Onko teillä

Onko se jokin väistämätön juttu, että lapsista tulee muukalaisia?

Sellainen joka juuri (tuntuu siltä) vielä eilen köllötteli kainalossa katsellen silmät tapillaan Muumeja onkin ykskaks miltei mykkä ja kysymyksiin saattaa saada vastaukseksi: kato vittu guuglesta.

Kössönöm kirjoitti:

Onko se jokin väistämätön juttu, että lapsista tulee muukalaisia?

Sellainen joka juuri (tuntuu siltä) vielä eilen köllötteli kainalossa katsellen silmät tapillaan Muumeja onkin ykskaks miltei mykkä ja kysymyksiin saattaa saada vastaukseksi: kato vittu guuglesta.

Lue lisää

Monessa asiassa teinit hukkuu tähän tietotulvaan.
Ja niin kun teininä pyhästi vannoin "Musta ei tule IKINÄ tollasta kun oma mutsi..."
Ensimmäinen kerta oli shokki... Kuulin ihan omasta suustani oman äitini oksettavimman lauseen. Hyi, yök.

oli elänyt niin erilaisen nuoruuden, kuin tämä tuttavaperheen tytär, että hän ei tunnistanut sitä omaa nuoruuden unelmaansa onnesta samaksi, mitä tämä tyttö oli kokenut. Ja mitä tämä etsi.

Mitäpä minä tätä selittelemään, Se on vaikeaa, jos joku ei tuota ohjelmaa katsonut.

Kyllä minäkin lapsessani omia piirteitäni tunnistan vallan hyvin. Mutta silti puhumme ihan eri kieltä. Se on melko hämmentävää.

Kössönöm kirjoitti:

oli elänyt niin erilaisen nuoruuden, kuin tämä tuttavaperheen tytär, että hän ei tunnistanut sitä omaa nuoruuden unelmaansa onnesta samaksi, mitä tämä tyttö oli kokenut. Ja mitä tämä etsi.

Mitäpä minä tätä selittelemään, Se on vaikeaa, jos joku ei tuota ohjelmaa katsonut.

Kyllä minäkin lapsessani omia piirteitäni tunnistan vallan hyvin. Mutta silti puhumme ihan eri kieltä. Se on melko hämmentävää.

Lue lisää

Oma esikoinen vasta lähenee neljän kuukauden ikää joten ei kannattane vielä murkkuiän tuomia ongelmia etukäteen miettiä. Saattaa olla että on maailma jo niin erikoinen paikka että meikältä loppuu mielikuvistus kesken (vaikka mielikuvitukseni on äärimmäisen hyvä).

Kössönöm kirjoitti:

oli elänyt niin erilaisen nuoruuden, kuin tämä tuttavaperheen tytär, että hän ei tunnistanut sitä omaa nuoruuden unelmaansa onnesta samaksi, mitä tämä tyttö oli kokenut. Ja mitä tämä etsi.

Mitäpä minä tätä selittelemään, Se on vaikeaa, jos joku ei tuota ohjelmaa katsonut.

Kyllä minäkin lapsessani omia piirteitäni tunnistan vallan hyvin. Mutta silti puhumme ihan eri kieltä. Se on melko hämmentävää.

Lue lisää

"melko" haasteellinen nuori. Pyörin vääreissä piireissä (tosin huumeita kokeilin vain kerran 14 vuotiaana) jäin poliisille mm kiinni takaa-ajon jälkeen, kun olin ajellut Lappeenrannan keakustassa kaverit kyydissä. (Asuin silloin Kouvolassa) Äitini on nuorisotyöntekijä ja voin sanoa että hän pelasti persnahkani monta kertaa kun aidosti kuunteli ja kommunikoi eikä vaan itsepintaisesti pitänyt kiinni omista mielipiteistään. Pystyn vieläkin puhumaan äitini kanssa lähes kaikesta (muutamaa henk koht juttua lukuunottamatta)

Rattiveivari kirjoitti:

"melko" haasteellinen nuori. Pyörin vääreissä piireissä (tosin huumeita kokeilin vain kerran 14 vuotiaana) jäin poliisille mm kiinni takaa-ajon jälkeen, kun olin ajellut Lappeenrannan keakustassa kaverit kyydissä. (Asuin silloin Kouvolassa) Äitini on nuorisotyöntekijä ja voin sanoa että hän pelasti persnahkani monta kertaa kun aidosti kuunteli ja kommunikoi eikä vaan itsepintaisesti pitänyt kiinni omista mielipiteistään. Pystyn vieläkin puhumaan äitini kanssa lähes kaikesta (muutamaa henk koht juttua lukuunottamatta)

Lue lisää

että sinulla on ollut kuuntelija. Kyllä me muutamia kertoja lasta haimme milloin mistäkin. On todella hirveä hätä, kun ei tiedä missä 14-vuotias on puolenyön aikaan.

Ja sitten kun ne lapsen kaverit ovat niin solidaarisia, että eivät kerro, vaikka tietäisivätkin.

Onneksi tuo vaihe on ohi ja hänellä menee hyvin. Mutta raastavaa se oli.

Olen muuten huomannut, että kaikkein realistisin ja suorin suhtautuminen teini-ikäisiin on nuorisopoliiseilla. He elävät sen kaiken touhun ja sekoilun keskellä mitä varsinkin kesäisin kaupungilla on. Ovat vähän sellaisia isähahmoja, joita nuoretkin kunnioittavat.

Nuorisopsykologit ja mitä niitä kaikkia on, ovat sellaisia kirjanoppineita, joilla ei välttämättä ole kosketusta nuorisoon.

e.k.v_ kirjoitti:

Oma esikoinen vasta lähenee neljän kuukauden ikää joten ei kannattane vielä murkkuiän tuomia ongelmia etukäteen miettiä. Saattaa olla että on maailma jo niin erikoinen paikka että meikältä loppuu mielikuvistus kesken (vaikka mielikuvitukseni on äärimmäisen hyvä).

Lue lisää

tulekaan. Paljon se on kiinni vanhempien työstä kasvattajina. Toisaalta se on paljon myös kiinni siitä, minkälaiseen porukkaan murkku sattuu joutumaan. Tietysti vanhempien esimerkki ja kasvatus ainakin osaltaan vaikuttaa myös siihen, minkälaisen porukan nuori hyväksyy kavereikseen.

Kaikkea ei voi kontrolloida silti.
Eräskin tuttavaperheeni keskimmäinen lapsi on jo 16 vuotiaana ihan täysi roisto, siis ihan varma tulevaisuuden häkkilintu, jos mitään ihmeellistä (uskoontuloa?) ei tapahdu. Nuorin ja vanhin lapsi on kuin vastakohtana viimeisenpäälle esimerkillisiä nuoria. Tätä asiaa ei isä jaksa mitenkään ymmärtää, ja miettii vaan koko ajan, mitä tuli tehtyä väärin sen keskimmäisen kanssa.

Kössönöm kirjoitti:

että sinulla on ollut kuuntelija. Kyllä me muutamia kertoja lasta haimme milloin mistäkin. On todella hirveä hätä, kun ei tiedä missä 14-vuotias on puolenyön aikaan.

Ja sitten kun ne lapsen kaverit ovat niin solidaarisia, että eivät kerro, vaikka tietäisivätkin.

Onneksi tuo vaihe on ohi ja hänellä menee hyvin. Mutta raastavaa se oli.

Olen muuten huomannut, että kaikkein realistisin ja suorin suhtautuminen teini-ikäisiin on nuorisopoliiseilla. He elävät sen kaiken touhun ja sekoilun keskellä mitä varsinkin kesäisin kaupungilla on. Ovat vähän sellaisia isähahmoja, joita nuoretkin kunnioittavat.

Nuorisopsykologit ja mitä niitä kaikkia on, ovat sellaisia kirjanoppineita, joilla ei välttämättä ole kosketusta nuorisoon.

Lue lisää

työskentelee sellaisen ns pohjasakan kanssa, mie taisin olla sellainen helppo tapaus kuitenkin. Perjantai yönä äiti ja kummisetä minut haki sieltä poliisilaitokselta pois, en meinannut kehdata silmiin katsoa mutisa... Kyllä siitä tuli opittuakin (en ainakaan ole jäänyt kiinni mistään :)

Rattiveivari kirjoitti:

työskentelee sellaisen ns pohjasakan kanssa, mie taisin olla sellainen helppo tapaus kuitenkin. Perjantai yönä äiti ja kummisetä minut haki sieltä poliisilaitokselta pois, en meinannut kehdata silmiin katsoa mutisa... Kyllä siitä tuli opittuakin (en ainakaan ole jäänyt kiinni mistään :)

Lue lisää

että ikää oli silloin 14, nykyään 29.

Kössönöm kirjoitti:

että sinulla on ollut kuuntelija. Kyllä me muutamia kertoja lasta haimme milloin mistäkin. On todella hirveä hätä, kun ei tiedä missä 14-vuotias on puolenyön aikaan.

Ja sitten kun ne lapsen kaverit ovat niin solidaarisia, että eivät kerro, vaikka tietäisivätkin.

Onneksi tuo vaihe on ohi ja hänellä menee hyvin. Mutta raastavaa se oli.

Olen muuten huomannut, että kaikkein realistisin ja suorin suhtautuminen teini-ikäisiin on nuorisopoliiseilla. He elävät sen kaiken touhun ja sekoilun keskellä mitä varsinkin kesäisin kaupungilla on. Ovat vähän sellaisia isähahmoja, joita nuoretkin kunnioittavat.

Nuorisopsykologit ja mitä niitä kaikkia on, ovat sellaisia kirjanoppineita, joilla ei välttämättä ole kosketusta nuorisoon.

Lue lisää

työtä, kun en ole joutunut tekemisiin heidän kanssaan. Mutta kun mainitsin tuon kunnioittamisen, niin sen saavuttaminen nuorten silmissä on todellista ammattitaitoa ja/tai lahjakkuutta, mitä kunpaakaan ei valitettavan monella vanhemmalla ole.

Siinä vaaditaan varmaan tarkkaa psykologista silmää sekä sosiaalisia taitoja, mitä ei välttämättä saavuteta pelkästään aihetta opiskelemalla, kuten sanoitkin.

R.A.F. kirjoitti:

tulekaan. Paljon se on kiinni vanhempien työstä kasvattajina. Toisaalta se on paljon myös kiinni siitä, minkälaiseen porukkaan murkku sattuu joutumaan. Tietysti vanhempien esimerkki ja kasvatus ainakin osaltaan vaikuttaa myös siihen, minkälaisen porukan nuori hyväksyy kavereikseen.

Kaikkea ei voi kontrolloida silti.
Eräskin tuttavaperheeni keskimmäinen lapsi on jo 16 vuotiaana ihan täysi roisto, siis ihan varma tulevaisuuden häkkilintu, jos mitään ihmeellistä (uskoontuloa?) ei tapahdu. Nuorin ja vanhin lapsi on kuin vastakohtana viimeisenpäälle esimerkillisiä nuoria. Tätä asiaa ei isä jaksa mitenkään ymmärtää, ja miettii vaan koko ajan, mitä tuli tehtyä väärin sen keskimmäisen kanssa.

Lue lisää

omien lastensa kohdalla, että oli aivan tuurista kiinni, kumpaan porukkaan hänen lapsensa sitoutuivat. Oli meinaan kaksi erillistä porukkaa, jotka siinä naapurustossa olivat.

Eivät vanhemmat voi millään vahtia mitä nuorisoporukoissa tapahtuu. Mutta vanhempien syyllistäminen on niin kovin helppoa ja yleistä.

Eipä "pahisjengiin" päätyminen ole joskus muusta kiinni, kuin sellaisen jengin karismaattisesta johtajasta. Niitä on nuorissakin.

R.A.F. kirjoitti:

työtä, kun en ole joutunut tekemisiin heidän kanssaan. Mutta kun mainitsin tuon kunnioittamisen, niin sen saavuttaminen nuorten silmissä on todellista ammattitaitoa ja/tai lahjakkuutta, mitä kunpaakaan ei valitettavan monella vanhemmalla ole.

Siinä vaaditaan varmaan tarkkaa psykologista silmää sekä sosiaalisia taitoja, mitä ei välttämättä saavuteta pelkästään aihetta opiskelemalla, kuten sanoitkin.

Lue lisää

Tunnen kaksi nuorisopoliisia ja he saivat kyllä minun kunnioitukseni. Eivät puhu mitään liirumlaarumia vaan ihan asiaa.

Asiat pidetään yksinkertaisina ja niihin etsitään ratkaisu ja mikä tärkeintä, niin nuorille puhutaan suoraan.

Jos vaan suinkin muistat katsoa tämän uusintana tulevan sarjan viimeisen jakson, niin sitä ei kyllä liikuttumatta voi katsoa.

Hyvä, että John Thawnin kuoleman jälkeen sitä sarjaa ei väkisin jatkettu jonkun toisen näyttelijän turvin, koska en ainakaan minä osaa kuvitella toista Morsea.