Kun puhutaan eri kieltä

ja kun puhutaan "eri kieltä".

Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan".

Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet.

Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.

Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.

(1.Moos.11:4-7).

Tornin rakentaminen jäi siihen. Mitä siitä työnteosta tulisi, kun ei ummarra, mitä kaveri sanoo. Tule väärinymmärryksiä, epäluuloja ja ennenkaikkea pelkoa. Se, mikä on vierasta pelottaa. Ja kun pelkää, alkaa vihaamaan, etsimään kaikkea vikaa toisesta, näinhän on usein suhteessa vieraskielisiin joidenkin kohdalla.

Joku ajattelee, että parempi kiertää kaukaa. Nostetaan esiin toistensa huonot puolet esim. ja paisutellaan niitä. Sen sijaan kun yritettäisiin opetella toistensa kieli, ojennettaisiin ystävän käsi ja annettaisiin pieni hymy. Sitten on kateutta, "jos ne saakin jotain enemmän kuin me?"

Toinen on sitten kun puhutaan "eri kieltä" vaikka puhutaankin samaa kieltä. Ei vaan ymmärretä toistaan, vaikka kuinka puhutaan ja puhutaan. Siinä tarvitaan jumalallista voimaa selvittämään tilanne. Niin, tai vaihdetaan puheenaihetta. Kuinkahan moni isovanhempi esim. ymmärtää kaiken,kaikki sanat, mitä lapsenlapsi puhuu? Melkoinen kuilu on sukupolvien välissä siinä asiassa.

Mitähän kieltä taivaassa puhutaan? Kaanaan kieltä?Siellä ainakin kaikki puhuu samaa kieltä, se on varmaa, muuten se ei olisi taivas.