Mieheni jäi kiinni salasuhteesta, maaliskuun loppupuolella. Suhde oli kestänyt 7 kuukautta, alkanut soittelulla ja tekstiviestittelyllä. Sitten Marraskuulla aloittanut seksin merkeissä vierailut.
Kamala järkytys kun takana on yhteistä elämää 16 vuotta, ja mieheni tiesi että ex-mieheni oli pettänyt minua jatkuvasti, joten kun me menimme yhteen sanoin että pettäminen on ainoa asia jota en hyväksy ikinä ja se aiheuttaa eron heti. Nyt sitten mieheni rukoilee, hyvittelee ja hellittelee minua, etten jättäisi häntä. Ettei meille tulisi eroa.
Itse en vieläkään tiedä mitä tehdä ja sanoinkin miehelleni että vuoden päästä tiedän missä mennään.
Elämä on mustaa ja ankeaa, jokaisen miehen menon tarkistan ja vaadin häneltä puhelin soittoja pitkin päivää, minun täytyy tietää minuutilleen missä mieheni menee ja kenen kanssa.
Kun mieheltäni kysyn miksi? Hän sanoo en tiedä, kokeilun halua?
Pitkä oli kokeilu!!!!
Kysyin myos mitä tämän yh-äidin teini-ikäinen tytär ajatteli kun äidin luona kulki naimisissa oleva mies naimassa ja kahvilla, vai tiesikö edes että mieheni oli naimisissa. Tyttö oli tervehtinyt ystävällisesti, muuta ei tiennytmieheni.
Joulunakin mieheni oli vienyt joulukuusen tälle naiselle.
Ja Jouluaattona oli soitellut ja viestitellyt naiselle, jopa meidän rakastelun jälkeen yöllä.
Mieheni sanoo että suhde olisi loppunut kuitenkin kesällä, kun heinänviljely kiireet alkavat.
Tällä hetkellä olen todella pettynyt itseeni kun en aiemmin huomannut pettämistä, mutta sitä se tekee kun luottaa toiseen 100%, eikä edes osaa epäillä.
Ajatelkaa siis joka kuukausi 150 puhelua ja viestiä tälle naiselle, onkai tuo suhde ollut jo huomattavasti vakavammalla pohjalla kuin pelkka pano?
Mies jäi kiinni salasuhteesta!
157
19965
Vastaukset
- .......
On ollut muutakin kuin pelkkä pano. Sen kertoo jo puhelujen/viestien määrät ja kuusen viennit ym. toisen huomioiminen. Mutta kaikkein selviten sen kertoo suhteen pituus. Ei ollut pelkkä hairahdus, vaan harkiten jatkanut suhdetta. Siellä on tulleet jonkinlaiset tunteetkin jo kuvioon pituuden myötä.
- puolestasi
Mieheni teki ihan samat ja otin vielä takaisin. En vain tiedä oliko ratkaisu oikea, mutta näin menty nyt vuosi taas yhdessä....kyttäys tässä pahinta on, en olisi koskaan ajatellut nöyrtyväni sellaiseen.
- Se vaimo
Lupasin miehelle että voimme asua yhdessä ja koittaa selvittää asioita, ja samalla lupasin itselleni että jos vuoden päästä tuntuu pahalta niin muutan pois.
Kyllähän mieheni myöntää että oli ihastunut, ja varmaan olikin ennen paljastumista, vetäytyi erilleen, ei tullut samaan huoneeseen ja nukkui sängyn toisella laidalla. Ja minä hullu luulin että mieheni on väsynyt kahteen työhön, siis palkkatyöhön ja heinänviljelyyn.
Kummasti sitä energiaa on riittänyt, hoitaa kaksi työtä, kaksi naista. Salaaminen nyt ei varmaan ollut vaikeaa koska minä olin todella niin sinisilmäinen, enkä uskonut selviä merkkejä vaikka ne oli kirjoitettu isoilla kirjaimilla ilmaan.
Nyt on kohta tasan kuukausi kun sain jutun selville ja nyt rupeaa shokki helpottamaan, tavallaan teen jonkinlaista surutyötä ja hautaan sitä suhdetta joka meillä oli.
Olen myös yrittänyt tavoittaa tätä toista naista, mutta hän vaihtoi kännynumeronsa ja työpaikan numeroon kun soitan niin luuri tulee korvaan heti.
Haluaisin kuitenkin kuulla hänenkin mielipiteen suhteestaan? - näin päin
Se vaimo kirjoitti:
Lupasin miehelle että voimme asua yhdessä ja koittaa selvittää asioita, ja samalla lupasin itselleni että jos vuoden päästä tuntuu pahalta niin muutan pois.
Kyllähän mieheni myöntää että oli ihastunut, ja varmaan olikin ennen paljastumista, vetäytyi erilleen, ei tullut samaan huoneeseen ja nukkui sängyn toisella laidalla. Ja minä hullu luulin että mieheni on väsynyt kahteen työhön, siis palkkatyöhön ja heinänviljelyyn.
Kummasti sitä energiaa on riittänyt, hoitaa kaksi työtä, kaksi naista. Salaaminen nyt ei varmaan ollut vaikeaa koska minä olin todella niin sinisilmäinen, enkä uskonut selviä merkkejä vaikka ne oli kirjoitettu isoilla kirjaimilla ilmaan.
Nyt on kohta tasan kuukausi kun sain jutun selville ja nyt rupeaa shokki helpottamaan, tavallaan teen jonkinlaista surutyötä ja hautaan sitä suhdetta joka meillä oli.
Olen myös yrittänyt tavoittaa tätä toista naista, mutta hän vaihtoi kännynumeronsa ja työpaikan numeroon kun soitan niin luuri tulee korvaan heti.
Haluaisin kuitenkin kuulla hänenkin mielipiteen suhteestaan?että muija piti liki 2 vuotta suhdetta naimisissa olevaan mieheen, tämä ukko osti muijalleni jopa sormuksen jouluna..oliko tarkoitun mennä oikein kihloihin ja kaksin naiminen tiedä häntä. Tunnen suunnatonta vihaa tuota miestä kohtaan. Muijani teetti jopa T-paidan tuon miehen kuvalla ja piti sitä päällään öisin, ja nukkui vieressäni, tästä voi päätellä että tämä mies ei ole mikään tavallinen tallaaja, koska perusteli paidan teettämisen olevan fanitusta...
- Se vaimo
näin päin kirjoitti:
että muija piti liki 2 vuotta suhdetta naimisissa olevaan mieheen, tämä ukko osti muijalleni jopa sormuksen jouluna..oliko tarkoitun mennä oikein kihloihin ja kaksin naiminen tiedä häntä. Tunnen suunnatonta vihaa tuota miestä kohtaan. Muijani teetti jopa T-paidan tuon miehen kuvalla ja piti sitä päällään öisin, ja nukkui vieressäni, tästä voi päätellä että tämä mies ei ole mikään tavallinen tallaaja, koska perusteli paidan teettämisen olevan fanitusta...
mitä antoi tälle naiselle joululahjaksi?
Koska lompakosta löytyi joulukuulta korukaupan kuitti, itse sain korvakorut ja kuitti niistä oli meidän kaapissa jos haluan vaihtaa ne, tytär sai myös isältään korvakorut, niiden kuittia en nähnyt mutta tuskinpa hopeiset korvakorut maksaa liki 60€, joten lahjoja on viety.
Ei myönnä vieneensä lahjoja, mitä nyt joulukuusen! - kuitenkin
Se vaimo kirjoitti:
Lupasin miehelle että voimme asua yhdessä ja koittaa selvittää asioita, ja samalla lupasin itselleni että jos vuoden päästä tuntuu pahalta niin muutan pois.
Kyllähän mieheni myöntää että oli ihastunut, ja varmaan olikin ennen paljastumista, vetäytyi erilleen, ei tullut samaan huoneeseen ja nukkui sängyn toisella laidalla. Ja minä hullu luulin että mieheni on väsynyt kahteen työhön, siis palkkatyöhön ja heinänviljelyyn.
Kummasti sitä energiaa on riittänyt, hoitaa kaksi työtä, kaksi naista. Salaaminen nyt ei varmaan ollut vaikeaa koska minä olin todella niin sinisilmäinen, enkä uskonut selviä merkkejä vaikka ne oli kirjoitettu isoilla kirjaimilla ilmaan.
Nyt on kohta tasan kuukausi kun sain jutun selville ja nyt rupeaa shokki helpottamaan, tavallaan teen jonkinlaista surutyötä ja hautaan sitä suhdetta joka meillä oli.
Olen myös yrittänyt tavoittaa tätä toista naista, mutta hän vaihtoi kännynumeronsa ja työpaikan numeroon kun soitan niin luuri tulee korvaan heti.
Haluaisin kuitenkin kuulla hänenkin mielipiteen suhteestaan?että et kuule. Kokemuksesta voin sanoa, että sellainen tapaaminen voi olla varsin traumaattinen, ja voi kuulla sellaisia asioita, joita oman mielikuvituksen avulla ei ikinä olisi voinut kuvitella. Koska ei sellaisia halua kuvitella.
- Se vaimo
kuitenkin kirjoitti:
että et kuule. Kokemuksesta voin sanoa, että sellainen tapaaminen voi olla varsin traumaattinen, ja voi kuulla sellaisia asioita, joita oman mielikuvituksen avulla ei ikinä olisi voinut kuvitella. Koska ei sellaisia halua kuvitella.
Mies sanoi että hän lähinnä kuunteli tämän naisen asioita ja huolia, ettei nainen halunnut kuulla mitään meidän perheestä!?! Kumma nainen yleensä kaikki naiset ovat uteliaita kuulemaan toisistaan.
Eipä mieheni halunnut kuitenkaan kuunnella minun huolia ja asioita, nehän oli vaan sitä samaa vanhaa, tylsää...
Tämä on vain kamalaa kun tuntuu että jollekkin pitäisi puhua, mutta ystäville ei voi koska niillä on niin löysät leuat ja asumme kuitenkin aika pienellä paikkakunnalla.
Joten puran mieltäni sitten vaikka tänne ja kriisipuhelimeenkin olen soittanut. - näin päin
Se vaimo kirjoitti:
Mies sanoi että hän lähinnä kuunteli tämän naisen asioita ja huolia, ettei nainen halunnut kuulla mitään meidän perheestä!?! Kumma nainen yleensä kaikki naiset ovat uteliaita kuulemaan toisistaan.
Eipä mieheni halunnut kuitenkaan kuunnella minun huolia ja asioita, nehän oli vaan sitä samaa vanhaa, tylsää...
Tämä on vain kamalaa kun tuntuu että jollekkin pitäisi puhua, mutta ystäville ei voi koska niillä on niin löysät leuat ja asumme kuitenkin aika pienellä paikkakunnalla.
Joten puran mieltäni sitten vaikka tänne ja kriisipuhelimeenkin olen soittanut.minullakaan ei juuri ole kenelle puhella ja purkaa tunteita, se jolle ennen puhuin kaiken ja joka oli paras ystäväni oli tuo pettävä puolisoni.. meidän yhteiset ystävämme mm. lapsemme kummit ja kummilapsemme vanhemmat olivat kaikki mukana pimittämässä minulta tuota petosta, alibina hänelle.
- ???
Se vaimo kirjoitti:
Lupasin miehelle että voimme asua yhdessä ja koittaa selvittää asioita, ja samalla lupasin itselleni että jos vuoden päästä tuntuu pahalta niin muutan pois.
Kyllähän mieheni myöntää että oli ihastunut, ja varmaan olikin ennen paljastumista, vetäytyi erilleen, ei tullut samaan huoneeseen ja nukkui sängyn toisella laidalla. Ja minä hullu luulin että mieheni on väsynyt kahteen työhön, siis palkkatyöhön ja heinänviljelyyn.
Kummasti sitä energiaa on riittänyt, hoitaa kaksi työtä, kaksi naista. Salaaminen nyt ei varmaan ollut vaikeaa koska minä olin todella niin sinisilmäinen, enkä uskonut selviä merkkejä vaikka ne oli kirjoitettu isoilla kirjaimilla ilmaan.
Nyt on kohta tasan kuukausi kun sain jutun selville ja nyt rupeaa shokki helpottamaan, tavallaan teen jonkinlaista surutyötä ja hautaan sitä suhdetta joka meillä oli.
Olen myös yrittänyt tavoittaa tätä toista naista, mutta hän vaihtoi kännynumeronsa ja työpaikan numeroon kun soitan niin luuri tulee korvaan heti.
Haluaisin kuitenkin kuulla hänenkin mielipiteen suhteestaan?Mitä sitten tapahtui, että vihdoin sait suhteen selville? Miten mies siihen reagoi?
- Se vaimo
??? kirjoitti:
Mitä sitten tapahtui, että vihdoin sait suhteen selville? Miten mies siihen reagoi?
puhelutiedot, kun ihmettelin viestien suurta määrää, sain erittelystä tietää että samaan numeroon on lähetetty yli 60 tekstiviestiä ja yhtä paljon tai enemmän soittoja.
Sitten tarkastin puhelimen ja sieltähän löytyi kyseinen numero Seppo T R, nimen alla. Olipa kyseinen Seppo lähettänyt viestinkin, jota mies ei ollut muistanut pyyhkiä.
viesti kuului näin: Hei murmeli, eilen kun tultiin perille oli ukkosmyrsky, mutta tänään jo iho paloi, ikävä, koita pärjätä, pusuja!!!
No, minähän mietin mitä teen ensin aioin soittaa suoraan oikeusavustajalle ja varata ajan avioeron hakemista varten, sitten koko loppu illan pyöritin asioita päässäni, valvoin yöllä ja mietin Ja tein näin:
Aloin hyväillä nukkuvaa miestäni, ja kun hän innostui asiasta, annoin hänen kavuta päälleni, ja juuri kun hän tuli läpsäisin häntä poskelle ja kysyin tuntuiko ihan Arjalta!!!
Mieheni ilme oli aivan totaalisen järkyttynyt, hän kyseli mikä Arja? Mistä sinä nyt puhut? Näitkö jotain unta? En minä tunne ketään Arjaa! Silloin läsäytin hänen nokan eteen puhelutiedot, ja sen viestin.
Siittähän tämä alkoi purkautua - abc
Se vaimo kirjoitti:
puhelutiedot, kun ihmettelin viestien suurta määrää, sain erittelystä tietää että samaan numeroon on lähetetty yli 60 tekstiviestiä ja yhtä paljon tai enemmän soittoja.
Sitten tarkastin puhelimen ja sieltähän löytyi kyseinen numero Seppo T R, nimen alla. Olipa kyseinen Seppo lähettänyt viestinkin, jota mies ei ollut muistanut pyyhkiä.
viesti kuului näin: Hei murmeli, eilen kun tultiin perille oli ukkosmyrsky, mutta tänään jo iho paloi, ikävä, koita pärjätä, pusuja!!!
No, minähän mietin mitä teen ensin aioin soittaa suoraan oikeusavustajalle ja varata ajan avioeron hakemista varten, sitten koko loppu illan pyöritin asioita päässäni, valvoin yöllä ja mietin Ja tein näin:
Aloin hyväillä nukkuvaa miestäni, ja kun hän innostui asiasta, annoin hänen kavuta päälleni, ja juuri kun hän tuli läpsäisin häntä poskelle ja kysyin tuntuiko ihan Arjalta!!!
Mieheni ilme oli aivan totaalisen järkyttynyt, hän kyseli mikä Arja? Mistä sinä nyt puhut? Näitkö jotain unta? En minä tunne ketään Arjaa! Silloin läsäytin hänen nokan eteen puhelutiedot, ja sen viestin.
Siittähän tämä alkoi purkautua10 pistettä ja papukaijamerkki! Hyvin toimittu, vaikka tilanne oli vaikea! Onnittelut!
- !!!!!!!!!!!!
Se vaimo kirjoitti:
Lupasin miehelle että voimme asua yhdessä ja koittaa selvittää asioita, ja samalla lupasin itselleni että jos vuoden päästä tuntuu pahalta niin muutan pois.
Kyllähän mieheni myöntää että oli ihastunut, ja varmaan olikin ennen paljastumista, vetäytyi erilleen, ei tullut samaan huoneeseen ja nukkui sängyn toisella laidalla. Ja minä hullu luulin että mieheni on väsynyt kahteen työhön, siis palkkatyöhön ja heinänviljelyyn.
Kummasti sitä energiaa on riittänyt, hoitaa kaksi työtä, kaksi naista. Salaaminen nyt ei varmaan ollut vaikeaa koska minä olin todella niin sinisilmäinen, enkä uskonut selviä merkkejä vaikka ne oli kirjoitettu isoilla kirjaimilla ilmaan.
Nyt on kohta tasan kuukausi kun sain jutun selville ja nyt rupeaa shokki helpottamaan, tavallaan teen jonkinlaista surutyötä ja hautaan sitä suhdetta joka meillä oli.
Olen myös yrittänyt tavoittaa tätä toista naista, mutta hän vaihtoi kännynumeronsa ja työpaikan numeroon kun soitan niin luuri tulee korvaan heti.
Haluaisin kuitenkin kuulla hänenkin mielipiteen suhteestaan?Miehesi ei ole halunnut tulla lähellesi koska on rakastunut tähän toiseen naiseen ja halusi välttää kontakteja kanssasi ettei joutuisi panemaan sinua,siitä nämä pikapanotkin,tyrkästään ettet alkaisi epäilemään.
Miehesi on voinut tuntea että pettää rakastamaansa naista sinun kanssasi...
- Se vaimo
Kun miestä oikein painostin niin hän myönsi että joinakin viikkoina on käynyt joka päivä tämän naisen luona, ja joinakin viikkoina ei ollenkaan.
Myös sen sain tietää että ekalla seksi kerralla mieheni ei ollut saanut seisomaan, juu mitenkähän tuon oli tarkoitus lohduttaa?
Nyt jos joku sanoo että etkö huomannut kun kävi joka päivä niin en koska mieheni myy heinää hevostalleille ja kulkee työ ajan jälkeen illat milloin missäkin, no nykyään ei kulje minä tai vanhin poikamme on aina mieheni mukana.- rehukauraa
Sano sille miehelle ,että et siedä yhtään ainoaa pano tai muuta reissua. Miehelläsi taisi olla huono omatunto kun ei seissyt,se on aika herkkä elin tuo pippeli.
- Se vaimo
rehukauraa kirjoitti:
Sano sille miehelle ,että et siedä yhtään ainoaa pano tai muuta reissua. Miehelläsi taisi olla huono omatunto kun ei seissyt,se on aika herkkä elin tuo pippeli.
Sanoin että jos edes vilkaisee vieraisiin niin lähtö tulee niin nopeasti ettei ehdi kissaa sanomaan.
Mutta joka päivä pitää kysyä kuka soitti? Kelle soitit...
Yhä vieläkin mieheni pyyhkii kaikki puhelutiedot pois, joten onkohan vieläkin syytä epäillä?
Sanoin miehelleni että ei saa pyyhkiä tietoja pois, mutta kuitenkin pyyhkii. - !!!!!!!!!!!!!
rehukauraa kirjoitti:
Sano sille miehelle ,että et siedä yhtään ainoaa pano tai muuta reissua. Miehelläsi taisi olla huono omatunto kun ei seissyt,se on aika herkkä elin tuo pippeli.
Niin taikka vain jännitti...
- simpukantytär
Aloin lukea viestiketjua.
Tähän asti luulin, että varattu mies jota aikaisemmin tapailin, oli löytänyt uuden vakipanon ja jäännyt kiinni.
No, ei hällä poikaa ollut, muuten vaimon tarinat sopii samaan mieheen... - se vaimo
simpukantytär kirjoitti:
Aloin lukea viestiketjua.
Tähän asti luulin, että varattu mies jota aikaisemmin tapailin, oli löytänyt uuden vakipanon ja jäännyt kiinni.
No, ei hällä poikaa ollut, muuten vaimon tarinat sopii samaan mieheen...poikaa,
Kyllähän ne petturimiehet yleensä tapaavat jäädä kiinni!
Oletko vaihtanut hiljattain oman numerosi? Ja siirtänyt tyttäresi liittymän kilpailevaan firmaan?
No, meillä menee niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi, eli keskustellaan ja mietitään niitä ihania aikoja, onneksi on ollut paljon posiitivisiä asioita joita nyt voi miettiä, kun pahamieli valtaa alaa, eilenkin tuntui niin pahalta ja sitten aloin miettiä kaikkea hauskaa/mukavaa/ihanaa jota meillä on ollut. Niin alkoi vähän helpottamaan. - Nimetön
Se vaimo kirjoitti:
Sanoin että jos edes vilkaisee vieraisiin niin lähtö tulee niin nopeasti ettei ehdi kissaa sanomaan.
Mutta joka päivä pitää kysyä kuka soitti? Kelle soitit...
Yhä vieläkin mieheni pyyhkii kaikki puhelutiedot pois, joten onkohan vieläkin syytä epäillä?
Sanoin miehelleni että ei saa pyyhkiä tietoja pois, mutta kuitenkin pyyhkii.Voi ei, tottakai siinä on ja paljon epäiltävää! Tilaat ne puhelutiedot vastakin, aina, niin kauan kunnes ei pyyhi tietoja. Ja huomautan, että sieltä voi pyyhkiä yhdenkin numeron kerrallaan... joten ota ne puhelutiedot! Tuollainen on niin törkeää että tuli paha mieli puolestasi! Minä olen melkein sitä mieltä, että ellei ala ukko olemaan avoin, sinun kannattaa häipyä. Sanot sille, että ellei ala avoimeksi KAIKEN suhteen, sinä et usko pelinpidon lakanneen. Ja tietysti siellä puhelutiedoissa on jotain salattavaa, kun ne kerta pois pyyhkii vaikka sanoit ettei saa! Voi sua. :'/ Yritä pärjäillä.
- Vaihda
Nimetön kirjoitti:
Voi ei, tottakai siinä on ja paljon epäiltävää! Tilaat ne puhelutiedot vastakin, aina, niin kauan kunnes ei pyyhi tietoja. Ja huomautan, että sieltä voi pyyhkiä yhdenkin numeron kerrallaan... joten ota ne puhelutiedot! Tuollainen on niin törkeää että tuli paha mieli puolestasi! Minä olen melkein sitä mieltä, että ellei ala ukko olemaan avoin, sinun kannattaa häipyä. Sanot sille, että ellei ala avoimeksi KAIKEN suhteen, sinä et usko pelinpidon lakanneen. Ja tietysti siellä puhelutiedoissa on jotain salattavaa, kun ne kerta pois pyyhkii vaikka sanoit ettei saa! Voi sua. :'/ Yritä pärjäillä.
S-lahteen sieltä voi netistä seurata lähes reaaliaikaisena puhelintietoja, muutaman minsan viiveellä näkee mihin numeroon on soittanut, tietty ne vimpat numerot on peitetty, mut kuitenkin.
Ei tarvi kun katsoa ja verrata puhelimen tietoihin
- egonpönkitystä
Kokemusta on minullakin. Sen tiedän, että vaikka suhde kesti 7 kuukautta siinä oli ihastusta, korkeintaan rakastumisen huumaa maustettuna kielletynhedelmän maulla ,mutta ei oikeaa rakkautta. Jos joku niin väittää ei tiedä mitä rakkaus on. Nykyään tuota rakastumista ,jossa toinen nähdään ihannoituna ja seksi on kiimaista kiihkoa luullaan rakkaudeksi. Johan tässä saisi juosta parin vuoden välein uuden ukon luo jos näin olisi.
Taitaa nuo salarakasjutut mennä tyhmempien päähän kuin häkä.
Eihän se pettäminen ole pettämistä ,jos se ei tule täytenä pommina. Tuo puhelimessa roikkuminen näyttää olevan nykyajan "trendi".
Mieheni soitteli myös aikoinaan ja arvaa mistä puhuivat? Perheittensä arkisista asioista, ruuasta, veneen ostamisestajne. ja ikävä kyllä minun kuin perheemme nuorten intiimeistä asioista. Täytyypä sanoa, ettei tainnut olla kovin kiihkeä suhde! No, nyt se on loppu ja mies katuu ja häpeää. Alussa minäkin olin aivan sekaisin asiasta, en voinut pystyä tajuamaan ,että sellainen kunnollinen mies valehtelee ja tekee ties mitä niin kauan. Vähitellen ollaan jotenkin päästy keskustelukontaktiin ja käyty jopa yhteisillä kylpyläviikonlopuilla. Kovaa on mutta on päätetty yhdessä elää. Pariterapiassa käydään ja sitä niin kaivattua henkistä kasvuakin on alkanut löytyä.
Voimia ja jaksamista kovassa paikassa- Se vaimo
valehtelua kuukausi tolkulla, ei paina omatunto eikä kolkuta.
Ei meillä kyllä kunnon rakastelua ollutkaan miehen kanssa tuon joulun jälkeen, vaan mies pikaisesti pisti sisään ja ravisti ja kipaisi äkkiä suihkuun. Enkä tajunnut tästäkään!
Olin varmaan vain se säälipano, jos oikein olin vailla. - villiruusu
Se vaimo kirjoitti:
valehtelua kuukausi tolkulla, ei paina omatunto eikä kolkuta.
Ei meillä kyllä kunnon rakastelua ollutkaan miehen kanssa tuon joulun jälkeen, vaan mies pikaisesti pisti sisään ja ravisti ja kipaisi äkkiä suihkuun. Enkä tajunnut tästäkään!
Olin varmaan vain se säälipano, jos oikein olin vailla.Huh, huh, Kerroon mitä tekisinsinun sijassasi. Sanoisin , että kerta vielä puhelintiedot pyyhittynä, painu helvettiin ja lujaa ennenkuin kunnolla alkaa tuntua. Kukaan muu kuin jälkensä peittelijä ei toimi noin. Ja ne panot. En suostuisi. Tai jos tuollainen rynkytyspano sattuisi sanoisin , ettei sinusta ole mitään iloa sängyssä enkä halua sinua. Sanoisin myös jos hän on halukas olemaan suhteessa kanssani hän lähtee kanssani pariterapiaan . piste.
En tiedä onko sinulla mahdollisuutta toteuttaa jotain tuon tapaista mutta ÄLÄ ihmeessä anna hänen käyttää sinua törkeästi hyväkseen. Jos et aseta selviä rajoja ja pidä niitä hän tekee mitä lystää.
Oletpa kaltoin kohdeltu, toivotaan parempaa. - Se vaimo
villiruusu kirjoitti:
Huh, huh, Kerroon mitä tekisinsinun sijassasi. Sanoisin , että kerta vielä puhelintiedot pyyhittynä, painu helvettiin ja lujaa ennenkuin kunnolla alkaa tuntua. Kukaan muu kuin jälkensä peittelijä ei toimi noin. Ja ne panot. En suostuisi. Tai jos tuollainen rynkytyspano sattuisi sanoisin , ettei sinusta ole mitään iloa sängyssä enkä halua sinua. Sanoisin myös jos hän on halukas olemaan suhteessa kanssani hän lähtee kanssani pariterapiaan . piste.
En tiedä onko sinulla mahdollisuutta toteuttaa jotain tuon tapaista mutta ÄLÄ ihmeessä anna hänen käyttää sinua törkeästi hyväkseen. Jos et aseta selviä rajoja ja pidä niitä hän tekee mitä lystää.
Oletpa kaltoin kohdeltu, toivotaan parempaa.seksi ei kiinnosta, kun sieluni silmin näen mieheni paneskelemassa sitä naista, sanoinkin miehelle että hoidan hommat itse enkä sinua kaipaa tällä hetkellä, jos koskaan.
Siitä myös sanoin että seksin on parannuttava huomattavasti siitä mitä oli joulu-maaliskuun.
Sen siitä saa kun kulkee laput silmillä eikä näe eteensä. - villirusu
Se vaimo kirjoitti:
seksi ei kiinnosta, kun sieluni silmin näen mieheni paneskelemassa sitä naista, sanoinkin miehelle että hoidan hommat itse enkä sinua kaipaa tällä hetkellä, jos koskaan.
Siitä myös sanoin että seksin on parannuttava huomattavasti siitä mitä oli joulu-maaliskuun.
Sen siitä saa kun kulkee laput silmillä eikä näe eteensä.Hyvä tuo esiin miltäsinusta tuntuu ja sano suoraan kuten nyt. HIENOA, älä alistu. Minulla meni seksihalutpuoleksi vuodeksi ettei se kait kovin epänormaalia ole vaan päinvastoin itsestään selvää. Panosta itseesi, käy kaikissa hauskoissa riennoissa(vaikka aluksi ei oikein huvittaisi). osta uusia vatteita, käy kampaajalla (jokin aivan uusi kampaustyyli ehkä väriä). Miehesi voi jo alkaa ihmettelemään, että ketä varten pynttäydyt ja missä juokset. Pidä hyvä huolikännykästäsi. Kaiken tämän sinähän voit tehdä ilman mitään syyllisyydentunnetta. Ala elää itsellesi, jos se ukko jää sinne toisen naisen helmojen ajje kupeksiin niin jääköön, sinussa olisi kyllä tarjolla parempaa.Mutta kaikki eivät ymmärrä hyvän perään. Tässä on vähän tätä minun selviytymisfilosofiaa tosi mieheni ei enää petä ja olemme jo päässeet niin pitkälle , että seksikin maistuu ja arjessa annetaan pieniä hyväilyjä ja hiustenpörrötyksiä.
Jaksamista ja kaikkea hyvää taas - kohtalotoveri
Se vaimo kirjoitti:
seksi ei kiinnosta, kun sieluni silmin näen mieheni paneskelemassa sitä naista, sanoinkin miehelle että hoidan hommat itse enkä sinua kaipaa tällä hetkellä, jos koskaan.
Siitä myös sanoin että seksin on parannuttava huomattavasti siitä mitä oli joulu-maaliskuun.
Sen siitä saa kun kulkee laput silmillä eikä näe eteensä.Tiedän mikä shokki kohdallasi on edelleen päällä, joten pyydänkin nyt sinua ottamaan itsellesi pienen aikalisän. Rauhoitut ja järjestät itsesi pois siitä arkiympäristöstä vaikkapa vain viikonlopun ajaksi.
Itselleni kävi näin kohta vuosi taaksepäin, viikkoa ennen häitä. Nainen, jonka kanssa mieheni oli ollut suhteessa jo 10 kk soitti ja kysyi, minkälainen suhde minulla on mieheen, jonka kanssa hänellä on suhde....? No, voit kuvitella, että kun pahaa aavistamattomalle naiselle kerrotaan viikkoa ennen hääpäivää tälläistä, että shokkihan siinä iskee....
Elämäni karmein viikko ja nyt jälkikäteen ajateltuna myös kasvattavin... en tiennyt itsessäni sellaisia voimavaroja olevankaan saatikka että pystyisin niin aikuismaisesti suhtautumaan johonkin tälläiseen.
Minä sitä aikalisää en voinut ottaa, vaan päätin mennä naimisiin ja ainoa asia, minkä tein, oli se, että valmiit avioehto paperit jäivät nyt allekirjoittamatta, mies suostui tähän vilpittömyytensä todistamiseksi.
3 päivää tosin mietin, rakastanko ja haluanko jatkaa, onko voimia? ja kun saatoin peilin edessä sanoa, että kyllä, jatkoin puurtamista.
Yhdelle ystävälleni minun oli pakko purkautua, mutta muille läheisilleni en puhunut mitään. Onneksi ystäväni oli myös aikuinen nainen ja tuki minua päätöksessäni ilman tuomiota. Ja sinunkin pitää nyt muistaa, että vain sinä tiedät, mitä sinä tulevaisuudeltasi tahdot, onko tämä mies sen kaiken tulevan tuskan arvoinen, mitä matka vielä sinulta vaatii? ja rakastatko häntä niin, että haluat yhteisen elämänne jatkuvan? Minä en ole uskovainen ihminen, enkä varmaan tule koskaan sanan varsinaisessa merkityksessä olemaan, mutta itseeni minä uskon, ja niin sinunkin täytyy tehdä, mitä nyt sitten päätätkin tehdä. Suosittelen sinulle lukemiseksi tähän yksinäiseen viikonloppuun, jonka toivon sinun viettävän aivan lähiaikoina sellaista kirjaa kuin " Ainako Anteeksi?" on suomalainen kirjailija, en muista nyt nimeä, kysy kirjastosta. Aika uusi, v. 2005 julkaisuja. Siinä kirjassa on hyviä ja rakentavia ohjeita asian käsittelyyn, toivottavasti olet vastaanottavainen ja osaat ajatella nyt itseäsi tässä asiassa enemmän kuin muita, katkeruus tappaa ihmisen sisältä.
Kaiken kaikkiaan, en uskonut selviäväni tästä näin hyvin, mutta nyt näyttää hyvältä. Käydään pariterapiassa ja mieheni on alkanut ymmärtää myös minun näkökantaa. Usko huviksesi, miehille nämä syrjähypyt ovat vain seksiä, olipa kesto kerta tai vuosia kestänyt suhde. Sinä olet vaimo ja elämänkumppani. Arvosta itseäsi ja tee omat päätökset, älä anna näiden keskusteluryhmien ihmisten päättää puolestasi mitään.
Voimia sinulle. - Se vaimo
kohtalotoveri kirjoitti:
Tiedän mikä shokki kohdallasi on edelleen päällä, joten pyydänkin nyt sinua ottamaan itsellesi pienen aikalisän. Rauhoitut ja järjestät itsesi pois siitä arkiympäristöstä vaikkapa vain viikonlopun ajaksi.
Itselleni kävi näin kohta vuosi taaksepäin, viikkoa ennen häitä. Nainen, jonka kanssa mieheni oli ollut suhteessa jo 10 kk soitti ja kysyi, minkälainen suhde minulla on mieheen, jonka kanssa hänellä on suhde....? No, voit kuvitella, että kun pahaa aavistamattomalle naiselle kerrotaan viikkoa ennen hääpäivää tälläistä, että shokkihan siinä iskee....
Elämäni karmein viikko ja nyt jälkikäteen ajateltuna myös kasvattavin... en tiennyt itsessäni sellaisia voimavaroja olevankaan saatikka että pystyisin niin aikuismaisesti suhtautumaan johonkin tälläiseen.
Minä sitä aikalisää en voinut ottaa, vaan päätin mennä naimisiin ja ainoa asia, minkä tein, oli se, että valmiit avioehto paperit jäivät nyt allekirjoittamatta, mies suostui tähän vilpittömyytensä todistamiseksi.
3 päivää tosin mietin, rakastanko ja haluanko jatkaa, onko voimia? ja kun saatoin peilin edessä sanoa, että kyllä, jatkoin puurtamista.
Yhdelle ystävälleni minun oli pakko purkautua, mutta muille läheisilleni en puhunut mitään. Onneksi ystäväni oli myös aikuinen nainen ja tuki minua päätöksessäni ilman tuomiota. Ja sinunkin pitää nyt muistaa, että vain sinä tiedät, mitä sinä tulevaisuudeltasi tahdot, onko tämä mies sen kaiken tulevan tuskan arvoinen, mitä matka vielä sinulta vaatii? ja rakastatko häntä niin, että haluat yhteisen elämänne jatkuvan? Minä en ole uskovainen ihminen, enkä varmaan tule koskaan sanan varsinaisessa merkityksessä olemaan, mutta itseeni minä uskon, ja niin sinunkin täytyy tehdä, mitä nyt sitten päätätkin tehdä. Suosittelen sinulle lukemiseksi tähän yksinäiseen viikonloppuun, jonka toivon sinun viettävän aivan lähiaikoina sellaista kirjaa kuin " Ainako Anteeksi?" on suomalainen kirjailija, en muista nyt nimeä, kysy kirjastosta. Aika uusi, v. 2005 julkaisuja. Siinä kirjassa on hyviä ja rakentavia ohjeita asian käsittelyyn, toivottavasti olet vastaanottavainen ja osaat ajatella nyt itseäsi tässä asiassa enemmän kuin muita, katkeruus tappaa ihmisen sisältä.
Kaiken kaikkiaan, en uskonut selviäväni tästä näin hyvin, mutta nyt näyttää hyvältä. Käydään pariterapiassa ja mieheni on alkanut ymmärtää myös minun näkökantaa. Usko huviksesi, miehille nämä syrjähypyt ovat vain seksiä, olipa kesto kerta tai vuosia kestänyt suhde. Sinä olet vaimo ja elämänkumppani. Arvosta itseäsi ja tee omat päätökset, älä anna näiden keskusteluryhmien ihmisten päättää puolestasi mitään.
Voimia sinulle.On lohduttavaa kuulla että jotkut aina selviää ja jaksaa! Omasta mielestäni mieheni on se ainoa rakkaus, se ystävä ja läheinen joka on ollut tukena ja turvana ja jonka tukena ja turvana minä olen ollut, siksi tuntuukin niin pahalta, kun minut tavallaan heitettiin nurkkaan kuin tarpeeton/hyödytön rukkanen ja jostain muualta löytyi se kuuntelija.
Yritin kysellä mieheltäni että onko hänellä jokin keski-iän kriisi? Minä kyllä luulen niin vaikka mies ei sitä myönnäkkään (mies täytti 40v).
Nyt vaan jotkin miehen "hassun hauskat"sanomiset tulee toiseen valoon, jotain sellaisa joille talvella nauroin ja nyt katson että ehkä minulle ilkeiltiin kuitenkin.
Minäkään en tiedä kuinka moni ystävistämme tietää asiasta, kun tämä nainen on kuitenkin minun ystäväni työkaveri niin tuntuu että kai hänen nyt on jotain pitänyt tietää? - kohtalotoveri
Se vaimo kirjoitti:
On lohduttavaa kuulla että jotkut aina selviää ja jaksaa! Omasta mielestäni mieheni on se ainoa rakkaus, se ystävä ja läheinen joka on ollut tukena ja turvana ja jonka tukena ja turvana minä olen ollut, siksi tuntuukin niin pahalta, kun minut tavallaan heitettiin nurkkaan kuin tarpeeton/hyödytön rukkanen ja jostain muualta löytyi se kuuntelija.
Yritin kysellä mieheltäni että onko hänellä jokin keski-iän kriisi? Minä kyllä luulen niin vaikka mies ei sitä myönnäkkään (mies täytti 40v).
Nyt vaan jotkin miehen "hassun hauskat"sanomiset tulee toiseen valoon, jotain sellaisa joille talvella nauroin ja nyt katson että ehkä minulle ilkeiltiin kuitenkin.
Minäkään en tiedä kuinka moni ystävistämme tietää asiasta, kun tämä nainen on kuitenkin minun ystäväni työkaveri niin tuntuu että kai hänen nyt on jotain pitänyt tietää?Sitä aina ensin ajattelee, mitä muut tietää? onko minussa joku vika? onko sillä joku kriisi? jne...loputtomiin, mutta, minusta tuntuu, että miehet ovat vain jotenkin vietävissä tilanteisiin. Se nyt on vitsi, että naisen käyttöohjeissa on 150 kohtaa ja miehen kaksi, tarvitsee toimiakseen ruokaa ja seksiä, mutta jotain perää siinä kuitenkin on.
Ja pelkään sinun kohdallasi sitä samaa kuin itse, että jos täällä palstoilla alat aikaasi viettää, niin huonosti käy. Olen nyt itse ensimmäistä kertaa sen eka viikon jälkeen tässä aiheessa täällä ja voin nyt lukea näitä juttuja ihan eri valossa. Suurin osa porukasta tuomitsee ja syyttää ja mitä vaan, mutta harvoista jutuista saat loppujen lopuksi mitään positiivista ja voimia antavia neuvoja, toivon että näistä mun jutuista saisit.
Häiden jälkeen kerroin myös toiselle ihmiselleni, hän oli häissä kaaso, joten en halunnut pilata hänen hääfiilistä, mutta hän ymmärsi kantani myös. Minähän sen päätin ja sinä päätät teillä, jatkatteko vai ette. Uskon täysin siihen, että miehesi tuskin haluaa sinusta erota. Menkää pariterapiaan, se on loistava kokemus ollut minulle. Ulkopuolinen, tasapuolinen ihminen tasottaa asian käsittelyä, mietit vaan valmiiksi jotain, mistä haluat puhua. Minä vieläkin haen syytä, hassua kun joka kerta haluan tietää syyn, eikä sitä ole... siis paitsi että seksiä, vain seksiä. Sai se sitä kyllä kotonakin ja saa edelleen. Yksi asia muuten vielä, kokemuksen syvä rintaääni.... älä kysele yksityiskohtia, mitä ne jutteli tms.... niistä tiedoista on vaikea päästä yli. Ja lopeta yksinkertaisesti puhelimen ratsaus ja muu kyttäys, ole armollinen itsellesi. Ja lue se kirja. Minä koin ahaa-elämyksen kun sen tein, ja lopetin noi kyselyt ja kyttäämiset siihen paikkaan. Heti helpotti. - matkallakohti parempaa
Se vaimo kirjoitti:
On lohduttavaa kuulla että jotkut aina selviää ja jaksaa! Omasta mielestäni mieheni on se ainoa rakkaus, se ystävä ja läheinen joka on ollut tukena ja turvana ja jonka tukena ja turvana minä olen ollut, siksi tuntuukin niin pahalta, kun minut tavallaan heitettiin nurkkaan kuin tarpeeton/hyödytön rukkanen ja jostain muualta löytyi se kuuntelija.
Yritin kysellä mieheltäni että onko hänellä jokin keski-iän kriisi? Minä kyllä luulen niin vaikka mies ei sitä myönnäkkään (mies täytti 40v).
Nyt vaan jotkin miehen "hassun hauskat"sanomiset tulee toiseen valoon, jotain sellaisa joille talvella nauroin ja nyt katson että ehkä minulle ilkeiltiin kuitenkin.
Minäkään en tiedä kuinka moni ystävistämme tietää asiasta, kun tämä nainen on kuitenkin minun ystäväni työkaveri niin tuntuu että kai hänen nyt on jotain pitänyt tietää?Olen lähempänä sinun ikääsi ja siis takana pitkä 20v avioliitto. Mieheni pettäminen paljastui noin puolitoista vuotta sitten. Kuten arvaat tässä on käyty läpi kovat tuskat ja tuiverrukset. Meitä on auttaneet paritapaamiset koska siellä yleensäsaa uutta perspektiiviä jumiutuneisiin asenteisiin ja suhteen pattitilanteisiin. Olen myös silloin alkuaikoina käynyt ihan itse juttelemassa ammattiauttajan kanssa, jonka olen myös kokenut oikein hyväksi. Varsinkin silloin alussa kun tuntui , että pää menee sekaisin apu oli todella tarpeen ja hyödyllistä.
Meidän elämä on tässä hissukseen (vuosien petos vaatii työstämiseen aika paljon aikaa) liuùttu kohti seesteisempiä vesiä. Eiköhän tästä vielä kehkeytyisi hyvä parisuhde (joskushan näissä kriiseissä kasvetaan niin, että uusi suhde on jopa parempi).Katkeruus oli muuten ensimmäinen asia, jota tietoisesti pyrin välttämään ,olen niin läheltä aikanaan nähnyt, kuinka katkeruus todellakin syö sisältä ja näivettää ihmisen persoonallisuuden äitini kohdalla. Katkeruus ei turmele sen kohdetta vaan sen ,joka on katkera.
Yksi asia, joka tässä tuli mieleen, jonka opin terapiassa. On äärimmäisen tuhoavaa , jos ei voi jotenkin purkaa negatiivisia tunteitaan vaan koteloi ne sisäänsä. Siitä voi esim. seurata vaikea masennus. Minä kirjoittelin, lenkkeilin runsaasti, tuuletin ajatuksiani luottoystävieni seurassa ja myös annatin miehelleni. Ei hän ole lasia. Hän sanoi myöhemmin, että oikeastaan ne minun vihanpurkaukset helpottivat syyllisyyttä ,sillä silloin hän koki ottaneensa teojensa seurauksista vastuun kuuntelemalla toiselle aiheuttamaa tuskaa ( vaikkakin sillähetkellä tuntui pahalta).
Haluan olla optimistinen ja kannattaa olla, mitä sitä surra jos voi myönteistäkin nähdä!
Surut ne tulee elämään suremattakin.
Rohkeutta ja voimia sinulle - Se vaimo
matkallakohti parempaa kirjoitti:
Olen lähempänä sinun ikääsi ja siis takana pitkä 20v avioliitto. Mieheni pettäminen paljastui noin puolitoista vuotta sitten. Kuten arvaat tässä on käyty läpi kovat tuskat ja tuiverrukset. Meitä on auttaneet paritapaamiset koska siellä yleensäsaa uutta perspektiiviä jumiutuneisiin asenteisiin ja suhteen pattitilanteisiin. Olen myös silloin alkuaikoina käynyt ihan itse juttelemassa ammattiauttajan kanssa, jonka olen myös kokenut oikein hyväksi. Varsinkin silloin alussa kun tuntui , että pää menee sekaisin apu oli todella tarpeen ja hyödyllistä.
Meidän elämä on tässä hissukseen (vuosien petos vaatii työstämiseen aika paljon aikaa) liuùttu kohti seesteisempiä vesiä. Eiköhän tästä vielä kehkeytyisi hyvä parisuhde (joskushan näissä kriiseissä kasvetaan niin, että uusi suhde on jopa parempi).Katkeruus oli muuten ensimmäinen asia, jota tietoisesti pyrin välttämään ,olen niin läheltä aikanaan nähnyt, kuinka katkeruus todellakin syö sisältä ja näivettää ihmisen persoonallisuuden äitini kohdalla. Katkeruus ei turmele sen kohdetta vaan sen ,joka on katkera.
Yksi asia, joka tässä tuli mieleen, jonka opin terapiassa. On äärimmäisen tuhoavaa , jos ei voi jotenkin purkaa negatiivisia tunteitaan vaan koteloi ne sisäänsä. Siitä voi esim. seurata vaikea masennus. Minä kirjoittelin, lenkkeilin runsaasti, tuuletin ajatuksiani luottoystävieni seurassa ja myös annatin miehelleni. Ei hän ole lasia. Hän sanoi myöhemmin, että oikeastaan ne minun vihanpurkaukset helpottivat syyllisyyttä ,sillä silloin hän koki ottaneensa teojensa seurauksista vastuun kuuntelemalla toiselle aiheuttamaa tuskaa ( vaikkakin sillähetkellä tuntui pahalta).
Haluan olla optimistinen ja kannattaa olla, mitä sitä surra jos voi myönteistäkin nähdä!
Surut ne tulee elämään suremattakin.
Rohkeutta ja voimia sinullemiehelleni, kiukuttelen ja raivoan välillä, kaikista pikkuasioistakin posahdan kunnolla, siis sellaisista mille olen ennen vain kohauttanut olkapäitä. Ja tietenkin salasuhteesta, itken ja puran pahaamieltä, eihän tuo mies juuri muuta osaa kuin silittää selkää ja hokea kuinka hän on ollut tyhmä.
Kysyin mieheltä sitä olisiko hän aloittanut suhteen jos olisi tiennyt etukäteen että jää kiinni ja aiheuttaa toiselle tuskaa ja pahaamieltä, hänen vastaus oli TUSKINPA!!! Että minä suutuin siinä lensi jo miehen kamppeet vaatekaapista, siis tuskinpa, olisi sanot että en olisi aloittanut!!
Tänne nyt tulin kirjoittamaan koska olen nyt kuukauden kohta pyörittänyt mielessäni näitä juttuja ja kriisipuhelimessa roikkunut aika monen päivänä. - ........
Se vaimo kirjoitti:
miehelleni, kiukuttelen ja raivoan välillä, kaikista pikkuasioistakin posahdan kunnolla, siis sellaisista mille olen ennen vain kohauttanut olkapäitä. Ja tietenkin salasuhteesta, itken ja puran pahaamieltä, eihän tuo mies juuri muuta osaa kuin silittää selkää ja hokea kuinka hän on ollut tyhmä.
Kysyin mieheltä sitä olisiko hän aloittanut suhteen jos olisi tiennyt etukäteen että jää kiinni ja aiheuttaa toiselle tuskaa ja pahaamieltä, hänen vastaus oli TUSKINPA!!! Että minä suutuin siinä lensi jo miehen kamppeet vaatekaapista, siis tuskinpa, olisi sanot että en olisi aloittanut!!
Tänne nyt tulin kirjoittamaan koska olen nyt kuukauden kohta pyörittänyt mielessäni näitä juttuja ja kriisipuhelimessa roikkunut aika monen päivänä.kunhan pahin kriisi on ohi, mieti pystytkö luottamaan mieheesi koskaan. Jos et pysty, teet oman olosi pahemmaksi jatkamalla liitossa. Ikuinen kyttääminen ja epäluulo vie voimat. Tekee elämän kurjaakin kurjemmaksi ja katkeroidut koko elämälle.
- joka korvaasi kuiakuttaa
........ kirjoitti:
kunhan pahin kriisi on ohi, mieti pystytkö luottamaan mieheesi koskaan. Jos et pysty, teet oman olosi pahemmaksi jatkamalla liitossa. Ikuinen kyttääminen ja epäluulo vie voimat. Tekee elämän kurjaakin kurjemmaksi ja katkeroidut koko elämälle.
..joka korvaasi kuiskuttaa. Hah, näiden viestien kirjoittajalla on varsin erikoinen tapa auttaa???. Joka haluaa jonkun eroavan, niitähän täällä riittää, riidankylväjiksi. Luulee tietävänsä paljon paremmin mitä mies haluaa, paremmin kuin mies itse.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
kunhan pahin kriisi on ohi, mieti pystytkö luottamaan mieheesi koskaan. Jos et pysty, teet oman olosi pahemmaksi jatkamalla liitossa. Ikuinen kyttääminen ja epäluulo vie voimat. Tekee elämän kurjaakin kurjemmaksi ja katkeroidut koko elämälle.
On ollut muutakin kuin pelkkä pano. Sen kertoo jo puhelujen/viestien määrät ja kuusen viennit ym. toisen huomioiminen. Mutta kaikkein selviten sen kertoo suhteen pituus. Ei ollut pelkkä hairahdus, vaan harkiten jatkanut suhdetta. Siellä on tulleet jonkinlaiset tunteetkin jo kuvioon pituuden myötä
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>> - villiruusu
joka korvaasi kuiakuttaa kirjoitti:
..joka korvaasi kuiskuttaa. Hah, näiden viestien kirjoittajalla on varsin erikoinen tapa auttaa???. Joka haluaa jonkun eroavan, niitähän täällä riittää, riidankylväjiksi. Luulee tietävänsä paljon paremmin mitä mies haluaa, paremmin kuin mies itse.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
kunhan pahin kriisi on ohi, mieti pystytkö luottamaan mieheesi koskaan. Jos et pysty, teet oman olosi pahemmaksi jatkamalla liitossa. Ikuinen kyttääminen ja epäluulo vie voimat. Tekee elämän kurjaakin kurjemmaksi ja katkeroidut koko elämälle.
On ollut muutakin kuin pelkkä pano. Sen kertoo jo puhelujen/viestien määrät ja kuusen viennit ym. toisen huomioiminen. Mutta kaikkein selviten sen kertoo suhteen pituus. Ei ollut pelkkä hairahdus, vaan harkiten jatkanut suhdetta. Siellä on tulleet jonkinlaiset tunteetkin jo kuvioon pituuden myötä
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>kaikkia noita "asiantuntijoita". Ei 7 kuukautta pettämistä ole sama kuin suuret tunteet. Tuskin miehesi itsekkään tietää omia tuntemuksiaan.
Ensin ihastutaan sitten rakastutaan sitten tulee rakkaus ja että tähän rakkauteen päästään kestää noin 2-3 vuotta ,sanonat alan tutkijat. Ihastuminen ja rakastuminen ovat silkkaa aivojen kemiaa. Älä väitä vastaan, se on tieteellisesti todistettu mittaamalla aivoissa tapahtuvia muutoksia. Paljon on myös ihmisiä ,jotka eivät osaa rakastaa ollenkaan. He hakevat yhä uudelleen ja uudelleen ihastumisen huumaa koska sen loputtua he tuntevat olonsa täysin tyhjäksi. Ja puheluiden määrä kertoo vain riippuvaisesta luonteesta tai hölösuusta.Ei se ole rakkautta , että jatkuvasti puhelimessa hölöttää päinvastoin se on sitä ihastuksen huumaa, jonka aivojen kemia aiheuttaa.
Pahansuopia ihmisiä näyttää olevan tämä palsta pullollaan. Ei tarvitse puolustella, että tää onkin meille paskapäille. Aina voi yrittää tasoa kohottaa. - Se vaimo
villiruusu kirjoitti:
kaikkia noita "asiantuntijoita". Ei 7 kuukautta pettämistä ole sama kuin suuret tunteet. Tuskin miehesi itsekkään tietää omia tuntemuksiaan.
Ensin ihastutaan sitten rakastutaan sitten tulee rakkaus ja että tähän rakkauteen päästään kestää noin 2-3 vuotta ,sanonat alan tutkijat. Ihastuminen ja rakastuminen ovat silkkaa aivojen kemiaa. Älä väitä vastaan, se on tieteellisesti todistettu mittaamalla aivoissa tapahtuvia muutoksia. Paljon on myös ihmisiä ,jotka eivät osaa rakastaa ollenkaan. He hakevat yhä uudelleen ja uudelleen ihastumisen huumaa koska sen loputtua he tuntevat olonsa täysin tyhjäksi. Ja puheluiden määrä kertoo vain riippuvaisesta luonteesta tai hölösuusta.Ei se ole rakkautta , että jatkuvasti puhelimessa hölöttää päinvastoin se on sitä ihastuksen huumaa, jonka aivojen kemia aiheuttaa.
Pahansuopia ihmisiä näyttää olevan tämä palsta pullollaan. Ei tarvitse puolustella, että tää onkin meille paskapäille. Aina voi yrittää tasoa kohottaa.Mies ei ole noin innokaasti soitellut minulle koskaan! Toki silloin kun aloimme seurustella ei kovin monella kännykkää ollutkaan, mutta ei minulle silti tullut 3-10 puhelua päivässä ja viestejä yhtä paljon.
Ja koska minä nyt kuitenkin olen aikuinen ihminen, ei muiden käskyt ja kehoitukset juurikaan vaikuta! Vaan haen kaikupohjaa/vertaistukea, omille tunteilleni/ajatuksille, joku kirjoittaa sen minun yhden ajatuksen ukko ulos, toinen kirjoittaa sen toisen, katso vielä. Koska itsekkin seilaan noiden ajatusten keskellä, mutta itsehän tällaiset asiat päättää, ei kukaan muu.
Koska ystäville en halua asiasta puhua, ainakaan vielä. - jos puhutaan
joka korvaasi kuiakuttaa kirjoitti:
..joka korvaasi kuiskuttaa. Hah, näiden viestien kirjoittajalla on varsin erikoinen tapa auttaa???. Joka haluaa jonkun eroavan, niitähän täällä riittää, riidankylväjiksi. Luulee tietävänsä paljon paremmin mitä mies haluaa, paremmin kuin mies itse.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
kunhan pahin kriisi on ohi, mieti pystytkö luottamaan mieheesi koskaan. Jos et pysty, teet oman olosi pahemmaksi jatkamalla liitossa. Ikuinen kyttääminen ja epäluulo vie voimat. Tekee elämän kurjaakin kurjemmaksi ja katkeroidut koko elämälle.
On ollut muutakin kuin pelkkä pano. Sen kertoo jo puhelujen/viestien määrät ja kuusen viennit ym. toisen huomioiminen. Mutta kaikkein selviten sen kertoo suhteen pituus. Ei ollut pelkkä hairahdus, vaan harkiten jatkanut suhdetta. Siellä on tulleet jonkinlaiset tunteetkin jo kuvioon pituuden myötä
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>muistakin näkökulmista.. Jos on omakohtaisia kokemuksia pettämisestä/petetyksi joutumisesta niin ehkä niiden kertominen auttaa katsomaan asiaa laajemmin, silti kenenkään mielipidettä tuomitsematta. Minä petin miestäni 19 vuoden yhdessäolon jälkeen ja olin todella rakastunut tähän toiseen mieheen. Lopulta kuitenkin päätin jäädä mieheni luo, avioliittoa kesti sen jälkeen vielä noin 6 vuotta, kunnes mieheni jäi kiinni suhteesta ystäväni kanssa. Olisin pystynyt antamaan anteeksi, mutta en nähnyt siinä enää mitään järkeä, tunteet olivat meillä molemmilla loppuneet jatkuvan riitelyn takia. Mieheni muisti koko kuuden vuoden ajan päivittäin syyttää minua pettämisestä, epäili ja kyttäsi kaiken aikaa. Jokainen muutaman minuutin myöhästyminen piti selittää, puhelut ja viestit hän katsoi, en olisi saanut mennä ystävieni kanssa edes teatteriin. En kuitenkaan antanut periksi, vaan kävin silloin tällöin ulkona naisystävieni kanssa, hänhän oli luvannut antaa anteeksi ja halusi luottaa minuun kaikesta huolimatta (olin luottamuksen arvoinen). Kaikesta kuitenkin riideltiin ja pettäminen vedettiin esiin, vaikka riita olisi alunperin tullut tapetin väristä. Ei sellaista jaksa kukaan loputtomiin, vaikka syyllisyyden tunteet olisivat millaiset tahansa. Hän myös kertoi asiasta kaikille sukulaisille, ystäville ym. tyyliin: Vaimoni petti mutta minä rakastan häntä niin paljon että annoin anteeksi ja kun muut eivät kuulleet sain kuulla olevani huora ym. Humalassa ollessaan (onneksi harvoin)hän nolasi minut julkisesti monta kertaa, esim. hakemalla minut kesken tanssin pois lattialta tai käski ihan tuntemattomiakin lähellä olleita miehiä pysymään kaukana minusta. Mieheni kärsi epäilyksistään ja riidoista ehkä enemmän kuin minä, ja yritin viimeiseen asti ymmärtää ja kestää hänen pahaa oloaan, minähän sen tavallaan olin aiheuttanutkin.
Miksi minä petin miestäni? En suinkaan seksin takia, vaan ihan sen takia, että tämä toinen mies näki minut naisena ja ystävänä, kun mieheni näki minut vain lastensa äitinä ja taloudenhoitajana. Mieheni ei koskaan halunnut puhua suhteestamme eikä suostunut kuuntelemaan minun ilojani tai surujani. Keskustelunaiheet olivat yleensä lapset ja raha. Ja onhan selvää, että pitkässä suhteessa ei enää niin jaksa kiinnostuakaan toisen ajatuksista, kun luulee jo tietävänsä/tuntevansa toisen läpikotaisin. Nykyään tuntuu, että ei ole yhtään pitkää suhdetta, jossa pettämistä ei olisi jossakin muodossa tapahtunut. Toiset jatkavat suhdetta ja toiset eroavat, ja jokainen on vastuussa omista teoistaan ja päätöksistään. Omien kokemusten perusteella olen samaa mieltä kuin eräs muukin, että kyseessä ei ollut pelkkä hairahdus, vaan myös tunteet ovat olleet mukana. Minulla on eron jälkeen ollut suhde neljän varatun miehen kanssa ja vain yhden kanssa oli lyhyt pelkkään seksiin perustuva suhde, kaikki muut ovat olleet enemmän ystävyys/rakkaussuhteita. Silloin kun ei voitu tavata, niin puhuttiin puhelimessa useita tunteja viikossa, tekstailtiin tai mailattiin. Nämä kaikki miehet, myös tämä seksisuhdemies, ovat edelleen ystäviäni ja yhden kanssa olen menossa naimisiin. Olen usein kehottanut heitä olemaan vaimoilleen yhtä rehellisiä kuin minullekin, mm. kertomaan omista toiveistaan parisuhteessa, ja ainakin yksi heistä on noudattanut neuvoani hyvällä menestyksellä...
Sinulle vaimo: Kun olet miettinyt asiaa tarpeeksi ja jos päätät, että lupaat miehellesi antaa anteeksi, niin tee se myös sydämessäsi äläkä jatkuvasti muistuta pettämisestä tai kysele yksityiskohtia (se on todellakin pahinta, mitä voit tehdä itsellesi). Toinen nainen ei ole yhtään sinua parempi tai kauniimpi, hän vain on antanut miehellesi jotakin sellaista, mikä teidän suhteestanne on puuttunut eikä miehesi ole osannut keskustella siitä kanssasi. Miehesi täytyy saada tuntea, että hänellä on sinun täysi rakkautesi, luottamuksesi ja kunnioituksesi, muuten elämästänne tulee samanlaista kuin minullakin oli mieheni kanssa ja siitä on seurauksena ero ennemmin tai myöhemmin. Voimia sinulle ja muista, että kyseessä on myös sinun elämäsi ja sen laatu. - Se vaimo
jos puhutaan kirjoitti:
muistakin näkökulmista.. Jos on omakohtaisia kokemuksia pettämisestä/petetyksi joutumisesta niin ehkä niiden kertominen auttaa katsomaan asiaa laajemmin, silti kenenkään mielipidettä tuomitsematta. Minä petin miestäni 19 vuoden yhdessäolon jälkeen ja olin todella rakastunut tähän toiseen mieheen. Lopulta kuitenkin päätin jäädä mieheni luo, avioliittoa kesti sen jälkeen vielä noin 6 vuotta, kunnes mieheni jäi kiinni suhteesta ystäväni kanssa. Olisin pystynyt antamaan anteeksi, mutta en nähnyt siinä enää mitään järkeä, tunteet olivat meillä molemmilla loppuneet jatkuvan riitelyn takia. Mieheni muisti koko kuuden vuoden ajan päivittäin syyttää minua pettämisestä, epäili ja kyttäsi kaiken aikaa. Jokainen muutaman minuutin myöhästyminen piti selittää, puhelut ja viestit hän katsoi, en olisi saanut mennä ystävieni kanssa edes teatteriin. En kuitenkaan antanut periksi, vaan kävin silloin tällöin ulkona naisystävieni kanssa, hänhän oli luvannut antaa anteeksi ja halusi luottaa minuun kaikesta huolimatta (olin luottamuksen arvoinen). Kaikesta kuitenkin riideltiin ja pettäminen vedettiin esiin, vaikka riita olisi alunperin tullut tapetin väristä. Ei sellaista jaksa kukaan loputtomiin, vaikka syyllisyyden tunteet olisivat millaiset tahansa. Hän myös kertoi asiasta kaikille sukulaisille, ystäville ym. tyyliin: Vaimoni petti mutta minä rakastan häntä niin paljon että annoin anteeksi ja kun muut eivät kuulleet sain kuulla olevani huora ym. Humalassa ollessaan (onneksi harvoin)hän nolasi minut julkisesti monta kertaa, esim. hakemalla minut kesken tanssin pois lattialta tai käski ihan tuntemattomiakin lähellä olleita miehiä pysymään kaukana minusta. Mieheni kärsi epäilyksistään ja riidoista ehkä enemmän kuin minä, ja yritin viimeiseen asti ymmärtää ja kestää hänen pahaa oloaan, minähän sen tavallaan olin aiheuttanutkin.
Miksi minä petin miestäni? En suinkaan seksin takia, vaan ihan sen takia, että tämä toinen mies näki minut naisena ja ystävänä, kun mieheni näki minut vain lastensa äitinä ja taloudenhoitajana. Mieheni ei koskaan halunnut puhua suhteestamme eikä suostunut kuuntelemaan minun ilojani tai surujani. Keskustelunaiheet olivat yleensä lapset ja raha. Ja onhan selvää, että pitkässä suhteessa ei enää niin jaksa kiinnostuakaan toisen ajatuksista, kun luulee jo tietävänsä/tuntevansa toisen läpikotaisin. Nykyään tuntuu, että ei ole yhtään pitkää suhdetta, jossa pettämistä ei olisi jossakin muodossa tapahtunut. Toiset jatkavat suhdetta ja toiset eroavat, ja jokainen on vastuussa omista teoistaan ja päätöksistään. Omien kokemusten perusteella olen samaa mieltä kuin eräs muukin, että kyseessä ei ollut pelkkä hairahdus, vaan myös tunteet ovat olleet mukana. Minulla on eron jälkeen ollut suhde neljän varatun miehen kanssa ja vain yhden kanssa oli lyhyt pelkkään seksiin perustuva suhde, kaikki muut ovat olleet enemmän ystävyys/rakkaussuhteita. Silloin kun ei voitu tavata, niin puhuttiin puhelimessa useita tunteja viikossa, tekstailtiin tai mailattiin. Nämä kaikki miehet, myös tämä seksisuhdemies, ovat edelleen ystäviäni ja yhden kanssa olen menossa naimisiin. Olen usein kehottanut heitä olemaan vaimoilleen yhtä rehellisiä kuin minullekin, mm. kertomaan omista toiveistaan parisuhteessa, ja ainakin yksi heistä on noudattanut neuvoani hyvällä menestyksellä...
Sinulle vaimo: Kun olet miettinyt asiaa tarpeeksi ja jos päätät, että lupaat miehellesi antaa anteeksi, niin tee se myös sydämessäsi äläkä jatkuvasti muistuta pettämisestä tai kysele yksityiskohtia (se on todellakin pahinta, mitä voit tehdä itsellesi). Toinen nainen ei ole yhtään sinua parempi tai kauniimpi, hän vain on antanut miehellesi jotakin sellaista, mikä teidän suhteestanne on puuttunut eikä miehesi ole osannut keskustella siitä kanssasi. Miehesi täytyy saada tuntea, että hänellä on sinun täysi rakkautesi, luottamuksesi ja kunnioituksesi, muuten elämästänne tulee samanlaista kuin minullakin oli mieheni kanssa ja siitä on seurauksena ero ennemmin tai myöhemmin. Voimia sinulle ja muista, että kyseessä on myös sinun elämäsi ja sen laatu.näkökulmasta, pettäjän! Vielä en ole luvannut miehelleni anteeksiantoa, enkä unohdusta koska se tuntuu liian äkkinäiseltä ja turhapa sitä on vielä anteeksiantoa vannoa jos ei oikeasti ole antanut anteeksi!
Minä en ole yleensä pitkävihainen ihminen, vaan suutun ja lepyn, mutta nyt tuntuu että on sielua myöten raastettu rikki, ja asiaa pitää vielä purkaa omassa mielessä ja miehen kanssa.
Kaikki pikkuasiatkin välillä tuo petoksen mieleen laulun sanat, jonkun ihmisen lausahdus, ja silloin se alkaa kädet tärisee, korvissa suhisee, oksettaa, päässä jyskyttää, silmissä sumenee, yöllä ei sitten nukuta ja ruoka ei mene kurkusta alas. - villiruusu
Se vaimo kirjoitti:
Mies ei ole noin innokaasti soitellut minulle koskaan! Toki silloin kun aloimme seurustella ei kovin monella kännykkää ollutkaan, mutta ei minulle silti tullut 3-10 puhelua päivässä ja viestejä yhtä paljon.
Ja koska minä nyt kuitenkin olen aikuinen ihminen, ei muiden käskyt ja kehoitukset juurikaan vaikuta! Vaan haen kaikupohjaa/vertaistukea, omille tunteilleni/ajatuksille, joku kirjoittaa sen minun yhden ajatuksen ukko ulos, toinen kirjoittaa sen toisen, katso vielä. Koska itsekkin seilaan noiden ajatusten keskellä, mutta itsehän tällaiset asiat päättää, ei kukaan muu.
Koska ystäville en halua asiasta puhua, ainakaan vielä.kuitenkin silloi ihastumisen ja rakastumisen vaine. Ei ne aina niin vuoriakaatavia täydy olla ollakseen aitoa tunnetta ja latinkia.
- Se vaimo
villiruusu kirjoitti:
kuitenkin silloi ihastumisen ja rakastumisen vaine. Ei ne aina niin vuoriakaatavia täydy olla ollakseen aitoa tunnetta ja latinkia.
Meillä tuo riemukas kipinä kesti pitkään, juuri miehen kanssa mietittiin että se sellainen huuma oli voimissaan silloinkin kun kuopus syntyi, eli n.8 vuotta sitten meillä alkoi suhteemme arkeutuminen
Ja varmaan sekin vähensi soittamisen tarvetta kun muutimme aika joutuin yhteen, seurustelun aloittamisen jälkeen.
Mutta pikkulapsi elämää meillä on eletty tähän asti, koska minulla oli meidän yhteen muuttaessa pieni lapsi, samoin miehelläni.
Ja parin vuoden yhdessä olon jälkeen laittettiin yhteisiä lapsia, nyt oikeastaan on se aika käsillä ettei ole niitä pieniä lapsia, kun nuorimmainenkin alkaa lähennellä 10v. - ihmettelen tätä naiviutta t...
Oletko salakuunnellut tai nauhoittanut ne miehesi puhelut?? Ihanko uskot miehesi kaikki kertomukset uskottomuuden paljastuttua? Haloo..ei kai mies sinulle kaikkia lirkuttelujaan kerro! Kyllä ne maan hiljaisetkin osaa "oikeassa" seurassa..
- Se vaimo
ihmettelen tätä naiviutta t... kirjoitti:
Oletko salakuunnellut tai nauhoittanut ne miehesi puhelut?? Ihanko uskot miehesi kaikki kertomukset uskottomuuden paljastuttua? Haloo..ei kai mies sinulle kaikkia lirkuttelujaan kerro! Kyllä ne maan hiljaisetkin osaa "oikeassa" seurassa..
en todellakaan usko kaikkea mitä mieheni sanoo, elämän kokemusta on kertynyt sen verran.
Vaikka salasuhdetta en tajunut/myöntänyt, vaikka merkit olivat ilmassa.
- jokuli
Ihmiset on vi**u vaan niin kusipäitä. Ei tajua mitä on ennenkuin sen menettää. Oma napa edellä mennään joka suuntaan, pannaan ristiin rastiin ja nauretaan kavereiden kanssa.
Ihmiset on vi**u vaan niin heikkoja. Panee ristiin rastiin, "eikä mahda" mitään millekkään.
Jos sinä avaat oven hänelle, on hän edelleen vi*un kusipää sekä vi*un heikko. Sinä päivänä hän saa oikeasti anteeksi tekemänsä asiat, halusit tai et. Avaat oven hänelle, mutta suljet sen itseltäsi. Miten tällaiseen ihmiseen voi luottaa?
Jos heität hänet ulos elämästäsi, on hän edelleen kusipää ja heikko ihminen, mutta omasta mielestäni sinä silloin avaat itsellesi oven uuteen elämään ja sallit itsellesi sen mitä Sinä ansaitset. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Asiasta tekee pahemman se, että kyseessä oli 7kk suhde, joka tuskin olisi loppunut heinänviljelyyn. Tottakai hän nyt niin sanoo, uskoen, että voi valehdella sinulle edelleen miten huvittaa.
Minun tarkoitukseni ei ole ymmärtää teidän suhdettanne. Voi olla, että olen väärässä. Sen vain tiedän, että hän on kusipää ja heikko ihminen, ja joka tuollaista tekee, voi hyvin jatkaa toimintojansa kesät talvet tosin ilman sitä vaimoa, kelle asiasta täytyy valehdella ja asia salata.
Mieti nyt mitä hän on tehnyt? Mieti jokaista kertaa kun ne panee siellä sängyssä ja sinä olet kotona? Mieti mitä hän on silloin miettinyt? Tuskin tippaakaan sua ellei korkeintaan vertailumielessä kumpi on parempi tai mitä hän tällä kertaa sanoisi sulle selitykseksi.
Onko miehesi enää se mies johon rakastuit?- Se vaimo
Rakastuin rehtiin, luotettavaan mieheen joka ei KOSKAAN petä, tuon pettämisjutun hän sanoi itse, se koskaan vaan oli lyhyt, kesti 16 vuotta ja risat!
Myös minä kysyin mieheltä mitähän ajatteli kävikö edes mielessä vaimo ja lapset, ei osaa sanoa!
Mutta eroamisesta en osaa sanoa, entistä suhdetta meillä ei ole, kiitos tämän jatketun petoksen! Ja uutta suhdetta pitää rakentaa ihan uudelta pohjalta! En halua olla se huomaamaton vaimo joka kotona kokkaa, pyykkää, hoitaa appivanhemmat, maatalouden kirjanpidon, oman työn ja iltaopiskelut. Ei nyt minä vaadin että olen se numero 1. mieheni elämässä ja jos hän ei muista sitä niin sitten olkoon.
Vaadin myös että mieheni osoittaa sanoilla rakastavansa ja kaipaavansa minua, jos en kuule sanoja ei ole rakkauttakaan! - villiruusu
Se vaimo kirjoitti:
Rakastuin rehtiin, luotettavaan mieheen joka ei KOSKAAN petä, tuon pettämisjutun hän sanoi itse, se koskaan vaan oli lyhyt, kesti 16 vuotta ja risat!
Myös minä kysyin mieheltä mitähän ajatteli kävikö edes mielessä vaimo ja lapset, ei osaa sanoa!
Mutta eroamisesta en osaa sanoa, entistä suhdetta meillä ei ole, kiitos tämän jatketun petoksen! Ja uutta suhdetta pitää rakentaa ihan uudelta pohjalta! En halua olla se huomaamaton vaimo joka kotona kokkaa, pyykkää, hoitaa appivanhemmat, maatalouden kirjanpidon, oman työn ja iltaopiskelut. Ei nyt minä vaadin että olen se numero 1. mieheni elämässä ja jos hän ei muista sitä niin sitten olkoon.
Vaadin myös että mieheni osoittaa sanoilla rakastavansa ja kaipaavansa minua, jos en kuule sanoja ei ole rakkauttakaan!minunkaan mieheni kuin silloin ennen. Nyt olen tajunnut, että minun täytyy hyväksyä maailman ja ihmisten raadollisuus. Hyväksyä se tosiasia, että mieheni petti, surra se suru siitä , että jouduin näkemään mieheni myös tällaisena. Käymään läpi se pettymys , jonka hän minulle tuotti. Kun tuon kaiken oivalsin ja hyväksyin olo helpotti kummasti. Tosiasioiden tunnustaminen on tärkeää. Tunneasioiden kanssa on vaikeampaa ja niissä me voimme tuntea vain omia tunteitamme. On kuitenkin tärkeää , että viestimme puolisollemme omat tunteemme. Puolison tunteista emme ole vastuusta mutta siitä, että kerromme omat tunteemme toiselle on tärkeää, eihän tässä kukaan ole ajatustenlukija. Käsitykseni mukaan läheisyys syntyy siitä , että tunnekanavat ovat avoinna.
Pettämisen jälkeen on aloitettava uudelta pohjalta. Mikään ei ole kuin ennen, siinä sitä on työmaata ja kasvun paikka. Tuskin uudesta suhteesta oikein mitään tulee ellei molemmat ole valmiita kasvamaan ihmisenä. Tosiaan olet aikuinen ihminen ,joka vaikka näinkin asioita kelaamalla kuitenkin osaat parhaiten päättää mitä teet ei siihen toisten tarvitse päällekäyviä viisauksiaan tyrkyttää. Toivottavasti, et ole kokenut minun kommenttejani sellaisina olen nääs samassa ojassa ja luulen ymmärtäväni sinua. - Se vaimo
villiruusu kirjoitti:
minunkaan mieheni kuin silloin ennen. Nyt olen tajunnut, että minun täytyy hyväksyä maailman ja ihmisten raadollisuus. Hyväksyä se tosiasia, että mieheni petti, surra se suru siitä , että jouduin näkemään mieheni myös tällaisena. Käymään läpi se pettymys , jonka hän minulle tuotti. Kun tuon kaiken oivalsin ja hyväksyin olo helpotti kummasti. Tosiasioiden tunnustaminen on tärkeää. Tunneasioiden kanssa on vaikeampaa ja niissä me voimme tuntea vain omia tunteitamme. On kuitenkin tärkeää , että viestimme puolisollemme omat tunteemme. Puolison tunteista emme ole vastuusta mutta siitä, että kerromme omat tunteemme toiselle on tärkeää, eihän tässä kukaan ole ajatustenlukija. Käsitykseni mukaan läheisyys syntyy siitä , että tunnekanavat ovat avoinna.
Pettämisen jälkeen on aloitettava uudelta pohjalta. Mikään ei ole kuin ennen, siinä sitä on työmaata ja kasvun paikka. Tuskin uudesta suhteesta oikein mitään tulee ellei molemmat ole valmiita kasvamaan ihmisenä. Tosiaan olet aikuinen ihminen ,joka vaikka näinkin asioita kelaamalla kuitenkin osaat parhaiten päättää mitä teet ei siihen toisten tarvitse päällekäyviä viisauksiaan tyrkyttää. Toivottavasti, et ole kokenut minun kommenttejani sellaisina olen nääs samassa ojassa ja luulen ymmärtäväni sinua.Sinulla on hyviä ajatuksia ja neuvoja ja varmaan monella muullakin, enkä koe sitäkään päälle käyväksi jos joku sanoo että eroa heti, kerran pettää aina pettää.
Koska kaikilla meillä on oikeus omaan mielipiteeseen. Ja jokaisen oma mielipide on varmaan yhtä oikea omasta mielestään kuin jonkin toisenkin.
Itse haen täällä mieltäni purkamalla, mielenrauhaa.
On myös hyvä kuulla ettei ole kokemuksiensa kanssa yksin vaan on myös muita joita elämä on kolhaissut yhtä lujaa.
Jos kertoisin vaikkapa äidilleni tämän tapahtuneen, hän käskisi heti heittää ukon pellolle, koska hän on ehdoton musta-valko ihminen, ei ole harmaan sävyjä hänellä.
En koe kenenkään kirjoitus mitenkään loukkaavana tai päälle käyvänä vaan luen ne ja mietin toimiiko tämä ratkaisu minulle.
Voimia meille kaikille petetyille
- Se vaimo
vietiin väkipakolla ja hän vaan vikisi!
Tai ainakin sellaisen kuvan saa puheista!
Kun mitään ei osaa sanoa, ei edes sitä mistä löysi naisen numeron, koska ei ole käynyt ravintoloissa. Sanoi vaan että on joskus nuorena muistaakseen nähnyt, mutta ei muista milloin???
Eikä oikein muista milloin kävi ensimmäisen kerran naisen luona ja naiko samalla reisulla vaiko eikö?
Eikä oikein muista kuinka monta kertaa kävi viikossa naimassa jotain joka päivä ja ei yhtään kertaa tai siltä väliltä.
Eikä oikein osaa sanoa miksi alkoi pelamaan peliään?
Nyt koittaa miettiä mikä se on, se isoin syy vieraisiin menoon. Ei varmaan osaa sanoa sitäkään.
Ei meidän keskustelu ole kaikein rakentavinta kun minä kyselen ja mies vaan toistelee en tiedä, en osaa sanoa, ei tullut mieleen, pitää miettiä...- takiainen
Älä kysele kaikia yksityiskohtia, ne kääntyvät itseäsi vastaan. Mieheni kertoi ummet ja lammet ja kesti miltei vuoden, että sain ne pois pyörimästä päästäni. Parempi mitä vähemmän tietää, mitä enemmän loukkauksia titää sitä enemmän sattuu.
Tämä on minun kokemukseni
PS. Huuda sille miehelle päin naamaa vaikka, että sinulla ei ollut mitään oikeutta pettää minua! Sinä teit väärin! Valehtelit/valehtelet se on alhaista! jne. - tuulenpesä
Älä kysele kaikia yksityiskohtia, ne kääntyvät itseäsi vastaan. Mieheni kertoi ummet ja lammet ja kesti miltei vuoden, että sain ne pois pyörimästä päästäni. Parempi mitä vähemmän tietää, mitä enemmän loukkauksia titää sitä enemmän sattuu.
Tämä on minun kokemukseni
PS. Huuda sille miehelle päin naamaa vaikka, että sinulla ei ollut mitään oikeutta pettää minua! Sinä teit väärin! Valehtelit/valehtelet se on alhaista! jne. - sittenkin voisi
Älä kysele kaikia yksityiskohtia, ne kääntyvät itseäsi vastaan. Mieheni kertoi ummet ja lammet ja kesti miltei vuoden, että sain ne pois pyörimästä päästäni. Parempi mitä vähemmän tietää, mitä enemmän loukkauksia titää sitä enemmän sattuu.
Tämä on minun kokemukseni
PS. Huuda sille miehelle päin naamaa vaikka, että sinulla ei ollut mitään oikeutta pettää minua! Sinä teit väärin! Valehtelit/valehtelet se on alhaista! jne. - pettäjä
Eipä se helppoa ole pettäjälläkään elämä aina pitää peitellä jälkiään. Minulla suhde kesti 2,5-vuotta tosin jäinhän siitä kiinni..........mut sit kuitenkin vaimon "suostumuksella" jatkui viellä vuoden. Lähinnä se oli satoja tekstareita sekä soitto ja harvemmin nähtiin enkä öitä montaa kotoa viettännyt pois. Jos yritin lopetella tätä suhdetta niin "salarakas" kävi kahta hurjemmin kiinni minuun.Onneksi hän löysi uuden mut kuitenkin minä viellä kiinnostin häntä. Mä lopetin yhteyden pidon häneen suljin puhelimeni ettei tekstarit tulleet läpi eikä hän soitellut. Kuitenkin sit alko tulee kirjeitä postista häneltä et haluais kuulla minusta jotain. Hetken mietittyäni otinkin häneen yhteyttä ja taas jatkui jutut puhelimen välityksellä. Eikä hänellä mennyt hyvin tän uuden miehen kanssa enää. Hän alkoi puhumaan et voitasko tavata jälleen. En nyt erityisemmin ollut halukas siihen koska tiesin etten pysty antamaan sitä mitä hän haluaa........kerroin sen hänelle. Siinä sitten oltiin taas hiljaa muutama viikko kunnes taas otettiin yhteyttä . Mä jo hänelle sanoin et toivoisin ettei hän ottaisi minuun enää yhteyttä.......ei hän sitä ymmärrätänyt et miksi. Sainkin selitellä hänelle et miksi mut taisi sit kuitenkin ymmärtää etten hänestä oo kiinnostunut enää. Nyt suljen vanhan puhelinnumeroni ja hankin salaisen numeron.Nyt sit pitäs kotona aloittaa uusi elämä........mut ei se helppoa tän jälkeen oo. Mut onneksi minulla ollut ulkopuolinen henkilö jolle oon voinnut puhua tästä se paljon auttannut minua. Varmaan sinun kans kannattas jollekin avautua. Kaikkea hyvää sinun elämääsi.
- Se vaimo
pettäjä kirjoitti:
Eipä se helppoa ole pettäjälläkään elämä aina pitää peitellä jälkiään. Minulla suhde kesti 2,5-vuotta tosin jäinhän siitä kiinni..........mut sit kuitenkin vaimon "suostumuksella" jatkui viellä vuoden. Lähinnä se oli satoja tekstareita sekä soitto ja harvemmin nähtiin enkä öitä montaa kotoa viettännyt pois. Jos yritin lopetella tätä suhdetta niin "salarakas" kävi kahta hurjemmin kiinni minuun.Onneksi hän löysi uuden mut kuitenkin minä viellä kiinnostin häntä. Mä lopetin yhteyden pidon häneen suljin puhelimeni ettei tekstarit tulleet läpi eikä hän soitellut. Kuitenkin sit alko tulee kirjeitä postista häneltä et haluais kuulla minusta jotain. Hetken mietittyäni otinkin häneen yhteyttä ja taas jatkui jutut puhelimen välityksellä. Eikä hänellä mennyt hyvin tän uuden miehen kanssa enää. Hän alkoi puhumaan et voitasko tavata jälleen. En nyt erityisemmin ollut halukas siihen koska tiesin etten pysty antamaan sitä mitä hän haluaa........kerroin sen hänelle. Siinä sitten oltiin taas hiljaa muutama viikko kunnes taas otettiin yhteyttä . Mä jo hänelle sanoin et toivoisin ettei hän ottaisi minuun enää yhteyttä.......ei hän sitä ymmärrätänyt et miksi. Sainkin selitellä hänelle et miksi mut taisi sit kuitenkin ymmärtää etten hänestä oo kiinnostunut enää. Nyt suljen vanhan puhelinnumeroni ja hankin salaisen numeron.Nyt sit pitäs kotona aloittaa uusi elämä........mut ei se helppoa tän jälkeen oo. Mut onneksi minulla ollut ulkopuolinen henkilö jolle oon voinnut puhua tästä se paljon auttannut minua. Varmaan sinun kans kannattas jollekin avautua. Kaikkea hyvää sinun elämääsi.
Onhan se vaikeaa elää kaksoiselämää, koko ajan pitää miettiä mitä on kummallekin sanonut ja mitä on toisen kanssa tehnyt, ettei vaan vahingossa möhli.
Siksi varmaan minunkin mieheni lakkasi kertomasta asioita minulle, kun ei muistanut mitä on kummallekkin kertonut.
Ja ainahan on naisia joita vain varatut miehet kiinnostaa.
Nyt sain myös tietää mistä mieheni sai tuon naisen numeron, aika erikoinen juttu: Mieheni on asiakaspalvelu alalla, ja tämä nainen oli käynyt asioimassa liikkeessä missä mieheni on töissä, nainen oli jättänyt puhelinnumeron muistilapulla miehelleni ja pyytänyt soittamaan hänelle kun kyseinen tuote tulee. Mieheni oli soittanut kun tämä tuote oli saapunut. Sitten aikaa oli mennyt eteen päin noin 2 kuukautta, niin tää nainen oli alkanut soittelemaan miehelleni, mieheni oli jutellut ja siitä tämä juttu oli lähtenyt käyntiin, sitten miehenikin oli innostunut soitteleen/viestitteleen, ja loppu onkin sitten tiedossa....
Ei minunkaan mies koskaan ollut öitä pois vaan tapaamiset tapahtui illalla. - hölmöistähölmöin
pettäjä kirjoitti:
Eipä se helppoa ole pettäjälläkään elämä aina pitää peitellä jälkiään. Minulla suhde kesti 2,5-vuotta tosin jäinhän siitä kiinni..........mut sit kuitenkin vaimon "suostumuksella" jatkui viellä vuoden. Lähinnä se oli satoja tekstareita sekä soitto ja harvemmin nähtiin enkä öitä montaa kotoa viettännyt pois. Jos yritin lopetella tätä suhdetta niin "salarakas" kävi kahta hurjemmin kiinni minuun.Onneksi hän löysi uuden mut kuitenkin minä viellä kiinnostin häntä. Mä lopetin yhteyden pidon häneen suljin puhelimeni ettei tekstarit tulleet läpi eikä hän soitellut. Kuitenkin sit alko tulee kirjeitä postista häneltä et haluais kuulla minusta jotain. Hetken mietittyäni otinkin häneen yhteyttä ja taas jatkui jutut puhelimen välityksellä. Eikä hänellä mennyt hyvin tän uuden miehen kanssa enää. Hän alkoi puhumaan et voitasko tavata jälleen. En nyt erityisemmin ollut halukas siihen koska tiesin etten pysty antamaan sitä mitä hän haluaa........kerroin sen hänelle. Siinä sitten oltiin taas hiljaa muutama viikko kunnes taas otettiin yhteyttä . Mä jo hänelle sanoin et toivoisin ettei hän ottaisi minuun enää yhteyttä.......ei hän sitä ymmärrätänyt et miksi. Sainkin selitellä hänelle et miksi mut taisi sit kuitenkin ymmärtää etten hänestä oo kiinnostunut enää. Nyt suljen vanhan puhelinnumeroni ja hankin salaisen numeron.Nyt sit pitäs kotona aloittaa uusi elämä........mut ei se helppoa tän jälkeen oo. Mut onneksi minulla ollut ulkopuolinen henkilö jolle oon voinnut puhua tästä se paljon auttannut minua. Varmaan sinun kans kannattas jollekin avautua. Kaikkea hyvää sinun elämääsi.
otta niin sitten vaan vastuun kantaa. Turha siinä on itseään sääliä. Oma valinta, aikuinen ihminen.
Että tuo pettäjän elämä on rankkaa!! Voi , voi. Rehellisyys olisi niin paljon helpompaa.
- on paksua...
Että taas tälläinen,uskotko itsekkään ettei miehelläsi olisi tunteita tähän toiseen naiseen? ja jos annat anteeksi, miehesi jatkaa suhdetta edelleen salassa hetken päästä taikka tekee sen uudestaan jonkun toisen kanssa,semmoisia miehiä jotka olisivat sen lopettaneet yhden kerran jälkeen on todella harvassa ja tämä on tosi kuin vesi!
- villiruusu
Paskattele sinä vaan, kun siinä paskaporukassa elät. Ihminen voi erehtyä , avioliitossa voi olla ongelmia , joita toinen ei osaa ratkaista muuten kuin rinnakkaissuhteesta hakemallaan arvostuksella, itsetunnon pönkittämisellä, hellyydellä, jännityksellä, oman ikääntymisen paolla jne, jotka olisi voitu ratkoa paljon fiksummin jos ei omin voimin niin pariterapiassa. Kaikki pettäjät eivät ole paskoja patologisia (sairaalloisia) valehtelijoita. Toisilia vaan on puuttelliset ihmissuhteiden ja oman elämän ohjaamisen taidot. Joku pettää toinen alkaa opiskelemaan(sisältöä elämään), joku pettää toinen tekee lapsen(hoivavietti, mammanpoika).
Perehdyppä näihin asioihin ihan oikeasti. Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että olet juuri näitä tunne-elämältään ja ihmissuhteiden hoitamiselta avuttomia ja kyvyttömiä (tämä ei ollut ilkeydeksi, paremminkin se on murheellista).
Ikävä , että kirjottelet(siihenhän sinulla kyllä on täysi oikeus) tällaisia kommentteja ihmisille, joilla on todella vaikeaa. Toisaalta he ovat varmaankin tarpeeksi fiksuja arvioimaan kommenttiasi.
Uteliaana kysyn: puhutko omasta kokemuksestasi katkerana vai oletko itse pettäjä? - pakota puhumaan, NYT!
Itseasiassa ihan samaa mieltä olen kanssasi. Itse olen ollut petetty monta kertaa edellisissä suhteissani. Kaikista en ole edes tiennyt. Olen ollut myös se toinen nainen, rakastuneena kuin hullu yhteen mieheen. Mies ei kyennyt sanomaan juuta eikä jaata siitä, aikooko jättää avovaimonsa vai ei. No ei tietenkään kyennyt sanomaan!!!!! Ei hänellä ollut aikomustakaan jättää häntä, minä olin mukava pieni lelu siinä välissä ja erittäin helppo käyttää hyväksi, koska olin niin saatanan sinisilmäinen ja sokea, koska niin rakastunut tähän mieheen. Törmättiin joskus myöhemmin ja kyllä hän kaipasikin minua, lähinnä kaipasi seksiä kanssani.
Lähinnä minua "häiritsee" tässä ketjun aloittajan miehessä se, ettei hän kykene sanomaan sitä, miksi on tehnyt mitä on ja miksi kaikki alkoi jne jne. Siis pakkohan siihen joku syy on löytyä. Onkohan hän "kyvytön" kommunikoimaan ollut pidemmän aikaa? Joku sanoi että halusi kuulla oman miehensä petokset yksityiskohtaisesti. Ehkei kaikkea tarvitse/kannata kuulla, mutta niin kauan kuin mies pysyy "en mä tiiä", "en muista", "en osaa sanoa"-linjalla en itse ehkä suostuisi edes näkemään häntä. Minusta näyttää siltä, että hän taas salailee ja tällä kertaa puhumattomuuden muodossa, koska pelkää loukkaavansa sinua taas. Ja siitähän ei mitään synny eikä anteeksi voi/SAA antaa. - Se vaimo
pakota puhumaan, NYT! kirjoitti:
Itseasiassa ihan samaa mieltä olen kanssasi. Itse olen ollut petetty monta kertaa edellisissä suhteissani. Kaikista en ole edes tiennyt. Olen ollut myös se toinen nainen, rakastuneena kuin hullu yhteen mieheen. Mies ei kyennyt sanomaan juuta eikä jaata siitä, aikooko jättää avovaimonsa vai ei. No ei tietenkään kyennyt sanomaan!!!!! Ei hänellä ollut aikomustakaan jättää häntä, minä olin mukava pieni lelu siinä välissä ja erittäin helppo käyttää hyväksi, koska olin niin saatanan sinisilmäinen ja sokea, koska niin rakastunut tähän mieheen. Törmättiin joskus myöhemmin ja kyllä hän kaipasikin minua, lähinnä kaipasi seksiä kanssani.
Lähinnä minua "häiritsee" tässä ketjun aloittajan miehessä se, ettei hän kykene sanomaan sitä, miksi on tehnyt mitä on ja miksi kaikki alkoi jne jne. Siis pakkohan siihen joku syy on löytyä. Onkohan hän "kyvytön" kommunikoimaan ollut pidemmän aikaa? Joku sanoi että halusi kuulla oman miehensä petokset yksityiskohtaisesti. Ehkei kaikkea tarvitse/kannata kuulla, mutta niin kauan kuin mies pysyy "en mä tiiä", "en muista", "en osaa sanoa"-linjalla en itse ehkä suostuisi edes näkemään häntä. Minusta näyttää siltä, että hän taas salailee ja tällä kertaa puhumattomuuden muodossa, koska pelkää loukkaavansa sinua taas. Ja siitähän ei mitään synny eikä anteeksi voi/SAA antaa.Todella huono puhumaan, on aina ollut! Pelkää loukkaavansa aina ja nyt tässä tilanteessa sanoo että ei tiedä mitä sanoa, ettei vain loukkaisi väärillä sanoilla, sanoin hänelle eilen että ei hän juuri pahemmin voi minua enään loukata, ja ainahan voin kysyä jos hankalasti sanoo, että mitä hän sillä tarkoittaa.
Illalla myös saimme jonkinlaista keskustelua aikaiseksi, kun mieheni sai suutaan auki, tähän asti keskustelu on ollut kuulustelua, minä kyselen ja mies vastaa.
Mietimme mikä on ollut kummankin mielestä parasta meidän suhteessa, mikä on ollut huonoa.
Mitä kumpikin toivoisi tulevaisuudelta.
Mikä meni metsään kesällä/syksyllä? Kyllähän me syitä löydettiin, molemmista. Molemmat oikeastaan unohdimme parisuhteemme hoitamisen, kaikki muu meni puolison ohi.
Tuosta suhteen aloituksesta hän ei oikein vielä osannut sanoa, muuta kuin sen että halusi kokeilla?! - Pakotettava puhumaan...
Se vaimo kirjoitti:
Todella huono puhumaan, on aina ollut! Pelkää loukkaavansa aina ja nyt tässä tilanteessa sanoo että ei tiedä mitä sanoa, ettei vain loukkaisi väärillä sanoilla, sanoin hänelle eilen että ei hän juuri pahemmin voi minua enään loukata, ja ainahan voin kysyä jos hankalasti sanoo, että mitä hän sillä tarkoittaa.
Illalla myös saimme jonkinlaista keskustelua aikaiseksi, kun mieheni sai suutaan auki, tähän asti keskustelu on ollut kuulustelua, minä kyselen ja mies vastaa.
Mietimme mikä on ollut kummankin mielestä parasta meidän suhteessa, mikä on ollut huonoa.
Mitä kumpikin toivoisi tulevaisuudelta.
Mikä meni metsään kesällä/syksyllä? Kyllähän me syitä löydettiin, molemmista. Molemmat oikeastaan unohdimme parisuhteemme hoitamisen, kaikki muu meni puolison ohi.
Tuosta suhteen aloituksesta hän ei oikein vielä osannut sanoa, muuta kuin sen että halusi kokeilla?!Kerro hänelle ettei hänellä ei ole nyt vaihtoehtoja ja hänen on löydettävä jostain rohkeus puhumiseen. Homman nimi on se, että tulevaisuutta ei voi rakentaa ellei asioita käydä läpi niin, että kummatkin ovat tyytyväisiä siihen, miten asioista puhuttiin.
Tiedän monia miehiä, jotka eivät osaa puhua varsinkaan kun heitä painostetaan. Ikäänkuin sulkeutuvat vielä enemmän kuoreensa. Jospa siis pidätte viikon tauon, ja sanot että ennenkuin voit aloittaa hänen kanssaan mitään tarvitset vastaukset kaikkiin esittämiisi kysymyksiin. Hän saattaa syyttää puhumattomuuttaan "painostustuksesi" vuoksi, joka on täysin oikeutettua. Hän ei voisi loukata sinua enempää, tuntuu että hän pelaa aikaa itselleen tai en tiedä mitä tekee-mutta puhuttava on, oli puhumisen historia mikä tahansa. Luulisi, että hän haluaisi puhua ja selvittää asian tätä kautta ja parantaa tapojaan? - Pakota puhumaan, NYT!
Pakotettava puhumaan... kirjoitti:
Kerro hänelle ettei hänellä ei ole nyt vaihtoehtoja ja hänen on löydettävä jostain rohkeus puhumiseen. Homman nimi on se, että tulevaisuutta ei voi rakentaa ellei asioita käydä läpi niin, että kummatkin ovat tyytyväisiä siihen, miten asioista puhuttiin.
Tiedän monia miehiä, jotka eivät osaa puhua varsinkaan kun heitä painostetaan. Ikäänkuin sulkeutuvat vielä enemmän kuoreensa. Jospa siis pidätte viikon tauon, ja sanot että ennenkuin voit aloittaa hänen kanssaan mitään tarvitset vastaukset kaikkiin esittämiisi kysymyksiin. Hän saattaa syyttää puhumattomuuttaan "painostustuksesi" vuoksi, joka on täysin oikeutettua. Hän ei voisi loukata sinua enempää, tuntuu että hän pelaa aikaa itselleen tai en tiedä mitä tekee-mutta puhuttava on, oli puhumisen historia mikä tahansa. Luulisi, että hän haluaisi puhua ja selvittää asian tätä kautta ja parantaa tapojaan?Siis oikeutettua on sinun painostuksesi, koska hänen on otettava vastuu teoistaan!!!
- ihaillen!
Se vaimo kirjoitti:
Todella huono puhumaan, on aina ollut! Pelkää loukkaavansa aina ja nyt tässä tilanteessa sanoo että ei tiedä mitä sanoa, ettei vain loukkaisi väärillä sanoilla, sanoin hänelle eilen että ei hän juuri pahemmin voi minua enään loukata, ja ainahan voin kysyä jos hankalasti sanoo, että mitä hän sillä tarkoittaa.
Illalla myös saimme jonkinlaista keskustelua aikaiseksi, kun mieheni sai suutaan auki, tähän asti keskustelu on ollut kuulustelua, minä kyselen ja mies vastaa.
Mietimme mikä on ollut kummankin mielestä parasta meidän suhteessa, mikä on ollut huonoa.
Mitä kumpikin toivoisi tulevaisuudelta.
Mikä meni metsään kesällä/syksyllä? Kyllähän me syitä löydettiin, molemmista. Molemmat oikeastaan unohdimme parisuhteemme hoitamisen, kaikki muu meni puolison ohi.
Tuosta suhteen aloituksesta hän ei oikein vielä osannut sanoa, muuta kuin sen että halusi kokeilla?!Olet harvinaisen fiksu ja viisas nainen!
Liitäisin tähän viestiin linkin Väestöliiton artikkelin uskottomuudesta, jos osaisin.. olen tosi uuno näissä tietsikkahommissa nääs..
Mutta ko artikkeli löytyy Väestöliiton sivuilta ja myös tältä "uskottomuus" -keskustelpalstalta (äsken oli sivu 2) otsikolla "Hyvä" ja nimimerkillä "artikkeli".
Erityisen valaisevia itselleni oli kohdat, jossa puhutaan uskottomuuden taustoista ja siihen johtavista tekijöistä siitä, mitä uskottomuuden jälkeen parisuhteelle käy/ voi käydä..
Kuvailet miehesi tilannetta nimittäin hyvin pitkälle juuri sillä tavalla, kun tuossa artikkelissa kerrotaan.. Ehkä siitä voisi olla apua teille asian/ tilanteen hahmottamiseen?
Kiitos, muuten artikkelin löytäjälle! - villiruusu
pakota puhumaan, NYT! kirjoitti:
Itseasiassa ihan samaa mieltä olen kanssasi. Itse olen ollut petetty monta kertaa edellisissä suhteissani. Kaikista en ole edes tiennyt. Olen ollut myös se toinen nainen, rakastuneena kuin hullu yhteen mieheen. Mies ei kyennyt sanomaan juuta eikä jaata siitä, aikooko jättää avovaimonsa vai ei. No ei tietenkään kyennyt sanomaan!!!!! Ei hänellä ollut aikomustakaan jättää häntä, minä olin mukava pieni lelu siinä välissä ja erittäin helppo käyttää hyväksi, koska olin niin saatanan sinisilmäinen ja sokea, koska niin rakastunut tähän mieheen. Törmättiin joskus myöhemmin ja kyllä hän kaipasikin minua, lähinnä kaipasi seksiä kanssani.
Lähinnä minua "häiritsee" tässä ketjun aloittajan miehessä se, ettei hän kykene sanomaan sitä, miksi on tehnyt mitä on ja miksi kaikki alkoi jne jne. Siis pakkohan siihen joku syy on löytyä. Onkohan hän "kyvytön" kommunikoimaan ollut pidemmän aikaa? Joku sanoi että halusi kuulla oman miehensä petokset yksityiskohtaisesti. Ehkei kaikkea tarvitse/kannata kuulla, mutta niin kauan kuin mies pysyy "en mä tiiä", "en muista", "en osaa sanoa"-linjalla en itse ehkä suostuisi edes näkemään häntä. Minusta näyttää siltä, että hän taas salailee ja tällä kertaa puhumattomuuden muodossa, koska pelkää loukkaavansa sinua taas. Ja siitähän ei mitään synny eikä anteeksi voi/SAA antaa.Ei onnistu tuo pakolla puhuttaminen eikä kannata. Ollaan koko ajan vähitellen puhuttu enemmän ja enemmän. Todella mieheni on ollut aika umpimielinen, ei kaikkien asioiden suhteen mutta kuitenkin avioliiton alusta asti. Nyt tämä kriisi on pakottanut hänetkin myös puhumaan ja miettimään. Olemme vuoden aikana puhuneet tunneasioista varmaan enemmän kuin koko avioliiton aikana. Olen toki koko liiton ajan pyrkinyt saamaan häneltä vastakaikua ja saanut sen verran, että ollaan selvitty. Mieheni on pohjimmiltaan hyvin herkkä ,usko tai älä. Olen sen tiedostanut ja pyrkinyt ottamaan huomioon lähestymällä häntä hienovaraisesti. Tämä herkkyys ei sulje pois sitä, että hän on myös hyvin itsekäs. Herkkyys näkyy nyt siinä , että tämän pettämisen seuraukset miltei aikuisille lapsille ja minulle ovat saaneet mieheni miltei epätoivoiseen tilaan. Lapset kyllä sanoivat isälleen suorat sanat ,samoin minä !
Lastemme tai oikeastaan nuortemme kanssa puhuessaan mieheni on avautunut ja pantu avautumaan. Hän rakastaa lapsia ja haluaa hyvittää ja hyvät välit.
Jos ihminen on ollut vetäytyvä miltei 50 vuotta ei häntä saa ulos kuorestaan huutamalla puhu! Tarvitaan aikaa ja se näyttää tuottavan tulosta.
Miksi petti? Tiedän siihen pari konkreettista syytä (ei ollut kaunis, hemaiseva nainen, olen nähnyt kuvan), yksi niistä on tuo ikäkriisi, toinen alemmuudentunteet (turhat!), työpaikalla turhautuminen ja suurin syy mieheni luettelossa on , että avioliitossa oli tylsää. Tämä viimeinen syy onmielestäni todella naivi, eihän toinen ihminen voi olla se ,joka rakentaa elämääsi, itse sinä vastaat ja vaikutat siihen onko tylsää vai ei. En kai minä voinut lähteä harrastamaan tai opiskelemaan hänen puolestaan. Kun mieheni puolusti miltei aikuiselle tyttärelleni pettämisen syyksi liiton tylsyyttä , tyttäreni vastasi "itse olet tylsä, se tylsyys asuu korviesi välissä, et kai luule , että kaikki tuodaan sinulle kultalautasella eteesi, hei kasva aikuseks!" Minusta ällistyttävän kypsää tekstiä niin nuorelta naiselta.
Niin, tuo kommunikaation oppiminen on varmaan mieheni suurin kasvunpaikka tässä prosessissa, minulla ehkä se ,etten ole aina holhoamassa ja paapomassa ja paljon muutakin. Näin me olemme vähitellen menneet eteenpäin ja miehenikin on todennut, että pystyy nykyään puhumaan paremmin asioista ja näyttämään tunteitaankin.
Olen edelleen sitä mieltä, että mitä vähemmän tiedän heidän touhuistaan sen parempi. Mitä minä niillä tiedoilla teen, ne on ollutta ja mennyttä ja me elämme kuten pokani sanoi täysillä suoraa eteenpäin.
On täysin varma , että mieheni suhde on loppu, se nainen odottaa toisella puolella Suomea miehelleen lasta. Ja jos näkisit mieheni tuskan kun petos tulee puheeksi et enää epäilisi.
Uskon, vielä tästä hyvää tulee, muuten en ole koskaan pettänyt enkä voisi pettää. Tuleehan niitä ihastuksia jokaiselle ,mutta ne pitää osata käsitellä aikuismaisesti, kyllä se siitä ohi menee kun ei siihen heittäydy. Kirpasta saattaa mutta so what ?
Kannustusta kaikille , joilla on vaikeaa. - Se vaimo
ihaillen! kirjoitti:
Olet harvinaisen fiksu ja viisas nainen!
Liitäisin tähän viestiin linkin Väestöliiton artikkelin uskottomuudesta, jos osaisin.. olen tosi uuno näissä tietsikkahommissa nääs..
Mutta ko artikkeli löytyy Väestöliiton sivuilta ja myös tältä "uskottomuus" -keskustelpalstalta (äsken oli sivu 2) otsikolla "Hyvä" ja nimimerkillä "artikkeli".
Erityisen valaisevia itselleni oli kohdat, jossa puhutaan uskottomuuden taustoista ja siihen johtavista tekijöistä siitä, mitä uskottomuuden jälkeen parisuhteelle käy/ voi käydä..
Kuvailet miehesi tilannetta nimittäin hyvin pitkälle juuri sillä tavalla, kun tuossa artikkelissa kerrotaan.. Ehkä siitä voisi olla apua teille asian/ tilanteen hahmottamiseen?
Kiitos, muuten artikkelin löytäjälle!löysin sieltä aikamonta hyvää juttua, ja tuo puhumattomuus miehen puolelta, hän on aina pelännyt riitaa, jos jostain tulee pientäkin sanaharkkaa hän vetäytyy tilanteesta pois ja sanoo sinä olet oikeassa, en minä halua riidellä.
Myös mieheni isä on tuota tyyppiä, anoppi kiukkuaa ja papattaa, niin appi laittaa kengät jalkaan ja lähtee ulos, sanoo vaan että siinäs mesuat yksin.
Meillä on myös talattuna aika pariterapiaan, mutta jono on ollut pitkä ja asiamme ei ole niin akuutti, joten pääsemme vasta toukokuun alussa.
pitää kopsata juttu ja tulostaa, tänään kun taas on keskustelupäivä. - Se vaimo
villiruusu kirjoitti:
Ei onnistu tuo pakolla puhuttaminen eikä kannata. Ollaan koko ajan vähitellen puhuttu enemmän ja enemmän. Todella mieheni on ollut aika umpimielinen, ei kaikkien asioiden suhteen mutta kuitenkin avioliiton alusta asti. Nyt tämä kriisi on pakottanut hänetkin myös puhumaan ja miettimään. Olemme vuoden aikana puhuneet tunneasioista varmaan enemmän kuin koko avioliiton aikana. Olen toki koko liiton ajan pyrkinyt saamaan häneltä vastakaikua ja saanut sen verran, että ollaan selvitty. Mieheni on pohjimmiltaan hyvin herkkä ,usko tai älä. Olen sen tiedostanut ja pyrkinyt ottamaan huomioon lähestymällä häntä hienovaraisesti. Tämä herkkyys ei sulje pois sitä, että hän on myös hyvin itsekäs. Herkkyys näkyy nyt siinä , että tämän pettämisen seuraukset miltei aikuisille lapsille ja minulle ovat saaneet mieheni miltei epätoivoiseen tilaan. Lapset kyllä sanoivat isälleen suorat sanat ,samoin minä !
Lastemme tai oikeastaan nuortemme kanssa puhuessaan mieheni on avautunut ja pantu avautumaan. Hän rakastaa lapsia ja haluaa hyvittää ja hyvät välit.
Jos ihminen on ollut vetäytyvä miltei 50 vuotta ei häntä saa ulos kuorestaan huutamalla puhu! Tarvitaan aikaa ja se näyttää tuottavan tulosta.
Miksi petti? Tiedän siihen pari konkreettista syytä (ei ollut kaunis, hemaiseva nainen, olen nähnyt kuvan), yksi niistä on tuo ikäkriisi, toinen alemmuudentunteet (turhat!), työpaikalla turhautuminen ja suurin syy mieheni luettelossa on , että avioliitossa oli tylsää. Tämä viimeinen syy onmielestäni todella naivi, eihän toinen ihminen voi olla se ,joka rakentaa elämääsi, itse sinä vastaat ja vaikutat siihen onko tylsää vai ei. En kai minä voinut lähteä harrastamaan tai opiskelemaan hänen puolestaan. Kun mieheni puolusti miltei aikuiselle tyttärelleni pettämisen syyksi liiton tylsyyttä , tyttäreni vastasi "itse olet tylsä, se tylsyys asuu korviesi välissä, et kai luule , että kaikki tuodaan sinulle kultalautasella eteesi, hei kasva aikuseks!" Minusta ällistyttävän kypsää tekstiä niin nuorelta naiselta.
Niin, tuo kommunikaation oppiminen on varmaan mieheni suurin kasvunpaikka tässä prosessissa, minulla ehkä se ,etten ole aina holhoamassa ja paapomassa ja paljon muutakin. Näin me olemme vähitellen menneet eteenpäin ja miehenikin on todennut, että pystyy nykyään puhumaan paremmin asioista ja näyttämään tunteitaankin.
Olen edelleen sitä mieltä, että mitä vähemmän tiedän heidän touhuistaan sen parempi. Mitä minä niillä tiedoilla teen, ne on ollutta ja mennyttä ja me elämme kuten pokani sanoi täysillä suoraa eteenpäin.
On täysin varma , että mieheni suhde on loppu, se nainen odottaa toisella puolella Suomea miehelleen lasta. Ja jos näkisit mieheni tuskan kun petos tulee puheeksi et enää epäilisi.
Uskon, vielä tästä hyvää tulee, muuten en ole koskaan pettänyt enkä voisi pettää. Tuleehan niitä ihastuksia jokaiselle ,mutta ne pitää osata käsitellä aikuismaisesti, kyllä se siitä ohi menee kun ei siihen heittäydy. Kirpasta saattaa mutta so what ?
Kannustusta kaikille , joilla on vaikeaa.on hyvin herkkä ja myös taitava puhumaan tunteistaan, mutta pelkää avata suutaan, jos vaikka sanoo väärin. Ja menee lukkoon kun yrittää pakottaa kertomaan tunteista, joten meillä minä tuulen tunteita mies kuuntelee, miettii sana muotoja ja avaa suunsa viikon päästä. Tosiaan eilen illalla saatiin ensimmäisen kerran sellainen kunnollinen keskustelu aikaiseksi, jossa oikeasti puhuttiin! Kaippa mieskin on ollut tämän kuukauden shokissa paljastumisensa takia.
Me emme ole kertoneet mitään lapsillemme, tietenkin se rajoittaa keskustelun mahdollisuuksia, tietenkin he huomaavat asioita. Ja ihmettelevät miksi isä on tuonut kukkia keskellä viikkoa.
Tänään tuntuu kuin aurinkopaistaisi pikkaisen kirkkaammin, paljon se tekee tuo että saa puhuttua. - Se vaimo
Se vaimo kirjoitti:
on hyvin herkkä ja myös taitava puhumaan tunteistaan, mutta pelkää avata suutaan, jos vaikka sanoo väärin. Ja menee lukkoon kun yrittää pakottaa kertomaan tunteista, joten meillä minä tuulen tunteita mies kuuntelee, miettii sana muotoja ja avaa suunsa viikon päästä. Tosiaan eilen illalla saatiin ensimmäisen kerran sellainen kunnollinen keskustelu aikaiseksi, jossa oikeasti puhuttiin! Kaippa mieskin on ollut tämän kuukauden shokissa paljastumisensa takia.
Me emme ole kertoneet mitään lapsillemme, tietenkin se rajoittaa keskustelun mahdollisuuksia, tietenkin he huomaavat asioita. Ja ihmettelevät miksi isä on tuonut kukkia keskellä viikkoa.
Tänään tuntuu kuin aurinkopaistaisi pikkaisen kirkkaammin, paljon se tekee tuo että saa puhuttua.Mieheni on siis huono aukaisemaan suunsa ja avautumaan, mutta sitten kun uskaltaa puhua ja avautua niin sieltä suusta tulee niin herkkää ja avointa tekstiä.
Mutta se puhumisen aloittaminen on niin vaikeaa.
Mieluummin vain olisi kuuntelu puolella. - kirjoitit kaiken
villiruusu kirjoitti:
Paskattele sinä vaan, kun siinä paskaporukassa elät. Ihminen voi erehtyä , avioliitossa voi olla ongelmia , joita toinen ei osaa ratkaista muuten kuin rinnakkaissuhteesta hakemallaan arvostuksella, itsetunnon pönkittämisellä, hellyydellä, jännityksellä, oman ikääntymisen paolla jne, jotka olisi voitu ratkoa paljon fiksummin jos ei omin voimin niin pariterapiassa. Kaikki pettäjät eivät ole paskoja patologisia (sairaalloisia) valehtelijoita. Toisilia vaan on puuttelliset ihmissuhteiden ja oman elämän ohjaamisen taidot. Joku pettää toinen alkaa opiskelemaan(sisältöä elämään), joku pettää toinen tekee lapsen(hoivavietti, mammanpoika).
Perehdyppä näihin asioihin ihan oikeasti. Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että olet juuri näitä tunne-elämältään ja ihmissuhteiden hoitamiselta avuttomia ja kyvyttömiä (tämä ei ollut ilkeydeksi, paremminkin se on murheellista).
Ikävä , että kirjottelet(siihenhän sinulla kyllä on täysi oikeus) tällaisia kommentteja ihmisille, joilla on todella vaikeaa. Toisaalta he ovat varmaankin tarpeeksi fiksuja arvioimaan kommenttiasi.
Uteliaana kysyn: puhutko omasta kokemuksestasi katkerana vai oletko itse pettäjä?En puhu omasta kokemuksesta enkä taatusti ole pettäjä,mutta eihän tähän tarvitse kuin avata silmänsä ja katsella ympärilleen niin tietää miten homma pyörii. Onkohan se sit oikein että toiselle annetaan toivoa suhteen paranemisesta ja uudelleen yrittämisestä (jokaisen henk.koht. päätös) ja sitten käry käy uudestaan.Ensimmäisestä pettämiskerrasta voi vielä selviytyä mutta jos annat anteeksi ja alat luottamaan uudestaan ja miehesi pettää taas niin kaiken myllerryksen jälkeen alat myös vihata itseäsi koska uskoit mieheesi ja kaivo senkun syvenee....mutta nämä asiat ovat jokaisen henk.koht,eikö tällä palstalla ole tarkoitus tuoda eri näkökulmia tilanteisiin.
- villiruusu
Se vaimo kirjoitti:
on hyvin herkkä ja myös taitava puhumaan tunteistaan, mutta pelkää avata suutaan, jos vaikka sanoo väärin. Ja menee lukkoon kun yrittää pakottaa kertomaan tunteista, joten meillä minä tuulen tunteita mies kuuntelee, miettii sana muotoja ja avaa suunsa viikon päästä. Tosiaan eilen illalla saatiin ensimmäisen kerran sellainen kunnollinen keskustelu aikaiseksi, jossa oikeasti puhuttiin! Kaippa mieskin on ollut tämän kuukauden shokissa paljastumisensa takia.
Me emme ole kertoneet mitään lapsillemme, tietenkin se rajoittaa keskustelun mahdollisuuksia, tietenkin he huomaavat asioita. Ja ihmettelevät miksi isä on tuonut kukkia keskellä viikkoa.
Tänään tuntuu kuin aurinkopaistaisi pikkaisen kirkkaammin, paljon se tekee tuo että saa puhuttua.ehkä se siitä teilläkin vähitellen alkaa etenemään.
- järjellä
Se vaimo kirjoitti:
Todella huono puhumaan, on aina ollut! Pelkää loukkaavansa aina ja nyt tässä tilanteessa sanoo että ei tiedä mitä sanoa, ettei vain loukkaisi väärillä sanoilla, sanoin hänelle eilen että ei hän juuri pahemmin voi minua enään loukata, ja ainahan voin kysyä jos hankalasti sanoo, että mitä hän sillä tarkoittaa.
Illalla myös saimme jonkinlaista keskustelua aikaiseksi, kun mieheni sai suutaan auki, tähän asti keskustelu on ollut kuulustelua, minä kyselen ja mies vastaa.
Mietimme mikä on ollut kummankin mielestä parasta meidän suhteessa, mikä on ollut huonoa.
Mitä kumpikin toivoisi tulevaisuudelta.
Mikä meni metsään kesällä/syksyllä? Kyllähän me syitä löydettiin, molemmista. Molemmat oikeastaan unohdimme parisuhteemme hoitamisen, kaikki muu meni puolison ohi.
Tuosta suhteen aloituksesta hän ei oikein vielä osannut sanoa, muuta kuin sen että halusi kokeilla?!Entä jos miehesi ei halua puhua asiasta koska tietää että joutuisi sanomaan jotain mitä et halua kuulla,pieni vihje sinulle että jos miehesi on kuukaudessa soittanut tälle naiselle 150 kertaa niin tuo kielii jo rakastuneesta miehestä...varsinkin jos on ollut aina huono puhumaan.
- myös miehelle!
Se vaimo kirjoitti:
löysin sieltä aikamonta hyvää juttua, ja tuo puhumattomuus miehen puolelta, hän on aina pelännyt riitaa, jos jostain tulee pientäkin sanaharkkaa hän vetäytyy tilanteesta pois ja sanoo sinä olet oikeassa, en minä halua riidellä.
Myös mieheni isä on tuota tyyppiä, anoppi kiukkuaa ja papattaa, niin appi laittaa kengät jalkaan ja lähtee ulos, sanoo vaan että siinäs mesuat yksin.
Meillä on myös talattuna aika pariterapiaan, mutta jono on ollut pitkä ja asiamme ei ole niin akuutti, joten pääsemme vasta toukokuun alussa.
pitää kopsata juttu ja tulostaa, tänään kun taas on keskustelupäivä.Joo suosittelen kyllä nimenomaan myös miehellekin luettavaksi..
Jos ongelma on tavassa/ kyvssä/ halussa/ rohkeudessa kommunikoida, liittyä läheisiin ihmisiin ja antautua näkyväksi omana itsenään, niin asia ei korjaannu sillä, että lakkaa käymästä vieraissa.. Sekin on kuin söisi buranaa hammassärkyyn, mutta ei uskalla mennä hammaslääkäriin..
Todellinen läheisyys on mahdollista vain, jos uskaltautuu rehellisesti näyttämään omat tarpeensa/ tunteensa ja raadollisuutensa ja tulla sellaisenaan rakastetuksi ja hyväksytyksi.. Vasta silloin voi oikeasti kokea "olevansa kotona".
Aika rankka prosessi kyllä on, jos todellisen läheisyyden/ kohtaamisen kaipuussa (pelossa?) täytyy hakea "buranaa" vieraasta sylistä..
Toisaalta, kuten tuossa artikkelissa mainitaan, tilanne VOI myöhemmin (kriisiajan jälkeen!), "käynnistää kehityskulkuja, joista aiemmin ei olisi uskaltanut uneksiakaan.." -ja että puolisot voivat todeta,"että pysäytys oli tarpeen". - villiruusu
kirjoitit kaiken kirjoitti:
En puhu omasta kokemuksesta enkä taatusti ole pettäjä,mutta eihän tähän tarvitse kuin avata silmänsä ja katsella ympärilleen niin tietää miten homma pyörii. Onkohan se sit oikein että toiselle annetaan toivoa suhteen paranemisesta ja uudelleen yrittämisestä (jokaisen henk.koht. päätös) ja sitten käry käy uudestaan.Ensimmäisestä pettämiskerrasta voi vielä selviytyä mutta jos annat anteeksi ja alat luottamaan uudestaan ja miehesi pettää taas niin kaiken myllerryksen jälkeen alat myös vihata itseäsi koska uskoit mieheesi ja kaivo senkun syvenee....mutta nämä asiat ovat jokaisen henk.koht,eikö tällä palstalla ole tarkoitus tuoda eri näkökulmia tilanteisiin.
kirjasta vaan elämänkokemuksesta, terveellä järjellä ja paritapaamisissa saamillani tiedoilla. Ei kai tällaisella foorumilla olisi mitään järkeä, jos siinä ei vaihdettaisi erilaisia näkemyksiä. Sille en voi mitään , että on näitä sarjapettäjiä. Mutta jos on vastoin omaa arvostelukykyä aina pessimisti ja viestittää puolisolle , ettei tästä sun kanssa mitään tule , niin varmasti ei tule. Pitää harkita ottaako riskin ja kuinka suuri se on.
Kyllä minä tiedän millaista kypsymätöntä pettämis ero rumpaa nykyään käydään ja annetaan lasten kärsiä. Minä olen päätynyt jatkamisen tielle pitkään pohdittuani ja mieheni kanssa puhuttuani. Tiedän myös miten voi käydä ,mutta sen riskin olen ottanut harkiten.
Kun ihmettelet, että kirjastako kirjoitin ,voin sen verran kertoa, että paras ystävättäreni on mielenterveyshoitaja ,joten kai ymmärrät, että olen saanut häneltä paljonfaktaa.
Kiva kuulla ettet ole pettäjä, anteeksi jos loukkasin. - Se vaimo
järjellä kirjoitti:
Entä jos miehesi ei halua puhua asiasta koska tietää että joutuisi sanomaan jotain mitä et halua kuulla,pieni vihje sinulle että jos miehesi on kuukaudessa soittanut tälle naiselle 150 kertaa niin tuo kielii jo rakastuneesta miehestä...varsinkin jos on ollut aina huono puhumaan.
Myönsi olleensa ihastunut tuohon naiseen. Kaippa sitä itsekkin ihastuisi sellaiseen jonka kanssa ei tarvitse arkea elää vaan voisi vaan kokea niitä hyviä hetkiä, ja kaikki olisi kuin linnun laulua.
Mutta kun en itse edes pysty ajattelemaan että pettäisin puolisoni, mahdollisuuksia toki olisi vaikka kuinka, mutta itsekunnioitukseni on senverran korkealla etten halua tehdä itsestäni halpaa.
Yritin yhtenä päivänä soittaa tälle naiselle miehen puhelimesta (siis ennen kuin hän vaihtoi puh.numeroaan), ei vastannut katkaisi puhelun heti, lähetin viestin miehen puhelimesta soita kulta, ei vastausta!
Halusin kai kokeilla, onko nainen enään kiinnostunut miehestäni, ilmeisesti ei ollut. Hän kyllä tiesi että ovat paljastuneet.
Mutta kaippa se päivä joskus risukasaankin paistaa, pitää vaan odotella, puhua, puhua ja puhua. - Se vaimo
villiruusu kirjoitti:
ehkä se siitä teilläkin vähitellen alkaa etenemään.
mutta kuitenkin on keskusteluyhteys saatu auki ja siitähän on hyvä edetä.
Onhan se kova pala kun mies selittää kuinka on koko ajan rakastanut ja eikä ole tarkoittanut loukata. Kun kuitenkin on loukannut, mutta ei jatkuva raivo ole kovinkaan rakentavaa, vaan siitä on päästävä yli minä puran raivoani käymällä kävelemässä ja hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä :)
Vihainen toki olen mutta kun jotenkin saa lankakerän purkautumaan niin siitä on hyvä jatkaa, purkamista!
Kiitos tuesta Villiruusu ja muutkin kaikki antavat omia näkökulmiaan tapahtuneeseen ja silloin itsekkin voi katsella etäämältä tapahtunut ja näkee tavallaan selvemmin. - vulliruusu
järjellä kirjoitti:
Entä jos miehesi ei halua puhua asiasta koska tietää että joutuisi sanomaan jotain mitä et halua kuulla,pieni vihje sinulle että jos miehesi on kuukaudessa soittanut tälle naiselle 150 kertaa niin tuo kielii jo rakastuneesta miehestä...varsinkin jos on ollut aina huono puhumaan.
hetken huumaa, joka ei loputtomiin kestä, siitä kehkeytyy joko rakkautta (mutta ei tuollalailla pettämällä) tai se latistuu pois. Epäiletkö miehen vilpittömyyttä ? Miksi hän nyt suojelisi vaimoaan ikäviltä tosiasioilta kun on jo noin syvästi loukannut? Ontuu tuo sinun selityksesi.
Ja taas , että on soittanut vaikka 2000 kertaa ,ei todista rakkaudesta vaan paremminkin takertumisesta tai hölmöydestä. Kuvitteles itseäsi pälpättämässä jonkun ukon kanssa tuollaisia määriä puhelimessa plus tekstarit. Minä en ainakaan uskoisi olevani moinen höyrypää, tolkku se on soitteluissakin. Siis 4-5 kertaa päivässä come on!! aikuiset ihmiset.
Minunkin mieheni lauloi naikkoselleen kaikki meidän kotiasiat, sänkyasioita myöten ( oli varmaan kiinnostavia keskusteluja lihapullan paistamisesta vuodevaatteiden vaihtoon) minä en olisi jaksanut kuunnella kenenkään miehen kotiasioita puhelimessa viikkoa kauempaa!! Kyllä ne kielenkannat aukeaa puhelimessa kun ei olla kasvot vastakkain. Siinä on niin paljon helpompi sanoa, että rakastan sinua, kuin suoraa päin naamaa. Puhelintahan käytetään terapiatarkoituksissa juuri tällaisille ihmisille , joiden on vaikea puhua suoraa toiselle ihmiselle.Niin se minunkin mieheni onhuono puhumaan (puhetta on toki alkanut vähitellen tulla enemmän). Olen jo kauan sitten tehntt sen huomion , että hän puhuu puhelimessa avoimemmin ja tuo esiin tunteitakin paremmin. Pitäsköhän tässä alkaa omat puhelinterapiat?? No , ei sentään kun ollaan päästy jo hyvään alkuun näin kasvotusten puhumisessakin ja halimisessa. - näin....
Se vaimo kirjoitti:
Myönsi olleensa ihastunut tuohon naiseen. Kaippa sitä itsekkin ihastuisi sellaiseen jonka kanssa ei tarvitse arkea elää vaan voisi vaan kokea niitä hyviä hetkiä, ja kaikki olisi kuin linnun laulua.
Mutta kun en itse edes pysty ajattelemaan että pettäisin puolisoni, mahdollisuuksia toki olisi vaikka kuinka, mutta itsekunnioitukseni on senverran korkealla etten halua tehdä itsestäni halpaa.
Yritin yhtenä päivänä soittaa tälle naiselle miehen puhelimesta (siis ennen kuin hän vaihtoi puh.numeroaan), ei vastannut katkaisi puhelun heti, lähetin viestin miehen puhelimesta soita kulta, ei vastausta!
Halusin kai kokeilla, onko nainen enään kiinnostunut miehestäni, ilmeisesti ei ollut. Hän kyllä tiesi että ovat paljastuneet.
Mutta kaippa se päivä joskus risukasaankin paistaa, pitää vaan odotella, puhua, puhua ja puhua.En ole kyseinen kirjoittaja jolle vastasit ja toivon sydämmestäni että saisitte asianne kuntoon.Helppoa se ei tule olemaan,tiedän sen kokemuksesta ja minulla ainakin vaikka kyseisestä tapahtumasta on jo vuosia tulee vieläkin niitä heikkoja hetkiä ja epäilyä mutta eteenpäin mennään hitaasti mutta varmasti....mutta halusin kommentoida sinulle tuota asiaa kun se toinen nainen ei sinulle vastaa niin minun mieheni oli kieltänyt silloin aikanaan naista vastaamasta puheluihini tai tekstiviesteihini ja he olivat keskenään sopineet näihin asioihin jonkunlaisen koodin mistä se toinen sitten varmasti tiesi että se oli mieheni joka ilmoitteli itsestään ja kun minä otin kerran puhelutiedot esille niin ukko kuvitteli olevansa fiksu ja oli hankkinut itsellen prepaid-liitymän että sai pidettyä vähän aikaa yhteyttä salaa ennenkuin jäi kiinni,silloinkin vähän omaa tyhmyyttään,mutta se oli silloin se. Toivon että sinun kohdalla ei ole näin vaikka meillä olikin.
- Kiitos!
Wau!
Yksi upeimmista ja antoisimmista ketjuista, mihin olen osallistunut!
Kiitos sinulle "Se vaimo"!
Osaat upealla tavalla jakaa ja jäsentää asiaasi!
Toivottavasti tästä kriisistä jää käteesi/ (käteenne?) jotain, mitä voit/ (voitte?) jälkeenpäin pitää yhtenä merkittävimmistä käännekohdista elämässäsi (elämässänne?)..--käännekohtana kohti avoimuutta ja todellista läheisyyttä..- villiruusu
kuin "kiitos", "se vaimo" olet todella saanut aikaan asiallisen ja meitä muita ja varmaan myös itseäsi hyödyttävän keskusteluketjun. Tässä ei muistaakseni juurikaan ole ollut ilkeilyjä tms. kuten niin monissa ketjuisa. Keskustelu on soljunut asiallisena ja antanut myös purkaa ja tuulettaa tunteita. Sinä olet ollut tässä keskustelussa runkona.
Kiitos sinulle ja kaikille muille ja ennen kaikkea onnea sinulle ja muillekkin ponnisteluissa eteenpäin. - Ihmettelevä
villiruusu kirjoitti:
kuin "kiitos", "se vaimo" olet todella saanut aikaan asiallisen ja meitä muita ja varmaan myös itseäsi hyödyttävän keskusteluketjun. Tässä ei muistaakseni juurikaan ole ollut ilkeilyjä tms. kuten niin monissa ketjuisa. Keskustelu on soljunut asiallisena ja antanut myös purkaa ja tuulettaa tunteita. Sinä olet ollut tässä keskustelussa runkona.
Kiitos sinulle ja kaikille muille ja ennen kaikkea onnea sinulle ja muillekkin ponnisteluissa eteenpäin.Tämä oli hyvä ja rehellinen keskusteluketju. Mutta ulkopuolisen silmissä tuntuu myös olevan jo käsittämättömiin mittasuhteisiin kasvanut katkeruus ja kauna. Vaimo, en ymmärrä miten miehesi voi enää rakastaa sinua jos olet noin täynnä vihaa?
Minusta sinun miehesi on hyvä, hellyyttä kaipaava tavallinen, ahkera mies. Hän tapasi naisen jolle halusi olla hyvä - näin voi ajatella. Oli ystävällinen, vei joulukuusen, ehkä lahjoja. Halusi hellyyttä, ja sai. Häpeää, koska tietää sinun tuomitsevan hänet ihmisenä epäkelvoksi ja huonoksi, mitä hän ei ole.
Hänen toiselle naiselle osoittamansa huomio ei ollut sinulta pois, sillä hän on tunnollinen aviomies sinulle.
Ei kukaan järkevä ihminen voi ajatella, että kun avioliitossa ollaan, suljetaan silmät ja korvat muilta naisilta tai miehiltä, lukitaan tunteet sisälle 30 vuodeksi, ja sitten joskus 70-kymppisinä uskalletaan leskenä toisiin suhteisiin...
Vain länsimaisessa kulttuurissa on ns. suksessiivinen avioliittokäsitys (toinen suhde vasta ensimmäisen loputtua), muissa kulttuureissa tunnetaan simultaaninen avioliitto - avioliitto, jossa miehellä on useita vaimoja tai naisella useita miehiä. Tutkijat ovat sitä mieltä että länsimainen avioliittokäsitys on ihmisen elinkaaren ja hedelmällisyysiän huomioonottaen luonnoton.
Myös käsitys romanttisesta rakkaudesta (sen myötä uskollisuusvaatimus)avioliiton perustana on mitä oudoin. Avioliittohan on sukujen välinen sopimus jälkeläisten ja omaisuuden siirrosta.
Miten - äly hoi
Ihmettelevä kirjoitti:
Tämä oli hyvä ja rehellinen keskusteluketju. Mutta ulkopuolisen silmissä tuntuu myös olevan jo käsittämättömiin mittasuhteisiin kasvanut katkeruus ja kauna. Vaimo, en ymmärrä miten miehesi voi enää rakastaa sinua jos olet noin täynnä vihaa?
Minusta sinun miehesi on hyvä, hellyyttä kaipaava tavallinen, ahkera mies. Hän tapasi naisen jolle halusi olla hyvä - näin voi ajatella. Oli ystävällinen, vei joulukuusen, ehkä lahjoja. Halusi hellyyttä, ja sai. Häpeää, koska tietää sinun tuomitsevan hänet ihmisenä epäkelvoksi ja huonoksi, mitä hän ei ole.
Hänen toiselle naiselle osoittamansa huomio ei ollut sinulta pois, sillä hän on tunnollinen aviomies sinulle.
Ei kukaan järkevä ihminen voi ajatella, että kun avioliitossa ollaan, suljetaan silmät ja korvat muilta naisilta tai miehiltä, lukitaan tunteet sisälle 30 vuodeksi, ja sitten joskus 70-kymppisinä uskalletaan leskenä toisiin suhteisiin...
Vain länsimaisessa kulttuurissa on ns. suksessiivinen avioliittokäsitys (toinen suhde vasta ensimmäisen loputtua), muissa kulttuureissa tunnetaan simultaaninen avioliitto - avioliitto, jossa miehellä on useita vaimoja tai naisella useita miehiä. Tutkijat ovat sitä mieltä että länsimainen avioliittokäsitys on ihmisen elinkaaren ja hedelmällisyysiän huomioonottaen luonnoton.
Myös käsitys romanttisesta rakkaudesta (sen myötä uskollisuusvaatimus)avioliiton perustana on mitä oudoin. Avioliittohan on sukujen välinen sopimus jälkeläisten ja omaisuuden siirrosta.
Mitenniin. sitä sinulta ei löydy. Olet juuri sellainen loiseläin jonka pitäisi saada oma siivunsa siitä toisen aviomiehestä.
Moraalikäsityksesi ovat omia keksimiäsi, kuinka ollakkaan, omaan tilanteeseesi sopivia. Ihan vaan pikkuneuvoksi sinulle, jotta elämässäsi johonkin etenisi: etsi vapaa mies itsellesi.
Vikaa ja katkeruutta tämän ketjun aloittaneesta naisesta voi löytää vain vähän. Miksi olet ottanut sen niin itseesi?
Turha sinun on provoilla, olet vain tyhjä luuseri. Mies lähti ja jätti sinut. Olet kuin joku eteerinen elokuvan diiva joka nyyhkii noita dramaattisia sanoja joilla ei ole oikean elämän kanssa muuta tekemistä kuin karvas maku. - villiruusu
Ihmettelevä kirjoitti:
Tämä oli hyvä ja rehellinen keskusteluketju. Mutta ulkopuolisen silmissä tuntuu myös olevan jo käsittämättömiin mittasuhteisiin kasvanut katkeruus ja kauna. Vaimo, en ymmärrä miten miehesi voi enää rakastaa sinua jos olet noin täynnä vihaa?
Minusta sinun miehesi on hyvä, hellyyttä kaipaava tavallinen, ahkera mies. Hän tapasi naisen jolle halusi olla hyvä - näin voi ajatella. Oli ystävällinen, vei joulukuusen, ehkä lahjoja. Halusi hellyyttä, ja sai. Häpeää, koska tietää sinun tuomitsevan hänet ihmisenä epäkelvoksi ja huonoksi, mitä hän ei ole.
Hänen toiselle naiselle osoittamansa huomio ei ollut sinulta pois, sillä hän on tunnollinen aviomies sinulle.
Ei kukaan järkevä ihminen voi ajatella, että kun avioliitossa ollaan, suljetaan silmät ja korvat muilta naisilta tai miehiltä, lukitaan tunteet sisälle 30 vuodeksi, ja sitten joskus 70-kymppisinä uskalletaan leskenä toisiin suhteisiin...
Vain länsimaisessa kulttuurissa on ns. suksessiivinen avioliittokäsitys (toinen suhde vasta ensimmäisen loputtua), muissa kulttuureissa tunnetaan simultaaninen avioliitto - avioliitto, jossa miehellä on useita vaimoja tai naisella useita miehiä. Tutkijat ovat sitä mieltä että länsimainen avioliittokäsitys on ihmisen elinkaaren ja hedelmällisyysiän huomioonottaen luonnoton.
Myös käsitys romanttisesta rakkaudesta (sen myötä uskollisuusvaatimus)avioliiton perustana on mitä oudoin. Avioliittohan on sukujen välinen sopimus jälkeläisten ja omaisuuden siirrosta.
Mitenkäsitystä ja ymmärrystä länsimaisen avioliiton ja parisuhteen kulusta. Ensin ihastus, rakastuminen ja rakkaus ,joka muuttaa muotoaan avioliiton vaiheiden ja kulun myötä. Minulla on 65 vuotias ystäväpariskunta , joka on avannut silmäni rakkausavioliiton iltapuolelle. He kertoivat, että rakkaus yhä elää ehkä hieman muuntuneena, he ovat onnellisia läheisestä, lämpimästä, luottavaisesta, toverillisesta, paljon onnellisia yhteisiä muistoja kantavasta hellästä suhteestaan. He sanoivat, että tämä on heidän suhteensa parasta aikaa. Ollaan välillä ominpäin välillä yhdessä miten halutaan.Tämä on suuri etuoikeus ,tämä meidän onni. Nykyajan uskottomuutta ja avioeroja he harmittelivat. Nykyään ei osasta oikeasti rakastaa, siis rakastaa toista, puolisoa. Vain itserakkaus kukoistaa. Tästä he olivat hyvin murheellisia.
Ehkä se on niin , etä nykyajan ihmiset eivät viitsi panostaa, ponnistella kasvaa ja kypsyä(ai ! sehän tekee kipeää)vaan luikkivat pakoon ja sitten useinmiten satuttavat itsensä todella pahasti samoin kuin siinä samassa läheisensä.
Katkeruutta en minäkään paljoa huomannut, oikeutettua raivoa kyllä! - MaunoMallinen
Ihmettelevä kirjoitti:
Tämä oli hyvä ja rehellinen keskusteluketju. Mutta ulkopuolisen silmissä tuntuu myös olevan jo käsittämättömiin mittasuhteisiin kasvanut katkeruus ja kauna. Vaimo, en ymmärrä miten miehesi voi enää rakastaa sinua jos olet noin täynnä vihaa?
Minusta sinun miehesi on hyvä, hellyyttä kaipaava tavallinen, ahkera mies. Hän tapasi naisen jolle halusi olla hyvä - näin voi ajatella. Oli ystävällinen, vei joulukuusen, ehkä lahjoja. Halusi hellyyttä, ja sai. Häpeää, koska tietää sinun tuomitsevan hänet ihmisenä epäkelvoksi ja huonoksi, mitä hän ei ole.
Hänen toiselle naiselle osoittamansa huomio ei ollut sinulta pois, sillä hän on tunnollinen aviomies sinulle.
Ei kukaan järkevä ihminen voi ajatella, että kun avioliitossa ollaan, suljetaan silmät ja korvat muilta naisilta tai miehiltä, lukitaan tunteet sisälle 30 vuodeksi, ja sitten joskus 70-kymppisinä uskalletaan leskenä toisiin suhteisiin...
Vain länsimaisessa kulttuurissa on ns. suksessiivinen avioliittokäsitys (toinen suhde vasta ensimmäisen loputtua), muissa kulttuureissa tunnetaan simultaaninen avioliitto - avioliitto, jossa miehellä on useita vaimoja tai naisella useita miehiä. Tutkijat ovat sitä mieltä että länsimainen avioliittokäsitys on ihmisen elinkaaren ja hedelmällisyysiän huomioonottaen luonnoton.
Myös käsitys romanttisesta rakkaudesta (sen myötä uskollisuusvaatimus)avioliiton perustana on mitä oudoin. Avioliittohan on sukujen välinen sopimus jälkeläisten ja omaisuuden siirrosta.
MitenOlen juuri samaa mieltä kanssasi!
Luin ketjun läpi ihan pelkästä mielenkiinnosta, sillä vastaavia kokemuksia ei itselläni ole puoleen eikä toiseen.
Huomioin määrätyt asiat tämän katkeran (syystäkin tietysti) vaimon tilityksestä ja ne ovat:
-Mahdoton syyttäminen ja tuomitseminen jatkuvasti sekä hänen itsensä kuin myös lapsiensa taholta.(miksi parisuhdetta on tarve purkaa keskenkasvuisten lasten kanssa? Kypsymättömyyttä!)
-Tuo jatkuva keskustelujen sekä kuulustelujen tarve, joka tuottaa miehelle pelkästään ahdistusta ja tuskaa. Se on suorastaan kiduttamista!
Näiden mainitsemieni seikkojen vuoksi voin vain todeta, että huh..huh..miesparka, enkä yhtään ihmettele hänen etsiytymistään täysin vastakohtaisen luonteen omaavan naisen seuraan. Kyllä tässäkin tapauksessa on syytä(vikaakin) todella paljon tuossa "armeliaassa" vaimossa, joka nyt hyvää hyvyyttään muka antaa miehelle uuden mahdollisuuden. Tosiasiassa hän ajaa miehen ahdinkoon, jossa tämän pää ei kestä enää enempää ja hän tekee oman ratkaisunsa...
Oikeanlaisessa ja hyvin toimivassa sekä tasapainoisessa liitossa ovat kulmakivinä puolisonsa arvostaminen, mutta myös kunnioittaminen. Ko. parisuhteen tärkeimpiä asioita en yhtään pysty näkemään noissa purkauksissa!
Tietysti tärkeitä asioita ovat myös rakkaus, anteeksianto, rehellisyys ja uskollisuus... - villiruusu
MaunoMallinen kirjoitti:
Olen juuri samaa mieltä kanssasi!
Luin ketjun läpi ihan pelkästä mielenkiinnosta, sillä vastaavia kokemuksia ei itselläni ole puoleen eikä toiseen.
Huomioin määrätyt asiat tämän katkeran (syystäkin tietysti) vaimon tilityksestä ja ne ovat:
-Mahdoton syyttäminen ja tuomitseminen jatkuvasti sekä hänen itsensä kuin myös lapsiensa taholta.(miksi parisuhdetta on tarve purkaa keskenkasvuisten lasten kanssa? Kypsymättömyyttä!)
-Tuo jatkuva keskustelujen sekä kuulustelujen tarve, joka tuottaa miehelle pelkästään ahdistusta ja tuskaa. Se on suorastaan kiduttamista!
Näiden mainitsemieni seikkojen vuoksi voin vain todeta, että huh..huh..miesparka, enkä yhtään ihmettele hänen etsiytymistään täysin vastakohtaisen luonteen omaavan naisen seuraan. Kyllä tässäkin tapauksessa on syytä(vikaakin) todella paljon tuossa "armeliaassa" vaimossa, joka nyt hyvää hyvyyttään muka antaa miehelle uuden mahdollisuuden. Tosiasiassa hän ajaa miehen ahdinkoon, jossa tämän pää ei kestä enää enempää ja hän tekee oman ratkaisunsa...
Oikeanlaisessa ja hyvin toimivassa sekä tasapainoisessa liitossa ovat kulmakivinä puolisonsa arvostaminen, mutta myös kunnioittaminen. Ko. parisuhteen tärkeimpiä asioita en yhtään pysty näkemään noissa purkauksissa!
Tietysti tärkeitä asioita ovat myös rakkaus, anteeksianto, rehellisyys ja uskollisuus...kokenut petetyksi tulemista. Kyllä siinä muutama kuukausi menee niin, että yrittää vain hengissä ja jotenkuten järjissä selvitä. Minusta sinä et ole sieltä erinomaisuuden hybriksestäsi mikään tätä vaimoa tuomitsemaan tai arvostelemaan. Ymmärrettävää on . että ensin tulee se shokki ja sitten vasta voidaan alkaa kunnolla puhumaan ja keskustelemaan. Anteeksi voi antaa mutta ei liian äkkinäisesti . Anteeksiannon vuoro tulee kun se tunne tulee. Mutta pettämistä ei voi koskaan täysin unohtaa (ei kumpikaan).
Sinun ymmärryksesi miehen hakeutumisesta toisen naisen luo on suorastaan loukkaava miestä kohtaan.
Onko hän niin nössö. Tajusitko muuten , että kuulustelut ja kyselyt tulivat vasta kun mies oli jäänyt kiinni pettämisestä. Voi, voi teitä miesparkoja kun isot pahat naiset teidät pienipippeliset eliöt murskaa. No, tuo oli sellainen harmistumisen ilmaus, anteeksi. - mitä varten on roskis!
MaunoMallinen kirjoitti:
Olen juuri samaa mieltä kanssasi!
Luin ketjun läpi ihan pelkästä mielenkiinnosta, sillä vastaavia kokemuksia ei itselläni ole puoleen eikä toiseen.
Huomioin määrätyt asiat tämän katkeran (syystäkin tietysti) vaimon tilityksestä ja ne ovat:
-Mahdoton syyttäminen ja tuomitseminen jatkuvasti sekä hänen itsensä kuin myös lapsiensa taholta.(miksi parisuhdetta on tarve purkaa keskenkasvuisten lasten kanssa? Kypsymättömyyttä!)
-Tuo jatkuva keskustelujen sekä kuulustelujen tarve, joka tuottaa miehelle pelkästään ahdistusta ja tuskaa. Se on suorastaan kiduttamista!
Näiden mainitsemieni seikkojen vuoksi voin vain todeta, että huh..huh..miesparka, enkä yhtään ihmettele hänen etsiytymistään täysin vastakohtaisen luonteen omaavan naisen seuraan. Kyllä tässäkin tapauksessa on syytä(vikaakin) todella paljon tuossa "armeliaassa" vaimossa, joka nyt hyvää hyvyyttään muka antaa miehelle uuden mahdollisuuden. Tosiasiassa hän ajaa miehen ahdinkoon, jossa tämän pää ei kestä enää enempää ja hän tekee oman ratkaisunsa...
Oikeanlaisessa ja hyvin toimivassa sekä tasapainoisessa liitossa ovat kulmakivinä puolisonsa arvostaminen, mutta myös kunnioittaminen. Ko. parisuhteen tärkeimpiä asioita en yhtään pysty näkemään noissa purkauksissa!
Tietysti tärkeitä asioita ovat myös rakkaus, anteeksianto, rehellisyys ja uskollisuus...Siis onks näin pölvästejä OIKEESTI olemassa..?!
- Se vaimo
MaunoMallinen kirjoitti:
Olen juuri samaa mieltä kanssasi!
Luin ketjun läpi ihan pelkästä mielenkiinnosta, sillä vastaavia kokemuksia ei itselläni ole puoleen eikä toiseen.
Huomioin määrätyt asiat tämän katkeran (syystäkin tietysti) vaimon tilityksestä ja ne ovat:
-Mahdoton syyttäminen ja tuomitseminen jatkuvasti sekä hänen itsensä kuin myös lapsiensa taholta.(miksi parisuhdetta on tarve purkaa keskenkasvuisten lasten kanssa? Kypsymättömyyttä!)
-Tuo jatkuva keskustelujen sekä kuulustelujen tarve, joka tuottaa miehelle pelkästään ahdistusta ja tuskaa. Se on suorastaan kiduttamista!
Näiden mainitsemieni seikkojen vuoksi voin vain todeta, että huh..huh..miesparka, enkä yhtään ihmettele hänen etsiytymistään täysin vastakohtaisen luonteen omaavan naisen seuraan. Kyllä tässäkin tapauksessa on syytä(vikaakin) todella paljon tuossa "armeliaassa" vaimossa, joka nyt hyvää hyvyyttään muka antaa miehelle uuden mahdollisuuden. Tosiasiassa hän ajaa miehen ahdinkoon, jossa tämän pää ei kestä enää enempää ja hän tekee oman ratkaisunsa...
Oikeanlaisessa ja hyvin toimivassa sekä tasapainoisessa liitossa ovat kulmakivinä puolisonsa arvostaminen, mutta myös kunnioittaminen. Ko. parisuhteen tärkeimpiä asioita en yhtään pysty näkemään noissa purkauksissa!
Tietysti tärkeitä asioita ovat myös rakkaus, anteeksianto, rehellisyys ja uskollisuus...Meillä ei ainakaan lapset tiedä asiasta mitään, sinä ilmeisesti sotkit kahden ihmisen asiat, ja kunnioitus ja luottamus on meillä ainakin ansaittava uudestaan, molempien.
Toki tajuan että parisuhteessa on jotain vikaa silloin kun toinen ajautuu, toisen ihmisen seuraan, ja sitä minä kyselen mikä oli se asia joka ajoi mieheni, vieraan seuraan, jotta voimme tulevaisuudessa välttää tällaisen.
Totta on että olen katkera ja vihainenkin, mutta en minä sitä mieheeni pura (ainakaan kaikkea)vaan käyn kävelyllä ja nyrkkeilyssä.
Ja koska mieheni on halukas pysymään kotona, perheensä luona, niin täytyyhän hänen kyetä kestämään myös minun tunteeni, eihän meidän suhteesta tule mitään jos jompikumpi tai kumpikin joutuu peittämään ns. kielteiset tunteet. - villiruusu
Se vaimo kirjoitti:
Meillä ei ainakaan lapset tiedä asiasta mitään, sinä ilmeisesti sotkit kahden ihmisen asiat, ja kunnioitus ja luottamus on meillä ainakin ansaittava uudestaan, molempien.
Toki tajuan että parisuhteessa on jotain vikaa silloin kun toinen ajautuu, toisen ihmisen seuraan, ja sitä minä kyselen mikä oli se asia joka ajoi mieheni, vieraan seuraan, jotta voimme tulevaisuudessa välttää tällaisen.
Totta on että olen katkera ja vihainenkin, mutta en minä sitä mieheeni pura (ainakaan kaikkea)vaan käyn kävelyllä ja nyrkkeilyssä.
Ja koska mieheni on halukas pysymään kotona, perheensä luona, niin täytyyhän hänen kyetä kestämään myös minun tunteeni, eihän meidän suhteesta tule mitään jos jompikumpi tai kumpikin joutuu peittämään ns. kielteiset tunteet.ettei kuka voi ajaa toista pettämään. Se on pettäjän oma päätös. Taustalla parisuhteessa tietenkin saattaa olla paljonkin selviteltäviä asioita. Siis, miehesi pettäminen ei ollut sinun syy ! Suhteeseen tarvitaan aina kaksi.
- Se vaimo
villiruusu kirjoitti:
ettei kuka voi ajaa toista pettämään. Se on pettäjän oma päätös. Taustalla parisuhteessa tietenkin saattaa olla paljonkin selviteltäviä asioita. Siis, miehesi pettäminen ei ollut sinun syy ! Suhteeseen tarvitaan aina kaksi.
Myös tästä keskusteltiin eilen/yöllä, miksi mieheni ei pysäyttänyt minua ja sanonut minulle että hei vaimo, meillä on jotain vikaa parisuhteessa. Vaan hän valitsi toisen naisen jolta haki sitä mikä olisi pitänyt kuulua meidän suhteeseen.
- rakenna uusia maapalloja..
Ihmettelevä kirjoitti:
Tämä oli hyvä ja rehellinen keskusteluketju. Mutta ulkopuolisen silmissä tuntuu myös olevan jo käsittämättömiin mittasuhteisiin kasvanut katkeruus ja kauna. Vaimo, en ymmärrä miten miehesi voi enää rakastaa sinua jos olet noin täynnä vihaa?
Minusta sinun miehesi on hyvä, hellyyttä kaipaava tavallinen, ahkera mies. Hän tapasi naisen jolle halusi olla hyvä - näin voi ajatella. Oli ystävällinen, vei joulukuusen, ehkä lahjoja. Halusi hellyyttä, ja sai. Häpeää, koska tietää sinun tuomitsevan hänet ihmisenä epäkelvoksi ja huonoksi, mitä hän ei ole.
Hänen toiselle naiselle osoittamansa huomio ei ollut sinulta pois, sillä hän on tunnollinen aviomies sinulle.
Ei kukaan järkevä ihminen voi ajatella, että kun avioliitossa ollaan, suljetaan silmät ja korvat muilta naisilta tai miehiltä, lukitaan tunteet sisälle 30 vuodeksi, ja sitten joskus 70-kymppisinä uskalletaan leskenä toisiin suhteisiin...
Vain länsimaisessa kulttuurissa on ns. suksessiivinen avioliittokäsitys (toinen suhde vasta ensimmäisen loputtua), muissa kulttuureissa tunnetaan simultaaninen avioliitto - avioliitto, jossa miehellä on useita vaimoja tai naisella useita miehiä. Tutkijat ovat sitä mieltä että länsimainen avioliittokäsitys on ihmisen elinkaaren ja hedelmällisyysiän huomioonottaen luonnoton.
Myös käsitys romanttisesta rakkaudesta (sen myötä uskollisuusvaatimus)avioliiton perustana on mitä oudoin. Avioliittohan on sukujen välinen sopimus jälkeläisten ja omaisuuden siirrosta.
MitenMitäs tutkijat sanois siihen, jos jokaisella miehellä olis vaikka kolme vaioa ja jokainen niistä tekisi kaksi lasta miehlle?
Miksi Kiinassa joudutaan ihan lailla rajoittamaan lasten määrää, eli siellä toimitaan vieläkin "luonnottomammin".. - Ihmettelevä
rakenna uusia maapalloja.. kirjoitti:
Mitäs tutkijat sanois siihen, jos jokaisella miehellä olis vaikka kolme vaioa ja jokainen niistä tekisi kaksi lasta miehlle?
Miksi Kiinassa joudutaan ihan lailla rajoittamaan lasten määrää, eli siellä toimitaan vieläkin "luonnottomammin"..Tuota noin, luepa juuri ilmestynyt Osmo Tammisalon "Rakkauden evoluutio - ihmisen parinvalinnan biologiaa".
Tässä viestiketjussahan on kyse naaraasta, joka alkaa käyttäytyä agressiivisesti sekä toista naarasta että sitä urosta kohtaan jonka kanssa on sopimuksenvaraisessa parisuhteessa.
En oikein suostu ymmärtämään tätä "uskollinen nyt ja ikuisesti kuoloon saakka" -hehkuttelua. Idioottimaista ajattelua aikuisilta (yli 40) ihmisiltä.
Ja tiedoksi sille joka epäili minun diivailevan kun mies on jättänyt - olen 27-vuotta ollut aviossa jo. Ja kriisejä on tullut - ja mennyt.
Ja kolmiodraamasta on läheistä tietoa.
Onko teidän mielestänne siis mahdotonta pitää sekä kukkakaalista että suklaasta? Tai rakastaa kahta miestä?
Lainaus tuosta mainitsemastani kirjasta, toisen ihmiskulttuurin mielipide:
"Yksi mies ei voi antaa paljon. Yksi mies antaa vain yhdenlaista ruokaa.Mutta kun sinulla on rakastajia,yksi tuo yhtä ja toinen tuo toista. Miehesikin antaa sinulle kaikkea hyvää. Mutta istua vain yhden miehen kanssa? Me emme tee niin. Onko yhdellä miehellä riittävästi ajatuksia sinulle?" - Se vaimo
Ihmettelevä kirjoitti:
Tuota noin, luepa juuri ilmestynyt Osmo Tammisalon "Rakkauden evoluutio - ihmisen parinvalinnan biologiaa".
Tässä viestiketjussahan on kyse naaraasta, joka alkaa käyttäytyä agressiivisesti sekä toista naarasta että sitä urosta kohtaan jonka kanssa on sopimuksenvaraisessa parisuhteessa.
En oikein suostu ymmärtämään tätä "uskollinen nyt ja ikuisesti kuoloon saakka" -hehkuttelua. Idioottimaista ajattelua aikuisilta (yli 40) ihmisiltä.
Ja tiedoksi sille joka epäili minun diivailevan kun mies on jättänyt - olen 27-vuotta ollut aviossa jo. Ja kriisejä on tullut - ja mennyt.
Ja kolmiodraamasta on läheistä tietoa.
Onko teidän mielestänne siis mahdotonta pitää sekä kukkakaalista että suklaasta? Tai rakastaa kahta miestä?
Lainaus tuosta mainitsemastani kirjasta, toisen ihmiskulttuurin mielipide:
"Yksi mies ei voi antaa paljon. Yksi mies antaa vain yhdenlaista ruokaa.Mutta kun sinulla on rakastajia,yksi tuo yhtä ja toinen tuo toista. Miehesikin antaa sinulle kaikkea hyvää. Mutta istua vain yhden miehen kanssa? Me emme tee niin. Onko yhdellä miehellä riittävästi ajatuksia sinulle?"tapasi elää, minun tapani elää on se että elän omasta tahdostani yhden ihmisen kanssa, jolta saan vain yhtä ruokaa, se on minun päätökseni.
Myös mieheni teki saman päätöksen silloin aikoinaan ja on ollut samaa mieltä pitkin matkaa, että tahtoo elää ja olla vain minun kanssani, paitsi että päätti toisin syyskuussa.
Silti on kumma että yhteinen ystävämme paljastui pettäjäksi, mieheni kauhisteli minun kanssa kuinka tämä nainen on käynyt vieraissa, kuinka väärin sellainen on ja kuiten mieheni pelasi samaa peliä itse.
Ilmeisesti mieheni on kaksinaismoralisti, sivusuhteet on sallittuja miehille, muttei naisille. - Ihmettelevä
Se vaimo kirjoitti:
tapasi elää, minun tapani elää on se että elän omasta tahdostani yhden ihmisen kanssa, jolta saan vain yhtä ruokaa, se on minun päätökseni.
Myös mieheni teki saman päätöksen silloin aikoinaan ja on ollut samaa mieltä pitkin matkaa, että tahtoo elää ja olla vain minun kanssani, paitsi että päätti toisin syyskuussa.
Silti on kumma että yhteinen ystävämme paljastui pettäjäksi, mieheni kauhisteli minun kanssa kuinka tämä nainen on käynyt vieraissa, kuinka väärin sellainen on ja kuiten mieheni pelasi samaa peliä itse.
Ilmeisesti mieheni on kaksinaismoralisti, sivusuhteet on sallittuja miehille, muttei naisille.Pyrin vain ottamaan huomioon tosiasiat ja logiikan. Tunteissa piehtarointi ei kuulu minun "tapoihini elää". Ehkä niihin kuitenkin kuuluu suurempi suvaitsevaisuus kuin monella muulla, enkä ole sen huomannut olevan haitaksi elämän varrella.
Jos miehesi ja sinä olette joskus tehneet elinikäisen uskollisuussopimuksen, se on hyvin kunnioitettavaa - mutta äärimmäisen epärealistista, kuten olet nyt ikäväksesi tullut huomaamaan. Me muut olemme tunnustaneet heikommuutemme ja vajavaisuutemme jo alkumetreillä.
Kellään ei voi olla yksinoikeutta toisen ihmisen ruumiiseen ja sieluun. Jos niin on, kyseessä on kaupankäynti joko prostituution tai avioliiton muodossa.
Rakkaus on jotain ihan muuta kuin omistamista. - ylenseksia kiitos
Se vaimo kirjoitti:
Meillä ei ainakaan lapset tiedä asiasta mitään, sinä ilmeisesti sotkit kahden ihmisen asiat, ja kunnioitus ja luottamus on meillä ainakin ansaittava uudestaan, molempien.
Toki tajuan että parisuhteessa on jotain vikaa silloin kun toinen ajautuu, toisen ihmisen seuraan, ja sitä minä kyselen mikä oli se asia joka ajoi mieheni, vieraan seuraan, jotta voimme tulevaisuudessa välttää tällaisen.
Totta on että olen katkera ja vihainenkin, mutta en minä sitä mieheeni pura (ainakaan kaikkea)vaan käyn kävelyllä ja nyrkkeilyssä.
Ja koska mieheni on halukas pysymään kotona, perheensä luona, niin täytyyhän hänen kyetä kestämään myös minun tunteeni, eihän meidän suhteesta tule mitään jos jompikumpi tai kumpikin joutuu peittämään ns. kielteiset tunteet... jää kiinni, pillu turvoksissa ..kehu isoja mulkkuja..äläkä käytä elämääsi yhen äijän kyttäämiseen..mixi pitäis sääliä pettäjää...kun itse on uhri...tai lesbo suhde siihen toiseen naiseen;arja imi pilluani ahnaasti..."sairauttako..elämä on"
- eukko
..mietipä mikä on itsearvostukseski ja omanarvontuntosi?
Mieti, mitä hyväksyt itsellesi ja mitkä ovat realistiset mahdollisuudet jatkaa.
Mä otin ukkoni tuollaisen tapauksen jälkeen takaisin kun niin vinkui, mutta kuuden vuoden jälkeen oli pakko myöntää että asia ei ikinä unohtunut ja että mies teki kaiken tietäen että kullin seikkailuja vieraissa en hyväksynyt.
Nyt kun tajusin, että en hyväksy itseäni kohdeltavan noin niin oli kuin taakka olis tippunut harteilta.
Nyt on hyvä. Olemme eronneet ja elämä on ihanaa. Tapailen vapaata, eronnutta miestä, me molemmat elämme omillamme, ja niin aiomme jatkaa. Seksi on ihanaa, ja itsensä hemmottelu on mahtavaa. Tunnen olevani nainen, joka määrää itse mihin elämääni vien.- villiruusu
samoja asioita mielessäni pyörittänyt. Jos tästä ei sittenkään pääse riittävästi uusille ulapoille. Tiedän , että jotkut ovat onnistuneet ja tosi hyvin, mutta ei läheskään kaikki. Pidän sinun ratkaisua yhtenä vaihtoehtona ,jos asiat ajautuvat siihen pisteeseen. En aio jäädä kitumaan vaan elää kypsän aikuisuuden täysillä ja paljolti myös omilla ehdoilla ,tapahtuu se sitten nykyisen miehen kanssa tai ilman. Odotan mieheni hyvittävän tekonsa , joka merkitsee mm. sitä, että pariterapiassa ja muuten suostuu kasvamaan ihmisenä ja miehenä ja rakentamaan uuden suhteen kanssani. Tuolle uskottomuuden rasittamalle suhteelle ei mitään kannata tai voi rakentaa. Täytyy ottaa uusi alku ja se on kovaa työtä ,koska siinä joutuu varsinkin pettäjä kasvotusten oman raadollisuuden kanssa. Jos hän todella rakastaa hän lähtee tähän muuten painukoon vaikka tunkiolle. Niin, ymmärrän , että onhan se minullekin kasvunpaikka ja jonkinlainen irtiotto siitä suhteesta, jossa minut petettiin.
Itsekunnioituksesta ja omanarvontunteesta sanoisin, että ne näkyvät juuri näissä valinnoissa. Vaika yritänkin jatkaa mieheni kanssa , en silti suostu mihin vain. Portit ovat auki joka suuntaan.
Hienoa, että olet löytänyt onnellisen elämän !
Kaikea hyvää sinulle jatkossakin.
- olin jo hulluksi tulossa
mutta jokainen tekee elämässään niin kun itse haluaa.Se alistaminen ja mitätöinti jota kesti valheineen vuosia,mulle riitti.
Lopulta oli kakkonenkin antamassa ohjeita miten meidän pitäs elää eli olin kauan aviossa.
Mutta voin sanoa että onneksi pääsin siitä selväjärkisenä vielä pois.Se piina mihin jouduin miehen ja hänen kakkosen kanssa on todella kuvottavaa.
Ei sitä päivää tule että annan itseäni halventaa niin paljon,ompa elämässä jotain jo opittukkin!- AuneK
Oikein..ja kumpa useimmat näistä kirjoittajista sen ymmärtäisivät ja oppisivat.
Turhaa energian tuhlausta on täällä nimitellä ja haukkua kakkosia kuin rakkikoirat. Se on pahinta itsensä alentamista! Mieshän on sen valintansa tehnyt liittonsa suhteen, kun sen toisen sänkyyn on astunut.
On turhaa näiden ykkösten täällä saarnata ns. kakkosille moraalista yms. sellaisesta.
Kyllä meillä jokaisella on oma napa lähempänä kuin jollain tuntemattomalla jossain matkojen päässä. Pyydetään ymmärrystä, ettei mentäisi varatun miehen sänkyyn. Harva kuitenkaan edes omassa elämässään miettii ihan vieraiden ihmisten loukkauksia. Näihin uskottomuuksiin kun on aina syytä niin sysissä kuin sepissä.
Pienimmän rikoksen tekee se kakkonen! Useinkin jopa tietämättään ja jos tietoisesti sen tekee, niin todella harva havittelee sitä toisen ukkoa "omakseen". Näillä ykkösvalittajilla näyttää olevan ihan vakioajatus se, että nyt kakkonen tulee ja ottaa miehen sekä hajoittaa perheen.
Likapyykki tulisi pestä kotona aina kahden kesken! Ei voisi jo tallottu vaimo itseään nolata ja nöyryyttää enempää, kun ottamalla yhteyden siihen kolmanteen.
Missä on aikuisen naisen ylpeys? - Se vaimo
Tämä kakkonen ei halua kuullakkaan minusta, eikä ilmeisesti ole soittanutkaan miehelleni.
Eilen saimme puhuttua miehen kanssa pitkkän, ja kyllähän me molemmat itkimme tapahtunutta ja sen seurauksia. Myös saimme ihan rakentavasti keskusteltua, normaaliin tyyliin ei kuulustelua, eikä kumpikaan päästellyt suustaan suurempia sammakoita. Noh, muutama ehkä, mieheni möläytti suustaan, että yhtä surkeaa seksiä hän on viimeksi saanut joskus teininä, kun nyt tämän naisen luona. Minä kielsin häntä kertomasta, en halua kuulla sellaisesta.
Tunteista me puhuimme, ja molemmille oli hyvin selvää että parisuhde on jäänyt tuuliajolle, eikä siihen kumpikaan ollut panostanut. Nyt päätimme varata toisillemme joka päivä hetken jolloin istumme alas ja puhumme ja kerran viikossa ainakin kunnollinen keskusteluaika. Myös halaukset sisällytettiin tähän sopimukseen. Nyt alkuun tietenkin tarvitsemme paljon aikaa keskusteluun koska molempien täytyy aloittaa toipuminen.
Eteenpäin yhdessä läpi myrskyn ja poudan, on meidän mottomme nykyään, nyt on se myrsky ja pouta tulee sitten aikanaan - uusi elämä
kannustan jatkamaan. Sinun tapauksessasi kuitenkin onnittelen hyvästä päätöksestä. Minullakin on ollut suhde, jossa mies mitätöi ja alisti. Siitä oli todella vaikea päästä irti, koska itsetuntoni poljettiin maahan. Miehesi on näköjään antanut kakkosenkin mellastaa kuin sika metsässä. Järkyttävää, millaista olet joutunut kärsimään.
Kaikki miehet eivät kuitenkaan ole samanlaisia ja toivottavasti sinäkin löydät sen, jonka kanssa koet täydellisen onnen. Se on kuitenkin surullista, ettei täydellisen onnen ja rakkauden kokeminen ole tae uskollisuudesta tulevaisuudessa.
Joidenkin parisuhteiden puolesta kannattaa kuitenkin taistella, mutta heikot suhteet voi heittää vaikka haaskoille kakkosille. Kokekoot oman kohtalonsa. Mitä varmimmin ex.miehesi alistaa nyt uutta naistaan. Itse olen kuullut entisen avomieheni ja uuden naisen vaiheista sen verran kuin omani toistoa, että tunsin jopa sääliä tätä naista kohtaan. Mutta onnea meille molemmille elämästä oppineille.. (minulla on menossa tämä parisuhteen parannusprosessi, toivottavasti läpäisen senkin :) - hirviökakkonen
AuneK kirjoitti:
Oikein..ja kumpa useimmat näistä kirjoittajista sen ymmärtäisivät ja oppisivat.
Turhaa energian tuhlausta on täällä nimitellä ja haukkua kakkosia kuin rakkikoirat. Se on pahinta itsensä alentamista! Mieshän on sen valintansa tehnyt liittonsa suhteen, kun sen toisen sänkyyn on astunut.
On turhaa näiden ykkösten täällä saarnata ns. kakkosille moraalista yms. sellaisesta.
Kyllä meillä jokaisella on oma napa lähempänä kuin jollain tuntemattomalla jossain matkojen päässä. Pyydetään ymmärrystä, ettei mentäisi varatun miehen sänkyyn. Harva kuitenkaan edes omassa elämässään miettii ihan vieraiden ihmisten loukkauksia. Näihin uskottomuuksiin kun on aina syytä niin sysissä kuin sepissä.
Pienimmän rikoksen tekee se kakkonen! Useinkin jopa tietämättään ja jos tietoisesti sen tekee, niin todella harva havittelee sitä toisen ukkoa "omakseen". Näillä ykkösvalittajilla näyttää olevan ihan vakioajatus se, että nyt kakkonen tulee ja ottaa miehen sekä hajoittaa perheen.
Likapyykki tulisi pestä kotona aina kahden kesken! Ei voisi jo tallottu vaimo itseään nolata ja nöyryyttää enempää, kun ottamalla yhteyden siihen kolmanteen.
Missä on aikuisen naisen ylpeys?olet ajattelematon. Jos kakkonenkin on antamassa ohjeita miten pitäisi elää, niin kyllä tällainen nainen on enemmän kuin röyhkeä! Ja mies on valjastanut itsensä aviovaimonsa ihmisyyden häväisemiseen. Hirviöitä ovat olleet molemmat!
Kyllä minä tässä raivolla saarnaisin kakkosten röyhkeydestä, luuletko että ovat täysin viattomia, luehan näiden ketjujen viestejä. Hyvä puoli tässä jutussa on se, että tuo hirviöukko lähti kakkosen matkaan. Enkä sitä väitä, etteikö kakkosiakin olisi monenlaisia, mutta ota huomioon että hirviökakkosiakin on olemassa. - koko totuus
AuneK kirjoitti:
Oikein..ja kumpa useimmat näistä kirjoittajista sen ymmärtäisivät ja oppisivat.
Turhaa energian tuhlausta on täällä nimitellä ja haukkua kakkosia kuin rakkikoirat. Se on pahinta itsensä alentamista! Mieshän on sen valintansa tehnyt liittonsa suhteen, kun sen toisen sänkyyn on astunut.
On turhaa näiden ykkösten täällä saarnata ns. kakkosille moraalista yms. sellaisesta.
Kyllä meillä jokaisella on oma napa lähempänä kuin jollain tuntemattomalla jossain matkojen päässä. Pyydetään ymmärrystä, ettei mentäisi varatun miehen sänkyyn. Harva kuitenkaan edes omassa elämässään miettii ihan vieraiden ihmisten loukkauksia. Näihin uskottomuuksiin kun on aina syytä niin sysissä kuin sepissä.
Pienimmän rikoksen tekee se kakkonen! Useinkin jopa tietämättään ja jos tietoisesti sen tekee, niin todella harva havittelee sitä toisen ukkoa "omakseen". Näillä ykkösvalittajilla näyttää olevan ihan vakioajatus se, että nyt kakkonen tulee ja ottaa miehen sekä hajoittaa perheen.
Likapyykki tulisi pestä kotona aina kahden kesken! Ei voisi jo tallottu vaimo itseään nolata ja nöyryyttää enempää, kun ottamalla yhteyden siihen kolmanteen.
Missä on aikuisen naisen ylpeys?yhteyttä siihen kakkoseen vaan päinvastoin. Olivat lopettaneet suhteen kakkosen kärähdettyä kotona.
Täytyi kuitenkin soitella ja lähettää sähköpostia minulle ja kertoa kuinka paljon parempi muka on ja, että "se oli suurta rakkautta, meidät oli tarkoitettu toisillemme". Vastasin siihen , että mitä te sitten vielä nyhjäätte omissa kodeissamme, jos se on SUURTA RAKKAUTTA luulisi teidän olevan yhdessä. Minun puolestani mieheni saa mennä jos sellaisen rakkauden on löytänyt. Sanoin kyllä, että en missään vaiheessa miehessäni ole rakastavan ihmisen merkkejä huomannut.En usko suuren rakkauden häntä koskeneen koska oli kotona aivan normaalin oloinen,tosin pettämisestä jotain tihkui kun minä ja miltei aikuinen tyttäreni se huomattiin. Jos oikein kovasti rakastaa kyllä se näkyy. SUURTA RAKKAUTTA ei tarvitse peitellä , sen voi huutaa ja näyttää koko maailmalle.
Se nainen ei ihan pienintä rikosta tehnyt kun petti miehensä ja lapsensa. Varmasti on sielläkin kärsitty.
Minulle tuli vaikutelma, että se nainen oli melkoinen reppana kun täytyi vielä minulle yrittää todistella olevansa parempi. Mieheni sanoi suhteen olleen sellaista kielletynhedelmän huumaa ja hän oli täys pässi kun siihen lähti. Siis ei ole ihme , että hän haluaa korjata mitä korjattavissa on.
En koe nolaavani itseäni. Ja ymmärrän vaimoja joiden tuska ja viha kohdistuu niihin toisiin naisiin. Minulla oli jotenkin helpompaa suhtautua häneen ,kun tiesin hänen luonteestaan, jopa mieheni häpeää, että sellaiseen sortui.
Oletko itse pettäjä se toinen nainen/mies kun noin huolta meistä petetyistä kannat ja syyttelet? Totta hiivatissa pettäminen kertoo siitä ,että suhteessa on ongelmia ,se vain on todella alkeellinen tapa alkaa niitä selvittämään (sellaisten avuttomien, puhumaan kykenemättömien lökäpöksyjen ja bimbojen). - villiruusu
Se vaimo kirjoitti:
Tämä kakkonen ei halua kuullakkaan minusta, eikä ilmeisesti ole soittanutkaan miehelleni.
Eilen saimme puhuttua miehen kanssa pitkkän, ja kyllähän me molemmat itkimme tapahtunutta ja sen seurauksia. Myös saimme ihan rakentavasti keskusteltua, normaaliin tyyliin ei kuulustelua, eikä kumpikaan päästellyt suustaan suurempia sammakoita. Noh, muutama ehkä, mieheni möläytti suustaan, että yhtä surkeaa seksiä hän on viimeksi saanut joskus teininä, kun nyt tämän naisen luona. Minä kielsin häntä kertomasta, en halua kuulla sellaisesta.
Tunteista me puhuimme, ja molemmille oli hyvin selvää että parisuhde on jäänyt tuuliajolle, eikä siihen kumpikaan ollut panostanut. Nyt päätimme varata toisillemme joka päivä hetken jolloin istumme alas ja puhumme ja kerran viikossa ainakin kunnollinen keskusteluaika. Myös halaukset sisällytettiin tähän sopimukseen. Nyt alkuun tietenkin tarvitsemme paljon aikaa keskusteluun koska molempien täytyy aloittaa toipuminen.
Eteenpäin yhdessä läpi myrskyn ja poudan, on meidän mottomme nykyään, nyt on se myrsky ja pouta tulee sitten aikanaanja ähäkutti noille eron jauhajille. Ette puikahtanet
"helpointa tietä". Kuulostaa upealta. Tiesit, että miehessäsi on potentiaalia. Todella olette pitkälle päässet lyhyessä ajassa. Toteamus, että avioliitto oli jäänyt tuuliajolle, kertoo että ymmärrätte molemmat mitä haluatte ja mihin suuntaatte.
Sinullahan on todella upea mies kaikesta sattuneesta huolimatta. Ei monikaan mies tuohon pystyisi ,ei minunkaan vaikka eteenpäin ollaan yhdessä menossa. Tässä täytyy olla myös se ,että osaat sinäkin hienosti asioita käsitellä. Kiitos ,sain sinulta paljon kykyä ymmärtää ja ihan tietoa siitä miten voisin yrittää toimia (sitä en tiedä onnistuuko se mieheni kanssa mutta kuitenkin).
Mahdottomanpaljon voimia ja onnea sinulle. Kiitos - ei pettynyt vaimo
Se vaimo kirjoitti:
Tämä kakkonen ei halua kuullakkaan minusta, eikä ilmeisesti ole soittanutkaan miehelleni.
Eilen saimme puhuttua miehen kanssa pitkkän, ja kyllähän me molemmat itkimme tapahtunutta ja sen seurauksia. Myös saimme ihan rakentavasti keskusteltua, normaaliin tyyliin ei kuulustelua, eikä kumpikaan päästellyt suustaan suurempia sammakoita. Noh, muutama ehkä, mieheni möläytti suustaan, että yhtä surkeaa seksiä hän on viimeksi saanut joskus teininä, kun nyt tämän naisen luona. Minä kielsin häntä kertomasta, en halua kuulla sellaisesta.
Tunteista me puhuimme, ja molemmille oli hyvin selvää että parisuhde on jäänyt tuuliajolle, eikä siihen kumpikaan ollut panostanut. Nyt päätimme varata toisillemme joka päivä hetken jolloin istumme alas ja puhumme ja kerran viikossa ainakin kunnollinen keskusteluaika. Myös halaukset sisällytettiin tähän sopimukseen. Nyt alkuun tietenkin tarvitsemme paljon aikaa keskusteluun koska molempien täytyy aloittaa toipuminen.
Eteenpäin yhdessä läpi myrskyn ja poudan, on meidän mottomme nykyään, nyt on se myrsky ja pouta tulee sitten aikanaan"mieheni möläytti suustaan, että yhtä surkeaa seksiä hän on viimeksi saanut joskus teininä, kun nyt tämän naisen luona"
Ja sinä rassukka uskot tuon!!!???:)
Ihan muuten vain hän kävi siellä naisen luona lähes joka päivä, soitteli ja tekstaili kuin seonnut..Jos miehesi sekosi huonosta teiniseksistä, niin voit ohjata hänet hoitoon välittömästi. Tuosta myös voi tehdä teidän seksin laadusta jokainen arvionsa. Mies on parisuhteessaan tyytynyt surkeaan seksiin, eikä osaa sitten sitä "ulkonakaan" vaatia. Voi surkeus, anna minun kaikki kestää!! :)
Ihan sekopää on ukkosi ja hänestä vielä jaksat taistella!
Yleensä nämä petturimiehet ovat varsinaisia pelkureita, kun suhde paljastuu. Mieshän ei lähtisi yksin asumaan suurin surminkaan, varsinkaAN jos on itse talonsa rakentanut ynnä muuta omaisuutta jo kertynyt. Mieheen iskee tuossa vaiheessa materiamania..Hän valehetelee sille ressukkavaimolleen ummet ja lammet, että saisi pitää elämänsä ennallaan kaikilta puitteiltaan. (näitä on lähipiirissä nähty)
Just noin puolustelee mies jolla on jo "paskat housuissa"! Kulisseissa eläminen tossun allakin on parempi vaihtoehto kuin taivasalla. Ja moni jatkaja joutuukin sellaisen kyttäyksen ja syynäyksen piiriin ettei arvaakaan. Ero on vuosien päästä sitten lähes aina edessä, sillä kerran rikottua on vaikea saada enää uudenveroiseksi ja ehjäksi. - mieltä
ei pettynyt vaimo kirjoitti:
"mieheni möläytti suustaan, että yhtä surkeaa seksiä hän on viimeksi saanut joskus teininä, kun nyt tämän naisen luona"
Ja sinä rassukka uskot tuon!!!???:)
Ihan muuten vain hän kävi siellä naisen luona lähes joka päivä, soitteli ja tekstaili kuin seonnut..Jos miehesi sekosi huonosta teiniseksistä, niin voit ohjata hänet hoitoon välittömästi. Tuosta myös voi tehdä teidän seksin laadusta jokainen arvionsa. Mies on parisuhteessaan tyytynyt surkeaan seksiin, eikä osaa sitten sitä "ulkonakaan" vaatia. Voi surkeus, anna minun kaikki kestää!! :)
Ihan sekopää on ukkosi ja hänestä vielä jaksat taistella!
Yleensä nämä petturimiehet ovat varsinaisia pelkureita, kun suhde paljastuu. Mieshän ei lähtisi yksin asumaan suurin surminkaan, varsinkaAN jos on itse talonsa rakentanut ynnä muuta omaisuutta jo kertynyt. Mieheen iskee tuossa vaiheessa materiamania..Hän valehetelee sille ressukkavaimolleen ummet ja lammet, että saisi pitää elämänsä ennallaan kaikilta puitteiltaan. (näitä on lähipiirissä nähty)
Just noin puolustelee mies jolla on jo "paskat housuissa"! Kulisseissa eläminen tossun allakin on parempi vaihtoehto kuin taivasalla. Ja moni jatkaja joutuukin sellaisen kyttäyksen ja syynäyksen piiriin ettei arvaakaan. Ero on vuosien päästä sitten lähes aina edessä, sillä kerran rikottua on vaikea saada enää uudenveroiseksi ja ehjäksi.Olen kanssasi valitettavasti TÄYSIN samaa mieltä,jos ukkosi tollasia puhuu niin onkohan rehellistä sanaa asiasta päästäny koskaan!
- villiruusu
Se vaimo kirjoitti:
Tämä kakkonen ei halua kuullakkaan minusta, eikä ilmeisesti ole soittanutkaan miehelleni.
Eilen saimme puhuttua miehen kanssa pitkkän, ja kyllähän me molemmat itkimme tapahtunutta ja sen seurauksia. Myös saimme ihan rakentavasti keskusteltua, normaaliin tyyliin ei kuulustelua, eikä kumpikaan päästellyt suustaan suurempia sammakoita. Noh, muutama ehkä, mieheni möläytti suustaan, että yhtä surkeaa seksiä hän on viimeksi saanut joskus teininä, kun nyt tämän naisen luona. Minä kielsin häntä kertomasta, en halua kuulla sellaisesta.
Tunteista me puhuimme, ja molemmille oli hyvin selvää että parisuhde on jäänyt tuuliajolle, eikä siihen kumpikaan ollut panostanut. Nyt päätimme varata toisillemme joka päivä hetken jolloin istumme alas ja puhumme ja kerran viikossa ainakin kunnollinen keskusteluaika. Myös halaukset sisällytettiin tähän sopimukseen. Nyt alkuun tietenkin tarvitsemme paljon aikaa keskusteluun koska molempien täytyy aloittaa toipuminen.
Eteenpäin yhdessä läpi myrskyn ja poudan, on meidän mottomme nykyään, nyt on se myrsky ja pouta tulee sitten aikanaantuota nimimerkkiä "Usko vaan" vaan jatka omaa tietä. Hänestä nyt pursuaa varmaan syystäkin valtavasti katkeruutta mutta se ei ole koko totuus kuten tiedät. Toiset onnistuvat rakentamaan suhteensa uudelleen ja siitä saa ja pitää olla onnellinen ja kiitollinen. Toisaalta ymmärrän niitä ,jotka kärsivät ja kituvat omien taakkojensa alla. Katkeruus ja jokaisen pettäjän leimaaminen tismalleen samanlaiseksi ei ole paikallaan. Katkeruus on niin tuhoisaa katkeralle itselleen , siksi siitä tulisi päästä eroon
- kukahan sinä olet?
ei pettynyt vaimo kirjoitti:
"mieheni möläytti suustaan, että yhtä surkeaa seksiä hän on viimeksi saanut joskus teininä, kun nyt tämän naisen luona"
Ja sinä rassukka uskot tuon!!!???:)
Ihan muuten vain hän kävi siellä naisen luona lähes joka päivä, soitteli ja tekstaili kuin seonnut..Jos miehesi sekosi huonosta teiniseksistä, niin voit ohjata hänet hoitoon välittömästi. Tuosta myös voi tehdä teidän seksin laadusta jokainen arvionsa. Mies on parisuhteessaan tyytynyt surkeaan seksiin, eikä osaa sitten sitä "ulkonakaan" vaatia. Voi surkeus, anna minun kaikki kestää!! :)
Ihan sekopää on ukkosi ja hänestä vielä jaksat taistella!
Yleensä nämä petturimiehet ovat varsinaisia pelkureita, kun suhde paljastuu. Mieshän ei lähtisi yksin asumaan suurin surminkaan, varsinkaAN jos on itse talonsa rakentanut ynnä muuta omaisuutta jo kertynyt. Mieheen iskee tuossa vaiheessa materiamania..Hän valehetelee sille ressukkavaimolleen ummet ja lammet, että saisi pitää elämänsä ennallaan kaikilta puitteiltaan. (näitä on lähipiirissä nähty)
Just noin puolustelee mies jolla on jo "paskat housuissa"! Kulisseissa eläminen tossun allakin on parempi vaihtoehto kuin taivasalla. Ja moni jatkaja joutuukin sellaisen kyttäyksen ja syynäyksen piiriin ettei arvaakaan. Ero on vuosien päästä sitten lähes aina edessä, sillä kerran rikottua on vaikea saada enää uudenveroiseksi ja ehjäksi.nyt täytyy sanoa että vaikka et olisi pettynyt, niin KATKERA ja IVALLINEN sinä todella olet!
Mistähän tämä voi johtua? Oletko itse jätetyksi jäänyt kakkonen? Miksi otit tämän asian niin itseesi? Mistä nämä sinusta kumpuavat sanat kertovat, olisimme enemmän kuin kiinnostuneita tietämään sinun tarinastasi!
Ihan oikeasti, uskottomuuden käsittely on todella vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin se pettäminen. Pettämisellä ei ole järjen kanssa tekemistä, siksi asiat ovat kuten mies kertoi. Minä ainakin uskon sen täysin. - katkera tapaus
ei pettynyt vaimo kirjoitti:
"mieheni möläytti suustaan, että yhtä surkeaa seksiä hän on viimeksi saanut joskus teininä, kun nyt tämän naisen luona"
Ja sinä rassukka uskot tuon!!!???:)
Ihan muuten vain hän kävi siellä naisen luona lähes joka päivä, soitteli ja tekstaili kuin seonnut..Jos miehesi sekosi huonosta teiniseksistä, niin voit ohjata hänet hoitoon välittömästi. Tuosta myös voi tehdä teidän seksin laadusta jokainen arvionsa. Mies on parisuhteessaan tyytynyt surkeaan seksiin, eikä osaa sitten sitä "ulkonakaan" vaatia. Voi surkeus, anna minun kaikki kestää!! :)
Ihan sekopää on ukkosi ja hänestä vielä jaksat taistella!
Yleensä nämä petturimiehet ovat varsinaisia pelkureita, kun suhde paljastuu. Mieshän ei lähtisi yksin asumaan suurin surminkaan, varsinkaAN jos on itse talonsa rakentanut ynnä muuta omaisuutta jo kertynyt. Mieheen iskee tuossa vaiheessa materiamania..Hän valehetelee sille ressukkavaimolleen ummet ja lammet, että saisi pitää elämänsä ennallaan kaikilta puitteiltaan. (näitä on lähipiirissä nähty)
Just noin puolustelee mies jolla on jo "paskat housuissa"! Kulisseissa eläminen tossun allakin on parempi vaihtoehto kuin taivasalla. Ja moni jatkaja joutuukin sellaisen kyttäyksen ja syynäyksen piiriin ettei arvaakaan. Ero on vuosien päästä sitten lähes aina edessä, sillä kerran rikottua on vaikea saada enää uudenveroiseksi ja ehjäksi.tyhmyyden tyhmyys. Se taitaa olla vaikea ymmärtää, että uskoton ei useinkaan ole halunnut loukatata sitä aviopuolisoaan ja haluaakin aidosti jatkaa ja parantaa entistä parisuhdettaan.
Miksi sitten ollaan uskottomia, vaikka seksikin on surkeaa. Sitähän sitä juuri selvitellään, sillä kun ei ole järjellisen toiminnan kanssa mitään tekemistä ja pettäjäkin se itse tajuaa.
Kummallinen "halki poikki ja pinoon" persoona olet, tuskin oma parisuhteesi on hyvillä kantimilla. Taidat olla eronnut ja mökötät siellä pc:n ääressä myrkkyttämässä muitakin. - viittikö
kukahan sinä olet? kirjoitti:
nyt täytyy sanoa että vaikka et olisi pettynyt, niin KATKERA ja IVALLINEN sinä todella olet!
Mistähän tämä voi johtua? Oletko itse jätetyksi jäänyt kakkonen? Miksi otit tämän asian niin itseesi? Mistä nämä sinusta kumpuavat sanat kertovat, olisimme enemmän kuin kiinnostuneita tietämään sinun tarinastasi!
Ihan oikeasti, uskottomuuden käsittely on todella vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin se pettäminen. Pettämisellä ei ole järjen kanssa tekemistä, siksi asiat ovat kuten mies kertoi. Minä ainakin uskon sen täysin.En ole kakkonen,en pettäjä eikä minua ole petetty,enkä myöskään ole ivallinen enkä katkera mutta suoraan sanottuna täällä kirjoittelee naiset joiden miehet ovat jääneet kiinni pettämisestä niinsanottuja neuvoja vaimokkeelle joka elää miehensä kanssa tällä hetkellä oman elämänsä kannalta erittäin ratkaisevaa aikaa ja te kaikki neuvotte häntä uskomaan mieheen ja yrittämään uudelleen, eikä siinä sinällään mitään pahaa ole, mutta pystyttekö todella olemaan puolueellisia...???? Terve maalaisjärkikin jo sanoo että tämä mies kusettaa vaimoaan ja syvästi. Hän sanoo vaimolleen juuri sen mitä vaimo haluaa kuulla, että pääsisi kuulusteluista eroon,ei kukaan mies halua jatkaa suhdetta noinkaan kauan jos se kakkonen on niin surkea sängyssä kuin mies antaa vaimonsa olettaa taikka ole päivässä monta kertaa yhteydessä tähän surkeaan tapaukseen. Mies vain yksinkertaisesti haluaa vaimon pois kimpustaan ja tietää keinon millä saa sen aikaiseksi. En haluaisi satuttaa taikka loukata tätä kyseistä vaimoa koska hän varmasti on jo muutenkin tuskissaan mutta sanon kyllä suoraan sen että miehesi ei ole sinulle edelleenkään rehellinen, ei ainakaan niitten asioitten perusteella joita olet tänne kirjoittanut. Kysymys kuuluukin että kuinka kauan annat itsesi olla kusetettavana? Minulla on hyvä ystävä jolle kävi niinkuin sinulle, eikä hänkään saanut touutta ennenkuin meni sen kakkosen työpaikalle kysymään koska epäili miehensä juttuja koko ajan,sieltä rupesi sitten kuulumaan täysin erilaista tekstiä. Jos minä olisin sinun tilanteessa niin menisin kyllä sen kakkosen luo kysymään missä mennään ennenkuin tekisin mitään lopullisia päätöksiä elämälleni koska mieheltäsi et tule totuutta kuulemaan.
- Villiruusu
viittikö kirjoitti:
En ole kakkonen,en pettäjä eikä minua ole petetty,enkä myöskään ole ivallinen enkä katkera mutta suoraan sanottuna täällä kirjoittelee naiset joiden miehet ovat jääneet kiinni pettämisestä niinsanottuja neuvoja vaimokkeelle joka elää miehensä kanssa tällä hetkellä oman elämänsä kannalta erittäin ratkaisevaa aikaa ja te kaikki neuvotte häntä uskomaan mieheen ja yrittämään uudelleen, eikä siinä sinällään mitään pahaa ole, mutta pystyttekö todella olemaan puolueellisia...???? Terve maalaisjärkikin jo sanoo että tämä mies kusettaa vaimoaan ja syvästi. Hän sanoo vaimolleen juuri sen mitä vaimo haluaa kuulla, että pääsisi kuulusteluista eroon,ei kukaan mies halua jatkaa suhdetta noinkaan kauan jos se kakkonen on niin surkea sängyssä kuin mies antaa vaimonsa olettaa taikka ole päivässä monta kertaa yhteydessä tähän surkeaan tapaukseen. Mies vain yksinkertaisesti haluaa vaimon pois kimpustaan ja tietää keinon millä saa sen aikaiseksi. En haluaisi satuttaa taikka loukata tätä kyseistä vaimoa koska hän varmasti on jo muutenkin tuskissaan mutta sanon kyllä suoraan sen että miehesi ei ole sinulle edelleenkään rehellinen, ei ainakaan niitten asioitten perusteella joita olet tänne kirjoittanut. Kysymys kuuluukin että kuinka kauan annat itsesi olla kusetettavana? Minulla on hyvä ystävä jolle kävi niinkuin sinulle, eikä hänkään saanut touutta ennenkuin meni sen kakkosen työpaikalle kysymään koska epäili miehensä juttuja koko ajan,sieltä rupesi sitten kuulumaan täysin erilaista tekstiä. Jos minä olisin sinun tilanteessa niin menisin kyllä sen kakkosen luo kysymään missä mennään ennenkuin tekisin mitään lopullisia päätöksiä elämälleni koska mieheltäsi et tule totuutta kuulemaan.
ne vaan raakkuu. Vaimo arvioi itse miehensä puheet, koska parhaiten miehensä tuntee. Ei kaikki miehet ole läpeensä mätiä paskoja. Jos ystävällesi kävi kylmät ei sillä ole mitään tekemistä tämän suhteen kanssa. Uskon , että vaimo tietää mahdollisuuden valehtelemiseen (ei hän ole tyhmä) mutta on valinnut nykyisen tien harkiten ja miehen kanssa puhuen. Ainahan asiassa kuin asiassa voi vetää vesiperän. Mutta, rohkea rokan syö. Onko tässä mitään menetettävää???
Luottaisin vaimon terveeseen maalaisjärkeen
Toivon, että onnistutte !!! - tulevaisuus näyttää
viittikö kirjoitti:
En ole kakkonen,en pettäjä eikä minua ole petetty,enkä myöskään ole ivallinen enkä katkera mutta suoraan sanottuna täällä kirjoittelee naiset joiden miehet ovat jääneet kiinni pettämisestä niinsanottuja neuvoja vaimokkeelle joka elää miehensä kanssa tällä hetkellä oman elämänsä kannalta erittäin ratkaisevaa aikaa ja te kaikki neuvotte häntä uskomaan mieheen ja yrittämään uudelleen, eikä siinä sinällään mitään pahaa ole, mutta pystyttekö todella olemaan puolueellisia...???? Terve maalaisjärkikin jo sanoo että tämä mies kusettaa vaimoaan ja syvästi. Hän sanoo vaimolleen juuri sen mitä vaimo haluaa kuulla, että pääsisi kuulusteluista eroon,ei kukaan mies halua jatkaa suhdetta noinkaan kauan jos se kakkonen on niin surkea sängyssä kuin mies antaa vaimonsa olettaa taikka ole päivässä monta kertaa yhteydessä tähän surkeaan tapaukseen. Mies vain yksinkertaisesti haluaa vaimon pois kimpustaan ja tietää keinon millä saa sen aikaiseksi. En haluaisi satuttaa taikka loukata tätä kyseistä vaimoa koska hän varmasti on jo muutenkin tuskissaan mutta sanon kyllä suoraan sen että miehesi ei ole sinulle edelleenkään rehellinen, ei ainakaan niitten asioitten perusteella joita olet tänne kirjoittanut. Kysymys kuuluukin että kuinka kauan annat itsesi olla kusetettavana? Minulla on hyvä ystävä jolle kävi niinkuin sinulle, eikä hänkään saanut touutta ennenkuin meni sen kakkosen työpaikalle kysymään koska epäili miehensä juttuja koko ajan,sieltä rupesi sitten kuulumaan täysin erilaista tekstiä. Jos minä olisin sinun tilanteessa niin menisin kyllä sen kakkosen luo kysymään missä mennään ennenkuin tekisin mitään lopullisia päätöksiä elämälleni koska mieheltäsi et tule totuutta kuulemaan.
On päivänselvää. että uskottoman teot ovat mitä alhaisimmat. Niin intohimoista ja ihastuksen sokaisemaa kuin tälläinen salasuhde on yhdeltä kantilta, niin likaista ja alhaista se on toiselta puolelta. Sinä näköjään kuulut niihin, jotka haluavat tonkia esiin kaikki likaiset yksityiskohdat. Ketä se hyödyttää? Kun puhutaan pettämisestä, niin teot ei ole yhtä kuin tarkoitus. On kuitenkin hyvä asia, että tuot esiin myös miesten petollisuuden ja ne painetaan mieliin aivan varmasti. Kun parisuhdetta alkaa rakentamaan uudelleen, niin jossakin vaiheessa on uskallettava luottaa. Luottamus ei tule heti, ei vaikka me muut sen kokeneet kertoisimme omista kokemuksistamme, se on löydettävä jokaisen itse.
- Se vaimo
ei pettynyt vaimo kirjoitti:
"mieheni möläytti suustaan, että yhtä surkeaa seksiä hän on viimeksi saanut joskus teininä, kun nyt tämän naisen luona"
Ja sinä rassukka uskot tuon!!!???:)
Ihan muuten vain hän kävi siellä naisen luona lähes joka päivä, soitteli ja tekstaili kuin seonnut..Jos miehesi sekosi huonosta teiniseksistä, niin voit ohjata hänet hoitoon välittömästi. Tuosta myös voi tehdä teidän seksin laadusta jokainen arvionsa. Mies on parisuhteessaan tyytynyt surkeaan seksiin, eikä osaa sitten sitä "ulkonakaan" vaatia. Voi surkeus, anna minun kaikki kestää!! :)
Ihan sekopää on ukkosi ja hänestä vielä jaksat taistella!
Yleensä nämä petturimiehet ovat varsinaisia pelkureita, kun suhde paljastuu. Mieshän ei lähtisi yksin asumaan suurin surminkaan, varsinkaAN jos on itse talonsa rakentanut ynnä muuta omaisuutta jo kertynyt. Mieheen iskee tuossa vaiheessa materiamania..Hän valehetelee sille ressukkavaimolleen ummet ja lammet, että saisi pitää elämänsä ennallaan kaikilta puitteiltaan. (näitä on lähipiirissä nähty)
Just noin puolustelee mies jolla on jo "paskat housuissa"! Kulisseissa eläminen tossun allakin on parempi vaihtoehto kuin taivasalla. Ja moni jatkaja joutuukin sellaisen kyttäyksen ja syynäyksen piiriin ettei arvaakaan. Ero on vuosien päästä sitten lähes aina edessä, sillä kerran rikottua on vaikea saada enää uudenveroiseksi ja ehjäksi.miehestäni, vaan mieheni taistelee minusta, siinä on se ero. Siksi juuri sanoin miehelleni etten halua kuulla hänen arviotaan seksin laadusta, jotta hänen ei tarvitse valehdella, mutta jotain tietenkin kertoo se että seksuaalinen kanssa käyminen on tapahtunut naisen kotona, teini-ikäisen tyttären ollessa paikalla ja miehelläni on ollut kiire kotiin ettei vain narahda, yleensä klo: 18-19 välillä.
Minulle on tietenkin aivan sama jos mieheni olisi kokenut vaikka mitä uusia juttuja, saisinhan niistä jotain omaan seksielämääni, koska mieheni on aika ahdasmielinen erilaisten seksityylien suhteen. Sitten kun haluan miestäni, vielä en oikein halua.
Ei meillä ole tarkoitus rikkottua korjata, vaan siivota entisen suhteen sirpaleet ja rakentaa kokonaan uutta, paremmin toimivaa. Tietysti mietimme mitä hyvää on ollut liitossamme ja mitä huonoa. Hyvät asiat haluamme uuteen suhteeseemme ja huonoja emme, vaan niiden tilalle mietimme sellaisia juttuja joita molemmat haluavat ja joita ei ole ollut. - Se vaimo
viittikö kirjoitti:
En ole kakkonen,en pettäjä eikä minua ole petetty,enkä myöskään ole ivallinen enkä katkera mutta suoraan sanottuna täällä kirjoittelee naiset joiden miehet ovat jääneet kiinni pettämisestä niinsanottuja neuvoja vaimokkeelle joka elää miehensä kanssa tällä hetkellä oman elämänsä kannalta erittäin ratkaisevaa aikaa ja te kaikki neuvotte häntä uskomaan mieheen ja yrittämään uudelleen, eikä siinä sinällään mitään pahaa ole, mutta pystyttekö todella olemaan puolueellisia...???? Terve maalaisjärkikin jo sanoo että tämä mies kusettaa vaimoaan ja syvästi. Hän sanoo vaimolleen juuri sen mitä vaimo haluaa kuulla, että pääsisi kuulusteluista eroon,ei kukaan mies halua jatkaa suhdetta noinkaan kauan jos se kakkonen on niin surkea sängyssä kuin mies antaa vaimonsa olettaa taikka ole päivässä monta kertaa yhteydessä tähän surkeaan tapaukseen. Mies vain yksinkertaisesti haluaa vaimon pois kimpustaan ja tietää keinon millä saa sen aikaiseksi. En haluaisi satuttaa taikka loukata tätä kyseistä vaimoa koska hän varmasti on jo muutenkin tuskissaan mutta sanon kyllä suoraan sen että miehesi ei ole sinulle edelleenkään rehellinen, ei ainakaan niitten asioitten perusteella joita olet tänne kirjoittanut. Kysymys kuuluukin että kuinka kauan annat itsesi olla kusetettavana? Minulla on hyvä ystävä jolle kävi niinkuin sinulle, eikä hänkään saanut touutta ennenkuin meni sen kakkosen työpaikalle kysymään koska epäili miehensä juttuja koko ajan,sieltä rupesi sitten kuulumaan täysin erilaista tekstiä. Jos minä olisin sinun tilanteessa niin menisin kyllä sen kakkosen luo kysymään missä mennään ennenkuin tekisin mitään lopullisia päätöksiä elämälleni koska mieheltäsi et tule totuutta kuulemaan.
Tämä nainen juoksee pakoon, nakkaa luurin korvaan...
Tiedän hänen nimensä, osoitteensa, työpaikkansa, lasten nimet ja iät.
Ei ole mikään tyttönen enään tämä nainen vaan sellainen 40 ikäinen. Ensimmäisen kahden viikon aikana yritin useastikkin ottaa kiinni tämän naisen.
Kyllähän minä tiedän että mieheni tekee kaikkensa ettei lentäisi pellolle, ja silloin puhuukin mitä luulee minun haluavan kuulla, en kuitenkaan ole niin sinisilmäinen vaikka en nähnytkään pettämistä heti. Tietenkin voisin käyttää hyväksi sitä että mieheni puhuu unissaa, ja silloin jos kyselee niin vastaa aina ja puhuu tottakin :)
Minä annoin tavallaan miehelleni vapaat kädet päättää mitä haluaa, lähteekö vaiko jääkö, hän halusi jäädä. Jos olisi valinnut lähtemisen olisi saanut mennä ilman puheita, kun halusi jäädä joutuu osoittamaan sen että minä olen se tärkein, että rakastaa minua ja minä lupasin miehelle ilmoittaa vuoden päästä, eli 23.3.2007 miten meille käy, en aiemmin, en myöhemmin.
Tämä voi tietenkin olla jonkun mielestä julmaa, mutta en voi luvata ennenkuin näen että mieheni on tosissaan, ja on valmis tekemään kaikkensa suhteemme eteen, en tietenkään itsekkään makaa ja odota huomiota ja hellyyttä vaan annan myös itse sitä. - Se vaimo
uusi elämä kirjoitti:
kannustan jatkamaan. Sinun tapauksessasi kuitenkin onnittelen hyvästä päätöksestä. Minullakin on ollut suhde, jossa mies mitätöi ja alisti. Siitä oli todella vaikea päästä irti, koska itsetuntoni poljettiin maahan. Miehesi on näköjään antanut kakkosenkin mellastaa kuin sika metsässä. Järkyttävää, millaista olet joutunut kärsimään.
Kaikki miehet eivät kuitenkaan ole samanlaisia ja toivottavasti sinäkin löydät sen, jonka kanssa koet täydellisen onnen. Se on kuitenkin surullista, ettei täydellisen onnen ja rakkauden kokeminen ole tae uskollisuudesta tulevaisuudessa.
Joidenkin parisuhteiden puolesta kannattaa kuitenkin taistella, mutta heikot suhteet voi heittää vaikka haaskoille kakkosille. Kokekoot oman kohtalonsa. Mitä varmimmin ex.miehesi alistaa nyt uutta naistaan. Itse olen kuullut entisen avomieheni ja uuden naisen vaiheista sen verran kuin omani toistoa, että tunsin jopa sääliä tätä naista kohtaan. Mutta onnea meille molemmille elämästä oppineille.. (minulla on menossa tämä parisuhteen parannusprosessi, toivottavasti läpäisen senkin :)Kuten jossain välissä kerroin ex-mieheni petti minua, siis silloin nuorena joskus 20 vuotiaana, mutta hän oli huono mies muutenkin joten hänet heitin pihalle vaikka olis halunnut jäädä, siis luovutin ex-mieheni sille kakkoselle.
Kakkosenkin kanssa hänellä meni huonosti, olisi halunnut pettää kakkosta minun kanssani, en suostunut vaan nauroin koko miehen ulos, tälle ex-miehelleni on sen jälkeen tullut kolmonen, nelonen, viitonen... eikä loppua näy.
Taas nykyinen mieheni on ns. hyvä mies jonka takia olen valmis käymään tämän myrskyisen sään, olisin minä hänen antanut mennä jos hän olisi halunnut, koska toista ei voi pakottaa elämään sellaisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita, ja suurin rakkauden osoitus minulta olisi ollut se että annan mieheni mennä sen suuren rakkauden luo.
Tiedän että puolisoni on ns. "sielun kumppani" vaikka se kuulostaakin höpsöltä :)
Siksi haluan antaa meille mahdollisuuden saada rakennettua jotain parempaa vaikka sitten tuon määrä ajan sisällä.
Mieheni myös luki nämä jutut mitä täällä on kirjoitettu ja sanoi että ei varmaan itsekkään uskoisi omia sanojaan, jos ne olisi jonkun muun sanomia. Ja jos tätä ei olisi tapahtunut itselle.
Ja tosiaan minä en pidä itsestäni kun olen katkera ja vihainen, tuon mieleeni oman mummo-vainaani josta en pitänyt, joten yritän nähdä tässäkin jotain joka kasvattaa, voimistaa ja parantaa minua ihmisenä, ja toimin niinkuin toivoisin minua kohdeltavan, jos olisin erehtynyt tällaiseen petokseen. - Entinen kakkonen
mieltä kirjoitti:
Olen kanssasi valitettavasti TÄYSIN samaa mieltä,jos ukkosi tollasia puhuu niin onkohan rehellistä sanaa asiasta päästäny koskaan!
ei tiedä puoliakaan miehensä teksmisistä. Mäkin oli kakkosena 2,5vuotta ennen kun heräsin jä ymmärsin että mies oli varsinainen peluri!
Kaikkiaan hän on pettäny vaimoaan 12.5 vuotta...muistelen et niitä naisia ois ollu mua ennen viis kappaletta! Pahin näistä oli se että hänellä oli pitkä suhde naapurin emäntää. Tuntuu tosipahalta kun ajateleekin et hänen vaimonsa käy tän naisenkanssa lenkillä ja juttelee asioita.
Eli lyhykäisyydesään mies jäi kiinni et oli mun kanssa suhde ja vanoo ettei ikinä enää petä! Noista 10 vuodesta vaimolla ei ole pienintäkään hajua! Sanon et näin rankka pettäjä ei lopeta vaan hetken päästä on uus tipu kainalossa - Tavallinen nainen 40+
ei pettynyt vaimo kirjoitti:
"mieheni möläytti suustaan, että yhtä surkeaa seksiä hän on viimeksi saanut joskus teininä, kun nyt tämän naisen luona"
Ja sinä rassukka uskot tuon!!!???:)
Ihan muuten vain hän kävi siellä naisen luona lähes joka päivä, soitteli ja tekstaili kuin seonnut..Jos miehesi sekosi huonosta teiniseksistä, niin voit ohjata hänet hoitoon välittömästi. Tuosta myös voi tehdä teidän seksin laadusta jokainen arvionsa. Mies on parisuhteessaan tyytynyt surkeaan seksiin, eikä osaa sitten sitä "ulkonakaan" vaatia. Voi surkeus, anna minun kaikki kestää!! :)
Ihan sekopää on ukkosi ja hänestä vielä jaksat taistella!
Yleensä nämä petturimiehet ovat varsinaisia pelkureita, kun suhde paljastuu. Mieshän ei lähtisi yksin asumaan suurin surminkaan, varsinkaAN jos on itse talonsa rakentanut ynnä muuta omaisuutta jo kertynyt. Mieheen iskee tuossa vaiheessa materiamania..Hän valehetelee sille ressukkavaimolleen ummet ja lammet, että saisi pitää elämänsä ennallaan kaikilta puitteiltaan. (näitä on lähipiirissä nähty)
Just noin puolustelee mies jolla on jo "paskat housuissa"! Kulisseissa eläminen tossun allakin on parempi vaihtoehto kuin taivasalla. Ja moni jatkaja joutuukin sellaisen kyttäyksen ja syynäyksen piiriin ettei arvaakaan. Ero on vuosien päästä sitten lähes aina edessä, sillä kerran rikottua on vaikea saada enää uudenveroiseksi ja ehjäksi.Mietin kaikkia kaveripiirini uskottomuustragedian läpikäyneitä pareja, osa eronneita ja osa jatkaa edelleen yhdessä. Olen varsin keskiluokkaisista piireistä, joilla on nelikymmpisinä talot maksettu ja lapset on jo vaippaiän ohittaneita. En usko kovinkaan monen jatkaneen parisuhdetta pettämisen jälkeen kulissien tai lasten takia. "Kulissit" pysyisivät useimmilla kasassa myymällä yhteinen asunto ja molemmille pienempi oma. Useimmiten mies voi myös lunastaa rakentamansa talon. Voisi kuvitella, että jos kakkonen olisi vakavasti kuvioissa, niin kaipa hän siihen miehen rakkaudella rakentamaan taloon voisi muuttaa ja osallistua ylläpitoon.
Yksi pettäjätyyppi (jota taitaa alkuperäisenkin mies jossain määrin edustaaa) on perheelleen omistautunut mies, joka elää keskivertoelämää. Hän tapaa ihastuttavan naisen, yksi asia johtaa toiseen ja salasuhde alkaa. Jatkossa nimenomaan salaisuus on se juttu, koska mies saa jotain todella omaa ja positiivista perheen ohella. Hänellä ei todennäköisesti ole aikomustakaan jättää perhettään eikä hän ole varsinaisesti edes tyytymätön omaan elämäänsä, mutta jokainenhan haluaa aina lisää ja enemmän.
Mies voi tuntea intohimoa toista naista kohtaan, mutta samat seksitemput kuin kotona ei ehkä tehoakaan toiseen naiseen. Halua on, mutta seksi voi ollakin pettymys. Tätä yritti mieheni selittää minulle oman kärähdyksenä jälkeen. Hän vain totesi halunneensa tuota toista naista silmittömästi. Tuosta halusta ei vain seurannutkaan mitään kovin järisyttävää seksikokemusta. Meillä seksielämä oli erittäin aktiivista myös mieheni pettämisjakson aikana, joten ainakaan kotona hän ei ole tottunut surkeaan seksiin.
Olen samaa mieltä monen muun kanssa, että vaimo varmaan pystyy itse arvioimaan miehensä puheet paremmin kuin kukaan muu varsinkaan pelkkien kirjoitusten perusteella. Pettämisjutut eivät noudata samaa kaavaa ja luulisin vähemmistön pettäjämiehistä olevan patologisia pettäjiä.
Ainakin itselleni oli selvää, että pettämisen jälkeen erotaan. Mieheni sai jopa valita, jääkö hän taloomme asumaan vai lähtee. Minä lupasin jäädä kolmen kilometrin säteelle asumaan lasten kanssa, joten mieheni motiivit jatkaa kanssani ei voinut olla talo tai lapset. Minä olin tehnyt myös selväksi, että voin miettiä asiaa vuoden, mutten usko pystyväni siltikään jatkamaan hänen kanssaan. Silti mieheni jätti kakkosen ja otti riskin, koska todennäköisyys menettää molemmat naiset oli tuossa ratkaisussa suurin. En siis taistellut miehestäni, eikä siihen voimani olisi edes riittäneet. Jos mieheni olisi lähtenyt, en olisi missään tapauksessa jaksanut alkaa hänestä taistelemaan. Hyvä kun jaksoin lasten elämää kunnialla pyörittää muutaman kuukauden pettämisen jälkeen. - Susanna
Se vaimo kirjoitti:
Kuten jossain välissä kerroin ex-mieheni petti minua, siis silloin nuorena joskus 20 vuotiaana, mutta hän oli huono mies muutenkin joten hänet heitin pihalle vaikka olis halunnut jäädä, siis luovutin ex-mieheni sille kakkoselle.
Kakkosenkin kanssa hänellä meni huonosti, olisi halunnut pettää kakkosta minun kanssani, en suostunut vaan nauroin koko miehen ulos, tälle ex-miehelleni on sen jälkeen tullut kolmonen, nelonen, viitonen... eikä loppua näy.
Taas nykyinen mieheni on ns. hyvä mies jonka takia olen valmis käymään tämän myrskyisen sään, olisin minä hänen antanut mennä jos hän olisi halunnut, koska toista ei voi pakottaa elämään sellaisen kanssa jota kohtaan ei ole tunteita, ja suurin rakkauden osoitus minulta olisi ollut se että annan mieheni mennä sen suuren rakkauden luo.
Tiedän että puolisoni on ns. "sielun kumppani" vaikka se kuulostaakin höpsöltä :)
Siksi haluan antaa meille mahdollisuuden saada rakennettua jotain parempaa vaikka sitten tuon määrä ajan sisällä.
Mieheni myös luki nämä jutut mitä täällä on kirjoitettu ja sanoi että ei varmaan itsekkään uskoisi omia sanojaan, jos ne olisi jonkun muun sanomia. Ja jos tätä ei olisi tapahtunut itselle.
Ja tosiaan minä en pidä itsestäni kun olen katkera ja vihainen, tuon mieleeni oman mummo-vainaani josta en pitänyt, joten yritän nähdä tässäkin jotain joka kasvattaa, voimistaa ja parantaa minua ihmisenä, ja toimin niinkuin toivoisin minua kohdeltavan, jos olisin erehtynyt tällaiseen petokseen.Ei ole olemassa hyviä miehiä ja huonoja miehiä, jokaisessa on jotain hyvää ja huonoa.
Ihmistä voisi verrata soittimeen ;). Hyvissä käsissä saa huonostakin soittimesta aikaiseksi iki-ihanaa musiikkia kuin taas hyvästä soittimesta ei välttämättä saa ilmoille kuin riitasointuja. Ihmisten välisissä suhteissa pitää komminikointi toimia, kumppania on "käsiteltävä" ja tulkittava oikein. - doremi
Susanna kirjoitti:
Ei ole olemassa hyviä miehiä ja huonoja miehiä, jokaisessa on jotain hyvää ja huonoa.
Ihmistä voisi verrata soittimeen ;). Hyvissä käsissä saa huonostakin soittimesta aikaiseksi iki-ihanaa musiikkia kuin taas hyvästä soittimesta ei välttämättä saa ilmoille kuin riitasointuja. Ihmisten välisissä suhteissa pitää komminikointi toimia, kumppania on "käsiteltävä" ja tulkittava oikein.Siis OIKEASTI HUONOSTA soittimesta ei TODELLAKAAN saa iki-ihanaa musiikkia, jos musiikin kuuntelijalla on vähääkään kokemusta ja vertailukohtaa asian suhteen.. Riippuu sitten tietysti siitä mihin TYYTYY..
OIKEASTI HYVÄ soittaja ei edes HALUA soittaa huonolla soittimella, koska hänellä on kokemusta PAREMMASTA ja hän OSAA kärsiä huonosta lopputuloksesta..
HYVÄ soitin tietysti vastaavasti tarvitsee MYÖS hyvän soittajan.. - Susanna
doremi kirjoitti:
Siis OIKEASTI HUONOSTA soittimesta ei TODELLAKAAN saa iki-ihanaa musiikkia, jos musiikin kuuntelijalla on vähääkään kokemusta ja vertailukohtaa asian suhteen.. Riippuu sitten tietysti siitä mihin TYYTYY..
OIKEASTI HYVÄ soittaja ei edes HALUA soittaa huonolla soittimella, koska hänellä on kokemusta PAREMMASTA ja hän OSAA kärsiä huonosta lopputuloksesta..
HYVÄ soitin tietysti vastaavasti tarvitsee MYÖS hyvän soittajan..KUKAPA sanoi itsestään, että olen varsin keskinkertainen tai jopa huononpuoleinen ihmissuhteissani, ts. alan seurustella alvariinsa väärien ihmisten kanssa? Monet siis HALUAVAT ja myös USKOVAT olevansa hyviä soittajia ja etsivät itselleen hyvää soittopeliä... Aina kun luulee löytäneensä, niin ei sittenkään, se osoittautuu huonoksi. Näin tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Siis loppujen lopuksi on kysymys huonosta itsetuntemuksesta (en ole niin hyvä soittamaan kuin luulin) ja/tai siitä myös johtuu, ettei osaa tulkita toisia ihmisiä: Etsii vain tietyntyyppisiä ihmisiä. Sanotaan vaikka että etsii aina hyviä viuluja, vaikka pitäisi etsiä keskinkertaisia pianoja... Ihan oikeasti: vaikka ihmissuhteista usein tulee hankaluuksia, ongelmia, murheita ja suruja niin viimekädessä niistä voi syyttää vain itseään. Mikäli on fiksu, pystyy nousemaan suosta tyylikkäästi ja kääntää siellä rypemisen edukseen. Tietää mitä toiselle kannattaa ja pitää sanoa vaikeina hetkinä.
Sen olen huomannut, että vaikeudet keskittyvät. Jos meneillään on viides avioliitto, niin kannattaisi pysähtyä miettimän pitäisikö itsessä muuttaa jotain piirrettä... - doremi
Susanna kirjoitti:
KUKAPA sanoi itsestään, että olen varsin keskinkertainen tai jopa huononpuoleinen ihmissuhteissani, ts. alan seurustella alvariinsa väärien ihmisten kanssa? Monet siis HALUAVAT ja myös USKOVAT olevansa hyviä soittajia ja etsivät itselleen hyvää soittopeliä... Aina kun luulee löytäneensä, niin ei sittenkään, se osoittautuu huonoksi. Näin tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Siis loppujen lopuksi on kysymys huonosta itsetuntemuksesta (en ole niin hyvä soittamaan kuin luulin) ja/tai siitä myös johtuu, ettei osaa tulkita toisia ihmisiä: Etsii vain tietyntyyppisiä ihmisiä. Sanotaan vaikka että etsii aina hyviä viuluja, vaikka pitäisi etsiä keskinkertaisia pianoja... Ihan oikeasti: vaikka ihmissuhteista usein tulee hankaluuksia, ongelmia, murheita ja suruja niin viimekädessä niistä voi syyttää vain itseään. Mikäli on fiksu, pystyy nousemaan suosta tyylikkäästi ja kääntää siellä rypemisen edukseen. Tietää mitä toiselle kannattaa ja pitää sanoa vaikeina hetkinä.
Sen olen huomannut, että vaikeudet keskittyvät. Jos meneillään on viides avioliitto, niin kannattaisi pysähtyä miettimän pitäisikö itsessä muuttaa jotain piirrettä...En oikein ymmärtänyt vastaustasi.. --kommentoin asiaa lähinnä "Se vaimon" viestin pohjalta, johon olit vastannut..
Jotenkin vaikuttaa ikäänkuin vastaisit tästä yhteydestä irrallaan oleviin asioihin (?).. - suhteessa on kaksi
Susanna kirjoitti:
KUKAPA sanoi itsestään, että olen varsin keskinkertainen tai jopa huononpuoleinen ihmissuhteissani, ts. alan seurustella alvariinsa väärien ihmisten kanssa? Monet siis HALUAVAT ja myös USKOVAT olevansa hyviä soittajia ja etsivät itselleen hyvää soittopeliä... Aina kun luulee löytäneensä, niin ei sittenkään, se osoittautuu huonoksi. Näin tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Siis loppujen lopuksi on kysymys huonosta itsetuntemuksesta (en ole niin hyvä soittamaan kuin luulin) ja/tai siitä myös johtuu, ettei osaa tulkita toisia ihmisiä: Etsii vain tietyntyyppisiä ihmisiä. Sanotaan vaikka että etsii aina hyviä viuluja, vaikka pitäisi etsiä keskinkertaisia pianoja... Ihan oikeasti: vaikka ihmissuhteista usein tulee hankaluuksia, ongelmia, murheita ja suruja niin viimekädessä niistä voi syyttää vain itseään. Mikäli on fiksu, pystyy nousemaan suosta tyylikkäästi ja kääntää siellä rypemisen edukseen. Tietää mitä toiselle kannattaa ja pitää sanoa vaikeina hetkinä.
Sen olen huomannut, että vaikeudet keskittyvät. Jos meneillään on viides avioliitto, niin kannattaisi pysähtyä miettimän pitäisikö itsessä muuttaa jotain piirrettä...ihmisSUHTEISSA tulee ongelmia saa syyttää vain itseään ? Kuule eikö se ihmissuhde ole kahden kauppa? Kuinka siinä vain yksin voi olla vaikuttaja? Ja sen kumppanin valinnasta, liitot ovat yleensä sellaisia , että niissä särmät hiljalleen hioutuu ja yhteiselon muodot vaihtelee tilanteen mukaan. Ei tarvitse olla huono itsetunto. Olen huomannut, että ihmiset joilla itsellään on huono itsetunto (on siis hyvin lähellä ja kipeä paikka) helposti haukkuvat toisia huonoitsetuntoiseksi. En suinkaan pidä huonoitsetuntoisia huonompina ihmisinä, kuin muita vaan toivon, että he saisivat vahvistettua itsetuntoaan ja sitä kautta paremman elämän.
Olen muuten samaa mieltä kuin tuo toinen kirjoittaja. Miten tämä asia liittyy se vaimo- nimimerkkiin? Vihjailetko, että hän on huono, syypää, väärin miehensä valinnut?
Siitä itsekkyydestä. Älä yleistä, on paljon empaattisia, avuliaita jopa oman etunsa toisten eteen uhraavia ihmisiä. On ihmisiä ,jotka saavat aidon , vilpittömän tyydytyksen siitä , kun voivat auttaa miuta, tähän tosin vaaditaan, että itsellä on mistä antaa. Monesti kovin itsekkäät ihmiset hädän tullessa juuri juoksevat näiden vahvojen epäitsekkäiden ihmisten turvaan aivan avuttomina. - Se vaimo
Susanna kirjoitti:
KUKAPA sanoi itsestään, että olen varsin keskinkertainen tai jopa huononpuoleinen ihmissuhteissani, ts. alan seurustella alvariinsa väärien ihmisten kanssa? Monet siis HALUAVAT ja myös USKOVAT olevansa hyviä soittajia ja etsivät itselleen hyvää soittopeliä... Aina kun luulee löytäneensä, niin ei sittenkään, se osoittautuu huonoksi. Näin tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Siis loppujen lopuksi on kysymys huonosta itsetuntemuksesta (en ole niin hyvä soittamaan kuin luulin) ja/tai siitä myös johtuu, ettei osaa tulkita toisia ihmisiä: Etsii vain tietyntyyppisiä ihmisiä. Sanotaan vaikka että etsii aina hyviä viuluja, vaikka pitäisi etsiä keskinkertaisia pianoja... Ihan oikeasti: vaikka ihmissuhteista usein tulee hankaluuksia, ongelmia, murheita ja suruja niin viimekädessä niistä voi syyttää vain itseään. Mikäli on fiksu, pystyy nousemaan suosta tyylikkäästi ja kääntää siellä rypemisen edukseen. Tietää mitä toiselle kannattaa ja pitää sanoa vaikeina hetkinä.
Sen olen huomannut, että vaikeudet keskittyvät. Jos meneillään on viides avioliitto, niin kannattaisi pysähtyä miettimän pitäisikö itsessä muuttaa jotain piirrettä...Väkivaltainen, patologinen valehtelija, uskoton, eikä hän ole vieläkään tyyliään muuttanut! Varmaan valitsin huonon miehen koska olin lapsi kun seurustelu aloitettiin, mutta älysin myös sen lopettaa
- Susanna
suhteessa on kaksi kirjoitti:
ihmisSUHTEISSA tulee ongelmia saa syyttää vain itseään ? Kuule eikö se ihmissuhde ole kahden kauppa? Kuinka siinä vain yksin voi olla vaikuttaja? Ja sen kumppanin valinnasta, liitot ovat yleensä sellaisia , että niissä särmät hiljalleen hioutuu ja yhteiselon muodot vaihtelee tilanteen mukaan. Ei tarvitse olla huono itsetunto. Olen huomannut, että ihmiset joilla itsellään on huono itsetunto (on siis hyvin lähellä ja kipeä paikka) helposti haukkuvat toisia huonoitsetuntoiseksi. En suinkaan pidä huonoitsetuntoisia huonompina ihmisinä, kuin muita vaan toivon, että he saisivat vahvistettua itsetuntoaan ja sitä kautta paremman elämän.
Olen muuten samaa mieltä kuin tuo toinen kirjoittaja. Miten tämä asia liittyy se vaimo- nimimerkkiin? Vihjailetko, että hän on huono, syypää, väärin miehensä valinnut?
Siitä itsekkyydestä. Älä yleistä, on paljon empaattisia, avuliaita jopa oman etunsa toisten eteen uhraavia ihmisiä. On ihmisiä ,jotka saavat aidon , vilpittömän tyydytyksen siitä , kun voivat auttaa miuta, tähän tosin vaaditaan, että itsellä on mistä antaa. Monesti kovin itsekkäät ihmiset hädän tullessa juuri juoksevat näiden vahvojen epäitsekkäiden ihmisten turvaan aivan avuttomina.ihmissuhteissa on aina kaksi ja se on kahden kauppa. Mutta molemmilla on vain yksi ääni; omansa. Kanssakäymiseen toisen ihmisen kanssa tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Kun ihmisen tuntee hyvin, niin tietää mistä naruista on vedettävä, miten toista on "käsiteltävä". Kävinpä tässä taannoin elämänhallinnan kurssilla :). Sen paras anti oli lause "sitä saa, MITEN tilaa".
En muista enää yhtään mitä vastasin vai vastasinko "se vaimo"- nimimerkille. Kuitenkin on muistettava, että oma kumppani ON aina itsensä valitsema, eikö? Järjestettyjä avioliittoja on enää varsin harvassa...
Mitä taas tulee empatiaan ja avuliaisuuteen niin ne ovat ok. Sen sijaan uhrautuminen ei ole hyvä juttu ollenkaan. Lopulta se kääntyy itseä vastaan, ei kenenkään puolesta. Tämän olen hyvin henkilökohtaisesti kokenut. Kaikenlisäksi se, jonka puolesta "uhrautuu", pitää siitä kaikkein vähiten. Uhrautuminen on kiusallista. Uhrautujat ovat myös niitä, joihin uskottomuus kolahtaa kaikkein eniten. Tämä siitä syystä, että uhrautuja ei elä omaa elämäänsä itsensä vaan esim. puolisonsa kautta. - Susanna
Se vaimo kirjoitti:
Väkivaltainen, patologinen valehtelija, uskoton, eikä hän ole vieläkään tyyliään muuttanut! Varmaan valitsin huonon miehen koska olin lapsi kun seurustelu aloitettiin, mutta älysin myös sen lopettaa
Ex-miehesi oli siis oikeasti huono mies - väkivaltaisuus on pahinta mitä tiedän. Mutta tässäkin nähtiin taas kommunikoinnin merkitys. Kaikille tulee varmaan mitä erilaisempia ehdotuksia sanoista "huono mies". Esim. minulle tuli ensinnä ystäväni mies... He ovat eroamassa, koska mies on ystäväni mielestä huono. Sellainen tasainen, kotona viihtyvä, kiltti, tavallinen suomalainen perusmies. Tuo edellinen ja sinun kuvauksesi taitavat olla laitojen ääripäät.
- Se vaimo
että tänne kirjoittaminen auttoi minua asian käsittelyssä, tietenkin jos heti tuoreeltaan olisin kirjoittanut niin olisin vain vaahdonnut ja haukkunut kaikki alinpaan....
Mutta nyt olen pystynyt käsittelemään asiaa neutraalimmin, en enään sellaisella paatoksella.
Ja kun on ollut muita petettyjä, pettäjiä, ja niitä jotka eivät ole kumpiakaan on saanut monenlaista heijastetta omille ajatuksille.
Kiitoksia kaikki, on ollut ihana kirjoittaa näin anonyyminä.
Eteenpäin myskyssä säässä, pouta varmaan tuntuu ihanalta sitten kun se tulee.- yks
Minulle miehen pettäminen paljastui noin 12 vuotta sitten. Hän sanoi itse, kun yritin ehdottaa johonkin parisuhdejuttuun menoa. Siitä alkoi raskas aika. Olemme edelleen yhdessä. Voisin sanoa että ehkä olemme onnellisempia kuin koskaan. Eli kyllä siitä voi selvitä. Minä olen lukenut sen Anna-Liisa Valtavaaran kirjan "Ainako anteeksi". Pidin siitä kovasti. Tällä hetkellä perhe-elämämme on muutenkin hyvää. Minulla oli lapsuudenkodistani jäänyt vääriä perhemalleja. Miehelläni oli ollut oikeasti huono lapsuus. Olen ollut välillä katkera. Mieheni meni eräälle kurssille ja sitten alkoi tapahtua lopullinen parantuminen ikävistä asioista. Elämä on nyt ihanaa.
- toinenkin se vaimo
Roikuin itse tasan vuosi sitten täällä lukemassa viestejä, mutta osa oli niin katkeroituneita, ettei niistä saanut mitään. TÄmä ketju ja tarinasi, se vaimo, on kuin omamme. Kiitos monelle kirjoittajalle asiallisuudesta.
Itse annoin miehelleni reilun vuoden aikaa, tämän vuoden syksyyn asti. Aluksi olin shokissa, itkin, valvoin, kävelin, huusin, mutta onneksi ymmärsin takaraivossani säästää teinimme, he eivät tiedä. Vasta nyt tuntuu, että alan selvitä shokista.
Puhuin kerran naisen kanssa, koska halusin kuulla, haluaako hän jatkaa mieheni kanssa. En olisi mennyt väliin, mutta hän ei halunnut kuulemma rikkoa meidän liittoa. Vähän ajan kuluttua aloimme keskustella kävelyillä jne. lasten korvilta pois rauhallisemmin kahdestaan, kunnes saimme terapia-ajan. Olin pois töistä ensin muutaman päivän, sitten kuukausia, mutta syynä olikin työuupumus, joka oli myös vaikuttanut suhteeseemme. Mutta tiedän, että vain mieheni ja yleensäkin ihminen tekee itse omat valintansa. Hän teki itse järjettömän ratkaisunsa.
Vieläkään en tiedä, miten meille käy. Tänään viimeksi mietin, kykenenkö lopulta antamaan anteeksi. En pysty unohtamaan, mutta pystynkö uudelleen luottamaan. Enää en joka päivä mieti asiaa enkä huomauttele siitä tai vedä esille. En ole edelleenkään mustasukkaista tyyppiä - onneksi - koska mieheni työ on yhtää matkustamista.
Olen tullut kuitenkin siihen päätökseen, että minukin tarpeeni ovat tärkeät: mieheni ei ole halaaja- eikä puhetyyppiä. Mutta nyt on aika, että hän oppii tyydyttämään nämäkin tarpeeni, jos haluaa jatkaa liittoa. Minua on halattava, haluan kuulla, miksi hän haluaa olla minun kanssani. Tämä puuttuu edelleen liitostamme, ja pelkään sen ajavan minut irti miehestäni, en halua sitoutua häneen uudelleen. Hän on saanut koko liittomme ajan toimia hyvin itsekkäästi ja hänen erillisyystarpeensa olen huomioinut.
Kesä on katsomisen paikka. Olen valmis hyvään suhteeseen, mutta huonosta kieltäydyn.
- .....
Niin, vaikea homma. Alkaa vähän ihmetyttämään, että jos miehelläsi ei ollut mitään tunteita naista kohtaan ja seksikin oli surkeaa, niin miksi ihmeessä hän teki noin? Onhan sekin loukkaavaa, että muodostaa salasuhteen, vaikka ei edes koe mitään sitä kohtaan. Ihan kuin vaan huvikseen tekisi noin eikä välittäisi pätkääkään sinun tunteista..
- Se vaimo
Myönsihän hän olleensa ihastunut kuten jossain mainitsin joten kai niitä tunteita on ollut. Ja kun kerron mitä mies on sanonut, se ei toki tarkoita että uskoisin häntä, koska tiedän nyt että mieheni pystyy valehtelemaan noin ison asian kuin pettäminen niin miksi hän ei pystyisi valehtelemaan "pienemmissä asioissa".
Ja tällä hetkellä "nenäni" valheiden osalta on niin "herkkänä että haistelen" kaikkea hänen sanomaansa, ja kuinka paljon asioista pystyy uskomaan.
Kukapa pettäjä ei yrittäisi tehdä itsestään viattomampaa kuin oikeasti on, paljon helpompaa on syyttää sitä kakkosta kuin itseään, ja sanoinkin miehelleni että aikuisena ihmisenä vain hän on vastuussa siittä mitä teki, koska hänellä oli mahdollisuus valita monta kertaa se toinen tie.
Silloin kun sai puhelinnumeron, olisi heittänyt roskiin sen.
Silloinkun nainen soitti hänelle, ensi kertaa ja hän päätti tallentaa numeron kännyynsä, mieheni olisi voinut päättää toisin.
Kun hänelle ehdotettiin kahvilla käyntiä, olisi ollut mahdollisuus kieltäytyä.
Kun mies ehdotti uutta tapaamista, olisi jättänyt ehdottamatta.
Joka kerta kun mieheni päätti soittaa, olisi voinut päättää toisin. Samoin viestien osalta.
Kun mieheni ehdotti kuusen vientiä, olisi pitänyt kuusen omassa metsässään.
Kun päätti harrastaa seksiä, olisi voinut päättää toisin.
Niin monta risteyspaikkaa, joissa olisi voinut valita sen toisen tien.
Mutta koska mieheni nyt päätti/ vai päättikö hän valita perheensä, niin tämän asian eteen hän joutuu todella uurastamaan, mikään ei tule niin kuin papille illallinen.
Oliko perheen valinta sitenkin se helpoin tie, vai luuleko hän että tämä on se helpompi tie. - alkaa
Se vaimo kirjoitti:
Myönsihän hän olleensa ihastunut kuten jossain mainitsin joten kai niitä tunteita on ollut. Ja kun kerron mitä mies on sanonut, se ei toki tarkoita että uskoisin häntä, koska tiedän nyt että mieheni pystyy valehtelemaan noin ison asian kuin pettäminen niin miksi hän ei pystyisi valehtelemaan "pienemmissä asioissa".
Ja tällä hetkellä "nenäni" valheiden osalta on niin "herkkänä että haistelen" kaikkea hänen sanomaansa, ja kuinka paljon asioista pystyy uskomaan.
Kukapa pettäjä ei yrittäisi tehdä itsestään viattomampaa kuin oikeasti on, paljon helpompaa on syyttää sitä kakkosta kuin itseään, ja sanoinkin miehelleni että aikuisena ihmisenä vain hän on vastuussa siittä mitä teki, koska hänellä oli mahdollisuus valita monta kertaa se toinen tie.
Silloin kun sai puhelinnumeron, olisi heittänyt roskiin sen.
Silloinkun nainen soitti hänelle, ensi kertaa ja hän päätti tallentaa numeron kännyynsä, mieheni olisi voinut päättää toisin.
Kun hänelle ehdotettiin kahvilla käyntiä, olisi ollut mahdollisuus kieltäytyä.
Kun mies ehdotti uutta tapaamista, olisi jättänyt ehdottamatta.
Joka kerta kun mieheni päätti soittaa, olisi voinut päättää toisin. Samoin viestien osalta.
Kun mieheni ehdotti kuusen vientiä, olisi pitänyt kuusen omassa metsässään.
Kun päätti harrastaa seksiä, olisi voinut päättää toisin.
Niin monta risteyspaikkaa, joissa olisi voinut valita sen toisen tien.
Mutta koska mieheni nyt päätti/ vai päättikö hän valita perheensä, niin tämän asian eteen hän joutuu todella uurastamaan, mikään ei tule niin kuin papille illallinen.
Oliko perheen valinta sitenkin se helpoin tie, vai luuleko hän että tämä on se helpompi tie.molempien elämään omaa elämäänsä, pettämisestä jää niin kipeät arvet petetylle ettei niistä koskaan pääse eroon ja elämämme täällä on niin lyhyt että miksi jäädä loppuelämäksi epäilemään toisen tekemisiä ja olemaan jollain tavalla onneton?
- .....
Se vaimo kirjoitti:
Myönsihän hän olleensa ihastunut kuten jossain mainitsin joten kai niitä tunteita on ollut. Ja kun kerron mitä mies on sanonut, se ei toki tarkoita että uskoisin häntä, koska tiedän nyt että mieheni pystyy valehtelemaan noin ison asian kuin pettäminen niin miksi hän ei pystyisi valehtelemaan "pienemmissä asioissa".
Ja tällä hetkellä "nenäni" valheiden osalta on niin "herkkänä että haistelen" kaikkea hänen sanomaansa, ja kuinka paljon asioista pystyy uskomaan.
Kukapa pettäjä ei yrittäisi tehdä itsestään viattomampaa kuin oikeasti on, paljon helpompaa on syyttää sitä kakkosta kuin itseään, ja sanoinkin miehelleni että aikuisena ihmisenä vain hän on vastuussa siittä mitä teki, koska hänellä oli mahdollisuus valita monta kertaa se toinen tie.
Silloin kun sai puhelinnumeron, olisi heittänyt roskiin sen.
Silloinkun nainen soitti hänelle, ensi kertaa ja hän päätti tallentaa numeron kännyynsä, mieheni olisi voinut päättää toisin.
Kun hänelle ehdotettiin kahvilla käyntiä, olisi ollut mahdollisuus kieltäytyä.
Kun mies ehdotti uutta tapaamista, olisi jättänyt ehdottamatta.
Joka kerta kun mieheni päätti soittaa, olisi voinut päättää toisin. Samoin viestien osalta.
Kun mieheni ehdotti kuusen vientiä, olisi pitänyt kuusen omassa metsässään.
Kun päätti harrastaa seksiä, olisi voinut päättää toisin.
Niin monta risteyspaikkaa, joissa olisi voinut valita sen toisen tien.
Mutta koska mieheni nyt päätti/ vai päättikö hän valita perheensä, niin tämän asian eteen hän joutuu todella uurastamaan, mikään ei tule niin kuin papille illallinen.
Oliko perheen valinta sitenkin se helpoin tie, vai luuleko hän että tämä on se helpompi tie.Siinä kannattaa olla varuillaan. Hänellehän se perhe olisi "helpoin" valinta... Mutta vaikka hän kuinka haluaa vielä elää kanssasi parisuhteessa ja elää normaalia perheen arkea... Niin onko hän sen, ainakaan parisuhteen, arvoinen?
Inhotti kirjoittaa noin ja en tarkoita, että sinun pitäisi alkaa epäilemään jatkuvasti miestäsi tai puhua negatiivisesti liiton jatkamisesta.. Hyvä, että ihmiset vielä yrittää. Mutta suurin huoleen aiheeni onkin se, että jos sinä todella yrität ja hän ei taas osaa arvostaa sitä tai ei itse yritä tosissaan ja lankeaisi taas kiusaukseen. Jokainen ansaitsee parempaa. Mutta ne on näitä valintoja. Hän teki omansa ja nyt hänen on tehtävä uudestaan, toivottavasti hän nyt ajatteli asiaa laajemmalti ja tosissaan. - Se vaimo
Se vaimo kirjoitti:
Myönsihän hän olleensa ihastunut kuten jossain mainitsin joten kai niitä tunteita on ollut. Ja kun kerron mitä mies on sanonut, se ei toki tarkoita että uskoisin häntä, koska tiedän nyt että mieheni pystyy valehtelemaan noin ison asian kuin pettäminen niin miksi hän ei pystyisi valehtelemaan "pienemmissä asioissa".
Ja tällä hetkellä "nenäni" valheiden osalta on niin "herkkänä että haistelen" kaikkea hänen sanomaansa, ja kuinka paljon asioista pystyy uskomaan.
Kukapa pettäjä ei yrittäisi tehdä itsestään viattomampaa kuin oikeasti on, paljon helpompaa on syyttää sitä kakkosta kuin itseään, ja sanoinkin miehelleni että aikuisena ihmisenä vain hän on vastuussa siittä mitä teki, koska hänellä oli mahdollisuus valita monta kertaa se toinen tie.
Silloin kun sai puhelinnumeron, olisi heittänyt roskiin sen.
Silloinkun nainen soitti hänelle, ensi kertaa ja hän päätti tallentaa numeron kännyynsä, mieheni olisi voinut päättää toisin.
Kun hänelle ehdotettiin kahvilla käyntiä, olisi ollut mahdollisuus kieltäytyä.
Kun mies ehdotti uutta tapaamista, olisi jättänyt ehdottamatta.
Joka kerta kun mieheni päätti soittaa, olisi voinut päättää toisin. Samoin viestien osalta.
Kun mieheni ehdotti kuusen vientiä, olisi pitänyt kuusen omassa metsässään.
Kun päätti harrastaa seksiä, olisi voinut päättää toisin.
Niin monta risteyspaikkaa, joissa olisi voinut valita sen toisen tien.
Mutta koska mieheni nyt päätti/ vai päättikö hän valita perheensä, niin tämän asian eteen hän joutuu todella uurastamaan, mikään ei tule niin kuin papille illallinen.
Oliko perheen valinta sitenkin se helpoin tie, vai luuleko hän että tämä on se helpompi tie.takapakki päivä, tai ainakin omat epäilykset nostaa päätä, kun olen sellainen luonne että asiat pitää saada siivottua, ja sitten ne voi unohtaa.
Mutta tätä asiaa ei niin äkkiä siivotakkaan, vaan vähän kerrallaan, vähän asiat nytkähtää eteenpäin ja sitten rengas pyörähtää hiukan taakse päin-
No, myskyssä olemme ja poutaa odotamme - petettykin saa elää täyttä
alkaa kirjoitti:
molempien elämään omaa elämäänsä, pettämisestä jää niin kipeät arvet petetylle ettei niistä koskaan pääse eroon ja elämämme täällä on niin lyhyt että miksi jäädä loppuelämäksi epäilemään toisen tekemisiä ja olemaan jollain tavalla onneton?
en kyllä ymmärrä täysin tuollaisiakaan lausuntoja. Miksi pitäisi pakolla hankkia uusi elämä tai uusi parisuhde, kun eletty elämä kuitenkin raahaa mukana. Ja jos rakastaa sitä miestään siitä huolimatta, että se on nyt elämänsä mokan tehnytkin, niin onko se pakko jättää sitten sen vuoksi, että se saisi elämänsä opetuksen. On tietysti ihmisiä, joille uskottomuuden kohtaaminen on niin suuri kolaus, ettei sen yli pääse, mutta normaalilla itseluottamuksella oleva ihminen pääsee yli, kunhan vain laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Kestääpä vielä toisenkin kolauksen, jos se on vastaan tullakseen ja toteaa sitten miehen köykäseksi. Ei se uskottomuus ole oikeastikkaan maailmanlopun arvoinen asia, enkä nyt yritä tällä kiistää sen raadollisuutta.
- moraali-raakki
petettykin saa elää täyttä kirjoitti:
en kyllä ymmärrä täysin tuollaisiakaan lausuntoja. Miksi pitäisi pakolla hankkia uusi elämä tai uusi parisuhde, kun eletty elämä kuitenkin raahaa mukana. Ja jos rakastaa sitä miestään siitä huolimatta, että se on nyt elämänsä mokan tehnytkin, niin onko se pakko jättää sitten sen vuoksi, että se saisi elämänsä opetuksen. On tietysti ihmisiä, joille uskottomuuden kohtaaminen on niin suuri kolaus, ettei sen yli pääse, mutta normaalilla itseluottamuksella oleva ihminen pääsee yli, kunhan vain laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Kestääpä vielä toisenkin kolauksen, jos se on vastaan tullakseen ja toteaa sitten miehen köykäseksi. Ei se uskottomuus ole oikeastikkaan maailmanlopun arvoinen asia, enkä nyt yritä tällä kiistää sen raadollisuutta.
ja sitäpaitsi lupasin itselleni, että jos jonakin päivänä tulisi vastaan sellainen vastustamaton tilanne pettää, niin en oli enää niin ehdoton itselleni. Suoraan sanottuna suututtaa ne menneet tilanteet... tuli oikein nähtyä painajaisunia että sellaisen mokan olisin tehnyt. No hah hah.. Ei ne tilanteet tule pyytämällä vastaan, liekko koskaan (tämänkin kokemuksen jälkeen), mutta saa nähdä :)
- toinen se vaimo
Se vaimo kirjoitti:
takapakki päivä, tai ainakin omat epäilykset nostaa päätä, kun olen sellainen luonne että asiat pitää saada siivottua, ja sitten ne voi unohtaa.
Mutta tätä asiaa ei niin äkkiä siivotakkaan, vaan vähän kerrallaan, vähän asiat nytkähtää eteenpäin ja sitten rengas pyörähtää hiukan taakse päin-
No, myskyssä olemme ja poutaa odotammeTakapakkia tulee väistämättä, varaudu siihen, äläkä vaadi itseltäsi vielä "aikuisten käytöstä". Varoitin valmiiksi jo miestäni siitä, että jos hän haluaa tätä liittoa todellakin jatkettavan, ei tämä tule olemaan helppoa.
Olen saman luontoinen: siivotaan ja se on sitten siinä. Mutta ei tämä juttu menekään niin. Tässä on niin perusturvallisuuteen kajottu. Olen ajatellut, että tämä on ollut suruvuosi. Olen surrut mennyttää 20 vuoden liittoa, 26 vuoden yhdessä oloa, tuntuu kuin kaikki olisi perustunut valheelle. "Vuosipäivänä" en pystynyt koko päivänä olemaan itkemättä. Asian tekee vaikeaksi se, että se on lapsemme syntymäpäivä.
Välillä en enää muista asiaa, mutta vieläkin saattaa tulla tunnemuisto siitä, miten jalat vietiin alta ja putosi syvään, mustaan kaivoon. Sen voi yhtäkkiä aiheuttaa laulu, paikkakunta, nimi, paikka, tilanne...Kun on ollut normaalissa parisuhteessa, tuo tunne on normaali. Vaikka pystyn ymmärtämään mieheni teon ja voin sitä ihan rauhallisesti perustellen käsitellä, ei tunnetta pysty järkiperäistämään. Mutta tässäkin on selvästi aika auttanut.
- Wau!
Ja WAU vielä kerran! Olisipa kokemus saada livenä tavata joitakin tämän ketjun ihmisiä.. no, kaikkia en kuitenkaan haluasi pällistellä, mutta joita kuita mielelläni! Kiitos, kun olette! -erityisesti sinä, "Se vaimo" -ja miehesikin..
- smyygtittare
seko vai joku vahingoniloinen tirkistelijä?
- Wau!
smyygtittare kirjoitti:
seko vai joku vahingoniloinen tirkistelijä?
Olen vain aidosti ilahtunut ja otettu siitä, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka osaavat ja uskaltavat käsitellä ja jakaa kipeitäkin asioita ja tunteita.. Se antaa toivoa itsellekkin jatkaa eteenpäin ja kehittää näitä taitoja.
- Se vaimo
Wau! kirjoitti:
Olen vain aidosti ilahtunut ja otettu siitä, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka osaavat ja uskaltavat käsitellä ja jakaa kipeitäkin asioita ja tunteita.. Se antaa toivoa itsellekkin jatkaa eteenpäin ja kehittää näitä taitoja.
Kiitos kaikille tukijoille ja myös epäilijöille, teitä tarvittiin kaikkia.
Jos tämä ketju antaa jollekkin jotain, niin siitäkin olen hyvilläni. - Epäilevä Tuomas
Se vaimo kirjoitti:
Kiitos kaikille tukijoille ja myös epäilijöille, teitä tarvittiin kaikkia.
Jos tämä ketju antaa jollekkin jotain, niin siitäkin olen hyvilläni.Luin kaikki kommenttisi ja osittain muitakin viestiketjun tekstejä... Kaikki tuntuvat ottavan tämän kertomuksen niin tosissaan.
Itse aloin jo alkuvaiheessa epäilemään, onkohan tämä pettämistarinasi edes totta. Tämä tunne on vain vahvistunut, mitä enemmän olet kirjoittanut. Kysynkin nyt, oletko itse joskus pettänyt? Sopisi kuvaan.
Oli miten oli. Tämä ketju ehkä antaa jollekin jotakin ja ehkä sinullakin on ollut hauskaa.
Toivon sinulle onnellista ja normaalia elämää! - Se vaimo
Epäilevä Tuomas kirjoitti:
Luin kaikki kommenttisi ja osittain muitakin viestiketjun tekstejä... Kaikki tuntuvat ottavan tämän kertomuksen niin tosissaan.
Itse aloin jo alkuvaiheessa epäilemään, onkohan tämä pettämistarinasi edes totta. Tämä tunne on vain vahvistunut, mitä enemmän olet kirjoittanut. Kysynkin nyt, oletko itse joskus pettänyt? Sopisi kuvaan.
Oli miten oli. Tämä ketju ehkä antaa jollekin jotakin ja ehkä sinullakin on ollut hauskaa.
Toivon sinulle onnellista ja normaalia elämää!Itse en ole koskaan pettänyt, vaan aviomieheni jäi kiinni pettämisestä, maaliskuun 23. päivä!
Suhde oli alkanut soitteluilla syyskuun alussa, päivämääränkin saat jos haluat.
Minusta tuo sinun virnuilusi on todella turhaa!
Mutta kaippa minä olenkin kuvitellut kaikki mielessäni? Sinähän sen paremmin tiedät.
On varmaan hauskaa tuollainen? Tuomas voi pysyä lestissään, ihmistuntemusta sinulla ei ainakaan ole. - Se vaimo
Epäilevä Tuomas kirjoitti:
Luin kaikki kommenttisi ja osittain muitakin viestiketjun tekstejä... Kaikki tuntuvat ottavan tämän kertomuksen niin tosissaan.
Itse aloin jo alkuvaiheessa epäilemään, onkohan tämä pettämistarinasi edes totta. Tämä tunne on vain vahvistunut, mitä enemmän olet kirjoittanut. Kysynkin nyt, oletko itse joskus pettänyt? Sopisi kuvaan.
Oli miten oli. Tämä ketju ehkä antaa jollekin jotakin ja ehkä sinullakin on ollut hauskaa.
Toivon sinulle onnellista ja normaalia elämää!edes vajota noin alas kuin E-Tuomas sanoo, uskottomuus on niin kamalaa etten voisi edes kuvitella tekeväni sellaisesta pilaa.
- Ihmettelevä
Se vaimo kirjoitti:
Itse en ole koskaan pettänyt, vaan aviomieheni jäi kiinni pettämisestä, maaliskuun 23. päivä!
Suhde oli alkanut soitteluilla syyskuun alussa, päivämääränkin saat jos haluat.
Minusta tuo sinun virnuilusi on todella turhaa!
Mutta kaippa minä olenkin kuvitellut kaikki mielessäni? Sinähän sen paremmin tiedät.
On varmaan hauskaa tuollainen? Tuomas voi pysyä lestissään, ihmistuntemusta sinulla ei ainakaan ole.Kuulostaa kuin olisi maailmanloppu käsillä, kun oikein päivämäärätkin on muistissa...
Olepa nyt järkevä:
a) ketä kiinnostaa sinun surkea miehesi ja hänen surkea pippelinsä joka ei edes toimi
b) ketä kiinnostaa sinun valtava itsesäälisi ja vouhkaamisesi tästä surkeasta jutusta
c) kuka jaksaa tuntikausia puhua ja vatvoa tätä asiaa. Ei ainakaan aviomiehesi - siitä pidät itse huolen tällä menolla. Hyväksy miehesi seksuaalisuus, kehitä omaasi!
d) "Se joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven!" Tämän lauseen kun muistaa, ei tarvitse piehtaroida tuossa tunnemyrskyssä.
e) Jos olet jo kriisipuhelimeen soitellut tällaisesta asiasta, olet todella ammattiauttajan tarpeessa. Hanki Diapamit ja nuku. Et ole maailman ainoa petetty nainen, eikä miehesi ainoa pettävä aviomies. Muista Clintonia! - riittää..
Ihmettelevä kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisi maailmanloppu käsillä, kun oikein päivämäärätkin on muistissa...
Olepa nyt järkevä:
a) ketä kiinnostaa sinun surkea miehesi ja hänen surkea pippelinsä joka ei edes toimi
b) ketä kiinnostaa sinun valtava itsesäälisi ja vouhkaamisesi tästä surkeasta jutusta
c) kuka jaksaa tuntikausia puhua ja vatvoa tätä asiaa. Ei ainakaan aviomiehesi - siitä pidät itse huolen tällä menolla. Hyväksy miehesi seksuaalisuus, kehitä omaasi!
d) "Se joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven!" Tämän lauseen kun muistaa, ei tarvitse piehtaroida tuossa tunnemyrskyssä.
e) Jos olet jo kriisipuhelimeen soitellut tällaisesta asiasta, olet todella ammattiauttajan tarpeessa. Hanki Diapamit ja nuku. Et ole maailman ainoa petetty nainen, eikä miehesi ainoa pettävä aviomies. Muista Clintonia!Taas yks pönttö lisää.. mistä näitä riittää?
- Ihmettelevä
Se vaimo kirjoitti:
edes vajota noin alas kuin E-Tuomas sanoo, uskottomuus on niin kamalaa etten voisi edes kuvitella tekeväni sellaisesta pilaa.
kamalaa?
Maailmassa sentään tapetaan, raiskataan ja silvotaan kymmeniätuhansia naisia vuosittain. - Ihmettelevä
riittää.. kirjoitti:
Taas yks pönttö lisää.. mistä näitä riittää?
...ei ole kiellettyä. Sehän tunnetusti sumenee aina kolmiodraamoissa.
- montaakin...
Ihmettelevä kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisi maailmanloppu käsillä, kun oikein päivämäärätkin on muistissa...
Olepa nyt järkevä:
a) ketä kiinnostaa sinun surkea miehesi ja hänen surkea pippelinsä joka ei edes toimi
b) ketä kiinnostaa sinun valtava itsesäälisi ja vouhkaamisesi tästä surkeasta jutusta
c) kuka jaksaa tuntikausia puhua ja vatvoa tätä asiaa. Ei ainakaan aviomiehesi - siitä pidät itse huolen tällä menolla. Hyväksy miehesi seksuaalisuus, kehitä omaasi!
d) "Se joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven!" Tämän lauseen kun muistaa, ei tarvitse piehtaroida tuossa tunnemyrskyssä.
e) Jos olet jo kriisipuhelimeen soitellut tällaisesta asiasta, olet todella ammattiauttajan tarpeessa. Hanki Diapamit ja nuku. Et ole maailman ainoa petetty nainen, eikä miehesi ainoa pettävä aviomies. Muista Clintonia!Tämä viestiketju oli melko pitkään asiallinen. Siis niin kauan kuin tätä kommentoivat, joilla oli jotain sanottavaa asioihin ja jotka eivät alkaneet leikkimään jotain kotipsykologia ja tekemään luonneanalyysejä kirjoitusten perusteella. Minäkin muistan vielä päivämäärän, jolloin mieheni jäi uskottomuudesta kiinni. Sehän on vain ihmistyypistä kiinni, miten elämänsä tärkeät tapahtumat muistaa. Joku muistaa, missä vaatteissa mies oli pettämisestä paljastuessaan, joku toinen päivämäärän.
Jos ei sinua uskottomuuden käsittely kiinnosta, etkä pysty mitään asiallista kommentoimaan, netistä löytyy muitakin palstoja, minne kirjoitella. Tuo Diapamin suosittelu on jo niin vanhan juttu näissä viestiketjuissa, että kannattaisi keksiä vaihteeksi jotain uutta, jos haluaa olla ivallinen. - ketju!
Ihmettelevä kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisi maailmanloppu käsillä, kun oikein päivämäärätkin on muistissa...
Olepa nyt järkevä:
a) ketä kiinnostaa sinun surkea miehesi ja hänen surkea pippelinsä joka ei edes toimi
b) ketä kiinnostaa sinun valtava itsesäälisi ja vouhkaamisesi tästä surkeasta jutusta
c) kuka jaksaa tuntikausia puhua ja vatvoa tätä asiaa. Ei ainakaan aviomiehesi - siitä pidät itse huolen tällä menolla. Hyväksy miehesi seksuaalisuus, kehitä omaasi!
d) "Se joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven!" Tämän lauseen kun muistaa, ei tarvitse piehtaroida tuossa tunnemyrskyssä.
e) Jos olet jo kriisipuhelimeen soitellut tällaisesta asiasta, olet todella ammattiauttajan tarpeessa. Hanki Diapamit ja nuku. Et ole maailman ainoa petetty nainen, eikä miehesi ainoa pettävä aviomies. Muista Clintonia!Olen samaa mieltä, kum "montaakin". Tämä on todellakin ollut harvinaisen antoisa, mielenkiintoinen ja asiallinen (teitä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) keskustelu. Jos asia itseäsi ei kiinnosta(?!), niin miksi ihmeessä vaivaudut tänne vöyhkäämään?
- Ihmettelevä
ketju! kirjoitti:
Olen samaa mieltä, kum "montaakin". Tämä on todellakin ollut harvinaisen antoisa, mielenkiintoinen ja asiallinen (teitä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) keskustelu. Jos asia itseäsi ei kiinnosta(?!), niin miksi ihmeessä vaivaudut tänne vöyhkäämään?
...keskusteluketjuksi. Huomaan erehtyneeni, koska täällä ei suvaitakaan erilaisia mielipiteitä tästä ko. tapauksesta. Minustakin tämä on ollut hyvä keskustelu, ja jotenkin omia (vääriä?) mielipiteitäni tukee tuo Vaimon kertomat asiat siitä mitä terapiassa tuli esille - miehen näkökulmahan tästä on jäänyt puuttumaan, kun vain vaimo saa vouhkata ja tuomita.
- Se vaimo
Ihmettelevä kirjoitti:
...keskusteluketjuksi. Huomaan erehtyneeni, koska täällä ei suvaitakaan erilaisia mielipiteitä tästä ko. tapauksesta. Minustakin tämä on ollut hyvä keskustelu, ja jotenkin omia (vääriä?) mielipiteitäni tukee tuo Vaimon kertomat asiat siitä mitä terapiassa tuli esille - miehen näkökulmahan tästä on jäänyt puuttumaan, kun vain vaimo saa vouhkata ja tuomita.
ollut halukas kuulemaan mielipiteitä jokaiselta kantilta ja on ollut hienoa että mielipiteitä on tullut monia ja erilaisia, se antaa perpektiiviä asioille ja ymmärtää että itse ei ole se joka on oikeassa, vaan jokainen mielipide on ihan yhtä oikea.
Olen yrittänyt olla kouhkaamatta, mutta loukattu sieluparka on välillä ottanut ylikierroksia, no parempi täällä kuin päin miehen naamaa, ihan kaikki, vaikka hän onkin nämä lukenut. - ketju!
Ihmettelevä kirjoitti:
...keskusteluketjuksi. Huomaan erehtyneeni, koska täällä ei suvaitakaan erilaisia mielipiteitä tästä ko. tapauksesta. Minustakin tämä on ollut hyvä keskustelu, ja jotenkin omia (vääriä?) mielipiteitäni tukee tuo Vaimon kertomat asiat siitä mitä terapiassa tuli esille - miehen näkökulmahan tästä on jäänyt puuttumaan, kun vain vaimo saa vouhkata ja tuomita.
Tottakai tämä on "vapaa" keskusteluketju siinä missä muutkin. Kommentoinkin nimenomaan sitä, että tämä nimenomainen ketju on ollut harvinaisen asiallinen tämän palstan muiden "vapaiden", mutta vähemmän asiallisten ketjujen joukossa.
En ole kritisoinnut mielipiteitäsi tai niiden esittämistä, vaan tapaasi tehdä se mielestäni epäasiallisesti ja vähättelevästi:
"Rauhoitu jo!"
"Oleppa nyt järkevä"
"ketä kiinnostaa sinun surkea miehesi ja hänen surkea pippelinsä, joka ei edes toimi"
"ketä kiinnostaa sinun valtava itsesäälisi ja vouhkaamisesi"
"kuka jaksaa tuntikausia..vatvoa tätä asiaa.Ei ainakaan aviomiehesi -siitä pidät itse huolen"
"Hanki Diapamit ja nuku"
Viestisi, johon vastasin teki mielestäni selkeän poikkeuksen ketjun asialliseen yleisilmapiiriin.
Kysymystesi asettelusta saa myös käsityksen, että pidät tätä keskustelua tyhjänpäiväisenä ja "vähemmän kiinnostavana".
Kyselit moneen otteeseen, "ketä(muka?) kiinnostaa/ kuka(muka?) jaksaa?". Kuitenkin jo pelkästään ketjun pituus ja viestien avoin ja asiallinen sisältö kertovat siitä, että todella monia on kiinnostanut ja ovat jaksaneet. Myös minä.
Tämä on keskusteluplasta. Keskustelua ei synny ilman erilaisia mielipiteitä. Mielipiteiden esittäminen ja muiden vähättely ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. - ketju2!
Ihmettelevä kirjoitti:
...keskusteluketjuksi. Huomaan erehtyneeni, koska täällä ei suvaitakaan erilaisia mielipiteitä tästä ko. tapauksesta. Minustakin tämä on ollut hyvä keskustelu, ja jotenkin omia (vääriä?) mielipiteitäni tukee tuo Vaimon kertomat asiat siitä mitä terapiassa tuli esille - miehen näkökulmahan tästä on jäänyt puuttumaan, kun vain vaimo saa vouhkata ja tuomita.
Viittaatko "terapiassa esiin tulleeseen" tuossa "käynti"-nimimerkin viestissä?
Luin ko. viestin itsekkin. Epäselväksi jäi oliko viesti "Se vaimon".
Oletan nyt kuitenkin, että tulkitsit "käynti" nimimerkin olevan "Se vaimon" ja kirjoitit sen perusteella(?) "terapiassa esiintulleen" tukevan mielipiteitäsi. Korjannet, jos ymmärsin väärin?
Poimin tähän vielä muutamia kirjoittamiasi "mielipiteitä":
- Se vaimo ei ole järkevä.
- Se vaimon mies on surkea ja hänellä on surkea pippeli.
- Se vaimo tuntikausia vouhkaa ja vatvoo asioita, joista kukaan muu ei jaksa kiinnostua/ keskustella.
- Se vaimo itse pitää huolen siitä, että myöskään hänen miehensä ei jaksa kiinnostua/ keskustella ko. asioista.
- Se vaimolla on kehittymätön seksuaalisuus.
- Se vaimon pitäisi hyväksyä miehensä uskottomuus, koska Clintonkin oli uskoton. Tai ainakin Se vaimon pitäisi saada lohtua Clintonin uskottomuudesta.
- Se vaimo tarvitsee Diapamia.
Mikä kohta "käynti" nimimerkin viestin terapiassa esiintulleista asioista mielestäsi tukevat näitä mielipiteitäsi? - @@@
Ihmettelevä kirjoitti:
...keskusteluketjuksi. Huomaan erehtyneeni, koska täällä ei suvaitakaan erilaisia mielipiteitä tästä ko. tapauksesta. Minustakin tämä on ollut hyvä keskustelu, ja jotenkin omia (vääriä?) mielipiteitäni tukee tuo Vaimon kertomat asiat siitä mitä terapiassa tuli esille - miehen näkökulmahan tästä on jäänyt puuttumaan, kun vain vaimo saa vouhkata ja tuomita.
No HALOO!.. VAIMOHAN se täällä keskustelee ja kertoo kokemuksistaan ja tunteistaan -EI MIES. TOTTAKAI näkökulma on VAIMON! Mies kertokoon OMISTAAN, jos haluaa.
- ikävä juttu
Vaikeaa varmasti jatkaa tuollaisen jälkeen. Jotenkin sellaisen ymmärtäisi, jos ravintolareissulla hairahtuisi väärään petiin ja se kaduttaisi, mutta tuollainen on aika loukkaavaa sinua kohtaan. Vaikea tilanne. Oletteko harkinneet hakea jotakin terapeuttista apua?
- käynti
Näistä syistä saatiin puhuttua:
1. Toisen naisen luo oli helppo mennä kun ei ole "vikoja" jotka vaimo tietää.
2. Toisella naisella ei ollut odotuksia, kuten vaimolla
3. Toinen nainen ei syyttänyt tekemättömistä töistä, petetyistä lupauksista, kuten minä
4. Kosto, mies tunsi itsensä hylätyksi, unohdetuksi...
Tällaista saimme irti terapeutilla. - mennyt
Jos on luottamus mennyt niin se ei koskaan tule takaisin. Luulenpa että tämä yh on se joka tässä on iskeskellyt sun miestä. Mutta tapahtunut mitkä tapahtunut.
- lukea...
On rikos lukea toisen tekstiviestejä. Tiedän ettei miehesi tehnyt oikein. No luottamus väliltänne on nyt mennyt, joten mikset tee niikuin olet luvannut ja jätä miestäsi?Älä enää kiusaa häntä( ja itseäsi), hänhän teki jo aikoinaan valinnan sinun suhteesi kun meni vieraisiin...
- on avattu kirje
ja avatun kirjeen saa lukea, jos sitä säilyttää huolimattomasti.
Mutta muuten en ota kantaa tuohon jättämis asiaan senhän päättävät alkuperäinen ja hänen miehensä. - kuinka??
on avattu kirje kirjoitti:
ja avatun kirjeen saa lukea, jos sitä säilyttää huolimattomasti.
Mutta muuten en ota kantaa tuohon jättämis asiaan senhän päättävät alkuperäinen ja hänen miehensä.Taitaa mennä teleurkinnan puolelle. Saa harjoittaa vain luvalla...Joten koittakaa nyt pitää näppinne erossa toisten puhelimista. Jos puhelimessa avattu tekstiviesti, niin mielestäni sitä ei ole huolimattomasti käsitelty.
- Se vaimo
kuinka?? kirjoitti:
Taitaa mennä teleurkinnan puolelle. Saa harjoittaa vain luvalla...Joten koittakaa nyt pitää näppinne erossa toisten puhelimista. Jos puhelimessa avattu tekstiviesti, niin mielestäni sitä ei ole huolimattomasti käsitelty.
Arvatkaapa mitä, tulin töistä ja mitä näenkään, tämä mieheni kakkonen oli parkannut autonsa meidän tienhaaraan?
Ajoin pihalle ja lähdin kävelemään autoa kohti niin häipyi.
Mutta muuten, tuo joka käski jättämään mieheni, niin on ihan oikeassa, niin hän olen luvannut ja lupaukset täytyy pitää.
Mutta ei sitä pitkää suhdetta voi vain lopettaa kuin veitsellä leikaten, ja jos tunteita on niin pakkohan tilannetta on yritettävä ratkaista.
Ja mielestäni pakoon lähtö on pelkurinratkaisu, tässä liemessä kun keitetään tiedän olevani vahvempi persoona, joka selviää.
Pariteraupettilla opimme myös uusia asioita toisistamme, esim. minusta riitely on hyväksi parisuhteelle, mutta mieheni mielestä riitatilanteesta on parempi häipyä pois.
En odota enään että mieheni tekee minusta onnelisen vaan olen itse velvollinen tekemään itsestäni onnelisen. - vaikeaa
Se vaimo kirjoitti:
Arvatkaapa mitä, tulin töistä ja mitä näenkään, tämä mieheni kakkonen oli parkannut autonsa meidän tienhaaraan?
Ajoin pihalle ja lähdin kävelemään autoa kohti niin häipyi.
Mutta muuten, tuo joka käski jättämään mieheni, niin on ihan oikeassa, niin hän olen luvannut ja lupaukset täytyy pitää.
Mutta ei sitä pitkää suhdetta voi vain lopettaa kuin veitsellä leikaten, ja jos tunteita on niin pakkohan tilannetta on yritettävä ratkaista.
Ja mielestäni pakoon lähtö on pelkurinratkaisu, tässä liemessä kun keitetään tiedän olevani vahvempi persoona, joka selviää.
Pariteraupettilla opimme myös uusia asioita toisistamme, esim. minusta riitely on hyväksi parisuhteelle, mutta mieheni mielestä riitatilanteesta on parempi häipyä pois.
En odota enään että mieheni tekee minusta onnelisen vaan olen itse velvollinen tekemään itsestäni onnelisen.että tuollaistakin takkaa. No, on sitä meille muillekin käynyt. Olen samaa mieltä, mihinkäs se veitsellä katkaistaisiin, taisi nainen pitää mihestäsi. Vaan kun ei voi kahta valita, toisen on annettava olla. Olisipa vaan mieskin arvanut ajoissa...
- yhtistä elämää
se niin vaikeaa tunnustaa olevansa epäonnistunut parisuhteessa.
tässä kun osan lukee näitä sinun vastauksi, niin selvään huomaa että ei teillä enää mitään yhteistä tulevaisuutta ole.
Onhan selvä ettet pysty enää antaan tunnetta tälle miehelle jotta hän tuntisi kuinka haluaisit miestäsi.
Kyllä se mieskin huomaa koska häntä halutaan.
Tämänhän on se asia jonka monen miehen tai naisen pitäisi vaki suhteessa huomata jo ennemmin, kuin vasta sitten kun sen on jo toinen antanut puolison tuntea.
Ajattele miltä tuntuu elää parisuhteessa ihmisen kanssa joka kokoajan muistuttaa mitä olet tehnyt.
En puollusta miestäsi vaan ajattelen miltä tuntuisi elää sinunkanssa parisuhteessa jos jo olet näin kovin ajatellut antaa hänelle viimmeisen päivän.
Ja yleensäkkin miksi miehestä tulee aina se syntipukki on asiat mitenpäin tahansa.
Esimerkiksi jos nainen ottaa ja lähtee toisen miehen kanssa, niin jo ollaan tuomitsemassa miestä, että no sehän ei osannut pitää naisestaan huolta.
Ei muutakuin hyvää jatkoa sinulle, ajattele vain pystykö vielä antaan toiselle osapuolelle tunteen minä haluan sinua.
Jos tuntuu ettet niin älä kiusaa itsäsi ja häntä.- Se vaimo
halua lähteä, se on hänen ehdoton ja viimeinen vastaus. Tämän hän sanoi terapeutille ja minulle.
Ja minä olen luvannut hänelle, että kokeilemme!
En tosiaankaan muistuta siittä mitä on tehnyt vaan, haluan tietää miten voimme vaikuttaa asioihin niin että ei tule tarvetta mennä vieraisiin. Keskustelemme siis täsät vieraantumisesta johon KUMPIKIN on syyllistynyt.
En syytä miestäni siitä että etäännyimme toisistamme, vaan siitä että hän haki siihen "hoitoa" toiselta naiselta, samalla vaivalla hän olisi voinut huomauttaa minulle että suhteemme on menossa vikaan ja lujaa.
Molemmissa on syytä siihen alkutilanteeseen, mutta mieheni on yksin syyllinen pettämiseen.
Pariterapeutilla tuli myös ilmi että mieheni oli "kateellinen" koska minulla alkoi syksyllä uusi vaihe elämässä, aloitin iltaopiskelut. Joten minulla oli elämässä jotain uutta ja kiinnostavaa ja miehellä vaan samaa vanhaa puurtamista.
Olemme käyneet yhden kerran pariterapeutilla, ja keskustelleet haluammeko jatkaa, vai emmekö halua. Päätimme jatkaa suhteemme uudelleen rakentamista, Terapeuttimme varoitti meitä että minä voin vielä monta kertaa, käyttäytyä hyökkäävästi ja syyttävästi miestäni kohtaan, eikä siitä pidä ottaa mitään turhaa stressiä se kuuluu asiaan, sillä pettäminen ravistelee ihmisen perusturvallisuutta rajusti, perusturvallisuuden voi menettää kokonaan.
Ja kyllä me halaamme, suutelemme, pidämme toisiamme kädestä, nukumme toistemme kainalossa, hellimme ja hieromme toisiamme, mutta kummallakaan ei ole kiire itse aktiin, vaan nautimme toistemme läheisyydestä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 854568
Haleja ja pusuja
Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺864416Onko mukava nähdä minua töissä?
Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭433759Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli163493Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle402977Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm102764En kirjoita sulle tänne
Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä212701IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm392093Nainen, tunnusta että olet varattu ja tyytymätön suhteeseesi
Ja siksi pyörit täällä ikävä palstalla etsien sitä jotain jota elämääsi kaipaat. ehkäpä olet hieman surullinen, koska ta1581758Savon murteella viäntäminen asiakaspalvelussa?
Olin äsken tekemisissä puhelimitse rahoitusalan firman asiakasneuvonnassa. Tyyppi väänsi leveää savoa oikein perusteelli1061307