Minulla on pakkoajatuksia. Näen mielessäni karmeita näkyjä illalla kun pitäisi saada unenpäästä kiinni. Sukulaisia kuolleina verilammikoissa ja lapsia ruhjoutuneina, hirvikolareita yms. Ensin luulin että nämä ovat masennusoireita, kohtuuton huoli läheisistä jne, ja masennus minulla selvästi onkin ollut jo kauan, mutta yksi lääkäri ehdotti tätä pakko-oireista häiriötä ja aloin miettiä koko elämääni lapsuudesta tähän päivään. Huomasin olevani melkoinen neurootikko. Olen aina pitänyt itseäni hieman hassuna. Teen asiat vaikeasti. Tämä pakko-oireinen häiriö ei älyttömästi vaikeuta elämääni,olen tottunut häröilemään, mutta nämä uudet pakkoajatukset kyllä ovat vaikeuttaneet. Voimia kaikille!
pakkoajatukset valvottavat
pyörittelijä
18
7239
Vastaukset
- jkui
ikäni olen neuroottinen ollut ja maseenus lisää oireita huomattavasti.onko sinulla kokeiltu ssri-lääkitystä?
- pyörittelijä
Minulla aloitettiin keskivaikeaan masennukseen sertralin-lääkitys,ja se auttoi omasta mielestäni (vaikka sivuoireena oli ripuli 3 viikon ajan), mutta kun en työterveyslääkärin mielestä kuntoutunut tarpeeksi nopeasti takaisin töihin (kuukaudessa) niin hän vaihtoi sen cymbaltaan. Menin toiselle lääkärille joka totesi että selvästikään en ole työkykyinen enkä perusterveydenhuollon autettavissa. Hän ohjasi minut sairaalan psykiatrille, joka tuplasi cymbalta-annoksen.Kyllä nämä lääkkeet ovat auttaneet, mutta odottelen vielä sitä varsinaista hoitoa, siis jonkinlaista terapiaa. Sairaalasta pitäisi tulla joku kutsu.Nukahtamislääkkeiden avulla saan nukuttua, muuten en.Kiitos viesteistä!!
- Sannuli
Moi! Minäkin olen kärsinyt pakkoajatuksista. Ja kärsin vieläkin joskus, mutta todella lievästi. Tuollaiset kauhukuvat ovat tuttuja, ja minulla tuli myös kauheita ajatuksia, tuntemuksia liittyen isääni ja seksiin hänen kanssaan. Myös esim. lapsen raiskaukset tai tappaminen oli koko ajan mielessä. siis pelkäsin itseäni, vaikka en mitään noista asioista halunnut tehdä. Kauhukuvat olivat pahoja, ja saatoin ajatella todella likaisia ja pahoja asioita vaikka ystävällisestä mummosta, opettajasta, kenestä vaan. Toivottavasti sinusta on helpottavaa kuulla, että et ole yksin. minäkään en erikoisemmin tiennyt pakkoajatuksista, ennen kuin hakeuduin terapiaan. Kävin siellä 3,5 vuotta, ja söin serotoniinilääkitystä. Minäkin teen asiat vaikeasti, edelleen:D äläkä säikähdä, sinulle luultavasti tulee vielä entistä oudompia ajatuksia. mieli on hassu; kun kuvittelet, että olet jo pahimmat asiat ajatellut, tulee lisää kaikkia outoja asioita, uusia ja kummallisia. Mutta pakkoajatukset ovat turhia, ne vievät voimia, ja rasittavat kohtuuttomasti. Itse kärsin pahimmillani ihan koko päivän pahoista ajatuksista, ja en siksi saanut unta, ja väsyneenä entistä hullummat ajatukset... Lohdutin itseäni sillä, että toistin ajatuskuviota: Jos veinaan tappaa jonkun, tapan ekaksi itseni. todella lohdullista. Nyt siis elelen normaalia elämää, mutta ainahan se vähän vaikeampaa on minulle ollut. siltä ainakin tuntuu. Ja tärkeintä on oppia elämään rumien ajatustan kanssa. muista; mitä ikinä ajatteletkin, se on eri asia kuin teot. et ole paha ihminen. ja yllättyisit, jos tieäisit kuinka paljon ihmisillä on outoja ajatuksia. itse olen ajatus-Tabut rikkonut ihmisten kanssa keskustellen. Voimia sinulle!
- jkui
rohkeasa viestistä.tuo on niiiiin tuttua
- Sannuli
jkui kirjoitti:
rohkeasa viestistä.tuo on niiiiin tuttua
Ensimmäinen vuosi, kun minulle tuli näitä pakkoajatuksia, oli kamalaa sumussakävelyä. Väsytti, kun ajatteli "hulluja asioita", ja sitten vielä tavallaan omat "järkevät" ajatukset yrittivät kumota noita pakkoajatuksia. Ajatteli tuplasti! :D Jos kellekään on apuja kirjoituksistani, olen todella tyytyväinen. En ole itse tavannut ketään kohtalotoveria. Puhun näistä ihmisille aivan avoimesti, mahtavinta oli, kun kriittisessä vaiheessa ollessani ystävättäreni kanssa lenkillä, saattoi sanoa että: " Hei kuule, nyt minulle tuli ajatus että työnnän sinut tuon auton alle". Sit se oli ok, ystävä tiesi mistä oli kyse, ja huumori; sellainen hullu musta huumori auttoi paljon, ettei liikaa vakavoitunut. Siis jos mielessäni taas pyörittelin näitä mukavia "nain isää ja äitiä yhtäaikaa ja tapan ne sitten"-perusjuttua, niin ystävä saattoi vinkata silmää ja sanoa, että "onhan se sun isä aika sexy":D Toivottavasti kukaan ei loukkaannu näistä suorista kirjoituksistani, en ketään MISSÄÄN NIMESSÄ tahdo pilkata tai loukata. Mutta kuten terapeuttini sanoi, pakkoajatukset ovat mielen turhaa jätettä. Ajatus siitä, että "osta maitoa", vaikka kotona sitä olisi ihan liikaakin. Kun osaa olla laittamatta liikaa painoarvoa pakkoajatuksille, pystyy elämään ihan hyvin. itselläni se vaati kyllä totuttelua. Paljon voimia ja rakkautta kaikille!!!
- masi
Tosi hyvin kirjoitettu. Kiitos. Helpottaa lukea teidän viestejä, sillä itselläkin ollut vaikeaa takavuosina pitkään ja siitä seurannut ahdistus/paniikkihäiriö ja toisinaan väkivaltaisia ajatuksia, jopa rakkaita läheisiä kohtaan. Ne tuntuvat kauheilta. Mutta ajatukset ovat eri asia kuin teot. Mieli purkaa asioita, kyllä ne teilläkin vielä helpottavat. Terapia ja oikea mielialalääke auttavat. Voimia ihmiset.
- ocd
Voisitko tai voisitteko kertoa minulle, mita voin aitina tehda tai miten voin lastani ymmartaaa, jolla on pakko-oireinen hairiö. Tyttöni on 15-vuotias ja aloitimme vasta psykologilla kaynnit, diagnoosi ei ole viela taysin varmistunut, mutta se mita olen lukenut viittaisi kylla tahan hairiöön. Minun pitaa heratella aamuisin tyttöa useasti kouluun ja heraa kahta tuntia aiemmin, mutta aika ei tunnu riittavan kulmakarvojen nyppimiseen, pesulla kaymiseen tai laukun yksityiskohtaiseen jarjestamiseen. Myöhastyy aina koulusta tai ei edes kouluun halua menna, mutta jos viela myöhastyy jaa tyttö luokallensa. Kun aamulla heratan, yritan olla rauhallinen, mutta kun han jo on myöhassa, multa menee hermot. Vaikka kuinka yritan hanta ymmartaa, en ymmarra. Usein suljen itseni makuuhuoneeseeni ja odotan, etta vain lahtee kouluun ja rauha sailyy kodissamme. Toisaalta en saa tyttöa öisin ajoissa kotiin tai sitten ei tule kotiin ollenkaan. Valvon kaiket yöt, koska han on myös hyvin agressiivinen ja joutunut usein ongelmatilanteisiin. Jos tulee kotiin, tulee vasta kahden kolmen aikaan ja kouluun heratan jo kuudelta. Tyttö nukkuu liian vahan, olen siita huolissani. Mikaan jarkipuhe ei ole auttanut. Mita voin tehda? Onhan tytön nukuttavakin...
- 10+9
ocd kirjoitti:
Voisitko tai voisitteko kertoa minulle, mita voin aitina tehda tai miten voin lastani ymmartaaa, jolla on pakko-oireinen hairiö. Tyttöni on 15-vuotias ja aloitimme vasta psykologilla kaynnit, diagnoosi ei ole viela taysin varmistunut, mutta se mita olen lukenut viittaisi kylla tahan hairiöön. Minun pitaa heratella aamuisin tyttöa useasti kouluun ja heraa kahta tuntia aiemmin, mutta aika ei tunnu riittavan kulmakarvojen nyppimiseen, pesulla kaymiseen tai laukun yksityiskohtaiseen jarjestamiseen. Myöhastyy aina koulusta tai ei edes kouluun halua menna, mutta jos viela myöhastyy jaa tyttö luokallensa. Kun aamulla heratan, yritan olla rauhallinen, mutta kun han jo on myöhassa, multa menee hermot. Vaikka kuinka yritan hanta ymmartaa, en ymmarra. Usein suljen itseni makuuhuoneeseeni ja odotan, etta vain lahtee kouluun ja rauha sailyy kodissamme. Toisaalta en saa tyttöa öisin ajoissa kotiin tai sitten ei tule kotiin ollenkaan. Valvon kaiket yöt, koska han on myös hyvin agressiivinen ja joutunut usein ongelmatilanteisiin. Jos tulee kotiin, tulee vasta kahden kolmen aikaan ja kouluun heratan jo kuudelta. Tyttö nukkuu liian vahan, olen siita huolissani. Mikaan jarkipuhe ei ole auttanut. Mita voin tehda? Onhan tytön nukuttavakin...
Varmaankin täytyisi ottaa kovemmat otteet mukaan eli ei päästää lasta arki-iltoina lähtemään minnekkään.
- keijuja
ocd kirjoitti:
Voisitko tai voisitteko kertoa minulle, mita voin aitina tehda tai miten voin lastani ymmartaaa, jolla on pakko-oireinen hairiö. Tyttöni on 15-vuotias ja aloitimme vasta psykologilla kaynnit, diagnoosi ei ole viela taysin varmistunut, mutta se mita olen lukenut viittaisi kylla tahan hairiöön. Minun pitaa heratella aamuisin tyttöa useasti kouluun ja heraa kahta tuntia aiemmin, mutta aika ei tunnu riittavan kulmakarvojen nyppimiseen, pesulla kaymiseen tai laukun yksityiskohtaiseen jarjestamiseen. Myöhastyy aina koulusta tai ei edes kouluun halua menna, mutta jos viela myöhastyy jaa tyttö luokallensa. Kun aamulla heratan, yritan olla rauhallinen, mutta kun han jo on myöhassa, multa menee hermot. Vaikka kuinka yritan hanta ymmartaa, en ymmarra. Usein suljen itseni makuuhuoneeseeni ja odotan, etta vain lahtee kouluun ja rauha sailyy kodissamme. Toisaalta en saa tyttöa öisin ajoissa kotiin tai sitten ei tule kotiin ollenkaan. Valvon kaiket yöt, koska han on myös hyvin agressiivinen ja joutunut usein ongelmatilanteisiin. Jos tulee kotiin, tulee vasta kahden kolmen aikaan ja kouluun heratan jo kuudelta. Tyttö nukkuu liian vahan, olen siita huolissani. Mikaan jarkipuhe ei ole auttanut. Mita voin tehda? Onhan tytön nukuttavakin...
Voi miten tunnistin elämäni omastani kun lapseni oli samanikäinen, eikä hän saanut oikeaa lääkitystä eikä muuta. Vasta tragedioitten jälkeen vuosikymmen ja ylikin myöhemmin diagnisoitiin pipolaarinen häiriö Nämä tilat on vaikeasti ymmärrettäviä ja apu ja tuli onkaupkana. Kaunistaa elämää teille ja rakkautta!!
. - hepsdfhgjkl
Sannuli kirjoitti:
Ensimmäinen vuosi, kun minulle tuli näitä pakkoajatuksia, oli kamalaa sumussakävelyä. Väsytti, kun ajatteli "hulluja asioita", ja sitten vielä tavallaan omat "järkevät" ajatukset yrittivät kumota noita pakkoajatuksia. Ajatteli tuplasti! :D Jos kellekään on apuja kirjoituksistani, olen todella tyytyväinen. En ole itse tavannut ketään kohtalotoveria. Puhun näistä ihmisille aivan avoimesti, mahtavinta oli, kun kriittisessä vaiheessa ollessani ystävättäreni kanssa lenkillä, saattoi sanoa että: " Hei kuule, nyt minulle tuli ajatus että työnnän sinut tuon auton alle". Sit se oli ok, ystävä tiesi mistä oli kyse, ja huumori; sellainen hullu musta huumori auttoi paljon, ettei liikaa vakavoitunut. Siis jos mielessäni taas pyörittelin näitä mukavia "nain isää ja äitiä yhtäaikaa ja tapan ne sitten"-perusjuttua, niin ystävä saattoi vinkata silmää ja sanoa, että "onhan se sun isä aika sexy":D Toivottavasti kukaan ei loukkaannu näistä suorista kirjoituksistani, en ketään MISSÄÄN NIMESSÄ tahdo pilkata tai loukata. Mutta kuten terapeuttini sanoi, pakkoajatukset ovat mielen turhaa jätettä. Ajatus siitä, että "osta maitoa", vaikka kotona sitä olisi ihan liikaakin. Kun osaa olla laittamatta liikaa painoarvoa pakkoajatuksille, pystyy elämään ihan hyvin. itselläni se vaati kyllä totuttelua. Paljon voimia ja rakkautta kaikille!!!
Ihanaa että sinulla on tuollaisia ystäviä, jotka ymmärtävät :)
Minulla on sattumalta auttanut tuo sama ajatuskuvio, että jos jonkun tapan, niin aloitan itsestäni. - mies vaan
ocd kirjoitti:
Voisitko tai voisitteko kertoa minulle, mita voin aitina tehda tai miten voin lastani ymmartaaa, jolla on pakko-oireinen hairiö. Tyttöni on 15-vuotias ja aloitimme vasta psykologilla kaynnit, diagnoosi ei ole viela taysin varmistunut, mutta se mita olen lukenut viittaisi kylla tahan hairiöön. Minun pitaa heratella aamuisin tyttöa useasti kouluun ja heraa kahta tuntia aiemmin, mutta aika ei tunnu riittavan kulmakarvojen nyppimiseen, pesulla kaymiseen tai laukun yksityiskohtaiseen jarjestamiseen. Myöhastyy aina koulusta tai ei edes kouluun halua menna, mutta jos viela myöhastyy jaa tyttö luokallensa. Kun aamulla heratan, yritan olla rauhallinen, mutta kun han jo on myöhassa, multa menee hermot. Vaikka kuinka yritan hanta ymmartaa, en ymmarra. Usein suljen itseni makuuhuoneeseeni ja odotan, etta vain lahtee kouluun ja rauha sailyy kodissamme. Toisaalta en saa tyttöa öisin ajoissa kotiin tai sitten ei tule kotiin ollenkaan. Valvon kaiket yöt, koska han on myös hyvin agressiivinen ja joutunut usein ongelmatilanteisiin. Jos tulee kotiin, tulee vasta kahden kolmen aikaan ja kouluun heratan jo kuudelta. Tyttö nukkuu liian vahan, olen siita huolissani. Mikaan jarkipuhe ei ole auttanut. Mita voin tehda? Onhan tytön nukuttavakin...
niin. neuvoisin näin:
a. yritä ymmärtää vaikka ei ymmärrä . se tuki jonka läheinen antaa on äärimmäisen tärkeätä
b. yritä saada hänet avoimeksi puhumaan mikä häntä askarruttaa
c. käy puhumassa itse lääkärissä ongelmista koska joudut itsekin uhriksi neurootikon käyttäytymisen vuoksi. ja me kyllä tiedämme ettei niin saisi olla.
d. älä salaa asioita ystäviltäsi. kerro avoimesti mikä ongelma
e. käy yksityisellä psykiatrilla joka tietää asiasta. ei siis turhia puheita kannata käydä juttelemassa. hän saa lääkkeet.
- ..................
moi, en tiedä auttaako tämä mitään, mut laitan tähän oman tarinani, miten selvisin masennuksesta,ahdistuksesta ja peloista. jos haluat kokeilla jotain luontaishoitoja lääkkeiden sijaan, niin ne ovat todellakin auttaneet monilla, älä luovuta, toivoa on! silloinkin on ollut apua kun masennuslääkkeet eivät auttaneet, joten aina kannattaa kokeilla! tässä se on;
mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.- pelle peloton
Kuuluvatko pelkotilat tähän sairauteen?
- pakkooooooooooo
pelle peloton kirjoitti:
Kuuluvatko pelkotilat tähän sairauteen?
Minulla ainakin oli pelkotiloja! En tiedä tuliko ne sairaudesta vai sivusta?
- efadsfa92
Itse kärsin tästä, juuri viime aikoina mukaan on tullut hirveä ahdistus. ulkoisesti elämäni kunnossa ja minulla on kaikki hyvin mutta ongelmat ovat vain pääni sisällä.
toivon vain parasta kaikille jotka tästä kärsivät, muistakaa ettei se ole teidän vika, ei se ole teidän vika.
ehkä joku päivä itsekin tunnen oloni vapaaksi.
voimia kaikille- mies vaan
mies vaan.
- pakko-oireinen aina?
Itselläni oli ja on varmasti taka-alalla vaanimassa vieläkin toisenlainen pakko-ajatuskuvio, joka perustui hylkäämisen pelkoon... Mutta tiedän liiankin hyvin nuo.. Ajattelemalla asioita yrittää saada ne oikein, mutta ne ei vaan mene ja ne ahdistaa. Sitten näkee kuvia, jotka ovat ahdistavia. Sitten yrittää varmistella ajattelemalla ja kyselemällä toisilta ihmisiltä, että ei kai asia ole näin ja näin. Sitten siinä raastaa lähimmäisenkin hermot...
Joku sanoi tuossa, että saattoi ääneen sanoa kaverilleen niitä ajatuksia . Vähän sama juttu oli mullakin, että lopetin varmistellut ja sanoin, että tuli taas tämmönen ajatus ja sitten annettiin asian olla. Pakko-oireisen kyselyitä, kun ei saa varmistaa, koska se ei auta. Ainoo mikä auttaa, vaikka tuottaakin aluksi ahdistusta on juurikin se, että ei toteuta vaikka noita kyselyitä. Esim. en kai mä voisi tappaa sua? Tai vaikka kysyisi niin siihen ei saa vastata mitään. Se oli ensimmäinen asia mitä psykiatri neuvoi, että ei saa kysellä ja kyselyihin ei saa vastata. Ja ajatuskuviin tuli neuvo, että niitä pitää hiukan yrittää muuttaa esim. veren ajattelee ketsupiksi (asia ei olekaanniin vakava).
Vaikka mulla oireet onkin jo hanskassa, niin välillä saa tapella ettei ne vanhat kuvat tule kiusaamaan tai jotkin muut uudet asiat. Viimeisempiä uusia asioita joita pelkään ja jotka ahdistavat ja joita funtsin ja joista voisi syntyä pakko-oire on kuoleman pelko. Pelkään kuolevani, pelkään, että joku läheinen kuolee. Olen katsonut liikaa sairaalaohjelmia ja kuvittelen pienimmistäkin oireista, että nyt mulla on tuo ja tuo ja kuolen.. Minä en tule koskaan lopettamaan lääkitystä, koska sekoaisin taas ihan varmasti!- -
Kannattaa lukea tämä kirja: "Kerrasta Poikki: Vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista" /Edna B. Foa & Reid Wilson.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1381401
- 104901
- 75723
- 51625
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa15553ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann40494Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m153461Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..36441- 26409
Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä
Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;185402