Katselin tuossa eilisiltaista Manchesterin musiikkielämää käsittelevää elokuvaa. Kahden ensimmäisen repliikin jälkeen piti jo palata tarkistamaan, oliko sivusilmäni nähnyt oikein. Kyllä oli: muuten moitteettomasti onnistunut kääntäjä runteli läheistä vuoristoaluetta kolme kertaa aika mielenkiintoisella tavalla. Suohon mätkähtänyt liitovarjoilija oli "in the middle of the Pennines" eli "keskellä Penninesiä". (Ääntääköhän kääntäjä tuon muodossa "pennainsiä" vai ihan reilusti "penninesiä"?) "To the Pennines" oli "Penninesiin" ja kolmas pääsi minulta jo unohtumaan.
Missä kielitaju, maantuntemuksen alkeet, karttakirja ja Google?
Sunnuntaiaamun innoituksen valtaamana sovelsin sääntöä muutamiin vuoristoihin. Äännettyinä nämä ovat vielä eksoottisempia:
keskellä Alpsiä; Alpsiin
keskellä Himalayasiä; Himalayasiin
keskellä Apenninesiä; Apenninesiin
keskellä Pyreneesiä: Pyreneesiin
keskellä Andesiä; Andesiin
Käänneltäessä on hyvä muistaa, että jos kieli tai silmä menee solmuun, taivutus on hyvä tarkistaa. ;)
Missä kielitaju, maantuntemuksen alkeet, karttakirja ja Google?
Sunnuntaiaamun innoituksen valtaamana sovelsin sääntöä muutamiin vuoristoihin. Äännettyinä nämä ovat vielä eksoottisempia:
keskellä Alpsiä; Alpsiin
keskellä Himalayasiä; Himalayasiin
keskellä Apenninesiä; Apenninesiin
keskellä Pyreneesiä: Pyreneesiin
keskellä Andesiä; Andesiin
Käänneltäessä on hyvä muistaa, että jos kieli tai silmä menee solmuun, taivutus on hyvä tarkistaa. ;)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onhan niitä:
Colognessa
Milanissa
Venicessä
Missäköhän kääntäjä vietti maantiedontunnit ja miten on mahdollista, ettei kääntäjä osaa suomea eikä tunne Euroopan kulttuuria sen enempää kuin historiaakaan?
Kääntäjän etunimi on supisuomalainen, mutta hänen sukunimensä viittaa englanninkieliseen aviomieheen. Olen huomannut, että kääntäjän koulutuksen, kokemuksen ja tiedot voi muutamien ihmisten mielestä korvata tällä lailla näppärästi ja käden käänteessä naimalla ulkomailta. (Tuo vuoristolapsus tuli kyllä käsittääkseni melko kokeneelta kääntäjältä, mitä kovin kummastelin.)
Kritisoin täällä jokin aika sitten erään halpiskanavan kääntäjän tekstiä, joka meni riman alta mahallaan ryömien, ja pari kommentoijaa tuli kiukuttelemaan ymmärtämättä ollenkaan asian ydintä. Tässä vuoristojutussakaan en arvostellut sitä, että kääntäjä ei tiennyt vuoriston suomenkielistä nimeä, vaan sitä, että törmätessään uppo-outoon sanaan tai käsitteeseen hän turvautui puhtaasti arvaamiseen. Tällaisen arvaamisen määrä näyttää kasvavan tolkuttomasti kanavien lisääntymisen myötä.
Jos (kuten mainitsit) suomen hallinta on heikkoa, kulttuurintuntemus horjuu, historia tuntuu tarpeettomalta menneisyydeltä eikä sanavarastokaan ole kovin laaja, kääntäjä voi päästä välttäviin tuloksiin sinnikkään (mutta kovasti aikaa vaativan) taustatyön avulla. Jos taas kielikorva ei millään kerro, milloin pitäisi lähteä etsimään lisätietoja tai edes sanakirjaa, pitäisi ymmärtää etsiä itselleen jokin toinen elinkeino.
Tekosyitä sille, ettei viitsitä ottaa vieraista asioista selvää, ei enää ole. Tietotekniikka on helpottanut kääntäjän työtä mittaamattomasti - kuvitelkaapa, millaista duuni oli vielä 20 vuotta sitten, kun monessa paikassa tuhrattiin vielä korjauslakan ja hiilipaperien kanssa ja kannettiin selkä vääränä suursanakirjoja paikasta toiseen. Jos halusi tarkistaa termin ja sen taustan, piti etsiytyä kirjastoon. Ihan totta, kuvitelkaa (tai muistelkaa) hetkinen! Oi niitä aikoja! :)
Siksi että kääntäjien koulutus meni ns. reisille kun ala muutettiin "akateemiseksi" eli diplomikielenkääntäjistä tuli filosofian maistereita. Ns. gradut näillä "käännöstiedettä" opiskelevillakin tahtoo mennä säälittävän puolelle. Laskevat jotain sanojen frekvenssiä ja muuta scheissea. Ei kääntäminen mitään tiedettä ole eikä siksi tule vaikka kuinka käytettäisiin tieteellisiä menetelmiä. Otetaan sana ja käännetään se toiselle kielelle ja jatketaan kunnes teksti on valmis.
Aikaisemmin opistotason kääntäjät keskittyivät työhönsä eivätkä haihatelleet mistään akateemisuudesta.
Mitä tulee suomen kielen osaamiseen, niin on sääli että vakiintuneita ns. sovinnaisnimiä on alettu jättää käyttämättä ja teksteihin otetaan -heikoin perustein- alkukielinen nimi. Epäilen että maisterit eivät taida edes tuntea noita sovinnaisnimiä enää vaikka suuri osa kansasta tuntee ne paremmin. Tonavasta tehdään Danube tai Donau. Miksi? Firenze kirjoitetaan nykyään monesti Florence vaikka tuo alkuperäinen italiankielinen on vanhastaan käytetty suomessa. Miksi?
Laitetaan tähän vielä kyssäri? Mitä tarkoittaa Universitas ja mitä se mahdollistaa?
Kirjoitustaitosi ja tietojesi surkeus paljastaa sen, ettet ole ehtinyt vielä lukioonkaan asti. Pysy siis noissa ikiomissa aloitusmöläytyksissäsi, mutta älä sorki muiden keskusteluja, jooko?
Universitas? En tiedä, olen käynyt vain high schoolin.
Jollei kääntäjät olisi niin täynnä scheissea ja jos ne olisi älykkäämpiä.
Näihin kielihommiin on hakeutunut perinteisesti vähemmän älykkäitä opiskelijoita, mutta kun ne on muutaman vuoden yliopistossa niin niille nousee kusi päähän ja ne unohtavat, että heidän lahjakkaammat ikätoverinsa menivät muihin tiedekuntiin.
Erisnimien väärät käännökset tuntuvat olevan aika tavanomaisia nykyisin. Yksi syy on varmaankin se, että käännöksiä ei juurikaan tarkisteta. Sehän maksaisi "ylimääräistä".
Toisaalta kääntäjien työn jäljet eivät aina selity vain huolimattomuudella, vaan paljon taitaa johtua yleistiedon puutteella ja sillä, ettei tunneta käsiteltävän tekstin aihepiiriä.
Järkytyin aika lailla, kun huomasin, että nimellä "Sivistyksen käsikirja" julkaistu, saksasta käännetty teos sisältää karkeita virheitä, kuten "Johannes Calvin".