Olen tavannut puoli vuotta sitten leskeksi jääneen miehen. Vaimon kuolemasta oli silloin kulunut lähes vuosi. Liitto oli lapseton. Liiton kesto 5 vuotta. Molempien puolisoiden iät 50v vaimon kuollessa.
Seurustelun alkuviikkoina mies puhui jatkuvasti tyyliin:
-vaimoni ja minä
Vaimoni ja minä teimme matkan, vaimoni ja minä olimme vieraisilla, vaimoni ja minä puhuimme, ihmettelimme, ajattelimme..etc.
Jossain vaiheessa sanoin miehelle, että miksi hän puhuu "vaimostaan" kun hänellä ei enää ole vaimoa. Tämän jälkeen alkoikin sitten puhe vaimon etunimellä, joka olkoon jatkossa vaikka Sari.
Parin kuukauden seurustelun jälkeen kävi ilmi, että mies ei ollut vielä siivonnut vaimovainajansa vaatteita kotoaan. Minun vieraillessani "talossa" istuin rappusilla, ja kuuntelin miehen äidin selvitystä poikansa ja hänen vaimonsa elämästä. Tuntui pahalta, koska en uskaltanut mennä sisälle taloon. Äiti kuitenkin kertoi, että hääkuvat on pöydällä, ja kaikki vainajan henkilökohtaiset tavarat laatikoissaan. Äidin mukaan mies ei antanut niitä pois, ja hän jopa kehoitti minua ottamaan nuo tavarat ja hävittämään pojaltaan. En tietenkään suostunut.
Suhteemme jatkui. Pari viikkoa sitten mies siivosi asunnosta vaatteet pois. Minäkin jo uskaltauduin sisälle taloon, mutta olen aina yhtä järkyttynyt! Suruadressit on vielä 1,5 kuoleman jälkeen pöydällä. Osanoton merkiksi tulleet enkelit siististi senkin päällä etc. Vihkiraamattu pilkistelee pöudällä. Ja kaikkia kuppeja ja kippoja on kaksi kirjahyllyssä. Minusta tuntuu, että minä olen ylimääräinen.
Kaiken kukkuraksi mies on sanonut, ettei minua voi rakastaa, koska minä en osaa rakastaa. sari osasi rakastaa ja häntä pystyi rakastamaan. Sari oli kaunis miehen mukaan, ja minä olen suorastaan ruma. Todellisuudessa minä olen aika hyvän näköinen, ja tuttavien mukaan paljon paremman näköinen kun vainaja. vainaja oli sokea ja osin kuuro sekä ollut koko ikänsä eläkkeellä.. Minä olen akateeminen, hyvin urallani menestynyt etc.
Nyt vähän nyppii..kun alan tajuta, että mies onkin täysin vielä vaimovainajansa lumoissa. Hän jopa ehdotti, että vesi minut vaimovainajansa haudalle, ja selittäisi vaimovainajalleen kuka minä olen!! Ihan hullua..Vai onko??
Mieslesken uusi nainen
17
4307
Vastaukset
- tilanteestasi tänne
aiemminkin, eikö totta? Sait silloin hyviä vastauksia.
Mies ei ole valmis uuteen suhteeseen, ei vielä.
En muuten ymmärrä laisnkaan tuota vertailuasi; olen kauniimpi, olen akateeminen.
Ei se tee sinusta yhtään sen arvokkaampaa kuin tämä Sari oli vaikkakin hän oli näkö- ja kuulovammainen.
Kauneuskin on katsojan silmässä ja sisäinen kauneus on kauniimpaa kuin ulkoinen, ainakin omasta mielestäni.
Niin, tunnet olosi ylimääräiseksi ja taidat sitä ollakin, ainakin tässä vaiheessa.....
Miksi olet tässä suhteessa? Kun mieskin selkeästi antaa ymmärtää ettei rakasta sinua, eikä mahdollisesti tee sitä tulevaisuudessakaan..... - Tavallinen ihminen
Kyllä elämä opettaa. Tuonkaltainen itsensä ylentäminen koituu kohtaloksesi.
Olen akateeminen, uralla hyvin edennyt. Vainaja oli sokea etc. Kuuntelepa itse sanojasi! Meitä lukijoita ainakin järkyttää tapa, jolla itsesi koet suhteessa vainajaan. Mitään muuta vastausta en löydä kuin että leski on oikeassa. Sinä et kykene rakastamaan etkä tarjoamaan sitä, mitä vainaja hänelle pystyi HUOLIMATTA SOKEUDESTAAN. Hyvä niin, eli pisteet kotiin miehelle ja sinuna laittaisin rukkaset narikkaan ja etsisin samanlaisen narsistin kuin mitä olet. - Minä vain
***
Surulle on kuitenkin muistettava antaa aikaa ja on saatava surra rauhassa vaikka uusi ihminen olisikin rinnalla. Se siis vaatii paljon uudelta kumppanilta, mutta jos molemmat on / olisivat leskiä, niin molemmat tukisivat toisiaan ja pääsisivät yhdessä eteenpäin.
Edesmennyttä kumppania saa ja pitääkin rakastaa lopun elämää. Ja hänen kuva saa olla pöydällä vaikka ikuisesti...
Jaksamista sureville!- Nimetön
koulutettu etc. olet fiksu, kaikki akateemiset kun eivät ole, unohdat ensin itsesi ja annat aikaa toisen surra niin voi tulla vielä päivä jolloin huomaat että myös sinua rakastetaa yhtä paljon tai jopa enemmän kuin tuota Saria. Mutta aikaa ja itsehillintää se vaatii. Empatiaa, myötäelämistä ja vahvaa luonnetta.
- Aivollinen
Keskity sinä vain itsesi kehumiseen ja anna miehen surra.Ei uskoisi tekstisi perusteella kysymyksessä olevan koulutettu henkilö.Kaikkea muuta.Huh huh.
- &&&&&
Olet suorastaan säälittävä!
Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi sen verran ymmärtää,että jokaisella sureminen tapahtuu hyvin erilaisesti.
Ja mitä helvetin väliä sillä on,kuka on ketäkin kauniimpi.
Onkohan käynyt mielessä,että mies tarkoitti sitä kuuluisaa SISÄISTÄ KAUNEUTTA?
Anna hänen surra rauhassa ja opettele tällä tavoin kunnioittamaan muita ihmisiä,niin ehkä jonain päivänä saat kunnioitusta myös tältä mieheltä! - ymmärrä!
Älä ole mustasukkanen vainajalle. Suosittelen että jätät miehen jos et kestä tuota. Se jatkuu varmasti vielä hyvin kauan, vaimo ei katoa mielestä niinkuin vaikka ex-vaimo katoaisi. Voi myöskin olla niin et tämä vainaja on miehen mielestä aina ainoo ja oikea muut halpoja kopioita...Jos pyyteettömästi rakastat tätä miestä niin ymmärrät kyllä ettei hän voi "palvoa" sinua, mutta antaa sentään tulla lähelleen. Suru on oleva yhtä suuri, kuin rakkaus on ollut voimakas!
- itse olet?
Mies on siis vaimovainajan lumoissa, ja se sinua nyppii.
No kenen lumoissa itse olet, kun et tajua lähteä.
Pankaa suhde lepäämään ja palatkaa asiaan myöhemmin, jos edes on aihetta. - vain kuuntelija....
Mies ei selvästikkään ole vielä valmis uuteen suhteeseen ja kaipaa vain kuuntelijaa. Ei elinkumppania.
Antakaa suhteellenne aikaa ja jos on pakko myös etäisyyttä toisiinne. - Monni 2
Hän ei enää vastaa. Ei uskalla tai sitten oli vain tehty juttu... Vastaukset olivat päällekäyviä ja syystäkin!
- femina
Olen saanut aika paljon ryöpytystä. Tuntuu jotenkin siltä, että en olisi saanut sanoa olevani akateeminen enkä ihan kohtuullisen näköinen. Siitä vedettiin johtopäätös, että olen vähintään narssisti. Olisikohan minun pitänyt kirjoittaa olevani ruma, rampa ja tyhmä.
Miesleskeni on todellakin Sarinsa lumoissa. Hän rakasti vaimoaan, joten ehkäpä suru on sitten yhtä suuri kun tuo iso rakkauskin. Minä olen kuitenkin yrittänyt lohduttaa omalta osaltani.
Näyttää siltä, että täällä palstalla vaikuttaa henki, joka ymmärtää leskeyttä mutta kieltää siihen liittyvät epäterveet asiat kuten patologinen suru. Kannattaa käydä lukemassa aiheesta enemmänkin!! - Monni 2
femina kirjoitti:
Olen saanut aika paljon ryöpytystä. Tuntuu jotenkin siltä, että en olisi saanut sanoa olevani akateeminen enkä ihan kohtuullisen näköinen. Siitä vedettiin johtopäätös, että olen vähintään narssisti. Olisikohan minun pitänyt kirjoittaa olevani ruma, rampa ja tyhmä.
Miesleskeni on todellakin Sarinsa lumoissa. Hän rakasti vaimoaan, joten ehkäpä suru on sitten yhtä suuri kun tuo iso rakkauskin. Minä olen kuitenkin yrittänyt lohduttaa omalta osaltani.
Näyttää siltä, että täällä palstalla vaikuttaa henki, joka ymmärtää leskeyttä mutta kieltää siihen liittyvät epäterveet asiat kuten patologinen suru. Kannattaa käydä lukemassa aiheesta enemmänkin!!Todellakin hän on vaimonsa lumoissa, ja tulee aina olemaan. Sanomattakin selvää. Elä sen asian kanssa jos haluat olla miehen kanssa. Olet hänelle varmasti ehkä tärkeä (?) ja hän pitää sinua varmasti jonkinlaisena tukena ja kuuntelijana. Jos sellainen haluat olla, niin älä sitten syytä miestä. Et voi vaatia häneltä liikoja!! Hyvänen aika...
Kuka on sanonut, että sinun olisi pitänyt kirjoittaa kuinka ruma ja tyhmä olet? Haloo! Asenteesi miehen surua kohtaan kuulosti vaan uskomattomalta!!!! Et voi ymmärtää sitä jos et itse ole kokenut vastaavaa. Luulet, että kaikki muuttuu sormia napsauttamalla. Suuri on ollut heidän rakkaus ja se kestää hänellä varmasti lopun elämää. Ikävä ja kaipaus seuraa lopun elämää, ehkä muuttaa muotoaan, mutta sitä ei mikään hävitä. Et edes sinä. - Kaarina
femina kirjoitti:
Olen saanut aika paljon ryöpytystä. Tuntuu jotenkin siltä, että en olisi saanut sanoa olevani akateeminen enkä ihan kohtuullisen näköinen. Siitä vedettiin johtopäätös, että olen vähintään narssisti. Olisikohan minun pitänyt kirjoittaa olevani ruma, rampa ja tyhmä.
Miesleskeni on todellakin Sarinsa lumoissa. Hän rakasti vaimoaan, joten ehkäpä suru on sitten yhtä suuri kun tuo iso rakkauskin. Minä olen kuitenkin yrittänyt lohduttaa omalta osaltani.
Näyttää siltä, että täällä palstalla vaikuttaa henki, joka ymmärtää leskeyttä mutta kieltää siihen liittyvät epäterveet asiat kuten patologinen suru. Kannattaa käydä lukemassa aiheesta enemmänkin!!Puolitoista vuotta on tosi lyhyt aika. Harva kykenee aloittamaan uutta suhdetta vielä ensimmäisten vuosien aikana. Itse ihmettelenkin, että miksi hän on aloittanutkaan seurustelua toisen kanssa, koska surutyö on vielä pahasti kesken. Ystävyyssuhteita voi toki olla, mutta ei tuossa tilanteessa pystyne rakastumaan toiseen.
Hän tulee tarkoittamattaankin loukanneeksi sinua, jos sinä haet suhteelta jotain enemmän ja hän ei siihen vielä pysty.
Monet leskeksi jääneet säilyttävät puolisonsa tavaroita pitkään ennallaan, jotkut kenties kuolemaansa asti. Kaikki eivät riisu edes sorumusta. Mitä läheisempi suhde on ollut, sitä rakkaampia ovat muistot hänestä, pienet esineetkin.
Kun oma lapsemme kuoli, en kahteen vuoteen pessyt edes hänen tyynyliinaansa, koska siinä oli hänen TUOKSU.
- Myös leskimieheen rakastunut
Ymmärrän sinua, tavallaan. Kuitenkin katson että olet sanoissasi liian jyrkkä. Ymmärrän toisen surua ja sen, että suruaika saattaa kestää pitkään.
Tapasin itse leskimiehen n. vuosi sitten. Vaimonsa kuolemasta oli silloin vasta vuosi. Miehellä on myös lapsia. Jotenkin mietin miten "kylmästi" sinä kirjoitit toisen surusta, tunteista...sureva saattaa sanoa mitä mieleen juolahtaa. Ei hän varmaankaan tarkoittanut ettet sinä olisi kaunis, sanoi se vain jotenkin niin, jottei loukkaisi vaimonsa muistoa. Toisille edesmenneestä tulee "palvottu, ylistetty, jonkinlainen jumalallinen!. Tiedän, että tämä on kovaa tekstiä. Tietysti jokainen saa surra niin kauan kuin haluaa ja omalla tavallaan, mutta alan ihmisenä, tiedän myös jotain tuosta patologisesta surusta. Joskus suru jää päälle.
Minä ihastuin ja rakastuin omaan kumppaniini. Tai voiko häntä kumppaniksi sanoa. Seurustellaan, mutta emme asu yhdessä, eikä sellaisesta minkäänlaista puhetta edes vielä. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen ja tavallaan tämä kaikki tuntuu hyvältä. Mutta, aina on jokin mutta...
Tunnen kuitenkin ettei miehellä samanlaisia tunteita kuin minulla. Ymmärrän ettei hänellä vielä voikaan olla. En vaan tiedä jaksanko odottaa, entä jos odotan turhaan. Jos hän huomaakin sitten etten minä ole se oikea. En halua mikään korvike, suruajan lohduttaja, joka heitetään pois kun joku parempi löytyy. Tällaisia pelkoja minussa on. En ole mustasukkainen edesmenneelle, vaikka tiedän että heillä oli hyvä elämä yhdessä. Vaimon kuva on esillä näyttäväsi, tietenkin. Hän tulee aina olemaan muistona, lapsille, miehelle. En voi kilpailla hänen kanssaan.
Sanoisin että on helpompaa seurustella eronneen kanssa, exä on exä ja joskus on ongelmia. Mutta kuollut on jotenkin aina läsnä, minunkin kumppanini on säilyttänyt vaimonsa tavaroita. Minä en painosta hävittämään niitä. Tunnen että rakastan tätä miestä. Saattaa kuitenkin käydä niin että luovun ja katson mitä tulee tapahtumaan. Olen miettinyt tätä paljon. Toivoisin että olisimme tavanneet vasta vuosia vaimon kuoleman jälkeen.
Vaistoan että minä tulen onnettomaksi. Kaduttaa että olen jo lastenkin elämässä, on ikävä tuoda heille jälleen luopumista.
Kukaan ei varmaankaan ymmärrä mitä yritän sanoa, ymmärränköhän itsekään. Ihmissuhteet ovat vaikeita asioita, kuolema ja suru ovat vaikeimpia asioita.
Minun ajatusmaailmani ja elämäni on muuttunut täysin tavattuani tämän miehen. Olen rakastunut.
Saan häneltä paljon, läheisyyttä, hellyyttä, hänellä on selvästi tunteita, samalla kun on niin hukassa. Mutta rakkautta ? Sitä en tunne...ymmärrän ettei hän pysty, vielä...
Taidan olla hieman väsynyt, sekoilen. Olen siemaillut viiniä. Tämä mies on töissä. Huomenna nähdään. Odotan sitä. Päivä kerrallaan...- leski nainen
mitä tarkoitat. Mieheni kuoli vajaa kaksi vuotta sitten. En ole vielä edes voinut ajatella vakavissani uutta suhdetta. Jos joskus kuitenkin elämääni tulisi uusi ihminen, niin pystyisinkö olemaan vertaamatta häntä koko ajan edes menneeseen mieheeni??? Oli elämäni rakkaus.
Jos elämääni kuitenkin sattuisi tulemaan uusi mies toivoisin, että hän olisi yhtä ymmärtäväinen ja lämmin ihminen kuin Sinä.
Toivon sydämmestäni että teidän suhteenne onnistuu!
- 6ky45
Olen elänyt tähän saakka puhtaan elämän naisena, -Työtä ja työtä ja kielten opiskelua sen ohessa . Kyllä myös menestynyt ja itsekunnioitukseni on korkealla.Olen karjalainen ja ortodoksi. ... Jos minä kumppanin kohtaan, niin EN minä koskaan MIESLESKEÄ huoli, en lähde lesken taloon kuuntelemaan juttuja kuolleesta vaimosta ja lapset vielä hällä on. EN vaikka hän olisi lapseton ja muuten hyvä. OTTAKOON jostain naislesken. EN mene likaiseen pesään .....
- Miesleski
Mikä ihme on se joka likaa minun pesän?
No minä löysin aikoinaan kumppaniksi naislesken jonka lapsen otin kuin omakseni.
Käymme välillä hoitamassa yhdessä hautoja mutta emme jatkuvasti muistele edesmenneitä.
Voimme kyllä puhua avoimesti edesmenneistä kun asiaa on.
Ps. en kyllä olisi sinun kaltaista oman navan ympärillä pyörijää huolinutkaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1682891Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha222051- 232024
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891835Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?691567Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191323Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371222- 101211
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91181