Hihnakäyttäytyminen

Oli alkuun kanssa tuskaa vaikka pieni koira olikin hihnan päässä vetämässä. Se ihan oksenteli kun veti niin paljon. Ei se pysähtelystä kiinnostunut ja herkut ei ollut mitään verrattuina tien hajuihin.

Sitten yhtenä päivänä meni hermot koko piskiin ja leikin ettei sitä ollut olemassa, se vaan räksytti ja räksytti, mutta varmaan puolentunnin huomioimatta jättämisen jälkeen se kävi nukkumaan. Otin taskut täyteen herkkuja ja mentiin lenkille, se vaan käveli vierellä ja tapitti silmiin.

Nykyään ei vedä ellei tule koira vastaan tai jos on hätä. En tiedä mikä siihen sitten vaikutti, kai se olise huomiotta jättäminen.

Minulla on nyt reilun vuoden ikäinen saksanpaimenkoira ja vetäminen alkoi tuossa vähän ennen kuin täytti vuoden. Ostin kuonoon vedonestopannan, niin kyllä lopetti vetämisen. Erittäin tehokas myös jos meinaa haukkua muille koirille. Suosittelen, koira kyllä vihaa sitä ylitse kaiken...Mutta äkkiä oppi muistamaan mistä panta johtui, nyt ollaan kuljettu jo normaalilla pannalla, ja jos yhtään yrittää vetää niin ei tarvitse kuin näyttää kuonopantaa niin johan loppui vetäminen.

saman ongelman kokenut kirjoitti:

Minulla on nyt reilun vuoden ikäinen saksanpaimenkoira ja vetäminen alkoi tuossa vähän ennen kuin täytti vuoden. Ostin kuonoon vedonestopannan, niin kyllä lopetti vetämisen. Erittäin tehokas myös jos meinaa haukkua muille koirille. Suosittelen, koira kyllä vihaa sitä ylitse kaiken...Mutta äkkiä oppi muistamaan mistä panta johtui, nyt ollaan kuljettu jo normaalilla pannalla, ja jos yhtään yrittää vetää niin ei tarvitse kuin näyttää kuonopantaa niin johan loppui vetäminen.

Lue lisää

tai kuristuspannalla tai muulla rankaisevalla tavalla koira ei opi mitään lopullista tapaa tehdä asioita. Koiralla on aina tarve koittaa jos nyt voisi vetää. Ei voi palata tavalliseen pantaan, kun koira huomaa heti että: veto sallittu. Palkitsemalla koira saa valita käveleekö vierellä vai ei ja kaikessa vapaa ehtoisuudessaan vierellä kävely tuntuu koiralle mukavammalta.

Valmistat itse jotain todella pahanhajuisia koiranherkkuja jostain sisäelimestä, niin johan koira alkaa kävellä vierellä kun niitä käytät vain lenkillä!

täällä ollaan myös ehdottomasti kuonopannan puolesta. myös meillä loppui vetäminen sen avulla. kuonopanta mahdollistaa oikea-aikaisen palkkaamisen lenkillä ja sitä kautta koira oppii. pikkuhiljaa voi ottaa vaikka kuonopannan pois puolessavälissä lenkkiä ja ennen kuin huomaatkaan lenkit menee jo hienosti kokonaan ilman kuonopantaa..

ja kuristavaa ollut. koira vaan pyörtyilee kesken lenkin, ei mitään apua vetämiseen!

on puolikuristavaa kirjoitti:

ja kuristavaa ollut. koira vaan pyörtyilee kesken lenkin, ei mitään apua vetämiseen!

Jos noin on, niin silloin kannattaisi hankkia oikea koira sinne pannan sisään eikä vetää lelukoiraa perässään...

Nimittäin aikuisen oikeesti. Ketjupanta auttaa.

Olethan sosiaalistanut koiraa tarpeeksi? Pennun pitäisi saada leikkiä mahdollisimman paljon muiden koirien (eri näköisten ja eri kokoisten) kanssa. Samalla on kuitenkin varmistettava, että nämä koirat ovat oikeasti kilttejä. Koirapuisto ei siis välttämättä ole oikea paikka, koska siellä ei voi ikinä tietää millaisia muut koirat ovat. Myös hihnassa haistelu tuntemattomien koirien kanssa kannattaa unohtaa. Pentu oppii, että hihnassa saa haistella ja pyrkii lenkillä kaikkien luo. Se ei ymmärrä miksi joitain saa haistella ja joitain taas ei. Huonolla käytöksellä pentu saattaa hakea huomiota toiselta koiralta. Ainakin täälläpäin järjestetään myös kursseja, joissa harjoitellaan hihnakäytöstä. Ota siis yhteyttä koirakouluihin. Myös pennun peruskurssi olisi varmasti paikallaan.

Aloittajalle sen verran, että jos koira ei löysää hihnaa itse, kävele takaperin niin kauan, että hihna löystyy. Sitten jatkat taas matkaa. Hihnasta ei saa repiä, vaan kävelet vaan taaksepäin rauhallisesti. Pidä huoli, ettet itse löysää hihnaa, vaan koira todella tekee sen. Hihnakäytöstä on muistettava harjoitella joka lenkillä ja koko lenkin ajan. Muuten koira oppii, että välillä saa vetää ja välillä ei ja tämä mitätöi harjoitukset. Harjoittelu ei lopu viikossa tai parissa, vaan siihen voi mennä useita kuukausia ja pidempäänkin. Mutta kärsivällisyys palkitaan!

Kuonopantoja ym. en suosittele. Monet laittavat koiralle kuonopannan ja olettavat sen automaattisesti lopettavan vetämisen. Joillain näin voi käydä, mutta monet koirat tottuvat kuonopantaan ja jatkavat vetämistä siitä huolimatta. Tämä ei tee hyvää koiran niskalle. En ymmärrä myöskään kuristavia pantoja, ihmiset voisivat itse kokeilla, miltä ne tuntuvat.

Onko koira ollut sulla uudesta asti? Jotenkin kuulostaa enemmän kodinvaihtajalta kuin että olisit ollut omistajana pennusta saakka.

Jokatapauksessa koira ei ole kovin hyvin sosiaalistettu ja nyt olisi korkein mahdollinen aika tehdä jotain ennenkuin sen pentustatus häviää ja se joutuu tekemisiin aikuisten koirien maailmaan.

Toisin kuin edellinen sanoi, kehotan hankkimaan nyt mahdollisimman paljon hyviä koiratuttuja hihnalenkkienne varrelta. Kysyt vaan rohkeasti voivatko koirat moikata. Voit myös ennalta kulkea alueellanne ilman koiraa ja kysyä vastaantulevilta koiranomistajilta että kun seuraavan kerran näette niin voisikos...

Tärkeää hihnatapaamisessa on se että hihnat eivät pääse missään tapauksessa menemään ristiin. Se ahdistaa vahvahermoisempaakin koiraa kun omistajat ryntäävät päälle selvittämään nyörejä. Eli omistajat tanssii vaikka ripaskaa mutta koirien hihnat ei saa sotkeutua.

Toinen tärkeä asia hihnatapaamisissa on että tapaamisen päätteeksi sanot koiralle hyvissä ajoin että nyt mennään, etkä kiristä hihnaa. Hihnan kiristyminen laukaisee tappelun helposti, vaikka tapaaminen muuten olisikin mennyt siihen saakka ok.

Muuten kun kuljette lenkillä ja näet että toinen koirakko tulee vastaan, niin kutsu koira luoksesi. Rauhallisella äänellä. Tarvittaessa vedä luoksesi huomaamatta, äläkä anna periksi kun koira alkaa ryntäillä. Kuljette vain rauhallisesti eteenpäin, olet itse kuin puujumala, täysin ilmeetön. Älä missään tapauksessa pysähdy, äläkä ryntää puskaan näyttävällä ryminällä tai edes vaihda kadun puolta tai suuntaa huomiota herättävästi. Sen sijaan puhu koirallesi rauhoittavasti koko ohituksen ajan. Pidä moottoriturpasi käynnissä tauotta kunnes olette ohi turvallisesti.

Näin menetellen tulet loppupeleissä saamaan vielä kertakaikkisen hienon hauvan. Nyt on kyse lähinnä nuoren aikustumassa olevan koiran oireilusta, oireilusta jonka syynä olet ehkä sinä, ehkä edellinen omistaja. Rauhallisuus ja omistajan päättäväisyys on kaiken koulutuksen a ja o.

Nyt lähitulevaisuudessa koirasi, noin vuoden iässä menettää pentu-suojansa ja silloin joutuu tekemisiin uroskoirien reviiri- ja narttutaistelujen keskelle. Silloin olisi tärkeää olla muutama hyvän-päivän-tuttu hihnalenkellä joita voi moikata tavatessa. Seuraava vuosi tulee olemaan sulla kaikkein eniten hermoja raastava, jolloin pelkohaukkuminen voi muuttua oikeaksi aggressioksi, jolla häädetään muut kilpakosijat(tai kaikki) huitsin nevadaan.

Mutta kun jaksat päättäväisesti ja rauhallisesti opastaa koiraasi kuinka toiset ohitetaan, niin sitten helpottaa.

ittep. omistajalle kirjoitti:

Onko koira ollut sulla uudesta asti? Jotenkin kuulostaa enemmän kodinvaihtajalta kuin että olisit ollut omistajana pennusta saakka.

Jokatapauksessa koira ei ole kovin hyvin sosiaalistettu ja nyt olisi korkein mahdollinen aika tehdä jotain ennenkuin sen pentustatus häviää ja se joutuu tekemisiin aikuisten koirien maailmaan.

Toisin kuin edellinen sanoi, kehotan hankkimaan nyt mahdollisimman paljon hyviä koiratuttuja hihnalenkkienne varrelta. Kysyt vaan rohkeasti voivatko koirat moikata. Voit myös ennalta kulkea alueellanne ilman koiraa ja kysyä vastaantulevilta koiranomistajilta että kun seuraavan kerran näette niin voisikos...

Tärkeää hihnatapaamisessa on se että hihnat eivät pääse missään tapauksessa menemään ristiin. Se ahdistaa vahvahermoisempaakin koiraa kun omistajat ryntäävät päälle selvittämään nyörejä. Eli omistajat tanssii vaikka ripaskaa mutta koirien hihnat ei saa sotkeutua.

Toinen tärkeä asia hihnatapaamisissa on että tapaamisen päätteeksi sanot koiralle hyvissä ajoin että nyt mennään, etkä kiristä hihnaa. Hihnan kiristyminen laukaisee tappelun helposti, vaikka tapaaminen muuten olisikin mennyt siihen saakka ok.

Muuten kun kuljette lenkillä ja näet että toinen koirakko tulee vastaan, niin kutsu koira luoksesi. Rauhallisella äänellä. Tarvittaessa vedä luoksesi huomaamatta, äläkä anna periksi kun koira alkaa ryntäillä. Kuljette vain rauhallisesti eteenpäin, olet itse kuin puujumala, täysin ilmeetön. Älä missään tapauksessa pysähdy, äläkä ryntää puskaan näyttävällä ryminällä tai edes vaihda kadun puolta tai suuntaa huomiota herättävästi. Sen sijaan puhu koirallesi rauhoittavasti koko ohituksen ajan. Pidä moottoriturpasi käynnissä tauotta kunnes olette ohi turvallisesti.

Näin menetellen tulet loppupeleissä saamaan vielä kertakaikkisen hienon hauvan. Nyt on kyse lähinnä nuoren aikustumassa olevan koiran oireilusta, oireilusta jonka syynä olet ehkä sinä, ehkä edellinen omistaja. Rauhallisuus ja omistajan päättäväisyys on kaiken koulutuksen a ja o.

Nyt lähitulevaisuudessa koirasi, noin vuoden iässä menettää pentu-suojansa ja silloin joutuu tekemisiin uroskoirien reviiri- ja narttutaistelujen keskelle. Silloin olisi tärkeää olla muutama hyvän-päivän-tuttu hihnalenkellä joita voi moikata tavatessa. Seuraava vuosi tulee olemaan sulla kaikkein eniten hermoja raastava, jolloin pelkohaukkuminen voi muuttua oikeaksi aggressioksi, jolla häädetään muut kilpakosijat(tai kaikki) huitsin nevadaan.

Mutta kun jaksat päättäväisesti ja rauhallisesti opastaa koiraasi kuinka toiset ohitetaan, niin sitten helpottaa.

Lue lisää

Mulla on nyt keltainen uros labbis. Ikä kohta 5 kk, eli pentuhan tuo vielä on. Aina tuossa alussa nuo koira-nuorukaiset vetävät. Aikaisempi labbis, joka nukkuu nyt kauniisti tuhka-uurnassaan, ei tarvinnut edes hihnaa kulkiessamme kaduilla.

Tämän nimi on Dani. On oppinut kävelemään nätisti vasemalla puolella, mutta kun pentu on, niin täytyy antaa vapauksiakin. Penkoille vaan, jos halua *nauraa*

Isot koirat, kuten tuostakin vielä kasvaa on omistajan ehdottomasti koulutettava tuo vierellä kävely. Se on omistajan velvollisuus!

Se onnistuu kyllä, kun lopettaa niitten flaksien käytön, ja talutin tieukalle tarpeen tullen. Ei makupaloja ei. Silloihan koira ei tiedä, etä mistä palkitaan. Vetämisestä vai paikallaan pysymisestä.

En ole oikein näin viidennen koiran kouluttajana vieläkään tajunnut tuota herkuilla palkitsemista. ÄLKÄÄ opettako koirianne siihen.

ittep. omistajalle kirjoitti:

Onko koira ollut sulla uudesta asti? Jotenkin kuulostaa enemmän kodinvaihtajalta kuin että olisit ollut omistajana pennusta saakka.

Jokatapauksessa koira ei ole kovin hyvin sosiaalistettu ja nyt olisi korkein mahdollinen aika tehdä jotain ennenkuin sen pentustatus häviää ja se joutuu tekemisiin aikuisten koirien maailmaan.

Toisin kuin edellinen sanoi, kehotan hankkimaan nyt mahdollisimman paljon hyviä koiratuttuja hihnalenkkienne varrelta. Kysyt vaan rohkeasti voivatko koirat moikata. Voit myös ennalta kulkea alueellanne ilman koiraa ja kysyä vastaantulevilta koiranomistajilta että kun seuraavan kerran näette niin voisikos...

Tärkeää hihnatapaamisessa on se että hihnat eivät pääse missään tapauksessa menemään ristiin. Se ahdistaa vahvahermoisempaakin koiraa kun omistajat ryntäävät päälle selvittämään nyörejä. Eli omistajat tanssii vaikka ripaskaa mutta koirien hihnat ei saa sotkeutua.

Toinen tärkeä asia hihnatapaamisissa on että tapaamisen päätteeksi sanot koiralle hyvissä ajoin että nyt mennään, etkä kiristä hihnaa. Hihnan kiristyminen laukaisee tappelun helposti, vaikka tapaaminen muuten olisikin mennyt siihen saakka ok.

Muuten kun kuljette lenkillä ja näet että toinen koirakko tulee vastaan, niin kutsu koira luoksesi. Rauhallisella äänellä. Tarvittaessa vedä luoksesi huomaamatta, äläkä anna periksi kun koira alkaa ryntäillä. Kuljette vain rauhallisesti eteenpäin, olet itse kuin puujumala, täysin ilmeetön. Älä missään tapauksessa pysähdy, äläkä ryntää puskaan näyttävällä ryminällä tai edes vaihda kadun puolta tai suuntaa huomiota herättävästi. Sen sijaan puhu koirallesi rauhoittavasti koko ohituksen ajan. Pidä moottoriturpasi käynnissä tauotta kunnes olette ohi turvallisesti.

Näin menetellen tulet loppupeleissä saamaan vielä kertakaikkisen hienon hauvan. Nyt on kyse lähinnä nuoren aikustumassa olevan koiran oireilusta, oireilusta jonka syynä olet ehkä sinä, ehkä edellinen omistaja. Rauhallisuus ja omistajan päättäväisyys on kaiken koulutuksen a ja o.

Nyt lähitulevaisuudessa koirasi, noin vuoden iässä menettää pentu-suojansa ja silloin joutuu tekemisiin uroskoirien reviiri- ja narttutaistelujen keskelle. Silloin olisi tärkeää olla muutama hyvän-päivän-tuttu hihnalenkellä joita voi moikata tavatessa. Seuraava vuosi tulee olemaan sulla kaikkein eniten hermoja raastava, jolloin pelkohaukkuminen voi muuttua oikeaksi aggressioksi, jolla häädetään muut kilpakosijat(tai kaikki) huitsin nevadaan.

Mutta kun jaksat päättäväisesti ja rauhallisesti opastaa koiraasi kuinka toiset ohitetaan, niin sitten helpottaa.

Lue lisää

Kertoisit nyt, että minkä rotuisesta koirasta kirjoittelet. Roirarotujen käyttäytymisellä taluttimeen on huomattavia eroja. Minulla on ollut kaksi aikaisempaa noin 47 kiloista Labradorinnoutajaa, ja nyt tuo labbis-pentu, josta kasvaa myös iso. On näyttelylinjainen Stronline's -kennelista Heinolasta.

Pienet koirat eivät opi, koska niitä tavallaan "lellitään" sitten kotosalla. Sama linja sisällä kuin ulkonakin. Säännöt samat kaikkialla.

Pentujen kanssahan on ongelmana tuo tervehtiminen. Minun pentu-koirani tapaa päivittäin muita useita koiria. Niin aikuisia, kuin pentujakin. Aina vaan haluaa hyppimällä tehdä tuttavuutta. Sama on ihmisten kanssa. Vierellä kävelyn on jo oppinut, ja nyt on vuorossa tuo hyppimisen poisto. Vaan pentu on pentu.

Talutin tiukalle vaan ja jalan alle. Pitää pyytää tervehdittävää kyykistymään samalle tasolle. Kasvojahan koira tervehtii, ja halua tutustua.

No kyllä Dani-Boy vielä oppii. Vasta pentu. Edes menneen Tico-herran Im Memoriam www.jokilaakso.com/tico/iltalenkki

Niin. Nyt täytyy korostaa, että asun rauhallisella OK-talo alueella, jolla on paljon koiria. Kissoja ei ole näkynyt *nauraa*

ittep. omistajalle kirjoitti:

Onko koira ollut sulla uudesta asti? Jotenkin kuulostaa enemmän kodinvaihtajalta kuin että olisit ollut omistajana pennusta saakka.

Jokatapauksessa koira ei ole kovin hyvin sosiaalistettu ja nyt olisi korkein mahdollinen aika tehdä jotain ennenkuin sen pentustatus häviää ja se joutuu tekemisiin aikuisten koirien maailmaan.

Toisin kuin edellinen sanoi, kehotan hankkimaan nyt mahdollisimman paljon hyviä koiratuttuja hihnalenkkienne varrelta. Kysyt vaan rohkeasti voivatko koirat moikata. Voit myös ennalta kulkea alueellanne ilman koiraa ja kysyä vastaantulevilta koiranomistajilta että kun seuraavan kerran näette niin voisikos...

Tärkeää hihnatapaamisessa on se että hihnat eivät pääse missään tapauksessa menemään ristiin. Se ahdistaa vahvahermoisempaakin koiraa kun omistajat ryntäävät päälle selvittämään nyörejä. Eli omistajat tanssii vaikka ripaskaa mutta koirien hihnat ei saa sotkeutua.

Toinen tärkeä asia hihnatapaamisissa on että tapaamisen päätteeksi sanot koiralle hyvissä ajoin että nyt mennään, etkä kiristä hihnaa. Hihnan kiristyminen laukaisee tappelun helposti, vaikka tapaaminen muuten olisikin mennyt siihen saakka ok.

Muuten kun kuljette lenkillä ja näet että toinen koirakko tulee vastaan, niin kutsu koira luoksesi. Rauhallisella äänellä. Tarvittaessa vedä luoksesi huomaamatta, äläkä anna periksi kun koira alkaa ryntäillä. Kuljette vain rauhallisesti eteenpäin, olet itse kuin puujumala, täysin ilmeetön. Älä missään tapauksessa pysähdy, äläkä ryntää puskaan näyttävällä ryminällä tai edes vaihda kadun puolta tai suuntaa huomiota herättävästi. Sen sijaan puhu koirallesi rauhoittavasti koko ohituksen ajan. Pidä moottoriturpasi käynnissä tauotta kunnes olette ohi turvallisesti.

Näin menetellen tulet loppupeleissä saamaan vielä kertakaikkisen hienon hauvan. Nyt on kyse lähinnä nuoren aikustumassa olevan koiran oireilusta, oireilusta jonka syynä olet ehkä sinä, ehkä edellinen omistaja. Rauhallisuus ja omistajan päättäväisyys on kaiken koulutuksen a ja o.

Nyt lähitulevaisuudessa koirasi, noin vuoden iässä menettää pentu-suojansa ja silloin joutuu tekemisiin uroskoirien reviiri- ja narttutaistelujen keskelle. Silloin olisi tärkeää olla muutama hyvän-päivän-tuttu hihnalenkellä joita voi moikata tavatessa. Seuraava vuosi tulee olemaan sulla kaikkein eniten hermoja raastava, jolloin pelkohaukkuminen voi muuttua oikeaksi aggressioksi, jolla häädetään muut kilpakosijat(tai kaikki) huitsin nevadaan.

Mutta kun jaksat päättäväisesti ja rauhallisesti opastaa koiraasi kuinka toiset ohitetaan, niin sitten helpottaa.

Lue lisää

Onko siinä järkeä, että välillä koira saa haistella muita ja välillä ei? Jos tempomalla ja haukkumalla pääsee muiden luo, miksi koira lopettaisi tämän käytöksen?

On aika väistämätöntä, että hihnassa tervehtiessään hihnat kiristyvät ja sotkeutuvat toisiinsa. Hihnan kiristyminen (epämiellyttävä tunne) yhdistyy toisen koiran näkemiseen ja koira jännittyy jo nähdessään toisen koiran. Kuten sanottua, koira ei ymmärrä, miksi joitain koiria saa haistella ja joitain ei. Miltä sinusta tuntuisi, jos lenkkipolulla vastaan tulisi kavereitasi ja osa tervehtisi sinua ja osa ei? Varmaan yrittäisit herättää heidän huomiotaan ja yrittäisit kysellä, miksi ei voida jutella.

No, jokainen tavallaan. Kuitenkin aina pitää kysyä ennen kuin päästää koiran haistelemaan muita. Kaikki eivät todellakaan halua, että koirat tutustuvat hihnassa.

ittep. omistajalle kirjoitti:

Onko koira ollut sulla uudesta asti? Jotenkin kuulostaa enemmän kodinvaihtajalta kuin että olisit ollut omistajana pennusta saakka.

Jokatapauksessa koira ei ole kovin hyvin sosiaalistettu ja nyt olisi korkein mahdollinen aika tehdä jotain ennenkuin sen pentustatus häviää ja se joutuu tekemisiin aikuisten koirien maailmaan.

Toisin kuin edellinen sanoi, kehotan hankkimaan nyt mahdollisimman paljon hyviä koiratuttuja hihnalenkkienne varrelta. Kysyt vaan rohkeasti voivatko koirat moikata. Voit myös ennalta kulkea alueellanne ilman koiraa ja kysyä vastaantulevilta koiranomistajilta että kun seuraavan kerran näette niin voisikos...

Tärkeää hihnatapaamisessa on se että hihnat eivät pääse missään tapauksessa menemään ristiin. Se ahdistaa vahvahermoisempaakin koiraa kun omistajat ryntäävät päälle selvittämään nyörejä. Eli omistajat tanssii vaikka ripaskaa mutta koirien hihnat ei saa sotkeutua.

Toinen tärkeä asia hihnatapaamisissa on että tapaamisen päätteeksi sanot koiralle hyvissä ajoin että nyt mennään, etkä kiristä hihnaa. Hihnan kiristyminen laukaisee tappelun helposti, vaikka tapaaminen muuten olisikin mennyt siihen saakka ok.

Muuten kun kuljette lenkillä ja näet että toinen koirakko tulee vastaan, niin kutsu koira luoksesi. Rauhallisella äänellä. Tarvittaessa vedä luoksesi huomaamatta, äläkä anna periksi kun koira alkaa ryntäillä. Kuljette vain rauhallisesti eteenpäin, olet itse kuin puujumala, täysin ilmeetön. Älä missään tapauksessa pysähdy, äläkä ryntää puskaan näyttävällä ryminällä tai edes vaihda kadun puolta tai suuntaa huomiota herättävästi. Sen sijaan puhu koirallesi rauhoittavasti koko ohituksen ajan. Pidä moottoriturpasi käynnissä tauotta kunnes olette ohi turvallisesti.

Näin menetellen tulet loppupeleissä saamaan vielä kertakaikkisen hienon hauvan. Nyt on kyse lähinnä nuoren aikustumassa olevan koiran oireilusta, oireilusta jonka syynä olet ehkä sinä, ehkä edellinen omistaja. Rauhallisuus ja omistajan päättäväisyys on kaiken koulutuksen a ja o.

Nyt lähitulevaisuudessa koirasi, noin vuoden iässä menettää pentu-suojansa ja silloin joutuu tekemisiin uroskoirien reviiri- ja narttutaistelujen keskelle. Silloin olisi tärkeää olla muutama hyvän-päivän-tuttu hihnalenkellä joita voi moikata tavatessa. Seuraava vuosi tulee olemaan sulla kaikkein eniten hermoja raastava, jolloin pelkohaukkuminen voi muuttua oikeaksi aggressioksi, jolla häädetään muut kilpakosijat(tai kaikki) huitsin nevadaan.

Mutta kun jaksat päättäväisesti ja rauhallisesti opastaa koiraasi kuinka toiset ohitetaan, niin sitten helpottaa.

Lue lisää

Kyllä se on ollu mulla ihan alusta asti ja se on kyllä leikkiny alusta pitäen monen erilaisen koiran kanssa. Ja kyllä, vikaa voi minussa itsessänikin, koira on ensimmäiseni ja se on sekarotuinen.
Se on kyllä saanut selkään parilta sakemannilta,voiko se olla yks syy pelkoon?

Pen_tu kirjoitti:

Onko siinä järkeä, että välillä koira saa haistella muita ja välillä ei? Jos tempomalla ja haukkumalla pääsee muiden luo, miksi koira lopettaisi tämän käytöksen?

On aika väistämätöntä, että hihnassa tervehtiessään hihnat kiristyvät ja sotkeutuvat toisiinsa. Hihnan kiristyminen (epämiellyttävä tunne) yhdistyy toisen koiran näkemiseen ja koira jännittyy jo nähdessään toisen koiran. Kuten sanottua, koira ei ymmärrä, miksi joitain koiria saa haistella ja joitain ei. Miltä sinusta tuntuisi, jos lenkkipolulla vastaan tulisi kavereitasi ja osa tervehtisi sinua ja osa ei? Varmaan yrittäisit herättää heidän huomiotaan ja yrittäisit kysellä, miksi ei voida jutella.

No, jokainen tavallaan. Kuitenkin aina pitää kysyä ennen kuin päästää koiran haistelemaan muita. Kaikki eivät todellakaan halua, että koirat tutustuvat hihnassa.

Lue lisää

Niin no sanoinki, että JOS pääsisi. En minä päästä koiraani nuuskimaan koska vastaantulevatkaan ei päästä koiriaan tutustumaan koiraani. Kyllä minä kysyn ensin lupaa.
Sitten viel aiemmalle, koira kun ei ole mikään rotukoira niin vaikeapa siinä on alkaa luonteita määrittelemään, siinä ku on vähän vaikka mitä.
Olen toki saanut neuvona, että koiraa voisi nipistää jos ei heti tottele kieltosanaa.
Ja mikä paha siinä makupalalla palkitsemisella on, tuttavani ei ole katsonut sitä huonoksi tavaksi, ainakaan näin seurakoirilla. Hän itse on toiminut kymmeniä vuosia rajakoirien kouluttajana, häneltä useimmiten kysynkin neuvoa sillä koirani on lähestulkoon yhtä itsepäinen kuin sakemanni.

ittepäisen omistaja kirjoitti:

Kyllä se on ollu mulla ihan alusta asti ja se on kyllä leikkiny alusta pitäen monen erilaisen koiran kanssa. Ja kyllä, vikaa voi minussa itsessänikin, koira on ensimmäiseni ja se on sekarotuinen.
Se on kyllä saanut selkään parilta sakemannilta,voiko se olla yks syy pelkoon?

Lue lisää

Arvasin. Noiden ohitusasioiden kanssa taistelee kai jokainen ensikoiran omistaja, riippumatta siitä vaikka kuinka olisi ollut kotona koiria lapsena. Tai kuinka paljon on koirakirjoja lukenut. Harvalla on synnynnäinen kyky nähdä maailma kuin koira. ;)

Osuit oikeaan siinä että pelkoon on syynä ne selkäsaunat tietyltä rodulta jota pidät itsepäisyyden huippuna,mutta jotka ovat todellisuudessa nöyryyden huipentuma(näkisitpä joskus kunnon riistaviettisen uroskarhukoiran tai -pystykorvan, niin tietäisit mikä on itsepäinen).

Nyt sun pitäisi vain saada ensin muutama sellainen hyvä koiratuttu, joita voi moikata hihnalenkillä. Kun saat useamman eri rotuisen, niin paineet alkaa vähitellen hellittää ja lopuksi sinulla on jäljellä vain ne sakemanni(urokset). Ja niille ärhentelystä kai et pääse koskaan kokonaan eroon.

Mutta otat vaan itse ne ohitustilanteet viileän rauhallisesti ja päättäväisesti, joista tiedät että vastaantulijan kanssa ei tulla koskaan tulemaan toimeen ja opettelet sen koiraasi rauhoittavan äänensävyn. Kun päätät että viet koiran ohi, viet kanssa puhumallla etkä ala sähläämään mitään nakki tai väistelyesityksiä niin koirasi alkaa jossakin vaiheessa luottaa siihen että sinä tiedät mitä olet tekemässä.

Nakit sopii hyvin temppujen opettamiseen, kuten tassunantoon ja muuhun pieneen kotitokoiluun, joka toki antaa pohjan sille arkitottelevaisuudelle myös ulkona. Käytöstapoja opeteltaessa niillä tahtoo olla sellainen huono puoli että palkitsevat väärästä toiminnasta. Kuten "juuri sain namin, haukutaanpa seuraavakin".

Vähän yllättävä havainto muuten on sellainen että kun mainitsee vastaantulijan nimeltä, niin se helpottaa ohittamista. Ystävällisellä äänellä: "Kas siellähän tulee Jeri, sekin on iltalenkillä, annetaan mennä rauhassa ohi vaan, ei tehdä mitään esityksiä tällä kertaa eihän". Jos ei tiedä nimeä niin kannattaa keksiä se itse(koirasihan ei sitä tiedä).

Ps. Paras lahja minkä ihminen voi saada, on saada ensikoiraksi itsepäinen yksilö. Se nimittäin pakottaa ihmisen ottamaan huomioon koiran koirana eikä pikkuihmisenä tai sohvankoristeena.

Pen_tu kirjoitti:

Olethan sosiaalistanut koiraa tarpeeksi? Pennun pitäisi saada leikkiä mahdollisimman paljon muiden koirien (eri näköisten ja eri kokoisten) kanssa. Samalla on kuitenkin varmistettava, että nämä koirat ovat oikeasti kilttejä. Koirapuisto ei siis välttämättä ole oikea paikka, koska siellä ei voi ikinä tietää millaisia muut koirat ovat. Myös hihnassa haistelu tuntemattomien koirien kanssa kannattaa unohtaa. Pentu oppii, että hihnassa saa haistella ja pyrkii lenkillä kaikkien luo. Se ei ymmärrä miksi joitain saa haistella ja joitain taas ei. Huonolla käytöksellä pentu saattaa hakea huomiota toiselta koiralta. Ainakin täälläpäin järjestetään myös kursseja, joissa harjoitellaan hihnakäytöstä. Ota siis yhteyttä koirakouluihin. Myös pennun peruskurssi olisi varmasti paikallaan.

Aloittajalle sen verran, että jos koira ei löysää hihnaa itse, kävele takaperin niin kauan, että hihna löystyy. Sitten jatkat taas matkaa. Hihnasta ei saa repiä, vaan kävelet vaan taaksepäin rauhallisesti. Pidä huoli, ettet itse löysää hihnaa, vaan koira todella tekee sen. Hihnakäytöstä on muistettava harjoitella joka lenkillä ja koko lenkin ajan. Muuten koira oppii, että välillä saa vetää ja välillä ei ja tämä mitätöi harjoitukset. Harjoittelu ei lopu viikossa tai parissa, vaan siihen voi mennä useita kuukausia ja pidempäänkin. Mutta kärsivällisyys palkitaan!

Kuonopantoja ym. en suosittele. Monet laittavat koiralle kuonopannan ja olettavat sen automaattisesti lopettavan vetämisen. Joillain näin voi käydä, mutta monet koirat tottuvat kuonopantaan ja jatkavat vetämistä siitä huolimatta. Tämä ei tee hyvää koiran niskalle. En ymmärrä myöskään kuristavia pantoja, ihmiset voisivat itse kokeilla, miltä ne tuntuvat.

Lue lisää

Tuo kuonopanta ym. vastaavat ovat mielestäni vain luovutus, kun muuten ei pärjätä. Ja varsinaista oppimista ei tapahdu, enemmänkin kipua. Edetään vaikka tunnissa viisi metriä, mutta koira ei saa vetää. Harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta..... ja tosiaan taaksepäin jos vetää. Eli ei kuntoilulenkkejä, jolloin saa vetää, siinä välissä vaan mennään koko ajan hitaasti niin kauan, että se oppii. Kyllä se lopulta hiffaa, että ei tuo pirulainen anna periksi.

ittepäisen omistaja kirjoitti:

Niin no sanoinki, että JOS pääsisi. En minä päästä koiraani nuuskimaan koska vastaantulevatkaan ei päästä koiriaan tutustumaan koiraani. Kyllä minä kysyn ensin lupaa.
Sitten viel aiemmalle, koira kun ei ole mikään rotukoira niin vaikeapa siinä on alkaa luonteita määrittelemään, siinä ku on vähän vaikka mitä.
Olen toki saanut neuvona, että koiraa voisi nipistää jos ei heti tottele kieltosanaa.
Ja mikä paha siinä makupalalla palkitsemisella on, tuttavani ei ole katsonut sitä huonoksi tavaksi, ainakaan näin seurakoirilla. Hän itse on toiminut kymmeniä vuosia rajakoirien kouluttajana, häneltä useimmiten kysynkin neuvoa sillä koirani on lähestulkoon yhtä itsepäinen kuin sakemanni.

Lue lisää

Eihän koira sitä ymmärrä, että niitä koiria saa tervehtiä, joiden omistajalta on kysytty lupa. Kaikki vastaantulevat koirat ovat sille samassa asemassa ja niiden kaikkien luokse tekee mieli mennä, oli lupa tai ei.

Siiri-:lle:

"Se on hyvin "jääräpäinen" tapaus. Ongelmana on se ettei se osaa kulkea hihnassa kovin nätisti, koko ajan vetää hihnassa eteenpäin."

-> Ei ole jääräpäisiä/tyhmiä/fiksuja/kovakalloisia/pomottavia/tms koiria, ne ovat ihmisten tulkintoja koiran käyttäytymisestä ja kuten ihmisillä on usein tapana, katsotaan koiran käytöstä omasta näkökulmasta eli inhimillistetään koiraa. Koira käyttäytyy kuten on kannattavaa, joko saadakseen jotain miellyttävää tai välttääkseen jotain epämiellyttävää - aiemmin opitun mukaan. Pentu ei synny ohjelmoituna, vaan sille pitää opettaa haluttu käytös - jossa olette mielestäni jo hyvällä tiellä. Hihnakäytöstä ei vaan opeteta hetkessä, etenkin jos koira on saanut vetää jo kuukausia tai vuosia, koska joka kerta kun koira pääsee vetämällä eteenpäin, se saa käytöksestä (vetäminen) palkan (pääsee haistelemaan hajuja tms). Silloin vetämisestä tulee aina vaan kannattavampaa koiran näkökulmasta.

"Olen yrittänyt kouluttaa sitä sillä tavalla että kun hihna kiristyy, pysähdyn, kun hihna löystyy matka jatkuu, mutta tämä ei uppoa kovapäisen koirani päähän ollenkaan, se vain odottaa hihna kireällä että matka jatkuu."

-> Tässä kommentissa on pieni ristiriita: sanot, että matka jatkuu kun hihna löystyy mutta samassa lauseessa sanot, että koira odottaa hihna kireällä että matka jatkuu? Eli löysääkö koira itse hihnan vai ei? Me ollaan käytetty samaa metodia, ja alkuun edistyminen oli hidasta. Siinä sitten odoteltiin pitkiäkin aikoja, että koira itse löysää hihnan. Tärkeää on kuitenkin, että käytös tulee koiralta itseltään, ei siis koiran kutsumista, eikä nykäisyjä tms. Mutta, joka kerta kun koira tarjosi itse askelta tai puolta askelta taaksepäin, seuraavalla kerralla käytöksen tarjoaminen tuli nopeammin. Meillä edistystä nopeutti se, että käytin välillä naksutinta merkkaamaan sen hetken kun koira löysäsi itse hihnan. Myös sheippasin käytöstä niin, että alkuun jatkettiin matkaa tai palkattiin jo pienestä askeleesta taaksepäin, ja sitten aloin odottamaan suurempaa ja suurempaa liikettä taaksepäin kunnes päästään siihen, että jos koira vetää ja ulkoiluttaja pysähtyy, täytyy koiran tulla ulkoiluttajan sivulle, että matka jatkuu tai koira saa palkan.

"Namipalat eivät auta asiaa, kaikki muu on paljon kiinnostavampaa."

-> Palkkaantuuko koira nameista rauhallisemmissa tilanteissa? Jos koiralle ei kelpaa nami jossain tilanteessa, turha sillä on silloin palkata koiraa. Mitä namia olet käyttänyt - kuivanappula voi olla koiran mielestä samantekevää, mutta vaikka naudan mahapala voi olla niin kiinnostava että muut asiat unohtuvat. Oletko kokeillut muita palkkoja - esim. lelua tms? Ehkä olisi hyvä lenkkipolun varrella treenata myös muita koiran keskittymistä vaativia asioita, kuten katsekontaktia, kämmenkosketusta tai vaikka ihan istumista, että koira oppii keskittymään sinuun lenkilläkin.

Sen lisäksi, että pysähdyt kun koira vetää, voisi olla hyvä idea ottaa lyhyitä pätkiä vierellä kävelyä niin, että palkkaat koiraa todella tiheästi (kun saat koiran keskittymään sinuun ja nameihin tai muuhun palkkaan). Nopealla vahvistetiheydellä koira oppii nopeammin. Kun koira osaa kävellä vierelläsi vetämättä tahtia nami joka askelella kymmenen askelen verran, voit alkaa harventamaan palkkausväliä kunnes pääset siihen, että annat palkan vasta lopussa. Namien antotiheys vastaa tässä kriteerin nostoa. Samaten kriteeriä voi nostaa esimerkiksi ensin harjoittelemalla keskellä jotain kenttää kaukana muista koirista, ihmisistä ja hajuista, ja vasta lopuksi harjoittelemalla polun varrella jossa paljon koirien merkkauksia ja mahdollisesti vastaantulijoita jne.

Yksi tapa opettaa, mistä oma koirani piti ja pitää edelleen, on lenkin yhteydessä tehdyt pyrähdykset ja äkkinäiset pysähdykset sekä nopeat käännökset. Joka kerta kun koira joko kiihdyttää vauhtiaan, kääntyy tai pysähtyy nopeasti sinun liikkeidesi mukaan, palkkaat sen. Ainakin oma koirani näyttäisi nauttivan tälläisestä yhdessä juoksentelusta, se tuo koiralle vaihtelua tylsään kävelylenkkiin ja opettaa koiralle, että sen kannattaa pysytellä samassa tahdissa minun kanssani koska siitä seuraa koiralle miellyttäviä asioita.

Yleensä ottaen, sitä mukaan kun koiraa palkataan tietystä käytöksestä, alkaa oppimista tapahtumaan. Kun vielä lisätään siihen treenailu erilaisissa tilanteissa ja paikoissa, varmistetaan se, että koira oppii mikä käytös on kannattavaa. Sitä myöten kun koira oppii, voidaan palkkaamista vähentää ja harventaa, ja kun käytös on opittu, riittää sen ylläpitämiseen satunnainen palkkaaminen. Niin, ja on tärkeää muistaa, että koira määrittelee mistä se palkkaantuu, meidän tehtävä on tuntea koiramme niin hyvin, että tiedämme mistä se pitää ja mistä ei. Turha siis tunkea nakkeja suuhun, jos koira ei niitä halua - ja ottaa vaikka sen vetolelun tai tennispallon mukaan nakkien sijaan :)

"Kyllä koiran VOI opettaa kulkemaan kauniisti hihnassa ilman makupaloja. "

Niin voi, kaiken voi opettaa joko palkitsemalla halutusta käytöksestä tai rankaisemalla / antamalla pakotteen ei-halutusta käytöksestä.

"Hihna lyhyelle, nykäisy merkinantona, tarvittaessa pysähdykset ja koiran asettaminen käsin oikealle paikalle."

Eli sen sijaan, että palkitsit vetämättömyydestä, annoit pakotteen vetämisestä. Kummatkin operantin/välineellisen ehdollistamisen keinoja. Kuitenkin, ongelmana on se, että koira oppii koko ajan, ja etenkin klassista ehdollistumista tapahtuu koko ajan. Koira siis muodostaa mielleyhtymiä jatkuvasti: hihnan esille otto saa hännän heilumaan, kun koira on yhdistänyt hihnan ulospääsyyn. Eli hihna, joka sinänsä on merkityksetön esine, aiheuttaa koiran innostumisen. Koiran reaktio, kun se on klassisen ehdollistumisen tulos, on ehdoton ja hallitsematon. Koira ei päätä innostua, vaan se vain tahdosta riippumatta innostuu. Jääkaapin avaaminen saa koiran tulemaan keittiöön ja kuolaamaan, jos se on saanut sieltä herkkua usein. Eli jääkaapin oven avaaminen, sinänsä merkityksetön asia, aiheuttaa koiran kuolaamisen. Ja niin edespäin. Samalla tavalla koira muodostaa negatiivisia mielleyhtymiä. Esimerkiksi, lenkillä aina kun vastaan tulee toinen koira, alkaa tuntumaan kaulassa epämiellyttävältä (kun hihnasta nyitään). Eli, lopulta koira, toisen koiran nähdessään, joko puolustautuu tai yrittää pois siitä epämiellyttävästä tilanteesta - vaikka juuri sillä kerralla ei annettaisikaan hihnapakotetta. Mielleyhtymä on jo syntynyt.

Tärkeintä on muistaa, että kun koiralle syntyy näitä mielleyhtymiä (eli kun jotain merkityksetöntä asiaa seuraa tarpeeksi monta kertaa jokin koiralle miellyttävä tai epämiellyttävä asia, alkaa koira ennakoimaan tulevaa), on yksi asia joka on aina läsnä kun koiraa koulutetaan. Se on kouluttaja itse. Jos käyttää paljon pakotteita tai rangaistuksia koulutuksessa (oli sitten kyseessä perustottelevaisuus, hihnakäytös tai kisoihin tähtäävä koulutus) koira kylläkin välineellisen ehdollistumisen kautta oppii mitä sen ei saa tehdä, mutta klassisen ehdollistumisen kautta se samanaikaisesti oppii että kouluttajan läsnäolosta seuraa epämiellyttäviä asioita. Ei kai kukaan halua, että koira yhdistää kouluttajan läsnäolon epämiellyttävään tunteeseen, tai jopa kipuun tai pelkoon?

"Koira on tosi motivoitunut, kun namia ei aamusta iltaan tuputeta suuhun, vaan vasta erityishetkissä niihin on mahdollisuus. "

Harvempi ihminen kouluttaa koiraa aamusta iltaan. Myös leluja, leikkiä tai mitä muuta tahansa mitä koira tavoittelee voi käyttää palkkana. On myös mahdollista syöttää koira koulutuksen yhteydessä, etenkin jos valitsee syöttää koiralle raakaruokaa. Eli koira ei saakaan ruokaa kulhosta, vaan se saa sen pieninä paloina samalla kun koiraa koulutetaan. Jos on taukopäivä koulutuksesta, voi niinä päivinä antaa ruuan kulhosta. Ja, jos koiralla on maha niin täynnä tai se on saanut nameja niin paljon, että ne eivät kiinnosta sitä enää, ei voi käyttää namia palkkana. Palkan täytyy olla jotain mitä koira tavoittelee, ja aina löytyy jotain sellaista - jos koiraa ei kiinnosta yhtään mikään, kannattaa tarkistaa sen pulssi...

"Ja perustottelevaisuutta on se, että koira kysyy minulta luvan tehdä asioita, sekä määrään halutessani sen paikan. Siis johtajuutta, hihnakäyttäytyminen on siinä ihan keskeinen asia. "

Koira ei ole laumaeläin eikä ymmärrä mikä on johtaja. Koira on opportunisti joka toimii tavoitellakseen sen näkökulmasta miellyttäviä asioita ja välttääkseen sen näkökulmasta epämiellyttäviä asioita.

Siitä olen samaa mieltä, että koiralla pitää olla rajat ja etenkin johdonmukaiset säännöt sekä säännölliset rutiinit - jos tänään ei saa mennä sohvalle, ei huomennakaan saa mennä sohvalle. Täytyy olla tarkkana siinä, ettei inhimillistä koiraa, mutta mielestäni tällä tavalla koirat ovat samanlaisia kuin lapset. Ja ehkä sekin on samaa, että johtajuutta tärkeämpää on eräänlainen vanhemmuus - näytetään koiralle mikä on oikein, palkitaan ja kehutaan siitä, eikä laiteta koiraa tilanteisiin joissa tiedetään sen epäonnistuvan koska silloin se ei myöskään kykene oppimaan.

Koiran ehdoilla kirjoitti:

"Kyllä koiran VOI opettaa kulkemaan kauniisti hihnassa ilman makupaloja. "

Niin voi, kaiken voi opettaa joko palkitsemalla halutusta käytöksestä tai rankaisemalla / antamalla pakotteen ei-halutusta käytöksestä.

"Hihna lyhyelle, nykäisy merkinantona, tarvittaessa pysähdykset ja koiran asettaminen käsin oikealle paikalle."

Eli sen sijaan, että palkitsit vetämättömyydestä, annoit pakotteen vetämisestä. Kummatkin operantin/välineellisen ehdollistamisen keinoja. Kuitenkin, ongelmana on se, että koira oppii koko ajan, ja etenkin klassista ehdollistumista tapahtuu koko ajan. Koira siis muodostaa mielleyhtymiä jatkuvasti: hihnan esille otto saa hännän heilumaan, kun koira on yhdistänyt hihnan ulospääsyyn. Eli hihna, joka sinänsä on merkityksetön esine, aiheuttaa koiran innostumisen. Koiran reaktio, kun se on klassisen ehdollistumisen tulos, on ehdoton ja hallitsematon. Koira ei päätä innostua, vaan se vain tahdosta riippumatta innostuu. Jääkaapin avaaminen saa koiran tulemaan keittiöön ja kuolaamaan, jos se on saanut sieltä herkkua usein. Eli jääkaapin oven avaaminen, sinänsä merkityksetön asia, aiheuttaa koiran kuolaamisen. Ja niin edespäin. Samalla tavalla koira muodostaa negatiivisia mielleyhtymiä. Esimerkiksi, lenkillä aina kun vastaan tulee toinen koira, alkaa tuntumaan kaulassa epämiellyttävältä (kun hihnasta nyitään). Eli, lopulta koira, toisen koiran nähdessään, joko puolustautuu tai yrittää pois siitä epämiellyttävästä tilanteesta - vaikka juuri sillä kerralla ei annettaisikaan hihnapakotetta. Mielleyhtymä on jo syntynyt.

Tärkeintä on muistaa, että kun koiralle syntyy näitä mielleyhtymiä (eli kun jotain merkityksetöntä asiaa seuraa tarpeeksi monta kertaa jokin koiralle miellyttävä tai epämiellyttävä asia, alkaa koira ennakoimaan tulevaa), on yksi asia joka on aina läsnä kun koiraa koulutetaan. Se on kouluttaja itse. Jos käyttää paljon pakotteita tai rangaistuksia koulutuksessa (oli sitten kyseessä perustottelevaisuus, hihnakäytös tai kisoihin tähtäävä koulutus) koira kylläkin välineellisen ehdollistumisen kautta oppii mitä sen ei saa tehdä, mutta klassisen ehdollistumisen kautta se samanaikaisesti oppii että kouluttajan läsnäolosta seuraa epämiellyttäviä asioita. Ei kai kukaan halua, että koira yhdistää kouluttajan läsnäolon epämiellyttävään tunteeseen, tai jopa kipuun tai pelkoon?

"Koira on tosi motivoitunut, kun namia ei aamusta iltaan tuputeta suuhun, vaan vasta erityishetkissä niihin on mahdollisuus. "

Harvempi ihminen kouluttaa koiraa aamusta iltaan. Myös leluja, leikkiä tai mitä muuta tahansa mitä koira tavoittelee voi käyttää palkkana. On myös mahdollista syöttää koira koulutuksen yhteydessä, etenkin jos valitsee syöttää koiralle raakaruokaa. Eli koira ei saakaan ruokaa kulhosta, vaan se saa sen pieninä paloina samalla kun koiraa koulutetaan. Jos on taukopäivä koulutuksesta, voi niinä päivinä antaa ruuan kulhosta. Ja, jos koiralla on maha niin täynnä tai se on saanut nameja niin paljon, että ne eivät kiinnosta sitä enää, ei voi käyttää namia palkkana. Palkan täytyy olla jotain mitä koira tavoittelee, ja aina löytyy jotain sellaista - jos koiraa ei kiinnosta yhtään mikään, kannattaa tarkistaa sen pulssi...

"Ja perustottelevaisuutta on se, että koira kysyy minulta luvan tehdä asioita, sekä määrään halutessani sen paikan. Siis johtajuutta, hihnakäyttäytyminen on siinä ihan keskeinen asia. "

Koira ei ole laumaeläin eikä ymmärrä mikä on johtaja. Koira on opportunisti joka toimii tavoitellakseen sen näkökulmasta miellyttäviä asioita ja välttääkseen sen näkökulmasta epämiellyttäviä asioita.

Siitä olen samaa mieltä, että koiralla pitää olla rajat ja etenkin johdonmukaiset säännöt sekä säännölliset rutiinit - jos tänään ei saa mennä sohvalle, ei huomennakaan saa mennä sohvalle. Täytyy olla tarkkana siinä, ettei inhimillistä koiraa, mutta mielestäni tällä tavalla koirat ovat samanlaisia kuin lapset. Ja ehkä sekin on samaa, että johtajuutta tärkeämpää on eräänlainen vanhemmuus - näytetään koiralle mikä on oikein, palkitaan ja kehutaan siitä, eikä laiteta koiraa tilanteisiin joissa tiedetään sen epäonnistuvan koska silloin se ei myöskään kykene oppimaan.

Lue lisää

Taas on joku näköjään lukenut teoriaa oikein olantakaa - ainoa vaan että oikea koira taitaa puuttua. Ainakin ymmärrys siitä että koirat ovat yksilöitä.

Väität: Palkan täytyy olla jotain mitä koira tavoittelee, ja aina löytyy jotain sellaista - jos koiraa ei kiinnosta yhtään mikään, kannattaa tarkistaa sen pulssi...

Meillä koira kiinnostuu vain ja ainoastaan riistasta, vaan mistäs sitä jänistä tai hirveä aina ottaa horisonttiin hyppimään. Sitäpaitsi se kiinnostaa sitä niin paljon että loputkin korvat katoaa jos niitä on siihen saakka edes ollut. Ja koiran pulssi toimii muuten tosi hyvin.

Väität: Koira siis muodostaa mielleyhtymiä jatkuvasti: hihnan esille otto saa hännän heilumaan, kun koira on yhdistänyt hihnan ulospääsyyn. Eli hihna, joka sinänsä on merkityksetön esine, aiheuttaa koiran innostumisen. Koiran reaktio, kun se on klassisen ehdollistumisen tulos, on ehdoton ja hallitsematon. Koira ei päätä innostua, vaan se vain tahdosta riippumatta innostuu. Jääkaapin avaaminen saa koiran tulemaan keittiöön ja kuolaamaan, jos se on saanut sieltä herkkua usein. Eli jääkaapin oven avaaminen, sinänsä merkityksetön asia, aiheuttaa koiran kuolaamisen.

Ei saa hihnan esille otto koiran häntää heilumaan(meillä siis), mutta kysytäänpä koiralta(ilman hihnan näyttämistä) "haluatko lähteä ulos" ja johan vispaa. Huomaa! Kyseessä on sana jolla on koiralle merkitys.
Aivan sama jos tassuttelen keittiöön niin koira, jos sitä sattuu kiinnostamaan mitä puuhaan, tulee ovelle katsomaan, ja ellei niin se kuorsaa makkarissa koivet kohti taivasta välittämättä tuon taivaallista aukeileeko jääkaapin ovi vai ei. Eli ei mitään ehdollistumista jääkaapin oveen huolimatta siitä että tarjottu on ja usein(mutta huonolla tuloksella). Mutta kun lenkiltä palatettua kysyy "oliskos lounasaika", niin jopas alkaa intoilu(maltillinen tosin sekin). Mutta tärkeää jälleen sana jonka koira ymmärtää ja jolla on merkitys.

Tätäkään väitettäsi en oikein ymmärrä: Esimerkiksi, lenkillä aina kun vastaan tulee toinen koira, alkaa tuntumaan kaulassa epämiellyttävältä (kun hihnasta nyitään). Eli, lopulta koira, toisen koiran nähdessään, joko puolustautuu tai yrittää pois siitä epämiellyttävästä tilanteesta - vaikka juuri sillä kerralla ei annettaisikaan hihnapakotetta. Mielleyhtymä on jo syntynyt.

Miten on selitettävissä että meidän rekulta vain urokset saavat huutia? Eikä niistäkään edes kaikki. Ja tuo oli todellinen remmirähjä kodinvaihtajana tullessaan.
Todellinen seko, joka nyt sitkeän siedättämisen ja päättäväisen, ilman namituksia ja muita manöövereitä tapahtuvan, puhumalla tapahtuneen ohiviennin jälkeen pystyy päästämään itseään pienemmät ja oman kokoisensa ohi ilman metelöintiä. Isommat saattavat vieläkin saada huutia. Oikea-aikaisella ja sävyisellä puheella on tärkeä merkitys.
Oma näkemykseni on että kyseessä EI OLE mikään mielleyhtymä jostain epämiellyttävästä tuntemuksesta jonkin kiristyessä, vaan ainoastaan kilpakosijan häätämisestä omilta "reviireiltä". Johon minulla on vaikutusta vain koirani luotettuna ja hyväksymänä johtajana.

Että ei nuo koirat nyt mitään ihan tyhmiäkään ole. Paitsi ehkä näillä teoreetikoilla.

no johan on kirjoitti:

Taas on joku näköjään lukenut teoriaa oikein olantakaa - ainoa vaan että oikea koira taitaa puuttua. Ainakin ymmärrys siitä että koirat ovat yksilöitä.

Väität: Palkan täytyy olla jotain mitä koira tavoittelee, ja aina löytyy jotain sellaista - jos koiraa ei kiinnosta yhtään mikään, kannattaa tarkistaa sen pulssi...

Meillä koira kiinnostuu vain ja ainoastaan riistasta, vaan mistäs sitä jänistä tai hirveä aina ottaa horisonttiin hyppimään. Sitäpaitsi se kiinnostaa sitä niin paljon että loputkin korvat katoaa jos niitä on siihen saakka edes ollut. Ja koiran pulssi toimii muuten tosi hyvin.

Väität: Koira siis muodostaa mielleyhtymiä jatkuvasti: hihnan esille otto saa hännän heilumaan, kun koira on yhdistänyt hihnan ulospääsyyn. Eli hihna, joka sinänsä on merkityksetön esine, aiheuttaa koiran innostumisen. Koiran reaktio, kun se on klassisen ehdollistumisen tulos, on ehdoton ja hallitsematon. Koira ei päätä innostua, vaan se vain tahdosta riippumatta innostuu. Jääkaapin avaaminen saa koiran tulemaan keittiöön ja kuolaamaan, jos se on saanut sieltä herkkua usein. Eli jääkaapin oven avaaminen, sinänsä merkityksetön asia, aiheuttaa koiran kuolaamisen.

Ei saa hihnan esille otto koiran häntää heilumaan(meillä siis), mutta kysytäänpä koiralta(ilman hihnan näyttämistä) "haluatko lähteä ulos" ja johan vispaa. Huomaa! Kyseessä on sana jolla on koiralle merkitys.
Aivan sama jos tassuttelen keittiöön niin koira, jos sitä sattuu kiinnostamaan mitä puuhaan, tulee ovelle katsomaan, ja ellei niin se kuorsaa makkarissa koivet kohti taivasta välittämättä tuon taivaallista aukeileeko jääkaapin ovi vai ei. Eli ei mitään ehdollistumista jääkaapin oveen huolimatta siitä että tarjottu on ja usein(mutta huonolla tuloksella). Mutta kun lenkiltä palatettua kysyy "oliskos lounasaika", niin jopas alkaa intoilu(maltillinen tosin sekin). Mutta tärkeää jälleen sana jonka koira ymmärtää ja jolla on merkitys.

Tätäkään väitettäsi en oikein ymmärrä: Esimerkiksi, lenkillä aina kun vastaan tulee toinen koira, alkaa tuntumaan kaulassa epämiellyttävältä (kun hihnasta nyitään). Eli, lopulta koira, toisen koiran nähdessään, joko puolustautuu tai yrittää pois siitä epämiellyttävästä tilanteesta - vaikka juuri sillä kerralla ei annettaisikaan hihnapakotetta. Mielleyhtymä on jo syntynyt.

Miten on selitettävissä että meidän rekulta vain urokset saavat huutia? Eikä niistäkään edes kaikki. Ja tuo oli todellinen remmirähjä kodinvaihtajana tullessaan.
Todellinen seko, joka nyt sitkeän siedättämisen ja päättäväisen, ilman namituksia ja muita manöövereitä tapahtuvan, puhumalla tapahtuneen ohiviennin jälkeen pystyy päästämään itseään pienemmät ja oman kokoisensa ohi ilman metelöintiä. Isommat saattavat vieläkin saada huutia. Oikea-aikaisella ja sävyisellä puheella on tärkeä merkitys.
Oma näkemykseni on että kyseessä EI OLE mikään mielleyhtymä jostain epämiellyttävästä tuntemuksesta jonkin kiristyessä, vaan ainoastaan kilpakosijan häätämisestä omilta "reviireiltä". Johon minulla on vaikutusta vain koirani luotettuna ja hyväksymänä johtajana.

Että ei nuo koirat nyt mitään ihan tyhmiäkään ole. Paitsi ehkä näillä teoreetikoilla.

Lue lisää

"Taas on joku näköjään lukenut teoriaa oikein olantakaa - ainoa vaan että oikea koira taitaa puuttua." -> Kyllä minulla on koira, metsästysrotuinen sellainen. Myöskin metsästän tällä koiralla. Olen myös varttunut kodissa jossa ollaan omistettu useita, alkukantaisia metsästyskoiria. Niitäkin koiria käytettiin metsästykseen, ja käytetään edelleen.

"Väität: Palkan täytyy olla jotain mitä koira tavoittelee, ja aina löytyy jotain sellaista - jos koiraa ei kiinnosta yhtään mikään, kannattaa tarkistaa sen pulssi..." -> Jos koira ei tavoittele sitä, se ei ole palkka. Turha tunkea tennispalloa koiran suuhun palkkana, jos se ei ole kiinnostunut siitä. Palkka valitaan koiran mukaan, joku koira tykkää vetoleikeistä, joku nameista jne.

"Meillä koira kiinnostuu vain ja ainoastaan riistasta, vaan mistäs sitä jänistä tai hirveä aina ottaa horisonttiin hyppimään." -> Tämän ansiosta yksi parhaista palkoista omalle koiralleni on vetolelu jossa on jäniksennahkaa, sekä myös heitetyn lelun jahtaaminen.

"Ei saa hihnan esille otto koiran häntää heilumaan(meillä siis), mutta kysytäänpä koiralta(ilman hihnan näyttämistä) "haluatko lähteä ulos" ja johan vispaa. Huomaa! Kyseessä on sana jolla on koiralle merkitys." -> No nuo omat esimerkkini olivat juuri niitä, esimerkkejä. Teillä on syntynyt klassinen ehdollistuminen sanoihin "haluatko lähteä ulos", sama ilmiö, eri laukaiseva tekijä. Haloo.

"Miten on selitettävissä että meidän rekulta vain urokset saavat huutia? Eikä niistäkään edes kaikki. Ja tuo oli todellinen remmirähjä kodinvaihtajana tullessaan." -> En väittänytkään, että ainoa syy remmirähjäämiseen on tuo kävelyttäjän aiheuttama epämiellyttävä tunne. Remmirähjääminen voi johtua useasta syystä, kuten esimerkiksi teillä muita uroksia kohtaan johtuvasta aggressiosta, tai vaikka siitä että koiran kimppuun on hyökännyt toinen koira hihnalenkillä. Siinäkin on muuten kyse klassisesta ehdollistumisesta - jos kokemus on tarpeeksi epämiellyttävä, voi mielleyhtymä syntyä kerrasta. Kun koira on oppinut, että vastaantuleva koira voi hyökätä kerralla, sille muodostuu ehdoton reaktio kaikkiin vastaantuleviin koiriin. Eli se joko puolustautuu tai yrittää paeta tilanteesta. Tähän auttaa vastaehdollistaminen, eli opetetaan koiralle että vastaantulevasta koirasta seuraa koiralle miellyttäviä asioita, kuten palkka. Toistoja pitää vain olla paljon, koska negatiivinen kokemus oli niin pelottava ja epämiellyttävä, että sitä ei kerralla opeteta pois.

"Oikea-aikaisella ja sävyisellä puheella on tärkeä merkitys." -> Jos koira kokee puheen palkitsevaksi, ja koiralle puhutaan kun se on rauhallinen, silloin se lisää rauhallista käytöstä. Kyseessä on operantti tai välineellinen ehdollistaminen, jossa antamalla positiivinen vahviste (koiran näkökulmasta miellyttävä ja rauhoittava puhe) lisätään haluttua käytöstä (rauhallista ohittamista). Eli käytät itsekin operanttia ehdollistamista.

Nämä termit ovat vain keino tarkastella koiran käyttäytymistä ja oppimista. Niitä käyttämällä on helppoa ja loogista selittää miksi koira käyttäytyy kuten se käyttäytyy. Niitä käyttämällä pystyy myös välttämään sen virheen, että alkaa selittämään koiran käyttäytymistä inhimillisestä näkökulmasta, tyyliin "koira pomottaa sua ja yrittää viedä johtajan paikan". Ja kyllä koirat ovat yksilöitä, mutta nämä oppimisen periaatteet (klassinen ehdollistuminen, operantti ehdollistuminen) pätevät kaikkiin eläimiin, joilla on vähänkin aivotoimintaa sekä myös ihmisiin! Eli periaatteet ovat samat, mutta se minkä eläin kokee palkitsevana ja minkä rangaistuksena vaihtelee lajista ja rodusta toiseen.

No tottakai nameilla saa koiran räyhäämisen lisääntymään, jos palkkaa juuri sillä hetkellä on koira räyhää! Tuskin kenenkään tavoitteena on kuitenkaan se - tuntemillasi koirilla on ilmeisesti omistajia joilla on erittäin huono kyky ajoittaa palkkio tai he eivät ymmärrä mitä tekevät. Jos palkkaamalla opetetaan koira olemaan räyhäämättä, aloitetaan ohitus tarpeeksi kaukaa, niin kaukaa että koira ei räyhää ja silloin palkataan - koska me haluamme palkita rauhallista käytöstä, ei räyhäämistä. Asteittain, sitä mukaan kun koira oppii, voidaan ohitukset tehdä lähempää ja lähempää, aina palkaten rauhallisesta käytöksestä.

En väitä että teillä olisi tilanne tällä tavalla, mutta jos ottaa ääriesimerkin - eli koiran, jota on kohdeltu todella huonosti - on niiden koirien käytös usein erittäin mielistelevää ja nöyristelevää. Ne käyttävät ihmisiin kaikkia mahdollisia rauhoittavia signaaleja: huulien lipomista, matalaa kehon asentoa, häntä alhaalla ja heiluu vähän hännän päästä, kiertelyä, kaartelua, katsekontaktin välttämistä jne. Koirille hyökkääminen ja aggressio on aina se viimeinen vaihtoehto, ja ne tekevät kaiken muun mahdollisen ensin välttääkseen aggressiivisen tilanteen. Myös, koirat joita opetetaan antamalla pakotteita tai rangaistuksia, ne oppivat pikkuhiljaa että niiden ei kannata tarjota mitään käytöstä koska ne eivät tiedä milloin saavat käytöksestä rangaistuksen. Tuloksena on opittu avuttomuus. Silloin koira käyttäytyy erittäin "hyvin" - se ei tee yhtään mitään, ei tee mitään aloitteita, ei käyttäydy aggressiivisesti eikä reagoi paljon mihinkään. Se on myöskin äärimmäinen stressin ja masentuneisuuden tila, joka pahimmillaan tappaa koiran koska se luo myös fysiologisia oireita. Koira ei ole silloin henkisesti eikä fyysisesti terve.

Ja mitäs sitten jos ihminen on laumaeläin? Muistan lukeneeni jostain, korjatkoon joku jos on parempaa tietoa, että voidakseen muodostaa lauman, täytyy lauman jäsenten olla lisääntymiskykyisiä keskenään. Siitä voi miettiä, voiko ihminen ja koira muodostaa lauman vai ei.

Juttua jääkaudesta ja opitusta avuttomuudesta: http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=10598
Koulutusmetodeista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Koiran_kouluttaminen

Koiran ehdoilla kirjoitti:

No tottakai nameilla saa koiran räyhäämisen lisääntymään, jos palkkaa juuri sillä hetkellä on koira räyhää! Tuskin kenenkään tavoitteena on kuitenkaan se - tuntemillasi koirilla on ilmeisesti omistajia joilla on erittäin huono kyky ajoittaa palkkio tai he eivät ymmärrä mitä tekevät. Jos palkkaamalla opetetaan koira olemaan räyhäämättä, aloitetaan ohitus tarpeeksi kaukaa, niin kaukaa että koira ei räyhää ja silloin palkataan - koska me haluamme palkita rauhallista käytöstä, ei räyhäämistä. Asteittain, sitä mukaan kun koira oppii, voidaan ohitukset tehdä lähempää ja lähempää, aina palkaten rauhallisesta käytöksestä.

En väitä että teillä olisi tilanne tällä tavalla, mutta jos ottaa ääriesimerkin - eli koiran, jota on kohdeltu todella huonosti - on niiden koirien käytös usein erittäin mielistelevää ja nöyristelevää. Ne käyttävät ihmisiin kaikkia mahdollisia rauhoittavia signaaleja: huulien lipomista, matalaa kehon asentoa, häntä alhaalla ja heiluu vähän hännän päästä, kiertelyä, kaartelua, katsekontaktin välttämistä jne. Koirille hyökkääminen ja aggressio on aina se viimeinen vaihtoehto, ja ne tekevät kaiken muun mahdollisen ensin välttääkseen aggressiivisen tilanteen. Myös, koirat joita opetetaan antamalla pakotteita tai rangaistuksia, ne oppivat pikkuhiljaa että niiden ei kannata tarjota mitään käytöstä koska ne eivät tiedä milloin saavat käytöksestä rangaistuksen. Tuloksena on opittu avuttomuus. Silloin koira käyttäytyy erittäin "hyvin" - se ei tee yhtään mitään, ei tee mitään aloitteita, ei käyttäydy aggressiivisesti eikä reagoi paljon mihinkään. Se on myöskin äärimmäinen stressin ja masentuneisuuden tila, joka pahimmillaan tappaa koiran koska se luo myös fysiologisia oireita. Koira ei ole silloin henkisesti eikä fyysisesti terve.

Ja mitäs sitten jos ihminen on laumaeläin? Muistan lukeneeni jostain, korjatkoon joku jos on parempaa tietoa, että voidakseen muodostaa lauman, täytyy lauman jäsenten olla lisääntymiskykyisiä keskenään. Siitä voi miettiä, voiko ihminen ja koira muodostaa lauman vai ei.

Juttua jääkaudesta ja opitusta avuttomuudesta: http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=10598
Koulutusmetodeista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Koiran_kouluttaminen

Lue lisää

"Ja mitäs sitten jos ihminen on laumaeläin? Muistan lukeneeni jostain, korjatkoon joku jos on parempaa tietoa, että voidakseen muodostaa lauman, täytyy lauman jäsenten olla lisääntymiskykyisiä keskenään. Siitä voi miettiä, voiko ihminen ja koira muodostaa lauman vai ei."

Näinhän se menee luonnossa. Mutta kun ihminen on tämän maailman "Jumala", joka voi tehdä mitä vain mieleen tulee, niin muuttuu tämäkin asia. Laittamalla toisen lajin edusta johonkin laumaan, nämä muodostavat lauman ja voivat jopa ruveta johtamaan sitä. Tästä on monia esimerkkejä afrikan puolella. Naarasnorsu, joka johtaa puhvelilaumaa rautaisella otteella. Hyeenan, pahkasian ja sarvikuonon lauma jne.. Tietenkään luonnossa nämä eläimet eivät hakeudu toistensa seuraan, mutta kun ihmisellä on mahdollisuus laittaa ne samaan laumaan.

Sitten ihan aiheeseen.

Itsellä toimivin tapa on ollut perus nyppäisytekniikka ja pysähtely. Kun koira vetää liikkellä olleesaan, sanotaan EI ja nypätään hihnasta. Kun taas ollaan paikallaan ja koira päättää lähteä liikkeelli ilman sinua, jäädää paikoilleen niin kauaksi aikaa, että koira löysää hihna itse. Tässä on ihan sama ottaako koira kontaktia, tuleeko se luokse jne.. Sillä ei ole merkitystä. Samaten myös asiasta palkkaaminen on turhaa, koska palkkioksi koira pääsee liikkeelle.

Niin simppeliä se on.

Minuakin ärsyttää yksi juttu,se on yleistäminen ;)

molossi kirjoitti:

Minuakin ärsyttää yksi juttu,se on yleistäminen ;)

Älä ny kuule molossi ala!...=}

perheen isä kirjoitti:

Älä ny kuule molossi ala!...=}

No en sitten...

"Opin ymmärtämään kesän aikana ..." Tuo on sen verran paljon kuvitteellisilta luomakunnan kruunuilta,että sait pisteet tolla himaan,joten suostun pyyntösi tällä kertaa ja vetäytymään sovinnolla,ainakin toistaiseksi 8:-)

jou jou mään. En kyllä ymmärrä miksi minulle tuon osoitit. Vastasin vain TheDogManin mielipiteeseen omalla. En sinulle, mutta kiitos palautteesta.