Jumalanhullu & Juhani1965

Muistelin juuri että olet siellä niin etkä välttis pysty vastaamaan. Jos näin käy niin sitten käy :)

jumalanhullun PINNALLISUUS..

Meikä painuu mummoa moikkaa tonne toispuol finlandiaa joten vastailkaa rauhassa. Kattelen sit huomen josko jotain olis tullu.

Joo,sori mulla nämä vastailut ajoittuu nyt enempi näihi viikonloppuihi,silloin on enempi aikaa ja "voimavaroja". Ja ei haittaa vaikka nimellä kutsuit :) Sinun kyssärit ja pohdinnot on mielenkiintoisia.

Mielenkiintoinen aihe ylpeys. Itselläni tulee ensimmäisenä mieleen lause että; "ylpeys käy lankeemuksen edellä",vaikka se Raamatullinen onkin siinä on minusta totuuden siemen. Ehkäpä ateistit vois laittaa "lankeemus" sanan tilalle jonkin joka heistä kuvaa tilannetta paremmin niin uskon, että tuo lause tuo yhteisymmärryksen.

Kun ei meistä uskovaisistakaan tule täydellisiä uskoontulon jälkeen (vaikka jotku sokeasti näin väittävätkin) niin ylpeys vaanii meitä uskovaisiakin. Minusta sellainen ihminen joka sortuu ylpeyteen tulee samalla sokeaksi, hän tuppaa pitämään omia ajatuksia ja mielipiteitä täydellisenä totuutena ja näin aliarvio ja jättää huomioimatta toisten hyvä ja arvokkaita ajatuksia. Hän ei silloin "kasva". Eli elää omassa "täydellisessä maailmassa",umpiossa. Hän ei kuuntele toisten neuvoja eikä ohjausta,vaan tekee oman pään mukaan aina ja enemmin tai myöhemmin erehtyy pahemman kerran (vrt.lankeaa.)


Uskovaisten piirissä näkisin tälläisen kaikkein pahimpana jos seurakuntaa tai "lahkoa" vetää joku voimakas "diktaattori". Silloin on suuri vaara että mennään ohi Raamatun ja eletään tämän johtajan "omassa ylpeässä kaikentietävässä maailmassa". Ja näitähän on valitettavasti tapahtunut.


Tokihan on sitten sellaista "oikeaakin" ylpeyttä, voi olla terveellä tavalla ylpeä esim.lapsistaan,saavutuksistaan ja omasta itsestäkin.


Tässä joitaki hajanaisia ajatuksia ja kiitos kyssäristä :)