ItSeNäIsYys joka meillä oli..........

on Kuosmasen Antin kirjan tuhoamisen syyn selvittäminen.

Kaikki Suomen EU-jäsenyyteen liittyvä ei olekaan julkista. On olemassa asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Itsenäisyys taistelu jatkuukin päätöksenteon avoimuustaisteluna!


Muutosvoimat haluaisivat Suomen irtí EU-jäsenyydestä.
Mutta:
Irrottautuminen on kuitenkin paljon helpompaa kuin Muutosvoimat uskovatkaan.

Lukekaapa alempana oleva alustuskirjoitukseni
"Tuhotun kirjan alkukirjoituksen lai"
naus.

Pyydän keskustelua lainaamastani tuhotun kirjan alkupuheesta.

Kommentoikaa!

Suomen kansa äänesti selvällä äänten enemmistöllä Suomen Euroopan Unioniin.

Suomen kansa on Euro-valuuttaan hyvin tyytyväistä.

Meidän on hyvä olla. Pulinat pois. Katseet Unionin kehittämiseen.

European kirjoitti:

Suomen kansa äänesti selvällä äänten enemmistöllä Suomen Euroopan Unioniin.

Suomen kansa on Euro-valuuttaan hyvin tyytyväistä.

Meidän on hyvä olla. Pulinat pois. Katseet Unionin kehittämiseen.

Lue lisää

että kansanäänestys oli vaalipetos. Siis Kuosmasen tuhottu kirja paljasti asian!!

Joten Europeanin on turha vedota sanoihin:
"Suomen kansa äänesti selvällä äänten enemmistöllä Suomen Euroopan Unioniin."

No se siitä. Kyseessä on rankka kansallinen tragedia. Mikähän on media joka asiasta ensin kertoo?

Eikö European ole lukenut alempana olevaa alustusta "Tuhotun kirjan alkukirjoituksen lainausta"?
Luulisipa sen herättävän joitakin mietteitä.


European väittää:
"Suomen kansa on Euro-valuuttaan hyvin tyytyväistä."

Niin, Europeanin kaltaisista tyytyväisistä ja tyhmistä suomalaisista tuntuu samalta, mikä valuutan nimi on.
Mutta ei olekaan kyse pelkästään fyysisestä maksuvälineestä; markasta, muovikortista tai eurosta, vaan itsenäisen valtion valtiontaloudeninstrumentin luovuttamisesta ylikansalliselle jäsenmaista totaalisesti riippumattomalle EKP:lle !!
Niin ja mikähän on tämän eduskunnan hyväksymän lain numero?

--
Saksan ja Ranskan julkisen sektorin säästöt euron kasvu- ja vakaussopimuksen kriteerien toteuttamiseksi kurittavat näiden maiden kansalaisia.
Samoin on Suomessa. Ainoa talousjousto euroaikana on työreformi, joka on mediassa henkilöity Esko Ahoon.

Mutta Esko ei sitä keksinyt. Se oli eurooppalaisten eliittidemarien suunnitelmissa (myös Eero Heinäluoman, SAK!) jo paljon aikaisemmin.
Demut eivät vaan uskoneet, että millainen talouskehitys euroajasta seuraakaan. Pelkkiä korkojen laskuja. Siitä puolestaan tulee uusi pankkikriisi, koska pankkien voittomarginaali rahaa myydessä kaventuu.
Kukaan ei uskalla halvalla lainan korolla huonossa taloustilanteessa tehdä lainaa. Kukaan ei osta mitään. Teollisuus seisahtuu ja talous lamaantuu.

Tuosta "hyvästä" eurovaluutasta seuraa lisää työttömiä sekä valtion että kuntien veroitulojen vähenemistä.

Unionin kehittäminen on puolestaan sitä, että Saksa ja Ranska alkavat ostaa vain oman maansa tuotteita. Muuta tietä niillä ei ole selviytymiseen.
Niinpä suomalaistenkin pitäisi keskittyä ostamaan vain suomalaista, ettei tarpeellinen valuutta karkaa muiden maiden hyväksi.

Millä muulla tavalla European aikoo Unionia kehittää, varsinkin kun kehitysmaa,asteella olevat itäplokin maat tulevat euroa vahvistamaan!?

Satakunnan mies kirjoitti:

että kansanäänestys oli vaalipetos. Siis Kuosmasen tuhottu kirja paljasti asian!!

Joten Europeanin on turha vedota sanoihin:
"Suomen kansa äänesti selvällä äänten enemmistöllä Suomen Euroopan Unioniin."

No se siitä. Kyseessä on rankka kansallinen tragedia. Mikähän on media joka asiasta ensin kertoo?

Eikö European ole lukenut alempana olevaa alustusta "Tuhotun kirjan alkukirjoituksen lainausta"?
Luulisipa sen herättävän joitakin mietteitä.


European väittää:
"Suomen kansa on Euro-valuuttaan hyvin tyytyväistä."

Niin, Europeanin kaltaisista tyytyväisistä ja tyhmistä suomalaisista tuntuu samalta, mikä valuutan nimi on.
Mutta ei olekaan kyse pelkästään fyysisestä maksuvälineestä; markasta, muovikortista tai eurosta, vaan itsenäisen valtion valtiontaloudeninstrumentin luovuttamisesta ylikansalliselle jäsenmaista totaalisesti riippumattomalle EKP:lle !!
Niin ja mikähän on tämän eduskunnan hyväksymän lain numero?

--
Saksan ja Ranskan julkisen sektorin säästöt euron kasvu- ja vakaussopimuksen kriteerien toteuttamiseksi kurittavat näiden maiden kansalaisia.
Samoin on Suomessa. Ainoa talousjousto euroaikana on työreformi, joka on mediassa henkilöity Esko Ahoon.

Mutta Esko ei sitä keksinyt. Se oli eurooppalaisten eliittidemarien suunnitelmissa (myös Eero Heinäluoman, SAK!) jo paljon aikaisemmin.
Demut eivät vaan uskoneet, että millainen talouskehitys euroajasta seuraakaan. Pelkkiä korkojen laskuja. Siitä puolestaan tulee uusi pankkikriisi, koska pankkien voittomarginaali rahaa myydessä kaventuu.
Kukaan ei uskalla halvalla lainan korolla huonossa taloustilanteessa tehdä lainaa. Kukaan ei osta mitään. Teollisuus seisahtuu ja talous lamaantuu.

Tuosta "hyvästä" eurovaluutasta seuraa lisää työttömiä sekä valtion että kuntien veroitulojen vähenemistä.

Unionin kehittäminen on puolestaan sitä, että Saksa ja Ranska alkavat ostaa vain oman maansa tuotteita. Muuta tietä niillä ei ole selviytymiseen.
Niinpä suomalaistenkin pitäisi keskittyä ostamaan vain suomalaista, ettei tarpeellinen valuutta karkaa muiden maiden hyväksi.

Millä muulla tavalla European aikoo Unionia kehittää, varsinkin kun kehitysmaa,asteella olevat itäplokin maat tulevat euroa vahvistamaan!?

Lue lisää

tämän kirjan voisi lukea?

Jerry Falwell kirjoitti:

tämän kirjan voisi lukea?

Kyllä sitä voi lukea. Mutta ensin pitäisi median vaatia asiaa esille.

Satakunnan lehtien päätoimittajista kolme päätoimittajaa on lukenut sen.
Valtamediassakin on toimittajia, jotka ovat sen lukeneet, mutta nahkurin orsilla roikkuu niin monen keskeisen politikon nahka, ettei kukaan uskalla olla ensimmäinen kirjaan puuttuva.

Tekijänoikeudet pitää ottaa selville. Siitä kirjasta voisi kirjoittaa toisen painoksen.

Satakunnan mies kirjoitti:

Kyllä sitä voi lukea. Mutta ensin pitäisi median vaatia asiaa esille.

Satakunnan lehtien päätoimittajista kolme päätoimittajaa on lukenut sen.
Valtamediassakin on toimittajia, jotka ovat sen lukeneet, mutta nahkurin orsilla roikkuu niin monen keskeisen politikon nahka, ettei kukaan uskalla olla ensimmäinen kirjaan puuttuva.

Tekijänoikeudet pitää ottaa selville. Siitä kirjasta voisi kirjoittaa toisen painoksen.

Lue lisää

kuinka valitettavan tyypillistä satakuntalaisuutta.
Juuri kun piti päästä asiaan ja tuoda mustaa valkoisella
tulikin "tabula rasa".

Satakunnan mies kirjoitti:

Kyllä sitä voi lukea. Mutta ensin pitäisi median vaatia asiaa esille.

Satakunnan lehtien päätoimittajista kolme päätoimittajaa on lukenut sen.
Valtamediassakin on toimittajia, jotka ovat sen lukeneet, mutta nahkurin orsilla roikkuu niin monen keskeisen politikon nahka, ettei kukaan uskalla olla ensimmäinen kirjaan puuttuva.

Tekijänoikeudet pitää ottaa selville. Siitä kirjasta voisi kirjoittaa toisen painoksen.

Lue lisää

On täysin typerää vaahdota "Kuosmasen kirjasta" jota ei voi lukea. Täysin ala-arvoista.

Vai alkaisinko minäkin vetoamaan "Virtasen esseisiin"...?

Jerry Falwell kirjoitti:

tämän kirjan voisi lukea?

Yritin soittaa kaverille joka tietää jostakin "tuhotun painoksen EU-kirjasta." Siinä teoksessa ei kyllä hänen mukaansa ole mitään kovin erikoista.

European kirjoitti:

Suomen kansa äänesti selvällä äänten enemmistöllä Suomen Euroopan Unioniin.

Suomen kansa on Euro-valuuttaan hyvin tyytyväistä.

Meidän on hyvä olla. Pulinat pois. Katseet Unionin kehittämiseen.

Lue lisää

Kansan äänestämisestä sen verran, että se ei mahdollisesti 100%senakaan riitä perustuslain kumoamiseen eikä edes sen tulkintaan.

"Suomen rahayksikkö on markka:" ei euro. Sitä kumoamaan tarvittavia määräenemmistöjä ei ole tähän päivään mennessä ollut eikä tullut. Hallitusmuodon pykälän muuttamiseen ei riitä pelkkä hallituksen tiedonanto. Kansalaiset ovat petoksen ja manipuloinnin uhreja. Yksikään lupauksista ei ole toteutunut. Ei edes itsenäisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Maasrtichtin sellaisenaan hyväksytylle sopimukselle ei tehty edes sitä vastaavaa varaumaa vaikka Koivistolla ym. oli otsaa muuta väittää.

"Suomessa valtiovalta kuuluu kansalle:" ei sen yläpuolella olevien Euroopan yhteisöjen tuomioistuimille ja asetuksille jotka peruskirjojen mukaan ovat kansallisen lain yläpuolella, vaikka kansallinen perustuslaki sanoisikin toista.

Pulinat pois joo, EU-kriittisyys on tätä päivää, halusimme tai emme. Enemmistön mielivalta ei ole demokratiaa mutta eihän EU mitään demokratiaa edustakaan, vaan kauniisti sanottuna jo yllättävän laajalle levinnyttä "demokratiavajetta".

EU:n kehitykseen pyritään vaikuttamaan, jäsenyyden haittoja voidaan minimoida samalla kun pidetään silmällä lopullisia päämääriä, Suomen irtautumista EU:sta ja koko EU:n hävittämistä Euroopasta.

Katsokaa itseänne "europaenit," puhutte suvaitsevaisuudesta, rauhasta ja demokratiasta niin kauan kun kaikki ovat kanssanne samassa muotissa, junttimassana kuin lahnat sumpussa.

Meillä ON hyvä olla. Pulinat pois. Katseet unionin kehittämiseen. Mikä perkeleen fasismi on päässyt valtaan euroneuvostoliitossa.

Euroskeptikko kirjoitti:

Yritin soittaa kaverille joka tietää jostakin "tuhotun painoksen EU-kirjasta." Siinä teoksessa ei kyllä hänen mukaansa ole mitään kovin erikoista.

ennen kuin asiat aukeavat. Useimmat lukijat ihmettelevät, että miksi Kuosmanen on jaksanut kirjoittaa 232 sivua kuivaa tekstiä. Mutta vaikka se on kuivaa, se on todella makeata tekstiä.

Kuosmasen antaman vinkin perusteella olen pyytänyt eräitä pöytäkirjoja liitteineen. Yksi niistä on kaikkien nähtäväksi skannattuna netissä ositteessa, johon nimimerkki Tyrni otsikossa "Kokouskutsu" viittasi.

Ja onhan sellaisenkin asian selvittäminen tärkeätä, joka ei onneksi koskaan joutunut tiedotusvälineisiin.

Tiedän myös ne asiat, josta Kuosmanen kirjassaan vaikeni. Olen lukenut hänen kirjoittamiaan kokousten liitteinä olleita muistioita.

Sain lisäksi haltuuni myös virkamiestason kokouksiin liittyviä papereita, joita ei kaksi vuotta UM:stä saamani tiedon mukaan pitänyt olla olemassakaan!

Täytyy siis vain tietää, mitä pyytää.

Satakunnan mies kirjoitti:

ennen kuin asiat aukeavat. Useimmat lukijat ihmettelevät, että miksi Kuosmanen on jaksanut kirjoittaa 232 sivua kuivaa tekstiä. Mutta vaikka se on kuivaa, se on todella makeata tekstiä.

Kuosmasen antaman vinkin perusteella olen pyytänyt eräitä pöytäkirjoja liitteineen. Yksi niistä on kaikkien nähtäväksi skannattuna netissä ositteessa, johon nimimerkki Tyrni otsikossa "Kokouskutsu" viittasi.

Ja onhan sellaisenkin asian selvittäminen tärkeätä, joka ei onneksi koskaan joutunut tiedotusvälineisiin.

Tiedän myös ne asiat, josta Kuosmanen kirjassaan vaikeni. Olen lukenut hänen kirjoittamiaan kokousten liitteinä olleita muistioita.

Sain lisäksi haltuuni myös virkamiestason kokouksiin liittyviä papereita, joita ei kaksi vuotta UM:stä saamani tiedon mukaan pitänyt olla olemassakaan!

Täytyy siis vain tietää, mitä pyytää.

Lue lisää

oikeassa:taustat pitää tietää ja täytyy myös tietää
mitä pyytää. Taustojen selvittämiseksi minä pyydänkin
tietoa siitä missä Kuosmasen kirja on luettavissa.
Muutenhan meillä on vain sinun väitteesi siitä mitä
kirjassa on. Onko kirjassa oikeasti 232 sivua vai onko
lasketettu satukunnan malliin.

Jerry Falwell kirjoitti:

oikeassa:taustat pitää tietää ja täytyy myös tietää
mitä pyytää. Taustojen selvittämiseksi minä pyydänkin
tietoa siitä missä Kuosmasen kirja on luettavissa.
Muutenhan meillä on vain sinun väitteesi siitä mitä
kirjassa on. Onko kirjassa oikeasti 232 sivua vai onko
lasketettu satukunnan malliin.

Lue lisää

Sovitaanko joku tapa. Olisiko se yleisen hälyn nostaminen?

Jos kopion koko kirjan, joudun oikeuteen tekijänoikeuksien rikkomisesta. Kenellä ne sitten onkin?

Tämäkin on mahdollista: Jos annat yhteystietosi, pääset lukemaan.

Satakunnan mies kirjoitti:

Sovitaanko joku tapa. Olisiko se yleisen hälyn nostaminen?

Jos kopion koko kirjan, joudun oikeuteen tekijänoikeuksien rikkomisesta. Kenellä ne sitten onkin?

Tämäkin on mahdollista: Jos annat yhteystietosi, pääset lukemaan.

Lue lisää

vaikeaa. Jos se ei ole kenen tahansa luettavissa, niin tilanne ei muutu.

Euroskeptikko kirjoitti:

Kansan äänestämisestä sen verran, että se ei mahdollisesti 100%senakaan riitä perustuslain kumoamiseen eikä edes sen tulkintaan.

"Suomen rahayksikkö on markka:" ei euro. Sitä kumoamaan tarvittavia määräenemmistöjä ei ole tähän päivään mennessä ollut eikä tullut. Hallitusmuodon pykälän muuttamiseen ei riitä pelkkä hallituksen tiedonanto. Kansalaiset ovat petoksen ja manipuloinnin uhreja. Yksikään lupauksista ei ole toteutunut. Ei edes itsenäisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Maasrtichtin sellaisenaan hyväksytylle sopimukselle ei tehty edes sitä vastaavaa varaumaa vaikka Koivistolla ym. oli otsaa muuta väittää.

"Suomessa valtiovalta kuuluu kansalle:" ei sen yläpuolella olevien Euroopan yhteisöjen tuomioistuimille ja asetuksille jotka peruskirjojen mukaan ovat kansallisen lain yläpuolella, vaikka kansallinen perustuslaki sanoisikin toista.

Pulinat pois joo, EU-kriittisyys on tätä päivää, halusimme tai emme. Enemmistön mielivalta ei ole demokratiaa mutta eihän EU mitään demokratiaa edustakaan, vaan kauniisti sanottuna jo yllättävän laajalle levinnyttä "demokratiavajetta".

EU:n kehitykseen pyritään vaikuttamaan, jäsenyyden haittoja voidaan minimoida samalla kun pidetään silmällä lopullisia päämääriä, Suomen irtautumista EU:sta ja koko EU:n hävittämistä Euroopasta.

Katsokaa itseänne "europaenit," puhutte suvaitsevaisuudesta, rauhasta ja demokratiasta niin kauan kun kaikki ovat kanssanne samassa muotissa, junttimassana kuin lahnat sumpussa.

Meillä ON hyvä olla. Pulinat pois. Katseet unionin kehittämiseen. Mikä perkeleen fasismi on päässyt valtaan euroneuvostoliitossa.

Lue lisää

Suomen rahayksikkö ei ole markka. Ainakaan meidän lähikaupassa on turha tyrkyttää markkoja leivän maksuksi. Sen sijaan eurot kelpaavat hyvin.

Suomessa valtiovalta todella kuuluu kansalle - niinpä Unioniinkin liittymistä kysyttiin suoraan kansalta. On uskomatonta väittää, että yksikään lupauksista ei ole toteutunut. Katso vaikka ruoan hintaa!

EU-kriittisyys on hyvä ja aiheellinen asia. Sen olisi kuitenkin syytä kohdistua oikein. Jauhaminen edelleen valuutasta ja vaalipetoksista ei johda mihinkään - EU:ssa ollaan ja euroilla maksetaan ja sillä siisti. Ja tähän valtaosa kansasta on sitäpaitsi tyytyväisiä.

Kritiikin pitää olla aidosti rakentavaa eikä populistista, hyödytöntä aivopesua.

Jerry Falwell kirjoitti:

vaikeaa. Jos se ei ole kenen tahansa luettavissa, niin tilanne ei muutu.

tekijänoikeuksien rikkomisesta, jos skannaan tai kopioin tuon tuhotun kirjan jollekin kotisivulle?

Mielestäni olisi parasta, että julkinen keskustelu - diskurssi - vaatisi mediaa ottamaan selvää ja kertomaan tuosta tuhotusta kirjasta.
Samalla tavalla kuin Sonera-kirjakin lopulta otettiin median tarkasteluun.
Muuten tuo kirja ei tule kenen tahansa luettavaksi.
-

Mitä syytä Sinulla Jerry on salata henkilöllisyyttäsi?
Saisit kirjan luettavaksesi. Kriittiset käsityksesi kirjoituksiini muuttuisivat?

Alkaisit sitten kirjoittaa avoimuuden puolesta.

Oletko jo lukenut eiliset ja tänään aamulla lisäämäni jatkokirjoitukset, joissa Kuosmasen kirjaa on lainattu peilattuna salaiseksi määrättyihin asikirjoihin?

Ne ovat olleet kohta kaksi vuotta skannatuina kotisivulle
www.satanen.com
"Salaiset EU-pöytäkirjat"

European kirjoitti:

Suomen rahayksikkö ei ole markka. Ainakaan meidän lähikaupassa on turha tyrkyttää markkoja leivän maksuksi. Sen sijaan eurot kelpaavat hyvin.

Suomessa valtiovalta todella kuuluu kansalle - niinpä Unioniinkin liittymistä kysyttiin suoraan kansalta. On uskomatonta väittää, että yksikään lupauksista ei ole toteutunut. Katso vaikka ruoan hintaa!

EU-kriittisyys on hyvä ja aiheellinen asia. Sen olisi kuitenkin syytä kohdistua oikein. Jauhaminen edelleen valuutasta ja vaalipetoksista ei johda mihinkään - EU:ssa ollaan ja euroilla maksetaan ja sillä siisti. Ja tähän valtaosa kansasta on sitäpaitsi tyytyväisiä.

Kritiikin pitää olla aidosti rakentavaa eikä populistista, hyödytöntä aivopesua.

Lue lisää

EU-kansanäänestyksen tulos ei antanut kompetenssia eduskunnalle päättää EU-jäsenyydestä, sillä ei edes puhemies Uosukainen tiennyt kansanäänestyksessä äänestävänsä markan kohtalosta.
Näin Uosukainen kertoi Suomen kuvalehden haastattelussa keväällä 1997.
Lisäksi on tosiasia, että kansanäänestys oli vaalipetos. Neuvottelut eivät olleetkaan päättyneet ennen kansanäänestystä.

Se kysymys:

Mikä numero on sillä hallituksen antamalla ja eduskunnan hyväksymällä lailla, jolla Suomi luovutti itsenäisen valtiontalouden instrumentin ja Suomen Pankin päätösvallan ja valuuttavarannon ylikansallisen, EU-jäsenmaista täysin riippumattoman, EKP:n hallintaan ja hoitoon?

Hallitusmuotoon kirjoitetulla markalla ei siis ollut pelkkää fyysistä suuretta. Se oli itsenäisen valtion itsenäisen valtiontalouden hoidossa käytettävä väline.

Siis: Millä eduskunnan päätöksellä hallitusmuotoa muutettiin niin, että markka lakkasi olemasta?

Monet "tyytyväiset" suomalaiset eivät ymmärrä, että valtiontalouden fyysisen intrumentin, markan, menetys olisi muuttanut heidän elämäänsä.

Tuo itsenäinen päätösvalta annetiin ylikansalliselle elimelle pääministeri Lipposen ERM-kytkentäilmoituksella jo lokakuussa 1996.
Markka jäi olemaan fyysisenä maksuvälineenä.

Asiaa koskevat Suomen Pankin asiakirjat on KHO:n ratkaisulla salassa pidettävät.

Ovatko ihmiset tyytyväisiä euroon fyysisenä maksuvälineenä?

Vastaus em. kysymykseen ei kerro todellista tyytyväisyyttä.
Se, että valtion talouden hoitamiseen tarkoitetusta instrumentista ja päätösvallasta on luovuttu, vaikuttaa valtion ja kuntien talouteen merkittävästi. Julkisia palveluita leikataan ja ... laman tullessa verotulot vähenevät... leikkaukset jatkuvat...

Tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä EU-kriittisyyden kanssa.
Kysymys on Suomen julkisen hallinnon päätöksenteosta.

Demokratiassa julkisen hallinnon päätöksien pitää kestää myös päivänvalossa.

Siis missä on kyseinen laki?

Satakunnan mies kirjoitti:

tekijänoikeuksien rikkomisesta, jos skannaan tai kopioin tuon tuhotun kirjan jollekin kotisivulle?

Mielestäni olisi parasta, että julkinen keskustelu - diskurssi - vaatisi mediaa ottamaan selvää ja kertomaan tuosta tuhotusta kirjasta.
Samalla tavalla kuin Sonera-kirjakin lopulta otettiin median tarkasteluun.
Muuten tuo kirja ei tule kenen tahansa luettavaksi.
-

Mitä syytä Sinulla Jerry on salata henkilöllisyyttäsi?
Saisit kirjan luettavaksesi. Kriittiset käsityksesi kirjoituksiini muuttuisivat?

Alkaisit sitten kirjoittaa avoimuuden puolesta.

Oletko jo lukenut eiliset ja tänään aamulla lisäämäni jatkokirjoitukset, joissa Kuosmasen kirjaa on lainattu peilattuna salaiseksi määrättyihin asikirjoihin?

Ne ovat olleet kohta kaksi vuotta skannatuina kotisivulle
www.satanen.com
"Salaiset EU-pöytäkirjat"

Lue lisää

onkin siitä kolmannesta henkilöstä. Mistä hän saa varmistettua asiat jos vain
minä näen kirjan?

Jerry Falwell kirjoitti:

onkin siitä kolmannesta henkilöstä. Mistä hän saa varmistettua asiat jos vain
minä näen kirjan?

Aloitetaanpa diskurssi eli julkinen keskustelu.

Suora lainaus Kuosmasen tuhotusta kirjasta:


" 28. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka (s. 183-)

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka muodostui toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa sekä Paasikiven ja Kekkosen toiminnan kautta niin keskeiseksi asiaksi, että ilmeni joitakin vaikeuksia asennoitua tähän alueeseen oikealla tavalla EU-jäsenyyden yhteydessä. Yhtäältä oli varmaan .kysymys tietojen puutteesta, toisaalta saman käsiteparin erilaisesta asiasisällöstä EU:ssa ja meillä Suomessa.
Jäsenyyden ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys Suomelle on syytä pitää tarkasti erillään EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta neuvottelukysymyksenä. EU-jäsenyyden vaikutus Suomen kansainvälisen asemaan oli sekä ulko- että turvallisuuspoliittisesti korkeimman tärkeysluokan asia. Täysin perustellusti se voidaan mielestäni lisätä itsenäisyyden ajan ratkaisevimpien tapahtumien luetteloon: itsenäisyysjulistukseen ja itsenäisyyden pelastamiseen talvi- ja jatkosodan ratkaisutaisteluissa. "
--
Huomio! Katsokaa, mitä seuraa.(kirj. huom)
--
" Tästä ei suinkaan seurannut, että asiasta olisi pitänyt pyrkiä tekemään suuri neuvottelukysymys. Päinvastoin, etumme oli nimenomaan välttää neuvotteluja tällä alalla. EU:n piirissä esiintyi näet harrastusta tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ongelma sen takia, että tiettyjen hakijamaiden kyvystä ja halusta sitoutua unionin itselleen hyväksymiin tavoitteisiin tunnettiin epäilyjä.   

28.1. Käsitteistön erot

Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka määritellään siten, että ulkopolitiikka on yläkäsite, joka periaatteessa kattaa valtakunnan ulkosuhteiden koko alueen. Turvallisuuspolitiikka on tämän kokonaiskäsitteen osa-alue, ja sotilaallinen turvallisuus puolestaan osa turvallisuuspolitiikkaa. Myös taloudelliset ulkosuhteet, mukaan lukien kauppapolitiikka, kuuluu tämän määritelmän mukaan ulkopolitiikan alaan. Tällainen määrittely on loogisesti johdonmukainen ja oikea, eikä siitä sinänsä ole mitään syytä edelleenkään luopua. Mutta kun samoja sanoja käytettiin - ja käytetään edelleen - EU:ssa, niillä olikin hieman eri merkitys, ja siihenkin oli sopeuduttava.
Euroopan integraation alkuaikoina, 1950-luvun puolivälissä, kariutui Ranskan hallituksen alulle panema hanke Euroopan puolustusyhteisön luomisesta kansalliskokouksen vastustukseen. 1950-luvun alussa syntyneen hiili- ja teräsyhteisön rinnalle vuoden 1958 alusta syntyneet Euroopan talousyhteisö ja Euroopan atomienergiayhteisö jäivät siten integraatiokehityksen käytännössä ainoiksi, sisällöltään puhtaasti taloudellisiksi ilmenemismuodoiksi. Yhteisölle muodostui kyllä laajat ja tiiviit ulkosuhteet, mutta vain taloudellisella alalla, kauppapolitiikassa. Kansallisvaltiot, varsinkin suurvallat, ovat nähneet ja näkevät edelleen kauppapolitiikankin välineenä, jolla ajetaan myös kansallisia poliittisia etuja, joskin markkinatalousmailla tätä pyrkimystä rajoittaa enenevässä määrin se, että maailmantalouden yhdentyminen, globalisoituminen, asettaa yhä korkeamman hinnan kansainvälistä vaihdantaa haittaaville toimille politiikan välineenä. EY:ssä ei ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimivallan puuttuessa kytkentää poliittisiin päämäärin tarvinnut eikä voitukaan tehdä.
Tarvetta yhteiseen esiintymiseen poliittisten ulkosuhteiden alalla oli toisaalta olemassa, eikä poliittista yhdentymistäkään ollut kaukotavoitteena kokonaan unohdettu. Euroopan poliittisena yhteistyönä (EPC) tunnettu EY:n jäsenmaiden yhteisesiintyminen lähti liikkeelle vuonna 1970 yhteisön ulkoasiainministereiden hyväksyessä raportin, jossa yhteistyön periaatteet esitettiin.
Poliittinen yhteistyö oli tuolloin kokonaan Euroopan yhteisöjen sopimusrakenteen ulkopuolella, siis puhtaasti hallitustenvälistä yhteistyötä. Jo tuolloin muodostuneet menetelmät ja politiikan välineet ovat monelta osin edelleen käytössä, vaikka ulko- ja turvallisuuspolitiikka on tullut osaksi unionin perustamissopimusta. Yhteistyö tapahtui huipputasolla, ulkoministeritasolla ja virkamiestasolla kuten nykyään. Poliittinen komitea perustettiin samoin kuin useimmat vieläkin, käytössä olevat ulkopolitiikan välineet: yhteiset julistukset, neuvottelupositiot ja toiminnan koordinointi muun muassa kansainvälisissä järjestöissä.
Yksi alkuaikojen poliittisen yhteistyön merkittävimpiä kohteita oli ETYK, Suomen suuri ulkopoliittinen hanke. EY-maat koordinoivat positionsa ja esiintyivät ETYK-neuvotteluissa yhteisesti. Lähi-idän tilanne oli toinen ala, jossa EPC alkoi jo varhain. "
--
Huomio! (kirj. huom)
--
" Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kova ydin, sotilaallinen turvallisuus ei tullut eikä voinutkaan tulla osaksi EY-maiden poliittista yhteistyötä. Keskeinen väline tällä alalla on Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö NATO, jonka johtava jäsen on Yhdysvallat. Lisäksi sen jäseninä olivat ja ovat useat EY/EU:n ulkopuoliset maat. Toisaalta vuonna 1973 EY:n jäseneksi tullut Irlanti ei ole NATOn jäsen. Jo nämä tosiseikat yksin riittivät pitämään sotilaallisen turvallisuuden EPC:n ulkopuolella.
Niinpä ei ole ihme, että alan käsitteillekin muodostui oma tähän asiayhteyteen liittyvä sisältönsä, Ulkopolitiikka ei ollutkaan kaiken kattava yleiskäsite. Taloudelliset u1kosuhteet eivät siihen kuuluneet, koska ne eivät olleet talousyhteisön toimivallassa. Sotilaallinen turvallisuus ei siihen kuulunut, koska se oli NATOn vastuulla.   
Jäljelle jäävää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa oli ja on vieläkin vaikea määritellä kokonaiskäsitteellä tai käsitteillä. Ehkä sitä voisi parhaiten luonnehtia yhteiseksi mielipiteenmuodostukseksi ja sitä varten kehitetyiksi menetelmiksi. Se kattaa erityyppisiä asioita. Osan siitä muodostavat kannanotot, julistukset tai lausunnot, ajankohtaisiin kysymyksiin, useimmiten erilaisiin ongelmakysymyksiin ja kriiseihin. Toisen osan muodostavat aktiivisten toimenpiteiden muodossa toteutettavat yhteiset toimet, jotka voivat saada erilaisia muotoja. Esimerkkejä ovat tarkkailijoiden lähettäminen valvomaan vaalien rehellisyyttä, taloudelliset ja poliittiset pakotteet (esimerkiksi tullietuuksien peruuttaminen, asevientikiellot, viisumirajoitukset), diplomaattiset mielenosoitukset kuten suurlähettiläiden poiskutsuminen, erityisedustajien nimeäminen tukemaan neuvotteluja kriisien ratkaisemiseksi ja niin edelleen. Poliittisen yhteistyön kytkentä EY:n sopimusrakenteeseen tapahtui ensimmäisen kerran vuoden 1987 yhtenäisasiakirjassa. EPC:n kytkentä EY:hyn säilyi tällöinkin poliittisen tavoitteenasettelun tasolla. Mitään organisatorisia seurauksia sillä ei vielä ollut. Esimerkiksi pieni sihteeristö, joka EPC:tä varten oli luotu, säilyi erillään EY:n toimielimistä.
Tilanne muuttui vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksen tullessa voimaan, mutta muutos oli enemmän periaatteellinen kuin käytännön ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttava. Maastrichtin sopimuksessa perustettu yhteinen ulko- ja. turvallisuuspolitiikka tuli osaksi perustamissopimuksilla määriteltyä unionia, mutta ei osaksi Euroopan yhteisöä, johon rajoittuu unionin ylikansallinen luonne.
Yhteisen ulkopolitiikan alalla ei yhteisön toimielimille tullut samanlaista toimivaltaa kuin yhteispolitiikan aloilla. Komissio sai aloiteoikeuden, mutta ei aloitemonopolia. Ulkopoliittisten toimien täytäntöönpanosta päättäminen määräenemmistöllä tuli mahdolliseksi, jos siitä ensin tapauskohtaisesti yksimielisesti sovittiin. Tällaista ei koskaan tapahtunut ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa, joten yksimielisyyssääntö pysyi käytännössä kaikissa tapauksissa voimassa. Yhteisön tuomioistuimelle ei edelleenkään annettu mitään toimivaltaa tällä alalla. Euroopan parlamentille ei annettu mitään varsinaista toimivaltaa päätösvallasta puhumattakaan. Siten kaikki ne osatekijät, joista Euroopan yhteisön ylikansallinen luonne käytännössä koostuu, puuttuivat Maastrichtin sopimuksella määritellystä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Maastrichtin sopimuksen mukaan yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on periaatteessa kaikenkattava. "
--
Huomio! (kirj. huomio)
--
" Jäsenvaltiot sitoutuivat omassa toiminnassaan tukemaan sitä ja sovittamaan omat toimensa sen mukaisiksi. Jopa puolustusulottuvuus oli mukana, mutta vain hyvin yleisen, toivomusluonteisen lausuman muodossa, ja yhteisen puolustuksen osalta teksti oli vielä vähemmän velvoittava: YUTP:n todettiin aikanaan voivan johtaa yhteiseen puolustukseen. Mitään velvoitetta siirtyä tähän jollain konkreettisella aikataululla ei kuitenkaan asetettu, puhumattakaan operatiivisista velvoitteista.
Kun NATO jatkoi olemassaoloaan ja Irlanti edelleen pysytteli sen ulkopuolella, ei Maastrichtin sopimuksen voimaantulo muuttanut turvallisuuspolitiikan kovan ytimen osalta Euroopassa mitään. YUTP:n merkityssisältö EU:ssa oli edelleen erilainen kuin Suomessa.


28.2. Puolueettomuus mutkistaa asioita

Jäsenyysneuvotteluissa Suomella oli puolustettavanaan sodanjälkeisen ulkopolitiikkansa avulla vakiinnutettu kansainvälinen asema, jonka katsoimme täysin yhteensopivaksi EU-jäsenyyden kanssa. Mahdolliset vaatimukset tai epäilykset EU:n taholta kohdistuisivat kaikesta päättäen Suomen haluun tai kykyyn hyväksyä YUTP:n päämäärät ja tavoitteet ja osallistua rakentavasti sen kehittämiseen.
Komission lausunto Suomen jäsenyyshakemuksesta oli ollut ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta varsin myönteinen. Komissio katsoi, että Suomi, jolla ei ollut perustuslakeihin tai muuhun lainsäädäntöön liittyviä rajoitteita tällä alalla, voisi kyllä täyttää kaikki vaatimukset, joita jäsenyys tässä suhteessa edellytti. Komissio arvioi kuitenkin mahdolliseksi, että Suomi voisi omista syistään myös ryhtyä järjestelmällisesti vastustamaan tiettyjä toimia, jotka se saattaisi katsoa puolueettomuuspolitiikkaansa haittaaviksi. Tämän komissio arveli voivan olla ongelma unionille. Myös Suomen tulkintaa Länsi-Euroopan Unionille WEU:lle annetuista kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistehtävistä pidettiin liian rajoittavana. "
--
Huomasitteko? (kirj. huom)
--
" Vuoden 1999 perspektiivistä nämä tuumailut vaikuttavat jo hieman hymyilyttäviltä, mutta todellisuus oli toinen vuonna 1992. Kun komission lausunto oli siihenastisista perusteellisin EY-dokumentti Suomesta, on näilläkin arvioilla voinut olla vaikutusta EU:n neuvottelupositioon, vaikka jäsenmailla tietysti oli kantojensa tueksi paljon muutakin aineistoa.
Kun näiden näkökohtien pohjalta asetettiin neuvottelutavoitteita, ne kiteytyivät kahteen asiaan: yhtäältä oli ulko- ja turvallisuuspoliittisesti ensiarvoisen tärkeää, että jäsenyys toteutuisi, toisaalta olisi parasta, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei tarvitsisi lainkaan neuvotella eikä laatia mitään liittymisehtoja. "
--
Huomasitteko? kirj. huom.)
--
" EU:n tulisi hyväksyä Suomen ulkopolitiikka ilman varauksia. Liittymisasiakirjoihinhan kirjattiin - teknisiä mukautuksia lukuun ottamatta - vain asioita, joissa uusille jäsenmaille oli tarpeen myöntää tai ne haluttiin velvoittaa noudattamaan siirtymäaikoja tai muita erityisjärjestelyjä.
Maastrichtin sopimuksen tultua voimaan 1.11.1993 kävi mahdolliseksi avata neuvottelut YUTP:stäkin. Se lisättiin jäsenyysneuvottelukonferenssin työohjelmaan 9.11.1993 pidetyssä istunnossa. Kun Suomen tavoitteena oli, että tältä osin ei tarvitsi mitään neuvotteluja käydäkään, olisi koko neuvotteluluku oltu valmiit saman tien sulkemaan. "
--
Huomasitteko? (kirj, huom)
--
" Aivan näin yksinkertaisesti asia ei kuitenkaan hoitunut.
Liittyminen unionin jäseneksi edellytti teknisellä kannalta myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla acquis'n hyväksymistä. Päinvastoin kuin yhteisöpolitiikan avainaloilla, ulko- ja turvallisuuspolitiikan acquis oli varsin vaatimaton: Maastrichtin sopimus, eräät sen soveltamista koskevat Eurooppa-neuvoston ja ministerineuvoston päätökset sekä vuosien mittaan EPC:n puitteissa kertyneet yhteiset toimet ja kannanotot, sikäli kuin niillä enää oli käytännön merkitystä (monesti ne olivat syntyneet tiettyihin tilanteisiin ja siten jo vanhentuneet). Mitkään näistä eivät suoritettujen tarkastusten ja selventävien keskustelujen valossa aiheuttaneet Suomelle ongelmia. Neuvotteluteknisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli eräs helpoimmista ja yksinkertaisimmista aloista jäsenyysneuvotteluissa. Siltikään neuvottelujen päättäminen saman tien ei ottanut heti onnistuakseen.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli ja on alue, jonka yhteydessä herkästi nousee pintaan Euroopan unionin perimmäisiin päämääriin ja luonteeseen liittyviä tavoitteita, joista ei vallitse yksimielisyyttä jäsenmaiden välillä eikä varsinkaan niiden sisällä. Vaikka jakolinjat eivät olekaan kristallinkirkkaat, on silti erotettavissa syvemmän poliittisen integraation kannattajat ja löyhemmän, vain yhteisten sisämarkkinoiden ja niitä tukevan taloudellisen integraation kannattajat. On tapana puhua syventäjistä ja laajentajista. Ensin mainittujen joukossa ei puolueettomuus tai puolueettomuuspolitiikka ole koskaan ollut suosiossa.
Hakijamaista kolme oli puolueettomia, joskin jokainen eri lähtökohdista ja jossakin määrin eri tavalla. Itävallan puolueettomuus perustui 1950-luvun puolivälissä miehityksen päättymisen yhteydessä tehtyihin perustuslaillisiin ja poliittisiin ratkaisuihin. Sillä oli siis kansainvälisoikeudellista merkitystä, vaikkei se ainakaan itävaltalaisten itsensä mielestä ollut sitova velvoite. Ruotsin ja Suomen puolueettomuuspolitiikka oli puhtaasti poliittinen valinta, mutta Suomen asema Neuvostoliiton rajanaapurina, YYA-sopimus ja varsin laajalle levinnyt käsitys siitä, että Suomi oli ollut voinut vapaasti valita linjaansa, oli luonut siitä erilaisen mielikuvan kuin Ruotsista, jolla taas oli omat rasitteensa puolueettomuutta vieroksuvien silmissä. Vain Norjalla oli syventäjien mielikuvissa tällä alalla puhtaat paperit. "

--
Siinä alkua. Sitten kirjassa alkaa seuraava luku:
"28.3. Pääsykoe?"

Keskustelua kiitos!

Lukemisiin!

Satakunnan mies kirjoitti:

EU-kansanäänestyksen tulos ei antanut kompetenssia eduskunnalle päättää EU-jäsenyydestä, sillä ei edes puhemies Uosukainen tiennyt kansanäänestyksessä äänestävänsä markan kohtalosta.
Näin Uosukainen kertoi Suomen kuvalehden haastattelussa keväällä 1997.
Lisäksi on tosiasia, että kansanäänestys oli vaalipetos. Neuvottelut eivät olleetkaan päättyneet ennen kansanäänestystä.

Se kysymys:

Mikä numero on sillä hallituksen antamalla ja eduskunnan hyväksymällä lailla, jolla Suomi luovutti itsenäisen valtiontalouden instrumentin ja Suomen Pankin päätösvallan ja valuuttavarannon ylikansallisen, EU-jäsenmaista täysin riippumattoman, EKP:n hallintaan ja hoitoon?

Hallitusmuotoon kirjoitetulla markalla ei siis ollut pelkkää fyysistä suuretta. Se oli itsenäisen valtion itsenäisen valtiontalouden hoidossa käytettävä väline.

Siis: Millä eduskunnan päätöksellä hallitusmuotoa muutettiin niin, että markka lakkasi olemasta?

Monet "tyytyväiset" suomalaiset eivät ymmärrä, että valtiontalouden fyysisen intrumentin, markan, menetys olisi muuttanut heidän elämäänsä.

Tuo itsenäinen päätösvalta annetiin ylikansalliselle elimelle pääministeri Lipposen ERM-kytkentäilmoituksella jo lokakuussa 1996.
Markka jäi olemaan fyysisenä maksuvälineenä.

Asiaa koskevat Suomen Pankin asiakirjat on KHO:n ratkaisulla salassa pidettävät.

Ovatko ihmiset tyytyväisiä euroon fyysisenä maksuvälineenä?

Vastaus em. kysymykseen ei kerro todellista tyytyväisyyttä.
Se, että valtion talouden hoitamiseen tarkoitetusta instrumentista ja päätösvallasta on luovuttu, vaikuttaa valtion ja kuntien talouteen merkittävästi. Julkisia palveluita leikataan ja ... laman tullessa verotulot vähenevät... leikkaukset jatkuvat...

Tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä EU-kriittisyyden kanssa.
Kysymys on Suomen julkisen hallinnon päätöksenteosta.

Demokratiassa julkisen hallinnon päätöksien pitää kestää myös päivänvalossa.

Siis missä on kyseinen laki?

Lue lisää

Mitä väliä sillä on missä on kyseinen laki? EU kansanäänestyksessä äänestettiin jäsenyydestä, ei markasta. Eduskunta toteutti käytännössä kansan tahdon. Demokratiaksi sitä kutsutaan.

Jokainen on nähnyt miten hyvin euro-valuutta ja EKP:n raha-asioiden hoito on sopinut Suomelle. Valuutta on vakaa ja korkotaso on ollut alhaista jo monta vuotta. Tällä hetkellä ennätysalhaista.

Kyllä me olemme nähneet miten heikko markka ajelehti kuin kaarnalaiva maailmantalouden syövereissä ja spekuloitavana. Muistamme Suomen Pankin ja helibor-korot oikein hyvin.

Et ottanut onkeesi mitä edellisessä viestissä tarkoitin rakentavalla kritiikillä - älä vatvo menneitä vaan katso tulevaisuuteen. EU:ssa ollaan ja euroilla maksetaan. Kansan enemmistö on tähän tyytyväistä.

Mikäli koet vääryyttä tapahtuneen niin tee rikosilmoitus Suomen valtiota ja silloisia päättäjiä vastaan. Asia ratkennee sitten aikanaan oikeusistuimissa. Sitä odotellessa ala katsomaan tulevaisuuteen.

European kirjoitti:

Mitä väliä sillä on missä on kyseinen laki? EU kansanäänestyksessä äänestettiin jäsenyydestä, ei markasta. Eduskunta toteutti käytännössä kansan tahdon. Demokratiaksi sitä kutsutaan.

Jokainen on nähnyt miten hyvin euro-valuutta ja EKP:n raha-asioiden hoito on sopinut Suomelle. Valuutta on vakaa ja korkotaso on ollut alhaista jo monta vuotta. Tällä hetkellä ennätysalhaista.

Kyllä me olemme nähneet miten heikko markka ajelehti kuin kaarnalaiva maailmantalouden syövereissä ja spekuloitavana. Muistamme Suomen Pankin ja helibor-korot oikein hyvin.

Et ottanut onkeesi mitä edellisessä viestissä tarkoitin rakentavalla kritiikillä - älä vatvo menneitä vaan katso tulevaisuuteen. EU:ssa ollaan ja euroilla maksetaan. Kansan enemmistö on tähän tyytyväistä.

Mikäli koet vääryyttä tapahtuneen niin tee rikosilmoitus Suomen valtiota ja silloisia päättäjiä vastaan. Asia ratkennee sitten aikanaan oikeusistuimissa. Sitä odotellessa ala katsomaan tulevaisuuteen.

Lue lisää

on alkanut ohittaa eduskunnan päätösvallan?

Kysymykseeni ja Sinun vastaukseesi liittyen: Hallituksen tehtävänä on antaa lakeja ja eduskunnan tehtävä on hyväksyä tai hylätä.

European kirjoitti:
"Kyllä me olemme nähneet miten heikko markka ajelehti kuin kaarnalaiva maailmantalouden syövereissä ja spekuloitavana. Muistamme Suomen Pankin ja helibor-korot oikein hyvin."

Kommentteja:

1. Ensiksi; Ei markka mikään kaarnalaiva ollut. Siihen, että markka jouduttiin devalvoimaan, on monenlaisia syitä.
Joten ennenkuin jatkat, tutkipa devalvaatioiden syyt 1960-luvulta alkaen, ajalta jolloin Mauno Koivisto oli merkittävässä vallankahvassa (valtiovarainministeri, pääministeri, Suomen Pankin pääjohtaja ja presidentti).
Yksinkertaisesti voi sanoa, että pääsyyllinen Suomen huonoon kansantalouden kehitykseen oli nimenomaan Mauno Koivisto.

Heliborit olivat EY-demarien aikaansaannosta. Euro-taloushistorian juuret alkavat 1970-lunun alusta.

Toiseksi; Olet pihalla asioista. Ei valtiota vastaan rikosilmoitusta tehdä.

Oikeuskanslerin tehtävä on valvoa hallituksen toimia. Oikeuskansleri ei ole valvonut. Keväällä 1992 presidentti Koivisto otti yhteyttä oikeuskansleriin, jotta asioiden oikeudellisuudesta ei tulisi tulkinnanvaraisuuksia (lähde: Koivisto, Mauno Kaksi kautta).

Oikeuskanslerille on heinäkuussa 2000 ( ennenkuin KHO 17.10.2000 teki ratkaisunsa salaisesta pöytäkirjasta 16/93 20.12.1993) tehty ilmoitus. Ote kyseisestä huijauspöytäkirjasta on mennyt liitteenä oikeuskanslerin virastoon. AOK Jukka Pasanen vastasi, että että esittämissänne asioissa ei tullut esille mitään uutta, eikä mitään sellaista, jonka mukaan pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin. Lisäksi hän viittasi aikaisempaan vastaukseensa: EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, jonka tutkiminen ei kuulu oikeuskanslerin toimivaltaan.

Erikoinen on Pasasen vastaus, koska juuri oikeuskanslerin tehtävä on valvoa hallituksen lakien valmistelua ja toimien perustuslaillisuutta.
Mauno Koivisto vei mahtikäskyllään oikeuskanslerilta toimivallan!


Lopuksi:

Tämän asian selvittäminen ei kuulu EU:lle. kyseessä on maanpetos, eduskunnan harhauttaminen.

Siis; missä on kysymäni laki?

Vaadin siis lähihistorian huijauksien tutkimista.

Katselen myös tulevaisuuteen; Suomen taloudellinen tulevaisuus näyttää nyt synkemmältä kuin koskaan. Siinä ei EU meitä auta.

Jokos luit lainaamani palaset Antti Kuosmasen kirjasta?

Satakunnan mies kirjoitti:

on alkanut ohittaa eduskunnan päätösvallan?

Kysymykseeni ja Sinun vastaukseesi liittyen: Hallituksen tehtävänä on antaa lakeja ja eduskunnan tehtävä on hyväksyä tai hylätä.

European kirjoitti:
"Kyllä me olemme nähneet miten heikko markka ajelehti kuin kaarnalaiva maailmantalouden syövereissä ja spekuloitavana. Muistamme Suomen Pankin ja helibor-korot oikein hyvin."

Kommentteja:

1. Ensiksi; Ei markka mikään kaarnalaiva ollut. Siihen, että markka jouduttiin devalvoimaan, on monenlaisia syitä.
Joten ennenkuin jatkat, tutkipa devalvaatioiden syyt 1960-luvulta alkaen, ajalta jolloin Mauno Koivisto oli merkittävässä vallankahvassa (valtiovarainministeri, pääministeri, Suomen Pankin pääjohtaja ja presidentti).
Yksinkertaisesti voi sanoa, että pääsyyllinen Suomen huonoon kansantalouden kehitykseen oli nimenomaan Mauno Koivisto.

Heliborit olivat EY-demarien aikaansaannosta. Euro-taloushistorian juuret alkavat 1970-lunun alusta.

Toiseksi; Olet pihalla asioista. Ei valtiota vastaan rikosilmoitusta tehdä.

Oikeuskanslerin tehtävä on valvoa hallituksen toimia. Oikeuskansleri ei ole valvonut. Keväällä 1992 presidentti Koivisto otti yhteyttä oikeuskansleriin, jotta asioiden oikeudellisuudesta ei tulisi tulkinnanvaraisuuksia (lähde: Koivisto, Mauno Kaksi kautta).

Oikeuskanslerille on heinäkuussa 2000 ( ennenkuin KHO 17.10.2000 teki ratkaisunsa salaisesta pöytäkirjasta 16/93 20.12.1993) tehty ilmoitus. Ote kyseisestä huijauspöytäkirjasta on mennyt liitteenä oikeuskanslerin virastoon. AOK Jukka Pasanen vastasi, että että esittämissänne asioissa ei tullut esille mitään uutta, eikä mitään sellaista, jonka mukaan pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin. Lisäksi hän viittasi aikaisempaan vastaukseensa: EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, jonka tutkiminen ei kuulu oikeuskanslerin toimivaltaan.

Erikoinen on Pasasen vastaus, koska juuri oikeuskanslerin tehtävä on valvoa hallituksen lakien valmistelua ja toimien perustuslaillisuutta.
Mauno Koivisto vei mahtikäskyllään oikeuskanslerilta toimivallan!


Lopuksi:

Tämän asian selvittäminen ei kuulu EU:lle. kyseessä on maanpetos, eduskunnan harhauttaminen.

Siis; missä on kysymäni laki?

Vaadin siis lähihistorian huijauksien tutkimista.

Katselen myös tulevaisuuteen; Suomen taloudellinen tulevaisuus näyttää nyt synkemmältä kuin koskaan. Siinä ei EU meitä auta.

Jokos luit lainaamani palaset Antti Kuosmasen kirjasta?

Lue lisää

Kansanäänestys ei ohita eduskunnan päätösvaltaa - siksi se olikin neuvoa antava. Eduskunta kysyi neuvoa kansalta, ennen kuin teki suuren päätöksensä. Tämä on demokratiaa.

Yhä globalisoituvassa maailmantaloudessa markka ei enää olisikaan kaarnalaiva - se olisi pienen pieni oljenkorsi. Euro-valuutta on toiminut juuri niinkuin on pitänytkin - tuonut vakautta talouteen. Ja edelleen: tutkimusten mukaan Suomalaiset ovat euroon tyytyväisiä.

Kyllä valtion voi haastaa oikeuteen, siitä vain, rohkeasti. Katso että näyttösi piisaavat ja pyydä vaikka Kuosmanen todistajaksi.

"Katselen myös tulevaisuuteen; Suomen taloudellinen tulevaisuus näyttää nyt synkemmältä kuin koskaan. Siinä ei EU meitä auta. "
=> vähintäänkin outo kommentti. Kyllä Suomen talouden näkymät ovat näyttäneet 100 kertaa synkemmiltä 90-luvulla kuin nyt. Työttömyyskin laskee edelleen.

European kirjoitti:

Kansanäänestys ei ohita eduskunnan päätösvaltaa - siksi se olikin neuvoa antava. Eduskunta kysyi neuvoa kansalta, ennen kuin teki suuren päätöksensä. Tämä on demokratiaa.

Yhä globalisoituvassa maailmantaloudessa markka ei enää olisikaan kaarnalaiva - se olisi pienen pieni oljenkorsi. Euro-valuutta on toiminut juuri niinkuin on pitänytkin - tuonut vakautta talouteen. Ja edelleen: tutkimusten mukaan Suomalaiset ovat euroon tyytyväisiä.

Kyllä valtion voi haastaa oikeuteen, siitä vain, rohkeasti. Katso että näyttösi piisaavat ja pyydä vaikka Kuosmanen todistajaksi.

"Katselen myös tulevaisuuteen; Suomen taloudellinen tulevaisuus näyttää nyt synkemmältä kuin koskaan. Siinä ei EU meitä auta. "
=> vähintäänkin outo kommentti. Kyllä Suomen talouden näkymät ovat näyttäneet 100 kertaa synkemmiltä 90-luvulla kuin nyt. Työttömyyskin laskee edelleen.

Lue lisää

Suomen Pankin eilisestä talouskasvuennusteesta?

SP:n pääjohtaja Matti Vanhalaa haastateltiin eilen.

Kasvuprosenttia nostaa vain se, että kansalta kerättävät eläkemaksut katsotaan tuloksi!

Satakunnan mies kirjoitti:

Suomen Pankin eilisestä talouskasvuennusteesta?

SP:n pääjohtaja Matti Vanhalaa haastateltiin eilen.

Kasvuprosenttia nostaa vain se, että kansalta kerättävät eläkemaksut katsotaan tuloksi!

Lue lisää

Suomen Pankki siis ennusti talouskasvua, ei laskua.

"Suomen Pankki odottaa Suomen talouskasvun jäävän vaimeaksi tänä vuonna. Talouskasvu lähes pysähtyy pankin arvion mukaan vuoden ensimmäisellä puoliskolla, kun vienti ja investoinnit supistuvat. Tämä merkitsee työllisten määrän vähentymistä ja työttömyysasteen lievää nousua tänä vuonna, todetaan tiistaina julkaistussa Suomen Pankin Euro & talous -lehdessä.

Talouskasvu uskotaan kuitenkin voimistuvan seuraavien vuosien kuluessa, mutta jäävän silti alle 3 prosentin vuosivauhdin."

=> eli ei ihan huono ennuste, ei.

European kirjoitti:

Suomen Pankki siis ennusti talouskasvua, ei laskua.

"Suomen Pankki odottaa Suomen talouskasvun jäävän vaimeaksi tänä vuonna. Talouskasvu lähes pysähtyy pankin arvion mukaan vuoden ensimmäisellä puoliskolla, kun vienti ja investoinnit supistuvat. Tämä merkitsee työllisten määrän vähentymistä ja työttömyysasteen lievää nousua tänä vuonna, todetaan tiistaina julkaistussa Suomen Pankin Euro & talous -lehdessä.

Talouskasvu uskotaan kuitenkin voimistuvan seuraavien vuosien kuluessa, mutta jäävän silti alle 3 prosentin vuosivauhdin."

=> eli ei ihan huono ennuste, ei.

Lue lisää

Todellakin talouskasvu lähes pysähtyy.

Sinulta Jerry jäi lukematta, että
talouskasvuksi lasketaan myös valtion kassaan kertyvät eläkerahat. Ne korjaavat tilanteen positiiviseksi!

Tässä kasvussa on kysymys talouskasvusta prosentteina BTK:stä.

BKT on kyseenalainen vertailukohde.

Lukematta jäi myös, että valtio joutuu tekemään lainaa.

European kirjoitti:

Suomen rahayksikkö ei ole markka. Ainakaan meidän lähikaupassa on turha tyrkyttää markkoja leivän maksuksi. Sen sijaan eurot kelpaavat hyvin.

Suomessa valtiovalta todella kuuluu kansalle - niinpä Unioniinkin liittymistä kysyttiin suoraan kansalta. On uskomatonta väittää, että yksikään lupauksista ei ole toteutunut. Katso vaikka ruoan hintaa!

EU-kriittisyys on hyvä ja aiheellinen asia. Sen olisi kuitenkin syytä kohdistua oikein. Jauhaminen edelleen valuutasta ja vaalipetoksista ei johda mihinkään - EU:ssa ollaan ja euroilla maksetaan ja sillä siisti. Ja tähän valtaosa kansasta on sitäpaitsi tyytyväisiä.

Kritiikin pitää olla aidosti rakentavaa eikä populistista, hyödytöntä aivopesua.

Lue lisää

Ne päättäjien äänimäärät, joilla EU:t ja EMUt vietiin läpi eivät riitä edes perustuslain tulkintaan tai selittämiseen saatika niiden kumoamiseen.

Onhan monenlaisiakin rikoksia nähty tapahtuvan ja olemassa olevan.

Neuvoa-antava kansanäänestys ei 100:lla prosentillakaan riitä mihinkään korkeimman lainsäädäntövallan ja rahapolitiikan luovuttamiselle ulkomaille eikä sillä tehdä lailliseksi maan rajojen muuttamista EU:n sisärajoiksi - vieraan vallan rajoiksi.

Suomen rahayksikkö muutettiin laittomasti euroksi. Jos se olisi tapahtunut laillisesti olisi käytetty perustuslain säätämisjärjestystä.

Laittomuus on "vain" eräs seikka koko tässä valhevallan liittovaltiossa.

Benny Hinn kirjoitti:

Ne päättäjien äänimäärät, joilla EU:t ja EMUt vietiin läpi eivät riitä edes perustuslain tulkintaan tai selittämiseen saatika niiden kumoamiseen.

Onhan monenlaisiakin rikoksia nähty tapahtuvan ja olemassa olevan.

Neuvoa-antava kansanäänestys ei 100:lla prosentillakaan riitä mihinkään korkeimman lainsäädäntövallan ja rahapolitiikan luovuttamiselle ulkomaille eikä sillä tehdä lailliseksi maan rajojen muuttamista EU:n sisärajoiksi - vieraan vallan rajoiksi.

Suomen rahayksikkö muutettiin laittomasti euroksi. Jos se olisi tapahtunut laillisesti olisi käytetty perustuslain säätämisjärjestystä.

Laittomuus on "vain" eräs seikka koko tässä valhevallan liittovaltiossa.

Lue lisää

tarkasti missä kohtaa perustuslain säätämisjärjestystä olisi pitänyt käyttää,
muttei käytetty.

>Suomen rahayksikkö muutettiin laittomasti euroksi. Jos se olisi
> tapahtunut laillisesti olisi käytetty perustuslain säätämisjärjestystä.

Jerry Falwell kirjoitti:

tarkasti missä kohtaa perustuslain säätämisjärjestystä olisi pitänyt käyttää,
muttei käytetty.

>Suomen rahayksikkö muutettiin laittomasti euroksi. Jos se olisi
> tapahtunut laillisesti olisi käytetty perustuslain säätämisjärjestystä.

Lue lisää

1. Perustuslain muuttamisessa tarvitaan AINA lakiesitys perustuslain muuttamiseksi.

2. Perustuslain muuttaminen puolestaan vaatii AINA vaikeutetun PERUSTUSLAINSÄÄTÄMISJÄRJESTYKSEN.

Euro on laiton rahayksikkö Suomessa, koska sen paremmin Ahon kuin Lipposenkaan hallitus ei ole antanut eduskunnalle lakiesitystä markan poistamiseksi hallitusmuodosta.

Kahdeksan vuotta sitten kyseisen lain antaminen kirjoitettiin Lipposen I hallituksen ohjelmaan.

Lipponen äänestytti kuitenkin eduskuntaa "historiallisessa" EMU-äänestyksessä hallituksen luottamuksesta, ei lakiesityksestä.

Hallituksen luottamuslauseäänestys ei ole lakiesitys.

Koska markan hävittämisestä ei ole koskaan annettu lakia, ei euron käyttöönotto ole eduskunnan hyväksymään lakiin perustuva.

Euro on siis laiton. Piste.

M.L. kirjoitti:

1. Perustuslain muuttamisessa tarvitaan AINA lakiesitys perustuslain muuttamiseksi.

2. Perustuslain muuttaminen puolestaan vaatii AINA vaikeutetun PERUSTUSLAINSÄÄTÄMISJÄRJESTYKSEN.

Euro on laiton rahayksikkö Suomessa, koska sen paremmin Ahon kuin Lipposenkaan hallitus ei ole antanut eduskunnalle lakiesitystä markan poistamiseksi hallitusmuodosta.

Kahdeksan vuotta sitten kyseisen lain antaminen kirjoitettiin Lipposen I hallituksen ohjelmaan.

Lipponen äänestytti kuitenkin eduskuntaa "historiallisessa" EMU-äänestyksessä hallituksen luottamuksesta, ei lakiesityksestä.

Hallituksen luottamuslauseäänestys ei ole lakiesitys.

Koska markan hävittämisestä ei ole koskaan annettu lakia, ei euron käyttöönotto ole eduskunnan hyväksymään lakiin perustuva.

Euro on siis laiton. Piste.

Lue lisää

>1. Perustuslain muuttamisessa tarvitaan AINA lakiesitys perustuslain
>muuttamiseksi.

Sinullekin tiedoksi sellainen löytyy (He 1/1998)

>2. Perustuslain muuttaminen puolestaan vaatii AINA vaikeutetun
> PERUSTUSLAINSÄÄTÄMISJÄRJESTYKSEN.

Näin tapahtui. Ratkaisevassa kolmannessa käsittelyssä oli 2 äänestystä.
Luvut taisivat olla 170 ja 166 eli molemmissa tapauksissa vaadittu 5/6.

>Euro on laiton rahayksikkö Suomessa, koska sen paremmin Ahon kuin
>Lipposenkaan hallitus ei ole antanut eduskunnalle lakiesitystä markan
>poistamiseksi hallitusmuodosta.

Antoi esityksen koko hallitusmuodon poistamisesta. Vaihtoehtoja oli kaksi:
joko pistelaki joka kohdistuu yhteen pykälään tai osa tulossa olevaa
kokonaisuudistusta. Perustuslakivaliokunta valitsi jälkimmäisen tavan.
Ja päivastoin kuin sinä unelmisssi kuvittelet tälläiset asiat päättää
perustuslakivaliokunta et sinä.

>Koska markan hävittämisestä ei ole koskaan annettu lakia, ei euron
>käyttöönotto ole eduskunnan hyväksymään lakiin perustuva.

Puhdasta roskaa. Lue Perustuslaki.

>Euro on siis laiton. Piste.

Puhdasta roskaa. Tutustu alkeellisiin perusasioihin.

Jerry Falwell kirjoitti:

tarkasti missä kohtaa perustuslain säätämisjärjestystä olisi pitänyt käyttää,
muttei käytetty.

>Suomen rahayksikkö muutettiin laittomasti euroksi. Jos se olisi
> tapahtunut laillisesti olisi käytetty perustuslain säätämisjärjestystä.

Lue lisää

HM72: Suomen rahayksikkö on markka. Understand? -Perustuslaki. Perustuslain muuttamiseen on/oli perustuslain säätämisjärjestys! Eli joko kiireelliseksi julistaminen 5/6 eduskunnan enemmistöllä tai siirtäminen seuraavaan eduskuntaan 2/3 enemmistöllä.

Jerry Falwell kirjoitti:

>1. Perustuslain muuttamisessa tarvitaan AINA lakiesitys perustuslain
>muuttamiseksi.

Sinullekin tiedoksi sellainen löytyy (He 1/1998)

>2. Perustuslain muuttaminen puolestaan vaatii AINA vaikeutetun
> PERUSTUSLAINSÄÄTÄMISJÄRJESTYKSEN.

Näin tapahtui. Ratkaisevassa kolmannessa käsittelyssä oli 2 äänestystä.
Luvut taisivat olla 170 ja 166 eli molemmissa tapauksissa vaadittu 5/6.

>Euro on laiton rahayksikkö Suomessa, koska sen paremmin Ahon kuin
>Lipposenkaan hallitus ei ole antanut eduskunnalle lakiesitystä markan
>poistamiseksi hallitusmuodosta.

Antoi esityksen koko hallitusmuodon poistamisesta. Vaihtoehtoja oli kaksi:
joko pistelaki joka kohdistuu yhteen pykälään tai osa tulossa olevaa
kokonaisuudistusta. Perustuslakivaliokunta valitsi jälkimmäisen tavan.
Ja päivastoin kuin sinä unelmisssi kuvittelet tälläiset asiat päättää
perustuslakivaliokunta et sinä.

>Koska markan hävittämisestä ei ole koskaan annettu lakia, ei euron
>käyttöönotto ole eduskunnan hyväksymään lakiin perustuva.

Puhdasta roskaa. Lue Perustuslaki.

>Euro on siis laiton. Piste.

Puhdasta roskaa. Tutustu alkeellisiin perusasioihin.

Lue lisää

Siinä vaiheessa kun jäsenyyssopimuksesta äänestettiin eduskunnassa, ei löytynyt riittävää enemmistöä. Ensin olisi asia tullut julistaa kiireelliseksi - siihen se 5/6 olisi tarvittu kansanedustajista. Sen enempää kiireelliseksi julistamista kuin yli seuraavien vaalien lepäämään jättämistä 2/3 enemmistöllä ei noudatettu.

joo kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun jäsenyyssopimuksesta äänestettiin eduskunnassa, ei löytynyt riittävää enemmistöä. Ensin olisi asia tullut julistaa kiireelliseksi - siihen se 5/6 olisi tarvittu kansanedustajista. Sen enempää kiireelliseksi julistamista kuin yli seuraavien vaalien lepäämään jättämistä 2/3 enemmistöllä ei noudatettu.

Lue lisää

"neuvoteltaessa todetulla" EMU-varaumalla, ei markasta luopuminen vielä kuulunut liittymissopimukseen. Eduskunta ei tuolloin saanut päättää hallitusmuodon muutoksesta.

Siis:
Tästä varauma-huijauksesta ja huijausta seuranneesta perustuslakivaliokunnan lausunnosta seurasi, ettei EMUn 3. vaihe vielä kuulunut liittymissopimukseen!

Jos olisi kuulunut, olisi vaadittu 5/6 kiireellisyysenemmistö Hallitusmuodon 72 §:n muuttamiseksi, koska lakia ei voitu jättää lepäämään yli vaalien. Sopimus oli hyväksyttävä 31.12.1994 mennessä.

--
Joku ahkera kirjoittaja luulee, että markasta luovuttiin vasta uudessa perustuslaissa kumoamalla vanha hallitusmuoto.
- Mutta Suomi liittyi euroalueeseen jo 1.1.1999 alkaen.
Uutta perustuslakia ei oltu silloin vielä lopullisesti hyväksytty, koska se oli lepäämässä ja odottamassa maalisvaaleja 1999!

joo kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun jäsenyyssopimuksesta äänestettiin eduskunnassa, ei löytynyt riittävää enemmistöä. Ensin olisi asia tullut julistaa kiireelliseksi - siihen se 5/6 olisi tarvittu kansanedustajista. Sen enempää kiireelliseksi julistamista kuin yli seuraavien vaalien lepäämään jättämistä 2/3 enemmistöllä ei noudatettu.

Lue lisää

Eduskunnan menettelytapa-asiat ratkaisee Eduskunta itse, et sinä.
Toiseksi:Ns."markkapykälä" lähti Hallitusmuodosta ihan eri käsittelyss.

voi hyvä luoja :) kirjoitti:

HM72: Suomen rahayksikkö on markka. Understand? -Perustuslaki. Perustuslain muuttamiseen on/oli perustuslain säätämisjärjestys! Eli joko kiireelliseksi julistaminen 5/6 eduskunnan enemmistöllä tai siirtäminen seuraavaan eduskuntaan 2/3 enemmistöllä.

Lue lisää

72 pykälä:

Lakiehdotuksen käsittely eduskunnassa

Lakiehdotus otetaan asiaa valmistelleen valiokunnan annettua
siitä mietintönsä eduskunnan täysistunnossa kahteen käsittelyyn.
Lakiehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä esitellään valiokun
nan mietintö ja käydään siitä keskustelu sekä päätetään lakiehdo
tuksen sisällöstä. Toisessa käsittelyssä, joka pidetään aikaisin
taan kolmantena päivänä ensimmäisen käsittelyn päätyttyä, pääte
tään lakiehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Lakiehdotus voidaan ensimmäisen käsittelyn aikana lähettää
suuren valiokunnan käsiteltäväksi.
Lakiehdotuksen käsittelystä säädetään tarkemmin eduskunnan
työjärjestyksessä.
----------------

En näe mainintaa rahayksikön nimestä.

Jerry Falwell kirjoitti:

Eduskunnan menettelytapa-asiat ratkaisee Eduskunta itse, et sinä.
Toiseksi:Ns."markkapykälä" lähti Hallitusmuodosta ihan eri käsittelyss.

mutta tosiasia on, että liittymislain yhteydessä eduskuntaa harhautettiin tekaistulla EMU-varaumalla. Tuo EMU-varauma on salaiseksi määrätyssä EU-ministeriryhmän pöytäkirjassa 16/93!

Miksi mikään tiedotusväline ei uskalla tutkia asiaa?

Tuon pöytäkirjan julkisuuteen luiskahtamisesta (1.12.1999) seurasi, että presidenttiehdokas Esko Aho unohti presidentinvaalipäiväkirjastaan "Kolme kierrosta" Huittisten komean Risto Ryti-salin. Samasta syystä hän otti etäisyyttä politiikkaan tekemällä Harvard-keikkansa.
Asia painaa Ahoa niin paljon, että jätti eduskunnan.


Menettelytapa-asioita eduskunta ei ratkaise noin vain, koska perustuslakia voidaan muuttaa vain vaikeutetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

Siitä menettelytapa-asiasta, joka koski EMU-/markkaongelmaa, ja jonka erikoisen voimaansaattamisen perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan kesäkuussa 1997, vastaa mm. pj. Ville Itälä valtakunnanoikeudessa.

Merkittävää on, että Suomen itsenäisen valtiontaloudenhoidon instrumentit menivät jo ERM-kytkennässä ennen kuin euroalueseen siirtymisestä edes äänestettiin (hallituksen luottamuksesta - ei suinkaan laista). ERM-kytkentä nimittäin tehtiin Lipposen pääministerinilmoituksella lokakuussa 1996.
Pääministerinilmoituksesta eduskunta ei äänestä.

ERM-kytkennällä oli juridisia esteitä. ERM-pöytäkirjat ovat salaisia.

Miksi valtiontaloudenhoidon tärkeimmät päätökset tehdään salaisina kabinettipäätöksinä?

Eduskunnan niistä pitäisi päättää!


Ruotsi ei voinut liittyä ERM:iin, koska silloin Riksbankenin instrumentit olisi luovutettu ylikansalliselle päätöksentekoelimelle.

Jerry Falwell kirjoitti:

72 pykälä:

Lakiehdotuksen käsittely eduskunnassa

Lakiehdotus otetaan asiaa valmistelleen valiokunnan annettua
siitä mietintönsä eduskunnan täysistunnossa kahteen käsittelyyn.
Lakiehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä esitellään valiokun
nan mietintö ja käydään siitä keskustelu sekä päätetään lakiehdo
tuksen sisällöstä. Toisessa käsittelyssä, joka pidetään aikaisin
taan kolmantena päivänä ensimmäisen käsittelyn päätyttyä, pääte
tään lakiehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Lakiehdotus voidaan ensimmäisen käsittelyn aikana lähettää
suuren valiokunnan käsiteltäväksi.
Lakiehdotuksen käsittelystä säädetään tarkemmin eduskunnan
työjärjestyksessä.
----------------

En näe mainintaa rahayksikön nimestä.

Lue lisää

72 §:n ja (vanhan perustuslain) Hallitusmuodon 72 §:n!


Markka oli kirjoitettu Hallitusmuodon 72 §:ään!

Olet vetäissyt kirjoittamasi tekstin uuden perustuslain 72 §:stä.



Milloin Hallitusmuodon 72 pykälän (Suomen Markka) muutos oli eduskunnan käsittelyssä?

Milloin Hallitusmuodon 72 § (Suomen markka) muutosehdotus oli perustuslakivaliokunnan käsittelyssä?

Milloin eduskunta äänesti kyseisestä Hallitusmuodon 72 §:n muutoksesta?

Kaksi vinkkiä:

- 1.1. 1999 alkaen Suomi on kuulunut euroalueeseen.

- Jos päätös on laillinen, kyseinen hallitusmuodon pykälä on kumottu kiireellisenä viimeistään 1998 vuoden aikana.

--

Ei kannata nähdä vaivaa etsimiseen.
Kyseisiä eduskunnan käsittelyjä ei löydy, koska niitä ei ole. Ei ole olemassa lakia markasta luopumiseksi.
Luepa kirjoittamani Juha Korkeaojan episodit tästä samasta keskustelusta. Teksti on kokonaisuudessaan luettavissa SataSeutu-lehden haastatteluna uutisarkistossa osoitteesta www.satanen.com

Satakunnan mies kirjoitti:

mutta tosiasia on, että liittymislain yhteydessä eduskuntaa harhautettiin tekaistulla EMU-varaumalla. Tuo EMU-varauma on salaiseksi määrätyssä EU-ministeriryhmän pöytäkirjassa 16/93!

Miksi mikään tiedotusväline ei uskalla tutkia asiaa?

Tuon pöytäkirjan julkisuuteen luiskahtamisesta (1.12.1999) seurasi, että presidenttiehdokas Esko Aho unohti presidentinvaalipäiväkirjastaan "Kolme kierrosta" Huittisten komean Risto Ryti-salin. Samasta syystä hän otti etäisyyttä politiikkaan tekemällä Harvard-keikkansa.
Asia painaa Ahoa niin paljon, että jätti eduskunnan.


Menettelytapa-asioita eduskunta ei ratkaise noin vain, koska perustuslakia voidaan muuttaa vain vaikeutetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

Siitä menettelytapa-asiasta, joka koski EMU-/markkaongelmaa, ja jonka erikoisen voimaansaattamisen perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan kesäkuussa 1997, vastaa mm. pj. Ville Itälä valtakunnanoikeudessa.

Merkittävää on, että Suomen itsenäisen valtiontaloudenhoidon instrumentit menivät jo ERM-kytkennässä ennen kuin euroalueseen siirtymisestä edes äänestettiin (hallituksen luottamuksesta - ei suinkaan laista). ERM-kytkentä nimittäin tehtiin Lipposen pääministerinilmoituksella lokakuussa 1996.
Pääministerinilmoituksesta eduskunta ei äänestä.

ERM-kytkennällä oli juridisia esteitä. ERM-pöytäkirjat ovat salaisia.

Miksi valtiontaloudenhoidon tärkeimmät päätökset tehdään salaisina kabinettipäätöksinä?

Eduskunnan niistä pitäisi päättää!


Ruotsi ei voinut liittyä ERM:iin, koska silloin Riksbankenin instrumentit olisi luovutettu ylikansalliselle päätöksentekoelimelle.

Lue lisää

tämä varauma liittymisopimuksesta?

>mutta tosiasia on, että liittymislain yhteydessä eduskuntaa harhautettiin
>tekaistulla EMU-varaumalla. Tuo EMU-varauma on salaiseksi määrätyssä
>EU-ministeriryhmän pöytäkirjassa 16/93!

Jospa mitään tutkittavaa ei ole?

>Miksi mikään tiedotusväline ei uskalla tutkia asiaa?
-----------
>Siitä menettelytapa-asiasta, joka koski EMU-/markkaongelmaa, ja jonka
>erikoisen voimaansaattamisen perustuslakivaliokunta totesi
>lausunnossaan kesäkuussa 1997, vastaa mm. pj. Ville Itälä
> valtakunnanoikeudessa.

Usko huviksesi, ei vastaa Itälä eikä kukaan muukaan. Käy Eduskunnan sivuilla
(www.eduskunta.fi) ja sieltä asikirjat-arkisto. Hakuu He 1/1998 tai PeVM 10/1998.
Sieltä löytyy käsittelyn kaikki vaiheet hallituksen esityksestä lopulliseen
hyväksymiseen, kaikki lausunnot ja kaikki äänestykset (eduststaja tasoa myöten).
Siinä on sinulle välillä tosiasioita, Erityisesti katso 131 pykälää.

>Ruotsi ei voinut liittyä ERM:iin, koska silloin Riksbankenin instrumentit olisi
>luovutettu ylikansalliselle päätöksentekoelimelle.

Oli kyllä muut syyt. Katsotaan nyt miten äänestyksessä käy ja sen jälkeen mitä
mahdollisesti Riksbankenin asemalle käy.

Satakunnan mies kirjoitti:

72 §:n ja (vanhan perustuslain) Hallitusmuodon 72 §:n!


Markka oli kirjoitettu Hallitusmuodon 72 §:ään!

Olet vetäissyt kirjoittamasi tekstin uuden perustuslain 72 §:stä.



Milloin Hallitusmuodon 72 pykälän (Suomen Markka) muutos oli eduskunnan käsittelyssä?

Milloin Hallitusmuodon 72 § (Suomen markka) muutosehdotus oli perustuslakivaliokunnan käsittelyssä?

Milloin eduskunta äänesti kyseisestä Hallitusmuodon 72 §:n muutoksesta?

Kaksi vinkkiä:

- 1.1. 1999 alkaen Suomi on kuulunut euroalueeseen.

- Jos päätös on laillinen, kyseinen hallitusmuodon pykälä on kumottu kiireellisenä viimeistään 1998 vuoden aikana.

--

Ei kannata nähdä vaivaa etsimiseen.
Kyseisiä eduskunnan käsittelyjä ei löydy, koska niitä ei ole. Ei ole olemassa lakia markasta luopumiseksi.
Luepa kirjoittamani Juha Korkeaojan episodit tästä samasta keskustelusta. Teksti on kokonaisuudessaan luettavissa SataSeutu-lehden haastatteluna uutisarkistossa osoitteesta www.satanen.com

Lue lisää

käytän voimassa olevaa lakia. Jos muistat, niin alkuperäisessä viestissä
oli sana "on".

>Olet vetäissyt kirjoittamasi tekstin uuden perustuslain 72 §:stä.

---------------

>Milloin Hallitusmuodon 72 pykälän (Suomen Markka) muutos oli
>eduskunnan käsittelyssä?

He 1/1998 tai PeVM 10/1998. Koko käsittely löytyy Eduskunnan
nettisivuilta, ei muuta kuin lukemaan.
--------------
>- 1.1. 1999 alkaen Suomi on kuulunut euroalueeseen.

Pieni tietokilpailu
Minkä niminen raha oli käytössä Suomessa 2.1.1999?
a)rupla
b)taaleri
c)oravannahka
d)markka

-----------
>Kyseisiä eduskunnan käsittelyjä ei löydy, koska niitä ei ole. Ei ole
>olemassa lakia markasta luopumiseksi.

Älä höpsi. Tietenkin löytyy.

Jerry Falwell kirjoitti:

72 pykälä:

Lakiehdotuksen käsittely eduskunnassa

Lakiehdotus otetaan asiaa valmistelleen valiokunnan annettua
siitä mietintönsä eduskunnan täysistunnossa kahteen käsittelyyn.
Lakiehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä esitellään valiokun
nan mietintö ja käydään siitä keskustelu sekä päätetään lakiehdo
tuksen sisällöstä. Toisessa käsittelyssä, joka pidetään aikaisin
taan kolmantena päivänä ensimmäisen käsittelyn päätyttyä, pääte
tään lakiehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Lakiehdotus voidaan ensimmäisen käsittelyn aikana lähettää
suuren valiokunnan käsiteltäväksi.
Lakiehdotuksen käsittelystä säädetään tarkemmin eduskunnan
työjärjestyksessä.
----------------

En näe mainintaa rahayksikön nimestä.

Lue lisää

ennen EU-euroa oli hallitusmuodon 72 "suomen rahayksikkö on markka. EU-emuun liityttäessä se olisi täytynyt muuttaa euroksi koska liittymissopimus käsitti euron.

Jerry Falwell kirjoitti:

käytän voimassa olevaa lakia. Jos muistat, niin alkuperäisessä viestissä
oli sana "on".

>Olet vetäissyt kirjoittamasi tekstin uuden perustuslain 72 §:stä.

---------------

>Milloin Hallitusmuodon 72 pykälän (Suomen Markka) muutos oli
>eduskunnan käsittelyssä?

He 1/1998 tai PeVM 10/1998. Koko käsittely löytyy Eduskunnan
nettisivuilta, ei muuta kuin lukemaan.
--------------
>- 1.1. 1999 alkaen Suomi on kuulunut euroalueeseen.

Pieni tietokilpailu
Minkä niminen raha oli käytössä Suomessa 2.1.1999?
a)rupla
b)taaleri
c)oravannahka
d)markka

-----------
>Kyseisiä eduskunnan käsittelyjä ei löydy, koska niitä ei ole. Ei ole
>olemassa lakia markasta luopumiseksi.

Älä höpsi. Tietenkin löytyy.

Lue lisää

Varsinaista lakiesitystä Suomen osallistumisesta euroalueeseen ei ole tähän päivään mennessä kuuluunut.

Eurooppa-tiedotuksen kirje euro-rahan laittomasta tulemisesta kysyneelle kansalaiselle oli seuraavanlainen.

22. 1. 2001

Viite: kirjeenne 4.12.2000 "Euro-rahan laittomasta tulemisesta"

Arvoisa Ismo Gruzdaitis,

Pahoittelen vastaukseni viipymistä. Se on johtunut siitä että konsultoin sitä varten valtiovarainministeriön edustajia enkä halunnut vastata vakavaan kirjeeseenne hätiköiden.

Seuraavassa muutamia näkökohtia esittämäänne kysymykseen.

Valtioneuvosto antoi 24.2.1998 tiedonannon eduskunnalle Suomen osallistumisesta euroalueeseen (VNT 1/1998 vp). Varsinaista lakiesitystä asiasta ei ole annettu Eduskunta äänesti tiedonannosta 17.4.1998 (Suuren valiokunnan mietintö, SuVM 1/1998 vp, 3.4.1998). Äänestyksessä annettiin 135 jaa- ja 61 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa oli 2 kansanedustajaa. Suuri valiokunta pyysi lausunnot perustuslakivaliokunnalta (PeVL 8/1998 vp), valtiovarainvaliokunnalta (VaVL 16/1998 vp) ja talousvaliokunnalta (TaVL 6/1998 vp).

pykälä kirjoitti:

ennen EU-euroa oli hallitusmuodon 72 "suomen rahayksikkö on markka. EU-emuun liityttäessä se olisi täytynyt muuttaa euroksi koska liittymissopimus käsitti euron.

kertoa missä kohdin liittymissopimusta mainitaan euro?

Jerry Falwell kirjoitti:

tämä varauma liittymisopimuksesta?

>mutta tosiasia on, että liittymislain yhteydessä eduskuntaa harhautettiin
>tekaistulla EMU-varaumalla. Tuo EMU-varauma on salaiseksi määrätyssä
>EU-ministeriryhmän pöytäkirjassa 16/93!

Jospa mitään tutkittavaa ei ole?

>Miksi mikään tiedotusväline ei uskalla tutkia asiaa?
-----------
>Siitä menettelytapa-asiasta, joka koski EMU-/markkaongelmaa, ja jonka
>erikoisen voimaansaattamisen perustuslakivaliokunta totesi
>lausunnossaan kesäkuussa 1997, vastaa mm. pj. Ville Itälä
> valtakunnanoikeudessa.

Usko huviksesi, ei vastaa Itälä eikä kukaan muukaan. Käy Eduskunnan sivuilla
(www.eduskunta.fi) ja sieltä asikirjat-arkisto. Hakuu He 1/1998 tai PeVM 10/1998.
Sieltä löytyy käsittelyn kaikki vaiheet hallituksen esityksestä lopulliseen
hyväksymiseen, kaikki lausunnot ja kaikki äänestykset (eduststaja tasoa myöten).
Siinä on sinulle välillä tosiasioita, Erityisesti katso 131 pykälää.

>Ruotsi ei voinut liittyä ERM:iin, koska silloin Riksbankenin instrumentit olisi
>luovutettu ylikansalliselle päätöksentekoelimelle.

Oli kyllä muut syyt. Katsotaan nyt miten äänestyksessä käy ja sen jälkeen mitä
mahdollisesti Riksbankenin asemalle käy.

Lue lisää

Suomalaiset ovat petoksen ja manipuloinnin uhreja EMU-asiassa.

Perustuslakivaliokunta antoi seuraavan lausunnon PeVL 14/1994): "VALIOKUNNAN SAAMAN SELVITYKSEN MUKAAN SUOMEN PUOLELTA ON JÄSENYYDESTÄ NEUVOTELTAESSA TODETTU, ETTÄ TALOUS- JA RAHALIITON KOLMANTEEN VAIHEESEEN SIIRTYMINEN EDELLYTTÄÄ VALTIOSÄÄNNÖN MUKAAN EDUSKUNNAN MYÖTÄVAIKUTUSTA. TÄHÄN VIITATEN PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA KATSOO, ETTÄ LIITTYMISSOPIMUS EI VIELÄ VOI MERKITÄ SITOUTUMISTA OSALLISTUA TALOUS- JA RAHALIITON KOLMANTEEN VAIHEESEEN. "

Kun Kansalaiset ja eduskunta olivat äänestäneet EU-liittymissopimuksen hyväksymisen puolesta heille annettujen tietojen pohjalta, ja kun tuli myöhemmin aika "päättää" talous- ja rahaliittoon osallistumisesta, niin perustuslakivaliokunta totesi aikaisemmat lausuntonsa pyörtäen: "SUOMI EI OLE TEHNYT EUROOPAN UNIONIIN LIITTYESSÄÄN OIKEUDELLISIA VARAUMIA, JOTKA RAJOITTAISIVAT MAASTRICHTIN SOPIMUKSEN SOVELLETTAVUUTTA JA VELVOITTAVUUTTA SUOMEEN NÄHDEN. VOIMAANSAATTAMISLAILLA ON MAASTRICHTIN SOPIMUS SITEN TULLUT VOIMAAN SAATETUKSI SUOMESSA LAINSÄÄDÄNNÖNALAAN KUULUVIN OSIN KOKO LAAJUUDESSAAN JA SUOMI ON SITOUTUNUT KAIKKIIN UNIONIN JÄSENYYDESTÄ SEURAAVIIN VELVOITTEISIIN."

EMU varaumaa ei ollut

Kansalaisille ja kansanedustajille ilmoitettiin ennen EU-äänestystä, että neuvotteluosapuolen kanssa on tehty varauma, jossa todettiin , että Suomi voi myöhemmin itse päättää EMU:n kolmannesta vaiheesta.
Kansalaisille ja eduskunnalle ilmoitettiin myöhemmin että mitään varaumaa ei ole olemassa.

Eduskunta päätti EU-liittymislaissa, että talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatetaan voimaan erillisen lakiesityksen pohjalta, kun asia on ajankohtainen. Myönteisen EU-äänestyksen jälkeen eduskunnalle ilmoitetiin että lakiesityksen tekeminen on ongelmallinen, koska asiaa koskevat EU-säädökset ovat jo tulleet voimaan, eikä tästä syystä voida asiaa koskevaa lakiesitystä tehdä.

Perustuslakivaliokunta antoi ennen EU-äänestystä eduskunnalle seuraavan lausunnon: "Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta." Eduskunnan myönteisen EU-päätöksen jälkeen sille ilmoitettiin että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen ei edellytä eduskunnan myötävaikutusta, koska lait ovat jo voimassa.

Kansalaisille ja eduskunnalle ilmoitettiin enen EU-äänestystä että liittymissopimus ei vielä merkitse sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.

Kansalaisten ja eduskunnan myönteisen EU-päätöksen jälkeen ilmoitettiin, että liittymissopimuksen hyväksyntä merkitsi jo sitoutumisen osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.

Eduskunnalle ilmoitettiin ennen EU-äänestystä, että liittymissopimus ei kumoa hallitusmuodon säädöksiä. Myönteisen EU-äänestyksen jälkeen eduskunnalle ilmoitettiin, että liittymissopimus kumosi useita hallitusmuodon säädöksiä.

Mitä teki eduskunta kaiken tämän jälkeen? Se antoi luottamuslauseen hallituksen EMU-politiikalle, jota voi dokumenttien valossa pitää järjestelmällisenä petosten sarjana. Tätä historialliseksi kutsuttua tiedonantoäänestystä eräät tahot kutsuvat myös EMU-päätökseksi.

Kyseisellä toiminnalla kuitenkin onnistuttiin harhauttamaan kansalaisia ja eduskuntaa niin, että Suomi menetti itsenäisyytensä ja oman rahansa sekä siihen liittyvän talouspoliittisen päätösvallan.

Suuren Valheen ja petoksen eskalaation lyhyt historia:

1991: "Tämä hallitus ei hae EY-jäsenyyttä"
1992: "Hakemuksen jättäminen ei sido mihinkään"
1993: "Suomi sitoutuu noudattamaan kaikkia olevia ja tulevia EU-säädöksiä"

1994: "Suomi ei ole sitoutunut talous- ja rahaliittoon eikä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan"

1994 edelleen: "Suomi on jo sitoutunut EMU:un ja yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan"

1994: "EU ei ole liittovaltio vaan itsenäisten valtioiden liitto"

1994: "Maastricht-EU on liittovaltio, johon neuvoteltu sopimus sitoo Suomen"

1994: "Suomi on itsenäinen valtio"

1994: "Neuvoa-antava kansanäänestys neuvotellusta(?) sopimuksesta"

1994: "Sopimukseen täytyy saada vielä EU:n hyväksyminen neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen"

Eduskunta päättää 2/3 eli 666 o/oo enemmistöllä kyllä (!!!) vaikka kansan äänestämä neuvo sanoo perustuslain voimalla eli yli 1/3 eli jopa 400 o/oo voimalla EI_!!!

Se merkitsi siis perustuslakiasiassa vähemmistösuojan täydellistä tuhoamista, koska edes 1/3 vähemmistövoima ei tehoaisi, vaikka jo 1/6 pitäisi riittää!!!!!!!

Jerry Falwell kirjoitti:

kertoa missä kohdin liittymissopimusta mainitaan euro?

kansanEMUstajat hyväksyivät sellaisenaan. Yhteinen talous- ja rahaliitto, eli suomeksi euro. Tässä ei TODELLAKAAN ollut varaumaa, että "asiasta" -mukamas- "päätettäisiin myöhemmin erikseen."

ei lakiesitystä eurosta kirjoitti:

Varsinaista lakiesitystä Suomen osallistumisesta euroalueeseen ei ole tähän päivään mennessä kuuluunut.

Eurooppa-tiedotuksen kirje euro-rahan laittomasta tulemisesta kysyneelle kansalaiselle oli seuraavanlainen.

22. 1. 2001

Viite: kirjeenne 4.12.2000 "Euro-rahan laittomasta tulemisesta"

Arvoisa Ismo Gruzdaitis,

Pahoittelen vastaukseni viipymistä. Se on johtunut siitä että konsultoin sitä varten valtiovarainministeriön edustajia enkä halunnut vastata vakavaan kirjeeseenne hätiköiden.

Seuraavassa muutamia näkökohtia esittämäänne kysymykseen.

Valtioneuvosto antoi 24.2.1998 tiedonannon eduskunnalle Suomen osallistumisesta euroalueeseen (VNT 1/1998 vp). Varsinaista lakiesitystä asiasta ei ole annettu Eduskunta äänesti tiedonannosta 17.4.1998 (Suuren valiokunnan mietintö, SuVM 1/1998 vp, 3.4.1998). Äänestyksessä annettiin 135 jaa- ja 61 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa oli 2 kansanedustajaa. Suuri valiokunta pyysi lausunnot perustuslakivaliokunnalta (PeVL 8/1998 vp), valtiovarainvaliokunnalta (VaVL 16/1998 vp) ja talousvaliokunnalta (TaVL 6/1998 vp).

Lue lisää

olet lukenut nuo paperit? Tämä on sitä mistä Satakunta kirjoitti jossain
viestissään eli EU-asioita jotak eivät ole sisä- eikä ulkopolitiikkaa.
Lakihan on liittymissopimus jossa on maininta tulevasta
yhteisvaluutta-alueesta. Loppu on asian käytännön toteuttamista.
Euron tullessa korjailtiin muitakin lakeja kuin Hallitusmuotoa,
vaan eipä ole täällä narinaa näkynyt.

Jerry Falwell kirjoitti:

olet lukenut nuo paperit? Tämä on sitä mistä Satakunta kirjoitti jossain
viestissään eli EU-asioita jotak eivät ole sisä- eikä ulkopolitiikkaa.
Lakihan on liittymissopimus jossa on maininta tulevasta
yhteisvaluutta-alueesta. Loppu on asian käytännön toteuttamista.
Euron tullessa korjailtiin muitakin lakeja kuin Hallitusmuotoa,
vaan eipä ole täällä narinaa näkynyt.

Lue lisää

ovat hallussani. EU-jäsenyyden myötä "korjailtiin" koko sukupolvia kestänyt työ maanviljelyksen ja muiden alueiden suhteen. Niinpä koko EU:n sekunda-neuvostoliitto muserrettava kerralla ja kokonaan.

Lakeja joudutaan yleensä korjailemaan, kun asiat annetaan vieraan hoteisiin.

EU ei muuten ole niin yhteinäinen ja yksimielinen kuin täällä Baltian maaksi heittäytyneessä Suomessa annetaan valhevallan toimesta ymmärtää.

tarvitaan kirjoitti:

Suomalaiset ovat petoksen ja manipuloinnin uhreja EMU-asiassa.

Perustuslakivaliokunta antoi seuraavan lausunnon PeVL 14/1994): "VALIOKUNNAN SAAMAN SELVITYKSEN MUKAAN SUOMEN PUOLELTA ON JÄSENYYDESTÄ NEUVOTELTAESSA TODETTU, ETTÄ TALOUS- JA RAHALIITON KOLMANTEEN VAIHEESEEN SIIRTYMINEN EDELLYTTÄÄ VALTIOSÄÄNNÖN MUKAAN EDUSKUNNAN MYÖTÄVAIKUTUSTA. TÄHÄN VIITATEN PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA KATSOO, ETTÄ LIITTYMISSOPIMUS EI VIELÄ VOI MERKITÄ SITOUTUMISTA OSALLISTUA TALOUS- JA RAHALIITON KOLMANTEEN VAIHEESEEN. "

Kun Kansalaiset ja eduskunta olivat äänestäneet EU-liittymissopimuksen hyväksymisen puolesta heille annettujen tietojen pohjalta, ja kun tuli myöhemmin aika "päättää" talous- ja rahaliittoon osallistumisesta, niin perustuslakivaliokunta totesi aikaisemmat lausuntonsa pyörtäen: "SUOMI EI OLE TEHNYT EUROOPAN UNIONIIN LIITTYESSÄÄN OIKEUDELLISIA VARAUMIA, JOTKA RAJOITTAISIVAT MAASTRICHTIN SOPIMUKSEN SOVELLETTAVUUTTA JA VELVOITTAVUUTTA SUOMEEN NÄHDEN. VOIMAANSAATTAMISLAILLA ON MAASTRICHTIN SOPIMUS SITEN TULLUT VOIMAAN SAATETUKSI SUOMESSA LAINSÄÄDÄNNÖNALAAN KUULUVIN OSIN KOKO LAAJUUDESSAAN JA SUOMI ON SITOUTUNUT KAIKKIIN UNIONIN JÄSENYYDESTÄ SEURAAVIIN VELVOITTEISIIN."

EMU varaumaa ei ollut

Kansalaisille ja kansanedustajille ilmoitettiin ennen EU-äänestystä, että neuvotteluosapuolen kanssa on tehty varauma, jossa todettiin , että Suomi voi myöhemmin itse päättää EMU:n kolmannesta vaiheesta.
Kansalaisille ja eduskunnalle ilmoitettiin myöhemmin että mitään varaumaa ei ole olemassa.

Eduskunta päätti EU-liittymislaissa, että talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatetaan voimaan erillisen lakiesityksen pohjalta, kun asia on ajankohtainen. Myönteisen EU-äänestyksen jälkeen eduskunnalle ilmoitetiin että lakiesityksen tekeminen on ongelmallinen, koska asiaa koskevat EU-säädökset ovat jo tulleet voimaan, eikä tästä syystä voida asiaa koskevaa lakiesitystä tehdä.

Perustuslakivaliokunta antoi ennen EU-äänestystä eduskunnalle seuraavan lausunnon: "Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta." Eduskunnan myönteisen EU-päätöksen jälkeen sille ilmoitettiin että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen ei edellytä eduskunnan myötävaikutusta, koska lait ovat jo voimassa.

Kansalaisille ja eduskunnalle ilmoitettiin enen EU-äänestystä että liittymissopimus ei vielä merkitse sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.

Kansalaisten ja eduskunnan myönteisen EU-päätöksen jälkeen ilmoitettiin, että liittymissopimuksen hyväksyntä merkitsi jo sitoutumisen osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.

Eduskunnalle ilmoitettiin ennen EU-äänestystä, että liittymissopimus ei kumoa hallitusmuodon säädöksiä. Myönteisen EU-äänestyksen jälkeen eduskunnalle ilmoitettiin, että liittymissopimus kumosi useita hallitusmuodon säädöksiä.

Mitä teki eduskunta kaiken tämän jälkeen? Se antoi luottamuslauseen hallituksen EMU-politiikalle, jota voi dokumenttien valossa pitää järjestelmällisenä petosten sarjana. Tätä historialliseksi kutsuttua tiedonantoäänestystä eräät tahot kutsuvat myös EMU-päätökseksi.

Kyseisellä toiminnalla kuitenkin onnistuttiin harhauttamaan kansalaisia ja eduskuntaa niin, että Suomi menetti itsenäisyytensä ja oman rahansa sekä siihen liittyvän talouspoliittisen päätösvallan.

Suuren Valheen ja petoksen eskalaation lyhyt historia:

1991: "Tämä hallitus ei hae EY-jäsenyyttä"
1992: "Hakemuksen jättäminen ei sido mihinkään"
1993: "Suomi sitoutuu noudattamaan kaikkia olevia ja tulevia EU-säädöksiä"

1994: "Suomi ei ole sitoutunut talous- ja rahaliittoon eikä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan"

1994 edelleen: "Suomi on jo sitoutunut EMU:un ja yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan"

1994: "EU ei ole liittovaltio vaan itsenäisten valtioiden liitto"

1994: "Maastricht-EU on liittovaltio, johon neuvoteltu sopimus sitoo Suomen"

1994: "Suomi on itsenäinen valtio"

1994: "Neuvoa-antava kansanäänestys neuvotellusta(?) sopimuksesta"

1994: "Sopimukseen täytyy saada vielä EU:n hyväksyminen neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen"

Eduskunta päättää 2/3 eli 666 o/oo enemmistöllä kyllä (!!!) vaikka kansan äänestämä neuvo sanoo perustuslain voimalla eli yli 1/3 eli jopa 400 o/oo voimalla EI_!!!

Se merkitsi siis perustuslakiasiassa vähemmistösuojan täydellistä tuhoamista, koska edes 1/3 vähemmistövoima ei tehoaisi, vaikka jo 1/6 pitäisi riittää!!!!!!!

Lue lisää

pätkä Niinistö vastauksesta Eduskunnassa:

Jäsenyysneuvotteluissa oli todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen
vaiheeseen siirtyminen edellyttää eduskunnan myötävaikutusta, mikä
sittemmin toteutuikin. Valtioneuvosto antoi 24.2.1998 tiedonannon
eduskunnalle Suomen osallistumisesta euroalueeseen. Perustuslakivaliokunnan
lausunnon (PeVL 18/1997 vp ) mukaan tiedonanto oli sopusoinnussa sen kanssa,
mitä valiokunta oli todennut päätöksenteossa käytettävistä vaihtoehdoista.
Eduskunta käsitteli tiedonannon 17.4.1998. Suomen siirtyminen talous- ja
rahaliiton kolmanteen vaiheeseen toteutettiin siis eduskunnan tahdon
mukaisesti ilman neuvoa-antavaa kansanäänestystä.
-----------------
>Se merkitsi siis perustuslakiasiassa vähemmistösuojan täydellistä
>tuhoamista, koska edes 1/3 vähemmistövoima ei tehoaisi, vaikka jo 1/6
>pitäisi riittää!!!!!!!

???????????????????????????????????
Taidat olla Satakunnasta?

paperit kirjoitti:

ovat hallussani. EU-jäsenyyden myötä "korjailtiin" koko sukupolvia kestänyt työ maanviljelyksen ja muiden alueiden suhteen. Niinpä koko EU:n sekunda-neuvostoliitto muserrettava kerralla ja kokonaan.

Lakeja joudutaan yleensä korjailemaan, kun asiat annetaan vieraan hoteisiin.

EU ei muuten ole niin yhteinäinen ja yksimielinen kuin täällä Baltian maaksi heittäytyneessä Suomessa annetaan valhevallan toimesta ymmärtää.

Lue lisää

onkin heinähattukysymys?

Jerry Falwell kirjoitti:

pätkä Niinistö vastauksesta Eduskunnassa:

Jäsenyysneuvotteluissa oli todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen
vaiheeseen siirtyminen edellyttää eduskunnan myötävaikutusta, mikä
sittemmin toteutuikin. Valtioneuvosto antoi 24.2.1998 tiedonannon
eduskunnalle Suomen osallistumisesta euroalueeseen. Perustuslakivaliokunnan
lausunnon (PeVL 18/1997 vp ) mukaan tiedonanto oli sopusoinnussa sen kanssa,
mitä valiokunta oli todennut päätöksenteossa käytettävistä vaihtoehdoista.
Eduskunta käsitteli tiedonannon 17.4.1998. Suomen siirtyminen talous- ja
rahaliiton kolmanteen vaiheeseen toteutettiin siis eduskunnan tahdon
mukaisesti ilman neuvoa-antavaa kansanäänestystä.
-----------------
>Se merkitsi siis perustuslakiasiassa vähemmistösuojan täydellistä
>tuhoamista, koska edes 1/3 vähemmistövoima ei tehoaisi, vaikka jo 1/6
>pitäisi riittää!!!!!!!

???????????????????????????????????
Taidat olla Satakunnasta?

Lue lisää

Eli rahaliitto ei sisältynyt väitetysti liittymissopimukseen (vaikka todellisuudessa sisältyi ja olisi pitänyt sanoa suoraan).

Rahaliittoon liittymistä ei käsitelty perustuslain säätämisjärjestyksessä EU:hun liittymistä järjesteltäessä.

Itseasiassa Suomi ei ole koko EU:n jäsen ensinkään, koska se ei liittynyt siihen laillisella tavalla.

voi hyvä luoja :) kirjoitti:

HM72: Suomen rahayksikkö on markka. Understand? -Perustuslaki. Perustuslain muuttamiseen on/oli perustuslain säätämisjärjestys! Eli joko kiireelliseksi julistaminen 5/6 eduskunnan enemmistöllä tai siirtäminen seuraavaan eduskuntaan 2/3 enemmistöllä.

Lue lisää

Oli 152 kansanedustajaa, jotka äänestivät EU:hun liittymisen puolesta. siis 'bout 3/4.

Niin rappiolliset puolue- ja rahavallan edustajat - kansan EMUstajat tekivät EU-kaappauksen vieraan vallan hyväksi.

EU-jäsenyys ja euro-EMU olisivat vaatineet perustuslain säätämisjärjestyksen, mutta periaatteessa edes sekään ei olisi riittänyt, sillä valtiovalta Suomessa ei ennen kuin Euroopan yhteisöjen lait päästettiin kansallisten ylitse, kuulunut kansanedustajille tai hallitukselle vaan kansalle kokonaisuudessaan, johon kuuluvat niin menneet, nykyiset kuin tulevatkin sukupolvet.

EU-jäsenyyteen ei siis olisi riittänyt edes "laillinen" perustuslain säätämisjärjestys.

Mitähän, jos eräät olisivat toimineet samoin aikoinaan ja liittäneet maamme Neuvostoliittoon? Olisi hoettu samoja fraaseja, että "eristyä ei saa" ja tulee "halpaa viinaa" päästään päättäjien pöytään kun muuten "jouduttaisiin kuitenkin noudattamaan neukkujen päätöksiä."

Kaiken kruunuksi sitten ei Suomen liittymistä Neuvostoliiton rahaan, ruplaan, olisi tehty perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Tämän jälkeen olisi sanottu, että Suomi saavutti itsenäisyytensä vasta Neuvostoliittoon liittyessään.

Itsenäisyyden palauttamista vaativille olisi sanottu, että "kyllähän siellä duumassa voidaan vaikuttaa KOKO Neuvostoliiton asioihin!" "Mehän päätämme maailman suurimman maan raha-asioista!"

(vrt. Sinikka Salo: "Mehän päätämme koko Euroopan raha-asioista).

jepjep kirjoitti:

Eli rahaliitto ei sisältynyt väitetysti liittymissopimukseen (vaikka todellisuudessa sisältyi ja olisi pitänyt sanoa suoraan).

Rahaliittoon liittymistä ei käsitelty perustuslain säätämisjärjestyksessä EU:hun liittymistä järjesteltäessä.

Itseasiassa Suomi ei ole koko EU:n jäsen ensinkään, koska se ei liittynyt siihen laillisella tavalla.

Lue lisää

oli selvää jokaiselle lukutaitoiselle

>Eli rahaliitto ei sisältynyt väitetysti >liittymissopimukseen (vaikka todellisuudessa >sisältyi ja olisi pitänyt sanoa suoraan).

Eduskunnan menettelytapa asioista päättää
Eduskunta, et sinä.

>Rahaliittoon liittymistä ei käsitelty >perustuslain säätämisjärjestyksessä EU:hun >liittymistä järjesteltäessä.

Lopeta potaskan jauhaminen ja esitä todisteet.

>Itseasiassa Suomi ei ole koko EU:n jäsen >ensinkään, koska se ei liittynyt siihen >laillisella tavalla.

Jerry Falwell kirjoitti:

oli selvää jokaiselle lukutaitoiselle

>Eli rahaliitto ei sisältynyt väitetysti >liittymissopimukseen (vaikka todellisuudessa >sisältyi ja olisi pitänyt sanoa suoraan).

Eduskunnan menettelytapa asioista päättää
Eduskunta, et sinä.

>Rahaliittoon liittymistä ei käsitelty >perustuslain säätämisjärjestyksessä EU:hun >liittymistä järjesteltäessä.

Lopeta potaskan jauhaminen ja esitä todisteet.

>Itseasiassa Suomi ei ole koko EU:n jäsen >ensinkään, koska se ei liittynyt siihen >laillisella tavalla.

Lue lisää

Luehan viestejä uudelleen. Eduskuntakaan ei saa rikkoa perustuslakeja. Kansaa ja eduskuntaa harhautettiin EMU-varaumalla, jota ei ollut. Vanhoihin viesteihin ei ole mitään lisättävää - ei ainakaan turhan takia.

Euro-epäilijä kirjoitti:

Oli 152 kansanedustajaa, jotka äänestivät EU:hun liittymisen puolesta. siis 'bout 3/4.

Niin rappiolliset puolue- ja rahavallan edustajat - kansan EMUstajat tekivät EU-kaappauksen vieraan vallan hyväksi.

EU-jäsenyys ja euro-EMU olisivat vaatineet perustuslain säätämisjärjestyksen, mutta periaatteessa edes sekään ei olisi riittänyt, sillä valtiovalta Suomessa ei ennen kuin Euroopan yhteisöjen lait päästettiin kansallisten ylitse, kuulunut kansanedustajille tai hallitukselle vaan kansalle kokonaisuudessaan, johon kuuluvat niin menneet, nykyiset kuin tulevatkin sukupolvet.

EU-jäsenyyteen ei siis olisi riittänyt edes "laillinen" perustuslain säätämisjärjestys.

Mitähän, jos eräät olisivat toimineet samoin aikoinaan ja liittäneet maamme Neuvostoliittoon? Olisi hoettu samoja fraaseja, että "eristyä ei saa" ja tulee "halpaa viinaa" päästään päättäjien pöytään kun muuten "jouduttaisiin kuitenkin noudattamaan neukkujen päätöksiä."

Kaiken kruunuksi sitten ei Suomen liittymistä Neuvostoliiton rahaan, ruplaan, olisi tehty perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Tämän jälkeen olisi sanottu, että Suomi saavutti itsenäisyytensä vasta Neuvostoliittoon liittyessään.

Itsenäisyyden palauttamista vaativille olisi sanottu, että "kyllähän siellä duumassa voidaan vaikuttaa KOKO Neuvostoliiton asioihin!" "Mehän päätämme maailman suurimman maan raha-asioista!"

(vrt. Sinikka Salo: "Mehän päätämme koko Euroopan raha-asioista).

Lue lisää

Nyt menee bryssän santarmeilla jauhelit suuhun. Niinhän ne menee. Tukevat tupakankin viljelyä.

Jerry Falwell kirjoitti:

onkin heinähattukysymys?

Kansalaisille kerrottiin monien johtavien poliitikkojen toimesta v. 1994, että EMUun liittymisestä "päätetään erikseen myöhemmin". Tästä syystä kansalaiset eivät tienneet, että äänestäessään neuvoa-antavassa EU-kansanäänestyksessä he äänestivät samalla myös markan kohtalosta. Ilta-Sanomissa 14.6. -97 julkaistun mielipidetutkimuksen mukaan 69% kansalaisista oli sitä mieltä, ettei EMU sisältynyt kansanäänestykseen. Saman tutkimuksen mukaan Suomen EU-jäsenyys ei olisi toteutunut, jos kansalaisille olisi kerrottu, että EMU-kytkentä sisältyy äänestykseen. Äänestystulos olisi tutkimuksen mukaan ollut 52% ei - 48% kyllä.

Tavoitin henkilön jolla on hallussaan yksi kappale. Katsotaan mitä kirjoittajalla on sanottavana, vaikka täytyykin muistaa, etteivät kuosmasten kaltaiset eurogöbbelsit palvele totuutta!

Euroskeptikko kirjoitti:

Tavoitin henkilön jolla on hallussaan yksi kappale. Katsotaan mitä kirjoittajalla on sanottavana, vaikka täytyykin muistaa, etteivät kuosmasten kaltaiset eurogöbbelsit palvele totuutta!

Lue lisää

tietämättään.

Kuomanen ei kiertele asioita vaan kertoo avoimesti, narsistisesti suoraan.

Hän ei ymmärtänyt, miksi hänen kirjansa tuhottiin. Siksi hän vaivautui kirjoittamaan samansisältöisen kirjan englannin kielellä vuonna 2001. Ostin tuon kirja syys-lokakuussa 2001.

Suomenkielisen alkukirjoitus on makea. Sitä ei tietenkään englanninkielisessä ole. Mutta lukekaapa siteeraukseni, jonka juuri lähetin jatkoketjuun.

Lukekaa myös myös UTP:hen liittyvä kirjoitukseni, jossa sisäpolitiikka sekoitetaan ulkopolitiikan kautta.

Satakunnan mies kirjoitti:

tietämättään.

Kuomanen ei kiertele asioita vaan kertoo avoimesti, narsistisesti suoraan.

Hän ei ymmärtänyt, miksi hänen kirjansa tuhottiin. Siksi hän vaivautui kirjoittamaan samansisältöisen kirjan englannin kielellä vuonna 2001. Ostin tuon kirja syys-lokakuussa 2001.

Suomenkielisen alkukirjoitus on makea. Sitä ei tietenkään englanninkielisessä ole. Mutta lukekaapa siteeraukseni, jonka juuri lähetin jatkoketjuun.

Lukekaa myös myös UTP:hen liittyvä kirjoitukseni, jossa sisäpolitiikka sekoitetaan ulkopolitiikan kautta.

Lue lisää

mitä Suomen lehdistö yleensä meille kertoi näistä asioista, silloin aikanaan? Kerrottiinko asioita avoimesti vai ylistettiinkö valtalehdissä estoitta EU:ta? Oliko kritisoivia juttuja paljonkin?

??? kirjoitti:

mitä Suomen lehdistö yleensä meille kertoi näistä asioista, silloin aikanaan? Kerrottiinko asioita avoimesti vai ylistettiinkö valtalehdissä estoitta EU:ta? Oliko kritisoivia juttuja paljonkin?

Lue lisää

Suomen tekaistusta EMU-varaumastakaan ei tietenkään kerrottu, koska varaumaa ei tehty. Brysselissä luetussa deklaraatiossa neuvottelut nimittäin katsottiin voitavan sulkea PERUSTAMISSOPIMUKSEN MUKAISESTI.

Nämä kaksi isoilla kirjaimilla kirjoittamaani sanaa kerrottiin Brysselissä, mutta jätettiin eduskunnan harhauttamistarkoituksessa Suomessa kertomatta.

Myös UM:n Eurooppa-tiedotuksen "Euroopan yhdentymisen kronologia" unohtaa tarkoituksella osan siitä, mitä 21. ja 22. joulukuuta 1993 Brysselissä päätettiin.

Kyseinen kokouspöytäkirja 16/93 (20.12.1993), jossa Maastricht-aiheet katsottiin voitavan sulkea, päätettiin salata UM:ssä tammikuun 21. päivä 2000.

Ei kritisoivia kirjoituksia ollut. Se mediassa kerrottiin, mitä tarkoin suunniteltu UM:n lehdistötiedote milloinkin kertoi.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli pääministeri Ahon mukaan maatalouden ohella tärkeä neuvottelualue. Yllä kerroin, että tätä YUTP:tä olisi ollut vain kahdella sivulla Kuosmasen tuhotussa kirjassa. Sitä olikin sivuilla 183-188.

Ote sisällysluettolosta sivulta 6:

"28. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka 183

28.1. Käsitteistön erot 183
28.2. Puolueettomuus mutkistaa asioita 185
28.3. Pääsykoe? 186
28.4. Koivisto Bryggessä 186
28.5. Yhteinen julistus 187 "

Tuo yhteinen julistus on (KHO:n 17.10.2000 tekemällä ratkaisulla) salaisena pidettävässä pöytäkirjassa 16/93 20.12.1993 ja sen liitemuistiossa 1075 10.12.1993 netissä skannattuna kaikkien luettavana.

Nuo paperit ovat neuvottelujen loppuvaiheesta, sillä 21. ja 22.12.1993 Suomi antoi niiden sisällöstä deklaraation eli julistuksen.


Lisää on tulossa Julkisuuslain asetuksen muutoksen taustasta joulukuulta 1994!

Lukemisiin.

Kuosmasen kirjan lainausta en vielä ehtinyt kirjoittaa loppuun, mutta seuraavasta siteeramastani asiakirjasta paljastui lähtökohdat Suomen EY-neuvottelujen "puolueettomuuteen" jo ennenkuin neuvottelut edes alkoivat.

Lukekaapa tämä:

”LUOTTAMUKSELLINEN   Muistiinpano

EY-JÄSENYYTTÄ KÄSITTELEVÄN
MINISTERIRYHMÄN KOKOUS 6.2.1993

Asiat:

1.Tiedonannon luonnoksien valmistelut

2.Tiedonannon antamisen ajankohta.

3.Keskusteltiin taustamuistioiden luonteesta ja statuksesta.

Todettiin, että ne ovat vain ministeriryhmän omia taustapapereita, joita ei tulla julkistamaan.

4. Taustapapereista keskusteltiin seuraavasti:

- Talouspolitiikka:

Todettiin, että VM:ssä laaditut kaksi muistiota eivät vastaa kysymykseen mitä Suomelle seuraisi siitä, että mentäisiin mukaan EMU:un ja millä edellytyksillä voitaisiin jäädä sen ulkopuolelle jos sitä haluttaisiin. VM:ltä pyydetään uusi muistio.

- Ulkopolitiikka:

Käytiin pitkä keskustelu puolueettomuudesta.
Todettiin, että sen korostaminen tiedonannossa saattaa tarpeettomasti provosoida yhteisöä. Asian ytimestä eli pysyttäytymisestä sotilasliittojen ulkopuolella ja itsenäisestä puolustuksesta ollaan yksimielisiä ja tämä on sanottava myös jäsenyysneuvotteluissa. EY voi sitten päätellä sopiiko tällainen puolueettomuus jäsenelle vai ei.
Kotimaassa puolueettomuus on oltava mukana keskustelussa.
Taustamuistion tekstiin tehtiin vain pari pientä muutosta.

- Maatalous.


5. Seuraava kokous Kesärannassa 12.2."

Irak-koaliition / EU:n yhteisen puolustuksen taustaa

Vaikuttimeni ovat ainoastaan totuuden kertominen. Minulla ei ole poliittisia päämääriä.

En halua olla historian tekijä. Olen vain nöyrä tavallinen kansalainen, joka sattumalta joutui kyseisen asian kanssa tekemisiin. En halua julkisuuteen, haluan pysyä anonyyminä. Mutta olen tietenkin kirjoitusteni takana.

Tämän kirjoituksen pääasiana on aktuelli aihe puolueettomuus/ sotilaallinen liittoutumattomuus/ Irak-koaliitio /”Nato-jäsenyys”.

Haltuuni saamani aineksen valossa Maastrichtin sopimuksen taustakuvio kiteytyy liittyen yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja sivujuonteena ns. neuvoteltuun EMU-varaumaan ja vaalipetokseen kansanäänestyksessä.

Maastrichtin sopimuksen lukujen hyväksymiseen liittyy (KHO:n vahvistuksella 17.10.2000) salassa pidettävä pöytäkirja 16/93 20.12.1993 ja sen liitemuistio 1075.

Tuossa kokouksessa poliittiset päätökset Maastrichtin sopimuksen asioista on tehty pienessä ministeriryhmässä ja asiaan liittyvässä virkamiesryhmässä.

Salaaminen ei kuitenkaan ollut ns. talon tapa. Ainoastaan edellä mainittu pöytäkirja ja sen liitemuistio on kiusallisuutensa vuoksi ollut salattuna.

Minulla on mittava määrä kerättyä aineistoa.
Sain Ulkoministeriöstä asiapapereita, jotka jo helmikuussa 1992 vahvistavat Suomen ”liittoutumattomuuden”. Lähetin sen äsken yläpulelle.

Lisäksi olen saanut haltuuni kaikki EY/EU-ministeriryhmän pöytäkirjat liitemuistioineen vuosilta 1993 ja 1994 ja ministerivaliokunnan pöytäkirjat muistioineen vuodelta 1994. Lisäksi olen saanut keskeisiä hallituksen istunnon ja iltakoulun pöytäkirjoja.

Lisäksi olen saanut kesältä 1993 virkamiesryhmän kokouksien Maastrichtin sopimuksien neuvottelulukuihin liittyvää aineistoa, joka on todella järkyttävää. Vuoden 1993 alkukesän virkamieskokouksien asialistojen mukaan tanskalaiselta komission edustajalta Steffen Smidtiltä kysyttiin:
-   ”Keskustellaanko EMUsta?”.
-   ”Ovatko Maastricht-aiheet osa Suomen EY-jäsenyyttä?”

Neuvottelujen loppuvaiheessa vuoden 1993 marras- ja joulukuun EU-ministeriryhmän kokouspöytäkirjoista (kotisivulla satanen.com, Salaiset EU-pöytäkirjat) selviää, ettei asioita todellakaan edes neuvoteltu.

Vinkin asiakirjapyyntöihin antoi Antti Kuosmasen tuhottu kirja.

Lisää luettavaa on tulossa…

JULKISUUSPERIAATE/ Julkisuuslain asetuksen mutos joulukuussa 1994, ote johdannosta:

”Julkisuusperiaate on Suomessa julkishallintoa ohjaava keskeinen periaate. Se merkitsee oikeutta saada tietoja viranomaisten toiminnasta muussakin kuin itseään välittömästi koskevassa asiassa.”

Ja ote Oikeusministeriön Lainvalmisteluosaston muistiosta 13.12.1994 (Matti Niemivuo):

”VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS SÄÄDÖSVALMISTELUN JULKISUUDEN TURVAAMISEKSI EU-JÄSENYYDEN AIKANA”:

”Salassapidon tarve liittyy toisten jäsenvaltioiden kannanottoihin ja ehdotuksiin, sekä mahdollisesti neuvottelujen loppuvaiheisiin sekä yksityiskohtaisiin neuvottelukannanottoihin. Tässä yhteydessä kysymys on asiakirjoista, joiden julkisuuteen saattaminen voi vahingoittaa tai haitata Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä.”

siis: ”… neuvottelujen loppuvaiheisiin sekä yksityiskohtaisiin neuvottelukannanottoihin.”

Ketkä tiesivät ehdottaa oikeusministeriön virkamiehille em. perusteluun liittyen muutosta julkisuuslakiin?

Ulkoministerissä salaisiksi määrättyihin asiakirjoihin


Tämän aamun uutisissa Ulkoministeriön tietohallintojohtaja Martti Favorin pitää presidentti Bushin kanssa neuvoteltaessa tehtyjen asiapapereiden julkipääsemistä vakavimpana ulkoministeriön asiakirjojen julkisuuteen johtaneena asiana. Nehän pääsivät ulkoministeriön arkistosta iltalehtien käyttöön.
Julkisuuslakia pitäisi Favorinin mielestä vielä tiukentaakin.

Mutta tuo arkistosta luiskahdus ei suinkaan ole vakavin, sillä:

Tässä kirjoituksessa peilaan lähes kymmenen vuoden takaisia (salaisia) papereita Antti Kuosmasen tuhottuun kirjaan.


Sitaatteja Kuosmasen tuhotusta kirjasta, otsikko Ulko- ja turvallisuuspolitiikka, ensiksi sivu 183:

"Jäsenyyden ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys on syytä pitää tarkasti erillään EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta neuvottelukysymyksenä. EU-jäsenyyden vaikutus Suomen kansainväliseen asemaan oli sekä ulko- että turvallisuuspoliittisesti korkeamman luokan tärkeysasia. Täysin perustellusti se voidaan mielestäni lisätä itsenäisyyden ajan ratkaisevampien tapahtumien luetteloon: itsenäisyysjulistukseen ja itsenäisyyden pelastamiseen talvi- ja jatkosodan ratkaisutaisteluissa. Tästä ei suinkaan seurannut, että asiasta olisi pitänyt pyrkiä tekemään suuri neuvottelukysymys. Päinvastoin, etumme oli nimenomaan välttää neuvotteluja tällä alalla. EU:n piirissä esiintyi näet harrastusta tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ongelma sen takia, että tiettyjen hakijamaiden kyvystä ja halusta sitoutua unionin itselleen hyväksymiin tavoitteisiin tunnettiin epäilyjä."

----
Siis: Etumme oli nimenomaan välttää neuvotteluja tällä alalla. Tämä käy ilmi myös touko-kesäkuun 1993 virkamieskokouksien asiakirjoista.
----

Kuosmasen kirjasta historiaa ja siteeraus, s 184:

"Niinpä ei ole ihme, että alan käsitteillekin muodostui oma, tähän asiayhteyteen liittyvä sisältönsä. Ulkopolitiikka ei ollutkaan kaiken kattava yleiskäsite. Taloudelliset ulkosuhteet eivät siihen kuuluneet, koska ne olivat talousyhteisön toimivallassa. Sotilaallinen turvallisuus ei siihen kuulunut, koska se on Naton vastuulla."

Kuosmanen jatkaa:

"Tilanne muuttui vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksen tullessa
voimaan, mutta muutos oli enemmän periaatteellinen kuin käytännön ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttava. Maastrichtin sopimuksessa perustettu yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tuli osaksi perustamissopimuksilla määriteltyä unionia, mutta ei osaksi Euroopan yhteisöä, johon rajoittuu unionin ylikansallinen luonne."
----
Jatkosta päätettiin Amsterdamin sopimuksessa 1997, jonka ulkoministeri Tarja Halonen Suomen puolesta allekirjoitti!
----
Kuosmanen jatkaa:

"Maastrichtin sopimuksen mukaan yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on periaatteessa kaikenkattava. Jäsenvaltiot sitoutuivat omassa toiminnassaan tukemaan sitä ja sovittamaan omat toimensa sen mukaisiksi. Jopa puolustusulottuvuus oli mukana, mutta vain hyvin yleisen, toivomusluonteisen lausuman muodossa, yhteisen puolustuksen osalta teksti oli vielä vähemmän velvoittava: YUTP:n todettiin voivan johtaa yhteiseen puolustukseen. Mitään velvoitetta siirtyä tähän jollakin konkreettisella aikataululla ei kuitenkaan asetettu, puhumattakaan operatiivisista velvoitteista."

"Komission lausunto Suomen jäsenyyshakemuksesta oli ollut ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta varsin myönteinen. Komissio katsoi, että Suomi, jolla ei ollut perustuslakeihin tai muuhun lainsäädäntöön liittyviä rajoitteita tällä alalla, voisi kyllä täyttää kaikki vaatimukset, joita jäsenyys tässä suhteessa edellytti. Komissio arvioi kuitenkin mahdolliseksi, että Suomi voisi omista syistään myös ryhtyä järjestelmällisesti vastustamaan tiettyjä toimia, jotka se saattaisi katsoa puolueettomuuspolitiikkaansa haittaaviksi. Tämän komissio arveli voivan olla ongelma unionille. Myös Suomen tulkintaa Länsi-Euroopan Unionille WEU:lle annetuista kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistehtävistä pidettiin liian rajoittavina."

"Maastrichtin sopimuksen tultua voimaan 1.11.1993 kävi mahdolliseksi avata neuvottelut YUTP:stäkin. Se lisättiin jäsenyysneuvottelukonferenssin työohjelmaan 9.11.1993 pidetyssä istunnossa. Kun Suomen tavoitteena oli, että tältä osin ei tarvitsisi mitään neuvotteluja käydäkään, olisi koko neuvotteluluku oltu valmiit saman tien sulkemaan. Aivan näin yksinkertaisesti asia ei kuitenkaan hoitunut."

Antti Kuosmasen kirja, sivu 185, otsikko:

”Puolueettomuus mutkistaa asioita

Jäsenyysneuvotteluissa Suomella oli puolustettavanaan sodan jälkeisen ulkopolitiikkaansa avulla vakiinnutettu kansainvälinen asema, jonka katsoimme täysin yhteensopivaksi EU-jäsenyyden kanssa. Mahdolliset vaatimukset tai epäilykset EU:n taholta kohdistuisivat kaikesta päättäen Suomen haluun tai kykyyn hyväksyä YUTP:n päämäärät ja tavoitteet ja osallistua rakentavasti sen kehittämiseen.”

---
YUTP merkitsee yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
---
Kuosmasen kirja, otsikko Yhteinen julistus, s. 187:

"Ilman Itävaltaa olisi jäsenyysneuvottelut ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ehkä voitu päättää alkuunsa toivomallamme tavalla eli heti edellä mainittujen keskustelujen jälkeen. Itävallan puolueettomuuden kansainvälisoikeudellisen tausta, sen oman lainsäädännön ja sen jäsenyysanomukseen sisältyneiden eräänlaisten ehtojen takia EU kuitenkin halusi kirjallisesti todettavan, että hakijamaat hyväksyvät YUTP:n päämäärät ja olivat halukkaita ja kykenivät osallistumaan siihen täysipainoisesti. Välineeksi ne valitsivat hakijamaiden yhteisen julistuksen, joka tulisi liittymisasiakirjoihin. Kaavaillusta julistuksesta saatiin tieto joulukuun puolivälissä 1993."

----
Niinpä, Erkki Liikanen kertoo Brysselin päiväkirjassaan 19.12.1993, että Veli (Sundbäck) soitti ja sanoi, ettei YUTP:mme mene niin kuin olemme ajatelleet.
----
Kuosmanen jatkaa:

"Julistus ja varsinkaan sen ensimmäinen versio eivät ollenkaan miellyttäneet suomalaisia. Koska se olisi hakijamaiden julistus, se ei sitoisi kuin niitä ja sen pelkkä olemassaolo asetti ne eri asemaan kuin vanhat jäsenmaat. Sen sanamuodot olisi mahdollista tulkita siten, että hakijamaiden tahdottiin saada sitoutumaan sellaiseenkin, mitä YUTP ei toistaiseksi sisältänyt. Se taas olisi voinut merkitä, että uusilla jäsenmailla ei olisi samanlaista vapautta valita kantojaan kuin vanhoilla, kun ne jäseninä osallistuisivat YUTP:n kehittämiseen."

"Itävalta, jonka takia EU:n puolella julistusta pidettiin
välttämättömänä, taas ei olisi voinut sitä hyväksyä, ellei se olisi koskenut kaikkia hakijamaita samalla tavalla."

SALAISEKSI MÄÄRÄTTY MUISTIO 1075

Muistio 1075 liittyy Ulkoministeriön salaamaan alkujaan
LUOTTAMUKSELLISEEN (21.1.2000 alkaen SALAISEEN) PÖYTÄKIRJAAN 16/93.

UaM:n lausunnossa KHO:lle HELT001-5 15.2.2000 määrättiin salaiseksi myös liitemuistio 1075.


"ULKOASIAINMINISTERIÖ   MUISTIO N:O 1075 LUOTTAMUKSELLINEN
Veli Sundbäck         19.12.1993

LUONNOS KÄSITELTÄVÄKSI EU- MINISTERIRYHMÄN KOKOUKSESSA 20.12"

Kohta 6:

"6. TALOUS- JA RAHALIITTO

Sijaiskokouksessa ja sitä edeltävissä valmisteluissa todettu
ongelmattomaksi. EU:n ehdottama valuuttakurssimekanismia koskeva yhteinen julistus Suomen (samoin kuin muiden hakijamaiden) hyväksyttävissä.

EHDOTUS:
SUOMI ILMOITAA LUVUN (23) OLEVAN SULJETTAVISSA”

Kohta 7:

”7. ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA

EU on ehdottanut erillistä yhteistä julistusta liitettäväksi
sopimusasiakirjoihin. Asiaa selostetaan erikseen. Mielestämme
julistusta ei tarvita, koska Suomi on ilmoittanut voivansa hyväksyä UTP:n osalta saman kuin mihin jäsenmaat ovat sitoutuneet. Olemme asiassa kuitenkin Itävallan vankeja. EU ei voi hyväksyä Itävallan liittymissopimusta ilman UTP-julistusta. Itävalta ei puolestaan hyväksy mitään, mikä koskee sitä eri tavalla kuin muita hakijamaita. Sen vuoksi mahdollisuudet torjua julistus kokonaan on arvioitava vähäisiksi. Liian pontevat yritykset siihen suuntaan voisivat sitä paitsi herättää jäsenmaissa vaikutelman, ettemme pysykään usein toistamiemme sanojen takana siitä, että Maastrichtin sopimuksen ao. kohdat voidaan hyväksyä. Tämä voisi vaikuttaa merkittävästi neuvotteluja.

EHDOTUS:
SUOMI PYRKII VIELÄ YHDESSÄ MUIDEN HAKIJAMAIDEN KANSSA TORJUMAAN JULISTUKSEN. ELLEI SE OLE MAHDOLLISTA, VARMISTETAAN, ETTEI JULISTUKSEN HYVÄKSYMINEN MERKITSE PITEMMÄLLE MENEVIÄ VELVOITTEITA KUIN MIHIN JÄSENMAAT OVAT SITOUTUNEET. JOS TÄMÄ SAADAAN TEHTYÄ, ON LUKU (24) SULJETTAVISSA.”
-----
Saman asian käsittely pöytäkirjassa 16/93 20.12.1993, kohta 7:

”Todettiin, että Suomi pyrkii torjumaan EU-puolen hakijamaille esittämän julistuksen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Jos tässä ei onnistuta, niin julistuksessa tulisi puhua nykyisten ja uusien jäsenten samoista velvollisuuksista, julistuksen ilmaisujen tulisi olla mahdollisimman yleisiä ja Suomen esiintymisen asiassa tulisi olla mahdollisimman yhtenäistä Ruotsin kanssa.

Todettiin lisäksi, ettei ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvän acquis’n hyväksyminen aiheuta ongelmia Suomelle.”

--
Muistiosta 1075/93 selviää, että Suomi olisi halunnut jäädä puolustuksellisesti sitoutumattomaksi maaksi, mutta sitä ei hyväksytty. Olimme Itävallan vankeja!

Kyseiset asiapaperit, KHO:n ratkaisulla 17.10.2000 salassa pidettävä, ovat skannattuina kotisivulle satanen.com.

Satakunnan mies kirjoitti:

Ulkoministerissä salaisiksi määrättyihin asiakirjoihin


Tämän aamun uutisissa Ulkoministeriön tietohallintojohtaja Martti Favorin pitää presidentti Bushin kanssa neuvoteltaessa tehtyjen asiapapereiden julkipääsemistä vakavimpana ulkoministeriön asiakirjojen julkisuuteen johtaneena asiana. Nehän pääsivät ulkoministeriön arkistosta iltalehtien käyttöön.
Julkisuuslakia pitäisi Favorinin mielestä vielä tiukentaakin.

Mutta tuo arkistosta luiskahdus ei suinkaan ole vakavin, sillä:

Tässä kirjoituksessa peilaan lähes kymmenen vuoden takaisia (salaisia) papereita Antti Kuosmasen tuhottuun kirjaan.


Sitaatteja Kuosmasen tuhotusta kirjasta, otsikko Ulko- ja turvallisuuspolitiikka, ensiksi sivu 183:

"Jäsenyyden ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys on syytä pitää tarkasti erillään EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta neuvottelukysymyksenä. EU-jäsenyyden vaikutus Suomen kansainväliseen asemaan oli sekä ulko- että turvallisuuspoliittisesti korkeamman luokan tärkeysasia. Täysin perustellusti se voidaan mielestäni lisätä itsenäisyyden ajan ratkaisevampien tapahtumien luetteloon: itsenäisyysjulistukseen ja itsenäisyyden pelastamiseen talvi- ja jatkosodan ratkaisutaisteluissa. Tästä ei suinkaan seurannut, että asiasta olisi pitänyt pyrkiä tekemään suuri neuvottelukysymys. Päinvastoin, etumme oli nimenomaan välttää neuvotteluja tällä alalla. EU:n piirissä esiintyi näet harrastusta tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ongelma sen takia, että tiettyjen hakijamaiden kyvystä ja halusta sitoutua unionin itselleen hyväksymiin tavoitteisiin tunnettiin epäilyjä."

----
Siis: Etumme oli nimenomaan välttää neuvotteluja tällä alalla. Tämä käy ilmi myös touko-kesäkuun 1993 virkamieskokouksien asiakirjoista.
----

Kuosmasen kirjasta historiaa ja siteeraus, s 184:

"Niinpä ei ole ihme, että alan käsitteillekin muodostui oma, tähän asiayhteyteen liittyvä sisältönsä. Ulkopolitiikka ei ollutkaan kaiken kattava yleiskäsite. Taloudelliset ulkosuhteet eivät siihen kuuluneet, koska ne olivat talousyhteisön toimivallassa. Sotilaallinen turvallisuus ei siihen kuulunut, koska se on Naton vastuulla."

Kuosmanen jatkaa:

"Tilanne muuttui vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksen tullessa
voimaan, mutta muutos oli enemmän periaatteellinen kuin käytännön ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttava. Maastrichtin sopimuksessa perustettu yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tuli osaksi perustamissopimuksilla määriteltyä unionia, mutta ei osaksi Euroopan yhteisöä, johon rajoittuu unionin ylikansallinen luonne."
----
Jatkosta päätettiin Amsterdamin sopimuksessa 1997, jonka ulkoministeri Tarja Halonen Suomen puolesta allekirjoitti!
----
Kuosmanen jatkaa:

"Maastrichtin sopimuksen mukaan yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on periaatteessa kaikenkattava. Jäsenvaltiot sitoutuivat omassa toiminnassaan tukemaan sitä ja sovittamaan omat toimensa sen mukaisiksi. Jopa puolustusulottuvuus oli mukana, mutta vain hyvin yleisen, toivomusluonteisen lausuman muodossa, yhteisen puolustuksen osalta teksti oli vielä vähemmän velvoittava: YUTP:n todettiin voivan johtaa yhteiseen puolustukseen. Mitään velvoitetta siirtyä tähän jollakin konkreettisella aikataululla ei kuitenkaan asetettu, puhumattakaan operatiivisista velvoitteista."

"Komission lausunto Suomen jäsenyyshakemuksesta oli ollut ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta varsin myönteinen. Komissio katsoi, että Suomi, jolla ei ollut perustuslakeihin tai muuhun lainsäädäntöön liittyviä rajoitteita tällä alalla, voisi kyllä täyttää kaikki vaatimukset, joita jäsenyys tässä suhteessa edellytti. Komissio arvioi kuitenkin mahdolliseksi, että Suomi voisi omista syistään myös ryhtyä järjestelmällisesti vastustamaan tiettyjä toimia, jotka se saattaisi katsoa puolueettomuuspolitiikkaansa haittaaviksi. Tämän komissio arveli voivan olla ongelma unionille. Myös Suomen tulkintaa Länsi-Euroopan Unionille WEU:lle annetuista kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistehtävistä pidettiin liian rajoittavina."

"Maastrichtin sopimuksen tultua voimaan 1.11.1993 kävi mahdolliseksi avata neuvottelut YUTP:stäkin. Se lisättiin jäsenyysneuvottelukonferenssin työohjelmaan 9.11.1993 pidetyssä istunnossa. Kun Suomen tavoitteena oli, että tältä osin ei tarvitsisi mitään neuvotteluja käydäkään, olisi koko neuvotteluluku oltu valmiit saman tien sulkemaan. Aivan näin yksinkertaisesti asia ei kuitenkaan hoitunut."

Antti Kuosmasen kirja, sivu 185, otsikko:

”Puolueettomuus mutkistaa asioita

Jäsenyysneuvotteluissa Suomella oli puolustettavanaan sodan jälkeisen ulkopolitiikkaansa avulla vakiinnutettu kansainvälinen asema, jonka katsoimme täysin yhteensopivaksi EU-jäsenyyden kanssa. Mahdolliset vaatimukset tai epäilykset EU:n taholta kohdistuisivat kaikesta päättäen Suomen haluun tai kykyyn hyväksyä YUTP:n päämäärät ja tavoitteet ja osallistua rakentavasti sen kehittämiseen.”

---
YUTP merkitsee yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
---
Kuosmasen kirja, otsikko Yhteinen julistus, s. 187:

"Ilman Itävaltaa olisi jäsenyysneuvottelut ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ehkä voitu päättää alkuunsa toivomallamme tavalla eli heti edellä mainittujen keskustelujen jälkeen. Itävallan puolueettomuuden kansainvälisoikeudellisen tausta, sen oman lainsäädännön ja sen jäsenyysanomukseen sisältyneiden eräänlaisten ehtojen takia EU kuitenkin halusi kirjallisesti todettavan, että hakijamaat hyväksyvät YUTP:n päämäärät ja olivat halukkaita ja kykenivät osallistumaan siihen täysipainoisesti. Välineeksi ne valitsivat hakijamaiden yhteisen julistuksen, joka tulisi liittymisasiakirjoihin. Kaavaillusta julistuksesta saatiin tieto joulukuun puolivälissä 1993."

----
Niinpä, Erkki Liikanen kertoo Brysselin päiväkirjassaan 19.12.1993, että Veli (Sundbäck) soitti ja sanoi, ettei YUTP:mme mene niin kuin olemme ajatelleet.
----
Kuosmanen jatkaa:

"Julistus ja varsinkaan sen ensimmäinen versio eivät ollenkaan miellyttäneet suomalaisia. Koska se olisi hakijamaiden julistus, se ei sitoisi kuin niitä ja sen pelkkä olemassaolo asetti ne eri asemaan kuin vanhat jäsenmaat. Sen sanamuodot olisi mahdollista tulkita siten, että hakijamaiden tahdottiin saada sitoutumaan sellaiseenkin, mitä YUTP ei toistaiseksi sisältänyt. Se taas olisi voinut merkitä, että uusilla jäsenmailla ei olisi samanlaista vapautta valita kantojaan kuin vanhoilla, kun ne jäseninä osallistuisivat YUTP:n kehittämiseen."

"Itävalta, jonka takia EU:n puolella julistusta pidettiin
välttämättömänä, taas ei olisi voinut sitä hyväksyä, ellei se olisi koskenut kaikkia hakijamaita samalla tavalla."

SALAISEKSI MÄÄRÄTTY MUISTIO 1075

Muistio 1075 liittyy Ulkoministeriön salaamaan alkujaan
LUOTTAMUKSELLISEEN (21.1.2000 alkaen SALAISEEN) PÖYTÄKIRJAAN 16/93.

UaM:n lausunnossa KHO:lle HELT001-5 15.2.2000 määrättiin salaiseksi myös liitemuistio 1075.


"ULKOASIAINMINISTERIÖ   MUISTIO N:O 1075 LUOTTAMUKSELLINEN
Veli Sundbäck         19.12.1993

LUONNOS KÄSITELTÄVÄKSI EU- MINISTERIRYHMÄN KOKOUKSESSA 20.12"

Kohta 6:

"6. TALOUS- JA RAHALIITTO

Sijaiskokouksessa ja sitä edeltävissä valmisteluissa todettu
ongelmattomaksi. EU:n ehdottama valuuttakurssimekanismia koskeva yhteinen julistus Suomen (samoin kuin muiden hakijamaiden) hyväksyttävissä.

EHDOTUS:
SUOMI ILMOITAA LUVUN (23) OLEVAN SULJETTAVISSA”

Kohta 7:

”7. ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA

EU on ehdottanut erillistä yhteistä julistusta liitettäväksi
sopimusasiakirjoihin. Asiaa selostetaan erikseen. Mielestämme
julistusta ei tarvita, koska Suomi on ilmoittanut voivansa hyväksyä UTP:n osalta saman kuin mihin jäsenmaat ovat sitoutuneet. Olemme asiassa kuitenkin Itävallan vankeja. EU ei voi hyväksyä Itävallan liittymissopimusta ilman UTP-julistusta. Itävalta ei puolestaan hyväksy mitään, mikä koskee sitä eri tavalla kuin muita hakijamaita. Sen vuoksi mahdollisuudet torjua julistus kokonaan on arvioitava vähäisiksi. Liian pontevat yritykset siihen suuntaan voisivat sitä paitsi herättää jäsenmaissa vaikutelman, ettemme pysykään usein toistamiemme sanojen takana siitä, että Maastrichtin sopimuksen ao. kohdat voidaan hyväksyä. Tämä voisi vaikuttaa merkittävästi neuvotteluja.

EHDOTUS:
SUOMI PYRKII VIELÄ YHDESSÄ MUIDEN HAKIJAMAIDEN KANSSA TORJUMAAN JULISTUKSEN. ELLEI SE OLE MAHDOLLISTA, VARMISTETAAN, ETTEI JULISTUKSEN HYVÄKSYMINEN MERKITSE PITEMMÄLLE MENEVIÄ VELVOITTEITA KUIN MIHIN JÄSENMAAT OVAT SITOUTUNEET. JOS TÄMÄ SAADAAN TEHTYÄ, ON LUKU (24) SULJETTAVISSA.”
-----
Saman asian käsittely pöytäkirjassa 16/93 20.12.1993, kohta 7:

”Todettiin, että Suomi pyrkii torjumaan EU-puolen hakijamaille esittämän julistuksen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Jos tässä ei onnistuta, niin julistuksessa tulisi puhua nykyisten ja uusien jäsenten samoista velvollisuuksista, julistuksen ilmaisujen tulisi olla mahdollisimman yleisiä ja Suomen esiintymisen asiassa tulisi olla mahdollisimman yhtenäistä Ruotsin kanssa.

Todettiin lisäksi, ettei ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvän acquis’n hyväksyminen aiheuta ongelmia Suomelle.”

--
Muistiosta 1075/93 selviää, että Suomi olisi halunnut jäädä puolustuksellisesti sitoutumattomaksi maaksi, mutta sitä ei hyväksytty. Olimme Itävallan vankeja!

Kyseiset asiapaperit, KHO:n ratkaisulla 17.10.2000 salassa pidettävä, ovat skannattuina kotisivulle satanen.com.

Lue lisää

Taitaa EU:n vastustajilta unohtua se että olemme lännen leirissä demokratia-ja ihmisoikeuskäsitystemme takia. Monen mielestä näitä arvoja kannattaa puolustaa. Tosin Irakin kriisin yhteydessä voidaan hyvin havaita kuinka ennenaikaista on puhua vaahtoamastasi unionin "yhteisestä" ulko-ja turvallisuuspolitiikasta...

Kumma juttu että varsinkin EU:n vastustajista nousee aina arvostelukyvyttömiä hölmöjä puolustelemaan milloin Slobodan Milosevic:n tai Saddam Husseinin kaltaisia diktaattoreita ja paljastelemaan näitä vastaan suunnattuja "salaliittoja". Näiden kirjaimellisesti veristen veljesten kaatuminen onkin tosi suuri menetys maailmalle...

Tosiasioiden, kuten Suomen EU-jäsenyyden kiistäminen antaa vastustajista vieläkin naurettavamman ja yksisilmäisemmän kuvan. Siinä joukossa sokea taluttaa sokeaa.

Mononen kirjoitti:

Taitaa EU:n vastustajilta unohtua se että olemme lännen leirissä demokratia-ja ihmisoikeuskäsitystemme takia. Monen mielestä näitä arvoja kannattaa puolustaa. Tosin Irakin kriisin yhteydessä voidaan hyvin havaita kuinka ennenaikaista on puhua vaahtoamastasi unionin "yhteisestä" ulko-ja turvallisuuspolitiikasta...

Kumma juttu että varsinkin EU:n vastustajista nousee aina arvostelukyvyttömiä hölmöjä puolustelemaan milloin Slobodan Milosevic:n tai Saddam Husseinin kaltaisia diktaattoreita ja paljastelemaan näitä vastaan suunnattuja "salaliittoja". Näiden kirjaimellisesti veristen veljesten kaatuminen onkin tosi suuri menetys maailmalle...

Tosiasioiden, kuten Suomen EU-jäsenyyden kiistäminen antaa vastustajista vieläkin naurettavamman ja yksisilmäisemmän kuvan. Siinä joukossa sokea taluttaa sokeaa.

Lue lisää

Hyvä Mononen!

Mistä olet saanut päähäsi, että olisin EU-kriittinen?

Monen keskustelun aloittajat, muutosvoimalaiset, saattavat olla ns. EU-kriittisiä.
Minä en kuulu kyseisiin voimiin.

En ole EU-kriittinen. Minulla ei ole mitään syytä kritisoita EU:ta.
Oletko edes lukenut, mitä olen "vaahdonnut"?

Ainut syy, miksi kirjoitan, on oikeuden ja avoimuuden perääminen suomalaisessa päätöksenteossa.


Sallivatko suomalaisten demokratia- ja ihmisoikeuskäsitykset todellakin kabineissa tehtyja salaisia konklaavipäätöksiä?

Kirjoitit, että monen mielestä näitä demokratia-ja ihmisoikeuskäsitystemme arvoja kannattaa puolustaa.

Minun mielestäni salaiset päätökset eivät todellakaan kuulu suomalaiseen päätöksentekoon ja demokratiakäsitykseen.

Tuskin kovin monen muunkaan kansalaisen mielestä.

Lopuksi:
Miten on ENNENAIKAISTA on puhua "vaahtoamastani" unionin "yhteisestä" ulko-ja turvallisuuspolitiikasta?
Siis ennenaikaista?
Nuo päätöksethän on tehty eduskunnan tietämättä jo 10 vuotta sitten.

Mononen kirjoitti:

Taitaa EU:n vastustajilta unohtua se että olemme lännen leirissä demokratia-ja ihmisoikeuskäsitystemme takia. Monen mielestä näitä arvoja kannattaa puolustaa. Tosin Irakin kriisin yhteydessä voidaan hyvin havaita kuinka ennenaikaista on puhua vaahtoamastasi unionin "yhteisestä" ulko-ja turvallisuuspolitiikasta...

Kumma juttu että varsinkin EU:n vastustajista nousee aina arvostelukyvyttömiä hölmöjä puolustelemaan milloin Slobodan Milosevic:n tai Saddam Husseinin kaltaisia diktaattoreita ja paljastelemaan näitä vastaan suunnattuja "salaliittoja". Näiden kirjaimellisesti veristen veljesten kaatuminen onkin tosi suuri menetys maailmalle...

Tosiasioiden, kuten Suomen EU-jäsenyyden kiistäminen antaa vastustajista vieläkin naurettavamman ja yksisilmäisemmän kuvan. Siinä joukossa sokea taluttaa sokeaa.

Lue lisää

tekemä opus osoitteesta
http://www.euro-ombudsman.eu.int/code/pdf/fi/code_fi.pdf

Suomessa ei kuitenkaan toimita avoimesti, vaan harrastetaan farisealaista avoimuutta päätöksenteossa.

Satakunnan mies kirjoitti:

Hyvä Mononen!

Mistä olet saanut päähäsi, että olisin EU-kriittinen?

Monen keskustelun aloittajat, muutosvoimalaiset, saattavat olla ns. EU-kriittisiä.
Minä en kuulu kyseisiin voimiin.

En ole EU-kriittinen. Minulla ei ole mitään syytä kritisoita EU:ta.
Oletko edes lukenut, mitä olen "vaahdonnut"?

Ainut syy, miksi kirjoitan, on oikeuden ja avoimuuden perääminen suomalaisessa päätöksenteossa.


Sallivatko suomalaisten demokratia- ja ihmisoikeuskäsitykset todellakin kabineissa tehtyja salaisia konklaavipäätöksiä?

Kirjoitit, että monen mielestä näitä demokratia-ja ihmisoikeuskäsitystemme arvoja kannattaa puolustaa.

Minun mielestäni salaiset päätökset eivät todellakaan kuulu suomalaiseen päätöksentekoon ja demokratiakäsitykseen.

Tuskin kovin monen muunkaan kansalaisen mielestä.

Lopuksi:
Miten on ENNENAIKAISTA on puhua "vaahtoamastani" unionin "yhteisestä" ulko-ja turvallisuuspolitiikasta?
Siis ennenaikaista?
Nuo päätöksethän on tehty eduskunnan tietämättä jo 10 vuotta sitten.

Lue lisää

Kysyt Monoselta:
"Lopuksi:
Miten on ENNENAIKAISTA on puhua "vaahtoamastani" unionin "yhteisestä" ulko-ja turvallisuuspolitiikasta?
Siis ennenaikaista?
Nuo päätöksethän on tehty eduskunnan tietämättä jo 10 vuotta sitten"

Millä tavoin 10 vuotta vanha EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on mielestäsi näkynyt EU:n suhtautumisessa Irakin kriisiin?

VASTAUS: ei mitenkään, koska EU ei toteuta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Näin tuosta vaahtoaminen on vähintäänkin ennenaikaista.

European kirjoitti:

Kysyt Monoselta:
"Lopuksi:
Miten on ENNENAIKAISTA on puhua "vaahtoamastani" unionin "yhteisestä" ulko-ja turvallisuuspolitiikasta?
Siis ennenaikaista?
Nuo päätöksethän on tehty eduskunnan tietämättä jo 10 vuotta sitten"

Millä tavoin 10 vuotta vanha EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on mielestäsi näkynyt EU:n suhtautumisessa Irakin kriisiin?

VASTAUS: ei mitenkään, koska EU ei toteuta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Näin tuosta vaahtoaminen on vähintäänkin ennenaikaista.

Lue lisää

Et ole vielä lukenut lainastani Kuosmasen kirjan ulko- ja turvallisuuspoliittisesta osasta?

UTP:hen oli kirjoitettu lähes 10 vuotta sitten myös Lähi-itä.

Mikä siinä onkaan NATOn osuus EU:n puolustuksessa?

Mikä on USAn osuus NATOSSA?

Siis miten UTP-asioiden kertominen on ENNENAIKAISTA.

Mitä pitää tapahtua, että se on ajankohtaista?

Mielestäni lähes 10 vuoden takaisten Maastrichtin sopimusta koskevien lupausten ja päätösten tutkiminen ei ole ennenaikaista.

Ne päätökset (Suomen EU-ministeriryhmän kokous 16/93 20.12.1993) eivät kestä päivänvaloa.
Salassapidosta on KHO:n vahvistus 17.10.2000!

Satakunnan mies kirjoitti:

Et ole vielä lukenut lainastani Kuosmasen kirjan ulko- ja turvallisuuspoliittisesta osasta?

UTP:hen oli kirjoitettu lähes 10 vuotta sitten myös Lähi-itä.

Mikä siinä onkaan NATOn osuus EU:n puolustuksessa?

Mikä on USAn osuus NATOSSA?

Siis miten UTP-asioiden kertominen on ENNENAIKAISTA.

Mitä pitää tapahtua, että se on ajankohtaista?

Mielestäni lähes 10 vuoden takaisten Maastrichtin sopimusta koskevien lupausten ja päätösten tutkiminen ei ole ennenaikaista.

Ne päätökset (Suomen EU-ministeriryhmän kokous 16/93 20.12.1993) eivät kestä päivänvaloa.
Salassapidosta on KHO:n vahvistus 17.10.2000!

Lue lisää

Kysyn edelleen: Millä tavoin EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on näkynyt EU:n suhtautumisessa Irakin kriisiin?

Ei mitenkään. Jäsenmaat ovat kukin omalla linjallaan.

Ja tämä on reaalielämää. Kuosmasen kirjaa en ole löytänyt mistään luettavaksi joten siihen vetoaminen on kyseenalaista.

Irakin kriisissä ei ole kysymys EU:n puolustamisesta. Natossa ei ole kysymys EU:sta. USA ei kuulu Euroopan Unioniin.

European kirjoitti:

Kysyn edelleen: Millä tavoin EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on näkynyt EU:n suhtautumisessa Irakin kriisiin?

Ei mitenkään. Jäsenmaat ovat kukin omalla linjallaan.

Ja tämä on reaalielämää. Kuosmasen kirjaa en ole löytänyt mistään luettavaksi joten siihen vetoaminen on kyseenalaista.

Irakin kriisissä ei ole kysymys EU:n puolustamisesta. Natossa ei ole kysymys EU:sta. USA ei kuulu Euroopan Unioniin.

Lue lisää

Kommentteja Europeanin Teoriaan, ja hämärään:

1. Tony Blair antaa sotilaallisen tuen USAlle.

Schröder antoi syksyllä vaalilupauksen, ettei Saksa osallistu sotilaallisesti Irak-kriisiin.
Saksanmaalta on tullut kuitenkin tietoa, että Saksa osallistuu taloudellisesti - ei uudelleenrakentamiseen - vaan hyökkäykseen.
Mitä liekään Lipponen G.W. Bushille luvannut?

2. Liian harva on Kuosmasen kirjan saanut lukea.

Oletko edes lukenut ko. kirjasta lainaamiani otteita. Reaalielämää on, että lainauksia on tässä keskusteluketjussa luettavana.

3. Irakin kriisissä ei olekaan kysymys EU:n puolustamisesta, vaan hyökkäyksestä Irakiin.

Natossa ei olekaan kysymys EU:sta, vaan EU:n puolustuksessa onkin kysymys Natosta toimijana.

USA ei todellakaan kuulu EU:hun. Mutta NATON päätoimija on USA.

--
Lopuksi:
Jos jokainen ajattelee samalla tavalla kuin European, ei Kuosmasen kirja kokonaisuudessaan koskaan tule kaikkien luettavaksi.

Satakunnan mies kirjoitti:

Kommentteja Europeanin Teoriaan, ja hämärään:

1. Tony Blair antaa sotilaallisen tuen USAlle.

Schröder antoi syksyllä vaalilupauksen, ettei Saksa osallistu sotilaallisesti Irak-kriisiin.
Saksanmaalta on tullut kuitenkin tietoa, että Saksa osallistuu taloudellisesti - ei uudelleenrakentamiseen - vaan hyökkäykseen.
Mitä liekään Lipponen G.W. Bushille luvannut?

2. Liian harva on Kuosmasen kirjan saanut lukea.

Oletko edes lukenut ko. kirjasta lainaamiani otteita. Reaalielämää on, että lainauksia on tässä keskusteluketjussa luettavana.

3. Irakin kriisissä ei olekaan kysymys EU:n puolustamisesta, vaan hyökkäyksestä Irakiin.

Natossa ei olekaan kysymys EU:sta, vaan EU:n puolustuksessa onkin kysymys Natosta toimijana.

USA ei todellakaan kuulu EU:hun. Mutta NATON päätoimija on USA.

--
Lopuksi:
Jos jokainen ajattelee samalla tavalla kuin European, ei Kuosmasen kirja kokonaisuudessaan koskaan tule kaikkien luettavaksi.

Lue lisää

Etkö ymmärrä mitä kysyn?

"1. Tony Blair antaa sotilaallisen tuen USAlle.

Schröder antoi syksyllä vaalilupauksen, ettei Saksa osallistu sotilaallisesti Irak-kriisiin.
Saksanmaalta on tullut kuitenkin tietoa, että Saksa osallistuu taloudellisesti - ei uudelleenrakentamiseen - vaan hyökkäykseen.
Mitä liekään Lipponen G.W. Bushille luvannut? "

=> MISTÄ LÖYDÄT TÄSTÄ EU:N YHTEISEN ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKAN PIIRTEET?

". Liian harva on Kuosmasen kirjan saanut lukea.

Oletko edes lukenut ko. kirjasta lainaamiani otteita. Reaalielämää on, että lainauksia on tässä keskusteluketjussa luettavana. "
=> EN OLE LÖYTÄNYT KO. KIRJAA KIRJASTOSTA, KIRJAKAUPASTA ENKÄ MYÖSKÄÄN NETTIKIRJANA. EN SIIS OLE KIRJAA LUKENUT, LIEKÖ SITÄ OLEMASSAKAAN?

"3. Irakin kriisissä ei olekaan kysymys EU:n puolustamisesta, vaan hyökkäyksestä Irakiin. "
=> MIKSI SITTEN ARGUMENTOIT EU:N ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKASTA, JOS KYSE EI OLE EU:N PUOLUSTAMISESTA?

"Jos jokainen ajattelee samalla tavalla kuin European, ei Kuosmasen kirja kokonaisuudessaan koskaan tule kaikkien luettavaksi. "
=> MIKSEI TULE?

European kirjoitti:

Etkö ymmärrä mitä kysyn?

"1. Tony Blair antaa sotilaallisen tuen USAlle.

Schröder antoi syksyllä vaalilupauksen, ettei Saksa osallistu sotilaallisesti Irak-kriisiin.
Saksanmaalta on tullut kuitenkin tietoa, että Saksa osallistuu taloudellisesti - ei uudelleenrakentamiseen - vaan hyökkäykseen.
Mitä liekään Lipponen G.W. Bushille luvannut? "

=> MISTÄ LÖYDÄT TÄSTÄ EU:N YHTEISEN ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKAN PIIRTEET?

". Liian harva on Kuosmasen kirjan saanut lukea.

Oletko edes lukenut ko. kirjasta lainaamiani otteita. Reaalielämää on, että lainauksia on tässä keskusteluketjussa luettavana. "
=> EN OLE LÖYTÄNYT KO. KIRJAA KIRJASTOSTA, KIRJAKAUPASTA ENKÄ MYÖSKÄÄN NETTIKIRJANA. EN SIIS OLE KIRJAA LUKENUT, LIEKÖ SITÄ OLEMASSAKAAN?

"3. Irakin kriisissä ei olekaan kysymys EU:n puolustamisesta, vaan hyökkäyksestä Irakiin. "
=> MIKSI SITTEN ARGUMENTOIT EU:N ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKASTA, JOS KYSE EI OLE EU:N PUOLUSTAMISESTA?

"Jos jokainen ajattelee samalla tavalla kuin European, ei Kuosmasen kirja kokonaisuudessaan koskaan tule kaikkien luettavaksi. "
=> MIKSEI TULE?

Lue lisää

Kuosmasen kirjaa tässä keskusteluketjussa.

Lue edes siteeraukseni. Nettikirjaksi saakka en uskalla sitä siteerata, koska joutuisin tekijänoikeuksien rikkomisesta syytteeseen.

Tuo kirja on todellakin tuhottu.
Siitä ei olemassa edes Helsingin yliopiston kirjastoon toimitettavia lainmukaisia ilmaiskappaleita.

Onneksi Akateeminen kirjakauppa ehti myymään muutaman kappaleen ennenkuin kirja kiireesti vedettiin pois markkinoilta.

Sinun European on turha kirjoitella kaikenmaailman juttujasi ja kommenttejasi tälle palstalle.
Älä turhaan kyseenalaista kirjoituksiani, vaan ala Sinäkin vaatia tällä palstalla kyseistä kirjaa julkisuuteen!

Sinua taitaa jurppia, etten olekaan ns. EU-vastainen?

Uutinen:
Tämän päivän Satakunnan Kansa kertoo, että eduskuntaan uudelleen palaava Kalevi Lamminen (Kok. ja ent. puolustusvaliokunnan pj.) on kääntynyt Nato-myönteisestä Nato-kielteiseksi.

Satakunnan mies kirjoitti:

Kuosmasen kirjaa tässä keskusteluketjussa.

Lue edes siteeraukseni. Nettikirjaksi saakka en uskalla sitä siteerata, koska joutuisin tekijänoikeuksien rikkomisesta syytteeseen.

Tuo kirja on todellakin tuhottu.
Siitä ei olemassa edes Helsingin yliopiston kirjastoon toimitettavia lainmukaisia ilmaiskappaleita.

Onneksi Akateeminen kirjakauppa ehti myymään muutaman kappaleen ennenkuin kirja kiireesti vedettiin pois markkinoilta.

Sinun European on turha kirjoitella kaikenmaailman juttujasi ja kommenttejasi tälle palstalle.
Älä turhaan kyseenalaista kirjoituksiani, vaan ala Sinäkin vaatia tällä palstalla kyseistä kirjaa julkisuuteen!

Sinua taitaa jurppia, etten olekaan ns. EU-vastainen?

Uutinen:
Tämän päivän Satakunnan Kansa kertoo, että eduskuntaan uudelleen palaava Kalevi Lamminen (Kok. ja ent. puolustusvaliokunnan pj.) on kääntynyt Nato-myönteisestä Nato-kielteiseksi.

Lue lisää

Etkö näe mitään ihmeellistä siinä, että siteeraat tällä palstalla jatkuvasti kirjaa jota ei ole olemassa? Alkaisinkohan minäkin tekemään niin...?

Miksei tämä Kuosmanen julkaise kirjaa netissä anonyymisti (vrt. sonera-kirja)?

Onko hän itsekin tajunnut että ei soopaa voi julkaista edes niin?

Ei minua suinkaan jurpi se, ettet ole EU:n vastainen, päinvastoin, kenties olen osaltani onnistunut sinua käännyttämään... :-)

European kirjoitti:

Etkö näe mitään ihmeellistä siinä, että siteeraat tällä palstalla jatkuvasti kirjaa jota ei ole olemassa? Alkaisinkohan minäkin tekemään niin...?

Miksei tämä Kuosmanen julkaise kirjaa netissä anonyymisti (vrt. sonera-kirja)?

Onko hän itsekin tajunnut että ei soopaa voi julkaista edes niin?

Ei minua suinkaan jurpi se, ettet ole EU:n vastainen, päinvastoin, kenties olen osaltani onnistunut sinua käännyttämään... :-)

Lue lisää

Europeanin "käännytys" on se, että hän yrittää kyseenalaistaa kirjoitukseni.

Siinä European ei onnistu, koska totuutta ei voi miksikään muuttaa.

Kuosmasen kirjasta jäi todellakin muutama tuhoamatta, eli ne tuhoamattomat ovat olemassa.

Sitä, tuleeko siitä nettikirjaa, voi kysyä suoraan kirjailija Antti Kuosmaselta.
Hän on ollut 1.3.2002 alkaen Ulkoministeriön Kauppapoliittisen osaston päällikkö.
Soita, European, ulkoministeriöön ja tai lähetä sähköpostipyyntö hänelle saadaksesi kirjan tekstin luettavaksesi.

Satakunnan mies kirjoitti:

Europeanin "käännytys" on se, että hän yrittää kyseenalaistaa kirjoitukseni.

Siinä European ei onnistu, koska totuutta ei voi miksikään muuttaa.

Kuosmasen kirjasta jäi todellakin muutama tuhoamatta, eli ne tuhoamattomat ovat olemassa.

Sitä, tuleeko siitä nettikirjaa, voi kysyä suoraan kirjailija Antti Kuosmaselta.
Hän on ollut 1.3.2002 alkaen Ulkoministeriön Kauppapoliittisen osaston päällikkö.
Soita, European, ulkoministeriöön ja tai lähetä sähköpostipyyntö hänelle saadaksesi kirjan tekstin luettavaksesi.

Lue lisää

... Miksei Kuosmanen itse ole aktiivinen asiassa? Jospa hän on itsekin tajunnut ettei tällaista voi julkaista, kun kirjassa esitetyt väitteet ovat vähintääkin kyseenalaisia?

Sinun totuutesi on sinun totuutesi. Se ei välttämättä ole oikea totuus.

En soita Kuosmaselle. Mikäli kirjaa ei julkisesti voida julkaista, en katso sen olevan lukemisen arvoinen. Ainakin sen uskottavuus olisi vähintäänkin kyseenalaista.

European kirjoitti:

... Miksei Kuosmanen itse ole aktiivinen asiassa? Jospa hän on itsekin tajunnut ettei tällaista voi julkaista, kun kirjassa esitetyt väitteet ovat vähintääkin kyseenalaisia?

Sinun totuutesi on sinun totuutesi. Se ei välttämättä ole oikea totuus.

En soita Kuosmaselle. Mikäli kirjaa ei julkisesti voida julkaista, en katso sen olevan lukemisen arvoinen. Ainakin sen uskottavuus olisi vähintäänkin kyseenalaista.

Lue lisää

Kuosmasen kirjan julkaisemiseen ovat itse kirjailija Antti Kuosmanen (UM:n kauppapoliittisen osaston päällikkö) ja Kustannusosakeyhtiö Ultima Thulen omistajat Matti Vuoria (Fortumin johtajia) ja Pekka Vuoria (lääketieteen professori, Oulun yliopisto).

Ydinkysymykset:

Kenen määräyksestä Ultima Thulen kustantama Kuosmasen kirja jouduttiin tuhoamaan?

Mitä kipurahoja Ultima Thule sai?

Matti Vuorian johtajuuden Fortumissako?


Et Jerry hyvä (sen paremmin kuin muutkaan kansalaiset) saa kirjaa painettuna tekstinä luettavaksesi niin kauan kuin kyseenalaistat kirjoitukseni.

Parasta olisi, että joku toimittaja uskaltaisi lähteä kyselemään.

"Painostus, jonka nettikeskustelu tuottaa, auttanee, siis mukaan Sonera-kirjan tavoin keskustelemaan hyvät keskustelun lukijat.

Satakunnan mies kirjoitti:

Kuosmasen kirjan julkaisemiseen ovat itse kirjailija Antti Kuosmanen (UM:n kauppapoliittisen osaston päällikkö) ja Kustannusosakeyhtiö Ultima Thulen omistajat Matti Vuoria (Fortumin johtajia) ja Pekka Vuoria (lääketieteen professori, Oulun yliopisto).

Ydinkysymykset:

Kenen määräyksestä Ultima Thulen kustantama Kuosmasen kirja jouduttiin tuhoamaan?

Mitä kipurahoja Ultima Thule sai?

Matti Vuorian johtajuuden Fortumissako?


Et Jerry hyvä (sen paremmin kuin muutkaan kansalaiset) saa kirjaa painettuna tekstinä luettavaksesi niin kauan kuin kyseenalaistat kirjoitukseni.

Parasta olisi, että joku toimittaja uskaltaisi lähteä kyselemään.

"Painostus, jonka nettikeskustelu tuottaa, auttanee, siis mukaan Sonera-kirjan tavoin keskustelemaan hyvät keskustelun lukijat.

Lue lisää

...edelleenkään mihinkään salaliittoteorioihin. Ja niin kauan kun kirjaa ei voi lukea, ei ole mitään kirjaa.

Olen muuten European, en Jerry.

European kirjoitti:

...edelleenkään mihinkään salaliittoteorioihin. Ja niin kauan kun kirjaa ei voi lukea, ei ole mitään kirjaa.

Olen muuten European, en Jerry.

että kirjoitin Jerry, kun piti kirjoittaa European.

Totuus on tosi karvasta kalkkia niellä.

Lue edes lainaukseni Kuosmasen tuhotusta kirjasta.

Lisäsin äsken tähän keskusteluun lisää lukemista Kuosmasen kirjoittamilla kappaleilla UTP:stä suorina lainuksina tekstistä mitään pois jättämättä.


Lukemisiin.

European kirjoitti:

...edelleenkään mihinkään salaliittoteorioihin. Ja niin kauan kun kirjaa ei voi lukea, ei ole mitään kirjaa.

Olen muuten European, en Jerry.

Asiasta kerrotaan sivulla:

http://www.keyfinland.org/Uutiset/2001/Julkaisut/2001.03.06_Antti_Kuosmasen_kokemukset_Suomen_jasenyysneuvotteluista.htm


Olen lukenut Kuosmasen englanniksi kirjoittaman kirjan syys-lokakuussa 2001.

Kirjan sisältö on lähes sama suomenkielisen kanssa.

Alkukirjoitus tietenkin on erilainen.

European kirjoitti:

...edelleenkään mihinkään salaliittoteorioihin. Ja niin kauan kun kirjaa ei voi lukea, ei ole mitään kirjaa.

Olen muuten European, en Jerry.

Helsingin Sanomien Kuukausiliite
1.9.2001 kertoi seuraavaa:


” Tulevana Emun osapuolena olemme kiinnostuneita osallistumaan tähän keskusteluun”, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen
ilmoitti heti neuvottelujen alussa.
Salolaisen lause osattiin lukea Brysselissä oikein. Sen merkitys oli:
antautuminen ehdoitta. Suomi ei tulisi asettumaan poikkiteloin Emun rakentamisessa. Markasta ei tarvinnut edes neuvotella.
Tähän viittaa myös EU-ministeriryhmän kokouspöytäkirja-aineisto vuodelta 1993. Äskettäin ulkoministeri Erkki Tuomioja päätti vapauttaa salaiset pöytäkirjat liitteineen. Niiden perusteella Emuun liittymisessä Suomi ei edes yrittänyt poikkeuksia.

" Kyseessä olikin Emun osalta ennen kaikkea poliittinen valinta: haluttiinko mukaan vai ei. EU:n jäseneksi pyrkivän maan kannalta ei tietenkään voinut tulla kyseeseen näin keskeisen EU:n päämäärän kyseenalaistaminen, joten ainoa käyttökelpoinen vastaus oli myönteinen", arvioi neuvottelija Antti Kuosmanen, suomalainen huippudiplomaatti, joka on julkaissut tähän asti tarkimmat muistiinpanot jäsenyysneuvotteluista.
Kuosmasen arvion taustaksi kannattaa muistaa se, että hän jostain syystä osti kustantajalta 233-sivuisen Suomen tie EU:n jäseneksi -kirjansa koko painoksen heti sen ilmestymisen jälkeen. Kirjaa ennätettiin myydä kirjakaupoissa vain muutama kappale. Kuosmanen kertoo tuhonneensa koko painoksen. ”

European kirjoitti:

...edelleenkään mihinkään salaliittoteorioihin. Ja niin kauan kun kirjaa ei voi lukea, ei ole mitään kirjaa.

Olen muuten European, en Jerry.

Katsopa European uuden ketjun aloitustani, jossa on suora lainaus Kuosmasen kirjan sisä- ja oikeusasioiden ongelmattomuudesta.

" 27. Talous- ja rahapolitiikka (s. 181- 182)

Talous- ja rahapolitiikka jäsenyysneuvotteluissa tarkoitti jäsenyyttä Euroopan talousrahaliitossa EMUssa. Tämä kysymys on viime vuodet hallinnut integraatioon liittyvää keskustelua niin Suomessa kuin muissakin EU-maissa siinä määrin, että on tehtävä tietoinen ponnistus, jotta vuosikymmenen alun tilanne palautuisi mieleen. Syynä on tietysti, että EMU on tänä aikana muuttunut tavoitteesta, jonka saavuttamiseen ei oikein uskottu senkään jälkeen, kun siitä sovittu, todellisuudeksi, joka vaikuttaa jokaisen uniopin kansalaisen elämään ehkä konkreettisemmin kuin mikään muu asia EU:ssa.
Talouspolitiikan koordinointi säädetään jo Rooman sopimuksessa yhteisön tavoitteisiin kuuluvaksi, jotta yhteismarkkinat toimisivat. Rahaliittokaan ei ole mikään uusi idea: jo J. Monnet'n visioissa se esiintyi ja ensimmäinen konkreettinen suunnitelma sen toteuttamiseksi tehtiin 1970-luvulla (niin sanottu Wernerin suunnitelma). EY:n kehityksen lamaannuttua aina 1980-luvun alkupuolelle saakka tuollaiset kauaskantoiset suunnitelmat jäivät teoriaksi. Kai eivät niitä kuitenkaan unohtaneet.
Kun EY:n sisämarkkinaohjelma osoittautui menestyksekkääksi, pääomaliikkeet voitiin vapauttaa rajoituksista ja rahoituspalvelujen vapaa tarjonta EY-alueella toteuttaa, paranivat reaaliset edellytykset edetä pidemmällekin. Edellytysten lisäksi tarvittiin kuitenkin myös poliittista tahtoa, ja sen synnyttämiseksi tarvittiin Neuvostoliiton romahdus ja Saksan yhdistyminen. Komission puheenjohtaja Jacques Delorsin johdolla toimineen talous- ja rahaliittoa valmistelleen komitean työstä olisi tuskin syntynyt Maastrichtin sopimuksen määräyksiä EMUsta, ellei taustalla olisi ollut EY:n johtajien, Delorsin ohella ennen muuta Saksan liittokansleri Helmut Kohlin ja Ranskan presidentti Francois Mitterrandin halua vahvistaa yhteisön sisäistä koheesiota kytkemällä jäsenmaat yhteen yhteisen valuutan ja vahvistuvan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan avulla.
Suomen päättäessä jäsenyyden hakemisesta Maastrichtin sopimus oli saatu aikaan, mutta se oli ratifioimatta eikä ratifioiminen Tanskan Maastricht-kansanäänestyksen jälkeen ollut mitenkään varmaa. Jäsenyysneuvotteluja aloitettaessa sovitun mukaisesti Maastrichtin sopimukset sisältyvät uudet alat otettiin neuvotteluissa esille vasta sopimuksen tultua voimaan 1.11.199 Heti sen jälkeen, 9.11.1993 pidetyssä neuvottelukonferenssin istunnossa raha- ja talouspolitiikka otettiin neuvottelujen työohjelmaan.
Teknisiä selvityksiä EMUa koskevasta EY-säännöstöstä oli tehty jo aikaisemmin. Ne eivät paljastaneet ongelmia Suomen kannalta. Kyseessä olikin EMUn osalta ennen kaikkea poliittinen: valinta: haluttiinko siihen mukaan vai ei. EU:n jäseneksi pyrkivän maan kannalta ei tietenkään voinut tulla kyseeseen näin keskeisen EU:n päämäärän kyseenalaistaminen, joten ainoa käyttökelpoinen vastaus oli myönteinen. Myönteinen vastaus sisältyikin jo neuvottelujen avausistunnossa esitettyyn lausuntoomme. Eri asia oli, millä tavalla EMUn viimeiseen, kolmanteen vaiheeseen edettäisiin. Siihen valmistautuminen ja siitä päättäminen kuuli jäsenyyden toteutumisen jälkeiseen aikaan.
Suomen puolelta oltiinkin valmiita saman tien kun neuvottelut EMUsta virallisesti 9.11.199, avattiin, ne myös päättämään. EMU-säännöksiä koskevien teknisten keskustelujen keskeneräisyyden takia neuvotteluluvun virallinen sulkeminen kuitenkin lykättiin vielä tässä vaiheessa Puolitoista kuukautta myöhemmin, 21.12.1993 pidetyssä neuvottelukonferenssin istunnossa teknisiäkään esteitä ei enää ollut. Suomi ilmoitti hyväksyvänsä talous- ja rahapolitiikkaa koskevan luvun sulkemisen, mutta totesi samalla, että eduskunta ja hallitus tekisivät aikanaan perustamissopimuksen määräysten mukaisesti kansalliset päätökset EMUn kolmanteen vaiheeseen siirtymisestä.
Oli kuitenkin ilmennyt uusi tekijä, jonka vuoksi tätäkään neuvottelulukua ei voitu sulkea ongelmitta. Syynä oli taas kerran Espanja. Espanjan tässä yhteydessä aiheuttama ongelma liittyi päätöksentekoon siitä, mitkä maat pääsisivät EMUun kolmanteen vaiheeseen ensimmäisinä mukaan. EMUn piti alun perin tulla voimaan jo vuoden 1997 alusta, mikäli kriteerit täyttäviä maita olisi riittävästi. Koska eräät kriteerit (inflaatiotaso ja korkotaso) määriteltiin jäsenmaiden keskiarvojen perusteella, laajentuminen tulisi vaikuttamaan niihin. Espanja pelkäsi, että sen mahdollisuudet päästä valittujen joukkoon huononisivat laajentumisen jälkeen. Se kehitti tästä syystä vaatimuksen, että EMUun pääsy ratkaistaisiin ikäänkuin EU ei olisikaan laajentunut, toisin sanoen kriteerien täyttyminen laskettaisiin 12 vanhan jäsenmaan keskiarvoista ja päätöksen tekisivät yksin ne. Uudet jäsenmaat voisivat Espanjan mukaan päästä EMUuun vuodesta 1999.
Espanja oli lisäksi asettunut tukemaan Iso-Britanniaa sen vaatiessa määrävähemmistöön vaadittavan äänimäärän säilyttämistä ennallaan laajentumisesta huolimatta. Siitä ei EU:n sisällä tahdottu millään päästä ratkaisuun ja ilmeisesti EMU-kriteeriasia jäi roikkumaan samaan nippuun. Lopulta Espanja kuitenkin luopui vaatimuksestaan. Näin voitiin talous- ja rahapolitiikkaluku sulkea yhdessä institutionaalisia asioita koskevan luvun kanssa 30.3.1994, viimeisenä kaikista luvuista. "

--
Että näin suunnitelmallisesti edettiin 1970-luvulta rahaliiton toteuttamiseksi.

näin hätäsesti, enemmän jos aihetta ja energiaa riittää.

>Kuosmanen jättää kertomatta myös ECU-kytkennän kesäkuun alussa
>1991 (täysin väärällä markan kurssilla) ja ERM-kykennän, jolla Suomi

Väärä kurssi on tietysti sinun mielipiteesi, mutta voisitko kertoa mikä se
kurssi oli?

Jerry Falwell kirjoitti:

näin hätäsesti, enemmän jos aihetta ja energiaa riittää.

>Kuosmanen jättää kertomatta myös ECU-kytkennän kesäkuun alussa
>1991 (täysin väärällä markan kurssilla) ja ERM-kykennän, jolla Suomi

Väärä kurssi on tietysti sinun mielipiteesi, mutta voisitko kertoa mikä se
kurssi oli?

Lue lisää

markka kytkettiin ECUun liian vahvalla kursilla.

Väärä kurssi ei ole minun mielipiteeni, eikä
kurssin yksityiskohtaisella arvolla ei ole merkitystä, vaan sillä, mitä tuosta seurasi. Asiasta varoittelivat kesäkuun alussa 1991 mm. Paavo Väyrynen ja Casimir Ernrooth.
Tuon kytkennän seurauksena Ernrooth erosi, koska Teollisuuden keskusliiton kabineteissa hääri edelleen vahvan markan edustajia mm. Harri Holkeri.

Ja mitä seurasi?
Kuten muistamme, markka pakkodevalvoitiin kahteen eri otteeseen. Markka kellui eli haki oikean kurssin.
Näiden devalvointien yhteydessä valuuttalainat kasvoivat saman verran eli n. 30 prosenttia.

Muistatko Jerry mitä asiasta seurasi?

Lama-asioiden yksipuolisesta selvittelystä ja pankkitukeen liittymistä asioista on oikeuspoliittisen seminaarin (6.5.1992) salaiset asiakirjat Presidentin Linnan kanslian arkistossa!
- Etkö ole kuullut?

Tarja Halonen antoi kyseisistä asiakirjoista Presidentinkanslian salassapitopäätöksen 30.7.2002 Mauno Koiviston pyynnostä!
Viisi päivää kyseisen päätöksen jälkeen Halonen kestitsi Kultarannassa valtamedian päätoimittajat.
Sekin asia selvisi sattumalta, kun viittä helsinkiläisten lehtien päätoimittajia kuljettanut auto joutui paluumatkalla hirvikolariin.

- Milloin valuuttalainaa sai ottaa?

- Mikä mahdollisti valuuttalainan ottamisen?

No. Homma hoidettiin jo vuonna 1985 (Sorsan hallitus). Tämän taustan Kuosmanen kertoo yhdentymisen historiasta kertovassa kappaleessa.


Muistatko Suomen liittymisen 1.7.1990 EMUn I vaiheeseen EY-maiden mukana vaikka oli vain Eftan jäsen?

Miksi Kuosmanen jätti nämä kertomatta?

Ne, jotka kyseiset toimet Suomen talouden synkkään romahdukseen junailivat, eivät kai ole syyllisiä?

Kansaa sensijaan syyllistettiin kulutusjuhlaan osallistumisesta.

Muistatko?


Seuraavaksi siteeraan Antero Jyrängin kirjaa "Valta ja Vapaus", 1994 kyseisistä päätöksistä.

Satakunnan mies kirjoitti:

markka kytkettiin ECUun liian vahvalla kursilla.

Väärä kurssi ei ole minun mielipiteeni, eikä
kurssin yksityiskohtaisella arvolla ei ole merkitystä, vaan sillä, mitä tuosta seurasi. Asiasta varoittelivat kesäkuun alussa 1991 mm. Paavo Väyrynen ja Casimir Ernrooth.
Tuon kytkennän seurauksena Ernrooth erosi, koska Teollisuuden keskusliiton kabineteissa hääri edelleen vahvan markan edustajia mm. Harri Holkeri.

Ja mitä seurasi?
Kuten muistamme, markka pakkodevalvoitiin kahteen eri otteeseen. Markka kellui eli haki oikean kurssin.
Näiden devalvointien yhteydessä valuuttalainat kasvoivat saman verran eli n. 30 prosenttia.

Muistatko Jerry mitä asiasta seurasi?

Lama-asioiden yksipuolisesta selvittelystä ja pankkitukeen liittymistä asioista on oikeuspoliittisen seminaarin (6.5.1992) salaiset asiakirjat Presidentin Linnan kanslian arkistossa!
- Etkö ole kuullut?

Tarja Halonen antoi kyseisistä asiakirjoista Presidentinkanslian salassapitopäätöksen 30.7.2002 Mauno Koiviston pyynnostä!
Viisi päivää kyseisen päätöksen jälkeen Halonen kestitsi Kultarannassa valtamedian päätoimittajat.
Sekin asia selvisi sattumalta, kun viittä helsinkiläisten lehtien päätoimittajia kuljettanut auto joutui paluumatkalla hirvikolariin.

- Milloin valuuttalainaa sai ottaa?

- Mikä mahdollisti valuuttalainan ottamisen?

No. Homma hoidettiin jo vuonna 1985 (Sorsan hallitus). Tämän taustan Kuosmanen kertoo yhdentymisen historiasta kertovassa kappaleessa.


Muistatko Suomen liittymisen 1.7.1990 EMUn I vaiheeseen EY-maiden mukana vaikka oli vain Eftan jäsen?

Miksi Kuosmanen jätti nämä kertomatta?

Ne, jotka kyseiset toimet Suomen talouden synkkään romahdukseen junailivat, eivät kai ole syyllisiä?

Kansaa sensijaan syyllistettiin kulutusjuhlaan osallistumisesta.

Muistatko?


Seuraavaksi siteeraan Antero Jyrängin kirjaa "Valta ja Vapaus", 1994 kyseisistä päätöksistä.

Lue lisää

Suomen yhteiskunnan mullistamiseen kertoo seuraava lainaus eli:

Mitä kirjoittaakaan professori Antero Jyränki:

” Perustuslain muuttaminen ei ole ainoa, eikä välttämättä kaikkein tehokkainkaan keino vaikuttaa syvällisesti julkisiin ja yhteiskunnankin asioihin.
Kun esimerkiksi Suomen Pankin johtokunta vuosina 1986-89 – uuden valuuttalain (954/85) nojalla annetulla valtioneuvoston päätöksellä saamansa valtuutuksen turvin – asteittain päätti pääomaliikkeiden vapauttamisesta, nämä päätökset vaikuttivat maan poliittiseen ja tosiasialliseen valtiosääntöön, suomalaiseen yhteiskuntaan ja ihmisten jokapäiväiseen elämään luultavasti paljon enemmän kuin mitkään samanaikaisesti vireillä olleet ja vähän myöhemmin vireille tulleet perustuslain osauudistushankkeet. Perustuslaki ei liioin estänyt tätä prosessia, johon liittyi laaja kansallisuusvarantomme siirtäminen ulkomaille. Perustuslakien antama ”suoja” on aina suhteellista ja valikoivaa.
Muutenkin on syytä välttää sellaisia uskomuksia, että yhteiskunnallisia valtasuhteita voitaisiin kovin paljon muuttaa perustuslain säädöksin. Erityisesti suuret valtasuhteiden muutokset tapahtuvat ensin muilla yhteiskunnan tasoilla – ja vasta sitten, jos silloinkaan, ne kirjataan perustuslakiin.”

--

Edellä oleva sitaatti on siis professori Antero Jyrängin kirjasta ”Valta ja vapaus”, s. 93, Helsinki 1998, ISBN 952-14-0036-6.

Jyränki kirjoitti kyseisen kirjan 1. painoksen jo 1994.

Jokaisen suomalaisen jokapäiväiseen elämään tänään vaikuttavat päätökset aloitettiin Suomessa siis jo 1980-luvulla valuuttalain muutoksella, sitä seuranneella lamalla, pankkituella ja satojen miljardien markkojen ulkomaanvelalla.

Lisäksi kysymyksessä oli kansallisvarallisuuden karkaaminen valtion rajojen ulkopuolelle.

Tässä on syy miksi Markkaa on haukuttu laineilla keikkuvaksi kaarnalaivaksi.
Tässä on myös syy 1990-luvun talouslamaan ja sen seurauksiin.
Ei ihme, että asian tiimoilta on salaisia asiakirjoja mm. seuraavissa arkistoissa:

Ulkoasianministeriö
Valtioneuvosto
Suomen Pankki

Asian selvittäminen ei ole kansan eikä eduskunnan häpeä – vaan poliittisen eliitin ja sen suojelijoiden häpeä.

Kuuluvatko Jerry ja European näihin suojelijoihin?


Lopuksi huomautus:

Tämä ei ole EU-kriittinen kirjoitus, vaan suomalaista ei-avointa EY-päätöksentekoa kritisoiva kirjoitus.

Satakunnan mies kirjoitti:

markka kytkettiin ECUun liian vahvalla kursilla.

Väärä kurssi ei ole minun mielipiteeni, eikä
kurssin yksityiskohtaisella arvolla ei ole merkitystä, vaan sillä, mitä tuosta seurasi. Asiasta varoittelivat kesäkuun alussa 1991 mm. Paavo Väyrynen ja Casimir Ernrooth.
Tuon kytkennän seurauksena Ernrooth erosi, koska Teollisuuden keskusliiton kabineteissa hääri edelleen vahvan markan edustajia mm. Harri Holkeri.

Ja mitä seurasi?
Kuten muistamme, markka pakkodevalvoitiin kahteen eri otteeseen. Markka kellui eli haki oikean kurssin.
Näiden devalvointien yhteydessä valuuttalainat kasvoivat saman verran eli n. 30 prosenttia.

Muistatko Jerry mitä asiasta seurasi?

Lama-asioiden yksipuolisesta selvittelystä ja pankkitukeen liittymistä asioista on oikeuspoliittisen seminaarin (6.5.1992) salaiset asiakirjat Presidentin Linnan kanslian arkistossa!
- Etkö ole kuullut?

Tarja Halonen antoi kyseisistä asiakirjoista Presidentinkanslian salassapitopäätöksen 30.7.2002 Mauno Koiviston pyynnostä!
Viisi päivää kyseisen päätöksen jälkeen Halonen kestitsi Kultarannassa valtamedian päätoimittajat.
Sekin asia selvisi sattumalta, kun viittä helsinkiläisten lehtien päätoimittajia kuljettanut auto joutui paluumatkalla hirvikolariin.

- Milloin valuuttalainaa sai ottaa?

- Mikä mahdollisti valuuttalainan ottamisen?

No. Homma hoidettiin jo vuonna 1985 (Sorsan hallitus). Tämän taustan Kuosmanen kertoo yhdentymisen historiasta kertovassa kappaleessa.


Muistatko Suomen liittymisen 1.7.1990 EMUn I vaiheeseen EY-maiden mukana vaikka oli vain Eftan jäsen?

Miksi Kuosmanen jätti nämä kertomatta?

Ne, jotka kyseiset toimet Suomen talouden synkkään romahdukseen junailivat, eivät kai ole syyllisiä?

Kansaa sensijaan syyllistettiin kulutusjuhlaan osallistumisesta.

Muistatko?


Seuraavaksi siteeraan Antero Jyrängin kirjaa "Valta ja Vapaus", 1994 kyseisistä päätöksistä.

Lue lisää

>c. Vuodet 1993-1999
>Viime vuosina tilanne on palautunut normaaliksi. Vuonna 1996 kaikki valuuttajärjestelmään kuuluvat valuutat
>(mukaan lukien valuuttakurssijärjestelmään uudelleen liittynyt Englannin punta ja vuonna 1995 liittynyt Itävallan
> shillinki ja vuonna 1996 liittynyt Suomen markka) palasivat alkuperäiseen vaihteluväliin ( 2,25 prosenttia).

Siinä pieni lainaus faktaosastolta. Sinulla alkaa taas fakta ja fiktio sekoittumaan.


>Miksi Kuosmanen jätti nämä kertomatta?

Jos hän halusi pysytellä tosiasioissa?

Jerry Falwell kirjoitti:

>c. Vuodet 1993-1999
>Viime vuosina tilanne on palautunut normaaliksi. Vuonna 1996 kaikki valuuttajärjestelmään kuuluvat valuutat
>(mukaan lukien valuuttakurssijärjestelmään uudelleen liittynyt Englannin punta ja vuonna 1995 liittynyt Itävallan
> shillinki ja vuonna 1996 liittynyt Suomen markka) palasivat alkuperäiseen vaihteluväliin ( 2,25 prosenttia).

Siinä pieni lainaus faktaosastolta. Sinulla alkaa taas fakta ja fiktio sekoittumaan.


>Miksi Kuosmanen jätti nämä kertomatta?

Jos hän halusi pysytellä tosiasioissa?

Lue lisää

Fakta ja fiktio eivät kirjoituksessani sekoa, koska fiktiota ei ole.

ECUa seuranneet devalvaatiot ja ERMin Kuosmanen jättää kertomatta.
Joten otapa selvää, milloin ECUsta johtuneet devalvaatiot olivat.
- Ennen vuotta 1993, josta Sinun kirjoittamasi faktat (todellakin tosifaktat) alkavat.

Lisää historiaa:
Lokakuusta 1996 alkaen Suomi oli Euroopan valuuttakurssijärjestelmässä eli ERM-kytkennässä. Se tarkoittaa, että Suomen oli kahden vuoden ajan, ennen euroalueeseen liittymistä, toimittava euro-lähentymiskriterien mukaan, eli olimme euron eteisessä taloustarkastelussa.

Jo tuossa eteisessä oleminen tarkoitti sitä, ettei Suomi saanut harjoittaa itsenäistä talouspolitiikkaa, koska Suomen Pankin kädet oli ERMillä sidottu.
1.1.1999 Suomi liittyi euroalueeseen, eli siitä lähtien noita ERM-kriteereitä on kutsuttu euron vakaus- ja kasvusopimuksen kriteereiksi, jonka määräämissä rajoissa euromaan on toimittava.

Mainittakoon, että Ruotsi ei liittynyt ERMiin, koska Riksbankenin omat pankkilait kielsivät kruunun pysyvän kytkennän vieraaseen kurssiin.

Suomen markan ulkoisesta kurssista säädettiin lailla. Kun tuosta laista poikettiin, oli taloudellinen itsenäisyys mennyttä.

Voiko Lipposen pääministerinilmoitus lokakuussa 1996 ohittaa lain ja markka voitaisiin pääministerin ilmoituksella kytkeä pysyvästi johonkin muuhun kurssiin?

Satakunnan mies kirjoitti:

Fakta ja fiktio eivät kirjoituksessani sekoa, koska fiktiota ei ole.

ECUa seuranneet devalvaatiot ja ERMin Kuosmanen jättää kertomatta.
Joten otapa selvää, milloin ECUsta johtuneet devalvaatiot olivat.
- Ennen vuotta 1993, josta Sinun kirjoittamasi faktat (todellakin tosifaktat) alkavat.

Lisää historiaa:
Lokakuusta 1996 alkaen Suomi oli Euroopan valuuttakurssijärjestelmässä eli ERM-kytkennässä. Se tarkoittaa, että Suomen oli kahden vuoden ajan, ennen euroalueeseen liittymistä, toimittava euro-lähentymiskriterien mukaan, eli olimme euron eteisessä taloustarkastelussa.

Jo tuossa eteisessä oleminen tarkoitti sitä, ettei Suomi saanut harjoittaa itsenäistä talouspolitiikkaa, koska Suomen Pankin kädet oli ERMillä sidottu.
1.1.1999 Suomi liittyi euroalueeseen, eli siitä lähtien noita ERM-kriteereitä on kutsuttu euron vakaus- ja kasvusopimuksen kriteereiksi, jonka määräämissä rajoissa euromaan on toimittava.

Mainittakoon, että Ruotsi ei liittynyt ERMiin, koska Riksbankenin omat pankkilait kielsivät kruunun pysyvän kytkennän vieraaseen kurssiin.

Suomen markan ulkoisesta kurssista säädettiin lailla. Kun tuosta laista poikettiin, oli taloudellinen itsenäisyys mennyttä.

Voiko Lipposen pääministerinilmoitus lokakuussa 1996 ohittaa lain ja markka voitaisiin pääministerin ilmoituksella kytkeä pysyvästi johonkin muuhun kurssiin?

Lue lisää

>Muistatko Suomen liittymisen 1.7.1990 EMUn I vaiheeseen EY-maiden
> mukana vaikka oli vain Eftan jäsen?

on fiktio.

Jerry Falwell kirjoitti:

>Muistatko Suomen liittymisen 1.7.1990 EMUn I vaiheeseen EY-maiden
> mukana vaikka oli vain Eftan jäsen?

on fiktio.

todellakin tapahtui jo 1.7.1990.

Etsi Jerry käsiisi kirjaston Europpa-tiedoksen info-pisteestä "Euroopan yhdentymisen kronologia" -niminen vihkonen.
Lue ja valista itseäsi.

Asiatieto on faktaa eikä fiktiota.

FAKTAA I:

Lähde: Euroopan yhdentymisen kronologia, Eurooppa-tietoa 153/1999, ISBN 951-724-280-8, sivu 24:

1.1.1986
Suomi Eftan täysjäseneksi.
Suomi ottaa askeleen kohti läntistä integraatiota. Taloudellinen yhteistyö tiivistyy.


Vuosi 1990.

1.7.
Suomi vapauttaa rahaliikenteen samaan aikaan EY:n kanssa.
Osa muodollisuuksista säilyy, vaikka tosiasialliset esteet valuutan siirtämiseksi maahan tai maasta katoavat.


Sivu 25:

Vuosi 1991

7.6.1991
Markka sidotaan Suomen yksipuolisella päätöksellä ecuun

Suomi sitoutuu omasta aloitteestaan seuraamaan EY:n valuuttakurssien kehitystä. Arvostelijat huomauttavat, että markka on sitomishetkellä yliarvostettu, ja se täytyisi devalvoida hallitusti ennen ecu-kytkentää.

15.11.
Markka devalvoidaan
Ecu-kytkennän arvostelijoiden ennusteet toteutuvat. Markan devalvoiduttua noin 15% se sidotaan uudestaan ecuun.


Vuosi 1992


8.9.
Markka irrotetaan ecusta ja jätetään kellumaan

Markka devalvoituu markkinoiden paineessa aluksi n. 15%. Myöhemmin lasku tasaantuu, ja valuutta näyttää löytävän markkina-arvonsa.


FAKTAA II:

Lähde: Eurooppa-tiedotuksen kirja ”Suomi Euroopan unionissa”, kirjoittaja Reijo Kemppinen, Ulkoasiainministeriö/Eurooppa-tiedotus, Oy Edita Ab 1999, ISBN 951-37-2739-4, sivu 58:

”Rahaliiton vaiheittain toteuttaminen

Talous- ja rahaliiton toteuttamisessa on kolme vaihetta. Ensimmäinen vaihe alkoi vuonna 1990, kun jäsenvaltiot vapauttivat kaikki pääoman liikkeet.
Ensimmäisen vaiheen aikana valtiot myös ryhtyivät laatimaan niin sanottuja lähentymisohjelmia, joiden avulla pyritään kestävään hintavakauteen. Suomen ensimmäinen lähentymisohjelma annettiin tiedoksi eduskunnalle syyskuussa 1995 vuoden 1996 budjetin käsittelyn yhteydessä. Ohjelma tarkistettiin seuraavan vuoden syyskuussa.”


”Toinen vaihe alkoi vuoden 1994 alussa. Silloin perustettiin Euroopan rahapoliittinen
instituutti ERI (European Monetary Institute). Sen tehtävänä on luoda pohja kolmannessa
vaiheessa käynnistyvälle Euroopan keskuspankkijärjestelmälle EKPJ:lle (European System of Central Banks) ja valmistella siirtymistä yhteiseen rahaan. ERI pyrkii myös kehittämään jäsenvaltioiden keskuspankkien välistä rahapoliittista yhteistyötä."


”Kolmas vaihe alkaa tammikuun 1. päivänä vuonna 1999. Valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanolla kokoontunut neuvosto vahvisti 2. toukokuuta 1998 Brysselissä kolmanteen vaiheeseen lähtijät. Eurosta tulee Suomen, Ranskan, Saksan, Italian, Espanjan, Hollannin, Belgian, Luxemburgin, Portugalin, Itävallan ja Irlannin yhteinen valuutta. Neljä maata eli Iso-Britannia, Tanska, Kreikka ja Ruotsi päätettiin jättää eri syistä johtuen toistaiseksi ulkopuolelle. Valuutat päätettiin kiinnittää toisiinsa vallitsevilla keskikursseilla. Muodollinen kiinnityspäätös tehdään vasta vuodenvaihteessa 1998-99.”

”Kolmannessa vaiheessa otetaan käyttöön euro. Uudet eurosetelit ja -kolikot lasketaan liikkeelle vuoden 2002 alussa. Kansalliset valuutat vaihdetaan euroiksi heinäkuun 2002 alkuun mennessä.”


"EUROOPPA-TIEDOTUS
Ulkoasiainministeriö, PL 103, 00161 Helsinki, puh. (09) 1341 5905, fax 1341 6477
Aluepalvelut maakuntakirjastoissa, puh. 010-3456700"

Jerry Falwell kirjoitti:

näin hätäsesti, enemmän jos aihetta ja energiaa riittää.

>Kuosmanen jättää kertomatta myös ECU-kytkennän kesäkuun alussa
>1991 (täysin väärällä markan kurssilla) ja ERM-kykennän, jolla Suomi

Väärä kurssi on tietysti sinun mielipiteesi, mutta voisitko kertoa mikä se
kurssi oli?

Lue lisää

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Antti Kuosmasen tuhotussa kirjassa, kolme lukua:

28.3. Pääsykoe?
28.4. Koivisto Byggessä
28.5. Yhteinen julistus


" 28.3. Pääsykoe?

Maastrichtin sopimuksen tullessa voimaan EU:n puheenjohtajamaa oli Belgia, jäsenmaista kenties kaikkein federalistisin ja myös EU:n sotilaallisen yhteistyön väkevin kannattaja, ja sitä seurasi Kreikka, myös syvän integraation puolestapuhuja. Ehkäpä tästäkin johtui, että EU:n puolella esiintyi aluksi, päätettäessä miten neuvottelut ulko- ja turvallisuuspolitiikasta oikeastaan olisi käytävä, pyrkimystä panna hakijamaat jonkinlaisiin pääsykokeisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Syntyi ajatus puheenjohtajamaan johdolla käytävistä keskusteluista, joissa hakijamaiden vastattavaksi esitettäisiin joukko etukäteen laadittuja, EU:ssa yhteisesti sovittuja kysymyksiä. Tästä kuultiin epävirallisesti heti kohta neuvottelujen päästyä käyntiin.
Suomen puolelta tehtiin selväksi, että tämä oli huono ajatus. Miksi tällaista pitäisi tehdä, kun hakijamaat olivat ilmoittaneet että niillä ei ole ongelmia, vaan acquis voidaan hyväksyä sellaisenaan? Todellinen, julkilausumaton syy oli, että hakijamaihin ei täysin luotettu ja myös että hyvä olisi, jos ne saataisiin jollakin tavalla sitoutumaan tietyn linjan kannattajiksi jo etukäteen. Virallinen vastaus oli, että tarkoituksena oli välttää YUTP:n jääminen neuvotteluissa pelkäksi läpihuutojutuksi.
Tällaisesta tentistä ei kuitenkaan EU-puolella päästy yksimielisyyteen ja käsityksemme olikin, että Belgia jäi ideansa kanssa varsin yksin. Epäviralliset selventävät keskustelut kyllä pidettiin marraskuun lopulla 1993, mutta ilman mitään kysymyslistaa. Ne kestivät vajaan tunnin. Niissä viitattiin Suomen puolelta neuvottelujen avajaisissa pidettyyn puheeseen sekä myös ulkopoliittisen johdon eri yhteyksissä esittämiin lausuntoihin, joista kävi ilmi, että Suomi voi hyväksyä acquis'n YUTP:n osalta ja oli valmis kehittämään lainsäädäntöään siten, että se vastaa unionisopimuksen vaatimuksia. Tämä viimeksi mainittu viittasi pakotelainsäädäntöön, jossa Suomessa nojauduttiin perinteisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiin."

" 28.4. Koivisto Bruggessa

Ulkopoliittisen johdon puheet ja lausunnot sekä ministeritason ja johtavien virkamiesten keskustelut jäsenmaiden edustajien kanssa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta muodostuivat paljon tärkeämmiksi kuin varsinaisten jäsenyysneuvottelujen tapahtumat. Merkittävimmät linjanvedot olivat hallituksen selonteko vuonna 1991 ja tiedonanto vuonna 1992 eduskunnalle, pääministeri Esko Ahon puheenvuoro eduskunnassa hallituksen EY-tiedonantokeskustelussa ennen äänestystä jäsenyyshakemuksen esittämisestä, presidentti Mauno Koiviston puheet Bruggessa, Belgiassa College of Europessa marraskuussa 1992 ja Euroopan parlamentissa vuotta myöhemmin samoin kuin pääministerin keskustelut vierailullaan Brysselissä syyskuun alussa 1991.
Koiviston Bruggen puhe on jäänyt erityisesti mieleeni siksi, että minulla oli tekemistä sen laadinnan kanssa. College of Europe Bruggessa on kuuluisa instituutio EU-piireissä. Se antaa jatkokoulusta EU-oikeudessa ja yleensä EU-asioissa ja on onnistunut hankkimaan itselleen sellaisen arvovallan, että suuret ja mahtavat käyvät sen tilaisuuksissa puhumassa. Ranskan presidentti Francois Mitterrand oli käyttänyt sitä fooruminaan. Komission puheenjohtaja Jacques Delors ja Ison-Britannian pääministeri Margaret Thatcher olivat käyneet sen puhujakorokkeelta julistamassa kaksi toisistaan täysin poikkeavaa käsitystä siitä, mitä EU:n tulisi olla.
Jäsenyysneuvottelujen ollessa alkamassa Suomen presidentin viestit Euroopalle tältä foorumilta herättäisivät poikkeuksellista kiinnostusta. Siksi puheen tekoon suhtauduttiin tavallistakin vakavammin. Erkki Liikanen pyysi minua laatimaan ensimmäisen luonnoksen, ja minä tein tekstin, johon koetin kiteyttää kaiken viisauden, jonka olin 16 vuoden aikana ulkoasiainministeriössä onnistunut hankkimaan. Liikasen kanssa viimeistelimme siitä vielä paremman. Luonnos joka näin syntyi on edelleen mielestäni parasta, mitä olen koskaan saanut aikaan. Vähän myöhemmin olivat Brysselissä käymässä kansliapäällikkö Jaakko Kalela ja UM:n poliittinen alivaltiosihteeri Jaakko Blomberg sekä muuta joukkoa, joiden kanssa puhetta hiottiin edelleen. Siitäkin käsittelystä se selvisi pahemmitta vaurioitta. Harmini oli suurempi kuin yllätykseni, kun presidentti omista epäilemättä erinomaisista syistään päätti omistaa puolet puheesta kotimaan politiikan ja erityisesti laman alkusyiden ruodintaan. EU-jäsenyyden kannalta oleellisin viesti puheessa kyllä säilyi, mutta sen sisäpoliittisen osan suomalaiselle yleisölle mehukkaat kohdat eivät varmastikaan sanoneet mitään kansainväliselle kohderyhmälle, jota silmälläpitäen esiintyminen oli järjestetty ja puheluonnoksemme kirjoitettu. Arvelimme presidentin inhorealistisesti katsoneen, että pelkästään EU:lle osoitettu puhe ei kiinnostaisi yleisöä tarpeeksi. Siinä tilanteessa ja sillä foorumilla olisi mielestäni ollut perusteita toisenlaisellekin arviolle."
--
Mitä narsismia!
--

" 28.5. Yhteinen julistus

Ilman Itävaltaa olisi jäsenyysneuvottelut ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ehkä voitu päättää alkuunsa toivomallamme tavalla eli heti edellä mainittujen selventävien keskustelujen jälkeen. Itävallan puolueettomuuden kansanvälisoikeudellisen taustan, sen oman lainsäädännön ja sen jäsenyysanomukseen sisältyneiden eräänlaisten ehtojen takia EU kuitenkin halusi kirjallisesti todettavan, että hakijamaat hyväksyivät YUTP:n päämäärät ja olivat halukkaita ja kykenivät osallistumaan siihen täysipainoisesti. Välineeksi ne valitsivat hakijamaiden yhteisen julistuksen, joka tulisi liittymisasiakirjoihin. Kaavaillusta julistuksesta saatiin tieto joulukuun puolivälissä 1993.
Julistus ja varsinkaan sen ensimmäinen versio eivät ollenkaan miellyttäneet suomalaisia. Koska se olisi hakijamaiden julistus, se ei sitoisi kuin niitä ja sen pelkkä olemassaolo asetti ne eri asemaan kuin vanhat jäsenmaat. Sen sanamuodot oli mahdollista tulkita siten, että hakijamaiden tahdottiin saada sitoutumaan sellaiseenkin, mitä YUTP ei toistaiseksi sisältänyt. Se taas olisi voinut merkitä, että uusilla jäsenmailla ei olisi samanlaista vapautta valita kantojaan kuin vanhoilla, kun ne jäseninä osallistuisivat YUTP:n kehittämiseen.
Samalla oli kuitenkin selvää, että kokonaan julistuksesta ei olisi mahdollisuutta päästä eroon. EU:n ei ollut mahdollista ryhtyä avoimesti erottelemaan hakijamaita, vaan julistus koskisi muodollisesti niitä kaikkia. Itävalta jonka takia EU:n puolella julistusta pidettiin välttämättömänä, taas ei olisi voinut sitä hyväksyä, ellei se olisi koskenut kaikkia hakijamaita samalla tavalla.
EU-puolella oli kuitenkin valmiutta neuvotella julistuksen sisällöstä. Siitä tehtiin ensinnäkin yhteinen, ei siis vain hakijamaiden julistus. Toiseksi sen tekstiä muutettiin siten, että siinä luetellut YUTP:n periaatteiden hyväksymistä koskevat seikat koskivat yhtäläisesti sekä vanhoja jäsenmaita että hakijamaita.
Varsin helppojen neuvottelujen jälkeen sovitussa julistustekstissä unioni toteaa hakijamaiden vahvistaneen, että ne hyväksyvät kokonaisuudessaan YUTP:hen liittyvän acquis'n sellaisena kuin se velvoittaa ja luo oikeuksia jäsenmaille. Tämä koskee perustamissopimusten sisältöä, periaatteita ja poliittisia tavoitteita. Unionin ja hakijamaiden todetaan olevan yhtä mieltä siitä, että unioniin liittymisen tulisi vahvistaa sen sisäistä yhteenkuuluvuutta ja kykyä toimia tehokkaasti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, että uudet jäsenvaltiot ovat jäsenyyden alusta lähtien valmiit ja kykenevät täysin ja aktiivisesti osallistumaan perustamissopimuksissa määritellyn mukaiseen YUTP:hen, että ne liittyessään hyväksyvät varauksitta ja kokonaan perustamissopimuksen kaikki tavoitteet, sen V osan (=YUTP) määräykset ja siihen liittyvät julistukset ja että ne ovat valmiit ja kykenevät tukemaan liittymishetkellä voimassa olevaa unionin politiikkaa. Lisäksi todetaan, että hakijamaiden lainsäädäntö tulee liittymishetkellä olemaan YUTP:n acquis'n mukainen.
Julistuksen hyväksyttävyyden kannalta avainsanontoja ovat "Unioni toteaa hakijamaiden vahvistaneen..." ja "Unioni ja hakijamaat ovat yhtä mieltä...". Ensin mainittu ilmaisu varmisti, että hakijamaiden antamaa vahvistusta ei asetettu kyseenalaiseksi ja jälkimmäinen, että hakijamaat jäseniksi tultuaan olisivat täysin samassa asemassa kuin vanhat jäsenmaat.
Näin muotoiltu julistus hyväksyttiin enemmittä seremonioitta ministeritason neuvottelukonferenssissa 21. 12. 1993 ja sisällytettiin sittemmin liittymisasiakirjoihin. Näin ulko- ja turvallisuuspolitiikka voitiin lisätä neuvottelutulosten kasvavaan joukkoon jo ennen ratkaisevia loppurutistuksia helmi-maaliskuun vaihteessa 1994. Sopimustekstien kirjoittamisvaiheessakaan ei tältä osin esiintynyt mitään vaikeuksia, toisin kuin monilla muilla aloilla. "

--

Nämä todellakin ovat Kuosmasen tuhotusta kirjasta.
Mielikuvitukseni ei riitä tällaisen kirjoittamiseen.

Näin siis Suomi ilman eduskunnalta saatua lupaa salaa jo 21.12.1993 sitoutui Euroopan yhteiseen puolustukseen. Vertaa kotisivulle
www.satanen.com
punaiseen painikkeeseen "Salaiset EU-pöytäkirjat" skannattuihin, KHO:n ratkaisulla 17.10.2000 salassapidettäviksi määrättyihin, asiakirjoihin;
EU-ministeriryhmän kokouspöytäkirja 16/93 20.12.1993 ja
pöytäkirjan salainen liitemuistio 1075.

Lukemisiin.

Satakunnan mies kirjoitti:

todellakin tapahtui jo 1.7.1990.

Etsi Jerry käsiisi kirjaston Europpa-tiedoksen info-pisteestä "Euroopan yhdentymisen kronologia" -niminen vihkonen.
Lue ja valista itseäsi.

Asiatieto on faktaa eikä fiktiota.

Lue lisää

ja teräs alkoi 50-liviulla, vai oliko se peräti 40. Kysymys onkin siitä milloin
Suomi lähti mukaan.

Jerry Falwell kirjoitti:

ja teräs alkoi 50-liviulla, vai oliko se peräti 40. Kysymys onkin siitä milloin
Suomi lähti mukaan.

luulin jo, että Jerry ja European ovat antautuneet.

Jerry jaksaa vielä kysellä.

Hiili ja teräs oli kuuden maan suunnitelma pitää Saksa sodan jälkeen sidottuna.

Äitienpäivän aikaan 1952 nuo kuusi valtiota päättivät Länsi-Euroopan unionista (WEU) yhteisenä puolustusliittonaan.
Se varhaishistoriasta.

Mutta milloin Suomi lähti mukaan?

- Milloin päästiin sopimukseen Euroopan yhteisön Yhtenäisasiakirjasta?
- Mitä yhtenäisasiakirjassa sovittiin?
- Milloin Suomi pääsi armosta Eftan jäseneksi?

Siinä pureskeltavaa.

Muistelelen, että Antti Kuosmanen kertoo tuhotussa kirjassaan: Vuonna 1983 alkoi tapahtua, vaikkei sitä sen kummemmin huomattu.

Ulkoministeriössä oltiin tuolloin tulevista EY:n suunnitelmista ja tapahtumista hyvin tietoisia.

Vuonna 1985 Suomi (Sorsan hallitus) mukautti valuuttalakinsa EY:n talous- ja rahaliiton tarpeita ajatellen.

Kirjoittasiko joku tähän EY:n talous- ja rahaliiton tapahtumien kronologian?

Olisikohan aika jo Jerrynkin etsiä faktaa asiasta.

Satakunnan mies kirjoitti:

luulin jo, että Jerry ja European ovat antautuneet.

Jerry jaksaa vielä kysellä.

Hiili ja teräs oli kuuden maan suunnitelma pitää Saksa sodan jälkeen sidottuna.

Äitienpäivän aikaan 1952 nuo kuusi valtiota päättivät Länsi-Euroopan unionista (WEU) yhteisenä puolustusliittonaan.
Se varhaishistoriasta.

Mutta milloin Suomi lähti mukaan?

- Milloin päästiin sopimukseen Euroopan yhteisön Yhtenäisasiakirjasta?
- Mitä yhtenäisasiakirjassa sovittiin?
- Milloin Suomi pääsi armosta Eftan jäseneksi?

Siinä pureskeltavaa.

Muistelelen, että Antti Kuosmanen kertoo tuhotussa kirjassaan: Vuonna 1983 alkoi tapahtua, vaikkei sitä sen kummemmin huomattu.

Ulkoministeriössä oltiin tuolloin tulevista EY:n suunnitelmista ja tapahtumista hyvin tietoisia.

Vuonna 1985 Suomi (Sorsan hallitus) mukautti valuuttalakinsa EY:n talous- ja rahaliiton tarpeita ajatellen.

Kirjoittasiko joku tähän EY:n talous- ja rahaliiton tapahtumien kronologian?

Olisikohan aika jo Jerrynkin etsiä faktaa asiasta.

Lue lisää

et tunnista faktaa vaikka istuisit päällä.

Jerry Falwell kirjoitti:

et tunnista faktaa vaikka istuisit päällä.

Olet, Jerry, laiska etsimään tietoa. Loppuivatko Sinulta argumentit kirjoitusteni kyseenalaistamiseen?

Eurooppa-tiedotuksen "Euroopan yhdentymisen kronologia" -vihkonen kertoo nuo edellä kysymäni asiat faktana.
Aikaisemmin luulin, että tuo "Eurooppa-tiedotus" on vain propagandaa. Se onkin faktaa.

Luepa lisää faktaa ULF Sundquistin kirjasta kärpäsjahti.

Olin median kautta saanut mielikuvan, että Uffe oli todellinen talouskonna!
Mutta tuo kansalle syötetty mielikuva ei olekaan faktaa?

Uffen kirjasta enemmän uudessa tämän alustuksen ketjussa: Uffen kirjasta.

Entäs jos Kuosmanen on väärässä?

Skuba King kirjoitti:

Entäs jos Kuosmanen on väärässä?

Kuosmasen antamien vinkkien perusteella olen tutkinut koko joukon asiakirjoja, jotka kertovat, mitä todella neuvoteltiin.
Maatalousneuvottelut SALAISINE "Minipaketti" -pöytäkirjoineen ja muistioineen ovat järkyttävimpiä (lue nettikirja "Vaalipetos" osoitteesta www.satanen.com) asioita, joilla on koko joukko kärsijöitä.
Milloin maataloustuottajat potkaisevat päähuijari, EY-maatalousneuvottelija, Esa Härmälän MTK:sta?

Kuosmanen kiitti kirjassaan (syksyllä 1999) ulkoministeriötä, ettei se sensuroinut käsikirjoitusta, vaikka asiakirjat olivat ei-julkisia.

Todennäköistä on, ettei kukaan lukenut Kuosmasen manuskriptiä.

Vasta toinen kustannusyhtiö Ultima Thulen omistajista, Kuosmasen ETA-aikainen esimies Matti Vuoria, huomasi kirjan painamisen ja myyntiin jakelun jälkeen, mitä kirjassa luki?

Miksi Kuomasen kirja, josta Vuoriat ottivat taloudellisen riskin, hätäisesti tuhottiin?

Mainittakoon, että Kuosmanen kirjoitti vuonna 2001 saman kirjan englannin kielellä. Ostin ja luin sen jo syys-lokakuussa 2001.

Kuosmasen kirja ei se todellakaan ole mikään Koraani.
Koraani laitetaan tuputtaen jakeluun kaikille. Tätä ei anneta lukea.

Lopuksi:
Lainaukseni ovat mittavia ja kysymyksiä herättäviä.
Mielestäni tärkein kysymyksiä herättävänä on Alkukirjoitus, jota ei englanninkielisessä tietenkään ole.

Odotan, milloin henkilöllisyyttäni aletaan penkoa samalla tavalla kuin Sonera-kirjan kirjoittajaa Pekka Pelotonta.

Kysymys 1:

Miksi Eurooppa-tiedotuksen "Euroopan yhdentymisen kronologiasta" (153/1999) oli "unohtunut" UTP kokonaan pois?

Siis miksi Kuosmanen kertoi:

"Näin muotoiltu julistus hyväksyttiin enemmittä seremonioitta ministeritason neuvottelukonferenssissa 21. 12. 1993 ja sisällytettiin sittemmin liittymisasiakirjoihin."?

Miksi ei ollut enempää seremonioita?

Vastaus:

Jokainen olisi ymmärtänyt, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ja perinteinen puoluettomuus on mennyttä.

Siinä on salaamisen syy.


Kysymys 2:

Miksi kronologia "unohti" EMUa koskevan neuvotteluluvun päättämisen?

Vastaus:

Tuossa neuvottelun päättämisessä tekaistiin Suomelle EMU-varauma, jolla eduskuntaa ja perustuslakivaliokuntaa harhautettiin sillä, että eduskunta saisi aikanaan päättää EMU:sta.

Englanninkielisessä julistuksessa on kaksi merkittävää asiaa verrattuna suomenkieliseen tekaistuun EMU-varaumaan:

1. teksti "in due time" tarkoittaa eräpäivää (31.12.1994) suomeksi käännettynä. Ja suomenkielisestä - kansalliseen harhautustarkoitukseen tarkoitetusta - EMU-varaumasta jätettiin kaksi sanaa "perustamissopimuksen mukaisesti" kääntämättä.

Jos Esko Aho olisi liittänyt eduskunnassa 13.6.1994 pitämäänsä puheeseen nuo sanat, koko EMU-varaumamerkitys olisi kansanedustajien korvissa sulanut olemattomiin.

Tässä on salaamisen syy.


Reijo Kemppinen oli kuitenkin onneksi saanut kyseiset salaiset asiakirjat kirjansa "Suomi Euroopan unionissa", (Eurooppa-tietoa 1999, Edita, ISBN 951-37-2739-4) lähdeaineistoksi.

Ilman Reijo Kemppistä eivät salaiset asiakirjat olisi koskaan paljastuneet.
Salaisen pöytäkirjan 16/93 20.12.1993 6 §:n teksti johti petokseen, jolla markan hävittäminen tapahtui ilman hallitusmuodon muutosesitystä.

Tässä ovat Kuosmasen kirjan UTP:n (Ulko- ja turvallisuuspolitiikka)alkukappaleet. Ne ovat suorat lainaukset, tekstiä ei ole lyhennetty. Olen kommentoinut Kuosmasen tekstin väliin.


Aloitetaanpa diskurssi eli julkinen keskustelu Kuosmasen tuhotun kirjan sisällöstä ja siitä miksi kirja on tuhottu.


Suora lainaus Kuosmasen tuhotusta kirjasta:


" 28. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka (s. 183-)

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka muodostui toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa sekä Paasikiven ja Kekkosen toiminnan kautta niin keskeiseksi asiaksi, että ilmeni joitakin vaikeuksia asennoitua tähän alueeseen oikealla tavalla EU-jäsenyyden yhteydessä. Yhtäältä oli varmaan .kysymys tietojen puutteesta, toisaalta saman käsiteparin erilaisesta asiasisällöstä EU:ssa ja meillä Suomessa.
Jäsenyyden ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys Suomelle on syytä pitää tarkasti erillään EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta neuvottelukysymyksenä. EU-jäsenyyden vaikutus Suomen kansainvälisen asemaan oli sekä ulko- että turvallisuuspoliittisesti korkeimman tärkeysluokan asia. Täysin perustellusti se voidaan mielestäni lisätä itsenäisyyden ajan ratkaisevimpien tapahtumien luetteloon: itsenäisyysjulistukseen ja itsenäisyyden pelastamiseen talvi- ja jatkosodan ratkaisutaisteluissa. "
--
Huomio! Katsokaa, mitä seuraa.(kirj. huom)
--
" Tästä ei suinkaan seurannut, että asiasta olisi pitänyt pyrkiä tekemään suuri neuvottelukysymys. Päinvastoin, etumme oli nimenomaan välttää neuvotteluja tällä alalla. EU:n piirissä esiintyi näet harrastusta tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ongelma sen takia, että tiettyjen hakijamaiden kyvystä ja halusta sitoutua unionin itselleen hyväksymiin tavoitteisiin tunnettiin epäilyjä.

28.1. Käsitteistön erot

Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka määritellään siten, että ulkopolitiikka on yläkäsite, joka periaatteessa kattaa valtakunnan ulkosuhteiden koko alueen. Turvallisuuspolitiikka on tämän kokonaiskäsitteen osa-alue, ja sotilaallinen turvallisuus puolestaan osa turvallisuuspolitiikkaa. Myös taloudelliset ulkosuhteet, mukaan lukien kauppapolitiikka, kuuluu tämän määritelmän mukaan ulkopolitiikan alaan. Tällainen määrittely on loogisesti johdonmukainen ja oikea, eikä siitä sinänsä ole mitään syytä edelleenkään luopua. Mutta kun samoja sanoja käytettiin - ja käytetään edelleen - EU:ssa, niillä olikin hieman eri merkitys, ja siihenkin oli sopeuduttava.
Euroopan integraation alkuaikoina, 1950-luvun puolivälissä, kariutui Ranskan hallituksen alulle panema hanke Euroopan puolustusyhteisön luomisesta kansalliskokouksen vastustukseen. 1950-luvun alussa syntyneen hiili- ja teräsyhteisön rinnalle vuoden 1958 alusta syntyneet Euroopan talousyhteisö ja Euroopan atomienergiayhteisö jäivät siten integraatiokehityksen käytännössä ainoiksi, sisällöltään puhtaasti taloudellisiksi ilmenemismuodoiksi. Yhteisölle muodostui kyllä laajat ja tiiviit ulkosuhteet, mutta vain taloudellisella alalla, kauppapolitiikassa. Kansallisvaltiot, varsinkin suurvallat, ovat nähneet ja näkevät edelleen kauppapolitiikankin välineenä, jolla ajetaan myös kansallisia poliittisia etuja, joskin markkinatalousmailla tätä pyrkimystä rajoittaa enenevässä määrin se, että maailmantalouden yhdentyminen, globalisoituminen, asettaa yhä korkeamman hinnan kansainvälistä vaihdantaa haittaaville toimille politiikan välineenä. EY:ssä ei ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimivallan puuttuessa kytkentää poliittisiin päämäärin tarvinnut eikä voitukaan tehdä.
Tarvetta yhteiseen esiintymiseen poliittisten ulkosuhteiden alalla oli toisaalta olemassa, eikä poliittista yhdentymistäkään ollut kaukotavoitteena kokonaan unohdettu. Euroopan poliittisena yhteistyönä (EPC) tunnettu EY:n jäsenmaiden yhteisesiintyminen lähti liikkeelle vuonna 1970 yhteisön ulkoasiainministereiden hyväksyessä raportin, jossa yhteistyön periaatteet esitettiin.
Poliittinen yhteistyö oli tuolloin kokonaan Euroopan yhteisöjen sopimusrakenteen ulkopuolella, siis puhtaasti hallitustenvälistä yhteistyötä. Jo tuolloin muodostuneet menetelmät ja politiikan välineet ovat monelta osin edelleen käytössä, vaikka ulko- ja turvallisuuspolitiikka on tullut osaksi unionin perustamissopimusta. Yhteistyö tapahtui huipputasolla, ulkoministeritasolla ja virkamiestasolla kuten nykyään. Poliittinen komitea perustettiin samoin kuin useimmat vieläkin, käytössä olevat ulkopolitiikan välineet: yhteiset julistukset, neuvottelupositiot ja toiminnan koordinointi muun muassa kansainvälisissä järjestöissä.
Yksi alkuaikojen poliittisen yhteistyön merkittävimpiä kohteita oli ETYK, Suomen suuri ulkopoliittinen hanke. EY-maat koordinoivat positionsa ja esiintyivät ETYK-neuvotteluissa yhteisesti. Lähi-idän tilanne oli toinen ala, jossa EPC alkoi jo varhain. "
--
Huomio! (kirj. huom)
--
" Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kova ydin, sotilaallinen turvallisuus ei tullut eikä voinutkaan tulla osaksi EY-maiden poliittista yhteistyötä. Keskeinen väline tällä alalla on Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö NATO, jonka johtava jäsen on Yhdysvallat. Lisäksi sen jäseninä olivat ja ovat useat EY/EU:n ulkopuoliset maat. Toisaalta vuonna 1973 EY:n jäseneksi tullut Irlanti ei ole NATOn jäsen. Jo nämä tosiseikat yksin riittivät pitämään sotilaallisen turvallisuuden EPC:n ulkopuolella.
Niinpä ei ole ihme, että alan käsitteillekin muodostui oma tähän asiayhteyteen liittyvä sisältönsä, Ulkopolitiikka ei ollutkaan kaiken kattava yleiskäsite. Taloudelliset u1kosuhteet eivät siihen kuuluneet, koska ne eivät olleet talousyhteisön toimivallassa. Sotilaallinen turvallisuus ei siihen kuulunut, koska se oli NATOn vastuulla.
Jäljelle jäävää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa oli ja on vieläkin vaikea määritellä kokonaiskäsitteellä tai käsitteillä. Ehkä sitä voisi parhaiten luonnehtia yhteiseksi mielipiteenmuodostukseksi ja sitä varten kehitetyiksi menetelmiksi. Se kattaa erityyppisiä asioita. Osan siitä muodostavat kannanotot, julistukset tai lausunnot, ajankohtaisiin kysymyksiin, useimmiten erilaisiin ongelmakysymyksiin ja kriiseihin. Toisen osan muodostavat aktiivisten toimenpiteiden muodossa toteutettavat yhteiset toimet, jotka voivat saada erilaisia muotoja. Esimerkkejä ovat tarkkailijoiden lähettäminen valvomaan vaalien rehellisyyttä, taloudelliset ja poliittiset pakotteet (esimerkiksi tullietuuksien peruuttaminen, asevientikiellot, viisumirajoitukset), diplomaattiset mielenosoitukset kuten suurlähettiläiden poiskutsuminen, erityisedustajien nimeäminen tukemaan neuvotteluja kriisien ratkaisemiseksi ja niin edelleen. Poliittisen yhteistyön kytkentä EY:n sopimusrakenteeseen tapahtui ensimmäisen kerran vuoden 1987 yhtenäisasiakirjassa. EPC:n kytkentä EY:hyn säilyi tällöinkin poliittisen tavoitteenasettelun tasolla. Mitään organisatorisia seurauksia sillä ei vielä ollut. Esimerkiksi pieni sihteeristö, joka EPC:tä varten oli luotu, säilyi erillään EY:n toimielimistä.
Tilanne muuttui vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksen tullessa voimaan, mutta muutos oli enemmän periaatteellinen kuin käytännön ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttava. Maastrichtin sopimuksessa perustettu yhteinen ulko- ja. turvallisuuspolitiikka tuli osaksi perustamissopimuksilla määriteltyä unionia, mutta ei osaksi Euroopan yhteisöä, johon rajoittuu unionin ylikansallinen luonne.
Yhteisen ulkopolitiikan alalla ei yhteisön toimielimille tullut samanlaista toimivaltaa kuin yhteispolitiikan aloilla. Komissio sai aloiteoikeuden, mutta ei aloitemonopolia. Ulkopoliittisten toimien täytäntöönpanosta päättäminen määräenemmistöllä tuli mahdolliseksi, jos siitä ensin tapauskohtaisesti yksimielisesti sovittiin. Tällaista ei koskaan tapahtunut ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa, joten yksimielisyyssääntö pysyi käytännössä kaikissa tapauksissa voimassa. Yhteisön tuomioistuimelle ei edelleenkään annettu mitään toimivaltaa tällä alalla. Euroopan parlamentille ei annettu mitään varsinaista toimivaltaa päätösvallasta puhumattakaan. Siten kaikki ne osatekijät, joista Euroopan yhteisön ylikansallinen luonne käytännössä koostuu, puuttuivat Maastrichtin sopimuksella määritellystä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Maastrichtin sopimuksen mukaan yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on periaatteessa kaikenkattava. "
--
Huomio! (kirj. huomio)
--
" Jäsenvaltiot sitoutuivat omassa toiminnassaan tukemaan sitä ja sovittamaan omat toimensa sen mukaisiksi. Jopa puolustusulottuvuus oli mukana, mutta vain hyvin yleisen, toivomusluonteisen lausuman muodossa, ja yhteisen puolustuksen osalta teksti oli vielä vähemmän velvoittava: YUTP:n todettiin aikanaan voivan johtaa yhteiseen puolustukseen. Mitään velvoitetta siirtyä tähän jollain konkreettisella aikataululla ei kuitenkaan asetettu, puhumattakaan operatiivisista velvoitteista.
Kun NATO jatkoi olemassaoloaan ja Irlanti edelleen pysytteli sen ulkopuolella, ei Maastrichtin sopimuksen voimaantulo muuttanut turvallisuuspolitiikan kovan ytimen osalta Euroopassa mitään. YUTP:n merkityssisältö EU:ssa oli edelleen erilainen kuin Suomessa.


28.2. Puolueettomuus mutkistaa asioita

Jäsenyysneuvotteluissa Suomella oli puolustettavanaan sodanjälkeisen ulkopolitiikkansa avulla vakiinnutettu kansainvälinen asema, jonka katsoimme täysin yhteensopivaksi EU-jäsenyyden kanssa. Mahdolliset vaatimukset tai epäilykset EU:n taholta kohdistuisivat kaikesta päättäen Suomen haluun tai kykyyn hyväksyä YUTP:n päämäärät ja tavoitteet ja osallistua rakentavasti sen kehittämiseen.
Komission lausunto Suomen jäsenyyshakemuksesta oli ollut ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta varsin myönteinen. Komissio katsoi, että Suomi, jolla ei ollut perustuslakeihin tai muuhun lainsäädäntöön liittyviä rajoitteita tällä alalla, voisi kyllä täyttää kaikki vaatimukset, joita jäsenyys tässä suhteessa edellytti. Komissio arvioi kuitenkin mahdolliseksi, että Suomi voisi omista syistään myös ryhtyä järjestelmällisesti vastustamaan tiettyjä toimia, jotka se saattaisi katsoa puolueettomuuspolitiikkaansa haittaaviksi. Tämän komissio arveli voivan olla ongelma unionille. Myös Suomen tulkintaa Länsi-Euroopan Unionille WEU:lle annetuista kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistehtävistä pidettiin liian rajoittavana. "
--
Huomasitteko? (kirj. huom)
--
" Vuoden 1999 perspektiivistä nämä tuumailut vaikuttavat jo hieman hymyilyttäviltä, mutta todellisuus oli toinen vuonna 1992. Kun komission lausunto oli siihenastisista perusteellisin EY-dokumentti Suomesta, on näilläkin arvioilla voinut olla vaikutusta EU:n neuvottelupositioon, vaikka jäsenmailla tietysti oli kantojensa tueksi paljon muutakin aineistoa.
Kun näiden näkökohtien pohjalta asetettiin neuvottelutavoitteita, ne kiteytyivät kahteen asiaan: yhtäältä oli ulko- ja turvallisuuspoliittisesti ensiarvoisen tärkeää, että jäsenyys toteutuisi, toisaalta olisi parasta, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei tarvitsisi lainkaan neuvotella eikä laatia mitään liittymisehtoja. "
--
Huomasitteko? kirj. huom.)
--
" EU:n tulisi hyväksyä Suomen ulkopolitiikka ilman varauksia. Liittymisasiakirjoihinhan kirjattiin - teknisiä mukautuksia lukuun ottamatta - vain asioita, joissa uusille jäsenmaille oli tarpeen myöntää tai ne haluttiin velvoittaa noudattamaan siirtymäaikoja tai muita erityisjärjestelyjä.
Maastrichtin sopimuksen tultua voimaan 1.11.1993 kävi mahdolliseksi avata neuvottelut YUTP:stäkin. Se lisättiin jäsenyysneuvottelukonferenssin työohjelmaan 9.11.1993 pidetyssä istunnossa. Kun Suomen tavoitteena oli, että tältä osin ei tarvitsi mitään neuvotteluja käydäkään, olisi koko neuvotteluluku oltu valmiit saman tien sulkemaan. "
--
Huomasitteko? (kirj, huom)
--
" Aivan näin yksinkertaisesti asia ei kuitenkaan hoitunut.
Liittyminen unionin jäseneksi edellytti teknisellä kannalta myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla acquis'n hyväksymistä. Päinvastoin kuin yhteisöpolitiikan avainaloilla, ulko- ja turvallisuuspolitiikan acquis oli varsin vaatimaton: Maastrichtin sopimus, eräät sen soveltamista koskevat Eurooppa-neuvoston ja ministerineuvoston päätökset sekä vuosien mittaan EPC:n puitteissa kertyneet yhteiset toimet ja kannanotot, sikäli kuin niillä enää oli käytännön merkitystä (monesti ne olivat syntyneet tiettyihin tilanteisiin ja siten jo vanhentuneet). Mitkään näistä eivät suoritettujen tarkastusten ja selventävien keskustelujen valossa aiheuttaneet Suomelle ongelmia. Neuvotteluteknisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli eräs helpoimmista ja yksinkertaisimmista aloista jäsenyysneuvotteluissa. Siltikään neuvottelujen päättäminen saman tien ei ottanut heti onnistuakseen.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli ja on alue, jonka yhteydessä herkästi nousee pintaan Euroopan unionin perimmäisiin päämääriin ja luonteeseen liittyviä tavoitteita, joista ei vallitse yksimielisyyttä jäsenmaiden välillä eikä varsinkaan niiden sisällä. Vaikka jakolinjat eivät olekaan kristallinkirkkaat, on silti erotettavissa syvemmän poliittisen integraation kannattajat ja löyhemmän, vain yhteisten sisämarkkinoiden ja niitä tukevan taloudellisen integraation kannattajat. On tapana puhua syventäjistä ja laajentajista. Ensin mainittujen joukossa ei puolueettomuus tai puolueettomuuspolitiikka ole koskaan ollut suosiossa.
Hakijamaista kolme oli puolueettomia, joskin jokainen eri lähtökohdista ja jossakin määrin eri tavalla. Itävallan puolueettomuus perustui 1950-luvun puolivälissä miehityksen päättymisen yhteydessä tehtyihin perustuslaillisiin ja poliittisiin ratkaisuihin. Sillä oli siis kansainvälisoikeudellista merkitystä, vaikkei se ainakaan itävaltalaisten itsensä mielestä ollut sitova velvoite. Ruotsin ja Suomen puolueettomuuspolitiikka oli puhtaasti poliittinen valinta, mutta Suomen asema Neuvostoliiton rajanaapurina, YYA-sopimus ja varsin laajalle levinnyt käsitys siitä, että Suomi oli ollut voinut vapaasti valita linjaansa, oli luonut siitä erilaisen mielikuvan kuin Ruotsista, jolla taas oli omat rasitteensa puolueettomuutta vieroksuvien silmissä. Vain Norjalla oli syventäjien mielikuvissa tällä alalla puhtaat paperit. "

--

Keskustelua kiitos!

Lukemisiin!

>Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn totesimme heikentyneen noin 15
> prosenttia kymmenessä vuodessa, joten viennin nopeaan kasvuun ilman
> dramaattisia toimenpiteitä työryhmä ei uskonut. ”

> Työryhmä esitti skenaariot kolmesta vaihtoehdosta:
> 1. Ei tehdä mitään – ”Antaa mennä”.
> 2. Vaalikauden mittainen ”Verta ja hikeä”
> 3. Devalvaatio

Kymmenen vuoden devalvaatiosykli. Muistaakseni asiasta oli jotain keskustelua
tälläkin foorumilla eli ei pitäisi olla uutinen edes sinulle.

>Lopullisen niitin asialle ryhmäkokouksessa antoi Heikki Rinne todeten,
>ettei nyt ole talouspapiston kuuntelemisen aika, sillä nyt on mentävä
>vaaleihin.

Heikki Rinnekö se olikin EMU-salaliiton pääpiru? Pitäisköhän lähettäää postia
ja kysyä mielipidettään moisesta tittelistä.

>NL:oon, ja tällä likviditeetillä luotiin ”harmaat markkinat”.
>Rahaa lainattiin yrityksiltä yrityksille, ja korko muodostui markkinoilla,
>Suomen Pankin harjoittaman säännöstelyn ulkopuolella. Harmaista
>markkinoista kehittyi nopeasti varsinaiset rahamarkkinat ja korot
>määräytyivät pitkälle kansainvälisillä markkinoilla. Samalla
> valuuttamarkkinat liberalisoituivat eikä Suomi jäänyt sivusta katsojaksi.

Oliko tämä uutta sinulle? Voe mahoton jos oli.

>Outoa, että oppositio ”neuvoo” näin hallitusta!

Minäpä neuvon sinua. Vertaa toisiinsa Suomen ja Ruotsin EY-hakemusten
päivämääriä. Alkaen siitä kun Ruotsi ilmoitti hakevansa jäsenyyttä.

Jerry Falwell kirjoitti:

>Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn totesimme heikentyneen noin 15
> prosenttia kymmenessä vuodessa, joten viennin nopeaan kasvuun ilman
> dramaattisia toimenpiteitä työryhmä ei uskonut. ”

> Työryhmä esitti skenaariot kolmesta vaihtoehdosta:
> 1. Ei tehdä mitään – ”Antaa mennä”.
> 2. Vaalikauden mittainen ”Verta ja hikeä”
> 3. Devalvaatio

Kymmenen vuoden devalvaatiosykli. Muistaakseni asiasta oli jotain keskustelua
tälläkin foorumilla eli ei pitäisi olla uutinen edes sinulle.

>Lopullisen niitin asialle ryhmäkokouksessa antoi Heikki Rinne todeten,
>ettei nyt ole talouspapiston kuuntelemisen aika, sillä nyt on mentävä
>vaaleihin.

Heikki Rinnekö se olikin EMU-salaliiton pääpiru? Pitäisköhän lähettäää postia
ja kysyä mielipidettään moisesta tittelistä.

>NL:oon, ja tällä likviditeetillä luotiin ”harmaat markkinat”.
>Rahaa lainattiin yrityksiltä yrityksille, ja korko muodostui markkinoilla,
>Suomen Pankin harjoittaman säännöstelyn ulkopuolella. Harmaista
>markkinoista kehittyi nopeasti varsinaiset rahamarkkinat ja korot
>määräytyivät pitkälle kansainvälisillä markkinoilla. Samalla
> valuuttamarkkinat liberalisoituivat eikä Suomi jäänyt sivusta katsojaksi.

Oliko tämä uutta sinulle? Voe mahoton jos oli.

>Outoa, että oppositio ”neuvoo” näin hallitusta!

Minäpä neuvon sinua. Vertaa toisiinsa Suomen ja Ruotsin EY-hakemusten
päivämääriä. Alkaen siitä kun Ruotsi ilmoitti hakevansa jäsenyyttä.

Lue lisää

Olet, Jerry, joutunut sellaiseen EU-krapulaan, että sotket asioita.

Ei siinä minulle mitään uutista ollut!

Oleellista on, ettei tuo kirjoitukseni ollut omasta päästäni vaan lainausta Uffen kirjasta!
Uutta oli, että Uffe ei ollutkaan konna, vaan hän oli taloussyklin näkijä ja tarjosi ryhmineen vaihtoehtorohtoja Suomen kansantalouden hoitoon.

Minä en ole moista titteliä Rinteelle keksinyt. Tuo tittelin keksijä olet Sinä itse.
Jos asiasta noin paljon otit itseesi, menepä Jerry kyselemään itse Uffelta "salaliittopiruja".

Muistutan, että olen vain siteerannut yllä olevaa tekstiä Uffen "Kärpäsjahti" -kirjasta ja kommentoinut sitä.

Heikki Rinne oli omilla aivoillaan ajatteleva demarikansanedustaja. Tuskin Rinne oli edes tutustunut "paperiin", joka taisi mennä suoraan demarien roskikseen välittömästi esittelyn jälkeen.

Suomi ei todellakaan ollut mikään sivustakatsoja, koska jo Sorsan hallitus antoi vuonna 1985 esityksen valuuttalain muuttamiseksi EY:n talouspolitiikan liberalisoimisen vaatimusten mukaisesti.
Niin ja EMU:n I vaiheeseen Suomi meni mukaan EFTAn jäsenenä jo 1.7.1990 !!


Ei muuten tarvitse, eikä kannata vertailla naapuruksien jäsenyyshakemuksien päivämääriä. Pitää ottaa selvää, mitä tapahtui jo aikaisemmin.
Demarit; EU-suurlähettiläs Liikanen, ULkoministeriön valtiosihteeri Ahtisaari ja presidentti Koivisto olivat tarkoin tietoisia, mitä tapahtuu. Demarit miehittivät Ulkoministeriön (jo marraskuussa 1990!) ennenkuin Ahon hallitusta edes nimitettiin.
Ainoa kelju asia demareille (varsinkin Koivistolle) olivat Neuvostoliiton suhteet. Nuo suhteet olivat yhdentymiskehityksen jarru, joka vapautui Janajevin vallankaappausyrityksen seurauksena elokuussa 1991.
UM:n länsitoimiston päällikkö Alpo Rusi oli kirjoittanut pääministeri Aholle puheen, ja Aho ehti tutustumaan siihen ennen Janajevin kaappausyritystä. Kaappauksen jälkeen Rusi totesi, että puhe olikin hyvä ja sitä voitiin pikkusen viilatakin, koska Janajevin kaappauksen seuraus oli etujemme mukainen.

Luepa tohtori Alpo Rusin narsistinen kirja "Maariankadun puolelta".

Kenen nimiä SUPOn Stasi-listalta löytyykään?

Satakunnan mies kirjoitti:

Olet, Jerry, joutunut sellaiseen EU-krapulaan, että sotket asioita.

Ei siinä minulle mitään uutista ollut!

Oleellista on, ettei tuo kirjoitukseni ollut omasta päästäni vaan lainausta Uffen kirjasta!
Uutta oli, että Uffe ei ollutkaan konna, vaan hän oli taloussyklin näkijä ja tarjosi ryhmineen vaihtoehtorohtoja Suomen kansantalouden hoitoon.

Minä en ole moista titteliä Rinteelle keksinyt. Tuo tittelin keksijä olet Sinä itse.
Jos asiasta noin paljon otit itseesi, menepä Jerry kyselemään itse Uffelta "salaliittopiruja".

Muistutan, että olen vain siteerannut yllä olevaa tekstiä Uffen "Kärpäsjahti" -kirjasta ja kommentoinut sitä.

Heikki Rinne oli omilla aivoillaan ajatteleva demarikansanedustaja. Tuskin Rinne oli edes tutustunut "paperiin", joka taisi mennä suoraan demarien roskikseen välittömästi esittelyn jälkeen.

Suomi ei todellakaan ollut mikään sivustakatsoja, koska jo Sorsan hallitus antoi vuonna 1985 esityksen valuuttalain muuttamiseksi EY:n talouspolitiikan liberalisoimisen vaatimusten mukaisesti.
Niin ja EMU:n I vaiheeseen Suomi meni mukaan EFTAn jäsenenä jo 1.7.1990 !!


Ei muuten tarvitse, eikä kannata vertailla naapuruksien jäsenyyshakemuksien päivämääriä. Pitää ottaa selvää, mitä tapahtui jo aikaisemmin.
Demarit; EU-suurlähettiläs Liikanen, ULkoministeriön valtiosihteeri Ahtisaari ja presidentti Koivisto olivat tarkoin tietoisia, mitä tapahtuu. Demarit miehittivät Ulkoministeriön (jo marraskuussa 1990!) ennenkuin Ahon hallitusta edes nimitettiin.
Ainoa kelju asia demareille (varsinkin Koivistolle) olivat Neuvostoliiton suhteet. Nuo suhteet olivat yhdentymiskehityksen jarru, joka vapautui Janajevin vallankaappausyrityksen seurauksena elokuussa 1991.
UM:n länsitoimiston päällikkö Alpo Rusi oli kirjoittanut pääministeri Aholle puheen, ja Aho ehti tutustumaan siihen ennen Janajevin kaappausyritystä. Kaappauksen jälkeen Rusi totesi, että puhe olikin hyvä ja sitä voitiin pikkusen viilatakin, koska Janajevin kaappauksen seuraus oli etujemme mukainen.

Luepa tohtori Alpo Rusin narsistinen kirja "Maariankadun puolelta".

Kenen nimiä SUPOn Stasi-listalta löytyykään?

Lue lisää

kertoo todellisen tiedon tason

>Ei muuten tarvitse, eikä kannata vertailla naapuruksien
>jäsenyyshakemuksien päivämääriä. Pitää ottaa selvää, mitä tapahtui jo
>aikaisemmin.

Jos sinä et ymmärrä Suomen ja Ruotsin hakemusten kohtalonyhteyttä, niin
en ihmettele muitakaan juttujasi.

Satakunnan mies kirjoitti:

Olet, Jerry, joutunut sellaiseen EU-krapulaan, että sotket asioita.

Ei siinä minulle mitään uutista ollut!

Oleellista on, ettei tuo kirjoitukseni ollut omasta päästäni vaan lainausta Uffen kirjasta!
Uutta oli, että Uffe ei ollutkaan konna, vaan hän oli taloussyklin näkijä ja tarjosi ryhmineen vaihtoehtorohtoja Suomen kansantalouden hoitoon.

Minä en ole moista titteliä Rinteelle keksinyt. Tuo tittelin keksijä olet Sinä itse.
Jos asiasta noin paljon otit itseesi, menepä Jerry kyselemään itse Uffelta "salaliittopiruja".

Muistutan, että olen vain siteerannut yllä olevaa tekstiä Uffen "Kärpäsjahti" -kirjasta ja kommentoinut sitä.

Heikki Rinne oli omilla aivoillaan ajatteleva demarikansanedustaja. Tuskin Rinne oli edes tutustunut "paperiin", joka taisi mennä suoraan demarien roskikseen välittömästi esittelyn jälkeen.

Suomi ei todellakaan ollut mikään sivustakatsoja, koska jo Sorsan hallitus antoi vuonna 1985 esityksen valuuttalain muuttamiseksi EY:n talouspolitiikan liberalisoimisen vaatimusten mukaisesti.
Niin ja EMU:n I vaiheeseen Suomi meni mukaan EFTAn jäsenenä jo 1.7.1990 !!


Ei muuten tarvitse, eikä kannata vertailla naapuruksien jäsenyyshakemuksien päivämääriä. Pitää ottaa selvää, mitä tapahtui jo aikaisemmin.
Demarit; EU-suurlähettiläs Liikanen, ULkoministeriön valtiosihteeri Ahtisaari ja presidentti Koivisto olivat tarkoin tietoisia, mitä tapahtuu. Demarit miehittivät Ulkoministeriön (jo marraskuussa 1990!) ennenkuin Ahon hallitusta edes nimitettiin.
Ainoa kelju asia demareille (varsinkin Koivistolle) olivat Neuvostoliiton suhteet. Nuo suhteet olivat yhdentymiskehityksen jarru, joka vapautui Janajevin vallankaappausyrityksen seurauksena elokuussa 1991.
UM:n länsitoimiston päällikkö Alpo Rusi oli kirjoittanut pääministeri Aholle puheen, ja Aho ehti tutustumaan siihen ennen Janajevin kaappausyritystä. Kaappauksen jälkeen Rusi totesi, että puhe olikin hyvä ja sitä voitiin pikkusen viilatakin, koska Janajevin kaappauksen seuraus oli etujemme mukainen.

Luepa tohtori Alpo Rusin narsistinen kirja "Maariankadun puolelta".

Kenen nimiä SUPOn Stasi-listalta löytyykään?

Lue lisää

Sinun tekstiä, ilmeisesti kopio Uffen kirjasta

Jonkin ajan kuluttua työryhmä sai tilaisuuden kertoa asian
eduskuntaryhmälle devalvaatiosuosituksesta. Demarit ja kokoomus olivat
kuitenkin jo tehneet (arkkitehdit; Iiro Viinanen ja Saara-Maria Paakkinen,
pj Pertti Hietalan ollessa matkoilla) yli miljardin
eläkepaketin vuoden 1991 budjettiin. Eduskunta hyväksyi sen ja käveli
Vvministeri Matti Louekosken yli mennen tullen! Louekoski harkitsi eroa.
Lopullisen niitin asialle ryhmäkokouksessa antoi Heikki Rinne todeten,
ettei nyt ole talouspapiston kuuntelemisen aika, sillä nyt on mentävä
vaaleihin.

>>>>>>

Tämän mukaan Rinne ainakin tunsi paperi ja sen sisällön.

>>>>>>

Sinun tekstiä taas

Heikki Rinne oli omilla aivoillaan ajatteleva demarikansanedustaja. Tuskin
Rinne oli edes tutustunut "paperiin", joka taisi mennä suoraan demarien
roskikseen välittömästi esittelyn jälkeen.

>>>>>>>

Nukkuiko hän kokouksessa?

Jerry Falwell kirjoitti:

Sinun tekstiä, ilmeisesti kopio Uffen kirjasta

Jonkin ajan kuluttua työryhmä sai tilaisuuden kertoa asian
eduskuntaryhmälle devalvaatiosuosituksesta. Demarit ja kokoomus olivat
kuitenkin jo tehneet (arkkitehdit; Iiro Viinanen ja Saara-Maria Paakkinen,
pj Pertti Hietalan ollessa matkoilla) yli miljardin
eläkepaketin vuoden 1991 budjettiin. Eduskunta hyväksyi sen ja käveli
Vvministeri Matti Louekosken yli mennen tullen! Louekoski harkitsi eroa.
Lopullisen niitin asialle ryhmäkokouksessa antoi Heikki Rinne todeten,
ettei nyt ole talouspapiston kuuntelemisen aika, sillä nyt on mentävä
vaaleihin.

>>>>>>

Tämän mukaan Rinne ainakin tunsi paperi ja sen sisällön.

>>>>>>

Sinun tekstiä taas

Heikki Rinne oli omilla aivoillaan ajatteleva demarikansanedustaja. Tuskin
Rinne oli edes tutustunut "paperiin", joka taisi mennä suoraan demarien
roskikseen välittömästi esittelyn jälkeen.

>>>>>>>

Nukkuiko hän kokouksessa?

Lue lisää

Jerry hyvä.

Kommentoit kirjoitukseni kevyesti kun et pysty ottamaan kantaa varsinaiseen asiaan.


Senkin tuo "paperi" osoittaa, että lama oli tiedossa 1990.
Siis sitä ei Esko Ahon hallitus tehnyt. Demut olivat asialla.
--
Mitä tulee Suomen jäsenyyshakemuksen jättämiseen, tiedän asiasta Sinua enemmän.
Sinä tiedät asiasta enemmän vain jos olet kuulunut sisäpiiriin.

Jerry Falwell kirjoitti:

Sinun tekstiä, ilmeisesti kopio Uffen kirjasta

Jonkin ajan kuluttua työryhmä sai tilaisuuden kertoa asian
eduskuntaryhmälle devalvaatiosuosituksesta. Demarit ja kokoomus olivat
kuitenkin jo tehneet (arkkitehdit; Iiro Viinanen ja Saara-Maria Paakkinen,
pj Pertti Hietalan ollessa matkoilla) yli miljardin
eläkepaketin vuoden 1991 budjettiin. Eduskunta hyväksyi sen ja käveli
Vvministeri Matti Louekosken yli mennen tullen! Louekoski harkitsi eroa.
Lopullisen niitin asialle ryhmäkokouksessa antoi Heikki Rinne todeten,
ettei nyt ole talouspapiston kuuntelemisen aika, sillä nyt on mentävä
vaaleihin.

>>>>>>

Tämän mukaan Rinne ainakin tunsi paperi ja sen sisällön.

>>>>>>

Sinun tekstiä taas

Heikki Rinne oli omilla aivoillaan ajatteleva demarikansanedustaja. Tuskin
Rinne oli edes tutustunut "paperiin", joka taisi mennä suoraan demarien
roskikseen välittömästi esittelyn jälkeen.

>>>>>>>

Nukkuiko hän kokouksessa?

Lue lisää

Katsopa Jerry uuden ketjun aloitustani, jossa on suora lainaus Kuosmasen kirjan sisä- ja oikeusasioiden ongelmattomuudesta.

Helsingin sanomien Kuukausiliitteen tietoihin taustaa EMU-neuvotteluista, joita ei edes käyty.

TAUSTAA VYYHDIN PURKAANTUMISELLE

Reijo Kemppinen antoi vinkkejä kirjoittamassaan kirjassa Suomi Euroopan unionissa s.47 (uusi painos s.49):

1. Suomen EMU-varauma.

Varauma on siis pöytäkirjassa, joka myös KHO:n ratkaisulla (salassapitoargumentteja muutettiin!) on pidettävä salassa.

2. Avauspuhe, jonka ministeri Salolainen piti 1.2.1993.

Puheessa ilmoitettiin, että Suomi haluaa EMU:n 3. vaiheeseen mukaan ensimmäisten maiden joukossa. Tuo puhe oli Kemppisen mukaan hyväksytty
hallituksessa. Mutta puhe olikin "hyväksytty" vain hallituksen iltakoulussa 27.1.1993, pöytäkirja vko 4.

MITÄ PÄÄTETTIIN HALLITUKSEN ILTAKOULUSSA 27.1.1993?

Jäsenyysneuvottelujen aloittamisen ehto oli se, että jäsenmaaksi haluava maa hyväksyy yhteiseen rahaan siirtymisen.

Missä on talletettuna eduskunnan päätös ko. asiasta vuodelta 1993?

Takertuminen em. Reijo Kemppisen kirjan tekstiin s. 47 tuo mielenkiintoista tietoa. Kemppinen kirjoittaa, että Suomen EU-neuvottelujen avauspuheenvuorossa (1.2.1993) Pertti Salolainen kertoi Suomen haluavan mukaan Emun 3. vaiheeseen ensimmäisten maiden joukossa. Salolaisen puhe Kemppisen mukaan oli hyväksytty hallituksessa. Ulkoministeriön arkistosta hallituksen pöytäkirjaa ei löytynyt, mutta sitten tuli tieto, että puhe olisi hyväksytty HALLITUKSEN ILTAKOULUN pöytäkirjassa VKO/4 27.1.1993.
Kokous pidettiin pääministerin virka-asunnossa kesärannassa 27.1.1993 klo 17-19.
Pöytäkirjan mukaan esillä oli kolme asiaa, joista ensimmäinen siteerattuna:

"1 Pääministeri Aho

EY-neuvottelutavoitteet

Asiantuntija: avs Sundbäck

1. Keskusteltiin Suomen avauslausunnosta alkavissa EY-neuvotteluissa ja alustavasti myös kaikkiaan 29 neuvottelualueesta. Päätettiin merkitä käyty keskustelu tiedoksi.

2. Päätettiin, että EY-ministeriryhmä käy läpi puheenvuoron ja hioo Suomen neuvottelustrategiaa.

3. Päätettiin jakaa puheenvuoro ministereille kommentointia varten.

4. Päätettiin, että Salolainen ja Väyrynen käyvät yhdessä ao. sektoriministerin kanssa eduskunnan valiokunnissa selostamassa neuvottelutavoitteita ennen niiden lopullista viimeistelyä."

Kokouksessa olivat läsnä pääministeri Aho, ministerit Väyrynen, Pokka, Pekkarinen, Viinanen, Uosukainen, Isohookana-Asunmaa, Pura, Norrback, Salolainen, Huuhtanen, Kanerva, Pietikäinen ja Rusanen. Mukana olivat myös oikeuskansleri Aalto, valtiosihteeri Relander, ryhmänjohtajat Kääriäinen ja Sasi sekä tiedotuspäällikkö Holopainen ja erityisavustajat Rehn (siht.),
Härmälä ja Hiltunen. Asiantuntijana oli alivaltiosihteeri Veli Sundbäck.

Avauspuhe hyväksyttiin todella kevyesti!

Hallituksen iltakoulun sanotaan syntyneen prof. Cajanderin ollessa pääministerinä 1937-1939. Iltakoulu on epävirallinen. Se ei ole hallituksen
istunto siinä mielessä, että sen toiminnot olisi säädelty tai että siinä tehtäisiin oikeudellisesti sitovia päätöksiä!

Salolaisen puhe oli perustuslain vastainen. Samaten puheen hyväksyminen iltakoulussa ohitti perustuslain ja eduskunnan.
Miksi oikeuskansleri Aalto ei puuttunut asiaan, vaikka kysymyksessä oli hallitusmuodon vastainen asia?

Iltakoulun pöytäkirja innoitti pyytämään EY-ministeriryhmän kokouksen pöytäkirjoja iltakoulun kokouksen ajoilta.

EY-neuvottelujen valmisteluun kuuluu EY-ministeriryhmän luottamuksellisten kokouksien luottamuksellisia pöytäkirjoja ja niiden
ohessa olleita luottamuksellisia muistioita, yksi peräti merkinnällä "EI JULKISUUTEEN"!
Paperit olivat edellisellä viikolla vuotaneet ulkoasiainministeriöstä. Paperien sisältö on merkittävin sitten salaisen pöytäkirjan 16/93 21.12.1993 saamisen!

Nämä muistiot ovat yhteydessä salaiseen muistioon 1075/93!

Muistiot käsittelevät kaikkiaan 29 neuvotteluaihetta, siis neuvottelutavoitteiden saavuttamista. Yhtenä tavoitteena oli Talous- ja rahaliiton hyväksyminen (EY-neuvottelujen käynnistämisen ehto).

Vaikka näiden samoja asioita käsittelevien muistioiden laatimisen välinen aika on lyhyt (ennen iltakoulua 18.1.93 ja avauslausunnon jälkeen 8.2.93), ovat sisällön teksti ja sen muutokset merkittävät! Erot siteerattuina
seuraavassa. Muistion 18.1.93 kohdassa 23 on mielenkiintoista asiaa tarkoitettuna hallituksen iltakoulun hyväksyttäväksi, siteeraukset
kansilehdestä ja sisäsivulta:

"ULKOASIAINMINISTERIÖ 18.1.1993

Luottamuksellinen


JÄSENYYSNEUVOTTELUJEN AIHEET JA TAVOITTEET; tilanne 18.1.1993"

"23. Talous- ja rahapolitiikka

Kanta talous- ja rahaunioniin on esitetty strategiapaperissa, jota on tarkoitus vielä tarkentaa.

Talous- ja rahapolitiikan osalta Suomella ei ole varsinaisia neuvottelutavoitteita. Tarvittavat toimenpiteet liittyvät siihen, että talouspolitiikalla ja lainsäädännön sopeuttamisella varmistetaan, että Suomi voi olla mukana talous- ja rahaunionin eri vaiheissa ja erityisesti siinä maaryhmässä, joka ensimmäisenä siirtyy talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.
Neuvottelujen yhteydessä selvitetään, miten Maastrichtin sopimuksen EMU:a koskevia kriteereitä sovelletaan Suomen tapauksessa."

Tässä iltakoulun "hyväksymässä" muistiossa on siis kaksi merkittävää seikkaa:

1. Lainsäädännön sopeuttaminen EMU:uun menon vuoksi. Tätä ei koskaan toteutettu!
2. Suomi ilmoitti neuvottelujen käynnistämisen ehdon, vieläpä niin, että ensimmäisten maiden joukossa. Aivan kuten Reijo Kemppinen asian kirjassaan ilmaisi!

Huomasiko kukaan iltakoulussa 27.1.1993 mukana ollut, mitä Salolaisen avaustekstiin sisältyi?

Oikeuskansleri Aaltokaan ei huomannut, että
iltakoulu "päätöksellään" ohitti eduskunnan ja
perustuslainsäätämisjärjestyksen. Tämä oli ensimmäinen hallituksen poliittinen päätös hallitusmuotoon merkitystä markasta luopumiseksi.

Toisen muistion, joka on tehty vasta avausneuvottelujen jälkeen, alkusivun asiat ovat jo paljon kertovia;

Suomi hyväksyy yhteisön ja unionin säännöstöt ja velvoitteet.
Myös muistion kohta 23. eroaa merkittävästi!

Elikä:

"ULKOASIAINMINISTERIÖ MUISTIO LUOTTAMUKSELLINEN
Veli Sundbäck 8.2.1993 EI JULKISUUTEEN

Sivu 2 "NEUVOTTELUALUEET JA SUOMEN YKSITYISKOHTAISET TAVOITTEET

Tässä esitetään tiivistelmä Suomen tällä hetkellä määritellyistä alustavista neuvottelutavoitteista sen aiheluettelon mukaisessa järjestyksessä, jonka EY on laatinut jäsenyysneuvotteluja varten.
Tiivistelmä on laadittu EY-koneistossa tapahtuneen hyvin laaja-alaisen valmistelun pohjalta.

Tavoitteita tullaan tarpeen mukaan kehittämään, täsmentämään ja muokkaamaan neuvottelujen kestäessä.

Kohdat 1-14 ovat kokonaan tai suurelta osin ETA:n kattavia. Kohdat 15-22 ovat EY-politiikan nykyisiä alueita, jotka ovat ETA:n ulkopuolella ja
kohdat 23-26 Maastrichtin sopimukseen sisältyviä uusia alueita. Kohdat 27- 29 ovat sisällöltään yleisiä. Eräät kysymykset on syytä tuoda itsenäisinä kokonaisuuksina neuvotteluihin: mm. TEL ja turve."

Tarkemmin kohta 23, sivu 6:

"23. Talous- ja rahapolitiikka

Hallitus pyrkii talouspolitiikallaan määrätietoisesti tilanteeseen, jossa edellytykset EMU:n kolmanteen vaiheeseen siirtymiseen ensimmäisessä ryhmässä täyttyvät.

Suomi on kiinnostunut osallistumaan keskusteluun siitä, millainen rooli kansalaisilla tulo- ja finanssipoliittisilla toimilla tai mahdollisilla
yhteisötason toimilla voisi olla esimerkiksi suhdannevaihtelujen tasaajina."

Merkittävää on, ettei tässä ole enää lain sopeuttamisesta mainintaa tai muistutusta. Olisikohan niin, että EY katsoi Suomen parlamentin jo tuolloin, siis ennen avauspuhetta, hyväksyneen markkaa koskeneen O-artiklan
määräämän lainmuutoksen. Joka tapauksessa niin hallituksen iltakoulussa kuin EU-ministeriryhmässä ohitettiin eduskunta ja perustuslain säätämisjärjestys.

Maaliskuussa 2001 tapahtuneesta Sveitsin kansanäänestyksen tuloksesta seurasi, ettei Sveitsi päässyt avausneuvotteluihin!
Perustuslain kanssa ristiriidassa olevasta asiasta pitää siis päättää jo ennen neuvotteluja! Jo keväällä 1992 liittymissopimusta jätettäessä olisi pitänyt hakea eduskunnasta 5/6 enemmistö sille, oltaisiinko markasta valmiita luopumaan.

EMU oli Suomelle määrätietoinen tavoite, kuten muistiot kertovat - ei suinkaan epämääräinen ja kovinkaan kaukainen asia. Hinku oli niin kova,
että ryhdyttävä EMU- ja perustuslaki-kikkailuun!

Tähän huijaukseen pitää EMU-sotkussa puuttua, sillä tämä todistaa, että kaikki oli tietoisesti junailtua.


SALAINEN MUISTIO 1075

Salainen muistio 1075/93 liittyy SALAISEEN PÖYTÄKIRJAAN 16/93 20.12.1993.

UaM:n lausunnossa KHO:lle HELT001-5 15.2.2000 määrättiin salaiseksi myös liitemuistio 1075.

Salainen muistio on seuraus muistiosta, joka EY ministerikokouksen pöytäkirjassa todettiin TYÖPAPERIKSI, jota täydennetään neuvottelujen
edetessä. Työpaperia käytetään soveltuvin osin informoitaessa eduskuntaa ja tiedotusvälineitä.

Ensimmäinen työpaperi on strategiapaperi (EY-ministeriryhmän kokouksessa11.1.1993 esitetty).

Toinen työpaperi on siis tämä:

"ULKOASIAINMINISTERIÖ 18.1.1993
Luottamuksellinen

JÄSENYYSNEUVOTTELUJEN AIHEET JA TAVOITTEET; tilanne 18.1.1993

23. Talous- ja rahapolitiikka"



Kolmas työpaperi on puolestaan tämä:

"ULKOASIAINMINISTERIÖ MUISTIO LUOTTAMUKSELLINEN
Veli Sundbäck
8.2.1993 EI JULKISUUTEEN


"NEUVOTTELUTAVOITTEET JA SUOMEN YKSITYISKOHTAISET TAVOITTEET"

"23. Talous- ja rahapolitiikka"



Viimeinen työpaperi EMU:n osalta - Salaisen työpaperi - MUISTIO 1075:

"ULKOASIAINMINISTERIÖ MUISTIO N:O 1075 LUOTTAMUKSELLINEN
Veli Sundbäck 19.12.1993

LUONNOS KÄSITELTÄVÄKSI EU- MINISTERIRYHMÄN KOKOUKSESSA 20.12"

Kohta 6:

"6. TALOUS- JA RAHALIITTO

Sijaiskokouksessa ja sitä edeltävissä valmisteluissa todettu ongelmattomaksi. EU:n ehdottama valuuttakurssimekanismia koskeva yhteinen julistus Suomen (samoin kuin muiden hakijamaiden) hyväksyttävissä.

EHDOTUS:
SUOMI ILMOITAA LUVUN (23) OLEVAN SULJETTAVISSA"



"Suomi on vahvistanut hyväksyvänsä talous- ja rahaliittoa koskevat Maastrichtin sopimuksen määräykset. Suomi on todennut valmiutensa tämän
luvun sulkemiseen."

Kommentti:

Milloin valmius ongelmattomuuteen oli todettu, koska eduskunta ei ollut saanut esitystä markan poistamiseksi hallitusmuodosta?

Salaiseksi määrätyn kokouspöytäkirjan 6 §:n muistutusvirke tehtiin palvelemaan harhautustarkoitusta. Esitystä ei eduskunnalle koskaan annettu!



Seuraavat, aikaisemmin julkisuuteen päässeet, pöytäkirjat kertovat, ettei salaaminen ollut maantapa, vaikkakin vielä keväällä 1999 seuraavatkin asiakirjat oli Ulkoministeriössä päätetty pitää salaisina:

EY-Ministeriryhmän kokous 1/93 11.1.1993.

Sisältö pääpiirteittäin:
1. Avauslausunnon luonnokseen (11.1.1993) on ryhmän jäsenillä mahdollisuus tehdä huomioita. Luonnos pyritään saamaan valmiiksi seuraavaan kokoukseen 21.1.1993 ja käsitellään sen jälkeen iltakoulussa tai koko hallituksen neuvottelussa.
2. Vaihtoehdot tavoista informoida eduskuntaa tavoitteista ja neuvottelujen kulusta:
-EUAV:lle suullinen info avauslausunnosta ja neuvottelutavoitteista neuvottelujen avausta edeltävällä viikolla.
-avauslausunto kansanedustajille avausaamuna (1.2.1993).
-kansanedustajille kuulemistilaisuus helmikuussa tavoitteista.
-eduskuntaryhmille ja valiokunnille kuuleminen
3. Integraatiotiedotus ryhmälle jaetun muistion pohjalta.


JULKISUUTEEN SOVELTUVIN OSIN

EY-Ministeriryhmän kokous 2/93 21.1.1993:

Sitaatti kohdasta 4:
"Todettiin, että neuvottelutavoitteita esittelevät muistiot ovat jaostojen työpapereita, joihin tehdään muutoksia ministeriryhmässä käytyjen keskustelujen pohjalta.
Muistioita käytetään soveltuvin osin hyväksi selostettaessa eduskunnalle ja julkisuudessa Suomen tavoitteita sekä käsiteltäessä asioita neuvotteluissa.
Muistio valmistetaan jokaisesta neuvotteluaiheesta. Prosessin edetessä valmistelujaostot muokkaavat muistioita yksityiskohtaisemmiksi."

Sitaatti kohdasta 5:
"Virkamiestason EY-neuvotteluryhmässä laadittua luonnosta neuvottelujen avajaislausunnoksi ei käsitelty, vaan todettiin, että lausunnon pitäjä luonnostelee tekstin."

Ministeriryhmän kokous 3/93 26.1.1993

"1. Todettiin, että ministeri Salolainen, joka pitää Suomen avajaislausunnon 1.2., vastaa tekstin viimeistelystä. Sovittiin, että lausuntoon otetaan kohtia ulkoasiainministerin ulkopolitiikkaa koskeneesta Kööpenhaminan puheesta sekä kohdat ympäristön suojelusta ja työllisyydestä.
EMUa käsittelevää osuutta muokataan.

Luonnos käsitellään hallituksen iltakoulussa.

2. Sovittiin, miten eduskuntaa informoidaan avajaislausunnosta.

Neuvottelutavoitteita koskevasta informoinnista päätettiin, että eduskunnalle lähetetään kirje, jossa valiokunnille tarjotaan mahdollisuus
kuulla ministereitä."



Ministeriryhmän kokous 4/93 10.2.1993:

"3. Todettiin, että näkemykset, joita eduskunnan valiokunnat tulevat esittämään neuvottelutavoitteita koskevissa ministerien kuulemisissa, otetaan huomioon tavoitteita edelleen työstettäessä., että Suomen
neuvottelutavoitteista laadittu tiivistelmä (8.2.1993) on luonteeltaan työpaperi, jota voidaan käyttää mm. selostettaessa kotimaassa tavoitteita."

Suoria siteerauksia em. tiivistelmästä (Veli Sundbäckin laatima muistio 8.2.1993, Ei julkisuuteen):

"Pyrimme sellaisiin liittymisehtoihin, jotka turvaavat meille tasavertaisen aseman yhteisön jäsenenä. Tulee turvata, että yhteisön
asettamat päämäärät voivat toteutua myös Suomessa, joka eräissä suhteissa on erilainen maa kuin mikään yhteisön nykyisistä jäsenmaista. Tämä
edellyttää, että yhteisön sääntöjä sovellettaessa ja kehitettäessä otetaan huomioon erityisolosuhteemme, mikä merkitsee nykyisten määräysten mukauttamista ja täydentämistä.

On vaadittu, että Suomen tuli pyrkiä saamaan itselleen "Tanskan ratkaisu".
Suomi tähtää kuitenkin sellaisiin liittymisehtoihin, jotka on määritelty omalta kansalliselta pohjaltamme. Haemme suomalaista ratkaisua suomalaisiin erityisolosuhteisiin.

Yhteisön jäsenmaat ovat todenneet unionin muodostuvan itsenäisistä ja suvereeneista valtioista, jotka vapaaehtoisesti ovat päättäneet yhdessä käyttää toimivaltaansa eräillä toimialueilla.

Suomi itsenäisenä ja täysivaltaisena valtiona voi parhaiten ajaa kansallista etuaan yhteisön jäsenenä."

Yllämainittuja siis käytettiin soveltuvin osin informoitaessa eduskuntaa ja tiedotusvälineitä!



LISÄÄ PÖYTÄKIRJOJA: - EMU:STA EI EDES NEUVOTELTU!


Euroopan yhdentymisen kronologia, sivu 27 kertoo:

"9.11. 4. ministeritason kokous Brysselissä

Neuvottelut käydään vastedes unionisopimuksen(voimaan 1.11.1994) O-artiklan pohjalta, jolloin neuvotteluissa tulevat uusina kohtina talous- ja rahapolitiikka, ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä sisä- ja oikeusasiat."

Tämä teksti innoitti pyytämään lisää pöytäkirjoja, nyt siis salaisen kokouksen edeltä. Tarkoituksena oli tarkastella, miten neuvoteltiin asioista, jotka edellyttivät jäsenmaaksi haluavan maan parlamentissa käsittelyä perustuslainsäätämisjärjestyksen edellyttämällä tavalla. Juonen kuviona, kun näitä pöytäkirjoja jo maaliskuussa 2001 pyydettiin, oli se, että pyydetään pöytäkirjat ensin ja sitten pyydetään samoja pöytäkirjoja tarkemmin eritellen, jolloin ne julistettaisiin salaisiksi.
Tämän jälkeen ne esiteltäisiin tiedotusvälineille. Tuomioja ehti kuitenkin
sitä ennen kävelemään KHO:n päätöksen yli.

Nämä ulkoministeriön EY/EU-ministeriryhmän pöytäkirjat 11-15/1993 ovat merkittäviä. Ensinnäkin ne osoittavat, että ministeriryhmän kokousasioissa olivat vain ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä sisä- ja oikeusasiat. Talous- ja rahapolitiikka (EMU) ei ollut neuvottelujen aiheena.
Vain pöytäkirjat 13 ja 15/1993 kertovat O-artiklan mukaisista kohdista seuraavasti:

"ULKOASIAINMINISTERIÖ PÖYTÄKIRJA 13/93
KH/tt 1.11.1993
LUOTTAMUKSELLINEN

EY-MINISTERIRYHMÄN KOKOUS 1.11.1993


Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tullessa työohjelmaan Suomi esittää kantansa aiheeseen - todeten mm. sen ongelmattomuuden neuvotteluissa -
jonka jälkeen pyritään siihen, että ao. neuvotteluluku yhdessä todettaisiin
hoidetuksi. Ministerikokouksessa 9.11. esitettäväksi tarkoitettu lausunto, jossa toistetaan jo esitetyt kannat ja säilytetään Suomen liikkumatila, jaetaan ministeriryhmän jäsenten tutkittavaksi.

Sisä- ja oikeusasioiden tullessa työohjelmaan Suomi esittää alustavan arvion aiheen ongelmattomuudesta ja toteaa ottavansa sektoriin lopullisesti kantaa perehdyttyään tarkemmin ko. säännöstöön."

Toinen näistä kertova pöytäkirja on varustettu erikoisella leimalla: "KIRJAAMATTA ARKISTOON":


"ULKOASIAINMINISTERIÖ PÖYTÄKIRJA 15/93 KH/tt 7.12.1993
LUOTTAMUKSELLINEN
KIRJAAMATTA ARKISTOON


EU-MINISTERIRYHMÄN KOKOUS 3.12.1993


3. Keskusteltiin ajankohtaisesta tilanteesta jäsenyysneuvotteluissa, erityisesti maatalouden, alue- ja rakennepolitiikan, ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä sisä- ja oikeusasioiden osalta."


EMU:sta ei siis ole ollenkaan mainintaa missään pöytäkirjassa. Ne eivät tulleet työohjelmaan, koska ministeri Salosen antama lupaus avauspuheenvuorossa 1.2. 1993 riitti Suomen neuvotteluiksi ja poliittiseksi päätökseksi markasta luopumiseksi. Tämä lupaus oli
liittymissopimusneuvottelujen aloittamisen ehto. Salaisessa pöytäkirjassa 16/1993 20.12.1993 neuvottelut asiasta, josta ei ollenkaan neuvoteltu ilmoitettiin päätettäväksi. Ilmoitus EMU- neuvottelujen päättämisestä oli siis merkityksetön. Näin kuitenkin tehtiin vain siinä tarkoituksessa, että voitiin lukea EMU-varaumaan viittaava teksti, jolla harhautus tehtäisiin!

Jälkeenpäin kävi ilmi virkamieskokouksista touko-kesäkuulta 1993, ettei Suomi edes keskustele neuvotteluissa EMU:sta!!

Siinä siis Suomen EMU-neuvottelut!!!!

--

PERUSTUSLAKI 2000:n taustaa

Lähde 1: Suomen uuden perustuslain luonnos MTV:n nettiuutiset 10.2.1997.

Lähde 2: Helsingin Sanomat 28.6.1997 sivu A8:

”Suomen rahasta kaksi ehdotusta

Perustuslakikomitea on tehnyt kaksi vaihtoehtoista esitystä pykälästä, jossa nykyään sanotaan, että Suomen rahayksikkö on markka. Toisen esityksen mukaan raha on edelleen markka, toisen mukaan ”Suomessa käytössä olevasta rahayksiköstä päätetään lailla”.

Komitea on näin välttynyt ottamasta kantaa Suomen jäsenyyteen Euroopan rahaliitossa.”

Uutta perustuslakia laadittaessa on perustuslakivaliokunnassa ollut mukana
sinivalkoista väriä. Uudessa perustuslaissa ei ole valuuttapykälää.
Kumpikaan komitean vaihtoehto ei toteutunut. Lakiluonnoksessa helmikuussa 1997 ollut valuuttapykälä 91, "Suomessa käytössä olevasta rahayksiköstä päätetään lailla", hautautui, kun nykyinen 88 § ängettiin entisen 88 §:n tilalle ja tekstejä vieritettiin siten, että 90 §:n teksti siirrettiin luonnoksen 91 §:n tekstiksi. 92 § on edelleen sama kuin luonnoksessakin.

Tästä seurasi, ettei eduskunta uutta perustuslakia hyväksyessään säätänyt
lakia, jolla Suomen rahayksiköksi säädettäisiin joku muu kuin Markka!


Lakia markan hävittämiseksi ei todellakaan ole olemassa.

Jokaisen Suomen kansalaisen velvollisuus on vaatia uudelta eduskunnalta asian selvittämistä.

Kansanedustaja, joka ei puutu asiaan, syyllistyy valtiopetoksen jatkamiseen!

edelliseen aiheeseen Antti Kuosmasen tuhotusta kirjasta. Olen pahoillani, että tähän tuli pitkähkö alustus ennen lainausta.

Oliko EU-budjettiin liittyen neuvottelukysymyksiä?

Seuraavasta lainauksesta selviää.
Jokainen miettiköön, mitä suomalaiset neuvottelivat!

Suomi joutui maksamaan myös Iso-Britannialle eräitä maksuja!

Miksi media ei puutu asiaan?
Sattuneista syistä tiedän, että MOTin toimittaja Olli Ainola on mielessään ihmetellyt asiaa.


Miksi suomalaiset maksavat kiltisti kaiken mitä sovitaan!


Suora lainaus Antti Kuosmasen tuhotusta kirjasta, sivu 194:

" 31.2. Neuvottelukysymykset - olisiko niitä?

Rahoitus- ja budjettikysymyksiä koskevat neuvottelut sovittiin neuvottelujen kulkua koskevissa keskusteluissa otettaviksi esille vasta loppuvaiheessa. Acquis'n tutkinta oli saatu tehdyksi jo toukokuussa 1993. Selventäviä keskusteluja käytiin muutama kierros marraskuusta 1993 helmikuulle 1994.

Perustavanlaatuinen mahdollinen neuvottelukysymys oli, pitäisikö vaatia poikkeuksia tai siirtymäjärjestyjä EY:n budjettiin ja/tai muihin rahoitusmekanismeihin suoritettaviin maksuihin. Pysyvien poikkeusten vaatimista ei Suomessa koskaan edes harkittu. Oli ainakin kaksi hyvää syytä, miksi se olisikin ollut erityisen epäviisasta. Ensimmäinen oli poliittis-tunneperäinen. Ison-Britannian pääministeri Margaret Thatcher oli 1980-luvulla runnannut Isolle-Britannialle pysyväisluonteisen maksupalautuksen, jonka suuruus oli jäsenyysneuvottelujen aikaan noin kaksi miljardia ECUa vuodessa. Rautarouva ajoi vaatimuksensa läpi sillä perusteella, että Iso-Britannia oli poikkeuksellisen suuri nettomaksaja, koska se ei maataloutensa pienuuden takia hyötynyt maataloustuista samassa suhteessa kuin muut jäsenmaat. Muut jäsenmaat suostuivat vasta erittäin kovan ja katkeran taistelun jälkeen Thatcherin vaatimukseen, ja siitä oli jäänyt pysyviä arpia sieluun monille. Samaa yrittänyt hakijamaa olisi siinä epäonnistunut ja vieläpä vaarantanut koko jäsenyyshankkeensa.

Toinen syy oli - kaikista laskelmiin liittyvistä epävarmuustekijöistä huolimatta - jo varsin varhain tehty havainto, että Suomi ei tulisi olemaan suuri nettomaksaja, ja saattaisi ainakin jäsenyyden alkuvaiheessa olla jopa nettosaaja. Se oli sinänsä tyydyttävää, mutta antoi lisäksi aiheen olla elämöimättä maksukysymyksillä. Eräiden vanhojen jäsenmaiden näkökulmasta näet ainoa positiivinen tekijä koko laajentumiskierroksessa oli toive uusista nettomaksajista, jotka rahoittaisivat niiden talouden kehitystä alue- ja rakennepolitiikan, EY:n koheesiorahaston ja muiden yhteisöpolitiikan lohkojen kautta. Suomen matala profiili kannatti: mahdollisesta nettosaaja-asemasta ei tullut rasitetta, vaikka siihen muutaman kerran viitattiin.

Koska oli oletettavissa, että Suomi ei jäsenyyden alusta lähtien pystyisi täysimittaisesti hyötymään kaikesta yhteisöpolitiikasta, harkittiin, olisiko vaadittava jäsenyyden alkuvuosiksi maksujen porrastamista alaspäin. Tällaista vaatimusta ei kuitenkaan koskaan esitetty. Kuten aikaisemmin kävi ilmi, maatalousneuvottelujen yhteydessä tämäntyyppinen etu kuitenkin saatiin sitä kautta, että EY:n budjetista sovittiin maksettavaksi korvausta maatalouspolitiikan tukijärjestelmien käyttöönotossa väistämättä syntyvän viiveen ja kertarysäyksellä tapahtuvan hintasopeutuksen takia. Maatalouteen liittyvästä alkuperästä huolimatta kyseiset varat muodostuivat yleiseksi budjettirahoitukseksi, ja sen mukaisesti laadittiin myös liittymisasiakirjan asianomaiset määräykset.

Ruotsista oli tulossa EU:n suurin nettomaksaja kansantuloon suhteutettuna, ja siksi se päätti lähteä hakemaan tällaista määräaikaista "jäsenmaksualennusta". Se lopulta saikin alennusta, vaikka EU:n neuvottelijat suomalaisillekin tällaista vaatimusta epävirallisesti kauhistelivat juuri edellä mainituista syistä. Ruotsalaisillekin se onnistui vain osana maatalouteen liittyvää kompensaatiota. Ruotsille maataloushintojen sopeutus ei ollut mikään ongelma, joten se saattoi luonnehtia saamaansa etua puhtaaksi budjettirahoitukseksi. Myös Itävalta teki vastaavan tyyppisen esityksen aivan neuvottelujensa loppuvaiheessa, mikä ei ollut omiaan kasvattamaan sen suosiota EU:ssa, jossa ihmeteltiin, miksei tällaisia vaatimuksia esitetty puoli vuotta aikaisemmin vaan vasta aivan loppumetreillä.

Suomella oli riittämiin suurempia ongelmia pöydälle pantavaksi. Niinpä Suomi ei esittänytkään jäsenyysneuvotteluissa mitään EY:n budjetin rahoitukseen liittyviä vaatimuksia. Selventävissä keskusteluissa olivat esillä ensi sijassa laskentamenetelmät, jotta tulo- ja menolaskelmat tehtäisiin samalta perustalta. "

voi tarkkailla näistä paikoista
http://www.vm.fi/vm/liston/page.lsp?r=6567&l=fi
http://www.eurooppa-tiedotus.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=8819
http://europa.eu.int/comm/budget/agenda2000/reports_en.htm
http://www.vm.fi/tiedostot/pdf/fi/15685.pdf

Satakunnan mies kirjoitti:

edelliseen aiheeseen Antti Kuosmasen tuhotusta kirjasta. Olen pahoillani, että tähän tuli pitkähkö alustus ennen lainausta.

Oliko EU-budjettiin liittyen neuvottelukysymyksiä?

Seuraavasta lainauksesta selviää.
Jokainen miettiköön, mitä suomalaiset neuvottelivat!

Suomi joutui maksamaan myös Iso-Britannialle eräitä maksuja!

Miksi media ei puutu asiaan?
Sattuneista syistä tiedän, että MOTin toimittaja Olli Ainola on mielessään ihmetellyt asiaa.


Miksi suomalaiset maksavat kiltisti kaiken mitä sovitaan!


Suora lainaus Antti Kuosmasen tuhotusta kirjasta, sivu 194:

" 31.2. Neuvottelukysymykset - olisiko niitä?

Rahoitus- ja budjettikysymyksiä koskevat neuvottelut sovittiin neuvottelujen kulkua koskevissa keskusteluissa otettaviksi esille vasta loppuvaiheessa. Acquis'n tutkinta oli saatu tehdyksi jo toukokuussa 1993. Selventäviä keskusteluja käytiin muutama kierros marraskuusta 1993 helmikuulle 1994.

Perustavanlaatuinen mahdollinen neuvottelukysymys oli, pitäisikö vaatia poikkeuksia tai siirtymäjärjestyjä EY:n budjettiin ja/tai muihin rahoitusmekanismeihin suoritettaviin maksuihin. Pysyvien poikkeusten vaatimista ei Suomessa koskaan edes harkittu. Oli ainakin kaksi hyvää syytä, miksi se olisikin ollut erityisen epäviisasta. Ensimmäinen oli poliittis-tunneperäinen. Ison-Britannian pääministeri Margaret Thatcher oli 1980-luvulla runnannut Isolle-Britannialle pysyväisluonteisen maksupalautuksen, jonka suuruus oli jäsenyysneuvottelujen aikaan noin kaksi miljardia ECUa vuodessa. Rautarouva ajoi vaatimuksensa läpi sillä perusteella, että Iso-Britannia oli poikkeuksellisen suuri nettomaksaja, koska se ei maataloutensa pienuuden takia hyötynyt maataloustuista samassa suhteessa kuin muut jäsenmaat. Muut jäsenmaat suostuivat vasta erittäin kovan ja katkeran taistelun jälkeen Thatcherin vaatimukseen, ja siitä oli jäänyt pysyviä arpia sieluun monille. Samaa yrittänyt hakijamaa olisi siinä epäonnistunut ja vieläpä vaarantanut koko jäsenyyshankkeensa.

Toinen syy oli - kaikista laskelmiin liittyvistä epävarmuustekijöistä huolimatta - jo varsin varhain tehty havainto, että Suomi ei tulisi olemaan suuri nettomaksaja, ja saattaisi ainakin jäsenyyden alkuvaiheessa olla jopa nettosaaja. Se oli sinänsä tyydyttävää, mutta antoi lisäksi aiheen olla elämöimättä maksukysymyksillä. Eräiden vanhojen jäsenmaiden näkökulmasta näet ainoa positiivinen tekijä koko laajentumiskierroksessa oli toive uusista nettomaksajista, jotka rahoittaisivat niiden talouden kehitystä alue- ja rakennepolitiikan, EY:n koheesiorahaston ja muiden yhteisöpolitiikan lohkojen kautta. Suomen matala profiili kannatti: mahdollisesta nettosaaja-asemasta ei tullut rasitetta, vaikka siihen muutaman kerran viitattiin.

Koska oli oletettavissa, että Suomi ei jäsenyyden alusta lähtien pystyisi täysimittaisesti hyötymään kaikesta yhteisöpolitiikasta, harkittiin, olisiko vaadittava jäsenyyden alkuvuosiksi maksujen porrastamista alaspäin. Tällaista vaatimusta ei kuitenkaan koskaan esitetty. Kuten aikaisemmin kävi ilmi, maatalousneuvottelujen yhteydessä tämäntyyppinen etu kuitenkin saatiin sitä kautta, että EY:n budjetista sovittiin maksettavaksi korvausta maatalouspolitiikan tukijärjestelmien käyttöönotossa väistämättä syntyvän viiveen ja kertarysäyksellä tapahtuvan hintasopeutuksen takia. Maatalouteen liittyvästä alkuperästä huolimatta kyseiset varat muodostuivat yleiseksi budjettirahoitukseksi, ja sen mukaisesti laadittiin myös liittymisasiakirjan asianomaiset määräykset.

Ruotsista oli tulossa EU:n suurin nettomaksaja kansantuloon suhteutettuna, ja siksi se päätti lähteä hakemaan tällaista määräaikaista "jäsenmaksualennusta". Se lopulta saikin alennusta, vaikka EU:n neuvottelijat suomalaisillekin tällaista vaatimusta epävirallisesti kauhistelivat juuri edellä mainituista syistä. Ruotsalaisillekin se onnistui vain osana maatalouteen liittyvää kompensaatiota. Ruotsille maataloushintojen sopeutus ei ollut mikään ongelma, joten se saattoi luonnehtia saamaansa etua puhtaaksi budjettirahoitukseksi. Myös Itävalta teki vastaavan tyyppisen esityksen aivan neuvottelujensa loppuvaiheessa, mikä ei ollut omiaan kasvattamaan sen suosiota EU:ssa, jossa ihmeteltiin, miksei tällaisia vaatimuksia esitetty puoli vuotta aikaisemmin vaan vasta aivan loppumetreillä.

Suomella oli riittämiin suurempia ongelmia pöydälle pantavaksi. Niinpä Suomi ei esittänytkään jäsenyysneuvotteluissa mitään EY:n budjetin rahoitukseen liittyviä vaatimuksia. Selventävissä keskusteluissa olivat esillä ensi sijassa laskentamenetelmät, jotta tulo- ja menolaskelmat tehtäisiin samalta perustalta. "

Lue lisää

Tämä keskustelusarja alkoi 9.3.03 x-filen kirjoituksella: ”Itsenäisyys joka meillä oli...”.
Aiheesta versoi ansiokas keskusteluketju monine yllättävine löytöineen kansamme lähihistoriasta. Haluan kiittää ”Satakunnanmiestä” perusteellisista - ja perustelluista puheenvuoroista.

Olemme kiitoksen velkaa myös Antti Kuosmaselle, että hän kirjasi muistiin ne tapahtumat joissa oli toiminut ja ollut mukana. Suomen tie EU-jäsenyyteen ei ollut niin yksiselitteisen suora kuin aikamme ihmisille on haluttu väittää…

Olen seurannut keskustelua ja minulle on vahvistunut käsitys, että tämän katajaisen kansan omat vallanpitäjät ovat toimineet julkeasti kansaansa vastaan – jopa ylimmät valtiomiehemme! Kenen etua he ovat ajaneet? Keneltä ovat käskynsä saaneet?

Kuka / ketkä/ mikä taho antoi määräyksen Kuosmasen kirjan tuhoamisesta ja miksi?

Kuinka suuri auktoriteetti/raha onkaan vastassa kun vaiennetaan kokonainen kansa/kansat?

Mutta: sitä ennen pitää kansalaisrohkeutta löytyä paljon ja muualtakin kuin Satakunnasta.
Asiat on selvitettävä ja syylliset saatettava vastuuseen. Olisi suurta raukkamaisuutta alistua vääryyden edessä…

Median on puututtava asiaan.

Jerry Falwell kirjoitti:

voi tarkkailla näistä paikoista
http://www.vm.fi/vm/liston/page.lsp?r=6567&l=fi
http://www.eurooppa-tiedotus.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=8819
http://europa.eu.int/comm/budget/agenda2000/reports_en.htm
http://www.vm.fi/tiedostot/pdf/fi/15685.pdf

Lue lisää

linkit. Kiitos vaan.

Merkittävää on, että Suomessa on valtion budjetin ulkopuolisia rahastoja EU-rahavirtoja varten.
Jokos luit tässä keskusteluketjussa olevat lainaukseni Kuosmasen kirjasta?

Jerry, Sinä kirjoitit yllä olevaan alustukseen kommentteja minulle otsikolla "Tolkkua"
(Kirjoittanut: Jerry Falwell, 30.3.2003 klo 19.03)

> -merkeillä aloitetut rivit on lainattu tekstistäni, joita kommentoit.
Kommentoin kommenttejasi => -merkein
--

>Ydinasia liittymislaissa HE 135 oli se, että se ei sisältänyt Esko Ahon
> EMU-varaumahuijauksen johdosta (ks. perustuslakivaliokunnan lausunto)
> EMUn III vaihetta.

Kyllä se siellä on tulevaisuuden asiana, osana perustamissopimusta jonka Suomi hyväksyi.
=>
Oli se osana, mutta siitä vaiettiin, ja juuri turvauduttiin eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan harhauttamiseen, ja siksi tuo tekaistu EMU-varauakin 20.12.1993 tehtiin, jotta hallituksen ei tarvitse antaa lakiesitystä markasta luopumiseksi; Sillä eduskunnasta ei olisi löytynyt tarvittavaa 5/6 enemmistöä.

>Mutta Lipponen äänestytti "historiallisessa EMU-äänestyksessä"
>eduskuntaa huhtikuussa 1998 hallituksen luottamuslauseäänestyksestä
>eikä hallitusmuodon muutosesityksestä.

Totta hiivatissa koska kyseessä oli luottamuslauseäänestys eikä lain
muutosesitys. VJ 36 § ja PeVL 18/1997 olisivat varmaan katsomisen
arvoisia. Eikä KK1413/2001 ihan arvoton ole.

=> Sanoilla "Totta hiivatissa koska..." myönnät ettei annettu lakiesitystä!
Kirjoittamallasi tekstillä
"VJ 36 § ja PeVL 18/1997 olisivat varmaan katsomisen arvoisia. Eikä KK1413/2001 ihan arvoton ole." ei ole mitään merkitystä, koska niiden premissit (perusteet) ovat väärät, sillä PeVL 16/1994 on se merkittävä lausunto, josta seurasi, että ulkoasianvaliokunnan mietintöön kirjoitettiin ponsi, jonka mukaan eduskunta luuli saavansa päätettäväkseen erillisen esityksen.

Olen lukenut PeVL 18/1997:n. Se tehtiin vasta kesäkussa 1997, kun Lipposen hallituksen EMU-selonteko 20.5.1997 puolestaan annettin eduskunnalle jo 15. 5.1997. Se antoi Itälän perustuslakivaliokunnan lausunnolle PeVL 18/97:lle selvät "ohjeet"!

Ei ole kuitenkaan mitään syytä tutkia Ahon hallituksen huijaamisen jälkeen legitimiteettiä (yleistä hyväksyntää) luonutta PeVL 18/1997, koska perushuijaukseen tarvittavat sanat kirjoitettiin Ahon aikaiseen perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 16/94. Tämän lausunnon sanat olivat niin tärkeät, että jos niitä ei olisi ollut, olisi Suomen EU-jäsenyys kaatunut Hallitusmuodon 72 §:n muutosesityksen kaatumiseen.
Tarvittavaa 5/6 enemmistöä ei olisi löytynyt!

>Hallitusmuotoa ei voida muuttaa hallituksen luottamuslauseäänestyksin
>vaan vaikeutetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, joka niin
>vuonna 1994 kuin vuonna 1998 olisi vaatinut 5/6
>kiireellisyysenemmistön.

Siitä vaan penkomaan Eduskunnan äänestystulosta esille. Taisi vaadittava
enemmistö tulla.
=> Ei tullut, sillä kansanedustajien määrällä ei ole mitään tekemistä tässä asiassa. Hallitusmuodon muutosesitys oli vaatinut 5/6 enemmistön. Ja jotta hallitusmuotoa voidaan muuttaa, pitää hallituksen antaa hallitusmuodon muutosesitys.
Luottamuslauseäänestys tiedonannosta taas vaatii vain yksinkertaisen enemmistön.
Pointti on siinä, että Lipposen hallitus äänestytti eduskuntaa tiedonannosta, eikä lakiesityksestä! Tämä on juuri se asia, johon oikeuskansleri ei puuttunut.
Aikaisemmin jo selvästi ilmaisinkin: luottamuslauseäänestyksellä ei muuteta perustuslakia!
Juuri tässä asiassa hallituksen lisäksi joutuu oikeuskanslerikin valtakunnanoikeuteen. Hän kirjoitti tehtyihin kanteluihin vastauksen:
"EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua."
Oikeuskansleri ei pitänyt väliä, hävitettiinkö markka hallitusmuodosta vaikeutetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä lakiesityksen perusteella vai vain hallituksen luottamuslauseäänestyksellä ilman lakia!


>Liittymissopimus tehtiin Euroopan unionin kanssa, ja unionin
>syventämissopimukset on tehty unionin kanssa.

Sinullahan on kopio sopimuksesta. Lue sieltä kuka sopi ja mitä.

=> Mistä tiedät, että mulla olisi kopioita?
Asiaan. Tämän asian premissit ovat väärät, täysin vailla oikeudellista pohjaa olevat.
Mikään sopimus, joka tehdään:
1 harhauttamalla ja huijaamalla,
2 oikeustoimikelvottoman toimijan kanssa,
ei ole lainvoimainen.

Laittomuudet on tutkittava ja tehdyt "sopimukset" on purettava laittomina. Virallisista asiakirjoista löytyy asianosaiset, joita vastaan nostettakoon syytteet maanpetoksellisesta toiminnasta.

>Luepa perustuslakivaliokunnan lausunto 7.10. 1994 ja HE 135 niin näet,
> millä ehdoin eduskunta liittymislain hyväksyi.

Jos tuon haluaa tietää pitää lukea varsinainen päätös.
=>
Se millä ehdoin eduskunta liittymislain hyväksyi, löytyy liittymislain yhteydessä olevasta Ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä. Eduskunta hyväksyi liittymislain täsmälleen ulkoasiainvaliokunnan ponnen mukaisesti, vaikka eduskunnassa tuli esiin muitakin ponsia.

>Suomen valtiollista suvereniteettiä ei ole itsenäisyyden aikana ennen
>vuotta 1994 luovutettu maan rajojen ulkopuolelle.

Tämä on jo melkein liian paksua jopa satakuntalaiseksi.
=> Neuvostoliiton kanssa tehdyt kauppasopimukset eivät olleet Suomen taloudellisen edun mukaisia, mutta valtiolliseen suvereniteettiin ne eivät puuttuneet.
Eli ei tyrkytetty
- ruplaa Suomen rahayksiköksi
- ei NL:n perutuslakia ohittamaan Suomen perustuslain
- ei velvoitettu osallistumista yhteiseen puolustukseen NL:n kanssa.

Maisa kirjoitti:

Tämä keskustelusarja alkoi 9.3.03 x-filen kirjoituksella: ”Itsenäisyys joka meillä oli...”.
Aiheesta versoi ansiokas keskusteluketju monine yllättävine löytöineen kansamme lähihistoriasta. Haluan kiittää ”Satakunnanmiestä” perusteellisista - ja perustelluista puheenvuoroista.

Olemme kiitoksen velkaa myös Antti Kuosmaselle, että hän kirjasi muistiin ne tapahtumat joissa oli toiminut ja ollut mukana. Suomen tie EU-jäsenyyteen ei ollut niin yksiselitteisen suora kuin aikamme ihmisille on haluttu väittää…

Olen seurannut keskustelua ja minulle on vahvistunut käsitys, että tämän katajaisen kansan omat vallanpitäjät ovat toimineet julkeasti kansaansa vastaan – jopa ylimmät valtiomiehemme! Kenen etua he ovat ajaneet? Keneltä ovat käskynsä saaneet?

Kuka / ketkä/ mikä taho antoi määräyksen Kuosmasen kirjan tuhoamisesta ja miksi?

Kuinka suuri auktoriteetti/raha onkaan vastassa kun vaiennetaan kokonainen kansa/kansat?

Mutta: sitä ennen pitää kansalaisrohkeutta löytyä paljon ja muualtakin kuin Satakunnasta.
Asiat on selvitettävä ja syylliset saatettava vastuuseen. Olisi suurta raukkamaisuutta alistua vääryyden edessä…

Median on puututtava asiaan.

Lue lisää

vapaasti käytettäväksi.

Pistäkää viestiä eteenpäin viidakkorummulla ja vastatkaa tämän alla olevaan kirjoitukseen SALAISIEN ASIAKIRJOJEN AVAINHENKILÖT.

Kyseiset henkilöt ovat valtaosin poimittuja kotisivun
www.satanen.com
painikkeen "Salaiset EU-asiakirjat" asiakirjoista.


Epäilevät Tuomaat käykööt lukemassa ko. kotisivulta kyseiseisten asiakirjojen sisällön ja kulun.
Vain viidakkorummulla kansan keskuudessa voimme "painostaa" mediaa ottamaan asia julkiseen keskusteluun, joka johtaa sotkun ja maanpetoksellisen toiminnan selvittämiseen.

Tässä:

SALAISIEN ASIAKIRJOJEN AVAINHENKILÖT


Suomen EU-ministeriryhmän SALAISET päätökset ovat pöytäkirjassa 16/93 20.12.1993.
Tuossa kokouksessa sivuutettiin Suomen eduskunta ja perustuslaki.

Tallenna ja pistä sana kiertämään! Tulosta paperille.

Asian selvittäminen ei ole myöhäistä, sillä maanpetos ei vanhene koskaan!


AVAINHENKILÖT JA TAUSTA:

Avainhenkilöitä salaisen pöytäkirjan selvittämiseen ovat komission nykyinen päätiedottaja Reijo Kemppinen Brysselistä, Päivi Luostarinen UaM:n EU-sihteeristöstä. Kemppinen antoi vinkin ko. kokouspöytäkirjan etsintään. Luostarinen puolestaan päästi julkisuuteen tietoja ko. pöytäkirjasta. Turkulainen Viljo Vuoristo pyysi 26.1.2000 kyseistä asiakirjaa, joka siihen saakka oli ollut vain luottamuksellinen.

KOKOUKSEN 16/93 AVAINHENKILÖT:

Kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen. Salaista muistiota 1075 kokouksessa esitteli virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck. Mukana olivat myös osastopäällikkö Antti Satuli, ylijohtaja Bo Göran Eriksson, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Marita Eerikäinen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, finanssineuvos Lasse Aarnio valtiovarainministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä ja sihteerinä Kare Halonen. Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina ops Laajava ja eav Huhtaniemi.

Pöytäkirjassa on maininta:
"JAKELU EU-ministeriryhmä, virkamiestason EU-neuvotteluryhmä, osp Laajava, arkisto"

Muistiota 1075 ei jaettu ulkopuolisille, sillä muistion perään on
kirjoitettu:
"TIEDOKSI:
Tasavallan Presidentti
JAKELU:
EU-ministeriryhmä
EU-neuvotteluvaltuuskunta
Arkisto"

Presidenttinä tuolloin oli Mauno Koivisto.

Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin allekirjoittivat Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000.

Onko pöytäkirjassa muiden valtioiden kantoja, johon he vetosivat salassapitopäätöksessään?

Mikä oli heidän todellinen perusteensa pöytäkirjan salassapitoa koskien?

Toimivatko he yksin?

Oliko salauspäätöstä tehtäessä mukana UaM:n EU-sihteeristön päällikkö, edellä mainittu Eikka Kosonen?

Informoivatko ulkoministeriön virkamiehet presidentti Ahtisaarta ja silloista ulkoministeri Tarja Halosta salaamispäätöstä tehdessään?
Entä pääministeri Paavo Lipposta?

Vanhan perustuslain (HM 33 §) mukaan presidentti johti ulkopolitiikkaa.

Ulkoministeriön virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin allekirjoittivat mielenkiintoisen lausunnon HELT001-5 15.2.2000 KHO:lle; julkistaminen saattaa heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä, lisäksi julkistaminen saattaa vaikeuttaa jäsenmaiksi haluavien maiden jäsenyysneuvotteluja.

Informoivatko Murto ja Favorin tuolloin lausuntoa KHOlle antaessaan Ahtisaarta, Halosta ja Lipposta.

Lausunnossa Murto ja Favorin kertoivat, että pöytäkirjan ohessa oleva liitemuistio 1075 on salainen.

Miksi he mainitsivat myös salattavasta muistiosta 1075, vaikkei sitä edes kysytty?

Pöytäkirja sisältää vain Suomen kansallisia päätöksiä, sillä ulkovallat mainitaan seuraavasti.

Kohta 3, ympäristö:
"Ministeri Pietikäinen katsoi, ettei ympäristöä koskevaa neuvottelulukua olisi suljettava vaan Suomen tulisi ajaa ratkaisuihin samanlaisia muutoksia kuin Ruotsi".

Kohta 4, alkoholimonopoli:
"- Ruotsin edellytetään suorittavan samanlaisen kirjeenvaihdon komission kanssa,"

Kohta 5:
"Todettiin, että Baltian vapaakaupan osalta Suomi voi ilmoittaa hyväksyvänsä EU:n ratkaisuehdotuksen."

Pöytäkirjassa ei siis ole ollenkaan ulkovaltasuhteisiin haitallisesti vaikuttavia asioita.

Salaamiseen on syynä liittovaltiokehitykseen johtavat Maastricht- aiheet.

1. Tekaistu EMU-varauma-muistutusvirke, jolla markka saatiin hävitettyä perustuslaista ilman lakia.

2. Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä EU:n uusilta jäsenmailta vaatima yhteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen (YUTP) julistus, joka velvoittaa yhteiseen puolustukseen.

3. Sisä- ja oikeusasiat sovittuina poliittisina ja institutionaalisina asioina, johtavat yhteiseen perustuslakiin.

Kaikki kolme ohittivat eduskunnan perustuslaillisen päätöksenteon.

Muistiossa on ulkovaltasuhteita koskevia asioita: Olemme Itävallan vankeja. Suomi yrittää pidättäytyä YUTP-julistuksen ulkopuolella. Mutta muistiota ei edes tiedetty kysyä! Pöytäkirjan julkipäästäminen oli kimurantti asia.

Heitettiinkö muistio tarkoituksella likoon verukkeeksi, jotta todellakin voidaan sanoa, että julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä?

Sitä kysyttäköön Murtolta ja Favorinilta.

Se, että julkistaminen saattaa heikentää jäsenmaiksi haluavien jäsenyysneuvotteluja, pitää paikkansa, kun kyseiset maat saavat kuulla millaisella huijauksella operaatio Suomessa hoidettiin!


KHO: PÖYTÄKIRJA ON SALASSA PIDETTÄVÄ

KHO vahvisti 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608. KHO otti kuitenkin myös substanssiin kantaa muuttamalla salassapitoargumentteja! Pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovatkin salassapidettävä 24 §:n 1 momentin ensimmäisen kohdan mukaan, eikä toisen kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli päättänyt salata asiapaperit. KHO:n mukaan kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken.

- Niinpä tietenkin, poliittisesta päätöksestä eduskunta sivuuttaen talous- ja rahaliitossa on kysymys! KHO:n päätöstä olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijä toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa.

Rautamaa, Koljonen ja Kanninen kuulivat ennen ratkaisun antamista pöytäkirjan luiskahtamisesta sekä myös sen, että KHO:n pitäisi antaa päätös, jolla pöytäkirja määrätään julkiseksi, ettei kenenkään koskaan tarvitse sanoa: KHO ryhtyi suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä henkilöitä. KHO:n tuomarit kuitenkin uskoivat, että kysymyksessä on vain bluffaus. KHO uskalsi siis muuttaa salassapitoargumentteja.

Koska salassapitoargumentit muuttuivat, Viljo Vuoristo halusi tarkistaa asian. Vedoten argumenttien muuttumiseen hän pyysi jälleen pöytäkirjaa. Niinpä Ulkoministeriön virkamiehet Jyrki Paloposki ja Martti Favorin allekirjoittivat 10.11. 2000 ilmoituksen HELD-364-49, että KHO:n päätöksen mukaan pöytäkirja on salassapidettävä.

Puhemies Riitta Uosukainen tietää asiasta. Hän sai kansanedustaja Sulo Aittoniemen tekemän KIRJALLISEN KYSYMYKSEN 496/2001 vp. Kysymys leimattiin saapuneeksi Valtioneuvostoon 10.4.2001. Ulkoministeri Erkki Tuomioja tutki pöytäkirjan ja liitemuistion salassapidettävyyttä ja totesi ministerin vastauksessa HELD2064-9, ettei salassapitoon ole enää aihetta.

Voiko ministerin vastaus kumota KHO:n ratkaisun?

Ulkoasiain ministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000 jälkeen ei ole tapahtunut mitään sellaista, johon vedoten pöytäkirja olisi voitu julkistaa. Ainoana syynä tietenkin on kiusallinen salaaminen, Suomihan teki peräti yhden julistuksen ja senkin avoimuudesta!

Käyttikö Tuomioja ministerin vastauksessaan sitä toimivaltaa, joka Tarja Halosella olisi 26.1.2000 ollut?

Tuomioja sekaantui mielenkiintoisesti asianosaiseksi ministerin vastauksellaan. Satakunnan Kansassa 10. ja 16.5. 2001 olleen haastattelun mukaan Tuomioja ei olisi kunnolla lukenut ko. pöytäkirjan salassapitoon liittyviä asioita.

Ensinnäkin haastattelusta käy ilmi, ettei Tuomioja huomannut seuraavia asioita: salassapitoon ryhtymisajankohtaa, KHO:n salassapitoargumenttien muuttamista (substanssi) eikä sitä, että asiaa oli useammankin kerran tarkastettu.

Toimittaja Maarit Raunio nimittäin kysyi Tuomiojalta:
-Eikö ole ristiriitaista, että viime syksynä KHO vahvisti ulkoministeriön päätöksen salassapidosta?

Tähän Tuomioja vastasi: - Korkein hallinto-oikeus ei ota substanssiin kantaa vaan siihen, onko ministeriö tehnyt toimivaltansa puitteissa aikanaan sen päätöksen.
Toimittaja jatkoi:
- Voiko asiakirjojen julkisuuslain 24 §:n 1. momentin 1. kohdan nojalla tehdä kaksi täysin vastakkaista päätöstä?

Tuomioja vastasi:
- No, on aikatekijä otettava huomioon. Aikanaan vuonna 1993 neuvottelujen ollessa kesken on varmasti ollut perusteita, että tämä on pidetty salassa. Silloinhan se salassapitopäätös on tehty. Sitä vain ei ole tullut tarkistettua sen jälkeen. Ei ole enää mitään perustetta olemassa.

Tuomioja ei siis tiennyt, tai ei ollut tietävinään, että pöytäkirjaa oli ryhdytty salaamaan vasta vuonna 2000, eikä sitäkään, että pöytäkirjaa oli tarkastettu:

- positiivisin tuloksin jo 1.12.1999 ja 20.1.2000

- negatiivisin tuloksin 21.1.2000 ja 26.1.2000 ja vieläpä KHO:n ratkaisun jälkeenkin 10.11.2000.

Herää kysymyksiä: Lukiko Tuomioja paperit todella huonosti?

Myös Keskustan puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen nahka on tällä salattujen orrella. Oikeusministeri Jäätteenmäki esitteli vuoden 1951 julkisuuslain asetuksen muutosta joulukuussa 1994. Julkisuulain asetusta muutettiin sillä perusteella, että neuvottelujen loppuvaiheesta on asiakirjoja, joiden julkisuutta pitää harkita. Asetus astui voimaan 1.1.1995 alkaen.


Siis mitä salattavaa Suomen EU-neuvottelujen loppuvaiheessa onkaan?

Kuka tiesi alkaa syksyllä 1994 valmistella Oikeusministeriön Lainopillisella osastolla julkisuuslain pikaista asetuksen muutosta?

Kysykääpä silloiselta oikeusministeri Jäätteenmäeltä.

Satakunnan mies kirjoitti:

linkit. Kiitos vaan.

Merkittävää on, että Suomessa on valtion budjetin ulkopuolisia rahastoja EU-rahavirtoja varten.
Jokos luit tässä keskusteluketjussa olevat lainaukseni Kuosmasen kirjasta?

Jerry, Sinä kirjoitit yllä olevaan alustukseen kommentteja minulle otsikolla "Tolkkua"
(Kirjoittanut: Jerry Falwell, 30.3.2003 klo 19.03)

> -merkeillä aloitetut rivit on lainattu tekstistäni, joita kommentoit.
Kommentoin kommenttejasi => -merkein
--

>Ydinasia liittymislaissa HE 135 oli se, että se ei sisältänyt Esko Ahon
> EMU-varaumahuijauksen johdosta (ks. perustuslakivaliokunnan lausunto)
> EMUn III vaihetta.

Kyllä se siellä on tulevaisuuden asiana, osana perustamissopimusta jonka Suomi hyväksyi.
=>
Oli se osana, mutta siitä vaiettiin, ja juuri turvauduttiin eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan harhauttamiseen, ja siksi tuo tekaistu EMU-varauakin 20.12.1993 tehtiin, jotta hallituksen ei tarvitse antaa lakiesitystä markasta luopumiseksi; Sillä eduskunnasta ei olisi löytynyt tarvittavaa 5/6 enemmistöä.

>Mutta Lipponen äänestytti "historiallisessa EMU-äänestyksessä"
>eduskuntaa huhtikuussa 1998 hallituksen luottamuslauseäänestyksestä
>eikä hallitusmuodon muutosesityksestä.

Totta hiivatissa koska kyseessä oli luottamuslauseäänestys eikä lain
muutosesitys. VJ 36 § ja PeVL 18/1997 olisivat varmaan katsomisen
arvoisia. Eikä KK1413/2001 ihan arvoton ole.

=> Sanoilla "Totta hiivatissa koska..." myönnät ettei annettu lakiesitystä!
Kirjoittamallasi tekstillä
"VJ 36 § ja PeVL 18/1997 olisivat varmaan katsomisen arvoisia. Eikä KK1413/2001 ihan arvoton ole." ei ole mitään merkitystä, koska niiden premissit (perusteet) ovat väärät, sillä PeVL 16/1994 on se merkittävä lausunto, josta seurasi, että ulkoasianvaliokunnan mietintöön kirjoitettiin ponsi, jonka mukaan eduskunta luuli saavansa päätettäväkseen erillisen esityksen.

Olen lukenut PeVL 18/1997:n. Se tehtiin vasta kesäkussa 1997, kun Lipposen hallituksen EMU-selonteko 20.5.1997 puolestaan annettin eduskunnalle jo 15. 5.1997. Se antoi Itälän perustuslakivaliokunnan lausunnolle PeVL 18/97:lle selvät "ohjeet"!

Ei ole kuitenkaan mitään syytä tutkia Ahon hallituksen huijaamisen jälkeen legitimiteettiä (yleistä hyväksyntää) luonutta PeVL 18/1997, koska perushuijaukseen tarvittavat sanat kirjoitettiin Ahon aikaiseen perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 16/94. Tämän lausunnon sanat olivat niin tärkeät, että jos niitä ei olisi ollut, olisi Suomen EU-jäsenyys kaatunut Hallitusmuodon 72 §:n muutosesityksen kaatumiseen.
Tarvittavaa 5/6 enemmistöä ei olisi löytynyt!

>Hallitusmuotoa ei voida muuttaa hallituksen luottamuslauseäänestyksin
>vaan vaikeutetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, joka niin
>vuonna 1994 kuin vuonna 1998 olisi vaatinut 5/6
>kiireellisyysenemmistön.

Siitä vaan penkomaan Eduskunnan äänestystulosta esille. Taisi vaadittava
enemmistö tulla.
=> Ei tullut, sillä kansanedustajien määrällä ei ole mitään tekemistä tässä asiassa. Hallitusmuodon muutosesitys oli vaatinut 5/6 enemmistön. Ja jotta hallitusmuotoa voidaan muuttaa, pitää hallituksen antaa hallitusmuodon muutosesitys.
Luottamuslauseäänestys tiedonannosta taas vaatii vain yksinkertaisen enemmistön.
Pointti on siinä, että Lipposen hallitus äänestytti eduskuntaa tiedonannosta, eikä lakiesityksestä! Tämä on juuri se asia, johon oikeuskansleri ei puuttunut.
Aikaisemmin jo selvästi ilmaisinkin: luottamuslauseäänestyksellä ei muuteta perustuslakia!
Juuri tässä asiassa hallituksen lisäksi joutuu oikeuskanslerikin valtakunnanoikeuteen. Hän kirjoitti tehtyihin kanteluihin vastauksen:
"EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua."
Oikeuskansleri ei pitänyt väliä, hävitettiinkö markka hallitusmuodosta vaikeutetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä lakiesityksen perusteella vai vain hallituksen luottamuslauseäänestyksellä ilman lakia!


>Liittymissopimus tehtiin Euroopan unionin kanssa, ja unionin
>syventämissopimukset on tehty unionin kanssa.

Sinullahan on kopio sopimuksesta. Lue sieltä kuka sopi ja mitä.

=> Mistä tiedät, että mulla olisi kopioita?
Asiaan. Tämän asian premissit ovat väärät, täysin vailla oikeudellista pohjaa olevat.
Mikään sopimus, joka tehdään:
1 harhauttamalla ja huijaamalla,
2 oikeustoimikelvottoman toimijan kanssa,
ei ole lainvoimainen.

Laittomuudet on tutkittava ja tehdyt "sopimukset" on purettava laittomina. Virallisista asiakirjoista löytyy asianosaiset, joita vastaan nostettakoon syytteet maanpetoksellisesta toiminnasta.

>Luepa perustuslakivaliokunnan lausunto 7.10. 1994 ja HE 135 niin näet,
> millä ehdoin eduskunta liittymislain hyväksyi.

Jos tuon haluaa tietää pitää lukea varsinainen päätös.
=>
Se millä ehdoin eduskunta liittymislain hyväksyi, löytyy liittymislain yhteydessä olevasta Ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä. Eduskunta hyväksyi liittymislain täsmälleen ulkoasiainvaliokunnan ponnen mukaisesti, vaikka eduskunnassa tuli esiin muitakin ponsia.

>Suomen valtiollista suvereniteettiä ei ole itsenäisyyden aikana ennen
>vuotta 1994 luovutettu maan rajojen ulkopuolelle.

Tämä on jo melkein liian paksua jopa satakuntalaiseksi.
=> Neuvostoliiton kanssa tehdyt kauppasopimukset eivät olleet Suomen taloudellisen edun mukaisia, mutta valtiolliseen suvereniteettiin ne eivät puuttuneet.
Eli ei tyrkytetty
- ruplaa Suomen rahayksiköksi
- ei NL:n perutuslakia ohittamaan Suomen perustuslain
- ei velvoitettu osallistumista yhteiseen puolustukseen NL:n kanssa.

Lue lisää

Valtiollinen itsenäisyys on menetetty niin kauaksi aikaa kunnes Suomen kansa sen palauttaa.
Maamme perustuslain ydinsisältö on, että
Suomi on taysivaltainen, siis itsenäinen tasavalta ja että valtiovalta, siis ylin valta
Suomessa kuuluu Suomen kansalle. EU-Suomi ei ole itsenäinen ja ylin valta kuuluu nyt EU:lle kaikissa niissä asioissa, jotka EU ottaa päätettäväkseen. Suomen valtiollinen elämä on
siis tyhjän päällä.
EU-liitos on laiton monellakin tapaa. Keskeistä on, että kansalle perustuslakimme mukaan kuuluvaa ylintä päätösvaltaa ei voi luovuttaa pois minkäänlaisella enemmistöllä, kun ymmärretään, että Suomen kansa on muutakin kuin nyt elävät suomalaiset. Myös tulevat suomalaiset kuuluvat Suomen kansaan. Eduskunnalla ei myöskään ollut
laillista oikeutta luovuttaa sille itselleen
vaalien välillä kuuluvaa lainsäädäntövaltaa pois Suomesta 2/3 enemmistöpäätöksellä.
Laillisuuskysymys ei näytä ratkeavan ennen kuin valta vaihtuu Suomessa, sillä perustuslain rikkomuksia eivät viranomaiset tutki. Ylin perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sehän koostuu eduskuntapuolueiden edustajista, jotka tähän asti ovat vaienneet ko. rikoksista.
Joskus laillisuuden palauttamisen aikaan on Suomeen perustettava perustuslakituomioistuin.
Itsenäisyyden palauttaminen vaatii kansalaisten heräämistä todellisuuteen ja tahtoa muuttaa Suomen suuntaa. Näyttää valitettavasti siltä, että siihen tarvitaan aika kovia kokemuksia siitä, mitä merkitsee itsenäisyyden puuttuminen ja vieraan vallan alla eläminen. Kun aika on kypsä itsenäisyyden ja kansanvallan palauttamiselle, on tärkeää, että kansalaisilla
on poliittisia välineitä muutoksen toteuttamiseen.
Ainakin Vapaan Suomen Liitto on sellainen puolue.

Satakunnan mies kirjoitti:

vapaasti käytettäväksi.

Pistäkää viestiä eteenpäin viidakkorummulla ja vastatkaa tämän alla olevaan kirjoitukseen SALAISIEN ASIAKIRJOJEN AVAINHENKILÖT.

Kyseiset henkilöt ovat valtaosin poimittuja kotisivun
www.satanen.com
painikkeen "Salaiset EU-asiakirjat" asiakirjoista.


Epäilevät Tuomaat käykööt lukemassa ko. kotisivulta kyseiseisten asiakirjojen sisällön ja kulun.
Vain viidakkorummulla kansan keskuudessa voimme "painostaa" mediaa ottamaan asia julkiseen keskusteluun, joka johtaa sotkun ja maanpetoksellisen toiminnan selvittämiseen.

Tässä:

SALAISIEN ASIAKIRJOJEN AVAINHENKILÖT


Suomen EU-ministeriryhmän SALAISET päätökset ovat pöytäkirjassa 16/93 20.12.1993.
Tuossa kokouksessa sivuutettiin Suomen eduskunta ja perustuslaki.

Tallenna ja pistä sana kiertämään! Tulosta paperille.

Asian selvittäminen ei ole myöhäistä, sillä maanpetos ei vanhene koskaan!


AVAINHENKILÖT JA TAUSTA:

Avainhenkilöitä salaisen pöytäkirjan selvittämiseen ovat komission nykyinen päätiedottaja Reijo Kemppinen Brysselistä, Päivi Luostarinen UaM:n EU-sihteeristöstä. Kemppinen antoi vinkin ko. kokouspöytäkirjan etsintään. Luostarinen puolestaan päästi julkisuuteen tietoja ko. pöytäkirjasta. Turkulainen Viljo Vuoristo pyysi 26.1.2000 kyseistä asiakirjaa, joka siihen saakka oli ollut vain luottamuksellinen.

KOKOUKSEN 16/93 AVAINHENKILÖT:

Kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen. Salaista muistiota 1075 kokouksessa esitteli virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck. Mukana olivat myös osastopäällikkö Antti Satuli, ylijohtaja Bo Göran Eriksson, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Marita Eerikäinen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, finanssineuvos Lasse Aarnio valtiovarainministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä ja sihteerinä Kare Halonen. Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina ops Laajava ja eav Huhtaniemi.

Pöytäkirjassa on maininta:
"JAKELU EU-ministeriryhmä, virkamiestason EU-neuvotteluryhmä, osp Laajava, arkisto"

Muistiota 1075 ei jaettu ulkopuolisille, sillä muistion perään on
kirjoitettu:
"TIEDOKSI:
Tasavallan Presidentti
JAKELU:
EU-ministeriryhmä
EU-neuvotteluvaltuuskunta
Arkisto"

Presidenttinä tuolloin oli Mauno Koivisto.

Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin allekirjoittivat Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000.

Onko pöytäkirjassa muiden valtioiden kantoja, johon he vetosivat salassapitopäätöksessään?

Mikä oli heidän todellinen perusteensa pöytäkirjan salassapitoa koskien?

Toimivatko he yksin?

Oliko salauspäätöstä tehtäessä mukana UaM:n EU-sihteeristön päällikkö, edellä mainittu Eikka Kosonen?

Informoivatko ulkoministeriön virkamiehet presidentti Ahtisaarta ja silloista ulkoministeri Tarja Halosta salaamispäätöstä tehdessään?
Entä pääministeri Paavo Lipposta?

Vanhan perustuslain (HM 33 §) mukaan presidentti johti ulkopolitiikkaa.

Ulkoministeriön virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin allekirjoittivat mielenkiintoisen lausunnon HELT001-5 15.2.2000 KHO:lle; julkistaminen saattaa heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä, lisäksi julkistaminen saattaa vaikeuttaa jäsenmaiksi haluavien maiden jäsenyysneuvotteluja.

Informoivatko Murto ja Favorin tuolloin lausuntoa KHOlle antaessaan Ahtisaarta, Halosta ja Lipposta.

Lausunnossa Murto ja Favorin kertoivat, että pöytäkirjan ohessa oleva liitemuistio 1075 on salainen.

Miksi he mainitsivat myös salattavasta muistiosta 1075, vaikkei sitä edes kysytty?

Pöytäkirja sisältää vain Suomen kansallisia päätöksiä, sillä ulkovallat mainitaan seuraavasti.

Kohta 3, ympäristö:
"Ministeri Pietikäinen katsoi, ettei ympäristöä koskevaa neuvottelulukua olisi suljettava vaan Suomen tulisi ajaa ratkaisuihin samanlaisia muutoksia kuin Ruotsi".

Kohta 4, alkoholimonopoli:
"- Ruotsin edellytetään suorittavan samanlaisen kirjeenvaihdon komission kanssa,"

Kohta 5:
"Todettiin, että Baltian vapaakaupan osalta Suomi voi ilmoittaa hyväksyvänsä EU:n ratkaisuehdotuksen."

Pöytäkirjassa ei siis ole ollenkaan ulkovaltasuhteisiin haitallisesti vaikuttavia asioita.

Salaamiseen on syynä liittovaltiokehitykseen johtavat Maastricht- aiheet.

1. Tekaistu EMU-varauma-muistutusvirke, jolla markka saatiin hävitettyä perustuslaista ilman lakia.

2. Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä EU:n uusilta jäsenmailta vaatima yhteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen (YUTP) julistus, joka velvoittaa yhteiseen puolustukseen.

3. Sisä- ja oikeusasiat sovittuina poliittisina ja institutionaalisina asioina, johtavat yhteiseen perustuslakiin.

Kaikki kolme ohittivat eduskunnan perustuslaillisen päätöksenteon.

Muistiossa on ulkovaltasuhteita koskevia asioita: Olemme Itävallan vankeja. Suomi yrittää pidättäytyä YUTP-julistuksen ulkopuolella. Mutta muistiota ei edes tiedetty kysyä! Pöytäkirjan julkipäästäminen oli kimurantti asia.

Heitettiinkö muistio tarkoituksella likoon verukkeeksi, jotta todellakin voidaan sanoa, että julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä?

Sitä kysyttäköön Murtolta ja Favorinilta.

Se, että julkistaminen saattaa heikentää jäsenmaiksi haluavien jäsenyysneuvotteluja, pitää paikkansa, kun kyseiset maat saavat kuulla millaisella huijauksella operaatio Suomessa hoidettiin!


KHO: PÖYTÄKIRJA ON SALASSA PIDETTÄVÄ

KHO vahvisti 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608. KHO otti kuitenkin myös substanssiin kantaa muuttamalla salassapitoargumentteja! Pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovatkin salassapidettävä 24 §:n 1 momentin ensimmäisen kohdan mukaan, eikä toisen kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli päättänyt salata asiapaperit. KHO:n mukaan kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken.

- Niinpä tietenkin, poliittisesta päätöksestä eduskunta sivuuttaen talous- ja rahaliitossa on kysymys! KHO:n päätöstä olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijä toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa.

Rautamaa, Koljonen ja Kanninen kuulivat ennen ratkaisun antamista pöytäkirjan luiskahtamisesta sekä myös sen, että KHO:n pitäisi antaa päätös, jolla pöytäkirja määrätään julkiseksi, ettei kenenkään koskaan tarvitse sanoa: KHO ryhtyi suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä henkilöitä. KHO:n tuomarit kuitenkin uskoivat, että kysymyksessä on vain bluffaus. KHO uskalsi siis muuttaa salassapitoargumentteja.

Koska salassapitoargumentit muuttuivat, Viljo Vuoristo halusi tarkistaa asian. Vedoten argumenttien muuttumiseen hän pyysi jälleen pöytäkirjaa. Niinpä Ulkoministeriön virkamiehet Jyrki Paloposki ja Martti Favorin allekirjoittivat 10.11. 2000 ilmoituksen HELD-364-49, että KHO:n päätöksen mukaan pöytäkirja on salassapidettävä.

Puhemies Riitta Uosukainen tietää asiasta. Hän sai kansanedustaja Sulo Aittoniemen tekemän KIRJALLISEN KYSYMYKSEN 496/2001 vp. Kysymys leimattiin saapuneeksi Valtioneuvostoon 10.4.2001. Ulkoministeri Erkki Tuomioja tutki pöytäkirjan ja liitemuistion salassapidettävyyttä ja totesi ministerin vastauksessa HELD2064-9, ettei salassapitoon ole enää aihetta.

Voiko ministerin vastaus kumota KHO:n ratkaisun?

Ulkoasiain ministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000 jälkeen ei ole tapahtunut mitään sellaista, johon vedoten pöytäkirja olisi voitu julkistaa. Ainoana syynä tietenkin on kiusallinen salaaminen, Suomihan teki peräti yhden julistuksen ja senkin avoimuudesta!

Käyttikö Tuomioja ministerin vastauksessaan sitä toimivaltaa, joka Tarja Halosella olisi 26.1.2000 ollut?

Tuomioja sekaantui mielenkiintoisesti asianosaiseksi ministerin vastauksellaan. Satakunnan Kansassa 10. ja 16.5. 2001 olleen haastattelun mukaan Tuomioja ei olisi kunnolla lukenut ko. pöytäkirjan salassapitoon liittyviä asioita.

Ensinnäkin haastattelusta käy ilmi, ettei Tuomioja huomannut seuraavia asioita: salassapitoon ryhtymisajankohtaa, KHO:n salassapitoargumenttien muuttamista (substanssi) eikä sitä, että asiaa oli useammankin kerran tarkastettu.

Toimittaja Maarit Raunio nimittäin kysyi Tuomiojalta:
-Eikö ole ristiriitaista, että viime syksynä KHO vahvisti ulkoministeriön päätöksen salassapidosta?

Tähän Tuomioja vastasi: - Korkein hallinto-oikeus ei ota substanssiin kantaa vaan siihen, onko ministeriö tehnyt toimivaltansa puitteissa aikanaan sen päätöksen.
Toimittaja jatkoi:
- Voiko asiakirjojen julkisuuslain 24 §:n 1. momentin 1. kohdan nojalla tehdä kaksi täysin vastakkaista päätöstä?

Tuomioja vastasi:
- No, on aikatekijä otettava huomioon. Aikanaan vuonna 1993 neuvottelujen ollessa kesken on varmasti ollut perusteita, että tämä on pidetty salassa. Silloinhan se salassapitopäätös on tehty. Sitä vain ei ole tullut tarkistettua sen jälkeen. Ei ole enää mitään perustetta olemassa.

Tuomioja ei siis tiennyt, tai ei ollut tietävinään, että pöytäkirjaa oli ryhdytty salaamaan vasta vuonna 2000, eikä sitäkään, että pöytäkirjaa oli tarkastettu:

- positiivisin tuloksin jo 1.12.1999 ja 20.1.2000

- negatiivisin tuloksin 21.1.2000 ja 26.1.2000 ja vieläpä KHO:n ratkaisun jälkeenkin 10.11.2000.

Herää kysymyksiä: Lukiko Tuomioja paperit todella huonosti?

Myös Keskustan puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen nahka on tällä salattujen orrella. Oikeusministeri Jäätteenmäki esitteli vuoden 1951 julkisuuslain asetuksen muutosta joulukuussa 1994. Julkisuulain asetusta muutettiin sillä perusteella, että neuvottelujen loppuvaiheesta on asiakirjoja, joiden julkisuutta pitää harkita. Asetus astui voimaan 1.1.1995 alkaen.


Siis mitä salattavaa Suomen EU-neuvottelujen loppuvaiheessa onkaan?

Kuka tiesi alkaa syksyllä 1994 valmistella Oikeusministeriön Lainopillisella osastolla julkisuuslain pikaista asetuksen muutosta?

Kysykääpä silloiselta oikeusministeri Jäätteenmäeltä.

Lue lisää

paranee

>Tuossa kokouksessa sivuutettiin Suomen eduskunta ja perustuslaki.

Millä tavoin? Eduskunta on lakia säätävä elin, mikä laki kokouksessa
säädettiin?

>Kaikki kolme ohittivat eduskunnan perustuslaillisen päätöksenteon.

Millä tavoin?

Satakunnan mies kirjoitti:

linkit. Kiitos vaan.

Merkittävää on, että Suomessa on valtion budjetin ulkopuolisia rahastoja EU-rahavirtoja varten.
Jokos luit tässä keskusteluketjussa olevat lainaukseni Kuosmasen kirjasta?

Jerry, Sinä kirjoitit yllä olevaan alustukseen kommentteja minulle otsikolla "Tolkkua"
(Kirjoittanut: Jerry Falwell, 30.3.2003 klo 19.03)

> -merkeillä aloitetut rivit on lainattu tekstistäni, joita kommentoit.
Kommentoin kommenttejasi => -merkein
--

>Ydinasia liittymislaissa HE 135 oli se, että se ei sisältänyt Esko Ahon
> EMU-varaumahuijauksen johdosta (ks. perustuslakivaliokunnan lausunto)
> EMUn III vaihetta.

Kyllä se siellä on tulevaisuuden asiana, osana perustamissopimusta jonka Suomi hyväksyi.
=>
Oli se osana, mutta siitä vaiettiin, ja juuri turvauduttiin eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan harhauttamiseen, ja siksi tuo tekaistu EMU-varauakin 20.12.1993 tehtiin, jotta hallituksen ei tarvitse antaa lakiesitystä markasta luopumiseksi; Sillä eduskunnasta ei olisi löytynyt tarvittavaa 5/6 enemmistöä.

>Mutta Lipponen äänestytti "historiallisessa EMU-äänestyksessä"
>eduskuntaa huhtikuussa 1998 hallituksen luottamuslauseäänestyksestä
>eikä hallitusmuodon muutosesityksestä.

Totta hiivatissa koska kyseessä oli luottamuslauseäänestys eikä lain
muutosesitys. VJ 36 § ja PeVL 18/1997 olisivat varmaan katsomisen
arvoisia. Eikä KK1413/2001 ihan arvoton ole.

=> Sanoilla "Totta hiivatissa koska..." myönnät ettei annettu lakiesitystä!
Kirjoittamallasi tekstillä
"VJ 36 § ja PeVL 18/1997 olisivat varmaan katsomisen arvoisia. Eikä KK1413/2001 ihan arvoton ole." ei ole mitään merkitystä, koska niiden premissit (perusteet) ovat väärät, sillä PeVL 16/1994 on se merkittävä lausunto, josta seurasi, että ulkoasianvaliokunnan mietintöön kirjoitettiin ponsi, jonka mukaan eduskunta luuli saavansa päätettäväkseen erillisen esityksen.

Olen lukenut PeVL 18/1997:n. Se tehtiin vasta kesäkussa 1997, kun Lipposen hallituksen EMU-selonteko 20.5.1997 puolestaan annettin eduskunnalle jo 15. 5.1997. Se antoi Itälän perustuslakivaliokunnan lausunnolle PeVL 18/97:lle selvät "ohjeet"!

Ei ole kuitenkaan mitään syytä tutkia Ahon hallituksen huijaamisen jälkeen legitimiteettiä (yleistä hyväksyntää) luonutta PeVL 18/1997, koska perushuijaukseen tarvittavat sanat kirjoitettiin Ahon aikaiseen perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 16/94. Tämän lausunnon sanat olivat niin tärkeät, että jos niitä ei olisi ollut, olisi Suomen EU-jäsenyys kaatunut Hallitusmuodon 72 §:n muutosesityksen kaatumiseen.
Tarvittavaa 5/6 enemmistöä ei olisi löytynyt!

>Hallitusmuotoa ei voida muuttaa hallituksen luottamuslauseäänestyksin
>vaan vaikeutetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, joka niin
>vuonna 1994 kuin vuonna 1998 olisi vaatinut 5/6
>kiireellisyysenemmistön.

Siitä vaan penkomaan Eduskunnan äänestystulosta esille. Taisi vaadittava
enemmistö tulla.
=> Ei tullut, sillä kansanedustajien määrällä ei ole mitään tekemistä tässä asiassa. Hallitusmuodon muutosesitys oli vaatinut 5/6 enemmistön. Ja jotta hallitusmuotoa voidaan muuttaa, pitää hallituksen antaa hallitusmuodon muutosesitys.
Luottamuslauseäänestys tiedonannosta taas vaatii vain yksinkertaisen enemmistön.
Pointti on siinä, että Lipposen hallitus äänestytti eduskuntaa tiedonannosta, eikä lakiesityksestä! Tämä on juuri se asia, johon oikeuskansleri ei puuttunut.
Aikaisemmin jo selvästi ilmaisinkin: luottamuslauseäänestyksellä ei muuteta perustuslakia!
Juuri tässä asiassa hallituksen lisäksi joutuu oikeuskanslerikin valtakunnanoikeuteen. Hän kirjoitti tehtyihin kanteluihin vastauksen:
"EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua."
Oikeuskansleri ei pitänyt väliä, hävitettiinkö markka hallitusmuodosta vaikeutetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä lakiesityksen perusteella vai vain hallituksen luottamuslauseäänestyksellä ilman lakia!


>Liittymissopimus tehtiin Euroopan unionin kanssa, ja unionin
>syventämissopimukset on tehty unionin kanssa.

Sinullahan on kopio sopimuksesta. Lue sieltä kuka sopi ja mitä.

=> Mistä tiedät, että mulla olisi kopioita?
Asiaan. Tämän asian premissit ovat väärät, täysin vailla oikeudellista pohjaa olevat.
Mikään sopimus, joka tehdään:
1 harhauttamalla ja huijaamalla,
2 oikeustoimikelvottoman toimijan kanssa,
ei ole lainvoimainen.

Laittomuudet on tutkittava ja tehdyt "sopimukset" on purettava laittomina. Virallisista asiakirjoista löytyy asianosaiset, joita vastaan nostettakoon syytteet maanpetoksellisesta toiminnasta.

>Luepa perustuslakivaliokunnan lausunto 7.10. 1994 ja HE 135 niin näet,
> millä ehdoin eduskunta liittymislain hyväksyi.

Jos tuon haluaa tietää pitää lukea varsinainen päätös.
=>
Se millä ehdoin eduskunta liittymislain hyväksyi, löytyy liittymislain yhteydessä olevasta Ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä. Eduskunta hyväksyi liittymislain täsmälleen ulkoasiainvaliokunnan ponnen mukaisesti, vaikka eduskunnassa tuli esiin muitakin ponsia.

>Suomen valtiollista suvereniteettiä ei ole itsenäisyyden aikana ennen
>vuotta 1994 luovutettu maan rajojen ulkopuolelle.

Tämä on jo melkein liian paksua jopa satakuntalaiseksi.
=> Neuvostoliiton kanssa tehdyt kauppasopimukset eivät olleet Suomen taloudellisen edun mukaisia, mutta valtiolliseen suvereniteettiin ne eivät puuttuneet.
Eli ei tyrkytetty
- ruplaa Suomen rahayksiköksi
- ei NL:n perutuslakia ohittamaan Suomen perustuslain
- ei velvoitettu osallistumista yhteiseen puolustukseen NL:n kanssa.

Lue lisää

se et halua oppia mitään.

>perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 16/94. Tämän lausunnon sanat
>olivat niin tärkeät, että jos niitä ei olisi ollut, olisi Suomen EU-jäsenyys
>kaatunut Hallitusmuodon 72 §:n muutosesityksen kaatumiseen.
>Tarvittavaa 5/6 enemmistöä ei olisi löytynyt!

Tämä on vain sinun mielipide.

>=> Ei tullut, sillä kansanedustajien määrällä ei ole mitään tekemistä
>tässä asiassa. Hallitusmuodon muutosesitys oli vaatinut 5/6 enemmistön.
>Ja jotta hallitusmuotoa voidaan muuttaa, pitää hallituksen antaa
>hallitusmuodon muutosesitys.

Kyseinen esitys Suomen Hallitusmuodoksi (uusi nimi Perustuslaki)
on HE 1/1998. Eli siinä on se kaipaamasi lakiehdotus.
Eduskunnan sivuilta löytyy koko käsittelyjärjestys joka
päättyy kolmannessa käsittelyssä kahteen äänestykseen.
Jaa ääniä oli 167 ja 170 jotka ovat vaadittava enemmistö.

>2 oikeustoimikelvottoman toimijan kanssa,
>ei ole lainvoimainen.

Tämähän ei voi tarkoittaa EU-sopimusta joka
on tehty uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden
kesken.

>=> Neuvostoliiton kanssa tehdyt kauppasopimukset eivät olleet Suomen
>taloudellisen edun mukaisia, mutta valtiolliseen suvereniteettiin ne eivät
>puuttuneet.

Minulla oli kyllä mielessä mm. Kansainliitto ja YK. Kai tiedät että Suomelta
meni täysi suvereniteetti Ahvenanmaan suhteen jo ennen kuin Suomi oli
edes itsenäinen ja uudelleen 1921?

Jerry Falwell kirjoitti:

paranee

>Tuossa kokouksessa sivuutettiin Suomen eduskunta ja perustuslaki.

Millä tavoin? Eduskunta on lakia säätävä elin, mikä laki kokouksessa
säädettiin?

>Kaikki kolme ohittivat eduskunnan perustuslaillisen päätöksenteon.

Millä tavoin?

Lue lisää

muutama ministeri päätti sitoutua Maastrichtin sopimuksen määräyksiin Suomen puolesta.

EMUun mukaan meno edellytti hallitusmuotoon kirjoitetusta (72 §) luopumista.
Ministerit tiesivät, että eduskunnasta ei löytyisi riittävää enemmistöä hallitusmuodon muuttamiseksi. Niinpä he turvautuivat huijaukseen tekemällä kokouspöytäkirjan 6 §:ään muistutusvirkkeen, jonka sanat syötetään myöhemmin EMU-varaumana eduskunnalle ja perustuslakivaliokunnalle.

Tuosta harhautuksesta seurasi, ettei eduskunta koskaan saanut kyseistä lakiesitystä markasta luopumiseksi.

Markka siis hävitettiin EU-ministeriryhmän poliittisella päätöksellä ilman eduskunnan hyväksyttäväksi annettua lakia.

Eduskunnan kuuluu perustuslain mukaan säätää lait.
Kun kysymyksessä on perustuslainmuutos, pitää laki säätää vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä.


Eduskunnan päätösvalta siis ohitettiin markan hävittämisessä.

Sama koskee Euroopan perustuslakia ja yhteistä puolustusta. Niistä eduskunta ei koskaan saa päättää. Niistä annetaan eduskunnalle pääministerinilmoitus. Pääministerin ilmoituksesta ei eduskunta äänestä.

Lue, mitä uuden perustuslain 96 § sanoo.

Satakunnan mies kirjoitti:

vapaasti käytettäväksi.

Pistäkää viestiä eteenpäin viidakkorummulla ja vastatkaa tämän alla olevaan kirjoitukseen SALAISIEN ASIAKIRJOJEN AVAINHENKILÖT.

Kyseiset henkilöt ovat valtaosin poimittuja kotisivun
www.satanen.com
painikkeen "Salaiset EU-asiakirjat" asiakirjoista.


Epäilevät Tuomaat käykööt lukemassa ko. kotisivulta kyseiseisten asiakirjojen sisällön ja kulun.
Vain viidakkorummulla kansan keskuudessa voimme "painostaa" mediaa ottamaan asia julkiseen keskusteluun, joka johtaa sotkun ja maanpetoksellisen toiminnan selvittämiseen.

Tässä:

SALAISIEN ASIAKIRJOJEN AVAINHENKILÖT


Suomen EU-ministeriryhmän SALAISET päätökset ovat pöytäkirjassa 16/93 20.12.1993.
Tuossa kokouksessa sivuutettiin Suomen eduskunta ja perustuslaki.

Tallenna ja pistä sana kiertämään! Tulosta paperille.

Asian selvittäminen ei ole myöhäistä, sillä maanpetos ei vanhene koskaan!


AVAINHENKILÖT JA TAUSTA:

Avainhenkilöitä salaisen pöytäkirjan selvittämiseen ovat komission nykyinen päätiedottaja Reijo Kemppinen Brysselistä, Päivi Luostarinen UaM:n EU-sihteeristöstä. Kemppinen antoi vinkin ko. kokouspöytäkirjan etsintään. Luostarinen puolestaan päästi julkisuuteen tietoja ko. pöytäkirjasta. Turkulainen Viljo Vuoristo pyysi 26.1.2000 kyseistä asiakirjaa, joka siihen saakka oli ollut vain luottamuksellinen.

KOKOUKSEN 16/93 AVAINHENKILÖT:

Kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen. Salaista muistiota 1075 kokouksessa esitteli virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck. Mukana olivat myös osastopäällikkö Antti Satuli, ylijohtaja Bo Göran Eriksson, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Marita Eerikäinen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, finanssineuvos Lasse Aarnio valtiovarainministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä ja sihteerinä Kare Halonen. Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina ops Laajava ja eav Huhtaniemi.

Pöytäkirjassa on maininta:
"JAKELU EU-ministeriryhmä, virkamiestason EU-neuvotteluryhmä, osp Laajava, arkisto"

Muistiota 1075 ei jaettu ulkopuolisille, sillä muistion perään on
kirjoitettu:
"TIEDOKSI:
Tasavallan Presidentti
JAKELU:
EU-ministeriryhmä
EU-neuvotteluvaltuuskunta
Arkisto"

Presidenttinä tuolloin oli Mauno Koivisto.

Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin allekirjoittivat Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000.

Onko pöytäkirjassa muiden valtioiden kantoja, johon he vetosivat salassapitopäätöksessään?

Mikä oli heidän todellinen perusteensa pöytäkirjan salassapitoa koskien?

Toimivatko he yksin?

Oliko salauspäätöstä tehtäessä mukana UaM:n EU-sihteeristön päällikkö, edellä mainittu Eikka Kosonen?

Informoivatko ulkoministeriön virkamiehet presidentti Ahtisaarta ja silloista ulkoministeri Tarja Halosta salaamispäätöstä tehdessään?
Entä pääministeri Paavo Lipposta?

Vanhan perustuslain (HM 33 §) mukaan presidentti johti ulkopolitiikkaa.

Ulkoministeriön virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin allekirjoittivat mielenkiintoisen lausunnon HELT001-5 15.2.2000 KHO:lle; julkistaminen saattaa heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä, lisäksi julkistaminen saattaa vaikeuttaa jäsenmaiksi haluavien maiden jäsenyysneuvotteluja.

Informoivatko Murto ja Favorin tuolloin lausuntoa KHOlle antaessaan Ahtisaarta, Halosta ja Lipposta.

Lausunnossa Murto ja Favorin kertoivat, että pöytäkirjan ohessa oleva liitemuistio 1075 on salainen.

Miksi he mainitsivat myös salattavasta muistiosta 1075, vaikkei sitä edes kysytty?

Pöytäkirja sisältää vain Suomen kansallisia päätöksiä, sillä ulkovallat mainitaan seuraavasti.

Kohta 3, ympäristö:
"Ministeri Pietikäinen katsoi, ettei ympäristöä koskevaa neuvottelulukua olisi suljettava vaan Suomen tulisi ajaa ratkaisuihin samanlaisia muutoksia kuin Ruotsi".

Kohta 4, alkoholimonopoli:
"- Ruotsin edellytetään suorittavan samanlaisen kirjeenvaihdon komission kanssa,"

Kohta 5:
"Todettiin, että Baltian vapaakaupan osalta Suomi voi ilmoittaa hyväksyvänsä EU:n ratkaisuehdotuksen."

Pöytäkirjassa ei siis ole ollenkaan ulkovaltasuhteisiin haitallisesti vaikuttavia asioita.

Salaamiseen on syynä liittovaltiokehitykseen johtavat Maastricht- aiheet.

1. Tekaistu EMU-varauma-muistutusvirke, jolla markka saatiin hävitettyä perustuslaista ilman lakia.

2. Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä EU:n uusilta jäsenmailta vaatima yhteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen (YUTP) julistus, joka velvoittaa yhteiseen puolustukseen.

3. Sisä- ja oikeusasiat sovittuina poliittisina ja institutionaalisina asioina, johtavat yhteiseen perustuslakiin.

Kaikki kolme ohittivat eduskunnan perustuslaillisen päätöksenteon.

Muistiossa on ulkovaltasuhteita koskevia asioita: Olemme Itävallan vankeja. Suomi yrittää pidättäytyä YUTP-julistuksen ulkopuolella. Mutta muistiota ei edes tiedetty kysyä! Pöytäkirjan julkipäästäminen oli kimurantti asia.

Heitettiinkö muistio tarkoituksella likoon verukkeeksi, jotta todellakin voidaan sanoa, että julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä?

Sitä kysyttäköön Murtolta ja Favorinilta.

Se, että julkistaminen saattaa heikentää jäsenmaiksi haluavien jäsenyysneuvotteluja, pitää paikkansa, kun kyseiset maat saavat kuulla millaisella huijauksella operaatio Suomessa hoidettiin!


KHO: PÖYTÄKIRJA ON SALASSA PIDETTÄVÄ

KHO vahvisti 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608. KHO otti kuitenkin myös substanssiin kantaa muuttamalla salassapitoargumentteja! Pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovatkin salassapidettävä 24 §:n 1 momentin ensimmäisen kohdan mukaan, eikä toisen kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli päättänyt salata asiapaperit. KHO:n mukaan kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken.

- Niinpä tietenkin, poliittisesta päätöksestä eduskunta sivuuttaen talous- ja rahaliitossa on kysymys! KHO:n päätöstä olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijä toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa.

Rautamaa, Koljonen ja Kanninen kuulivat ennen ratkaisun antamista pöytäkirjan luiskahtamisesta sekä myös sen, että KHO:n pitäisi antaa päätös, jolla pöytäkirja määrätään julkiseksi, ettei kenenkään koskaan tarvitse sanoa: KHO ryhtyi suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä henkilöitä. KHO:n tuomarit kuitenkin uskoivat, että kysymyksessä on vain bluffaus. KHO uskalsi siis muuttaa salassapitoargumentteja.

Koska salassapitoargumentit muuttuivat, Viljo Vuoristo halusi tarkistaa asian. Vedoten argumenttien muuttumiseen hän pyysi jälleen pöytäkirjaa. Niinpä Ulkoministeriön virkamiehet Jyrki Paloposki ja Martti Favorin allekirjoittivat 10.11. 2000 ilmoituksen HELD-364-49, että KHO:n päätöksen mukaan pöytäkirja on salassapidettävä.

Puhemies Riitta Uosukainen tietää asiasta. Hän sai kansanedustaja Sulo Aittoniemen tekemän KIRJALLISEN KYSYMYKSEN 496/2001 vp. Kysymys leimattiin saapuneeksi Valtioneuvostoon 10.4.2001. Ulkoministeri Erkki Tuomioja tutki pöytäkirjan ja liitemuistion salassapidettävyyttä ja totesi ministerin vastauksessa HELD2064-9, ettei salassapitoon ole enää aihetta.

Voiko ministerin vastaus kumota KHO:n ratkaisun?

Ulkoasiain ministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000 jälkeen ei ole tapahtunut mitään sellaista, johon vedoten pöytäkirja olisi voitu julkistaa. Ainoana syynä tietenkin on kiusallinen salaaminen, Suomihan teki peräti yhden julistuksen ja senkin avoimuudesta!

Käyttikö Tuomioja ministerin vastauksessaan sitä toimivaltaa, joka Tarja Halosella olisi 26.1.2000 ollut?

Tuomioja sekaantui mielenkiintoisesti asianosaiseksi ministerin vastauksellaan. Satakunnan Kansassa 10. ja 16.5. 2001 olleen haastattelun mukaan Tuomioja ei olisi kunnolla lukenut ko. pöytäkirjan salassapitoon liittyviä asioita.

Ensinnäkin haastattelusta käy ilmi, ettei Tuomioja huomannut seuraavia asioita: salassapitoon ryhtymisajankohtaa, KHO:n salassapitoargumenttien muuttamista (substanssi) eikä sitä, että asiaa oli useammankin kerran tarkastettu.

Toimittaja Maarit Raunio nimittäin kysyi Tuomiojalta:
-Eikö ole ristiriitaista, että viime syksynä KHO vahvisti ulkoministeriön päätöksen salassapidosta?

Tähän Tuomioja vastasi: - Korkein hallinto-oikeus ei ota substanssiin kantaa vaan siihen, onko ministeriö tehnyt toimivaltansa puitteissa aikanaan sen päätöksen.
Toimittaja jatkoi:
- Voiko asiakirjojen julkisuuslain 24 §:n 1. momentin 1. kohdan nojalla tehdä kaksi täysin vastakkaista päätöstä?

Tuomioja vastasi:
- No, on aikatekijä otettava huomioon. Aikanaan vuonna 1993 neuvottelujen ollessa kesken on varmasti ollut perusteita, että tämä on pidetty salassa. Silloinhan se salassapitopäätös on tehty. Sitä vain ei ole tullut tarkistettua sen jälkeen. Ei ole enää mitään perustetta olemassa.

Tuomioja ei siis tiennyt, tai ei ollut tietävinään, että pöytäkirjaa oli ryhdytty salaamaan vasta vuonna 2000, eikä sitäkään, että pöytäkirjaa oli tarkastettu:

- positiivisin tuloksin jo 1.12.1999 ja 20.1.2000

- negatiivisin tuloksin 21.1.2000 ja 26.1.2000 ja vieläpä KHO:n ratkaisun jälkeenkin 10.11.2000.

Herää kysymyksiä: Lukiko Tuomioja paperit todella huonosti?

Myös Keskustan puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen nahka on tällä salattujen orrella. Oikeusministeri Jäätteenmäki esitteli vuoden 1951 julkisuuslain asetuksen muutosta joulukuussa 1994. Julkisuulain asetusta muutettiin sillä perusteella, että neuvottelujen loppuvaiheesta on asiakirjoja, joiden julkisuutta pitää harkita. Asetus astui voimaan 1.1.1995 alkaen.


Siis mitä salattavaa Suomen EU-neuvottelujen loppuvaiheessa onkaan?

Kuka tiesi alkaa syksyllä 1994 valmistella Oikeusministeriön Lainopillisella osastolla julkisuuslain pikaista asetuksen muutosta?

Kysykääpä silloiselta oikeusministeri Jäätteenmäeltä.

Lue lisää

löytyy avainhenkilöihin liittyvät salaiset asiakirjat ja niihin liittyvä kirjeenvaihto KHO:n ratkaisuineen.

Mukana on myös viranomaispyyntöjä vastauksineen.

Sivu, joka ko. osoitteesta tulee, on "sisällysluettelo", josta on linkit ko. skannauksiin.

Tässä tuo osoite:

http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=poytakirjat

Satakunnan mies kirjoitti:

muutama ministeri päätti sitoutua Maastrichtin sopimuksen määräyksiin Suomen puolesta.

EMUun mukaan meno edellytti hallitusmuotoon kirjoitetusta (72 §) luopumista.
Ministerit tiesivät, että eduskunnasta ei löytyisi riittävää enemmistöä hallitusmuodon muuttamiseksi. Niinpä he turvautuivat huijaukseen tekemällä kokouspöytäkirjan 6 §:ään muistutusvirkkeen, jonka sanat syötetään myöhemmin EMU-varaumana eduskunnalle ja perustuslakivaliokunnalle.

Tuosta harhautuksesta seurasi, ettei eduskunta koskaan saanut kyseistä lakiesitystä markasta luopumiseksi.

Markka siis hävitettiin EU-ministeriryhmän poliittisella päätöksellä ilman eduskunnan hyväksyttäväksi annettua lakia.

Eduskunnan kuuluu perustuslain mukaan säätää lait.
Kun kysymyksessä on perustuslainmuutos, pitää laki säätää vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä.


Eduskunnan päätösvalta siis ohitettiin markan hävittämisessä.

Sama koskee Euroopan perustuslakia ja yhteistä puolustusta. Niistä eduskunta ei koskaan saa päättää. Niistä annetaan eduskunnalle pääministerinilmoitus. Pääministerin ilmoituksesta ei eduskunta äänestä.

Lue, mitä uuden perustuslain 96 § sanoo.

Lue lisää

sinä saman lain 131 ½

>Lue, mitä uuden perustuslain 96 § sanoo.

Jerry Falwell kirjoitti:

sinä saman lain 131 ½

>Lue, mitä uuden perustuslain 96 § sanoo.

Mitä sanoo Suomen perustuslain 1 ja 2 §.
Niiden mukaan Suomi on itsenäinen ja valtiovalta Suomessa kuuluu Suomen kansalle.
Mikä onkaan todellisuus?

Jaakko kirjoitti:

Valtiollinen itsenäisyys on menetetty niin kauaksi aikaa kunnes Suomen kansa sen palauttaa.
Maamme perustuslain ydinsisältö on, että
Suomi on taysivaltainen, siis itsenäinen tasavalta ja että valtiovalta, siis ylin valta
Suomessa kuuluu Suomen kansalle. EU-Suomi ei ole itsenäinen ja ylin valta kuuluu nyt EU:lle kaikissa niissä asioissa, jotka EU ottaa päätettäväkseen. Suomen valtiollinen elämä on
siis tyhjän päällä.
EU-liitos on laiton monellakin tapaa. Keskeistä on, että kansalle perustuslakimme mukaan kuuluvaa ylintä päätösvaltaa ei voi luovuttaa pois minkäänlaisella enemmistöllä, kun ymmärretään, että Suomen kansa on muutakin kuin nyt elävät suomalaiset. Myös tulevat suomalaiset kuuluvat Suomen kansaan. Eduskunnalla ei myöskään ollut
laillista oikeutta luovuttaa sille itselleen
vaalien välillä kuuluvaa lainsäädäntövaltaa pois Suomesta 2/3 enemmistöpäätöksellä.
Laillisuuskysymys ei näytä ratkeavan ennen kuin valta vaihtuu Suomessa, sillä perustuslain rikkomuksia eivät viranomaiset tutki. Ylin perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sehän koostuu eduskuntapuolueiden edustajista, jotka tähän asti ovat vaienneet ko. rikoksista.
Joskus laillisuuden palauttamisen aikaan on Suomeen perustettava perustuslakituomioistuin.
Itsenäisyyden palauttaminen vaatii kansalaisten heräämistä todellisuuteen ja tahtoa muuttaa Suomen suuntaa. Näyttää valitettavasti siltä, että siihen tarvitaan aika kovia kokemuksia siitä, mitä merkitsee itsenäisyyden puuttuminen ja vieraan vallan alla eläminen. Kun aika on kypsä itsenäisyyden ja kansanvallan palauttamiselle, on tärkeää, että kansalaisilla
on poliittisia välineitä muutoksen toteuttamiseen.
Ainakin Vapaan Suomen Liitto on sellainen puolue.

Lue lisää

... monta kansanedustajaa Vapaan Suomen Liitto sai uuteen eduskuntaan?

Kansan ei tarvitse herätä todellisuuteen, kansa elää todellisuudessa. Ja valtaosa kansasta ei halua enää irtautua Unionista.

European kirjoitti:

... monta kansanedustajaa Vapaan Suomen Liitto sai uuteen eduskuntaan?

Kansan ei tarvitse herätä todellisuuteen, kansa elää todellisuudessa. Ja valtaosa kansasta ei halua enää irtautua Unionista.

Lue lisää

Kommenttini ensin Europeanille:
Kansa ei elä todellisuudessa vaan valheessa. Heiltä on pimitetty totuus.

Jaakko kirjoitti:
”Valtiollinen itsenäisyys on menetetty niin kauaksi aikaa kunnes Suomen kansa sen palauttaa”.

Kommenttini: Totta joka sana.
Nimenomaan: …”kunnes Suomen kansa sen palauttaa”….
Tätä kansaa on pidetty tietämättömänä tapahtumista jotka liittyvät EU-jäseneksi hakemukseemme. Kun tietoinen harhautus selviää kansallemme, itsenäisyytemme palauttamista vaatii silloin varmasti muutkin kuin Vapaan Suomen Liitto. Sitkeydestä ja asian esilläpitämisestä saakoon kunnian ennen kaikkea juuri VSL ja myös Satakunnan miehet, joista Sunnuntai Hesarissa 30.12.01 Unto Hämäläinen käytti nimitystä ”Markan miehet”.

Jaakon puheenvuorot ovat ns. helppoa luettavaa myös vähemmän asioita seuranneille, odotamme lisää!

Tällä keskustelupalstalla on kirjoitettu välttämätöntä ja tarpeellista ´taustatietoa´ asiaksi asti – mutta - tapahtumista ´täysin pihalla olevan´ saattaa olla kuitenkin vaikea luoda kokonaiskuvaa, vaikka tapahtumat on kerrottu päivämäärien tarkkuudella.
Asioiden seuraamisen maallikolle tekee vaikeammaksi ahkerasti äänessä oleva ”strategisenharhautuksen” -taho, joka ovelilla kommenteillaan on pyrkii vesittämään keskustelussa esille tuodut tosiasiat. Tällaista tietoa tapahtumista - ja taustoista ei kuitenkaan ole tarjolla joka oksalla, joten häirinnästä huolimatta on erotettava jyvät akanoista.

Mutta Jaakko kirjoitti edelleen:
”LAILLISUUSKYSYMYS ei näytä ratkeavan ennen kuin valta vaihtuu Suomessa, sillä perustuslain rikkomuksia eivät viranomaiset tutki. Ylin perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sehän koostuu eduskuntapuolueiden edustajista, jotka tähän asti ovat vaienneet ko. rikoksista”.

Kommenttini: Totta jälleen joka sana.

Jaakko kirjoitti lopuksi:
”Itsenäisyyden palauttaminen vaatii kansalaisten heräämistä todellisuuteen ja tahtoa muuttaa Suomen suuntaa…”.

Kommenttini: Jälleen totta joka sana.
Tuo kansallinen ”herääminen” tapahtuu nimenomaan silloin, kun viimeinenkin normaaliälyinen suomalainen saa tietää totuuden niistä vääryyksistä ja valheista millä kansamme värvättiin EU:hun.

EI OLE EU:n vika että omat vallanpitäjämme vehkeilivät kansaa vastaan.
Liittymis-sopimuksessa, josta käytetään nimitystä Maastrichtin sopimus, jonka Suomi allekirjoitti, O- artiklassa sanotaan:
”… Sopimusvaltiot ratifioivat sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti.”
Näin ei tapahtunut Suomessa.
Oli ikävää että Suomen silloinen poliittinen johto harhautti sekä toista sopijapuolta, Euroopan unionia, että omaa kansaa.

Voiko hattutempun ovelammin tehdä?
MISSÄ MENTIIN VIKAAN?

Maisa kirjoitti:

Kommenttini ensin Europeanille:
Kansa ei elä todellisuudessa vaan valheessa. Heiltä on pimitetty totuus.

Jaakko kirjoitti:
”Valtiollinen itsenäisyys on menetetty niin kauaksi aikaa kunnes Suomen kansa sen palauttaa”.

Kommenttini: Totta joka sana.
Nimenomaan: …”kunnes Suomen kansa sen palauttaa”….
Tätä kansaa on pidetty tietämättömänä tapahtumista jotka liittyvät EU-jäseneksi hakemukseemme. Kun tietoinen harhautus selviää kansallemme, itsenäisyytemme palauttamista vaatii silloin varmasti muutkin kuin Vapaan Suomen Liitto. Sitkeydestä ja asian esilläpitämisestä saakoon kunnian ennen kaikkea juuri VSL ja myös Satakunnan miehet, joista Sunnuntai Hesarissa 30.12.01 Unto Hämäläinen käytti nimitystä ”Markan miehet”.

Jaakon puheenvuorot ovat ns. helppoa luettavaa myös vähemmän asioita seuranneille, odotamme lisää!

Tällä keskustelupalstalla on kirjoitettu välttämätöntä ja tarpeellista ´taustatietoa´ asiaksi asti – mutta - tapahtumista ´täysin pihalla olevan´ saattaa olla kuitenkin vaikea luoda kokonaiskuvaa, vaikka tapahtumat on kerrottu päivämäärien tarkkuudella.
Asioiden seuraamisen maallikolle tekee vaikeammaksi ahkerasti äänessä oleva ”strategisenharhautuksen” -taho, joka ovelilla kommenteillaan on pyrkii vesittämään keskustelussa esille tuodut tosiasiat. Tällaista tietoa tapahtumista - ja taustoista ei kuitenkaan ole tarjolla joka oksalla, joten häirinnästä huolimatta on erotettava jyvät akanoista.

Mutta Jaakko kirjoitti edelleen:
”LAILLISUUSKYSYMYS ei näytä ratkeavan ennen kuin valta vaihtuu Suomessa, sillä perustuslain rikkomuksia eivät viranomaiset tutki. Ylin perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sehän koostuu eduskuntapuolueiden edustajista, jotka tähän asti ovat vaienneet ko. rikoksista”.

Kommenttini: Totta jälleen joka sana.

Jaakko kirjoitti lopuksi:
”Itsenäisyyden palauttaminen vaatii kansalaisten heräämistä todellisuuteen ja tahtoa muuttaa Suomen suuntaa…”.

Kommenttini: Jälleen totta joka sana.
Tuo kansallinen ”herääminen” tapahtuu nimenomaan silloin, kun viimeinenkin normaaliälyinen suomalainen saa tietää totuuden niistä vääryyksistä ja valheista millä kansamme värvättiin EU:hun.

EI OLE EU:n vika että omat vallanpitäjämme vehkeilivät kansaa vastaan.
Liittymis-sopimuksessa, josta käytetään nimitystä Maastrichtin sopimus, jonka Suomi allekirjoitti, O- artiklassa sanotaan:
”… Sopimusvaltiot ratifioivat sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti.”
Näin ei tapahtunut Suomessa.
Oli ikävää että Suomen silloinen poliittinen johto harhautti sekä toista sopijapuolta, Euroopan unionia, että omaa kansaa.

Voiko hattutempun ovelammin tehdä?
MISSÄ MENTIIN VIKAAN?

Lue lisää

"Kansa ei elä todellisuudessa vaan valheessa. Heiltä on pimitetty totuus"
=> Kuka pimittää yli 5000000 ihmiseltä totuutta ja mistä? Miksi?

"Kun tietoinen harhautus selviää kansallemme, itsenäisyytemme palauttamista vaatii silloin varmasti muutkin kuin Vapaan Suomen Liitto. Sitkeydestä ja asian esilläpitämisestä saakoon kunnian ennen kaikkea juuri VSL ja myös Satakunnan miehet, joista Sunnuntai Hesarissa 30.12.01 Unto Hämäläinen käytti nimitystä ”Markan miehet”.
=> Kuka on tietoisesti harhauttanut Suomen Kansaa?
Koska harhautus on tarkoitus paljastaa ja miten?

"LAILLISUUSKYSYMYS ei näytä ratkeavan ennen kuin valta vaihtuu Suomessa, sillä perustuslain rikkomuksia eivät viranomaiset tutki. Ylin perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sehän koostuu eduskuntapuolueiden edustajista, jotka tähän asti ovat vaienneet ko. rikoksista”.
=> Nyt on valta vaihtunut Suomessa. Ratkeaako laillisuuskysymys siis piankin?

Summa Summarum. Joidenkin tahojen mielestä siis Unioniin ei liitytty siten kuin sinne olisi pitänyt liittyä. Virheitä on saatettu tehdä, se on mahdollista. Mutta mitä sitten? EU-jäsenyyteen sinänsä ollaan Suomessa tyytyväisiä, Euro-valuuttaan vielä enemmän. Valtaosa kansasta ei halua palata entiseen. Joten, haluavatko nämä haikailijat irtautua EU:sta, vaihtaa valuuttan mummonmarkkaan, järjestää uuden kansanäänestyksen, liittyä taas Unioniin ja vaihtaa taas valuutan, tällä kertaa siten ettei jossitteluille jää varaa?

European kirjoitti:

"Kansa ei elä todellisuudessa vaan valheessa. Heiltä on pimitetty totuus"
=> Kuka pimittää yli 5000000 ihmiseltä totuutta ja mistä? Miksi?

"Kun tietoinen harhautus selviää kansallemme, itsenäisyytemme palauttamista vaatii silloin varmasti muutkin kuin Vapaan Suomen Liitto. Sitkeydestä ja asian esilläpitämisestä saakoon kunnian ennen kaikkea juuri VSL ja myös Satakunnan miehet, joista Sunnuntai Hesarissa 30.12.01 Unto Hämäläinen käytti nimitystä ”Markan miehet”.
=> Kuka on tietoisesti harhauttanut Suomen Kansaa?
Koska harhautus on tarkoitus paljastaa ja miten?

"LAILLISUUSKYSYMYS ei näytä ratkeavan ennen kuin valta vaihtuu Suomessa, sillä perustuslain rikkomuksia eivät viranomaiset tutki. Ylin perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sehän koostuu eduskuntapuolueiden edustajista, jotka tähän asti ovat vaienneet ko. rikoksista”.
=> Nyt on valta vaihtunut Suomessa. Ratkeaako laillisuuskysymys siis piankin?

Summa Summarum. Joidenkin tahojen mielestä siis Unioniin ei liitytty siten kuin sinne olisi pitänyt liittyä. Virheitä on saatettu tehdä, se on mahdollista. Mutta mitä sitten? EU-jäsenyyteen sinänsä ollaan Suomessa tyytyväisiä, Euro-valuuttaan vielä enemmän. Valtaosa kansasta ei halua palata entiseen. Joten, haluavatko nämä haikailijat irtautua EU:sta, vaihtaa valuuttan mummonmarkkaan, järjestää uuden kansanäänestyksen, liittyä taas Unioniin ja vaihtaa taas valuutan, tällä kertaa siten ettei jossitteluille jää varaa?

Lue lisää

Asiaan, European!

Maisa kirjoitti:

Asiaan, European!

Vastaa Maisa kysymyksiini edellisessä kommentissani, jos todella haluat päästä asiaan...

Vai eikö vastauksia ole?

Maisa kirjoitti:

Kommenttini ensin Europeanille:
Kansa ei elä todellisuudessa vaan valheessa. Heiltä on pimitetty totuus.

Jaakko kirjoitti:
”Valtiollinen itsenäisyys on menetetty niin kauaksi aikaa kunnes Suomen kansa sen palauttaa”.

Kommenttini: Totta joka sana.
Nimenomaan: …”kunnes Suomen kansa sen palauttaa”….
Tätä kansaa on pidetty tietämättömänä tapahtumista jotka liittyvät EU-jäseneksi hakemukseemme. Kun tietoinen harhautus selviää kansallemme, itsenäisyytemme palauttamista vaatii silloin varmasti muutkin kuin Vapaan Suomen Liitto. Sitkeydestä ja asian esilläpitämisestä saakoon kunnian ennen kaikkea juuri VSL ja myös Satakunnan miehet, joista Sunnuntai Hesarissa 30.12.01 Unto Hämäläinen käytti nimitystä ”Markan miehet”.

Jaakon puheenvuorot ovat ns. helppoa luettavaa myös vähemmän asioita seuranneille, odotamme lisää!

Tällä keskustelupalstalla on kirjoitettu välttämätöntä ja tarpeellista ´taustatietoa´ asiaksi asti – mutta - tapahtumista ´täysin pihalla olevan´ saattaa olla kuitenkin vaikea luoda kokonaiskuvaa, vaikka tapahtumat on kerrottu päivämäärien tarkkuudella.
Asioiden seuraamisen maallikolle tekee vaikeammaksi ahkerasti äänessä oleva ”strategisenharhautuksen” -taho, joka ovelilla kommenteillaan on pyrkii vesittämään keskustelussa esille tuodut tosiasiat. Tällaista tietoa tapahtumista - ja taustoista ei kuitenkaan ole tarjolla joka oksalla, joten häirinnästä huolimatta on erotettava jyvät akanoista.

Mutta Jaakko kirjoitti edelleen:
”LAILLISUUSKYSYMYS ei näytä ratkeavan ennen kuin valta vaihtuu Suomessa, sillä perustuslain rikkomuksia eivät viranomaiset tutki. Ylin perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sehän koostuu eduskuntapuolueiden edustajista, jotka tähän asti ovat vaienneet ko. rikoksista”.

Kommenttini: Totta jälleen joka sana.

Jaakko kirjoitti lopuksi:
”Itsenäisyyden palauttaminen vaatii kansalaisten heräämistä todellisuuteen ja tahtoa muuttaa Suomen suuntaa…”.

Kommenttini: Jälleen totta joka sana.
Tuo kansallinen ”herääminen” tapahtuu nimenomaan silloin, kun viimeinenkin normaaliälyinen suomalainen saa tietää totuuden niistä vääryyksistä ja valheista millä kansamme värvättiin EU:hun.

EI OLE EU:n vika että omat vallanpitäjämme vehkeilivät kansaa vastaan.
Liittymis-sopimuksessa, josta käytetään nimitystä Maastrichtin sopimus, jonka Suomi allekirjoitti, O- artiklassa sanotaan:
”… Sopimusvaltiot ratifioivat sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti.”
Näin ei tapahtunut Suomessa.
Oli ikävää että Suomen silloinen poliittinen johto harhautti sekä toista sopijapuolta, Euroopan unionia, että omaa kansaa.

Voiko hattutempun ovelammin tehdä?
MISSÄ MENTIIN VIKAAN?

Lue lisää

Maisakin Satakunnasta?

>>>>>>>>>>>>>>
Mutta Jaakko kirjoitti edelleen:
”LAILLISUUSKYSYMYS ei näytä ratkeavan ennen kuin valta vaihtuu
Suomessa, sillä perustuslain rikkomuksia eivät viranomaiset tutki. Ylin
perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sehän
koostuu eduskuntapuolueiden edustajista, jotka tähän asti ovat
vaienneet ko. rikoksista”.

Kommenttini: Totta jälleen joka sana.
>>>>>>>>>>>>>>>>
Roskaa melkein joka sana. Jos Perustulakivaliokunta kerran on ylin
tulkitsija, niin sen sana on lopullinen päätös. Asiaa ei muuta jokin
nettiurputus.

>>>>>>><
Liittymis-sopimuksessa, josta käytetään nimitystä Maastrichtin sopimus,
>>>>>>><
Todella tasokas virke.

>>>>>>>>
”… Sopimusvaltiot ratifioivat sopimuksen valtiosääntönsä asettamien
vaatimusten mukaisesti.”
Näin ei tapahtunut Suomessa.
>>>>>>>>
Miten Suomessa olisi sitten pitänyt asia hoitaa?

Jerry Falwell kirjoitti:

sinä saman lain 131 ½

>Lue, mitä uuden perustuslain 96 § sanoo.

Olen lukenut uuden "perustuslain".
Luin tuon Tiitisen tiedotteen jo heti sen postista saatuani ja vertasin sitä maikkarin netistä helmikuussa 1996 saamaani luonnokseen.

Oleellisinta on että se on EU-mukautettu perustuslaki, jonka perusteet eli premissit ovat väärät.

Pidän maanpetoksellisten toimien tutkimisen rajana 31.12.1994, sillä ennen sitä tapahtui huijaus, joka johti Suomen valejäsenyyteen.
Mikään huijaten tehty sopimus ei ole lainvoimainen.

Kommentoin kuitenkin, että uuden perustuslain 1 ja 2 §:t kumoutuvat 96 §:n tekstillä, koska eduskunta ei saa päättää asioita, joita varten kansa on sen valinnut.

Mitä taas tulee 131 §:ään, tapahtui perustuslakirikkomus jo ennen jäsenyyttä.

Uusi perustuslaki on jatkettua maanpetoksellista toimintaa.
Virkamiehet rustasivat uuden perustuslain lakien sisällön vastaamaan EU-määräyksiä. Perustuslakivaliokunta viilasi niitä ja sateenkaarihallitus esitteli sateenkaarieduskunnalle. Tuskin kukaan kansanedustajista edes vaivautui lukemaan uuden perustuslain sisältöä.

Kummallisinta on, että uusi perustuslaki ehti vanhentumaan Valmiuslain osalta ennenkuin postista jaetun painoksen muste ehti kuivumaan.

European kirjoitti:

"Kansa ei elä todellisuudessa vaan valheessa. Heiltä on pimitetty totuus"
=> Kuka pimittää yli 5000000 ihmiseltä totuutta ja mistä? Miksi?

"Kun tietoinen harhautus selviää kansallemme, itsenäisyytemme palauttamista vaatii silloin varmasti muutkin kuin Vapaan Suomen Liitto. Sitkeydestä ja asian esilläpitämisestä saakoon kunnian ennen kaikkea juuri VSL ja myös Satakunnan miehet, joista Sunnuntai Hesarissa 30.12.01 Unto Hämäläinen käytti nimitystä ”Markan miehet”.
=> Kuka on tietoisesti harhauttanut Suomen Kansaa?
Koska harhautus on tarkoitus paljastaa ja miten?

"LAILLISUUSKYSYMYS ei näytä ratkeavan ennen kuin valta vaihtuu Suomessa, sillä perustuslain rikkomuksia eivät viranomaiset tutki. Ylin perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sehän koostuu eduskuntapuolueiden edustajista, jotka tähän asti ovat vaienneet ko. rikoksista”.
=> Nyt on valta vaihtunut Suomessa. Ratkeaako laillisuuskysymys siis piankin?

Summa Summarum. Joidenkin tahojen mielestä siis Unioniin ei liitytty siten kuin sinne olisi pitänyt liittyä. Virheitä on saatettu tehdä, se on mahdollista. Mutta mitä sitten? EU-jäsenyyteen sinänsä ollaan Suomessa tyytyväisiä, Euro-valuuttaan vielä enemmän. Valtaosa kansasta ei halua palata entiseen. Joten, haluavatko nämä haikailijat irtautua EU:sta, vaihtaa valuuttan mummonmarkkaan, järjestää uuden kansanäänestyksen, liittyä taas Unioniin ja vaihtaa taas valuutan, tällä kertaa siten ettei jossitteluille jää varaa?

Lue lisää

Suomen kansaa ovat tietoisesti harhauttaneet omat vallanpitäjät presidenttiä ja pääministeriä myöten. Miksi he ovat sen tehneet? Ainakin
taloudelliset edut ovat joillakin olleet suuret.
On kirjoitettu, että elämme poliittisten kääpiöiden aikaa.
Harhauttamisen ja valheiden verkon kutomisen ovat tehneet mahdolliseksi ns.tiedotusvälineet, joista kaikki suurimmat ovat nykyisen valtakoneiston käsissä. Siis joko suuren rahan tai valtapuolueiden (joka on käytännössä sama asia). Harhautuksesta esimerkki:
Suomen itsenäisyys on EU:ssa menetetty, mutta mm. presidentin mielestä se on vain vahvistunut.
Itsenäisen valtion toimielimillä tulee olla muiden valtioiden väestöstä ja valtioelimistä
riippumaton lainsäädäntövalta, oman maan lainsäädäntöön perustuva tuomiovalta ja
oman maan lainsäädännölle alistettu toimeenpanovalta sekä täysi oikeus määrätä suhteistaan ulkovaltoihin. Näin ei EU-Suomessa ole.
On vaikea uskoa, että eduskunnan enemmistö, ministerit ja presidentti rikkoisivat Suomen perustuslakia. Näin on kuitenkin tapahtunut.
Ei ihme, että valtamedia ei anna tilaa keskustella asiasta. Jos täsä esitetty on puppua, eikö olisi voitto EU-politiikalle päästää tämä julkisuuteen jotta sille voitaisiin yhteisesti nauraa? Vai onko niin ettei asiassa ole paljonkaan nauramista?
Milloin sitten harhautus paljastuu? Kyllä se on monille jo paljastunut, mutta puuttuu uskoa siihen, että suuntaa voitaisiin muuttaa.
Valheiden jäljet ovat kuitenkin lyhyet.
EU:n oman mittauksen mukaan n. joka viides suomalainen kokee unionin läheiseksi. Unionia
siedetään mm. siksi, että meillä ei ole mitään julkista keskustelua vaihtoehdoista. On vain yksi "totuus".
Valta ei vaihtunut vaaleissa mihinkään. Pääministeriksi nousee ehkä Ahon hallituksen oikeusministerinä ollut Jäätteenmäki tai joku muu maanpetoksiin syyllistynyt.
Kansanvallan toteutuminen vaatii sitä, että kansalaisille kerrotaan tasapuolisesti vaihtoehdoista ja todella kuullaan kansan ääntä.
Aito kansanvalta on vaikea toteuttaa, mutta sitä kohti tulee pyrkiä.
Kansalaisten manipuloiminen ja harhauttaminen
ovat nykykapitalismissa ja EU:ssa arkipäivää
samalla tavalla kuin ne ovat olleet muidenkin harvainvaltojen mm. sortuneen Neuvostoliiton arkea. Kansalaisista riippuu milloin pääsemme
näennäisdemokratiasta kohti parempaa.

European kirjoitti:

"Kansa ei elä todellisuudessa vaan valheessa. Heiltä on pimitetty totuus"
=> Kuka pimittää yli 5000000 ihmiseltä totuutta ja mistä? Miksi?

"Kun tietoinen harhautus selviää kansallemme, itsenäisyytemme palauttamista vaatii silloin varmasti muutkin kuin Vapaan Suomen Liitto. Sitkeydestä ja asian esilläpitämisestä saakoon kunnian ennen kaikkea juuri VSL ja myös Satakunnan miehet, joista Sunnuntai Hesarissa 30.12.01 Unto Hämäläinen käytti nimitystä ”Markan miehet”.
=> Kuka on tietoisesti harhauttanut Suomen Kansaa?
Koska harhautus on tarkoitus paljastaa ja miten?

"LAILLISUUSKYSYMYS ei näytä ratkeavan ennen kuin valta vaihtuu Suomessa, sillä perustuslain rikkomuksia eivät viranomaiset tutki. Ylin perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sehän koostuu eduskuntapuolueiden edustajista, jotka tähän asti ovat vaienneet ko. rikoksista”.
=> Nyt on valta vaihtunut Suomessa. Ratkeaako laillisuuskysymys siis piankin?

Summa Summarum. Joidenkin tahojen mielestä siis Unioniin ei liitytty siten kuin sinne olisi pitänyt liittyä. Virheitä on saatettu tehdä, se on mahdollista. Mutta mitä sitten? EU-jäsenyyteen sinänsä ollaan Suomessa tyytyväisiä, Euro-valuuttaan vielä enemmän. Valtaosa kansasta ei halua palata entiseen. Joten, haluavatko nämä haikailijat irtautua EU:sta, vaihtaa valuuttan mummonmarkkaan, järjestää uuden kansanäänestyksen, liittyä taas Unioniin ja vaihtaa taas valuutan, tällä kertaa siten ettei jossitteluille jää varaa?

Lue lisää

Jos jos olisit vaivautunut lukemaan Satakunnan miehen ym. perusteelliset kirjoitukset näiltä sivuilta – Sinun ei tarvitsisi kavereilta kysellä – kuka pimittää yli 5000000 ihmiseltä totuutta ja mistä? Miksi?

Tutustu hyvä ihminen tässä keskustelusarjassa esille tuotuihin asioihin. Vilkaise varmuudeksi vielä www.satanen.com.
Oheislukemisena on hyödyllistä tutkistella myöskin Suomen Lakia / Euroopan unionin lakia.

Kysyt: Kuka on tietoisesti harhauttanut Suomen kansaa? Koska harhautus on tarkoitus paljastaa ja miten?

Viittaan edelliseen kohtaan. Lue ja tutki. Ne on esitetty tälläkin palstalla moneen kertaan!

Toteat: Nyt on valta vaihtunut Suomessa. Kysyt: Ratkeaako laillisuuskysymys siis piankin?

Vastaan: aika näyttää;)

Perustelen: Olisi idioottimaista odottaa valtaan nousseelta Kepulta EU:hun liittymisen epäselvyyksiin tarttumista, kun muistetaan, että Esko Aho oli pääministerinä silloin kun suomalaiset värvättiin/peloteltiin/manipuloitiin kansanäänestyksessä äänestämään jäseneksi liittymisen puolesta . Jäätteenmäki oli Ahon hallituksessa oikeusministerinä – joten – tuskinpa hänellä/heillä lienee suurempaa innostusta lähteä tekemisiään tonkimaan ja kertomaan kansalle kaiken lisäksi miksi Suomen EU-jäsenyys on juridisesti pätemätön.

Sanot: EU-jäsenyyteen sinänsä ollaan Suomessa tyytyväisiä.
Vastaan: Luulo ei aina ole tiedon väärti…

Sitäpaitsi Eu-jäseneksi liittymisessä on ollut epäselvyyksiä muuallakin kuin Suomessa. Ongelmat ovat olleet pitkälti samansuuntaisia.
Tanskassa kansalaiset vaativat käyttöönsä myös hallituksen salaisia asiakirjoja, joissa oli käsitelty vuoden 1972 jälkeisiä päätöksiä Tanskan Ey-jäsenyyteen liittyen. Hallituksen asianajaja kieltäytyi luovuttamasta asiakirjoja vedoten siihen, että niiden läpikäyminen kestäisi "ainakin vuoteen 2010 saakka". Kansalaisten mukaan Maastrich-sopimuksen ratifiointi oli lainvastaista myöskin Tanskassa…

Mistähän syystä näitä EU:hun liittymisasiakirjoja on julistettu ´salaiseksi´ useammissakin maassa?

Kysyt vielä: Eikö vastauksia löydy?

MIKSI jankutat vastauksista? LUE edellisistä kirjoituksista. Niitähän on tässä edellä esitetty oikein monen henkilön voimalla. Omituista ettei mene jakeluun. Ei ole minun murhe jos ´vastaanottimesi on kiinni´ ja ´lähetinpuoli käy ylikierroksilla´. ;))

Maisa kirjoitti:

Jos jos olisit vaivautunut lukemaan Satakunnan miehen ym. perusteelliset kirjoitukset näiltä sivuilta – Sinun ei tarvitsisi kavereilta kysellä – kuka pimittää yli 5000000 ihmiseltä totuutta ja mistä? Miksi?

Tutustu hyvä ihminen tässä keskustelusarjassa esille tuotuihin asioihin. Vilkaise varmuudeksi vielä www.satanen.com.
Oheislukemisena on hyödyllistä tutkistella myöskin Suomen Lakia / Euroopan unionin lakia.

Kysyt: Kuka on tietoisesti harhauttanut Suomen kansaa? Koska harhautus on tarkoitus paljastaa ja miten?

Viittaan edelliseen kohtaan. Lue ja tutki. Ne on esitetty tälläkin palstalla moneen kertaan!

Toteat: Nyt on valta vaihtunut Suomessa. Kysyt: Ratkeaako laillisuuskysymys siis piankin?

Vastaan: aika näyttää;)

Perustelen: Olisi idioottimaista odottaa valtaan nousseelta Kepulta EU:hun liittymisen epäselvyyksiin tarttumista, kun muistetaan, että Esko Aho oli pääministerinä silloin kun suomalaiset värvättiin/peloteltiin/manipuloitiin kansanäänestyksessä äänestämään jäseneksi liittymisen puolesta . Jäätteenmäki oli Ahon hallituksessa oikeusministerinä – joten – tuskinpa hänellä/heillä lienee suurempaa innostusta lähteä tekemisiään tonkimaan ja kertomaan kansalle kaiken lisäksi miksi Suomen EU-jäsenyys on juridisesti pätemätön.

Sanot: EU-jäsenyyteen sinänsä ollaan Suomessa tyytyväisiä.
Vastaan: Luulo ei aina ole tiedon väärti…

Sitäpaitsi Eu-jäseneksi liittymisessä on ollut epäselvyyksiä muuallakin kuin Suomessa. Ongelmat ovat olleet pitkälti samansuuntaisia.
Tanskassa kansalaiset vaativat käyttöönsä myös hallituksen salaisia asiakirjoja, joissa oli käsitelty vuoden 1972 jälkeisiä päätöksiä Tanskan Ey-jäsenyyteen liittyen. Hallituksen asianajaja kieltäytyi luovuttamasta asiakirjoja vedoten siihen, että niiden läpikäyminen kestäisi "ainakin vuoteen 2010 saakka". Kansalaisten mukaan Maastrich-sopimuksen ratifiointi oli lainvastaista myöskin Tanskassa…

Mistähän syystä näitä EU:hun liittymisasiakirjoja on julistettu ´salaiseksi´ useammissakin maassa?

Kysyt vielä: Eikö vastauksia löydy?

MIKSI jankutat vastauksista? LUE edellisistä kirjoituksista. Niitähän on tässä edellä esitetty oikein monen henkilön voimalla. Omituista ettei mene jakeluun. Ei ole minun murhe jos ´vastaanottimesi on kiinni´ ja ´lähetinpuoli käy ylikierroksilla´. ;))

Lue lisää

... niitä vastauksia. Olen lukenut Satakunnan Miehen vuodatuksia jo kuukausia, enkä ole tullut vakuuttuneeksi hänen argumenteistaan yhtään. Hän vetoaa mm. Kuosmasen kirjaan, jota ei edes ole olemassa, jota ei voi tavallinen ihminen ostaa ja lukea! Tällainen ei ole uskottavaa.

Haluan lyhyet yksinkertaiset vastaukset kysymyksiini, en viittauksia maratonpituisiin vuodatuksiin joiden keskeiset argumentit ovat kirjasta jota ei ole olemassa.

"Sanot: EU-jäsenyyteen sinänsä ollaan Suomessa tyytyväisiä.
Vastaan: Luulo ei aina ole tiedon väärti… "
=> pitää paikkansa. Väitteeni perustuukin tietoon, esimerkiksi euro-valuuttaan ollaan Suomessa tutkitusti tyytyväisempiä kuin missään muualla Euroopassa.

"MIKSI jankutat vastauksista? LUE edellisistä kirjoituksista. Niitähän on tässä edellä esitetty oikein monen henkilön voimalla. Omituista ettei mene jakeluun. Ei ole minun murhe jos ´vastaanottimesi on kiinni´ ja ´lähetinpuoli käy ylikierroksilla´. ;)) "

Vastaanottimeni on nyt auki. Kerro nimiä, anna minulle suorat vastaukset. Vai EIKÖ niitä siis löydy...?

European kirjoitti:

... niitä vastauksia. Olen lukenut Satakunnan Miehen vuodatuksia jo kuukausia, enkä ole tullut vakuuttuneeksi hänen argumenteistaan yhtään. Hän vetoaa mm. Kuosmasen kirjaan, jota ei edes ole olemassa, jota ei voi tavallinen ihminen ostaa ja lukea! Tällainen ei ole uskottavaa.

Haluan lyhyet yksinkertaiset vastaukset kysymyksiini, en viittauksia maratonpituisiin vuodatuksiin joiden keskeiset argumentit ovat kirjasta jota ei ole olemassa.

"Sanot: EU-jäsenyyteen sinänsä ollaan Suomessa tyytyväisiä.
Vastaan: Luulo ei aina ole tiedon väärti… "
=> pitää paikkansa. Väitteeni perustuukin tietoon, esimerkiksi euro-valuuttaan ollaan Suomessa tutkitusti tyytyväisempiä kuin missään muualla Euroopassa.

"MIKSI jankutat vastauksista? LUE edellisistä kirjoituksista. Niitähän on tässä edellä esitetty oikein monen henkilön voimalla. Omituista ettei mene jakeluun. Ei ole minun murhe jos ´vastaanottimesi on kiinni´ ja ´lähetinpuoli käy ylikierroksilla´. ;)) "

Vastaanottimeni on nyt auki. Kerro nimiä, anna minulle suorat vastaukset. Vai EIKÖ niitä siis löydy...?

Lue lisää

– silloin asiaan.

Olet siis lukenut Satakunnan Miehen vuodatuksia jo kuukausia, etkä ole tullut vakuuttuneeksi hänen argumenteistaan yhtään. Väität mm. ettei Kuosmasen kirjaa, ole olemassa, joten ei tavallinen ihminen voi sitä ostaa ja lukea!
Voi poloista. Satakunnanmies kertoi Sinulle juurtajaksain mistä voit löytää kirjantekijän. Soita hyvämies, hänelle ja keskustele kirjantekijän kanssa sen saatavuudesta. Hänellähän on tekijänoikeudet kirjaansa siitäkin huolimatta, että ´joku taho´ vedättikin kirjan pois julkisesta myynnistä. Isoveli ei tainnut tykätä, että kansa saa tietoa tosiasioista. Ne paljon puhutut EU:n ja EMU:n komeat ´kannatusluvut´ olisivat voineet kääntyä laskuun…

Lieneekö Kuosmasen kirjan sabotoinnissa yhtäläisyyksiä (HS 19.12.97) julkaistuun uutiseen, jossa kerrottiin,
että Euro-parlamentti ryhtyi vahtimaan itseään koskevaa ikävää kirjoittelua. Uutisen mukaan Euro-parlamentti on tehostanut itseään koskevan kielteisen kirjoittelun seurantaa ja aikoo vastata entistä valppaammin tietoihin, joita se pitää kielteisinä.
Tiedotteen mukaan on perustettu ns. "nopean toiminnan iskujoukot", joiden tehtävänä on torjua EU:hun itseensä kohdistuva kielteinen julkisuus…

Kysymys: Mitenkähän EU:n parlamentin ´vahtimiskäskyä´ toteutetaan näillä julkisilla keskustelupalstoilla?

Uutisen perusteella voi vetää sen johtopäätöksen, että ei mahdotonta olisi, että keskustelupalstojakin vahtisivat ns. ”nopean toiminnan iskujoukot”. Heidän tehtävänsä lienee vahtimista päätyökseen.
Miten? Käytännössä yrittävät mollata ´vastustajiaan´ ja saada heidät- ja heidän esittämänsä asiat naurunalaisiksi… Olemme siirtyneet askel askeleelta erilaisten direktiivien ja –määräysten kautta liberalistisista kansalaisvapauksista valvonnan yhteiskuntaan.
Entä teletietojen tallentaminen?
Heinäkuun lopulla 2002 Suomi hyväksyi EU-direktiivin joka mahdollistaa teleliikennetietojen säilyttämisen EU-maissa pidempään kuin olisi laskutuksen takia on tarpeellista. Väitteet ´ison veljen´ valvonnasta toteutuvat myös EU-Suomessa.

Kansainvälisten lehtien mukaan eräissä kehitysmaissa laillinen oppositiotoiminta on vaikeutunut.
Yhdysvalloissa on suunniteltu TIPS-ohjelmaa, jolla hallitus värväisi jopa miljoonia kansalaisia urkkiman ja vakoilemaan toisiaan. (AL. 19.9.02). Yhdysvaltain NSA ja eurooppalainen Echelon-organisaatio salakuuntelevat paljon enemmän kuin julkisesti kerrotaan.

Ilmoitat haluavasi lyhyet yksinkertaiset vastaukset kysymyksiisi. Etkä ole kiinnostunut viittauksista tietolähteisiin, tuskin edes tutkit niitä kun nimittelet toisten keskustelijoiden perusteluja ´maratonpituisiksi vuodatuksiksi´. Hm.

Tässä kirjoja, joita on vapaasti saatavailla (ei sensuroitu toistaiseksi). Suosittelen kaikille luettavaksi:

Ilkka Hakalehto: Itsenäisyys vaarassa , ISBN 952-9748-08-6 / Kustantaja ja kirjapaino Karprint Ky
Kirjoittaja on käyttänyt erittäin laajaa ja monipuolista lähdeaineistoa, kannattaa tutustua myös lähdeteoksiin.

Ilkka Hakalehto-Kauko Laihanen: Mihin Suomea viedään? ISBN 952-90-6990-1

Dr. Karl Steinhauser: EU – huomispäivän super-Neuvostoliitto ISBN 951-97105-0-7

Toteat, että
>euro-valuuttaan ollaan Suomessa tutkitusti tyytyväisempiä kuin missään muualla Euroopassa.

Niinpä… silmänkääntötemppu onnistui erinomaisesti hyväuskoisille suomalaisille hölmöille mutta…
katsellaanhan muutaman vuoden perästä miten on toiminut käytännössä … tiedämme ainakin, että
köyhät ovat köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet.