Puhuminen on kultaa, tekstaaminen hopeaa. Tekstarit voi ymmärtää väärin. On ne siltikin aikas käteviä.
..tekstarit. Ja joskus niinkin, että puheluun pitäis varata aikaa. Jos tietää vielä vastapuolen olevan puheliasta sorttia, ei kannata ihan pikkuajalla alkaa soitella :)
0Äänestä
Siivetön-Enkuli
Onnistuu siis paremmin, kuin kirjoittaminen, mutta siitäkin huolimatta käytän tekstiviestejä kommunikointiin. Niissä kun joutuu paneutumaan itse-asiaan, eikä voi lörpötellä "ummet ja lammet". 160 merkki - niin "piilosavolainenkin" jaarittelee vähemmän. *wirn*
Mutta kyllä minä saan puhumalla asiani esitettyä paremmin. Ja, jos ei muuten, niin voinhan puhun kuulijani pyörryksiin ja siten saan tahtoni läpi.
Siivetön
0Äänestä
goldandblue
On harmillista, ettei kirjeet enää juuri kulje. Ei niitä saa lähtemään, eikä juuri tulemaankaan.
Sähköpostitse ilmaisen itseäni paljon mieluummin kuin esimerkiksi puhelimessa tai nokatusten. Ujon ihmisen pelastus sekin.
Mitenhän ihminen puhutaan pyörryksiin? Taito sekin. Myyntialalla varmaankin kova sana.
0Äänestä
kirjoittaminen
on ammatti. Lainaan Shakespearea: "Kun sana niukkaa on, se korviin ottaa".Kun viitsin jotain puhua, silloin on viisainta uskoa kerralla ja ihan suosiolla.
Tuo kirjoittamisen ammatti ei ole mikään kulttuurin laji. Tuhansia ja taas tuhansia sivuja esityslistoja ja pöytäkirjoja byrokratiaan. Ei ole kiinni verbaalisesta lahjakkuudesta sanoa välillä kovastikin, miten asiat ovat.
Nyt olen huomannut, että monisanaisuudesta on tullut kirjoittelun puolella riesa. Joka ainoa viestinikin täällä pitäisi osata puristaa kolmannekseen.
Tekstareissa en ole hyvä. On kyllä mainio Nokia 9300 -kommunikaattori, jossa läpän alla on tietokonepuolikin. Sorrun helposti muotoiluihin eli miten se teksti olisi myös fiksun näköinen.
0Äänestä
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..ympäripyöreä vastaus, että riippuu vähän mikä
asia, ja kenelle sen esittää. Jos on asiaa enemmän, ei välttämättä viitsi ruveta tekstaileen :)
kirjoittaisi. Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Puhuminen on kultaa, tekstaaminen hopeaa. Tekstarit voi ymmärtää väärin. On ne siltikin aikas käteviä.
..tekstarit.
Ja joskus niinkin, että puheluun pitäis varata
aikaa. Jos tietää vielä vastapuolen olevan puheliasta sorttia, ei kannata ihan pikkuajalla
alkaa soitella :)
Onnistuu siis paremmin, kuin kirjoittaminen, mutta siitäkin huolimatta käytän tekstiviestejä kommunikointiin. Niissä kun joutuu paneutumaan itse-asiaan, eikä voi lörpötellä "ummet ja lammet". 160 merkki - niin "piilosavolainenkin" jaarittelee vähemmän. *wirn*
Mutta kyllä minä saan puhumalla asiani esitettyä paremmin. Ja, jos ei muuten, niin voinhan puhun kuulijani pyörryksiin ja siten saan tahtoni läpi.
Siivetön
On harmillista, ettei kirjeet enää juuri kulje. Ei niitä saa lähtemään, eikä juuri tulemaankaan.
Sähköpostitse ilmaisen itseäni paljon mieluummin kuin esimerkiksi puhelimessa tai nokatusten. Ujon ihmisen pelastus sekin.
Mitenhän ihminen puhutaan pyörryksiin? Taito sekin. Myyntialalla varmaankin kova sana.
on ammatti. Lainaan Shakespearea: "Kun sana niukkaa on, se korviin ottaa".Kun viitsin jotain puhua, silloin on viisainta uskoa kerralla ja ihan suosiolla.
Tuo kirjoittamisen ammatti ei ole mikään kulttuurin laji. Tuhansia ja taas tuhansia sivuja esityslistoja ja pöytäkirjoja byrokratiaan. Ei ole kiinni verbaalisesta lahjakkuudesta sanoa välillä kovastikin, miten asiat ovat.
Nyt olen huomannut, että monisanaisuudesta on tullut kirjoittelun puolella riesa. Joka ainoa viestinikin täällä pitäisi osata puristaa kolmannekseen.
Tekstareissa en ole hyvä. On kyllä mainio Nokia 9300 -kommunikaattori, jossa läpän alla on tietokonepuolikin. Sorrun helposti muotoiluihin eli miten se teksti olisi myös fiksun näköinen.