Venäjän kielestä.

Bruto Svars yrittää ilmeisesti olla huumorimiehiä, joten älkää uskoko ihan kaikkia noita; esim. savotta-zavod on ehkä oikeasti juuri toisin päin, ja muutkin vähän niin ja näin.
Nuu, shto takoje, Bruto, gdje tvoi lekartsvo?

Tarkoitin suomalaisia sanoja venäjän kielessä. En venäläisiä sanoja suomen kielessä.

¨''''' kirjoitti:

Tarkoitin suomalaisia sanoja venäjän kielessä. En venäläisiä sanoja suomen kielessä.

Venäjässä _saattaa_ olla lainoja suomalais-ugrilaisista kielistä etenkin paikannimistössä, mutta _suomesta_ ei ole tainnut venäjän yleiskieleen lainautua mitään. Suomen lähellä puhutuissa venäjän murteissa lienee suomesta peräisin olevaa sanastoa. (Tässä ei tarvitse edes pohtia hirveästi sitä, mikä suomen kieli oikein on ja milloin se on syntynyt, mutta aikaisintaan sen voinee katsoa muodostuneen 1200-luvulla.)

Tosin on muutamia suomen sanoja, joiden sanotaan muodostuneen kansainvälisiksi. No ”sauna” ei taida kuulua normaaliin venäjään, koska venäjässä on ”banja”. Tuskin myöskään sisu. Vuonna 1975 julkaisu Suomalais-venäläinen sanakirja (Vahros & Scherbakoff) antaa sisu-sanalle joukon vastineita, ja sitten: ”suomalainen ~ фи́нское нутро́”, eli suomalaista sisuakaan ei nimitetä suomen sanalla. Yksi suomesta lainattu sana sentään löytyy, nimittäin ”rapakivi” (рапаки́ви), jonka usein väitetään lainautuneen maailman geologien kieleen yleisesti.

Yucca kirjoitti:

Venäjässä _saattaa_ olla lainoja suomalais-ugrilaisista kielistä etenkin paikannimistössä, mutta _suomesta_ ei ole tainnut venäjän yleiskieleen lainautua mitään. Suomen lähellä puhutuissa venäjän murteissa lienee suomesta peräisin olevaa sanastoa. (Tässä ei tarvitse edes pohtia hirveästi sitä, mikä suomen kieli oikein on ja milloin se on syntynyt, mutta aikaisintaan sen voinee katsoa muodostuneen 1200-luvulla.)

Tosin on muutamia suomen sanoja, joiden sanotaan muodostuneen kansainvälisiksi. No ”sauna” ei taida kuulua normaaliin venäjään, koska venäjässä on ”banja”. Tuskin myöskään sisu. Vuonna 1975 julkaisu Suomalais-venäläinen sanakirja (Vahros & Scherbakoff) antaa sisu-sanalle joukon vastineita, ja sitten: ”suomalainen ~ фи́нское нутро́”, eli suomalaista sisuakaan ei nimitetä suomen sanalla. Yksi suomesta lainattu sana sentään löytyy, nimittäin ”rapakivi” (рапаки́ви), jonka usein väitetään lainautuneen maailman geologien kieleen yleisesti.

Lue lisää

Samoin motti ja puukko.

http://en.wiktionary.org/wiki/Category:Finnish_derivations

Yucca kirjoitti:

Venäjässä _saattaa_ olla lainoja suomalais-ugrilaisista kielistä etenkin paikannimistössä, mutta _suomesta_ ei ole tainnut venäjän yleiskieleen lainautua mitään. Suomen lähellä puhutuissa venäjän murteissa lienee suomesta peräisin olevaa sanastoa. (Tässä ei tarvitse edes pohtia hirveästi sitä, mikä suomen kieli oikein on ja milloin se on syntynyt, mutta aikaisintaan sen voinee katsoa muodostuneen 1200-luvulla.)

Tosin on muutamia suomen sanoja, joiden sanotaan muodostuneen kansainvälisiksi. No ”sauna” ei taida kuulua normaaliin venäjään, koska venäjässä on ”banja”. Tuskin myöskään sisu. Vuonna 1975 julkaisu Suomalais-venäläinen sanakirja (Vahros & Scherbakoff) antaa sisu-sanalle joukon vastineita, ja sitten: ”suomalainen ~ фи́нское нутро́”, eli suomalaista sisuakaan ei nimitetä suomen sanalla. Yksi suomesta lainattu sana sentään löytyy, nimittäin ”rapakivi” (рапаки́ви), jonka usein väitetään lainautuneen maailman geologien kieleen yleisesti.

Lue lisää

Vaikuttaa siltä, että sana сауна on venäjässä jonkinmoisessa käytössä баня-sanan rinnalla. Google-kuvahaku ainakin antaa sattumia kummallakin hakusanalla:

http://images.google.fi/images?q=сауна&hl=fi&btnG=Etsi kuvia

http://images.google.fi/images?q=баня&hl=fi&btnG=Etsi kuvia

heskey kirjoitti:

Samoin motti ja puukko.

http://en.wiktionary.org/wiki/Category:Finnish_derivations

Lue lisää

Wikipedian venäläisvastine Википедия tuntee hakusanan puukko:

http://ru.wikipedia.org/wiki/Пуукко

Hakusana мотти antaa kylläkin Google-osumia, mutta Venäjän-Wiki ei sanaa tunne. Monet Googlen pukkaamat linkit viittaavat taiteilijaan nimeltä Джанни Мотти. Kyseessä lienee sveitsiläisherra, jonka nimi meikäkirjaimin kuuluu Gianni Motti.

Yucca kirjoitti:

Venäjässä _saattaa_ olla lainoja suomalais-ugrilaisista kielistä etenkin paikannimistössä, mutta _suomesta_ ei ole tainnut venäjän yleiskieleen lainautua mitään. Suomen lähellä puhutuissa venäjän murteissa lienee suomesta peräisin olevaa sanastoa. (Tässä ei tarvitse edes pohtia hirveästi sitä, mikä suomen kieli oikein on ja milloin se on syntynyt, mutta aikaisintaan sen voinee katsoa muodostuneen 1200-luvulla.)

Tosin on muutamia suomen sanoja, joiden sanotaan muodostuneen kansainvälisiksi. No ”sauna” ei taida kuulua normaaliin venäjään, koska venäjässä on ”banja”. Tuskin myöskään sisu. Vuonna 1975 julkaisu Suomalais-venäläinen sanakirja (Vahros & Scherbakoff) antaa sisu-sanalle joukon vastineita, ja sitten: ”suomalainen ~ фи́нское нутро́”, eli suomalaista sisuakaan ei nimitetä suomen sanalla. Yksi suomesta lainattu sana sentään löytyy, nimittäin ”rapakivi” (рапаки́ви), jonka usein väitetään lainautuneen maailman geologien kieleen yleisesti.

Lue lisää

Palaan tähän vanhaan keskusteluun, koska käsiin sattui Päivi Saurion kirja ”Poimintoja venäjän kielen historiasta” (Yliopistopaino, 2005), ja siinä mainitaan (s. 94) suomensukuisista kielistä peräisin olevaa sanastoa on pohjoisvenäläisissä murteissa ja painannimissä: Neva, Ilmen′, Ladoga, Onega, Vologda. Mutta teksti jatkuu (translitterointi minun; painomerkit alkutekstin mukaiset):

”Tunnistettavissa ovat myös luontoon liittyvät morž (suom. mursu), nérpa (suom. norppa), saláka (suom. salakka), purgá (suom. pyry, ’purkusää’), jágel′ (suom. jäkälä) sekä ríga (suom. riihi).”

Näistä purgá-etymologia näyttää minusta oudolta (pyry-sanassa ei liene koskaan ollut mitään k:n tai g:n kaltaista klusiili), ja suomen ”riihi” on muistaakseni balttilainen laina, ja veikkaisin slaavien lainanneen sanan pikemminkin balteilta suoraan. Muilta osin sanat ovat sentapaisia, joiden hyvin voi olettaa lainautuvan alemmalla kulttuuritasolla olleelta metsästäjä-kalastaja-kansalta ylemmällä tasolla olleelle, vaikka sanojen virta yleisesti on toisensuuntainen.