saapi oleilla siellä halutessaan. Työpäivät hän on kiltisti sisällä. Kiitos meidän hyvän tapakasvatuksen. Mitään ei olla purtu ja syöty. En ikinä ottaisi koiraa kerrostaloon. Miten opetet sen sisäsiistiksi 5 kerroksesta ? Juokset pentu kainalossa yölläkin ulos kusettamaan. No, huh, huh.. Entäs aamukuset. Pitää kävellä vaikka minne saakka, kun saa koiran pissille. Yhellä tuttavalla on iso koira ruutukaavalla, kerrostalossa. Onpas hankalaa!

maalaiseukko kirjoitti:

berniä ei tule sotkea näihin "vartijakoirarotuihin", jotka tyypillisesti ovat komennon alla pitkiäkin aikoja toisin kuin berni.

Vartijakoira nimensä mukaan vartio suorittaessaan tehtävää (kotipihalla, liikkeessä, vartijan mukana), mutta olleessaan vapaalla, koira ei käyttäydy uhkaavasti ulkopuolisia kohtaan. Nämä koirat on koulutettu tähän. Nämäkään koirat eivät ole perusluonteeltaan yleensä agressivisia, mutta vartiossa ollessaan ei niitä parane silitellä.

En ole itse törmännyt näihin sohvaperuna-berneihin, vaikka monia bernejä olen tavannut:) Enkä ole törmännyt vihaisiinkaan berneihin. Tosin olen kuullut yhdestä vihaisesta bernistä, jota on mm. pidetty ykisnään juoksulangassa pennusta asti.

Lue lisää

Eikös berni just vartioikki omaa pihaa(ainakin kuulus)ja jotku vartio vähän muutakin ku sitä omaa pihaa!! Ei sitä nyt tarvi heti persuksia käydä puraseen jos vieras tulee, näitä on berneissäkin!!! ja on taas niitä luonteisia jotka ei vahdi yhtään!! Kaikki rosvot saa kiltisti varastaa koko talon:) Niitä "sohvaperunoitahan" siel näyttelyissä on!!!

just kirjoitti:

Meillä onkin rivitalon koko takapiha aidattu, että herra saapi oleilla siellä halutessaan. Työpäivät hän on kiltisti sisällä. Kiitos meidän hyvän tapakasvatuksen. Mitään ei olla purtu ja syöty. En ikinä ottaisi koiraa kerrostaloon. Miten opetet sen sisäsiistiksi 5 kerroksesta ? Juokset pentu kainalossa yölläkin ulos kusettamaan. No, huh, huh.. Entäs aamukuset. Pitää kävellä vaikka minne saakka, kun saa koiran pissille. Yhellä tuttavalla on iso koira ruutukaavalla, kerrostalossa. Onpas hankalaa!

Lue lisää

Koko tähän viestiketjuun viitaten tulee ensinnäkin mieleen ettei pitäisi lähteä yleistämään muutaman esimerkin perusteella. Berneissä löytyy varmasti kuten muissakin roduissa luonteita laidasta laitaan. Noin 14 vuoden aktiiviharrastajan ja jalostusuroksen omistajan kokemuksella voin kertoa, että aggressiivinen berni on poikkeus, enemmänkin tämän päivän luonneongelmat ovat arkuuden ja ylivilkkauden puolella. Aroistakin vaan hyvin harvat ovat pelkopurijoita. Kokemukset perustuvat lukemattomiin bernituttavuuksiin!

Aikaisempi berniuros oli ns. vanhanlinjan pitkäikäinen berni ja nykyinen on kolmevuotias. Molemmat ovat aina olleet avoimia, ystävällisiä, kaikkien kavereita. Itsepäisiä tosin ovat ja johdonmukainen peruskoulutus on vaatinut paljon työtä. Vahtimisvietti on maltillinen ja sitä löytyy sen verran että haukahtamalla ilmoitetaan tuntemattoman saapumisesta. Jos vastaan tulee uhkaavasti käyttäytyvä ihminen tullaan seisomaan poikittain omistajan eteen, pahimmillaan on kehoitettu lähestyjää perääntymään matalalla murinalla. Ennen kaikkea molemmat edustavat todellisia työkoiria. On harrastettu hakua, vepeä, tokoa, agilityä ja vetämistä molempien kanssa. Oman kokemuksen mukaan berni on taspainoinen ja onnellinen kun se saa tehdä töitä ja olla perheensä kanssa.

Muutamia yllä olevia virheellisiä tietojakin tekee mieli korjata. Näyttelytulos ei ole edellytys bernin rekisteröimiselle. Ainoastaan JTO edellyttää kaksi ykköstulosta tai nykyistä EH:a, rekisteröinnin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Lisäksi berni soveltuu oikein hyvin kerrostalo-olosuhteisiin. Itse olen aina asunut kerrostalossa ja koirat ovat eläneet aktiivista ja monipuolista elämää. Ulkona lenkkeillen ja treenaten vietetään useita tunteja päivässä. Tiedän monta maalla tai omakotitalossa elävää berniä jotka viettävät häkissä pahimmillaan 23 tuntia vuorokaudesta. Ei se asuinympäristöstä ole kiinni vaan omistajien halusta panostaa koiran hyvinvointiin.

Urosberninomistaja kirjoitti:

Koko tähän viestiketjuun viitaten tulee ensinnäkin mieleen ettei pitäisi lähteä yleistämään muutaman esimerkin perusteella. Berneissä löytyy varmasti kuten muissakin roduissa luonteita laidasta laitaan. Noin 14 vuoden aktiiviharrastajan ja jalostusuroksen omistajan kokemuksella voin kertoa, että aggressiivinen berni on poikkeus, enemmänkin tämän päivän luonneongelmat ovat arkuuden ja ylivilkkauden puolella. Aroistakin vaan hyvin harvat ovat pelkopurijoita. Kokemukset perustuvat lukemattomiin bernituttavuuksiin!

Aikaisempi berniuros oli ns. vanhanlinjan pitkäikäinen berni ja nykyinen on kolmevuotias. Molemmat ovat aina olleet avoimia, ystävällisiä, kaikkien kavereita. Itsepäisiä tosin ovat ja johdonmukainen peruskoulutus on vaatinut paljon työtä. Vahtimisvietti on maltillinen ja sitä löytyy sen verran että haukahtamalla ilmoitetaan tuntemattoman saapumisesta. Jos vastaan tulee uhkaavasti käyttäytyvä ihminen tullaan seisomaan poikittain omistajan eteen, pahimmillaan on kehoitettu lähestyjää perääntymään matalalla murinalla. Ennen kaikkea molemmat edustavat todellisia työkoiria. On harrastettu hakua, vepeä, tokoa, agilityä ja vetämistä molempien kanssa. Oman kokemuksen mukaan berni on taspainoinen ja onnellinen kun se saa tehdä töitä ja olla perheensä kanssa.

Muutamia yllä olevia virheellisiä tietojakin tekee mieli korjata. Näyttelytulos ei ole edellytys bernin rekisteröimiselle. Ainoastaan JTO edellyttää kaksi ykköstulosta tai nykyistä EH:a, rekisteröinnin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Lisäksi berni soveltuu oikein hyvin kerrostalo-olosuhteisiin. Itse olen aina asunut kerrostalossa ja koirat ovat eläneet aktiivista ja monipuolista elämää. Ulkona lenkkeillen ja treenaten vietetään useita tunteja päivässä. Tiedän monta maalla tai omakotitalossa elävää berniä jotka viettävät häkissä pahimmillaan 23 tuntia vuorokaudesta. Ei se asuinympäristöstä ole kiinni vaan omistajien halusta panostaa koiran hyvinvointiin.

Lue lisää

"Lisäksi berni soveltuu oikein hyvin kerrostalo-olosuhteisiin."
Sanoisin että valtaosassa tapuksissta nimenomaan "soveltuu", jos sillä ei ole vaihtoehtoja. Niin kanakin soveltuu 0.5 m x 0.5 m häkkiin, kun ei tiedä paremmasta:( Itse tiedän kasvattajia, jotka eivät anna bernin jälkeläisiä kerrostaloihin. Toki siinä olen samaa mieltä, että paljon on kiinni omistajasta, mutta lienee turha kyseenalaistaa sitä, että ideaalitilanne on maatila (tai muutoin iso ja rauhallinen piha-alue) omistajalla, joka todellakin tietää kyseisen rodun tarpeet. Mutta aina ei voi saada kaikkea:) Parempi sekin, että hyvä omistaja ja vähän "huonommat" olosuhteet, kuin maatila välinpitämättömällä omistajalla.

Olen kuullut tapauksista, joissa kerrostaloihin otetaan isoja koiria ja sitten niitä pidetään parvekkeella. Ihan niin kuin se vastaisi ulkoilua.

"Tiedän monta maalla tai omakotitalossa elävää berniä jotka viettävät häkissä pahimmillaan 23 tuntia vuorokaudesta"
Kannattaisi ilmoittaa eläinsuojeluun, koska tuo on törkeää bernien rääkkäämistä. Berni ei ole häkki- eikä juoksunarukoira vaan seurakoira.

Urosberninomistaja kirjoitti:

Koko tähän viestiketjuun viitaten tulee ensinnäkin mieleen ettei pitäisi lähteä yleistämään muutaman esimerkin perusteella. Berneissä löytyy varmasti kuten muissakin roduissa luonteita laidasta laitaan. Noin 14 vuoden aktiiviharrastajan ja jalostusuroksen omistajan kokemuksella voin kertoa, että aggressiivinen berni on poikkeus, enemmänkin tämän päivän luonneongelmat ovat arkuuden ja ylivilkkauden puolella. Aroistakin vaan hyvin harvat ovat pelkopurijoita. Kokemukset perustuvat lukemattomiin bernituttavuuksiin!

Aikaisempi berniuros oli ns. vanhanlinjan pitkäikäinen berni ja nykyinen on kolmevuotias. Molemmat ovat aina olleet avoimia, ystävällisiä, kaikkien kavereita. Itsepäisiä tosin ovat ja johdonmukainen peruskoulutus on vaatinut paljon työtä. Vahtimisvietti on maltillinen ja sitä löytyy sen verran että haukahtamalla ilmoitetaan tuntemattoman saapumisesta. Jos vastaan tulee uhkaavasti käyttäytyvä ihminen tullaan seisomaan poikittain omistajan eteen, pahimmillaan on kehoitettu lähestyjää perääntymään matalalla murinalla. Ennen kaikkea molemmat edustavat todellisia työkoiria. On harrastettu hakua, vepeä, tokoa, agilityä ja vetämistä molempien kanssa. Oman kokemuksen mukaan berni on taspainoinen ja onnellinen kun se saa tehdä töitä ja olla perheensä kanssa.

Muutamia yllä olevia virheellisiä tietojakin tekee mieli korjata. Näyttelytulos ei ole edellytys bernin rekisteröimiselle. Ainoastaan JTO edellyttää kaksi ykköstulosta tai nykyistä EH:a, rekisteröinnin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Lisäksi berni soveltuu oikein hyvin kerrostalo-olosuhteisiin. Itse olen aina asunut kerrostalossa ja koirat ovat eläneet aktiivista ja monipuolista elämää. Ulkona lenkkeillen ja treenaten vietetään useita tunteja päivässä. Tiedän monta maalla tai omakotitalossa elävää berniä jotka viettävät häkissä pahimmillaan 23 tuntia vuorokaudesta. Ei se asuinympäristöstä ole kiinni vaan omistajien halusta panostaa koiran hyvinvointiin.

Lue lisää

Olen aina ollut siinä uskossa ja kasvattajakin sanoi, ettei bernin pentua saa kävelyttää portaissa ja pitää varoa ssen myös hyppäämästä autosta alas, nimittäin jalkojen takia. Me ainakin pikkuneiti nostettiin vauvana autoon ja alas emmekä kulkeneet portaissa. Kunhan luusto on kehittynyt täysin, silloin tietysti voi "elää normaalisti" tämän asian suhteen. Tämä rotu on nyt vaan tämmöinen. Tietysi omakotitalossa asuessa koira saa omaehtoista liikuntaa enemmän kuin asuessa rivi- tai kerrostalossa. Me asumme rivarissa ja kaiken vapa-ajan olemme maalla, jossa koira vipeltää milloin missäkin. Tietysi syys- ja kevätjäitä on varottava ja tarvittaessa pidettävä koiraa kiinni.

kantaenko ? kirjoitti:

Olen aina ollut siinä uskossa ja kasvattajakin sanoi, ettei bernin pentua saa kävelyttää portaissa ja pitää varoa ssen myös hyppäämästä autosta alas, nimittäin jalkojen takia. Me ainakin pikkuneiti nostettiin vauvana autoon ja alas emmekä kulkeneet portaissa. Kunhan luusto on kehittynyt täysin, silloin tietysti voi "elää normaalisti" tämän asian suhteen. Tämä rotu on nyt vaan tämmöinen. Tietysi omakotitalossa asuessa koira saa omaehtoista liikuntaa enemmän kuin asuessa rivi- tai kerrostalossa. Me asumme rivarissa ja kaiken vapa-ajan olemme maalla, jossa koira vipeltää milloin missäkin. Tietysi syys- ja kevätjäitä on varottava ja tarvittaessa pidettävä koiraa kiinni.

Lue lisää

Kasvavalle bernille yksi pahimmista lonkka/kyynärvikojen altistajista on portaat tai vastaava tilanne, jossa paino jakautuu epätasaisesti (pääasiassa takajaloille). Kerrostaloissa on usein liukkaat kivilattiat, joten nekään ei ole hyväksi (esim. varovainen sipsuttelu, jalkalihaksien jännittäminen, jne.).

Myös takajaloille nouseminen (esim. ihmisiä vasten) on pahasta, samoin liika paino, liika lenkkeily, jne.

Olen varma, et meidän tapaukses on syy perimäs, kun toi ukko on niin "ärhäkkä" ja entinen oli tosiaankin lutunen ja koulutusmenetelmät ja olosuhteet melko samanmoiset. Jos nallekarhua ei raaski "kouluttaa ja komentaa oikein", niin varmasti saat vihasen koiran. Nähty on.

syy tod.näk. perimässä kirjoitti:

Olen varma, et meidän tapaukses on syy perimäs, kun toi ukko on niin "ärhäkkä" ja entinen oli tosiaankin lutunen ja koulutusmenetelmät ja olosuhteet melko samanmoiset. Jos nallekarhua ei raaski "kouluttaa ja komentaa oikein", niin varmasti saat vihasen koiran. Nähty on.

Lue lisää

Sepä se, bernistä on tullut äärettömän suosittu rotu, ja tuntuu että narttujen omistajat (en puhu kenneleistä/kasvattajista) haluaa saada kullallaan pennut, vaikka narttu ei olisikaan täysin terve/rotumääritelmän mukainen... sitten tulee näitä vaikeimpia tapauksia...Jos astuttaa nartun jolla on d/e lonkat, huonot kyynärät jne, niin ei ole kovin hyvällä pohjalla alku pentueella.

Meillä on 13kk ikäinen bernipoika, joka on ensimmäinen koiramme. En ole missään vaiheessa tuntenut asemaani lauman pomona uhatuksi. Toki poju kokeilee eikä meidän koulutus ole ollut mallikasta. Poju tykkään kaikista ihmisistä ja koirista, ovelle menee vastaan häntä heiluen, mutta haukkuu tosi harvoin. On meidän kaikkien muru, melkonen tossukka. Mukana lähes kaikkialle, minne mennään. Kaupassa kun käydään, niin odottaa rauhassa autossa. Luun saa ottaa kesken syömisen ihan rauhassa pois suusta ja edelleen vaan heiluttaa häntäänsä. Asumme omakotitalossa kaupunkialueella; metsäpolut likellä. Meille berni on ollut ehdottoman sopiva rotu. Poju on haettu suomalaisesta kennelistä ja näyttelyssäkin ollaan käyty. Paino on vielä alle 40kg ja kyllä lenkillä toistaiseksi on pärjännyt enkä epäile, ettemme pärjäisi jatkossakin. Kyllä me olemme jo ajatelleet ottaa mahdollisesti tulevaisuudessa toisen bernin ja ilman minkäänlaista pelkoa/epäluuloa rotua kohtaan.