Retkeily ja luonnossa liikkuminen olisi mukavinta samanhenkisessä seurassa. En tarkoita, että riittää kun kaikki tykkää vaeltamisesta tai metsässä olosta, vaan syvemmästä suhtautumisesta luontoon ylipäätään. Ihmiset joiden elämänkatsomus on kokonaisvaltainen suhteessa luontoon ja ihmisen paikkaan siinä ovat lähellä omia ajatuksiani ja tuntojani. Kristinoppia pidän luonnottomuutena ja huuhaana. Minulla on uskomus, että ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta, ja hyvä elämä löytyy harmoniasta sekä oman ihmisluonnon, että suuremman kosmisen luonnon kanssa. Juuri metsässä tuntee voimakkaimmin tämän yhteyden.
Mielelläni löytäisin samanhenkistä retkiseuraa täältä Varsinais-Suomesta missä itse asustelen. Täälläkin päin maatamme on upeita paikkoja kuljettavaksi, kuten Kuhankuono, tai Teijo. Enkä tarkoita että etsisin seuraa vain yhdelle retkelle, vaan sopuisaa ja toistensa kanssa toimeentulevaa kasvavaa ryhmää joka retkeilee aina silloin tällöin yhdessä. Ja retket voisivat olla vain päivän mittaisia, joskus tietysti paljon pidempiäkin.
Kirjoitelkaa ajatuksianne aiheesta!
Mielelläni löytäisin samanhenkistä retkiseuraa täältä Varsinais-Suomesta missä itse asustelen. Täälläkin päin maatamme on upeita paikkoja kuljettavaksi, kuten Kuhankuono, tai Teijo. Enkä tarkoita että etsisin seuraa vain yhdelle retkelle, vaan sopuisaa ja toistensa kanssa toimeentulevaa kasvavaa ryhmää joka retkeilee aina silloin tällöin yhdessä. Ja retket voisivat olla vain päivän mittaisia, joskus tietysti paljon pidempiäkin.
Kirjoitelkaa ajatuksianne aiheesta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kunnioitan syvästi luontoa ja ymmärrän, että ihminen on osa sitä - vain yksi osa, mutta osa kuitenkin. Ihminen kaikkine ajatusmailmoineen, tunteineen ja ymmärryksineen on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on. Siksi en suurin surminkaan voisi kuvitella lähteväni luontoon noin rajoittuneen ihmisen kanssa. Tuollainen "luonnonystävä" on todellisen luonnonystävän ja harmonian puolesta elävän ja toimivan ihmisen, lunnonsuojelijankin, irvikuva. Hui!
No johan sulla on pienet aivot, maailman eli minuutesi tuntemus :)
Kirjoitit "noin rajoittuneen ihmisen kanssa" ??
Minä sain aivan toisellaisen käsityksen/kuvan kirjoittajan tekstistä ja ajatuksista.
Kirjoittaja ei tosiaankaan maininnut sulkevansa pois mitään, vaan kokee luonnossa sen henkisen tajunan joka monella on kateissa.
Meikäläisellä on samoja kokemuksia. Jees
Hyvää retkeilykesää kaikille !
Olen 29-vuotias mies ja asun Turussa. Olen käynyt 2 kertaa vaelluksella Saariselällä ja tykännyt kovasti. Olen nähnyt Luirojärven ja Sokostin, Paratiisikurun ja Ukselmapään, mutta haaveenani olisi päästä käymään kuuluisalla Vongoivalla, esim. lähteä Raja-Joosepista ja palata sinne. Molemmat vaellukseni olen tehnyt sulan maan aikaan, ensimmäinen vaellus kesällä 1994 Kiilopää-Luirojärvi-Kiilopää ja toinen syksyllä 2005 ruska-aikaan reitillä Aittajärvi-Sarvioja-Paratiisikuru-Ukselmapää-Sarvioja-Luirojärvi-Rautulampi-Luulampi-Kiilopää. Ensi kesä voisi olla ihanteellinen vaihtoehto. Haen siis ensisijaisesti VAELLUSSEURAA. Saariselkä on siihen mitä parhain paikka, tosiaan, olisi kiva päästä käymään kauempana Saariselällä, ne jotka ovat siellä käyneet ainakin ylistävät maisemia. Jos kiinnostuit, lähetä minulle vaikka sähköpostia. Osoitteeni on: [email protected].
Niin....onkohan tämä viesti tältä vuodelta kun viestissä vuosi 2007....mutta näkyy uusien joukossa? No, kokeillaan.
Minäkin haluaisin löytää patikkaseuraa - pidemmät vaellukset ei ensimmäisenä mielessä, vaan ihan päivä/vkl patikka. Asun Turussa, 29v nainen, kokemusta jonkinverran mutta en "ammattilainen" :) . Olisi mukava nimenomaan koota/löytää pieni porukka....
Birke täällä hei!
Kyllä taas menossa ollaan, Saariselän huiputus olisi ohjelmassa.
Patikkaseuraa
Moi! Olen 31-vuotias Satakuntalainen ja kiinnostunut luonnossa liikkumisesta. Kanoottikin löytyy...