Armeija vai sivari?

no se on sellanen traditio jossa halukkaille opetetaan tavat toimia osana isompaa joukkoa kriisitilanteessa.

Itseasiassa se määrä asiaa joka siellä opitaan lyhyessä ajassa on yllättävän suuri. Kaikelle sille taidolle ei ehkä löydy arkipäivän sovelluksia mut ei mikään opittu taito mee hukkaan koskaan. Ja se on myös ilmaus maanpuolustustahdosta.

Ei mun tapauksessa, elossa olevat sukulaiset ei asettanu minkäänlaisia paineita siihen meninkö armeijaan, mut mulle se oli osotus mun ukille joka loukkaantui jatkosodassa, siitä että se ei uhrannu itteesä turhaan.

Armeijan kävin, pääsi helpoimmalla. Jos voisi uudestaan valita niin en olisi pitänyt turhaa kiirettä vaan olisin mennyt sivariksi.

Ihan joutava paikkahan tuo on, ei sillä minulle merkitystä ollut.

ite kävin 6 kuukauden intin koska ajattelin että se on kuitenki se helpoin ja kivuttomin tie. Toisaalta nyt jälkikäteen kun ajattelee niin saattaisin ehkä mennä sittenkin sivariin, jos onnistuu löytään hyvän paikan niin siitä saa melkein vuoden oikeaa työkokemusta. Olihan siihen toki sukulaisten painostuksellakin osansa kieltämättä, saattaa olla että ois tullu sanomista jos ois menny sivariin. Toisaalta eipä kukaan täysikäistä voi kommennella.

Sen käyminenhän oli ihan pyllystä..

Vuoden tapoin aikaa..

Tuloksena tumpelo tiedustelija (sissi) alikki.

eipä ole mitään merkitystä enää.

res.ltn.

Asepalvelus on suoritettu. Suosittelen kaikille. Tosin en kyllä tiedä siviilipalveluksesta mitään, todennäköisesti siitä on joillekin enemmän henkilökohtaista hyötyä. Armeijaan sopii huonosti sellainen ajatus että siitä olisi jotain hyötyä itselle. Siksi kyseinen instituutio ei houkuttele nykyisen individualistisen maailmankatsomuksen ihmisiä. Toisaalta tuo katsomus ei ole terveimmästä päästä.

Kavereiden yms. valinnoilla ei ollut suurta päätöstä. Monihan noista kävi sitten sivarin. Oma tausta on sellainen, että olisi hyvin hyvin outoa jos en olisi mennyt armeijaan. Menin kutenkin omasta tahdostani, mielelläni ja olen hyvillä mielin valinnastani.

Menin armeijaan täysin omasta tahdostani ja mielestäni asiasta pidetään liian suurta haloota. Ei se armeija nyt niin paha paikka ole, jos minäkin sieltä selvisin edes joten kuten kunnialla ja ei se merkkaa elämän kannalta yhtään mitään, jos vuodenkin siellä on. Kyllä sitä kerkiää senkin jälkeen.
Suomalaiset on soturikansaa ja asevelvollisuus on meidän valintamme, joten pelataan näillä säännöillä.

Valitsin armeijan maailmankatsomuksellisista syistä ja olen ollut tyytyväinen valintaani. Tosin en tiedä voinko sanoa että valitsin, koska muut vaihtoehdot eivät missään vaiheessa olleet realistisen tuntuisia vaihtoehtoja. Ainoastaan se harmittaa, etten hoksannut valmiusjoukkoihin hakea ja edelleen rauhanturvaajaksi.

Erittäin kasvattava kokemus oli, suosittelen lämpimästi muillekin. Tuskin missään organisaatiossa annetaan yhtä paljon vastuuta alle 20-vuotiaan klopin harteille. Myös ryhmädynamiikasta oppii ns. ääriolosuhteissa enemmän kuin lämpimässä toimistossa juoruilemalla. Myöhemmissä opinnoissa olen pari esseetä vääntänyt käytännössä pelkkien armeijakokemusten pohjalta.

Ei armeijan käyminen sinänsä hirveästi merkitse. Se on velvollisuus ja välttämätön asia siinä missä mikä tahansa muukin vastaava asia. Kehityskelpoinen yksilö oppii armeijassa opetettavat asiat kyllä muuallakin, tyhmemmät eivät missään.

Ryhmäpaine vaikuttaa aina, vaikka joku toisin väittäisi. Nuorille kavereiden mielipide on merkittävä tekijä opiskelupaikkaa valittaessa, miksei siis myös miettiessä menoa armeijaan/sivariin? Omalla kohdalla painoi kuitenkin enemmän suvun perinteet. Olin kaveripiirissäni selkeä mielipidejohtaja tässä kysymyksessä ja vedin perässäni kurkkusalaatteihin pari sellaistakin, jotka empivät ratkaisuaan.

minua 5 kk, kunnes heittivät ulos.

Pelkäsivät, että Mäkiluoto (ei tekemistä Tuntemattoman sotilaan Mäkiluodon kanssa) olisi jäljiltäni savuava raunio, mikäli loppuun asti olisin.

tää olis käyny armeijan. alust loppuun.

asepalvelukse suorittamine nykyään on sama juttu, ku joskus vuosii sittenki. harvempi valitsis armeijaa sen takii, et "haluais päästä helpommal". paitsi yrmis tietty vahvistais sääntöö :)

paras anti sieltä olis ollu ehkä se, et oppi toisist ihmisist. et kaikkii ei oo pakko sietää, mite toiste kans tulis toimee jos niit ei kuitenka sietäis, mitä tarkoittaa yhdessä tekemine, mitä merkityst olis yhdes koetuil jutuil jne jne. toki ne kaikki aseet oppii siin samal, mut toi olis niinku tärkeempi kui se ase- asia.

kavereide jutuil olis niinku yllättävänki paljo vaikutusta 18v - 20v kundie elämäs. mut omast halust siin lopuks kuitenki mitataan.. ja pääseehä niist pois jos haluu. missää oo pakko olla.

res.jotai