Erotetut Jehovan Todistajat

Olen tässä iltapäivän ratoksi paukannut keskusteluun muutamia viestejä - motiivina puhtaasti se, että tämä on ainoa keskustelu, jossa tuntuu olevan reaaliaikaisia osanottajia. Automerkeistä keskustelu tai epätoivoisten seuranhaku ei kiinnosta, joten kun työni on kesälomista johtuen vain päivystysluonteista vaikkakin työpaikkaan sidottua, kulutan tässä aikaani ilman mitään erityiskicksejä.

En ole koskaan ollut jehu vakaumukseltani, minua ei ole erotettu, vaan isäni siirsi minut jehu-uskonnolisesta yhdyskunnasta siviilirekisteriin edes kysymättä minulta mitään - olin siis reilusti alaikäinen joutuessani hankkimaan asunnon ja työpaikan jehu-vankileirin ulkopuolelta. Räikeiden erimielisyyksiemme aihe oli minun ilmoitukseni, että minulla ei ole heidän vaatimaansa vakaumusta ja siten en voi eettisistä syistä käydä kentällä markkinoimassa oppia, johon en itse usko.

Ja johon en usko tänä päivänäkään.

Näitä 'uskomattomia' päiviä on elämässäni jo lähes 15.000 - yhtenäkään niistä en ole katunut jehu-leirin jättämistä.

Aggression ja penseyden välissä täällä reaalimaailmassa vallitsevat sekä todellisuudentaju että normaali järjenkäyttö; molemmat ominaisuuksia, jotka puuttuvat fundamentalisteilta.

Vihdoin viesti, jonka voin täysin allekirjoittaa.

"Tällä yritän sanoa sitä, että tämä palsta tuntuu olevan monien katkeroituneiden erotettujen keskustelukanava. Hei jatketaan ja nautitaan kaikesta mitä tulevaisuus tuo!!! -> menin ja varasin matkan Kanadaan "

-Ei kannata kaikkia Jt:jia kritisoivia laittaa samaan lokeroon. Vaikka olen osittain samaa mieltä sinun kanssa, niin kriittinen keskustelu Jehovan todistajista tulee aina jatkumaan, avauksellasi et kykene sitä lopettamaan.

Eletään täysillä päivä kerrallaan ja mukavaa kesänjatkoa palstalaisille)

>>Kun ihminen erotetaan jostain, niin kyseisen henkilön suhtautuminen muuttuu agressiiviseksi tai täysin välinpitämättömäksi kyseistä yhteisöä kohtaan.

Ei pidä paikkansa ainakaan minun kohdalla. Olen mitä yhteistyökykyisin ihminen, jos vain joku siitä yhteisöstä uskaltaisi kanssani keskustella uskonnostaan. Välinpitämätönkään en voi olla koska tuttaviani ja sukulaisiani on edelleen tuon uskonnon orjina.

>>Tällä yritän sanoa sitä, että tämä palsta tuntuu olevan monien katkeroituneiden erotettujen keskustelukanava.

Sellaisen kanavan olemassaolo on sinusta hyödytön, vai kuinka? Vaikka tämä kanava ei ole lähellekään pelkästään eronneiden palsta niin on mielestäni oikein hieno asia, että on olemassa tällaisia kanavia, joilla voi keskustella itselleen ja muille tärkeistä asioista. Eikö totta.

>>menin ja varasin matkan Kanadaan Vancouveriin ja sieltä ajattelin jatkaa Alaskaan.

Monet meistä ymmärtävät, että tuollaisenkin hienon elämyksen jälkeen täytyy jossain vaiheessa palata arkeen ja tuossa arjessa vartiotorniseuran neuvot/käskyt pitävät sukulaisemme tai entiset ystävämme edelleenkin turhaan ja syyttä kaukana meistä.

>>Uskoisin, että helpoimmalla pääsee kun ei töki menneitä ja nauttii "uudesta" elämästä. Antaa jokaisen elää miten haluaa, kunhan se ei loukkaa meidän kenenkään henkilökohtaista elämää.

Suositatko myös esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekeviä entisiä alkoholisteja ja narkkareita nauttimaan "uudesta" elämästään, antaen jokaisen elää miten haluaa?

>>Tällä yritän sanoa sitä, että tämä palsta tuntuu olevan monien katkeroituneiden erotettujen keskustelukanava.

Mielestäni ei kannattaisi antaa tunteille valtaa tässä asiassa. Uskoisin tämän palstan kuihtuvan kummasti jos täällä esiintyvä jehovantodistajien teokraattinen sodankäynti taukoaisi.

Ja jos tämä vaikka olisikin käsityksesi mukainen "monien katkeroituneiden erotettujen keskustelukanava", niin senhän ei pitäisi kenenkään sellaisen napaa liikuttaa, joka noudattaa ohjettasi ja antaa jokaisen elää miten haluaa.

En minä ole mielestäni katkera. Sellainenkin aika oli, mutta huomasin sitten että se on turhaa.

On kuitenkin tärkeää, että ihmiset jotka joutuvat tekemisiin jt-lahkon kanssa, saavat myös tietoa varjopuolista joita lahkoon liittyy.

Toisaalta on taas hauskaa muistella menneitä. Vaikuttihan tuo uskonto elämääni 30v. Pari vuotta vasta olen elänyt uskonnottomana. Ei sellaista heti unohda. Mieleen tulee hyviä ja huonoja muistoja.

Minun puolestani jokainen saa elää niin kuin haluaa, mutta kun tiedän miten jt:t yrittävät käännyttää ihmisiä, niin olisi hyvä olla edes jotain muutakin tietoa käännytettäville, kuin vain jt:ien sokerilla kuorrutettu houkuttelu.

Jos haluat oikeasti lukea "luopioitten" palstaa, niin kehoitan menemään "vesipostiin" (H2o). Joku ehti tuossa vuosi sitten jo ennustamaan sen palstan kuolemaa, mutta taisi olla ennenaikainen toive. Niin kauan kun on jehovantodistajia, on myös kasvava määrä luopioita. Nykyään tuntuu, että luopioitten määrä on nopeutuvassa kasvussa.

Rotia siihen miten omakohtaiset myssytykset voi kääntää muiden vielä myssyttämättömien eduksi, hyvä kertoa siitä mitä itselle ja miksi näin.

Entisenä itse järjestöstä eronneena voin kyllä kertoa, että ihmisen täytyy käydä yleensäkin elämänmuutostilanteissa / kriisitilanteissa kaikki tunnetilat läpi ja käsitellä asiat loppuun asti. Tämä on lääkäreiden / asiantuntioiden ohje.
Ensimmäinen tunne jt-järjestöstä eronneilla on yleensä viha ja katkeruus ja ne tunteet pitää ihmisen rohkeasti kohdata. Ihmisen psyyke on rakennettu niin.
Sitäpaitsi organisaatio, jota kohtaan sen jäsenet ja muut ihmiset eivät saa esittää mitään kritiikkiä ei kehity ja on kuin kommunismi kiinassa Maon aikana ja tällainenhan esim. on Vartiotorni ja traktaattiseura. Jos jt-järjestön oppeja tai järjestöä kohtaan esittää kritiikkiä julkisesti srk:sta erotetaan. Onko tämä vapautta?

lähtivät kiivaasti pesästään. Kun luin aloituksen, niin arvasin kyseiset reaktiot!!! Voi hyvä tavaton!!!