Venevinkkejä kaivataan

-laajentaisin valikoimaa myös alaspäin, esim. Avance 24/245 on yksin liikkuvalle loistava vaihtoehto. Niitä on sisäkoneisinakin, jonka paremmuudesta olen samaa mieltä.
-itseskuuttava on aika etevä keksintö, vaikkei vanhusta kiehtonutkaan.

yhteneviä näkemyksiä kirjoitti:

-laajentaisin valikoimaa myös alaspäin, esim. Avance 24/245 on yksin liikkuvalle loistava vaihtoehto. Niitä on sisäkoneisinakin, jonka paremmuudesta olen samaa mieltä.
-itseskuuttava on aika etevä keksintö, vaikkei vanhusta kiehtonutkaan.

Lue lisää

taisi olla taas jonkinlaisen kinastelun provosoiminen, sen verran asiantuntevasti oli laitettu kiistakohdat, kölimuodot yms, esille.

voidaan varmaankin olla montaa mieltä. Oma yksinpurjehduskokemus ST-fokalla perustui n. 15.000 mailiin Avance 36:lla. Sen jälkeen en halunnut ST-fokkaa seuraaviin veneisiini, joilla yksinpurjehdusta on tullut huomattavasti enemmän.
Tässä plussat ja miinukset:

helppo ja nopea vastakäännöksissä mikäli vaunu ei takertele skuutin ollessa kireänä
sitloorassa ei kukaan ole tiellä kryssiessä, kun ei vinssata. Yksinpurjehduksessa tällä ei tietenkään ole merkitystä.
- huonotehoinen purje myötäisillä
- levoton purje myötäisillä, kiskovaunu paukkuu puolelta toiselle
- käyttökelvoton veneen kääntämisessä fokan avulla tai piihin pysähtyessä

Onko muita plussia ja miinuksia?

ja haitoista kirjoitti:

voidaan varmaankin olla montaa mieltä. Oma yksinpurjehduskokemus ST-fokalla perustui n. 15.000 mailiin Avance 36:lla. Sen jälkeen en halunnut ST-fokkaa seuraaviin veneisiini, joilla yksinpurjehdusta on tullut huomattavasti enemmän.
Tässä plussat ja miinukset:

helppo ja nopea vastakäännöksissä mikäli vaunu ei takertele skuutin ollessa kireänä
sitloorassa ei kukaan ole tiellä kryssiessä, kun ei vinssata. Yksinpurjehduksessa tällä ei tietenkään ole merkitystä.
- huonotehoinen purje myötäisillä
- levoton purje myötäisillä, kiskovaunu paukkuu puolelta toiselle
- käyttökelvoton veneen kääntämisessä fokan avulla tai piihin pysähtyessä

Onko muita plussia ja miinuksia?

Lue lisää

Kyllähän st-fokka onkin huono myötätuulipurje - ja siksi kai sitä harvoin myötätuulella käytetäänkin. Toisaalta itselleni olen pykännyt yksinkertaisen lukkosysteemin, jolla voi lukita vaunun jompaan kumpaan laitaan. Tällöin onnistuu myös myötätuulipurjehdus ja piihin asettuminen, jopa kääntyminen taaksepäin. Kiskon molemmissa päissä on lenkki, johon vaunun saa tarkoitusta varten tehdyn köysilenkin avulla kiinni. Toimii.

ja haitoista kirjoitti:

voidaan varmaankin olla montaa mieltä. Oma yksinpurjehduskokemus ST-fokalla perustui n. 15.000 mailiin Avance 36:lla. Sen jälkeen en halunnut ST-fokkaa seuraaviin veneisiini, joilla yksinpurjehdusta on tullut huomattavasti enemmän.
Tässä plussat ja miinukset:

helppo ja nopea vastakäännöksissä mikäli vaunu ei takertele skuutin ollessa kireänä
sitloorassa ei kukaan ole tiellä kryssiessä, kun ei vinssata. Yksinpurjehduksessa tällä ei tietenkään ole merkitystä.
- huonotehoinen purje myötäisillä
- levoton purje myötäisillä, kiskovaunu paukkuu puolelta toiselle
- käyttökelvoton veneen kääntämisessä fokan avulla tai piihin pysähtyessä

Onko muita plussia ja miinuksia?

Lue lisää

Minulla ei ole kokemusta ST-fokasta, mutta en ole kertaakaan sellaista osannut kaivata. Omassa pikku-Avancessa kryssikokoon rullattu keulapurje on sen verran pieni, että se ei paljon vinssausta vastakäännöksissä tarvitse. Toisen käden voi irrottaa pinnasta siksi aikaa kun molempia käsiä tarvitaan vinssaukseen, ja vene pysyy sen hetken suunnassa. Pitäisin rullakeulapurjetta ehdottomasti hyödyllisempänä hankintana yksinpurjehtijalle.

A245 kirjoitti:

Minulla ei ole kokemusta ST-fokasta, mutta en ole kertaakaan sellaista osannut kaivata. Omassa pikku-Avancessa kryssikokoon rullattu keulapurje on sen verran pieni, että se ei paljon vinssausta vastakäännöksissä tarvitse. Toisen käden voi irrottaa pinnasta siksi aikaa kun molempia käsiä tarvitaan vinssaukseen, ja vene pysyy sen hetken suunnassa. Pitäisin rullakeulapurjetta ehdottomasti hyödyllisempänä hankintana yksinpurjehtijalle.

Lue lisää

Kun purjeen ehtii kelata sisään keulan kääntyessä tuulensilmän yli, ei vinssikahvaa paljon tarvita.
Rullapurje on yksinpurjehtijalle erinomainen!

" Kannattaa vain varmistua, että nostimet ja reivit on vedetty istuinlaatikkoon ja keulapurjeen vinssit ovat takana, jolloin kryssailu onnistuu helposti. "

Ei ole yhtä totuutta, vain mielipiteitä. Hyvin sujuu yksinpurjehdus silloinkin, kun nostimet vinssit ja reivivinssit vinssinvapauttajat ovat mastolla.

Miksi mastolla?
Purjeen nostot, laskut ja reivin laitot sujuvat mastolta nopeammin ja pienemmällä voimankäytöllä kuin istuinlaatikosta. Fallissa ja reiviliinoissa on vähemmän kitkaa kuin plokien kautta istuinlaatikkoon johdettuina.
Reiviliinakin tarvitaan vain takaliikkiin, koska mastoliikissä voi käyttää puomin koukkua. Jos reiviliinat johdetaan istuinlaatikkoon, tarvitaan jokaiselle reiville myös mastoliikin reiviliina.

Kaikkein huonoin tilanne on se, että yksinpurjehtija joutuu reivatessa tai purjetta laskiessa hoitelemaan naruja sekä istuinlaatikossa että mastolla.
Kovassa myötäisessä reivaus tai alasotto istuinlaatikosta ei yleensä onnistu, koska purjetta pitää kiskoa käsin tai vapauttaa purjeeseen takertuvat ”laiskajaakot”. Korkeassa aallokossa ei ole järkeä kääntää keulaa tuuleen.

mielipide tästäkin!! kirjoitti:

" Kannattaa vain varmistua, että nostimet ja reivit on vedetty istuinlaatikkoon ja keulapurjeen vinssit ovat takana, jolloin kryssailu onnistuu helposti. "

Ei ole yhtä totuutta, vain mielipiteitä. Hyvin sujuu yksinpurjehdus silloinkin, kun nostimet vinssit ja reivivinssit vinssinvapauttajat ovat mastolla.

Miksi mastolla?
Purjeen nostot, laskut ja reivin laitot sujuvat mastolta nopeammin ja pienemmällä voimankäytöllä kuin istuinlaatikosta. Fallissa ja reiviliinoissa on vähemmän kitkaa kuin plokien kautta istuinlaatikkoon johdettuina.
Reiviliinakin tarvitaan vain takaliikkiin, koska mastoliikissä voi käyttää puomin koukkua. Jos reiviliinat johdetaan istuinlaatikkoon, tarvitaan jokaiselle reiville myös mastoliikin reiviliina.

Kaikkein huonoin tilanne on se, että yksinpurjehtija joutuu reivatessa tai purjetta laskiessa hoitelemaan naruja sekä istuinlaatikossa että mastolla.
Kovassa myötäisessä reivaus tai alasotto istuinlaatikosta ei yleensä onnistu, koska purjetta pitää kiskoa käsin tai vapauttaa purjeeseen takertuvat ”laiskajaakot”. Korkeassa aallokossa ei ole järkeä kääntää keulaa tuuleen.

Lue lisää

Henk. koht. mieltymyksiä ja tottumuksia on purjehdus tosiaan täynnä. Uskon että yksinpurjehdus onnistuu hyvin myös veneellä, jossa nostimet/reivit ovat mastolla. En kuitenkaan täysin "osta" ajatusta, että tällaisesta järjestelystä olisi jotain merkittävää etua. Perustelut: veteen putoaminen on suurin riski yksinpurjehduksessa ja suojainen istuinlaatikko on veneen turvallisin osa purjehduksen aikana. Liikkuminen istuinkaukalon ja maston väliä alueella, jossa on myös potentiaalisella törmäyskurssilla puomin kanssa kasvattaa riskejä. Mitä enemmän pystyy asioita hoitamaan istuinlaatikosta, vaikka se olisikin hieman raskampaa tai veisi enemmän aikaa, mielestäni sen parempi. Oma veneeni ei ole parhaalla mahdollisella tavalla varustettu yksinpurjehdukseen, koska reivauksessa täytyy käydä pujottamassa reivikoukku purjeeseen mastolla ja lisäksi isopurje täytyy käydä jäykkyyden takia kiskomassa mastolla alas. Sellainen pointti vielä, että aina silloin tällöin vene tarvitsee pieniä korjauksia ohjaukseen purjeiden noston/reivauksen yhteydessä, koska tuuli saattaa kääntyä ja purjeisiin tulee vetoa.

Tällöin korjaukset autopilottiin on helppo tehdä, kun nosto tapahtuu istuinkaukalosta. Tämä tuli selvästi esiin viime kesänä, kun jouduin pinnapilotin rikkoutumisen takia käyttämään peräsimen sitomista suunnan pitämiseen purjeiden nostoissa/laskuissa. Keula ei kauan pysynyt tuulessa, joten sitä piti usein vähän korjailla.

A245 kirjoitti:

Minulla ei ole kokemusta ST-fokasta, mutta en ole kertaakaan sellaista osannut kaivata. Omassa pikku-Avancessa kryssikokoon rullattu keulapurje on sen verran pieni, että se ei paljon vinssausta vastakäännöksissä tarvitse. Toisen käden voi irrottaa pinnasta siksi aikaa kun molempia käsiä tarvitaan vinssaukseen, ja vene pysyy sen hetken suunnassa. Pitäisin rullakeulapurjetta ehdottomasti hyödyllisempänä hankintana yksinpurjehtijalle.

Lue lisää

Oliko jossain puhetta siitä, että st-fokka olisi rullapurjeen pois sulkeva vaihtoehto? Enkä en lukenut ketjua tarkkaan.
Joka tapauksessa itselläni on kolme keulaan menevää purjetta, genaakkeri, st-fokka ja ykkösgenua. Sekä fokka että genua menevät rullalle. Tämän vuoksi en ymmärtänyt, että rullakeulapurjetta pidetään "hyödyllisempänä hankintana yksinpurjehtijalle". Hyödyllisempänä, kuin mitä?
Rullatun genuan kryssiominaisuudet ovat taatusti huonommat, kuin avoimella fokalla. Sitä paitsi olen käyttänyt pieneksi rullattua fokkaa (kiskolla) myös kovan tuulen tasapainottavana purjeena. Myrskypurjeeksi se ei sentään sovi...
Eli jos saisin ehdottaa, kannattaa hankkia rullalle sekä fokka että genua (ja miksei genaakkerikin, jos se venetyyppiin soveltuu). Kun tietää, että edessä on kryssiosuuksia, on paljon mukavampi vaihtaa eteen st-fokka.
Tämä on minun mielipiteeni.

häh??? kirjoitti:

Oliko jossain puhetta siitä, että st-fokka olisi rullapurjeen pois sulkeva vaihtoehto? Enkä en lukenut ketjua tarkkaan.
Joka tapauksessa itselläni on kolme keulaan menevää purjetta, genaakkeri, st-fokka ja ykkösgenua. Sekä fokka että genua menevät rullalle. Tämän vuoksi en ymmärtänyt, että rullakeulapurjetta pidetään "hyödyllisempänä hankintana yksinpurjehtijalle". Hyödyllisempänä, kuin mitä?
Rullatun genuan kryssiominaisuudet ovat taatusti huonommat, kuin avoimella fokalla. Sitä paitsi olen käyttänyt pieneksi rullattua fokkaa (kiskolla) myös kovan tuulen tasapainottavana purjeena. Myrskypurjeeksi se ei sentään sovi...
Eli jos saisin ehdottaa, kannattaa hankkia rullalle sekä fokka että genua (ja miksei genaakkerikin, jos se venetyyppiin soveltuu). Kun tietää, että edessä on kryssiosuuksia, on paljon mukavampi vaihtaa eteen st-fokka.
Tämä on minun mielipiteeni.

Lue lisää

Niin tarkoitin lähinnä, että jos pitää kahdesta vermeestä valita, niin rullagenoa on mielestäni ehdottomasti ensisijainen investointi. ST-fokkaa en jälkikäteen asentaisi pieneen veneeseen. Rullapurjeiden vaihtamista en ole tullut itse asiassa ajatelleeksi aikaisemmin. Yleensähän se genoa laitetaan rullalle keväällä ja otetaan pois syksyllä. Oma rullagenoani kaipaisi uusimista, mutta uusi fokka olisi itseasiassa mielenkiintoinen vaihtoehto. Rullagenoahan on tunnetusti kovan tuulen kryssillä ja myrkypurjeeksi reivattuna aika huono purje. Erityisesti yhdessä genaakkerin kanssa rullafokka voisi olla aika hyvä yhdistelmä?

A245 kirjoitti:

Henk. koht. mieltymyksiä ja tottumuksia on purjehdus tosiaan täynnä. Uskon että yksinpurjehdus onnistuu hyvin myös veneellä, jossa nostimet/reivit ovat mastolla. En kuitenkaan täysin "osta" ajatusta, että tällaisesta järjestelystä olisi jotain merkittävää etua. Perustelut: veteen putoaminen on suurin riski yksinpurjehduksessa ja suojainen istuinlaatikko on veneen turvallisin osa purjehduksen aikana. Liikkuminen istuinkaukalon ja maston väliä alueella, jossa on myös potentiaalisella törmäyskurssilla puomin kanssa kasvattaa riskejä. Mitä enemmän pystyy asioita hoitamaan istuinlaatikosta, vaikka se olisikin hieman raskampaa tai veisi enemmän aikaa, mielestäni sen parempi. Oma veneeni ei ole parhaalla mahdollisella tavalla varustettu yksinpurjehdukseen, koska reivauksessa täytyy käydä pujottamassa reivikoukku purjeeseen mastolla ja lisäksi isopurje täytyy käydä jäykkyyden takia kiskomassa mastolla alas. Sellainen pointti vielä, että aina silloin tällöin vene tarvitsee pieniä korjauksia ohjaukseen purjeiden noston/reivauksen yhteydessä, koska tuuli saattaa kääntyä ja purjeisiin tulee vetoa.

Tällöin korjaukset autopilottiin on helppo tehdä, kun nosto tapahtuu istuinkaukalosta. Tämä tuli selvästi esiin viime kesänä, kun jouduin pinnapilotin rikkoutumisen takia käyttämään peräsimen sitomista suunnan pitämiseen purjeiden nostoissa/laskuissa. Keula ei kauan pysynyt tuulessa, joten sitä piti usein vähän korjailla.

Lue lisää

Vanhempana yksinpurjehtijana saanen antaa muutaman neuvon:

-Veto purjeissa saa toki olla päällä, kun rupeat reivaamaan. Säilytä entinen kurssi, mutta laske ison skuuttia löysemmälle. Reivaus onnistuu ja vie alle minuutin (ainakin mastolta suoritettuna, reiviliinojen ja fallin reivimerkit helpottavat varsinkin yöllä otsalampun valossa reivatessa). Kovassa lenssissä reivausta varten ei pidä löysätä skuuttia, vaan puomi täytyy skuutata keskemmälle. Muuten purje takertuu vantteihin ja latat kääntyvät vanttien väärälle puolelle.

-jos autopilottisi ei toimi (veneessäsi ole tuuliperäsintä) eikä vene pysy kurssissa peräsin lukittuna, nosta se piihin. Piissä veneesi pysyy paikallaan vaikka tuntikausia. Voit kaikessa rauhassa laitella reivin ja vaikka keitellä kahvit. Piihin jäämistä kannattaa vähän treenailla, koska venekohtaisia eroja on.

-muuta se reivikoukkusysteemisi! Ei ole mitään järkeä, että nyt reivaamista varten joudut touhuilemaan sekä kannella että istuinlaatikossa. Juuri sitä pitää välttää! Laita reivikoukun tilalle ploki ja kiinnitä erillinen reiviliina purjeen reivirenkaaseen. Johdat myös mastoliikin reiviliinan istuinlaatikkoon, jos haluat tehdä hommat kannelle menemättä.

-kun menet kannelle, kiristä aina ison preventeri (vaikka ei olisikaan lenssi). Preventeri estää puomin heilumisen. Ellei veneessäsi vielä ole preventeriä, asenna se ensi tilassa! Laita kansiplokit vaikkapa vanttien kohdalle tai etukannelle ja johda kumpikin preventeriliina istuinlaatikkoon.

Omassa veneessäni on suht. korkea suojakaide maston kummallakin puolella ja siten turvallinen paikka reivata. Myös jollan vinssaaminen veneen kyljeltä spinnufallin avulla kannelle on helppo yksinpurjehtijalle, kun kaiken voi tehdä samasta paikasta mastolta. Järjestelyt ovat tietenkin tottumiskysymyksiä. Itse teen aika pitkiä reissuja.

reivaamisesta... kirjoitti:

Vanhempana yksinpurjehtijana saanen antaa muutaman neuvon:

-Veto purjeissa saa toki olla päällä, kun rupeat reivaamaan. Säilytä entinen kurssi, mutta laske ison skuuttia löysemmälle. Reivaus onnistuu ja vie alle minuutin (ainakin mastolta suoritettuna, reiviliinojen ja fallin reivimerkit helpottavat varsinkin yöllä otsalampun valossa reivatessa). Kovassa lenssissä reivausta varten ei pidä löysätä skuuttia, vaan puomi täytyy skuutata keskemmälle. Muuten purje takertuu vantteihin ja latat kääntyvät vanttien väärälle puolelle.

-jos autopilottisi ei toimi (veneessäsi ole tuuliperäsintä) eikä vene pysy kurssissa peräsin lukittuna, nosta se piihin. Piissä veneesi pysyy paikallaan vaikka tuntikausia. Voit kaikessa rauhassa laitella reivin ja vaikka keitellä kahvit. Piihin jäämistä kannattaa vähän treenailla, koska venekohtaisia eroja on.

-muuta se reivikoukkusysteemisi! Ei ole mitään järkeä, että nyt reivaamista varten joudut touhuilemaan sekä kannella että istuinlaatikossa. Juuri sitä pitää välttää! Laita reivikoukun tilalle ploki ja kiinnitä erillinen reiviliina purjeen reivirenkaaseen. Johdat myös mastoliikin reiviliinan istuinlaatikkoon, jos haluat tehdä hommat kannelle menemättä.

-kun menet kannelle, kiristä aina ison preventeri (vaikka ei olisikaan lenssi). Preventeri estää puomin heilumisen. Ellei veneessäsi vielä ole preventeriä, asenna se ensi tilassa! Laita kansiplokit vaikkapa vanttien kohdalle tai etukannelle ja johda kumpikin preventeriliina istuinlaatikkoon.

Omassa veneessäni on suht. korkea suojakaide maston kummallakin puolella ja siten turvallinen paikka reivata. Myös jollan vinssaaminen veneen kyljeltä spinnufallin avulla kannelle on helppo yksinpurjehtijalle, kun kaiken voi tehdä samasta paikasta mastolta. Järjestelyt ovat tietenkin tottumiskysymyksiä. Itse teen aika pitkiä reissuja.

Lue lisää

Täytyypä ensi kesänä kokeilla, miten Avance pysyy piissä. Aikasemmin olen ajatellut veneen asettamisen piihin tulevan kyseeseen lähinnä olosuhteissa, joissa purjehtiminen ei ole enää turvallista tai miellyttävää. Sitä mietin vaan, että jos vene makaa tuntikausia piissä esim. myrskyssä, niin eikö se ole vahingollista purjeille...purjeiden hakkaaminenhan kuluttaa eniten purjeita. Keulapurje taitaa tosin piissä olla täyttyneenä tuulenpuolella, mutta miten on isopurjeen laita - pysyykö se täyttyneenä vai pääseekö se hakkaamaan puolelta toiselle?

Reivaus voi vielä onnistua mastolta ilman pilottia, kun asettaa veneen piihin, mutta en haluaisi isopurjetta nostaa yksin mastolta ilman pilottia...hiukan saa purjetta ylös, niin tuuli nappaa kiinni ja sen jälkeen ollaan laskettelemassa kohti avotuulia.

A245 kirjoitti:

Niin tarkoitin lähinnä, että jos pitää kahdesta vermeestä valita, niin rullagenoa on mielestäni ehdottomasti ensisijainen investointi. ST-fokkaa en jälkikäteen asentaisi pieneen veneeseen. Rullapurjeiden vaihtamista en ole tullut itse asiassa ajatelleeksi aikaisemmin. Yleensähän se genoa laitetaan rullalle keväällä ja otetaan pois syksyllä. Oma rullagenoani kaipaisi uusimista, mutta uusi fokka olisi itseasiassa mielenkiintoinen vaihtoehto. Rullagenoahan on tunnetusti kovan tuulen kryssillä ja myrkypurjeeksi reivattuna aika huono purje. Erityisesti yhdessä genaakkerin kanssa rullafokka voisi olla aika hyvä yhdistelmä?

Lue lisää

Jossain uusissa venemalleissa ei genualle ole edes tilaa (vantit tulevat laidoille), joten peruspurjevarustus on juuri iso rullafokka( genaakkeri rullalla). Näin esim. HR342:ssa. Onhan siinä rullapurjeen vaihtamisessa oma hommansa, mutta aikaisemmissa veneissäni olleisiin "tavallisiin" (hakasilla keulastaagiin kiinitettäviin) purjeisiin verrattuna työmäärä on minimaalinen. Viime kesänä oli parin viikon reipastuulinen jakso, jolloin fokka oli koko ajan keulassa.

uudet... kirjoitti:

Jossain uusissa venemalleissa ei genualle ole edes tilaa (vantit tulevat laidoille), joten peruspurjevarustus on juuri iso rullafokka( genaakkeri rullalla). Näin esim. HR342:ssa. Onhan siinä rullapurjeen vaihtamisessa oma hommansa, mutta aikaisemmissa veneissäni olleisiin "tavallisiin" (hakasilla keulastaagiin kiinitettäviin) purjeisiin verrattuna työmäärä on minimaalinen. Viime kesänä oli parin viikon reipastuulinen jakso, jolloin fokka oli koko ajan keulassa.

Lue lisää

Ihmettelen kommenttiasi, jos todella tarkoitat rullapurjeen vaihtamisen toiseen olevan helpompaa kuin perinteisillä pistoolihakasilla varustettuja purjeita.
"...."tavallisiin" (hakasilla keulastaagiin kiinitettäviin) purjeisiin verrattuna työmäärä on minimaalinen."

Perinteisten, pistoolihakasilla varustettujen purjeiden vaihtoja olen tehnyt yksin satoja kertoja eikä siinä ole erityistä ongelmaa. Uuden purjeen voi litsata staagiin ennenkuin vanhan poistaa. Purje ei karkaa mereen kovassakaan tuulessa. Vanhan purjeen voi jättää staagiin kiinni ja sitoa mantoogiin.

Rullapurjeen vaihtaminen merellä yksinään on mielestäni todella hankala. Pelkkä rullagenuan avaaminen kovassa tuulessa aiheuttaa tempoilemista ja purje pyrkii karkaamaan, kun irroitat sen foilista. En edes yrittäisi rullagenuan vaihtoa kuin hyvin heikossa tuulessa tai sataman suojassa.
Siksi omassa veneessäni on irroitettava kutteristaagi, johon tarvittaessa kiinnitän pienen kryssifokan tai myrskypurjeen pistolihakasilla. Merten ylityksissä pidän kutteristaagissa purjetta nostovalmiina, falli ja skuutit paikoillaan. Suosittelen samaa muillekin yksinpurjehtijoille!

Kun viime kesän reispastuulisista matalapaineista kerroit, niitä todella oli. Itse jouduin Pohjanmereltä Skagerrakille tullessani turvautumaan myrskyfokkaan. Sen nosto ja genuan rullaaminen sisään ei vie kuin minuutin. Monena edellisenä kesänä en ole tarvinnut myrskyfokkaa, vaikka olen seilannut Pohjanmerellä ja Engl.kanaalissa. Rullagenualla on pärjännyt mainiosti.

En usko, että tilanne muuttuu, vaikka keulapurje on takilan designin takia pienempi kuten sinun HR342:ssa. Rullapurjeen vaihtamisiin tuskin tulee tarvetta, mutta joku järjestelmä myrskypurjeelle on hyvä olla mikäli yksinpurjehdukset suuntautuvat rannikkovesiä etäämmälle. Pieneksi rullattu keulapurje ei korvaa myrskyfokkaa.

A245 kirjoitti:

Täytyypä ensi kesänä kokeilla, miten Avance pysyy piissä. Aikasemmin olen ajatellut veneen asettamisen piihin tulevan kyseeseen lähinnä olosuhteissa, joissa purjehtiminen ei ole enää turvallista tai miellyttävää. Sitä mietin vaan, että jos vene makaa tuntikausia piissä esim. myrskyssä, niin eikö se ole vahingollista purjeille...purjeiden hakkaaminenhan kuluttaa eniten purjeita. Keulapurje taitaa tosin piissä olla täyttyneenä tuulenpuolella, mutta miten on isopurjeen laita - pysyykö se täyttyneenä vai pääseekö se hakkaamaan puolelta toiselle?

Reivaus voi vielä onnistua mastolta ilman pilottia, kun asettaa veneen piihin, mutta en haluaisi isopurjetta nostaa yksin mastolta ilman pilottia...hiukan saa purjetta ylös, niin tuuli nappaa kiinni ja sen jälkeen ollaan laskettelemassa kohti avotuulia.

Lue lisää

Epäilysi on outo. Kun kovassa tuulessa olet piissä, purje tai purjeet ovat tiukasti skuutattuina eikä mikään lepata, hakkaa tai hankaa.

Jos avomerellä jäät piihin esim. odottelemaan aamun valkenemista, rullaa genua kokonaan sisään ja skuuttaa isopurje tiukalle. Siinä se vene pysyy eikä se todellakaan käänny avotuuleen, vaikka peräsin olisi jäänyt lukitsematta.

Kryssiminen kuluttaa purjeita enemmän kuin paikallaan piissä makaaminen!

Kokeile miten oma Av245-veneesi pysyy piissä pelkällä keulapurjeella (fokalla tai pieneksi rullatulla genualla). En usko että sekään millään voi kääntyä avotuuleen, kun nostat isopurjeen tai reivaat sitä.
Itselläni ei ole kokemusta Avance 245:stä, yksinpurjehduskokemukseni perustuu 30-43 jalkaisiin veneisiini.

ja haitoista kirjoitti:

voidaan varmaankin olla montaa mieltä. Oma yksinpurjehduskokemus ST-fokalla perustui n. 15.000 mailiin Avance 36:lla. Sen jälkeen en halunnut ST-fokkaa seuraaviin veneisiini, joilla yksinpurjehdusta on tullut huomattavasti enemmän.
Tässä plussat ja miinukset:

helppo ja nopea vastakäännöksissä mikäli vaunu ei takertele skuutin ollessa kireänä
sitloorassa ei kukaan ole tiellä kryssiessä, kun ei vinssata. Yksinpurjehduksessa tällä ei tietenkään ole merkitystä.
- huonotehoinen purje myötäisillä
- levoton purje myötäisillä, kiskovaunu paukkuu puolelta toiselle
- käyttökelvoton veneen kääntämisessä fokan avulla tai piihin pysähtyessä

Onko muita plussia ja miinuksia?

Lue lisää

Nuo ongelmat voi pitkälti eliminoida laitamalla barberit, joilla itseskuuttaavan voi pakottaa kummalle puolelle tahansa. Niillä sen voi myös jalustaa tehokkaammaksi lenssillä.

A245 kirjoitti:

Henk. koht. mieltymyksiä ja tottumuksia on purjehdus tosiaan täynnä. Uskon että yksinpurjehdus onnistuu hyvin myös veneellä, jossa nostimet/reivit ovat mastolla. En kuitenkaan täysin "osta" ajatusta, että tällaisesta järjestelystä olisi jotain merkittävää etua. Perustelut: veteen putoaminen on suurin riski yksinpurjehduksessa ja suojainen istuinlaatikko on veneen turvallisin osa purjehduksen aikana. Liikkuminen istuinkaukalon ja maston väliä alueella, jossa on myös potentiaalisella törmäyskurssilla puomin kanssa kasvattaa riskejä. Mitä enemmän pystyy asioita hoitamaan istuinlaatikosta, vaikka se olisikin hieman raskampaa tai veisi enemmän aikaa, mielestäni sen parempi. Oma veneeni ei ole parhaalla mahdollisella tavalla varustettu yksinpurjehdukseen, koska reivauksessa täytyy käydä pujottamassa reivikoukku purjeeseen mastolla ja lisäksi isopurje täytyy käydä jäykkyyden takia kiskomassa mastolla alas. Sellainen pointti vielä, että aina silloin tällöin vene tarvitsee pieniä korjauksia ohjaukseen purjeiden noston/reivauksen yhteydessä, koska tuuli saattaa kääntyä ja purjeisiin tulee vetoa.

Tällöin korjaukset autopilottiin on helppo tehdä, kun nosto tapahtuu istuinkaukalosta. Tämä tuli selvästi esiin viime kesänä, kun jouduin pinnapilotin rikkoutumisen takia käyttämään peräsimen sitomista suunnan pitämiseen purjeiden nostoissa/laskuissa. Keula ei kauan pysynyt tuulessa, joten sitä piti usein vähän korjailla.

Lue lisää

kanssa purjehtiessa mastolle on jonkun joka tapauksessa mentävä. Isopurjetta laskiessa se on järkevää sitoa kiinni ennen rantautumista - osittain meressä roikkuvalla purjetuulipussilla saa tietysti halutessaan lisättyä rantautumiseen näyttävyyttä ja haastavuutta. Isoa ylös nostettaessa puomipeitto poistetaan, purjehihnat avataan ja nostin kiinnitetään jne - mikään näistä ei onnistu ainakaan oman veneeni avotilasta. Kun se joku mastolla olen minä niin arvostan sitä, että myös nostimet löytyvät mastolta. Spinupuomia paikalleen ja pois laittaessa ja spinun nostossa arvostan, että mastolta löytyvät myös spinun ylä- ja alakaija. Jos nämä olisi vedetty avotilaan saisin rampata edestakaisin jolloin myös putoamisen todennäköisyys kasvaisi. Avotilaan vedetyistä köysistä olisi minulle hyötyä ainoastaan purjehduksen aikaisia trimmauksia tehdessä (puomiliiki, ison nostin, gunninghamn),spinun kaijat.

perhemiehistön kirjoitti:

kanssa purjehtiessa mastolle on jonkun joka tapauksessa mentävä. Isopurjetta laskiessa se on järkevää sitoa kiinni ennen rantautumista - osittain meressä roikkuvalla purjetuulipussilla saa tietysti halutessaan lisättyä rantautumiseen näyttävyyttä ja haastavuutta. Isoa ylös nostettaessa puomipeitto poistetaan, purjehihnat avataan ja nostin kiinnitetään jne - mikään näistä ei onnistu ainakaan oman veneeni avotilasta. Kun se joku mastolla olen minä niin arvostan sitä, että myös nostimet löytyvät mastolta. Spinupuomia paikalleen ja pois laittaessa ja spinun nostossa arvostan, että mastolta löytyvät myös spinun ylä- ja alakaija. Jos nämä olisi vedetty avotilaan saisin rampata edestakaisin jolloin myös putoamisen todennäköisyys kasvaisi. Avotilaan vedetyistä köysistä olisi minulle hyötyä ainoastaan purjehduksen aikaisia trimmauksia tehdessä (puomiliiki, ison nostin, gunninghamn),spinun kaijat.

Lue lisää

Lazyjackit auttavat yleensä riittävästi purjeen laskussa. Ja rantautuessa jonkun pitää joka tapauksessa mennä keulalle, niin siinä matkalla hoituu loppunykäisy ja sitaisu.
Nosto: puomipeitto poistetaan, enimmän siteet irrotetaan ja nostin kiinnitetään luonnollisesti jo ennen laiturista lähtöä, kiinni jätetään enintään sellaiset siteet, jotka saa irti avotilasta poistumatta.
Spinnuahan ei ole mikään pakko käyttää lainkaan.

ei yksin kirjoitti:

Lazyjackit auttavat yleensä riittävästi purjeen laskussa. Ja rantautuessa jonkun pitää joka tapauksessa mennä keulalle, niin siinä matkalla hoituu loppunykäisy ja sitaisu.
Nosto: puomipeitto poistetaan, enimmän siteet irrotetaan ja nostin kiinnitetään luonnollisesti jo ennen laiturista lähtöä, kiinni jätetään enintään sellaiset siteet, jotka saa irti avotilasta poistumatta.
Spinnuahan ei ole mikään pakko käyttää lainkaan.

Lue lisää

purjeita ei ole tietenkään pakko käyttää lainkaan. Minulle purjehtimisessa juttu on nimen omaan, että purjeilla, myös spinulla, ajetaan kun siitä saa niin hyvät kiksit. Tilanteita on monelaisia. Josku releet avataan aamutiltin jälkeen tuulen yltyessä vasta merellä tms.
Jos haluaa päästä mahdollisimman helpolla kannattaa varmaan jäädä myös kesän ajaksi kotiin surffaamaan nettiin. Tällöin ei ole mitään veteen putoamisen vaaraa missään tilanteessa, punkka on leveämpi, ikävä laineiden liplatus eikä kiinnitysköyden narina häiritse yöunia jne jne. Lazyt ovat tavallisesti ok, mutta kovemmassa tuulessa en niihin luota. Kovatuulisessa yksin tai vaikka kaksin rantautumisessa irralleen lepattamaan päässyt iso voi aiheuttaa itselle ja muille todellisia vaaratilanteita.

A245 kirjoitti:

Täytyypä ensi kesänä kokeilla, miten Avance pysyy piissä. Aikasemmin olen ajatellut veneen asettamisen piihin tulevan kyseeseen lähinnä olosuhteissa, joissa purjehtiminen ei ole enää turvallista tai miellyttävää. Sitä mietin vaan, että jos vene makaa tuntikausia piissä esim. myrskyssä, niin eikö se ole vahingollista purjeille...purjeiden hakkaaminenhan kuluttaa eniten purjeita. Keulapurje taitaa tosin piissä olla täyttyneenä tuulenpuolella, mutta miten on isopurjeen laita - pysyykö se täyttyneenä vai pääseekö se hakkaamaan puolelta toiselle?

Reivaus voi vielä onnistua mastolta ilman pilottia, kun asettaa veneen piihin, mutta en haluaisi isopurjetta nostaa yksin mastolta ilman pilottia...hiukan saa purjetta ylös, niin tuuli nappaa kiinni ja sen jälkeen ollaan laskettelemassa kohti avotuulia.

Lue lisää

jos tuuli ottaa isopurjeeseen kesken noston, tai muuten, pinna vapaana, niin vene kääntyy itsestään keula tuuleen. Tällöin nosto jatkuu...

A33 kirjoitti:

Nuo ongelmat voi pitkälti eliminoida laitamalla barberit, joilla itseskuuttaavan voi pakottaa kummalle puolelle tahansa. Niillä sen voi myös jalustaa tehokkaammaksi lenssillä.

Lue lisää

Aina hyvä periaate merellä on "Keep its simple stupid". Mikään ei ole yhtä yksinkertainen ja toimintavarma kuin normaali keulapurje skuutteineen.

Vinkkisi on varmaankin toimiva ja sopii niille, joilla jo on ST-fokka.

eikä muitakaan kirjoitti:

purjeita ei ole tietenkään pakko käyttää lainkaan. Minulle purjehtimisessa juttu on nimen omaan, että purjeilla, myös spinulla, ajetaan kun siitä saa niin hyvät kiksit. Tilanteita on monelaisia. Josku releet avataan aamutiltin jälkeen tuulen yltyessä vasta merellä tms.
Jos haluaa päästä mahdollisimman helpolla kannattaa varmaan jäädä myös kesän ajaksi kotiin surffaamaan nettiin. Tällöin ei ole mitään veteen putoamisen vaaraa missään tilanteessa, punkka on leveämpi, ikävä laineiden liplatus eikä kiinnitysköyden narina häiritse yöunia jne jne. Lazyt ovat tavallisesti ok, mutta kovemmassa tuulessa en niihin luota. Kovatuulisessa yksin tai vaikka kaksin rantautumisessa irralleen lepattamaan päässyt iso voi aiheuttaa itselle ja muille todellisia vaaratilanteita.

Lue lisää

kyse sinun kickseistasi vaan siitä, mikä on tarpeellista/järkevää ja mikä ei. Yleistit oman mielipiteesi ja mieltymyksesi säännöksi. Vaan kun kaikki eivät halua tehdä samalla tavoin kuin sinä.

Kyse ei sitäpaitsi ole niinkään helppoudesta vaan turvallisuudesta. Et kai sinäkään tosissasi väitä, että Itämereen putoamisen ja hypotermiakuoleman riskiä lisäävä ratkaisu olisi kahdesta erilaisesta veneestä järkevämpi? Yksinpurjehtijan kannalta putoamisriskiä vähentävät ratkaisut ovat vielä tärkeämpiä kuin perheveneessä.

eikä muitakaan kirjoitti:

purjeita ei ole tietenkään pakko käyttää lainkaan. Minulle purjehtimisessa juttu on nimen omaan, että purjeilla, myös spinulla, ajetaan kun siitä saa niin hyvät kiksit. Tilanteita on monelaisia. Josku releet avataan aamutiltin jälkeen tuulen yltyessä vasta merellä tms.
Jos haluaa päästä mahdollisimman helpolla kannattaa varmaan jäädä myös kesän ajaksi kotiin surffaamaan nettiin. Tällöin ei ole mitään veteen putoamisen vaaraa missään tilanteessa, punkka on leveämpi, ikävä laineiden liplatus eikä kiinnitysköyden narina häiritse yöunia jne jne. Lazyt ovat tavallisesti ok, mutta kovemmassa tuulessa en niihin luota. Kovatuulisessa yksin tai vaikka kaksin rantautumisessa irralleen lepattamaan päässyt iso voi aiheuttaa itselle ja muille todellisia vaaratilanteita.

Lue lisää

toki moneksi. Oma ajatukseni on - ainakin nyt aluksi - lähteä ja tulla rantaan aina moottorilla. Eli purjeiden nosto ja lasku tapahtuu turvallisesti ennen rantautumista. Sitten jos opin oikein joskus purjehtimaan, voin kokeilla noita elegantinpeja manöövereitä.

Tämä sitloora/kansi -reivaus tuntuu jakavan mielipiteitä. Mutta ilmeisesti sekin on asia, jonka voi varustelulla muuttaa sen mukaiseksi, mikä itseä miellyttää.

Moni asia, joka on epäilemättä erittäin tärkeä yksinpurjehduksessa isoilla merillä, ei välttämättä ole sitä suojaisilla rannikoillamme. Jos myrsky on tiedossa, niin voi yhtä lailla hakeutua suojaan, kuin alkaa taistelemaan sitä vastaan ja ottaa isoja riskejä heiluvassa veneessä. Näin se toimii ainakin moottoriveneillä. Toki joku "plan B" pitää olla yllättävän myrskyn varalle, minun tapauksessani moottori.

Tiedän, ettei tämä ole kovin seksikäs asenne, mutta se sopii minulle. En hae extremeä, vaan luonnonrauhaa, ja liian tuulisina päivinä pohdin suojaisessa satamassa tai ankkurissa elämäntarkoitusta.

ei yksin vieläkään kirjoitti:

kyse sinun kickseistasi vaan siitä, mikä on tarpeellista/järkevää ja mikä ei. Yleistit oman mielipiteesi ja mieltymyksesi säännöksi. Vaan kun kaikki eivät halua tehdä samalla tavoin kuin sinä.

Kyse ei sitäpaitsi ole niinkään helppoudesta vaan turvallisuudesta. Et kai sinäkään tosissasi väitä, että Itämereen putoamisen ja hypotermiakuoleman riskiä lisäävä ratkaisu olisi kahdesta erilaisesta veneestä järkevämpi? Yksinpurjehtijan kannalta putoamisriskiä vähentävät ratkaisut ovat vielä tärkeämpiä kuin perheveneessä.

Lue lisää

Purjehtiessakin tilanteet täytyy ottaa rauhallisesti. Turha hermostua.
Spinnun käyttäjä ei mielestäni esittänyt mitään yleissääntöjä, vaan ihan hauskan näkökulman.
Minäkin käytän yksinpurjehduksessa toisinaan spinnua. En kuitenkaan tee sitä "kiksien" takia, vaan käytännön syistä. Jos kevyessä tuulessa toinen vaihtoehto etenemiselle on koneen käynnistäminen, nostan mieluummin spinnun. Spinnusukka helpottaa.

En pidä kannella liikkumista minään erityisenä riskinä, kun tietää mitä tekee. Valjaat on tärkeämpi varuste kuin kelluntaliivi.
Täytyyhän kannelle joka tapauksessa mennä, kun vaikkapa spiiraat keulapurjeen puomilla tai jiippaat sen.

Kovatuulisella lenssillä ajan mieluummin pelkällä spiiratulla keulapurjeella kuin pelkällä isolla. Se on turvallisuutta. Jos tuuli yltyy, on helpompi vetää rullapurjetta pienemmäksi kuin ruveta laittamaan isopurjeeseen kolmosreiviä. Vertaa itse kummalla purjeyhdistelmällä autopilottisi ohjaa paremmin.

alkava yksinpurjehtija kirjoitti:

toki moneksi. Oma ajatukseni on - ainakin nyt aluksi - lähteä ja tulla rantaan aina moottorilla. Eli purjeiden nosto ja lasku tapahtuu turvallisesti ennen rantautumista. Sitten jos opin oikein joskus purjehtimaan, voin kokeilla noita elegantinpeja manöövereitä.

Tämä sitloora/kansi -reivaus tuntuu jakavan mielipiteitä. Mutta ilmeisesti sekin on asia, jonka voi varustelulla muuttaa sen mukaiseksi, mikä itseä miellyttää.

Moni asia, joka on epäilemättä erittäin tärkeä yksinpurjehduksessa isoilla merillä, ei välttämättä ole sitä suojaisilla rannikoillamme. Jos myrsky on tiedossa, niin voi yhtä lailla hakeutua suojaan, kuin alkaa taistelemaan sitä vastaan ja ottaa isoja riskejä heiluvassa veneessä. Näin se toimii ainakin moottoriveneillä. Toki joku "plan B" pitää olla yllättävän myrskyn varalle, minun tapauksessani moottori.

Tiedän, ettei tämä ole kovin seksikäs asenne, mutta se sopii minulle. En hae extremeä, vaan luonnonrauhaa, ja liian tuulisina päivinä pohdin suojaisessa satamassa tai ankkurissa elämäntarkoitusta.

Lue lisää

mutta et välttämättä vaikkapa Ahvenanmerta tai Selkämerta ylittäessäsi tai purjehtiessasi Gotlannista Utöseen. Purjeet on sittenkin moottoria varmempi vaihtoehto, jos paha keli yllättää. Joskus sää kuitenkin yllättää, vaikka kuinka seuraisit ennusteita.

Suojaan hakeutuminen on hyvä ajatus, mutta lähin suojainen ankkuripaikka on toisinaan monen tunnin päässä - myös täällä Itämeren "suojaisilla" rannikoilla seilatessa.

Hanki lujatekoinen vene. Opit kyllä luottamaan siihen ja huomaat kuinka paljon varmempi peli se on kuin entinen moottoriveneesi!

minulla kirjoitti:

jos tuuli ottaa isopurjeeseen kesken noston, tai muuten, pinna vapaana, niin vene kääntyy itsestään keula tuuleen. Tällöin nosto jatkuu...

Niin en kyllä usko, että omassa veneessäni isopurjeen nosto onnistuisi pinna vapaana kuin ehkä aivan kevyessä tuulessa. Keulan pitämiseksi tuulessa tarvitaan riittävää työntöä moottorilla, ja ainakin omassa veneessäni potkurivirta kääntää nopeasti peräsimen aivan toiseen laitaan. Muutenkin jos päästää moottorilla ajettaessa irti pinnasta, niin vene lähtee vääntämään heti voimakkaasti toiselle puolelle. Johtuu kait siitä, että potkuri on aivan peräsimen edessä.

Piihin laittamisesta vielä, että eikö siinä ole olennaista, että keulapurjeen, isopurjeen ja peräsimen kääntävät voimat kumoavat toisensa. Mutta pysyykö veneet noin yleisesti (varmasti tässäkin venekohtaisia eroja) pelkällä keulapurjeella ja peräsimen sitomisella piissä, joka on siis tilanne isopurjetta nostettaessa tai reivatessa. Voisin kuvitella, että tuulenpuolelle skuutattu keulapurje vaatii vastakomponentiksi isopurjeen, jotta keula ei karkaa tuulen mukana?

perhemiehistön kirjoitti:

kanssa purjehtiessa mastolle on jonkun joka tapauksessa mentävä. Isopurjetta laskiessa se on järkevää sitoa kiinni ennen rantautumista - osittain meressä roikkuvalla purjetuulipussilla saa tietysti halutessaan lisättyä rantautumiseen näyttävyyttä ja haastavuutta. Isoa ylös nostettaessa puomipeitto poistetaan, purjehihnat avataan ja nostin kiinnitetään jne - mikään näistä ei onnistu ainakaan oman veneeni avotilasta. Kun se joku mastolla olen minä niin arvostan sitä, että myös nostimet löytyvät mastolta. Spinupuomia paikalleen ja pois laittaessa ja spinun nostossa arvostan, että mastolta löytyvät myös spinun ylä- ja alakaija. Jos nämä olisi vedetty avotilaan saisin rampata edestakaisin jolloin myös putoamisen todennäköisyys kasvaisi. Avotilaan vedetyistä köysistä olisi minulle hyötyä ainoastaan purjehduksen aikaisia trimmauksia tehdessä (puomiliiki, ison nostin, gunninghamn),spinun kaijat.

Lue lisää

Jos se nostimien sijaitseminen mastolla on niin erinomainen järjestely, niin miksi kuitenkin järjestään kaikissa uudemmissa veneissä nostimet on johdettu taakse? En epäile, etteikö mastolla sijaitsevien nostimien kanssa kokenut purjehtija pärjää hyvin, mutta minä suosittelen alkavalle yksinpurjehtijalle nostimien johtamista istuinkaukaloon. Isopurjeen nostimen voi kiinnittää ja puomipeitteen irrottaa jo satamassa, jolloin isopurjeen nostossa ei tarvitse ollenkaan mennä kannelle. Purjeen laskussa riittää, että irrottaa nostimen avotilassa ja siirtyy sen jälkeen viikkamaan purjetta kannelle, joten tämä ei ole ongelmallista. Oikeataan reivaus on ainut tilanne, jossa olisi hyvä, että koko homman voisi hoitaa mastolta tai sitten yhden köyden reivausjärjestelmällä avotilasta. Mutta ilman Lazy Jackeja ja reivaussysteemejäkin kannella käyntejä tulee ainakin 1/3-vähemmän kuin veneessä, jossa nostimet mastolla.

ei yksin vieläkään kirjoitti:

kyse sinun kickseistasi vaan siitä, mikä on tarpeellista/järkevää ja mikä ei. Yleistit oman mielipiteesi ja mieltymyksesi säännöksi. Vaan kun kaikki eivät halua tehdä samalla tavoin kuin sinä.

Kyse ei sitäpaitsi ole niinkään helppoudesta vaan turvallisuudesta. Et kai sinäkään tosissasi väitä, että Itämereen putoamisen ja hypotermiakuoleman riskiä lisäävä ratkaisu olisi kahdesta erilaisesta veneestä järkevämpi? Yksinpurjehtijan kannalta putoamisriskiä vähentävät ratkaisut ovat vielä tärkeämpiä kuin perheveneessä.

Lue lisää

varmaankaan juuri koskaan perusteltavissa tarpeellisuudella tai järkevyydellä - joku sanoisi ettei suurin osa muustakaan ihmisen harjoittamasta toiminnasta ole. Huviveneilyyn liittyy aina riskejä, se on taloudellisesti kannattamatonta ja tuhoaa monella tavalla ympäristöä. Onko nostimet avotilassa tai mastolla ei ole järkevyyden tai riskienhallinnan kannalta mitään todellista merkitystä - jos olet eri mieltä haluaisin kuulla tutkittua tietoa mastolta reivatessa tai muussa toimenpiteessä mereen pudonneiden / hukkuneiden purjehtijoiden lukumääristä kontra avotilasta suoritettujen operaatioiden aiheuttamista vahingoista. Avotilojakin on niin moneen lähtöön.

minulla kirjoitti:

jos tuuli ottaa isopurjeeseen kesken noston, tai muuten, pinna vapaana, niin vene kääntyy itsestään keula tuuleen. Tällöin nosto jatkuu...

Minun veneeni ei valitettavasti käyttäydy noin. Itseasiassa ihan päinvastoin. Keula kääntyy pois tuulesta, jos ei isopurje ole ylhäällä. Vielä varmemmin tietysti näin käy jos genua on yhtään auki.

Yhden kerran oli melkoista räpiköintiä kun Sapokasta lähtiessä nostin purjeita satama-altaassa, etelätuuli oli puuskittainen 8-16 m/s. Moottorilla sen verran vauhtia kohti tuulensilmää että ohjattavuus pysyi, mutta kuitenkin niin vähän vauhtia että ei aallonmurtaja olisi tullut liika nopeasti vastaan. Vaihde vapaalle ja kipinkapin mastolle, fallia joku metri sisään mutta sitten jo puuska taas tarttui keulaan ja takaisin pinnaan. Puolenkymmentä tälläistä yritystä ja pari kertaa takaisin myötäiseen ja taas... Lopulta onnistui, ja sitten olikin yhtä juhlaa lähteä posottamaan. Heh, heh - nolointa tuossa tietysti oli se kun mietti kuinka hassulta tuo homma on näyttänyt rannalta katsottuna, räpiköidä puoliksi nostettu isopurje tuulessa räpättäen takaisin myötäiseen ja sitten taas epätoivoinen yritys saada vene kulkemaan suoraan vastaiseen, räpätys irroitti myös jokusen ratsastajan mastourasta ja niitä piti syöttää samalla kun nosti. Veneeni eväköli on ns. puolipitkä, peräsin skegin takana, joten keskimääräistä suuntavakaampi pursi kait kuitenkin.

Se tietysti riippuu takilasta, kuinka tarkkaan kohti tuulensilmää pitää ajaa ison nostossa. Sivutuuleen nostettaessa useimmissa veneissä takaliikki/latat jäävät takavanttien tai barduunojen kanssa jumiin, samoin jos tuuli pääsee täyttämään purjeen, niin eihän sitä enää jaksa kiskoa.

Olispas ollut sellainen vene kuin sinulla, joka kääntyy itsestään keula tuuleen!

ei ole kirjoitti:

varmaankaan juuri koskaan perusteltavissa tarpeellisuudella tai järkevyydellä - joku sanoisi ettei suurin osa muustakaan ihmisen harjoittamasta toiminnasta ole. Huviveneilyyn liittyy aina riskejä, se on taloudellisesti kannattamatonta ja tuhoaa monella tavalla ympäristöä. Onko nostimet avotilassa tai mastolla ei ole järkevyyden tai riskienhallinnan kannalta mitään todellista merkitystä - jos olet eri mieltä haluaisin kuulla tutkittua tietoa mastolta reivatessa tai muussa toimenpiteessä mereen pudonneiden / hukkuneiden purjehtijoiden lukumääristä kontra avotilasta suoritettujen operaatioiden aiheuttamista vahingoista. Avotilojakin on niin moneen lähtöön.

Lue lisää

yksi asia lienee varma: mitä enemmän falleissa ja reiviliinoissa on plokeja ja vetosuuntien muutoksia sitä enemmän tulee kitkaa. Siksi istuinlaatikkoon johdettuja liinoja on raskaampi käyttää kuin mastolla olevia.

Tuorein suomalainen hukkumistapaus sattui tietääkseni istuinlaatikosta eikä kannelta. Kannelta sattuneet hukkumiskuolemat ovat usein liittyneet puomin iskuun (ja vahinkojiipin syynä preventerin puuttuminen).

"Avotilojakin on niin moneen lähtöön". Niin on kansitiloja, miehistöjä, elämänlankoja, turvavaljaskäytäntöjä ja purjehdusreviireitäkin.

Se ei ole väärässä, joka hoitelee hommat turvallisesti omassa veneessään, tuntee veneensä ja on omaan systeeminsä tyytyväinen - olkoon vene ja systeemi mikä tahansa. Kinaaminen on turhaa, mutta mielipiteiden vaihto virkistää!

yksinpurjehduksissa... kirjoitti:

Ihmettelen kommenttiasi, jos todella tarkoitat rullapurjeen vaihtamisen toiseen olevan helpompaa kuin perinteisillä pistoolihakasilla varustettuja purjeita.
"...."tavallisiin" (hakasilla keulastaagiin kiinitettäviin) purjeisiin verrattuna työmäärä on minimaalinen."

Perinteisten, pistoolihakasilla varustettujen purjeiden vaihtoja olen tehnyt yksin satoja kertoja eikä siinä ole erityistä ongelmaa. Uuden purjeen voi litsata staagiin ennenkuin vanhan poistaa. Purje ei karkaa mereen kovassakaan tuulessa. Vanhan purjeen voi jättää staagiin kiinni ja sitoa mantoogiin.

Rullapurjeen vaihtaminen merellä yksinään on mielestäni todella hankala. Pelkkä rullagenuan avaaminen kovassa tuulessa aiheuttaa tempoilemista ja purje pyrkii karkaamaan, kun irroitat sen foilista. En edes yrittäisi rullagenuan vaihtoa kuin hyvin heikossa tuulessa tai sataman suojassa.
Siksi omassa veneessäni on irroitettava kutteristaagi, johon tarvittaessa kiinnitän pienen kryssifokan tai myrskypurjeen pistolihakasilla. Merten ylityksissä pidän kutteristaagissa purjetta nostovalmiina, falli ja skuutit paikoillaan. Suosittelen samaa muillekin yksinpurjehtijoille!

Kun viime kesän reispastuulisista matalapaineista kerroit, niitä todella oli. Itse jouduin Pohjanmereltä Skagerrakille tullessani turvautumaan myrskyfokkaan. Sen nosto ja genuan rullaaminen sisään ei vie kuin minuutin. Monena edellisenä kesänä en ole tarvinnut myrskyfokkaa, vaikka olen seilannut Pohjanmerellä ja Engl.kanaalissa. Rullagenualla on pärjännyt mainiosti.

En usko, että tilanne muuttuu, vaikka keulapurje on takilan designin takia pienempi kuten sinun HR342:ssa. Rullapurjeen vaihtamisiin tuskin tulee tarvetta, mutta joku järjestelmä myrskypurjeelle on hyvä olla mikäli yksinpurjehdukset suuntautuvat rannikkovesiä etäämmälle. Pieneksi rullattu keulapurje ei korvaa myrskyfokkaa.

Lue lisää

No, saitpa kerrottua pitkässä viestissäsi olleesi Pojanmerellä ja vaihtaneesi satoja kertoja keulapurjeita. Hienoa, että sait asian kerrottua! Mutta pieni väärinymmärrys nyt on tapahtunut. En missään vaiheessa verrannut rullapurjeen ja "tavallisen" keulapurjeen vaihtamista. Tarkoitin, että rullapurjeen käyttö (siis avaaminen ja rullaaminen) on minimaalinen työmäärä verrattuna siihen, että keulapurjeen joka kerta kiinnittää/irrottaa/nostaa/laskee/kiinnittelee mantookiin jne.
Totta kai sen tiedän, että rullapurjeen vaihtaminen on isompi urakka, vaikka olisi millaiset ohjurit käytössään. Yleensä tuo vaihto lomapurjehduksessa tehdäänkin ankkurissa/laiturilla ollessa, kun suunnitellaan päivän purjehdusta.
Taisin tuossa jo ylempänä todeta ihan saman myrskyfokasta - rullattu purje ei sitä korvaa. Toisaalta ihailen sinua, jos tosiaan minuutissa saat keulaan myrskypurjevarustuksen! Vaikka en itse ole koskaan käyttänyt myrskyfokkaa, ja kovissa tuulissa olen käyttänyt pelkkää pohjaan reivattua isoa, tiedän, että myrskyssä harva lomapurjehtija lähtee kannelle keulapurjevarustusta virittelemään. Varsinkaan yksinpurjehtija. Paitsi tietenkin sinä, joka ole Merikarhujen Merikarhu ;-)

Muuten: tarkoitatko todella, että veneessäsi voi jättää vanhan keulapurjeen staagiin kiinni, ja nostaa uuden yläpuolelle? Eipä ainakaan tule uusi purje liian lähelle kantta... TuffLuffilla tai muulla kaksiprofiilisella kilpastaagilla tuo onnistuu tyylikkäästi, mutta pistoolihakasilla!

Vielä, minulla ei ole HR342, mutta enpä panisi pahakseni, jos joku minulle sellaisen antaisi.

avotilassa kirjoitti:

Jos se nostimien sijaitseminen mastolla on niin erinomainen järjestely, niin miksi kuitenkin järjestään kaikissa uudemmissa veneissä nostimet on johdettu taakse? En epäile, etteikö mastolla sijaitsevien nostimien kanssa kokenut purjehtija pärjää hyvin, mutta minä suosittelen alkavalle yksinpurjehtijalle nostimien johtamista istuinkaukaloon. Isopurjeen nostimen voi kiinnittää ja puomipeitteen irrottaa jo satamassa, jolloin isopurjeen nostossa ei tarvitse ollenkaan mennä kannelle. Purjeen laskussa riittää, että irrottaa nostimen avotilassa ja siirtyy sen jälkeen viikkamaan purjetta kannelle, joten tämä ei ole ongelmallista. Oikeataan reivaus on ainut tilanne, jossa olisi hyvä, että koko homman voisi hoitaa mastolta tai sitten yhden köyden reivausjärjestelmällä avotilasta. Mutta ilman Lazy Jackeja ja reivaussysteemejäkin kannella käyntejä tulee ainakin 1/3-vähemmän kuin veneessä, jossa nostimet mastolla.

Lue lisää

"Purjeen laskussa riittää, että irrottaa nostimen avotilassa ja siirtyy sen jälkeen viikkamaan purjetta kannelle, joten tämä ei ole ongelmallista."

Juuri tämä se pahin haitta onkin! Usein käy vielä niikin, että purje takertelee esim. "laiskajaakkojen" naruihin eikä tule alas ilman kannelle menemistä. Joskus sitten fallikin menee sillä aikaa mutkille ja pitää käydä istuinlaatikossa selvittämässä.

Kaikilla järjestelmillä on hyvät ja huonot puolensa. Joku kannattaa rullamastoa "ainoana oikeana", joku sinun tavoin mainostaa istuinlaatikon naruspagettia, joku taas puoltaa mastolla olevia falleja reivejä.

Se mitä tarkoitit "kaikilla uusilla veneillä" koski varmaankin Hgin Venemessujen veneitä. Samalla tavoin voisi väittää, että "kaikissa uusissa veneissä" on rattiohjaus eikä pinna tai, että "kaikki uudet veneet" on lasikuitua ja niissä on samanlainen köli- ja peräsinratkaisu.

Suosittelet yhden reiviliinan järjestelmää. Minusta se on hitaampi käyttää kuin erillinen reiviliinat takaliikissä ja mastoliikissä. Ilman omaa kokemusta luulen, että yhden reiviliinan järjestelmä ei toimi kaikissa kolmessa reivirivissä. Oikaise, jos sinulla on eri kokemus!
Itse olen kokeillut yhden reiviliinan järjestelmää vain yhtä reiviriviä varten. Siinä veneessä sai reiviliinaa vetää huomattavan pitkään ennenkuin purje oli reivattuna. Kakkosreiviä varten oli puomikoukku ja kolmosreivi puuttui kokonaan. Se on huono järjestelmä yksinpurjehtijalle, jos reivausta pitää tehdä sekä istuinlaatikosta että kannelta.

.....huh! kirjoitti:

No, saitpa kerrottua pitkässä viestissäsi olleesi Pojanmerellä ja vaihtaneesi satoja kertoja keulapurjeita. Hienoa, että sait asian kerrottua! Mutta pieni väärinymmärrys nyt on tapahtunut. En missään vaiheessa verrannut rullapurjeen ja "tavallisen" keulapurjeen vaihtamista. Tarkoitin, että rullapurjeen käyttö (siis avaaminen ja rullaaminen) on minimaalinen työmäärä verrattuna siihen, että keulapurjeen joka kerta kiinnittää/irrottaa/nostaa/laskee/kiinnittelee mantookiin jne.
Totta kai sen tiedän, että rullapurjeen vaihtaminen on isompi urakka, vaikka olisi millaiset ohjurit käytössään. Yleensä tuo vaihto lomapurjehduksessa tehdäänkin ankkurissa/laiturilla ollessa, kun suunnitellaan päivän purjehdusta.
Taisin tuossa jo ylempänä todeta ihan saman myrskyfokasta - rullattu purje ei sitä korvaa. Toisaalta ihailen sinua, jos tosiaan minuutissa saat keulaan myrskypurjevarustuksen! Vaikka en itse ole koskaan käyttänyt myrskyfokkaa, ja kovissa tuulissa olen käyttänyt pelkkää pohjaan reivattua isoa, tiedän, että myrskyssä harva lomapurjehtija lähtee kannelle keulapurjevarustusta virittelemään. Varsinkaan yksinpurjehtija. Paitsi tietenkin sinä, joka ole Merikarhujen Merikarhu ;-)

Muuten: tarkoitatko todella, että veneessäsi voi jättää vanhan keulapurjeen staagiin kiinni, ja nostaa uuden yläpuolelle? Eipä ainakaan tule uusi purje liian lähelle kantta... TuffLuffilla tai muulla kaksiprofiilisella kilpastaagilla tuo onnistuu tyylikkäästi, mutta pistoolihakasilla!

Vielä, minulla ei ole HR342, mutta enpä panisi pahakseni, jos joku minulle sellaisen antaisi.

Lue lisää

"Onhan siinä rullapurjeen vaihtamisessa oma hommansa, mutta aikaisemmissa veneissäni olleisiin "tavallisiin" (hakasilla keulastaagiin kiinitettäviin) purjeisiin verrattuna työmäärä on minimaalinen".

Huomaan myös, että pistoolihakasilla varustettujen keulapurjeiden vaihtaminen on sinulle totaalisen vierasta!


Kutterisaagissa valmiina olevan myrskyfokan nostamiseen ei todellakaan mene kuin hetki. Pitikö sinun vielä tästäkin v...lla, vaikka kerroit ettet itse koskaan ole käyttänyt myrskyfokkaa!
Mainitsin Pohjanmeren ainoastaan siksi, että siellä seilatessa myrskypurjeen tarve on todennäköisempi kuin Itämeren alueella. Ärsyttikö sekin? Yleensä yksinpurjehtijat ovat huomattavasti ystävällisempiä toisilleen.

S/y Aava kirjoitti:

Minun veneeni ei valitettavasti käyttäydy noin. Itseasiassa ihan päinvastoin. Keula kääntyy pois tuulesta, jos ei isopurje ole ylhäällä. Vielä varmemmin tietysti näin käy jos genua on yhtään auki.

Yhden kerran oli melkoista räpiköintiä kun Sapokasta lähtiessä nostin purjeita satama-altaassa, etelätuuli oli puuskittainen 8-16 m/s. Moottorilla sen verran vauhtia kohti tuulensilmää että ohjattavuus pysyi, mutta kuitenkin niin vähän vauhtia että ei aallonmurtaja olisi tullut liika nopeasti vastaan. Vaihde vapaalle ja kipinkapin mastolle, fallia joku metri sisään mutta sitten jo puuska taas tarttui keulaan ja takaisin pinnaan. Puolenkymmentä tälläistä yritystä ja pari kertaa takaisin myötäiseen ja taas... Lopulta onnistui, ja sitten olikin yhtä juhlaa lähteä posottamaan. Heh, heh - nolointa tuossa tietysti oli se kun mietti kuinka hassulta tuo homma on näyttänyt rannalta katsottuna, räpiköidä puoliksi nostettu isopurje tuulessa räpättäen takaisin myötäiseen ja sitten taas epätoivoinen yritys saada vene kulkemaan suoraan vastaiseen, räpätys irroitti myös jokusen ratsastajan mastourasta ja niitä piti syöttää samalla kun nosti. Veneeni eväköli on ns. puolipitkä, peräsin skegin takana, joten keskimääräistä suuntavakaampi pursi kait kuitenkin.

Se tietysti riippuu takilasta, kuinka tarkkaan kohti tuulensilmää pitää ajaa ison nostossa. Sivutuuleen nostettaessa useimmissa veneissä takaliikki/latat jäävät takavanttien tai barduunojen kanssa jumiin, samoin jos tuuli pääsee täyttämään purjeen, niin eihän sitä enää jaksa kiskoa.

Olispas ollut sellainen vene kuin sinulla, joka kääntyy itsestään keula tuuleen!

Lue lisää

Tässä muutama linkki opiskelua varten. Ehkä kokeilet ensi kesänä uudelleen.

http://www.youtube.com/watch?v=LbjwP6F_N9s
http://www.videos.sailingcourse.com/heaving_to_wmv3.htm
http://www.sailonline.com/seamanship/Heaving_to_man.html

Veneet voivat tietenkin käyttäytyä eri tavoin. Kannattaa silti kokeilla. Edellinen ja nykyinen veneeni pysyy rauhallisesti piissä myös kokonaan ilman isopurjetta.

ennen pottuilua! kirjoitti:

"Onhan siinä rullapurjeen vaihtamisessa oma hommansa, mutta aikaisemmissa veneissäni olleisiin "tavallisiin" (hakasilla keulastaagiin kiinitettäviin) purjeisiin verrattuna työmäärä on minimaalinen".

Huomaan myös, että pistoolihakasilla varustettujen keulapurjeiden vaihtaminen on sinulle totaalisen vierasta!


Kutterisaagissa valmiina olevan myrskyfokan nostamiseen ei todellakaan mene kuin hetki. Pitikö sinun vielä tästäkin v...lla, vaikka kerroit ettet itse koskaan ole käyttänyt myrskyfokkaa!
Mainitsin Pohjanmeren ainoastaan siksi, että siellä seilatessa myrskypurjeen tarve on todennäköisempi kuin Itämeren alueella. Ärsyttikö sekin? Yleensä yksinpurjehtijat ovat huomattavasti ystävällisempiä toisilleen.

Lue lisää

"Onhan siinä rullapurjeen vaihtamisessa oma hommansa, mutta aikaisemmissa veneissäni olleisiin "tavallisiin" (hakasilla keulastaagiin kiinitettäviin) purjeisiin verrattuna työmäärä on minimaalinen".

Oli vielä oikein uudestaan luettava, mitä olin kirjoittanut. Siis nyt herra Pohjanmeren purjehtija (ei, ei tämä ole vittuilua) on ymmärtänyt sanan "työmäärä" vastikkeen tasan siten, kuin en sitä tarkoittanut. Sori. Koeta päästä siitä yli.

"Huomaan myös, että pistoolihakasilla varustettujen keulapurjeiden vaihtaminen on sinulle totaalisen vierasta!"

Mistä sen huomaa? Kauemmin minulla on ollut tuollainen vanhanmallinen staagi, kuin rullalaite. Mutta näköjään Pohjanmeren Purjehtija huomaa kaiken - jopa sellaisenkin, mitä muut eivä tiedä!

"Toisaalta ihailen sinua, jos tosiaan minuutissa saat keulaan myrskypurjevarustuksen! Vaikka en itse ole koskaan käyttänyt myrskyfokkaa, ja kovissa tuulissa olen käyttänyt pelkkää pohjaan reivattua isoa, tiedän, että myrskyssä harva lomapurjehtija lähtee kannelle keulapurjevarustusta virittelemään. Varsinkaan yksinpurjehtija. Paitsi tietenkin sinä, joka ole Merikarhujen Merikarhu ;-)"

Jos tulkitset tuon vittuiluksi, olet TODELLA herkkä. Vinkki: pieni hymiö tuossa otteen lopussa ei ole merkityksetön!

"Mainitsin Pohjanmeren ainoastaan siksi, että siellä seilatessa myrskypurjeen tarve on todennäköisempi kuin Itämeren alueella. Ärsyttikö sekin? Yleensä yksinpurjehtijat ovat huomattavasti ystävällisempiä toisilleen. "

Ei, ei tuo minua ärsyttänyt. Lähinnä hiukan huvitti (lämmöllä), kun olit niin tohkeissasi.

Nyt ihan vilpitön kysymys (tämä ei ole vittuilua): Miten myrskyfokkasi on kutteristaagissa, kun et sitä käytä? Onko se kannella jotenkin kiinni?
Niin, ja vielä se kysymys, jonka ihan vilpittömästi aiemmin esitin: Miten keulastaagiisi mahtuu kaksi purjetta siten, että "alempi" on "vanha" ja "ylempi" on vedossa? Ihan oikeasti, kysyn vilpittömästi. Ne veneet joilla olen ollut liikkeellä, keulapurjeen alaliikki pyritään saamaan mahdollisimman alas. Missä halssikulma on kiinni?

Ystävällisin terveisin,
Ei-vittuilija, joka tosin ei ole yksipurjehtija, eikä siksi välttämättä yhtä ystävällinen, kuin sinä - viestisihän oli erittäin ystävällinen ;-)

Mikä mahtoi olla syynä? kirjoitti:

Tässä muutama linkki opiskelua varten. Ehkä kokeilet ensi kesänä uudelleen.

http://www.youtube.com/watch?v=LbjwP6F_N9s
http://www.videos.sailingcourse.com/heaving_to_wmv3.htm
http://www.sailonline.com/seamanship/Heaving_to_man.html

Veneet voivat tietenkin käyttäytyä eri tavoin. Kannattaa silti kokeilla. Edellinen ja nykyinen veneeni pysyy rauhallisesti piissä myös kokonaan ilman isopurjetta.

Lue lisää

En oikeastaan käsitä miten nuo linkkisi liittyvät tuohon väitteeseen että vene saadaan pidettyä keula tuuleen siinä vaiheessa kun yksin mennään nostamaan isoa mastolta?

Etsipä video jossa näytetään miten: "tuuli ottaa isopurjeeseen kesken noston, tai muuten, pinna vapaana, niin vene kääntyy itsestään keula tuuleen" (näin kerrottiin viestissä johon yritin vastata). Sepä olisi mielenkiintoista ja opettavaista ainakin minulle, jotta osaan seuraavan kerran toimia taitavammin.

Eihän minulla ole mitään opiskelua vastaan, aina voi oppia uutta vaikka omalla köliveneellä on tullut purjehdittua jo parikymmentä vuotta. Yksinpurjehdusta tulee kuitenkin aika vähän, taidot meinaa ruostua. No, viikon ykkösluokan purjehduslomaa yritän ottaa joka kesä ja suurin osa siirtopurjehduksista ja iltapurjehdukset, joten kait sitä muutama sata mailia tulee yksinkin seilattua joka vuosi.

Tuo nykyinen vene hankittiin 2005, taisi olla toinen kesä sen kanssa kun Ruotsinsalmi Racen päätteeksi jatkoin matkaa kotiin yksin ja Sapokasta lähtiessä purjeen nosto meni vähän leikkimiseksi. Varmaan järkevämpi vaihtoehto olisi ollut ajaa koneella ulos satamasta, jolloin olisi ollut tilaa ajella koneella autopilotin avulla vastatuuleen vaikka hurumykky. Mutta kun mukavuudenhaluisena ei viitsinyt mennä keikkumaan ja kastumaan, vaan ajatteli että sileällä alustalla satama-altaassa tosta noin näppärästi. Mutta, minun veneeni ei pysy keula vastatuuleen kuin hetken, jos puuskailee tuonne 16 m/s paikkeille, ja kaiken lisäksi siftailee.

Vai meinaatko että pistät veneen piihin keulapurjeella (aukaiset rullagenua - kuinka paljon?) ja sitten tallustelet mastolle nostamaan isoa? Missä asennossa tuuleen nähden saat veneesi pysymään keulapurjeen avulla? Pystyykö ison nostamaan jos tuuli on esmes 60 astetta keulasta? Kuinka ahtaassa paikassa (satama-allas) tuon voi tehdä, eli kuinka nopeasti vene rekaa vai mihin suuntaan se liikkuu? Siis genua pakkaamaan, peräsin kääntää tuuleen vai...?

Yksi perusperiaate yksinpurjehduksen suhteen: yksinpurjehtijalla on vain kaksi kättä mutta rajattomasti aikaa! Sen vuoksi satamamanöövereissä, sekä tullessa että lähtiessä, kannattaa käyttää aikaa ja valmistella manööveri huolella vaikka joutuisi useammankin kerran kiertämään ympyrää. Joskus ne hommat menevät sitten nappiin ja saa ihailua asioista mitään ymmärtämättömiltä tai sitten jostain kohdasta homma menee sähläykseksi ja itseäni paremmat purjehtijat pääsevät säälittelemään.

Mutta, purjehdusta yhtä kaikki, venellä on jo käyty, hyvin hän on talvehtinut eikä märkä syys saanut homehärmää aikaan, sitlootan luukun kannet kotona odottamassa uusia tiikkirimoja. Ehkä tästäkin talvesta vielä selvitään....

S/y Aava kirjoitti:

En oikeastaan käsitä miten nuo linkkisi liittyvät tuohon väitteeseen että vene saadaan pidettyä keula tuuleen siinä vaiheessa kun yksin mennään nostamaan isoa mastolta?

Etsipä video jossa näytetään miten: "tuuli ottaa isopurjeeseen kesken noston, tai muuten, pinna vapaana, niin vene kääntyy itsestään keula tuuleen" (näin kerrottiin viestissä johon yritin vastata). Sepä olisi mielenkiintoista ja opettavaista ainakin minulle, jotta osaan seuraavan kerran toimia taitavammin.

Eihän minulla ole mitään opiskelua vastaan, aina voi oppia uutta vaikka omalla köliveneellä on tullut purjehdittua jo parikymmentä vuotta. Yksinpurjehdusta tulee kuitenkin aika vähän, taidot meinaa ruostua. No, viikon ykkösluokan purjehduslomaa yritän ottaa joka kesä ja suurin osa siirtopurjehduksista ja iltapurjehdukset, joten kait sitä muutama sata mailia tulee yksinkin seilattua joka vuosi.

Tuo nykyinen vene hankittiin 2005, taisi olla toinen kesä sen kanssa kun Ruotsinsalmi Racen päätteeksi jatkoin matkaa kotiin yksin ja Sapokasta lähtiessä purjeen nosto meni vähän leikkimiseksi. Varmaan järkevämpi vaihtoehto olisi ollut ajaa koneella ulos satamasta, jolloin olisi ollut tilaa ajella koneella autopilotin avulla vastatuuleen vaikka hurumykky. Mutta kun mukavuudenhaluisena ei viitsinyt mennä keikkumaan ja kastumaan, vaan ajatteli että sileällä alustalla satama-altaassa tosta noin näppärästi. Mutta, minun veneeni ei pysy keula vastatuuleen kuin hetken, jos puuskailee tuonne 16 m/s paikkeille, ja kaiken lisäksi siftailee.

Vai meinaatko että pistät veneen piihin keulapurjeella (aukaiset rullagenua - kuinka paljon?) ja sitten tallustelet mastolle nostamaan isoa? Missä asennossa tuuleen nähden saat veneesi pysymään keulapurjeen avulla? Pystyykö ison nostamaan jos tuuli on esmes 60 astetta keulasta? Kuinka ahtaassa paikassa (satama-allas) tuon voi tehdä, eli kuinka nopeasti vene rekaa vai mihin suuntaan se liikkuu? Siis genua pakkaamaan, peräsin kääntää tuuleen vai...?

Yksi perusperiaate yksinpurjehduksen suhteen: yksinpurjehtijalla on vain kaksi kättä mutta rajattomasti aikaa! Sen vuoksi satamamanöövereissä, sekä tullessa että lähtiessä, kannattaa käyttää aikaa ja valmistella manööveri huolella vaikka joutuisi useammankin kerran kiertämään ympyrää. Joskus ne hommat menevät sitten nappiin ja saa ihailua asioista mitään ymmärtämättömiltä tai sitten jostain kohdasta homma menee sähläykseksi ja itseäni paremmat purjehtijat pääsevät säälittelemään.

Mutta, purjehdusta yhtä kaikki, venellä on jo käyty, hyvin hän on talvehtinut eikä märkä syys saanut homehärmää aikaan, sitlootan luukun kannet kotona odottamassa uusia tiikkirimoja. Ehkä tästäkin talvesta vielä selvitään....

Lue lisää

Luulen että olet yhdistellyt asioita eri viesteistä ja hiukkasen seonnut niissä.

Joku selitti, että peräsimen asennosta riippumatta keula pyrkii kääntymään tuuleen, kun isopurjeen nostossa tuuli alkaa painaa. Juuri näinhän asia on! Vene myös pysyy piissä, kun isopurje on tiukkaan skuutattuna. Peräsimen asento ei vaikuta siihen. Et pääse pois piistä, ellet löysää ison skuuttia ja käännä peräsintä.

Aivan eri asia on veneen pysyminen piissä pelkkä keulapurje ylhäällä. Sitä varten sinun täytyy lukita peräsimesi. Kokeile omalla veneelläsi, pitääkö peräsimesi olla ääriasennossa. Kuitenkaan ahtaassa satamassa ei kannata ruveta kokeilemaan niinkuin kerroit tehneesi.
Lue ja katso video, jos et asiaa ennestään tunne.

"Pystyykö ison nostamaan jos tuuli on esmes 60 astetta keulasta?" Kyllä pystyt helposti nostamaan ison, kunhan siirrät barduunan ja lazyjackin mastolle, ettei purje tartu niihin. Isopurjeen nostamista ja laskemista/reivaamista vaikkapa täysmyötäisellä helpottaa, jos purjeessa on laakeroidut vaunut. Ne eivät tarkertele eivätkä jumitu niinkuin tavalliset muoviset ratsastajat tuppaavat tekemään.

Viime kautena yksinpurjehdusta tuli itselleni hiukan yli 5.000 mpk. Piissä olen aikaisempien reissujeni aikana ollut useita kertoja, pisimmät ajat lähes vrk kerrallaan myrskytuulen takia N.Caledonian itäpuolella sekä muutaman yön ajan Keski-Atlantilla. Useita kertoja olen jäänyt piihin odottaakseni aamun valkenemista, joskus pekkästään nukkumista varten. Vene pysyy piissä vakaasti eikä pyri kääntyilemään. Keula on ollut yleensä n. 45-55 astetta tuuleen ja ajelehtimisnopeus ehkä 0.5-1 kn. Itämerellä olen jäänyt piihin useimmiten vain siksi, etten saapuisi rantaan pimeimpänä aikana.

aloitti? kirjoitti:

"Onhan siinä rullapurjeen vaihtamisessa oma hommansa, mutta aikaisemmissa veneissäni olleisiin "tavallisiin" (hakasilla keulastaagiin kiinitettäviin) purjeisiin verrattuna työmäärä on minimaalinen".

Oli vielä oikein uudestaan luettava, mitä olin kirjoittanut. Siis nyt herra Pohjanmeren purjehtija (ei, ei tämä ole vittuilua) on ymmärtänyt sanan "työmäärä" vastikkeen tasan siten, kuin en sitä tarkoittanut. Sori. Koeta päästä siitä yli.

"Huomaan myös, että pistoolihakasilla varustettujen keulapurjeiden vaihtaminen on sinulle totaalisen vierasta!"

Mistä sen huomaa? Kauemmin minulla on ollut tuollainen vanhanmallinen staagi, kuin rullalaite. Mutta näköjään Pohjanmeren Purjehtija huomaa kaiken - jopa sellaisenkin, mitä muut eivä tiedä!

"Toisaalta ihailen sinua, jos tosiaan minuutissa saat keulaan myrskypurjevarustuksen! Vaikka en itse ole koskaan käyttänyt myrskyfokkaa, ja kovissa tuulissa olen käyttänyt pelkkää pohjaan reivattua isoa, tiedän, että myrskyssä harva lomapurjehtija lähtee kannelle keulapurjevarustusta virittelemään. Varsinkaan yksinpurjehtija. Paitsi tietenkin sinä, joka ole Merikarhujen Merikarhu ;-)"

Jos tulkitset tuon vittuiluksi, olet TODELLA herkkä. Vinkki: pieni hymiö tuossa otteen lopussa ei ole merkityksetön!

"Mainitsin Pohjanmeren ainoastaan siksi, että siellä seilatessa myrskypurjeen tarve on todennäköisempi kuin Itämeren alueella. Ärsyttikö sekin? Yleensä yksinpurjehtijat ovat huomattavasti ystävällisempiä toisilleen. "

Ei, ei tuo minua ärsyttänyt. Lähinnä hiukan huvitti (lämmöllä), kun olit niin tohkeissasi.

Nyt ihan vilpitön kysymys (tämä ei ole vittuilua): Miten myrskyfokkasi on kutteristaagissa, kun et sitä käytä? Onko se kannella jotenkin kiinni?
Niin, ja vielä se kysymys, jonka ihan vilpittömästi aiemmin esitin: Miten keulastaagiisi mahtuu kaksi purjetta siten, että "alempi" on "vanha" ja "ylempi" on vedossa? Ihan oikeasti, kysyn vilpittömästi. Ne veneet joilla olen ollut liikkeellä, keulapurjeen alaliikki pyritään saamaan mahdollisimman alas. Missä halssikulma on kiinni?

Ystävällisin terveisin,
Ei-vittuilija, joka tosin ei ole yksipurjehtija, eikä siksi välttämättä yhtä ystävällinen, kuin sinä - viestisihän oli erittäin ystävällinen ;-)

Lue lisää

1) Keulapurje hakasilla staagissa. Kun kantta viistävä ykkönen on nostettuna ja vedossa, voit kiinnittää uuden keulapurjeen hakaset vaikkapa vedossa olevan purjeen alimman pistoolihaan yläpuolelle. Tarvittaessa voit availla alimpia hakoja, jos ne on tiellä. Kansihelassa on tietenkin oltava kiinnikkeet kahdelle purjeelle.
Tämä oli aivan normaali menettely 70- ja 80-lukujen avomerikisoissa, kun keulastaageissa ei vielä ollut foilia. Purjeen vaihto tehtiin usein vastakäännöksen aikana, ettei vauhtia menetettäisi.

2) Myrskyfokka on kiinni välistaagissa (kutteristaagissa) pistoolihakasilla, falli ja skuutti kiinnitettyinä ja purjepussiin sullottuna. Purjepussi vedetään pois ja purje nostetaan, jos tuuli kovenee ja myrskypurje tarvitaan. Veto on heti päällä, kun skuutti kiristetään. Sen jälkeen genua rullataan kokonaan sisään. Voiko tätä olla vaikea ymmärtää?

Mikä kumman tarve sinulla on ruveta nimittelemään? ("herra Pohjanmeren purjehtija", "Merikarhujen Merikarhu" yms). Lopetan keskustelun kanssasi tähän.

kertaalleen ... kirjoitti:

1) Keulapurje hakasilla staagissa. Kun kantta viistävä ykkönen on nostettuna ja vedossa, voit kiinnittää uuden keulapurjeen hakaset vaikkapa vedossa olevan purjeen alimman pistoolihaan yläpuolelle. Tarvittaessa voit availla alimpia hakoja, jos ne on tiellä. Kansihelassa on tietenkin oltava kiinnikkeet kahdelle purjeelle.
Tämä oli aivan normaali menettely 70- ja 80-lukujen avomerikisoissa, kun keulastaageissa ei vielä ollut foilia. Purjeen vaihto tehtiin usein vastakäännöksen aikana, ettei vauhtia menetettäisi.

2) Myrskyfokka on kiinni välistaagissa (kutteristaagissa) pistoolihakasilla, falli ja skuutti kiinnitettyinä ja purjepussiin sullottuna. Purjepussi vedetään pois ja purje nostetaan, jos tuuli kovenee ja myrskypurje tarvitaan. Veto on heti päällä, kun skuutti kiristetään. Sen jälkeen genua rullataan kokonaan sisään. Voiko tätä olla vaikea ymmärtää?

Mikä kumman tarve sinulla on ruveta nimittelemään? ("herra Pohjanmeren purjehtija", "Merikarhujen Merikarhu" yms). Lopetan keskustelun kanssasi tähän.

Lue lisää

Ei mullakaan tuohon enempiä.
Mutta tuo kaikki edellä kuvailemasi, yksin, kovassa kelissä...
Jep! Koeta löytää ilo elämään taas uudestaan! Kausi alkaa pian!

väärää puuta! kirjoitti:

Luulen että olet yhdistellyt asioita eri viesteistä ja hiukkasen seonnut niissä.

Joku selitti, että peräsimen asennosta riippumatta keula pyrkii kääntymään tuuleen, kun isopurjeen nostossa tuuli alkaa painaa. Juuri näinhän asia on! Vene myös pysyy piissä, kun isopurje on tiukkaan skuutattuna. Peräsimen asento ei vaikuta siihen. Et pääse pois piistä, ellet löysää ison skuuttia ja käännä peräsintä.

Aivan eri asia on veneen pysyminen piissä pelkkä keulapurje ylhäällä. Sitä varten sinun täytyy lukita peräsimesi. Kokeile omalla veneelläsi, pitääkö peräsimesi olla ääriasennossa. Kuitenkaan ahtaassa satamassa ei kannata ruveta kokeilemaan niinkuin kerroit tehneesi.
Lue ja katso video, jos et asiaa ennestään tunne.

"Pystyykö ison nostamaan jos tuuli on esmes 60 astetta keulasta?" Kyllä pystyt helposti nostamaan ison, kunhan siirrät barduunan ja lazyjackin mastolle, ettei purje tartu niihin. Isopurjeen nostamista ja laskemista/reivaamista vaikkapa täysmyötäisellä helpottaa, jos purjeessa on laakeroidut vaunut. Ne eivät tarkertele eivätkä jumitu niinkuin tavalliset muoviset ratsastajat tuppaavat tekemään.

Viime kautena yksinpurjehdusta tuli itselleni hiukan yli 5.000 mpk. Piissä olen aikaisempien reissujeni aikana ollut useita kertoja, pisimmät ajat lähes vrk kerrallaan myrskytuulen takia N.Caledonian itäpuolella sekä muutaman yön ajan Keski-Atlantilla. Useita kertoja olen jäänyt piihin odottaakseni aamun valkenemista, joskus pekkästään nukkumista varten. Vene pysyy piissä vakaasti eikä pyri kääntyilemään. Keula on ollut yleensä n. 45-55 astetta tuuleen ja ajelehtimisnopeus ehkä 0.5-1 kn. Itämerellä olen jäänyt piihin useimmiten vain siksi, etten saapuisi rantaan pimeimpänä aikana.

Lue lisää

Älä hyvä ihminen nyt käsitä väärin. En minä mitään haukkunut, kunhan ihmettelin.

Enkä oikeastaan usko vieläkään että minun veneeni käyttäytyy kuten sanot "Joku selitti, että peräsimen asennosta riippumatta keula pyrkii kääntymään tuuleen, kun isopurjeen nostossa tuuli alkaa painaa. Juuri näinhän asia on!"

Kun isonpurjeen nostossa tuuli alkaa painaa, niin eihän vene voi kääntyä enää tuuleen koska iso nostetaan silloin kun keula on kohti tuulensilmää. Tai ainakin minä olen tottunut noin tekemään. Aiemmassa veneessä oli aika ylhäältä mastosta lähtevät barduunat, ja niiden kanssa piti olla tarkkana, niissä oli vielä taljaplokit joten ison noston aikana oli viisainta vetää ne tiukalle, jotta eivät piuvanneet ja "pyydystäneet" ison lattoja satimeensa. Sen kanssa oli tarkempaa, ehken /- 30 astetta tuulensilmästä oli mahdollista. Nyt ei ole barduunoja, ja muutenkin rätti on paljon pienempi, mutta kait nuo tavat jäävät. Ei tulisi mieleenkään alkaa kiskoa isoa kun vene rekaa kylki tuuleen genua vedossa. Sen lisäksi asia tietysti riippuu siitä, kuinka paljon saalingit osoittavat taaksepäin.

Jokainen vene on yksilö, jokaisen käsittelyä kannattaa harjoitella. S/y Aava lepää kesäisin poijussa, ja näin minulla on mainio mahdollisuus aina lähtiessä ja saapuessa kotisatamaan harjoitella toimintaa purjeiden kanssa, yrittäen olemaan kolhimatta samassa poijussa olevaa yhteysvenettä tai sotkeentumatta sen keulaköyteen.

Ymmärrän että N.Caledonian tasolta ja paljon isommasta veneestä katsellen tämä on aika lapsellista puuhastelua, mutta jokainen taaplaa tyylillään. Veneeni on tosiaan pieni 26 ft Enderleinin piirtämä pursi. Minun käsittääkseni se käyttäytyy ihan kunnolla. Se on hyvin suunniteltu ja kokoisekseen tukeva, toppirikinen, pitkä eväköli, toppiriki. Se pysyy piissä ihan OK, tosin pelkällä keulapurjeella en ole kokeillut. Purjein tapahtuvissa satama(poiju)manöövereissä olen kylläkin oppinut että rullagenuaa on kätevä käyttää ohjaamiseen, sillä saa keulaa alas tuuleen ja nopeasti. Sen vuoksi epäilen että minun veneeni ei pysy piissä pelkällä genualla. Et vastannut vielä siihen miten sen teet, genua vedossa vai pakissa? Veneellä kait pitää olla kuitenkin ohjailuvauhtia jonkun verran enemmän kuin normaalissa piissä makaamisessa jotta tuulen paine genuaan ei pyöräytä sitä oitin ympäri vaan peräsin vänkää keulaa takaisin päin tuulta?

No, laakeroidut vaunut meikäläisen ison kiskoihin - heh, heh... Ison mitat P=8,5 E=2,6. Pitikin mennä täällä julkisesti muistelemaan tuo mieleen jäänyt, säheltämisen puolelle mennyt purjeennosto, mokomasta asiasta tälläinen keskustelu!? Kuten kerroin, vene oli silloin meillä eka tai toinen kausi, ja siinä Seldenin maston urassa on alapäässä sellainen jousitoppari, vähän kulunut että kun puoliksi nostettu purje pääsi räpättämään tuulenpuuskissa, niin ratsastajia hyppi pois urasta. Tuon olen tietysti korjannut ja laittanut siihen varmistukseksi sellaisen yksinkertaisen pultti/siipimutteri lukituksen. Ja saa nähdä, ehkä tänä keväänä vedän ison fallin sitlootaan, jos ehdin tai sitten ei. Onhan tuon kanssa oppinut jo pelaamaan, mutta toisaalta yksin lähtiessä se olisi kyllä aika kätevä.

Siinä varmaankin olet oikeassa että koko tämä käymämme keskutelu perustuu väärinkäsityksiin. Emme taida ymmärtää toisiamme, eikä se tarkoita mitään haukkumista, vaan ihan vilpittömästi minua kiinnostaa miten ison purjeen noston aikana tuulenpuuska voi kääntää keulaa tuuleen. Siis siinä vaihessa kun purje ei ole ylhäällä. Koska kyse ei ole voi olla ylhäällä olevan purjeen nostosta, tämä on kait tosi venetyypistä riippumatta ja koska minulla ison purjeen nosto tapahtuu silloin kun keula on kohti tuulta, joten tuulenkaan suhteen kurssia ei voi nostaa. Viimeeksi mainittu taas voi riippua veneen ja takilan tyypistä, mutta muuten kuulostaa omituiselta että sluuppi tuulenpuuskan ansiosta kääntyisi tuuleen jos isopurje ei ole ylhäällä?

väärää puuta! kirjoitti:

Luulen että olet yhdistellyt asioita eri viesteistä ja hiukkasen seonnut niissä.

Joku selitti, että peräsimen asennosta riippumatta keula pyrkii kääntymään tuuleen, kun isopurjeen nostossa tuuli alkaa painaa. Juuri näinhän asia on! Vene myös pysyy piissä, kun isopurje on tiukkaan skuutattuna. Peräsimen asento ei vaikuta siihen. Et pääse pois piistä, ellet löysää ison skuuttia ja käännä peräsintä.

Aivan eri asia on veneen pysyminen piissä pelkkä keulapurje ylhäällä. Sitä varten sinun täytyy lukita peräsimesi. Kokeile omalla veneelläsi, pitääkö peräsimesi olla ääriasennossa. Kuitenkaan ahtaassa satamassa ei kannata ruveta kokeilemaan niinkuin kerroit tehneesi.
Lue ja katso video, jos et asiaa ennestään tunne.

"Pystyykö ison nostamaan jos tuuli on esmes 60 astetta keulasta?" Kyllä pystyt helposti nostamaan ison, kunhan siirrät barduunan ja lazyjackin mastolle, ettei purje tartu niihin. Isopurjeen nostamista ja laskemista/reivaamista vaikkapa täysmyötäisellä helpottaa, jos purjeessa on laakeroidut vaunut. Ne eivät tarkertele eivätkä jumitu niinkuin tavalliset muoviset ratsastajat tuppaavat tekemään.

Viime kautena yksinpurjehdusta tuli itselleni hiukan yli 5.000 mpk. Piissä olen aikaisempien reissujeni aikana ollut useita kertoja, pisimmät ajat lähes vrk kerrallaan myrskytuulen takia N.Caledonian itäpuolella sekä muutaman yön ajan Keski-Atlantilla. Useita kertoja olen jäänyt piihin odottaakseni aamun valkenemista, joskus pekkästään nukkumista varten. Vene pysyy piissä vakaasti eikä pyri kääntyilemään. Keula on ollut yleensä n. 45-55 astetta tuuleen ja ajelehtimisnopeus ehkä 0.5-1 kn. Itämerellä olen jäänyt piihin useimmiten vain siksi, etten saapuisi rantaan pimeimpänä aikana.

Lue lisää

Luin vielä uudestaan mitä kirjoitit: "Vene myös pysyy piissä, kun isopurje on tiukkaan skuutattuna. Peräsimen asento ei vaikuta siihen."

Eihän tuollaista yleisohjetta voi antaa? Ensinnäkin peräsimen asento vaikuttaa, ainakin useimmilla pursilla. Minun veneelläni jos ison skuuttaa tiukalle, sillä voi ihan hyvin tehdä vendan. Ja epäilisin että jos jättää peräsin vapaana kovassa tuulessa ison tiukalle, niin seurauksena ei ole mikään rauhallinen piissä makaaminen vaan vene alkaisi koukkimaan, ottaisi vähän vauhtia ja alkaisi kääntyä tuuleen kunnes paine purjeessa hellittää, purje räpättää, tuuli alkaa painaa keulaa alas, jolloin taas purje täyttyy, vene kallistuu, nopeus lisääntyy ja käännytään tuuleen, purje alkaa räpättää, vene nousee pystyyn, tuuli tarttuu keulaan...jne.

Ihan hyvää hyvyyttään varmaankin annat näitä ohjeita, mutta ota huomioon että veneet ovat erilaisia. Tuo ohjeesi voi olla tosi jollain venetyypillä, jossa keula on sen verran korkea että tuulen ja aaltojen paine siihen pitää veneen piissä. Tämä siinäkin tapauksessa kuitenkin sillä edellytyksellä että tuulen voimakkuus, merenkäynti ja ison reivaus ovat sopusoinnussa - jos peräsin on vapaana, eikö niin?

Tai sitten en taaskaan ihan ymmärtänyt mitä kirjoitit. Älä nyt närkästy tai hermostu, vaan yritä kärsivällisesti selittää, eihän yksinpurjehtijalla hermot helpolla mene - ei edes minun kanssa? Yritä siis edelleen vääntää rautalangasta, jotta saisin ideastasi kiinni ja ymmärtäisin että olen väärässä enkä tiedä miten oma purteni käyttäytyy. Minun kokemukseni ja tietoni purjehduksesta ovat kuitenkin varsin rajalliset.

S/y Aava kirjoitti:

Luin vielä uudestaan mitä kirjoitit: "Vene myös pysyy piissä, kun isopurje on tiukkaan skuutattuna. Peräsimen asento ei vaikuta siihen."

Eihän tuollaista yleisohjetta voi antaa? Ensinnäkin peräsimen asento vaikuttaa, ainakin useimmilla pursilla. Minun veneelläni jos ison skuuttaa tiukalle, sillä voi ihan hyvin tehdä vendan. Ja epäilisin että jos jättää peräsin vapaana kovassa tuulessa ison tiukalle, niin seurauksena ei ole mikään rauhallinen piissä makaaminen vaan vene alkaisi koukkimaan, ottaisi vähän vauhtia ja alkaisi kääntyä tuuleen kunnes paine purjeessa hellittää, purje räpättää, tuuli alkaa painaa keulaa alas, jolloin taas purje täyttyy, vene kallistuu, nopeus lisääntyy ja käännytään tuuleen, purje alkaa räpättää, vene nousee pystyyn, tuuli tarttuu keulaan...jne.

Ihan hyvää hyvyyttään varmaankin annat näitä ohjeita, mutta ota huomioon että veneet ovat erilaisia. Tuo ohjeesi voi olla tosi jollain venetyypillä, jossa keula on sen verran korkea että tuulen ja aaltojen paine siihen pitää veneen piissä. Tämä siinäkin tapauksessa kuitenkin sillä edellytyksellä että tuulen voimakkuus, merenkäynti ja ison reivaus ovat sopusoinnussa - jos peräsin on vapaana, eikö niin?

Tai sitten en taaskaan ihan ymmärtänyt mitä kirjoitit. Älä nyt närkästy tai hermostu, vaan yritä kärsivällisesti selittää, eihän yksinpurjehtijalla hermot helpolla mene - ei edes minun kanssa? Yritä siis edelleen vääntää rautalangasta, jotta saisin ideastasi kiinni ja ymmärtäisin että olen väärässä enkä tiedä miten oma purteni käyttäytyy. Minun kokemukseni ja tietoni purjehduksesta ovat kuitenkin varsin rajalliset.

Lue lisää

"Piihin jäämistä kannattaa vähän treenailla, koska venekohtaisia eroja on."

sanottu yleisohje kirjoitti:

"Piihin jäämistä kannattaa vähän treenailla, koska venekohtaisia eroja on."

Näihän tuo on. Ja yleisohje, keulapurje pakkiin ja iso vetoon tiukalle skuutattuna - se toimii tai ainakin pitäisi toimia useimmilla, justeerausta sitten vaan noiden pinta-aloissa eli reivauksen määrässä.

Mutta nämä piissä makaamiset pelkällä genualla tai pelkällä isolla, niiden kohdall taatusti on näitä venekohtaisia eroja. Enkä ihan ole vakuuttunut, että kyse olisi edes varsinaisesta piissä makaamisesta vaan hitaasta etenemisestä vähennetyllä purjevoimalla. Vai onnistuuko yhtä purjetta ja peräsimen asentoa käyttäen tilanne, jossa vene asettuu kiemurtelematta vakioasentoon tuuleen nähden, hitaasti ajelhtien tuulen alapuolelle ilman nopeutta eteenpäin, kuten tilanne pitäisi olla mikäli puhutaan varsinaisesta piissä makoilusta?

S/y Aava kirjoitti:

Näihän tuo on. Ja yleisohje, keulapurje pakkiin ja iso vetoon tiukalle skuutattuna - se toimii tai ainakin pitäisi toimia useimmilla, justeerausta sitten vaan noiden pinta-aloissa eli reivauksen määrässä.

Mutta nämä piissä makaamiset pelkällä genualla tai pelkällä isolla, niiden kohdall taatusti on näitä venekohtaisia eroja. Enkä ihan ole vakuuttunut, että kyse olisi edes varsinaisesta piissä makaamisesta vaan hitaasta etenemisestä vähennetyllä purjevoimalla. Vai onnistuuko yhtä purjetta ja peräsimen asentoa käyttäen tilanne, jossa vene asettuu kiemurtelematta vakioasentoon tuuleen nähden, hitaasti ajelhtien tuulen alapuolelle ilman nopeutta eteenpäin, kuten tilanne pitäisi olla mikäli puhutaan varsinaisesta piissä makoilusta?

Lue lisää

" Vai onnistuuko yhtä purjetta ja peräsimen asentoa käyttäen tilanne, jossa vene asettuu kiemurtelematta vakioasentoon tuuleen nähden, hitaasti ajelhtien tuulen alapuolelle ilman nopeutta eteenpäin, kuten tilanne pitäisi olla mikäli puhutaan varsinaisesta piissä makoilusta?"

Kyllä onnistuu! Malta odottaa vesillelaskuun ja rupea kokeilemaan oman veneesi käyttäytymistä.

S/y Aava kirjoitti:

Näihän tuo on. Ja yleisohje, keulapurje pakkiin ja iso vetoon tiukalle skuutattuna - se toimii tai ainakin pitäisi toimia useimmilla, justeerausta sitten vaan noiden pinta-aloissa eli reivauksen määrässä.

Mutta nämä piissä makaamiset pelkällä genualla tai pelkällä isolla, niiden kohdall taatusti on näitä venekohtaisia eroja. Enkä ihan ole vakuuttunut, että kyse olisi edes varsinaisesta piissä makaamisesta vaan hitaasta etenemisestä vähennetyllä purjevoimalla. Vai onnistuuko yhtä purjetta ja peräsimen asentoa käyttäen tilanne, jossa vene asettuu kiemurtelematta vakioasentoon tuuleen nähden, hitaasti ajelhtien tuulen alapuolelle ilman nopeutta eteenpäin, kuten tilanne pitäisi olla mikäli puhutaan varsinaisesta piissä makoilusta?

Lue lisää

Toppirikinen vene, jossa on pitkänlainen eväköli ja peräsin täysmittaisen skegin takana ei välttämättä pysy isoa nostettaessa pitelemättä keula tuuleen. Pysyy, jos nosto sujuu liukkaasti ja keli ei ole kovin tuiskuinen ja maininki suurta. Suuri massa ja vielä pitempi köli tuo tietysti lisävakavuutta, mutta on silloin taas seilitkin suurempia yksin nyhtää. Puomi noston aikana on tietysti skuutattu tiukasti keskelle. Näinhän nostojärjestys yksinäisellä yleensä on eikä vanhassa takilassa mitään kuulalaakerilattoja ole. Siis tuulta päin että nousee! Sitten iso ylhäällä puomi keskelle jalustettuna vene tietysti pyrkii nousemaan tuuleen ja taas veneestä riippuen asettuu peräsimen kanssa jonkinlaiseen piihin. Peräsin vapaana todennäköisemmin koukkii enemmän tai vähemmän levottomasti. Jollamainen vene (anteeksi nyt osatakilaiset), jossa masto on kovin edessä ja keulapurje muutenkin pieni tilkku nousee tietysti vielä halukkaammin tuuleen, mutta näissä sitten yleensä on lapioperäsin ja kapea eväköli, jotka heikentävät vakavuutta tähän hommaan.

Rullaa mulla ei ole koskaan ollut, mutta sivusta seuranneena genoan uraan uittamista tyynessä satamarannassa emännän (kehotteista päätellen) avustaessa ei ole herkkua yksin kelissä merellä. Perinteisellä hakakonstilla kyllä onnistuu vaikka väliillä tuntuis että on tossut ilmassa kun keula putoaa alas maininkiin, sitten uidaan ja jossain välissä taas haka kiinni. Jos tilaa on homman voi tietysti hoitaa myötäisempään suuntaan mennessä ja nosto sitten erikseen.

Yksinäisen paras kaveri on hyvä autopilotti:-)

todeta käytännössä.. kirjoitti:

" Vai onnistuuko yhtä purjetta ja peräsimen asentoa käyttäen tilanne, jossa vene asettuu kiemurtelematta vakioasentoon tuuleen nähden, hitaasti ajelhtien tuulen alapuolelle ilman nopeutta eteenpäin, kuten tilanne pitäisi olla mikäli puhutaan varsinaisesta piissä makoilusta?"

Kyllä onnistuu! Malta odottaa vesillelaskuun ja rupea kokeilemaan oman veneesi käyttäytymistä.

Lue lisää

Maltan tieteskin, ja kaikenlaista taas koetaan ensi kesänä.

Kommenttisi ovat sitä luokkaa "rupea kokeilemaan oman veneesi käyttäytymistä" että alkaa epäilyttää koko juttu. Oletko purjehtija vai oletko virtuaalipurjehtija jonka tarkoitus on vaan provosoida keskustelua, nihiloimalla keskustelukumppanisi? Et edes käytä vakiintunutta nimimerkkiä, minut taas kaikki tutut tunnistavat nimimerkistä ja tässä keskustelussa tulleista tiedoista. Taidan sittenkin olla idiotti, kuten annat ymmärtää, mutta vain sen vuoksi että ryhdyin tähän väittelyyn.

Ja miten peräsimen asento vaikuttaa jos ei ole nopeutta eteenpäin, käsittääkseni tarvitaan ns. ohjailuvauhti jotta peräsimen asennolla olisi mitään merkitystä?

Minä tunnustan avoimesti omat puutteeni purjehdustaidossa, siksi vankat mielipiteesi ovat kovin kiinnostavia.

tähän keskusteluun kirjoitti:

Toppirikinen vene, jossa on pitkänlainen eväköli ja peräsin täysmittaisen skegin takana ei välttämättä pysy isoa nostettaessa pitelemättä keula tuuleen. Pysyy, jos nosto sujuu liukkaasti ja keli ei ole kovin tuiskuinen ja maininki suurta. Suuri massa ja vielä pitempi köli tuo tietysti lisävakavuutta, mutta on silloin taas seilitkin suurempia yksin nyhtää. Puomi noston aikana on tietysti skuutattu tiukasti keskelle. Näinhän nostojärjestys yksinäisellä yleensä on eikä vanhassa takilassa mitään kuulalaakerilattoja ole. Siis tuulta päin että nousee! Sitten iso ylhäällä puomi keskelle jalustettuna vene tietysti pyrkii nousemaan tuuleen ja taas veneestä riippuen asettuu peräsimen kanssa jonkinlaiseen piihin. Peräsin vapaana todennäköisemmin koukkii enemmän tai vähemmän levottomasti. Jollamainen vene (anteeksi nyt osatakilaiset), jossa masto on kovin edessä ja keulapurje muutenkin pieni tilkku nousee tietysti vielä halukkaammin tuuleen, mutta näissä sitten yleensä on lapioperäsin ja kapea eväköli, jotka heikentävät vakavuutta tähän hommaan.

Rullaa mulla ei ole koskaan ollut, mutta sivusta seuranneena genoan uraan uittamista tyynessä satamarannassa emännän (kehotteista päätellen) avustaessa ei ole herkkua yksin kelissä merellä. Perinteisellä hakakonstilla kyllä onnistuu vaikka väliillä tuntuis että on tossut ilmassa kun keula putoaa alas maininkiin, sitten uidaan ja jossain välissä taas haka kiinni. Jos tilaa on homman voi tietysti hoitaa myötäisempään suuntaan mennessä ja nosto sitten erikseen.

Yksinäisen paras kaveri on hyvä autopilotti:-)

Lue lisää

Muuten menee kuten arvelit, mutta minulla ei puomi ole tiukalle skuutattuna purjeen noston yhteydessä. Se nimittäin estäisi purjeen nousun toppiin (takaliikki kiristyy ennen etuliikkiä). Tuon tietysti voisi estää nostamalla puomia ensin dirkillä, mutta siinä olisi yksi köysi lisää hoideltavaksi. Toinen syy on se, että nykyisessä veneessäni keula saa kääntyä reilusti pois tuulensilmästä ja kun puomi on vapaana niin iso lepattaa ja nosto jatkuu kunnes vantit ottavat vastaan ja purje täyttyy. Jos puomi olisi tiukalle skuutattu, niin nosto loppuu heti kun purje täyttyy, eihän sitä jaksa kiskoa kun se lähtee vetämään. Ehkä ne kuulalaakerit auttaisivat ;-)

Räystäät tippuu ja räntää sataa. Ehken tämä purjehdusaiheinen änkkääminen voittaa työhommat, tai paremminkin, rentouttaa niiden välissä jotta jaksaa vesillelaskuun tai kesälomaan saakka. Yritetään positiivisella mielellä ymmärtää ja kunnioittaa toinen toisiamme, kyllä tästä vielä yhteisymmärrys löytyy?

väärää puuta! kirjoitti:

Luulen että olet yhdistellyt asioita eri viesteistä ja hiukkasen seonnut niissä.

Joku selitti, että peräsimen asennosta riippumatta keula pyrkii kääntymään tuuleen, kun isopurjeen nostossa tuuli alkaa painaa. Juuri näinhän asia on! Vene myös pysyy piissä, kun isopurje on tiukkaan skuutattuna. Peräsimen asento ei vaikuta siihen. Et pääse pois piistä, ellet löysää ison skuuttia ja käännä peräsintä.

Aivan eri asia on veneen pysyminen piissä pelkkä keulapurje ylhäällä. Sitä varten sinun täytyy lukita peräsimesi. Kokeile omalla veneelläsi, pitääkö peräsimesi olla ääriasennossa. Kuitenkaan ahtaassa satamassa ei kannata ruveta kokeilemaan niinkuin kerroit tehneesi.
Lue ja katso video, jos et asiaa ennestään tunne.

"Pystyykö ison nostamaan jos tuuli on esmes 60 astetta keulasta?" Kyllä pystyt helposti nostamaan ison, kunhan siirrät barduunan ja lazyjackin mastolle, ettei purje tartu niihin. Isopurjeen nostamista ja laskemista/reivaamista vaikkapa täysmyötäisellä helpottaa, jos purjeessa on laakeroidut vaunut. Ne eivät tarkertele eivätkä jumitu niinkuin tavalliset muoviset ratsastajat tuppaavat tekemään.

Viime kautena yksinpurjehdusta tuli itselleni hiukan yli 5.000 mpk. Piissä olen aikaisempien reissujeni aikana ollut useita kertoja, pisimmät ajat lähes vrk kerrallaan myrskytuulen takia N.Caledonian itäpuolella sekä muutaman yön ajan Keski-Atlantilla. Useita kertoja olen jäänyt piihin odottaakseni aamun valkenemista, joskus pekkästään nukkumista varten. Vene pysyy piissä vakaasti eikä pyri kääntyilemään. Keula on ollut yleensä n. 45-55 astetta tuuleen ja ajelehtimisnopeus ehkä 0.5-1 kn. Itämerellä olen jäänyt piihin useimmiten vain siksi, etten saapuisi rantaan pimeimpänä aikana.

Lue lisää

Nimimerkki "väärää puuta!" kehaisi: "Viime kautena yksinpurjehdusta tuli itselleni hiukan yli 5.000 mpk."

Mikäli olen oikein tulkinnut niin ko. henkilö on tässä keskustelussa esiintynyt eri nimimerkeillä, ja kaikki avautumiset ovat johtaneet siihen että on mennyt sukset ristiin muiden keskustelijoiden kanssa, eihän ylivertaisen älyn kanssa kukaan kehtaa painia.

Yksinpurjehdus taitaa olla tälle lievästi itseensä tyytyväiselle ja kevyesti epäsosiaaliselle henkilölle oikea ratkaisu - ei tule riitoja miehistön kanssa. No, voi sittenkin riitantua, se tietysti on tosi paha juttu, sairautta kutsutaan skitsofreniaksi.

Wiki-c kirjoitti:

Nimimerkki "väärää puuta!" kehaisi: "Viime kautena yksinpurjehdusta tuli itselleni hiukan yli 5.000 mpk."

Mikäli olen oikein tulkinnut niin ko. henkilö on tässä keskustelussa esiintynyt eri nimimerkeillä, ja kaikki avautumiset ovat johtaneet siihen että on mennyt sukset ristiin muiden keskustelijoiden kanssa, eihän ylivertaisen älyn kanssa kukaan kehtaa painia.

Yksinpurjehdus taitaa olla tälle lievästi itseensä tyytyväiselle ja kevyesti epäsosiaaliselle henkilölle oikea ratkaisu - ei tule riitoja miehistön kanssa. No, voi sittenkin riitantua, se tietysti on tosi paha juttu, sairautta kutsutaan skitsofreniaksi.

Lue lisää

että tulin väärinymmärretyksi jokaisessa viestissäni. Ehkä vastine on paikallaan. Myönnän, että kirjoitin yksinpurjehduksesta useita viestejä, koska aihe on itseäni kiinnostava ja arvelin olevani avuksi nuoremmille yksinpurjehtijoille.
-En edes tajunnut kehuvani, kun tulin kertoneeksi viime kauden gps-maililukeman. Perustelu mainintaan oli se, että näkemys voi riippua siitä onko yksinpurjehdusta harrastanut 500 vai 5000 mailia vuodessa.
-En oivalla sitäkään, että mielipiteeni yksinpurjehduksista ovatkin "kevyen epäsosiaalisuuden" merkki.
-En muuten ole yksinpurjehtija minkäänlaisista sosiaalisista syistä, niinkuin ei moni muukaan kohtalotoverini.
-Mielisairauteen vihjaaminenko on sinun tapasi keskustella purjehduksesta?

S/y Aava kirjoitti:

Muuten menee kuten arvelit, mutta minulla ei puomi ole tiukalle skuutattuna purjeen noston yhteydessä. Se nimittäin estäisi purjeen nousun toppiin (takaliikki kiristyy ennen etuliikkiä). Tuon tietysti voisi estää nostamalla puomia ensin dirkillä, mutta siinä olisi yksi köysi lisää hoideltavaksi. Toinen syy on se, että nykyisessä veneessäni keula saa kääntyä reilusti pois tuulensilmästä ja kun puomi on vapaana niin iso lepattaa ja nosto jatkuu kunnes vantit ottavat vastaan ja purje täyttyy. Jos puomi olisi tiukalle skuutattu, niin nosto loppuu heti kun purje täyttyy, eihän sitä jaksa kiskoa kun se lähtee vetämään. Ehkä ne kuulalaakerit auttaisivat ;-)

Räystäät tippuu ja räntää sataa. Ehken tämä purjehdusaiheinen änkkääminen voittaa työhommat, tai paremminkin, rentouttaa niiden välissä jotta jaksaa vesillelaskuun tai kesälomaan saakka. Yritetään positiivisella mielellä ymmärtää ja kunnioittaa toinen toisiamme, kyllä tästä vielä yhteisymmärrys löytyy?

Lue lisää

puomia noston aikana. ja saa purjeen iloiselle pussille:-)

kevään odotusta!!!

S/y Aava kirjoitti:

Maltan tieteskin, ja kaikenlaista taas koetaan ensi kesänä.

Kommenttisi ovat sitä luokkaa "rupea kokeilemaan oman veneesi käyttäytymistä" että alkaa epäilyttää koko juttu. Oletko purjehtija vai oletko virtuaalipurjehtija jonka tarkoitus on vaan provosoida keskustelua, nihiloimalla keskustelukumppanisi? Et edes käytä vakiintunutta nimimerkkiä, minut taas kaikki tutut tunnistavat nimimerkistä ja tässä keskustelussa tulleista tiedoista. Taidan sittenkin olla idiotti, kuten annat ymmärtää, mutta vain sen vuoksi että ryhdyin tähän väittelyyn.

Ja miten peräsimen asento vaikuttaa jos ei ole nopeutta eteenpäin, käsittääkseni tarvitaan ns. ohjailuvauhti jotta peräsimen asennolla olisi mitään merkitystä?

Minä tunnustan avoimesti omat puutteeni purjehdustaidossa, siksi vankat mielipiteesi ovat kovin kiinnostavia.

Lue lisää

"Oletko purjehtija vai oletko virtuaalipurjehtija jonka tarkoitus on vaan provosoida keskustelua, nihiloimalla keskustelukumppanisi"

Voi voi! Aloitin gastina litillä 60-luvun alussa ennenkuin hankin ensimmäisen oman purjeveneeni. Siinä ajassa on ehtinyt kokeilla ja kokea kaikenlaista...
Aivan samoja kysymyksiä ja ennakkoluuloja, joita olet esittänyt, on ollut itsellänikin. Motiivini keskusteluun ei ollut nihiloiminen, vain opastaminen (jossa ilmeisesti epäonnistuin).

Peräsimen asento todellakin vaikuttaa, kun vene vähänkin liikkuu veden suhteen. Kun vene on piissä, se ei yleensä ole paikallaan vaan liikkuu kylki edellä ja keula on ehkä 50 astetta tuuleen.

ja harmittelen, kirjoitti:

että tulin väärinymmärretyksi jokaisessa viestissäni. Ehkä vastine on paikallaan. Myönnän, että kirjoitin yksinpurjehduksesta useita viestejä, koska aihe on itseäni kiinnostava ja arvelin olevani avuksi nuoremmille yksinpurjehtijoille.
-En edes tajunnut kehuvani, kun tulin kertoneeksi viime kauden gps-maililukeman. Perustelu mainintaan oli se, että näkemys voi riippua siitä onko yksinpurjehdusta harrastanut 500 vai 5000 mailia vuodessa.
-En oivalla sitäkään, että mielipiteeni yksinpurjehduksista ovatkin "kevyen epäsosiaalisuuden" merkki.
-En muuten ole yksinpurjehtija minkäänlaisista sosiaalisista syistä, niinkuin ei moni muukaan kohtalotoverini.
-Mielisairauteen vihjaaminenko on sinun tapasi keskustella purjehduksesta?

Lue lisää

5000 mailia yksinpurjehdusa yhdessä kaudessa tarkoittaa, että olet tehnyt valtamerimatkoja, eikä ihan lyhyitäkään. Miten tuo viikkojen yksinäisyys keskellä ulappaa, piissä makaaminen myrskyissä ja ennen kaikkea keskustelukumppanin puute vaikutti sinuun? Tuo skitso juttu oli tietysti vitsi, heh heh... Jos viikkokausia juttelee vaan itsensä kanssa, niin silloinhan sitä pitää tulla toimeen pääkoppansa kanssa. Ja ihan yks hailee miten ne rätit olet nostanut lätäkön yli lähtiessäsi, ihan muut jutut olisivat tuollaisilta reissuilta kertomisen arvoisia.

Se kokemus kiinnostaa, itse en ole seilannut yksin kuin muutaman päivän pätkiä, enkä kuin vajaan kahden vuorokauden pituisia avomerilegejä - Itämerellä ei tohdi ottaa pitkiä torkkuja ja jäädä piihin makaamaan. Nääs, laivat ajaa päälle ihan yhtä suurella todennäköisyydellä oli vauhtisi yksi tai kuusi solmua.

Mielenkiintoista olisi kokeilla yksin pidempää avomeripurjehdusta, mutta vähän hirvittää se kuinka rankkaa tuo olisi henkisesti?

Et ole yksinpurjehtija sosiaalisista syistä, miksi siis?

Takilaa et voi noin vain vaihtaa, veneen rakenne ja heloitus on suunniteltu tietynlaiselle takilalle. Esim. saalinkikulman muuttaminen vaatii myös rustien paikan muutamisen, mikä taas vaatii rakenteellisia muutoksia... Ja luultavasti valtaosa heloituksesta menisi uusiksi.

Takila on myöskin varsin olennaisesti veneen luonteeseen vaikuttava tekijä (toppirikiset ja osatakilaveneet ovat luonteeltaan aika erilaisia).

Purjeet ja varusteet voi toki päivittää myöhemmin.

Keulapotkurin voit unohtaa alla 33 jalan kokoluokassa. Kölin ansiosta purjevene on kuitenkin paljon paremmin hallittavissa kuin fiskari, kunhan opettelee oikeat metkut.

Painosta ei sinun tilanteessasi ole olennaista hyötyä tai haittaa, molemmissa on puolensa, ehkä kuitenkin ennemmin ottaisin yksin käsiteltäväksi kevyemmän kuin raskaamman. Mutta kevyen ja raskaan purjeveneen välinen ero on mitätön verrattuna minkä tahansa purkkarin ja fiskarin väliseen eroon.

Välttäisin ääripäitä, en ottaisi pitkäkölistä enkä myöskään mitään modernia venettä pystyine keuloineen ja leveine perineen. En myöskään ottaisi venettä tolkuttoman isolla genualla (enkä pelkällä itseskuuttaavalla), kohtuukokoinen fokka on yksin purjehtiessa paljon helpommin skuutattavissa. Toisaalta toppirikiset on yleensä vähän parempia pitämään suuntansa, jos pitää välillä päästää pinnasta irti. Semmonen 80-luvun perusvene alle 30 jalan kokoluokassa on juuri sopiva. Edellä oli hyviä ehdotuksia, itselle olisi ehkä juuri tuo avance tullut ensimmäisenä mieleen. Mutta hyviä vaihtoehtoja on paljon.

Yksi ratkaisu noihin yksinpurjehtijan rantautumismanöövereihin on jättää rantautumiset kokonaan pois, eli hommata jolla ja laittaa vene ankkuriin. Ankkuriin laitto onnistuu yksinpurjehtijalta helposti, kun se ei vaadi muuta kuin keula-ankkurin laskemisen. Samoin ankkurista lähtö on helppo.

Tietysti miinuksena tulee jollalla rantaan kulkemisen vaiva. Henkilöstä riippuen oma rauha ilman kyljessä kiinni olevia naapureita on joko plussaa tai miinusta.

Lisäbonus: ei tarvitse miettiä mahtuuko rantaan/laituriin, ankkuriin mahtuu aina. Tietysti osassa vierasvenesatamissa ankkurointi ei ole mahdollista.

z--z kirjoitti:

Yksi ratkaisu noihin yksinpurjehtijan rantautumismanöövereihin on jättää rantautumiset kokonaan pois, eli hommata jolla ja laittaa vene ankkuriin. Ankkuriin laitto onnistuu yksinpurjehtijalta helposti, kun se ei vaadi muuta kuin keula-ankkurin laskemisen. Samoin ankkurista lähtö on helppo.

Tietysti miinuksena tulee jollalla rantaan kulkemisen vaiva. Henkilöstä riippuen oma rauha ilman kyljessä kiinni olevia naapureita on joko plussaa tai miinusta.

Lisäbonus: ei tarvitse miettiä mahtuuko rantaan/laituriin, ankkuriin mahtuu aina. Tietysti osassa vierasvenesatamissa ankkurointi ei ole mahdollista.

Lue lisää

Pienessä veneessä jollan kuljettaminen voi tosin olla ongelma, ja perässä vetäminen ei liene fiksu vaihtoehto purjeveneellä. Ehkäpä tuossa on yksi veneen kokorajoitus, eli että jollan pitää mahtua kannelle/mukaan.

Semmoiset taavetit olisivat varmaan myös näppärät jollaongelmaan, mutta taitaa olla isompien paattien varusteita. (Välimerellä näin joskus ökymoottoriveneen, jossa oli taaveteissa sekä kumivene, että henkilöauto. Jälkimmäisen voi laskea veneestä suoraan laiturille ;-)

Moottorivenekokemus on taas osoittanut, ettei puhallettavalla kumi(muovi)jollalla tee juurikaan mitään, kun liikaa aikaa menee sen täyttämiseen ja tyhjentämiseen.

Merellä pärjää yksin hyvän autopilotin kanssa siinä missä kaksinkin. Autopilotti on mielestäni tärkein apuväline yksinpurjehtijalle, joten siihen kannattaa panostaa. Pelkästään ei kannata tuijottaa veneen painoa pilotin valinnassa; esim. Raymarine ST2000 on myös nopeampi ja ohjaa siten paremmin merenkäynnissä kuin ST1000 , joka riittäisi työntövoiman puolesta pikkupurjeveneisiin. Autopilottia tarvitset mm. pitämään keula tuuleen, kun kiskot purjetta kaksin käsin ylös. Navigoinnissa on hyötyä, että voi purjeen takaa rauhassa kiikaroida merimerkkejä ja lukea karttaa ilman että veneen keula osoittaa 10sek jälkeen 90 astetta halutusta kurssista. Autopilotin kanssa voi hyvin hoitaa myös satamavalmistelut (esim. keulaköydet ja lepuuttajat) ajon aikana. Muutenkin pidemmillä yksinpurjehduksilla on mukava tehdä jotain muutakin kuin vain ohjata venettä. Lukeminen, ruoanlaitto, vessakäynnit onnistuvat rauhallisissa olosuhteissa hyvin, kunhan muistaa vain säännöllisesti tarkkailla ympäristöä.

Satamamanöveerit vaativat yksinpurjehtijalta normaalia enemmmän valmistautumista ja suunnittelua. Täytyy tosin sanoa, että vilkkaaseen aikaan tarvitsee harvoin vierasvenesatamiin rantautua ilman, että joku tulee rannasta ottamaan vastaan. Pyydän usein myös apua rannasta, jos on paha sivutuuli rantautumisessa. Tämä on pienempi paha kuin setviä myöhemmin naarmuja kyljestä. Ylimääräinen leputtajapari veneessä on myös hyvä olla, jos joutuu ahtaisiin väleihin tunkemaan. Tietystikkään siihen ei voi luottaa, että apua saa aina rantautumisessa, joten homma täytyy osata hoitaa myös yksin. Yleensä tosin tällaisissa tilanteissa on enemmän myöskin tilaa satamassa manöveerata ja ottaa lähestyminen tarpeen tullen uudestaan. Pyrin rantautumaan mahdollisuuksien mukaan myötätuuleen, jolloin perän voi laittaa ensin kiinni sopivalle pituudelle ja sitten kiiruhtaa venehaan kanssa keulaan. Ulottuva ja tukeva venehaka on tarpeellinen investointi, koska tämän kanssa voi veneen vetää laituriin hieman kauempaakin. Luonnonsatamat ovat yksinpurjehtijalle ongelmallisempia ja yhtään kovemmalla tuulella on syytä harkita ankkuriin jäämistä.

Sisämoottori on suositeltavampi vaihtoehto, mutta jos perämoottorin päädyt, niin kannattaa asentaa kaukohallintalaite avotilaan. Siinä alkaa muuten olla yhdelle purjehtijalle jo liika hoidettavaa, jos pitää kaiken muun lisäksi säätää vaihdetta ja kaasua alhaalta perämoottorista.

alkava yksinpurjehtija kirjoitti:

Pienessä veneessä jollan kuljettaminen voi tosin olla ongelma, ja perässä vetäminen ei liene fiksu vaihtoehto purjeveneellä. Ehkäpä tuossa on yksi veneen kokorajoitus, eli että jollan pitää mahtua kannelle/mukaan.

Semmoiset taavetit olisivat varmaan myös näppärät jollaongelmaan, mutta taitaa olla isompien paattien varusteita. (Välimerellä näin joskus ökymoottoriveneen, jossa oli taaveteissa sekä kumivene, että henkilöauto. Jälkimmäisen voi laskea veneestä suoraan laiturille ;-)

Moottorivenekokemus on taas osoittanut, ettei puhallettavalla kumi(muovi)jollalla tee juurikaan mitään, kun liikaa aikaa menee sen täyttämiseen ja tyhjentämiseen.

Lue lisää

Kyllä jollaa voi vetää perässä kohtalaisen pienessäkin veneessä - itse olen vetänyt H-veneen ja folkkarin perässä jollaa useita maileja ja kesiä. Mutta sillä rajoituksella, että purjehditaan Suomenlahden/Turun/Ahvenanmeren saaristossa ja suurimmat selät ovat Porkkalan selän ja Kihdin kokoluokkaa - oikeassa avomeripurjehduksessa jollan perässä vetäminen voi osoittautua ongelmalliseksi.

Onhan jollasta toki oma haittansa perässä vedettynä, eniten silloin kun menee vierasvenesatamiin laituriin, niin saa varoa ettei jolla jää poijuun kiinni eikä kolhi naapureita. Nopeuttakin se varmaan vähän pudottaa, mutta ei se nopeuden lasku kuitenkaan päivämatkoissa näkynyt.

Eri jollilla on suuresti erilainen käyttäytyminen. Minu uskoni on, että kovat jollat ovat sitä parempia, mitä enemmän ne ovat perinteisen veneen näköisiä. Kumivenetäkin olen vetänyt, ihna hyvin se tulee perässä eikä kolhi, mutta kumivene on kurja kapine soutaa.

z--z kirjoitti:

Yksi ratkaisu noihin yksinpurjehtijan rantautumismanöövereihin on jättää rantautumiset kokonaan pois, eli hommata jolla ja laittaa vene ankkuriin. Ankkuriin laitto onnistuu yksinpurjehtijalta helposti, kun se ei vaadi muuta kuin keula-ankkurin laskemisen. Samoin ankkurista lähtö on helppo.

Tietysti miinuksena tulee jollalla rantaan kulkemisen vaiva. Henkilöstä riippuen oma rauha ilman kyljessä kiinni olevia naapureita on joko plussaa tai miinusta.

Lisäbonus: ei tarvitse miettiä mahtuuko rantaan/laituriin, ankkuriin mahtuu aina. Tietysti osassa vierasvenesatamissa ankkurointi ei ole mahdollista.

Lue lisää

Unohtui mainita jollan paras puoli, joka on tietysti se, että luonnonsatamissa ei tarvitse miettiä onko ranta syvä vai ei - jos rannat ovat matalat, niin ollaan ankkurissa ja mennään jollalla maihin (tämä tietysti pätee kaikille muillekin kuin vain yksinpurjehtijoille). Erityisesti jos haluaa olla omassa seurassaan ja välttää suosittuja, kaikkien tietämiä luonnonsatamia, niin jolla on kullan arvoinen - satamapaikat voi valita ihan vaan kartan perusteella.

Esim. tässä kauniissa ja suojaisessa laguunissa

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?cx=1482322&cy=6662258&scale=8000&tool=mitta〈=FI&clear=true

oli yhtenä kesänä kaikki rannat ärsyttävästi sellaisia, että ihan kallion lähelle oli vettä 5 metriä, mutta ranta nousi loppumetreillä aina niin , että veneen keula jäi 2 metriä rannasta kun köli kolahti pohjaan kiinni. (sinä kesänä ei ollut jollaa mukana).

ei voi vaihtaa kirjoitti:

Takilaa et voi noin vain vaihtaa, veneen rakenne ja heloitus on suunniteltu tietynlaiselle takilalle. Esim. saalinkikulman muuttaminen vaatii myös rustien paikan muutamisen, mikä taas vaatii rakenteellisia muutoksia... Ja luultavasti valtaosa heloituksesta menisi uusiksi.

Takila on myöskin varsin olennaisesti veneen luonteeseen vaikuttava tekijä (toppirikiset ja osatakilaveneet ovat luonteeltaan aika erilaisia).

Purjeet ja varusteet voi toki päivittää myöhemmin.

Keulapotkurin voit unohtaa alla 33 jalan kokoluokassa. Kölin ansiosta purjevene on kuitenkin paljon paremmin hallittavissa kuin fiskari, kunhan opettelee oikeat metkut.

Painosta ei sinun tilanteessasi ole olennaista hyötyä tai haittaa, molemmissa on puolensa, ehkä kuitenkin ennemmin ottaisin yksin käsiteltäväksi kevyemmän kuin raskaamman. Mutta kevyen ja raskaan purjeveneen välinen ero on mitätön verrattuna minkä tahansa purkkarin ja fiskarin väliseen eroon.

Välttäisin ääripäitä, en ottaisi pitkäkölistä enkä myöskään mitään modernia venettä pystyine keuloineen ja leveine perineen. En myöskään ottaisi venettä tolkuttoman isolla genualla (enkä pelkällä itseskuuttaavalla), kohtuukokoinen fokka on yksin purjehtiessa paljon helpommin skuutattavissa. Toisaalta toppirikiset on yleensä vähän parempia pitämään suuntansa, jos pitää välillä päästää pinnasta irti. Semmonen 80-luvun perusvene alle 30 jalan kokoluokassa on juuri sopiva. Edellä oli hyviä ehdotuksia, itselle olisi ehkä juuri tuo avance tullut ensimmäisenä mieleen. Mutta hyviä vaihtoehtoja on paljon.

Lue lisää

ihmetyttää kun täällä palstalla puhutaan pitkäkölisen huonosta kääntyvyydestä satamissa. Pitkäköliseni kääntyy lähes paikallaan kun laittaa peräsimen laitaan ja antaa kaasua ja kääntyilee muutenkin kätevästi

kommenteista kirjoitti:

ihmetyttää kun täällä palstalla puhutaan pitkäkölisen huonosta kääntyvyydestä satamissa. Pitkäköliseni kääntyy lähes paikallaan kun laittaa peräsimen laitaan ja antaa kaasua ja kääntyilee muutenkin kätevästi

Lue lisää

Pitkäköliseen veneeseen tottuneelle ei ole ongelmia. Paitsi ehkä peruuttaminen. Se on hiukan hankalaa, jos vertaa eväköliseen.

A245 kirjoitti:

Merellä pärjää yksin hyvän autopilotin kanssa siinä missä kaksinkin. Autopilotti on mielestäni tärkein apuväline yksinpurjehtijalle, joten siihen kannattaa panostaa. Pelkästään ei kannata tuijottaa veneen painoa pilotin valinnassa; esim. Raymarine ST2000 on myös nopeampi ja ohjaa siten paremmin merenkäynnissä kuin ST1000 , joka riittäisi työntövoiman puolesta pikkupurjeveneisiin. Autopilottia tarvitset mm. pitämään keula tuuleen, kun kiskot purjetta kaksin käsin ylös. Navigoinnissa on hyötyä, että voi purjeen takaa rauhassa kiikaroida merimerkkejä ja lukea karttaa ilman että veneen keula osoittaa 10sek jälkeen 90 astetta halutusta kurssista. Autopilotin kanssa voi hyvin hoitaa myös satamavalmistelut (esim. keulaköydet ja lepuuttajat) ajon aikana. Muutenkin pidemmillä yksinpurjehduksilla on mukava tehdä jotain muutakin kuin vain ohjata venettä. Lukeminen, ruoanlaitto, vessakäynnit onnistuvat rauhallisissa olosuhteissa hyvin, kunhan muistaa vain säännöllisesti tarkkailla ympäristöä.

Satamamanöveerit vaativat yksinpurjehtijalta normaalia enemmmän valmistautumista ja suunnittelua. Täytyy tosin sanoa, että vilkkaaseen aikaan tarvitsee harvoin vierasvenesatamiin rantautua ilman, että joku tulee rannasta ottamaan vastaan. Pyydän usein myös apua rannasta, jos on paha sivutuuli rantautumisessa. Tämä on pienempi paha kuin setviä myöhemmin naarmuja kyljestä. Ylimääräinen leputtajapari veneessä on myös hyvä olla, jos joutuu ahtaisiin väleihin tunkemaan. Tietystikkään siihen ei voi luottaa, että apua saa aina rantautumisessa, joten homma täytyy osata hoitaa myös yksin. Yleensä tosin tällaisissa tilanteissa on enemmän myöskin tilaa satamassa manöveerata ja ottaa lähestyminen tarpeen tullen uudestaan. Pyrin rantautumaan mahdollisuuksien mukaan myötätuuleen, jolloin perän voi laittaa ensin kiinni sopivalle pituudelle ja sitten kiiruhtaa venehaan kanssa keulaan. Ulottuva ja tukeva venehaka on tarpeellinen investointi, koska tämän kanssa voi veneen vetää laituriin hieman kauempaakin. Luonnonsatamat ovat yksinpurjehtijalle ongelmallisempia ja yhtään kovemmalla tuulella on syytä harkita ankkuriin jäämistä.

Sisämoottori on suositeltavampi vaihtoehto, mutta jos perämoottorin päädyt, niin kannattaa asentaa kaukohallintalaite avotilaan. Siinä alkaa muuten olla yhdelle purjehtijalle jo liika hoidettavaa, jos pitää kaiken muun lisäksi säätää vaihdetta ja kaasua alhaalta perämoottorista.

Lue lisää

Moottoriveneestä purjeveneeseen vuosia sitten vaihdoin minäkin. Liikuin Flying Albatrossilla yksin aika paljon, nyt sitten 32 jalkaisella purkkarilla, ei tämäkään liian iso ole, mutta juuri isompaa en halua. Kummassakin on minun mielestäni ollut tärkeää valmistautuminen satamaoperaatioihin. Siis sen suunnittelu, mitä tekee ja missä järjestyksessä ja mistä minkäkin kapineen käteeni nappaan kun sitä tarvin. Tärkeää on myös tutustua veneeseensä ja sen käyttäytymiseen eri tilanteissa. Satamiin ja niistä pois ajelen koneella ihan suosiolla. Jos satamassa on tilaa, niin koitan etsiä sellaisen paikan, josta aamulla pääsen helposti pois ja johon ei tarvitse mennä kovassa sivutuulessa. Jos aamuksi on luvassa kovaa tuulta, menen perä edellä laituriin, milloin mahdollista. Apua kannattaa aina kysyä, jos väkeä on näkyvissä.
Ja ankkurointi on erinomainen vaihtoehto, varsinkin kun on sähköinen ankkuripeli. Kumivene tulee mukavasti perässä, paitsi tietysti vierassatamissa tahtoo takertua poijuihn ja köysiin.

Itse purjehtimisesta sanoisin, että kyllä ison voi nostaa ja laskea mastoltakin. Reivatakin voi. Ei ole muusta kokemusta, niin en osaa parempaa kaivata. Valjaat on tosiaan tärkeämmät kuin liivit, tosin minulla ne on yhdistetty. Autopilotti auttaa verrattomasti. Ruorinkin takaa ehtii kannelle ihan hyvin.
Toppitrikin kanssa voi luovia, toki se kovemmalla tuulella alkaa muistuttaa urheilua. Silloin olen kyllä luoviominaisuuksien uhallakin rullannut genoaa muutaman kierroksen; usein jo kohtuullisella tuulella otan pari rullallista sisään, ehkä se vie venevauhtia, mutta nopeuttaa kyllä käännöksiä enemmän, ainakin jos joutuu vendailemaan tiheästi. Jos keli on kovempi, niin mieluummin sitten reivaan isoa ja pidän genoaa enemmän auki, sopii minun veneelleni paremmin niin.
Spinnun kanssa voi kohtuullisella kelillä ja autopilotilla kyllä mennä, toisaalta jos tuulta on tarpeeksi, niin ei spinnua silloin välttämättä tarvikaan. Viimeistään tässä vaiheessa preventteri on iso helpotus ja turvallisuustekijä.
Nykyisin katson veneestä melkein ensimmäisenä skuuttien ja vinssien sijainnin ja muutenkin, kuinka pystyisin sitä omilla taidoillani yksin käsittelemään. Monet muuten mukavat paatit putoaisivat tämän takia pois, jos nyt olisin venettä vaihtamassa.
Tässä muutamia omia havaintoja vuosien varrelta, en silti väitä olevani valtavan kokenut, ja mielenkiinnolla luinkin monia hyviä vinkkejä, mitä tässä ketjussa on noilta kokeneemmilta on.

meillä oli ajoankkuri, jolla keulan sai pysymään tuulessa. Kaipa tuollaista voisi käyttää purjeveneessäkin, jollei muuten pysy piissä. Onhan se hyvä olla huilausoptiokin aina olemassa.

Autopilotti tulee varmaan myös hankittua, vaikuttaa sen verran kätevältä apulaitteelta.

Se tässä keskustelussa on ollut arvokasta, että nyt alan uskoa, ettei yksinpurjehduksen ole mitään tiettyä venettä tai venetyyppiä, vaan kyse on enemmän varustelusta. Se toki helpottaa paljon sopivan veneen etsimistä.

Mutta siis, paljon hyviä vinkkejä. Kiitos vielä niistä.

alkava yksinpurjehtija kirjoitti:

meillä oli ajoankkuri, jolla keulan sai pysymään tuulessa. Kaipa tuollaista voisi käyttää purjeveneessäkin, jollei muuten pysy piissä. Onhan se hyvä olla huilausoptiokin aina olemassa.

Autopilotti tulee varmaan myös hankittua, vaikuttaa sen verran kätevältä apulaitteelta.

Se tässä keskustelussa on ollut arvokasta, että nyt alan uskoa, ettei yksinpurjehduksen ole mitään tiettyä venettä tai venetyyppiä, vaan kyse on enemmän varustelusta. Se toki helpottaa paljon sopivan veneen etsimistä.

Mutta siis, paljon hyviä vinkkejä. Kiitos vielä niistä.

Lue lisää

yksinpurjehdukseen varusteltu Finn 26 löytyy vesille.fi-sivustolta. Ei ole pahan hintainenkaan.

Esimerkiksi kirjoitti:

yksinpurjehdukseen varusteltu Finn 26 löytyy vesille.fi-sivustolta. Ei ole pahan hintainenkaan.

IW31, Ballad, Botnia6, Comfort30, FE64, Finnflyer, Monsun, L32, Shipman 28, Vindö 40...

Valinnanvaraa näyttäisi olevan.

samoilta sivuilta.. kirjoitti:

IW31, Ballad, Botnia6, Comfort30, FE64, Finnflyer, Monsun, L32, Shipman 28, Vindö 40...

Valinnanvaraa näyttäisi olevan.

Tämä keskustelupolku on vaihteeksi ollut tasokas. Itse olen purjehtinut yli 30 vuotta ja jonkun verran myös yksin. Helppo yhtyä moniin esitettyihin näkemyksiin.

Oma veneeni on Tord Sundenin suunnittelema Kings Cruiser 29. Lisäisin tyypin myös aikaisemmin esiteltyjen joukkoon. Hyviä ominaisuuksia yksinpurjehtijalle ovat mm. seuraavat:

- puolipitkästä kölistä ja erillisestä skegistä johtuva hyvä suuntavakavuus,
- tukeva rakenne,
- helppo skuutata ja ohjata samanaikaisesti (ns. pinna munissa- tekniikka),
- sisäkone ja riittävästi uppoumaa.

Uuspurjehtija murehti satamamanöveerejä ja reivausta. Itse en ole kokenut rantautumisia vaikeina. Vierailusatamissa on nykyisin järjestään poijut ja rantautuminen on pääsääntöisesti helppoa. Veneen riittävä paino ja lateraalipinta helpottavat: kineettistä energiaa riittää sopivasti eikä tuuli sorra. Koskaan en ole kaivannut mitään keulapotkureita. Myös peruuttaminen sujuu koneella hyvin, kun tekniikan oppii. Perän saa kääntymään kummalle puolelle haluaa, kun käyttää pinnaa tehokkaasti.

Tärkeintä on varmistaa, että varusteet ovat ok: köydet hyvin vyyhdettyinä, ankkuri tarvittaessa näppärästi laskettavissa, poijukoukku käsillä, keksi etukannella helposti saatavilla jne. Ruuhkaiseen satamaan tullessa kannattaa lähestyminen suorittaa ajatuksen kanssa ja huudella tarvittaessa kanssaveneilijöitä apuun (pieni vaiva ottaa keula vastaan. Ennen apua tarjottiin automaattisesti, nykyisin ei voi olla varma). Jos lähestyminen menee jostain syystä pieleen, ei kannata yrittää väkisin, vaan pakittaa ja tehdä uusi yritys.

Reivaaminen onnistuu yksinkin. Omassa purressa nostimet tulevat mastolle, mitä en pidä ongelmana. Purjeiden laskut ja nostot sujuvat peräsin lukitttuna - suuntavakavuus on riittävä. Reivauksessa merellä kannattaa laittaa pilotti päälle. Tiukan paikan tullen koneesta on myös apua: keulapurje tiukalle ja tiukasti vastaiseen. Mastolta on helppo suorittaa reivaus ja sitoa isopurjeen löysät kiinni.

Sailor60 kirjoitti:

Tämä keskustelupolku on vaihteeksi ollut tasokas. Itse olen purjehtinut yli 30 vuotta ja jonkun verran myös yksin. Helppo yhtyä moniin esitettyihin näkemyksiin.

Oma veneeni on Tord Sundenin suunnittelema Kings Cruiser 29. Lisäisin tyypin myös aikaisemmin esiteltyjen joukkoon. Hyviä ominaisuuksia yksinpurjehtijalle ovat mm. seuraavat:

- puolipitkästä kölistä ja erillisestä skegistä johtuva hyvä suuntavakavuus,
- tukeva rakenne,
- helppo skuutata ja ohjata samanaikaisesti (ns. pinna munissa- tekniikka),
- sisäkone ja riittävästi uppoumaa.

Uuspurjehtija murehti satamamanöveerejä ja reivausta. Itse en ole kokenut rantautumisia vaikeina. Vierailusatamissa on nykyisin järjestään poijut ja rantautuminen on pääsääntöisesti helppoa. Veneen riittävä paino ja lateraalipinta helpottavat: kineettistä energiaa riittää sopivasti eikä tuuli sorra. Koskaan en ole kaivannut mitään keulapotkureita. Myös peruuttaminen sujuu koneella hyvin, kun tekniikan oppii. Perän saa kääntymään kummalle puolelle haluaa, kun käyttää pinnaa tehokkaasti.

Tärkeintä on varmistaa, että varusteet ovat ok: köydet hyvin vyyhdettyinä, ankkuri tarvittaessa näppärästi laskettavissa, poijukoukku käsillä, keksi etukannella helposti saatavilla jne. Ruuhkaiseen satamaan tullessa kannattaa lähestyminen suorittaa ajatuksen kanssa ja huudella tarvittaessa kanssaveneilijöitä apuun (pieni vaiva ottaa keula vastaan. Ennen apua tarjottiin automaattisesti, nykyisin ei voi olla varma). Jos lähestyminen menee jostain syystä pieleen, ei kannata yrittää väkisin, vaan pakittaa ja tehdä uusi yritys.

Reivaaminen onnistuu yksinkin. Omassa purressa nostimet tulevat mastolle, mitä en pidä ongelmana. Purjeiden laskut ja nostot sujuvat peräsin lukitttuna - suuntavakavuus on riittävä. Reivauksessa merellä kannattaa laittaa pilotti päälle. Tiukan paikan tullen koneesta on myös apua: keulapurje tiukalle ja tiukasti vastaiseen. Mastolta on helppo suorittaa reivaus ja sitoa isopurjeen löysät kiinni.

Lue lisää

>>- helppo skuutata ja ohjata samanaikaisesti (ns. pinna munissa- tekniikka),

alkava yksinpurjehtija kirjoitti:

meillä oli ajoankkuri, jolla keulan sai pysymään tuulessa. Kaipa tuollaista voisi käyttää purjeveneessäkin, jollei muuten pysy piissä. Onhan se hyvä olla huilausoptiokin aina olemassa.

Autopilotti tulee varmaan myös hankittua, vaikuttaa sen verran kätevältä apulaitteelta.

Se tässä keskustelussa on ollut arvokasta, että nyt alan uskoa, ettei yksinpurjehduksen ole mitään tiettyä venettä tai venetyyppiä, vaan kyse on enemmän varustelusta. Se toki helpottaa paljon sopivan veneen etsimistä.

Mutta siis, paljon hyviä vinkkejä. Kiitos vielä niistä.

Lue lisää

>>meillä oli ajoankkuri, jolla keulan sai pysymään tuulessa. Kaipa tuollaista voisi käyttää purjeveneessäkin, jollei muuten pysy piissä.>Se tässä keskustelussa on ollut arvokasta, että nyt alan uskoa, ettei yksinpurjehduksen ole mitään tiettyä venettä tai venetyyppiä, vaan kyse on enemmän varustelusta.

z--z kirjoitti:

>>- helppo skuutata ja ohjata samanaikaisesti (ns. pinna munissa- tekniikka),

Kaikki venemallit, joihin keskustelussa viitattiin, taisivat olla pinnaohjauksella.
Myös veneen kokoluokka on sellainen, jossa rattiohjaus olisi pelkästään haitaksi.

z--z kirjoitti:

>>meillä oli ajoankkuri, jolla keulan sai pysymään tuulessa. Kaipa tuollaista voisi käyttää purjeveneessäkin, jollei muuten pysy piissä.>Se tässä keskustelussa on ollut arvokasta, että nyt alan uskoa, ettei yksinpurjehduksen ole mitään tiettyä venettä tai venetyyppiä, vaan kyse on enemmän varustelusta.

Lue lisää

että ajoankkurin heitto keulasta veteen on aika simppeli operaatio, kunhan ajoankkuri on valmiina, ja siinä 10-20 m sotkeutumatonta köyttä valmiina. Ylöskelaaminen sitten hieman työläämpää, mutta silti mielestäni yksinkertainen ja toimiva varuste veneeseen kuin veneeseen. Purjepiihin en osaa verrata, vielä :)

alkava yksinpurjehtija kirjoitti:

että ajoankkurin heitto keulasta veteen on aika simppeli operaatio, kunhan ajoankkuri on valmiina, ja siinä 10-20 m sotkeutumatonta köyttä valmiina. Ylöskelaaminen sitten hieman työläämpää, mutta silti mielestäni yksinkertainen ja toimiva varuste veneeseen kuin veneeseen. Purjepiihin en osaa verrata, vielä :)

Lue lisää

Tarkoitit ehkä, että köyttä tarvitaan 60-100 m ja että ajoankkurin (suurikokoinen laskuvarjoankkuri) laskeminen on suht.työläs operaatio ja vaatii lujat kiinnityspisteet keulassa sekä laidassa. Helpompi on käyttää veneen perästä laskettavaa jarru- tai laahusankkuria ("drogue"), jonka tarkoitus on hidastaa vauhtia ja estää veneen kääntyminen poikittain aaltoihin.

Tässä perustietoa ja käytännön ohjeita:
http://www.youtube.com/watch?v=MDKviAx4uJw
http://www.paraanchors.com.au/home.htm

Omasta mielestäni sekä laskuvarjoankkuri, että jarruankkuri ovat valtamerivarusteita.

Kaikkein helpoin tapa pysäyttää purjevene merellä tai jäädä myrskyn takia merelle (jos purjehtiminen käy liian hankalaksi) on laittaa vene piihin. Siihen ei tarvita mitään lisävarusteita. Yksinkertaisin tapa jäädä piihin: rullaa keulapurje kokonaan sisään ja skuuttaa reivattu isopurje tiukalle.

ja ehkä väärinymmärrys? kirjoitti:

Tarkoitit ehkä, että köyttä tarvitaan 60-100 m ja että ajoankkurin (suurikokoinen laskuvarjoankkuri) laskeminen on suht.työläs operaatio ja vaatii lujat kiinnityspisteet keulassa sekä laidassa. Helpompi on käyttää veneen perästä laskettavaa jarru- tai laahusankkuria ("drogue"), jonka tarkoitus on hidastaa vauhtia ja estää veneen kääntyminen poikittain aaltoihin.

Tässä perustietoa ja käytännön ohjeita:
http://www.youtube.com/watch?v=MDKviAx4uJw
http://www.paraanchors.com.au/home.htm

Omasta mielestäni sekä laskuvarjoankkuri, että jarruankkuri ovat valtamerivarusteita.

Kaikkein helpoin tapa pysäyttää purjevene merellä tai jäädä myrskyn takia merelle (jos purjehtiminen käy liian hankalaksi) on laittaa vene piihin. Siihen ei tarvita mitään lisävarusteita. Yksinkertaisin tapa jäädä piihin: rullaa keulapurje kokonaan sisään ja skuuttaa reivattu isopurje tiukalle.

Lue lisää

Mutta ehkä noita pienen fiskarin tarpeita Suomenlahden saaristossa ei pidä verrata isoon purjeveneeseen valtamerillä. Köysimäärän saatan muistaa väärin, mutta ei se yli 40 m kyllä ollut.

Meillä oli ajoankkuri lähinnä sen vuoksi, että jos merellä tulee konerikko tai se vain sammuu, niin kääntämällä tuolla ajoankkurilla keula tuulee veneen keinunta oleellisesti vähenee, ja vikaa on helpompi korjata. Tositarvetta ei koskaan tullut, mutta pari kertaa kokeiltiin ihan mielenkiinnosta ja toimi kyllä.

Ajoankkuri oli mallia tee-se-itse ja hieman tämän kaltainen:

http://www.marinea.fi/shop/product_details.php?p=871

Ps. Ehkä näissä termeissä on hieman ero moottorivene ja purjevenepuolella.

alkava yksinpurjehtija kirjoitti:

Mutta ehkä noita pienen fiskarin tarpeita Suomenlahden saaristossa ei pidä verrata isoon purjeveneeseen valtamerillä. Köysimäärän saatan muistaa väärin, mutta ei se yli 40 m kyllä ollut.

Meillä oli ajoankkuri lähinnä sen vuoksi, että jos merellä tulee konerikko tai se vain sammuu, niin kääntämällä tuolla ajoankkurilla keula tuulee veneen keinunta oleellisesti vähenee, ja vikaa on helpompi korjata. Tositarvetta ei koskaan tullut, mutta pari kertaa kokeiltiin ihan mielenkiinnosta ja toimi kyllä.

Ajoankkuri oli mallia tee-se-itse ja hieman tämän kaltainen:

http://www.marinea.fi/shop/product_details.php?p=871

Ps. Ehkä näissä termeissä on hieman ero moottorivene ja purjevenepuolella.

Lue lisää

"drogue" eli jarru- tai laahusankkuri, jota voi käyttää veneen ajelehtimisvauhdin hidastamiseen. Se on tapana laskea veneen perästä, josta laskeminen myöskin on helpointa.
Tuollaisen jarruttavan laahuksen läpimitta lienee metrin luokkaa.

Omassa veneessä on tuon tyyppinen laahusankkuri ollut varalla vuosikaudet, mutta koskaan sille ei ole tullut käyttötarvetta. En jaksa uskoa, että noin pieni väline pystyisi hidastamaan veneen ajelehtimisvauhtia niin paljon, että sen uskaltaisi laskea veneen keulasta. Se saattaisi pitää keulan tuulessa, mutta vauhti perä edellä voisi olla riski peräsimen vaurioitumiseen. Ilman purjeita myötäiseen lasketellessa venevauhtini on Itämeren ukkosmyrskyssä ollut 7 kn luokkaa. En haluaisi peruuttaa samanlaisella vauhdilla korkeassa aallokossa. Tuskin se on kovin turvallista tasaperäiselle moottoriveneellekään? Kerro ihmeessä, jos olen väärässä. Onko jollain kokemusta tositilanteista (avomerellä "oikeassa" myrskyssä).

Keulasta laskettava laskuvarjotyyppinen ajoankkuri on huomattavasti isompi laite. Kartiomaisen tai laskuvarjomaisen ajoankkurin suuaukko voi olla kymmenkertainen verrattuna pieneen laahukseen (katso kaaviota linkin esimerkkikuvassa). Vastaavasti siihen kohdistuva vetokin on huomattavasti kovempi.

Näiden kahden välineen erot selvinnevät näistä linkeistä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Drogue
http://www.paraanchors.com.au/page6.htm

on tyypillinen kirjoitti:

"drogue" eli jarru- tai laahusankkuri, jota voi käyttää veneen ajelehtimisvauhdin hidastamiseen. Se on tapana laskea veneen perästä, josta laskeminen myöskin on helpointa.
Tuollaisen jarruttavan laahuksen läpimitta lienee metrin luokkaa.

Omassa veneessä on tuon tyyppinen laahusankkuri ollut varalla vuosikaudet, mutta koskaan sille ei ole tullut käyttötarvetta. En jaksa uskoa, että noin pieni väline pystyisi hidastamaan veneen ajelehtimisvauhtia niin paljon, että sen uskaltaisi laskea veneen keulasta. Se saattaisi pitää keulan tuulessa, mutta vauhti perä edellä voisi olla riski peräsimen vaurioitumiseen. Ilman purjeita myötäiseen lasketellessa venevauhtini on Itämeren ukkosmyrskyssä ollut 7 kn luokkaa. En haluaisi peruuttaa samanlaisella vauhdilla korkeassa aallokossa. Tuskin se on kovin turvallista tasaperäiselle moottoriveneellekään? Kerro ihmeessä, jos olen väärässä. Onko jollain kokemusta tositilanteista (avomerellä "oikeassa" myrskyssä).

Keulasta laskettava laskuvarjotyyppinen ajoankkuri on huomattavasti isompi laite. Kartiomaisen tai laskuvarjomaisen ajoankkurin suuaukko voi olla kymmenkertainen verrattuna pieneen laahukseen (katso kaaviota linkin esimerkkikuvassa). Vastaavasti siihen kohdistuva vetokin on huomattavasti kovempi.

Näiden kahden välineen erot selvinnevät näistä linkeistä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Drogue
http://www.paraanchors.com.au/page6.htm

Lue lisää

teoretisoida kokemukseni tyhjäksi, mutta kyllä tuollainen ajoankkuri silti pitää keulan tuulessa. En usko, että pitkäkölisellä fiskarilla ja pitkäkölisellä purjeveneellä ilman purjeita on juurikaan eroa asian suhteen, paitsi että fiskarin tuulipinta on ehkä isompi.

Toiseksi en ole väittänyt tuollaista ajoankkuria purjeiden korvikkeeksi piissä olemiseen, saati tuollaisen laskuvarjoankkurin, kunhan mainitsin sen vaihtoehtona, jos vaikka haluaa kalastella ja ottaa aurinkoa piissä ilman purjeita 6 m/s tuulessa.

Tässä vielä linkki tästä aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Sea_anchor

(kohta Use: "The first, and probably most well known use, of the sea anchor is to aid vessels in heaving to in heavy weather.")

Ja tuossa joku taulukko ankkurien koosta. Siitä ei ole kovin vaikea arvioida, millainen ankkuri tarvitaan 1500 kg painoiselle fiskarille Suomen aluevesille. Meillä oli halkaisija noin 70 cm.

http://www.paraanchor.com/info.anchor_size_chart.html

Asia esillä epäsuorasti kirjoitti:

Kaikki venemallit, joihin keskustelussa viitattiin, taisivat olla pinnaohjauksella.
Myös veneen kokoluokka on sellainen, jossa rattiohjaus olisi pelkästään haitaksi.

Ei se pinnaohjaus ole mikään välttämättömyys.
Varustelu auttaa hallitsemaan isompaakin venettä.
esim. keulapotkuri rantautuessa sivutuulen painaessa päälle.

Autopilottia voi myös kytkeä ohjaamaan tuulimittarin avulla esim. piihin vaihde eteen päälle niin pysyy piissä kovemmassakin myräkässä.

Fallien, yksi köysi reivien ja skuuttien tuominen istuinkaukaloon on myös turvallisuus asia kovemmassa kelissä, ei pelkästään mukavuuden vuoksi.

alkava yksinpurjehtija kirjoitti:

teoretisoida kokemukseni tyhjäksi, mutta kyllä tuollainen ajoankkuri silti pitää keulan tuulessa. En usko, että pitkäkölisellä fiskarilla ja pitkäkölisellä purjeveneellä ilman purjeita on juurikaan eroa asian suhteen, paitsi että fiskarin tuulipinta on ehkä isompi.

Toiseksi en ole väittänyt tuollaista ajoankkuria purjeiden korvikkeeksi piissä olemiseen, saati tuollaisen laskuvarjoankkurin, kunhan mainitsin sen vaihtoehtona, jos vaikka haluaa kalastella ja ottaa aurinkoa piissä ilman purjeita 6 m/s tuulessa.

Tässä vielä linkki tästä aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Sea_anchor

(kohta Use: "The first, and probably most well known use, of the sea anchor is to aid vessels in heaving to in heavy weather.")

Ja tuossa joku taulukko ankkurien koosta. Siitä ei ole kovin vaikea arvioida, millainen ankkuri tarvitaan 1500 kg painoiselle fiskarille Suomen aluevesille. Meillä oli halkaisija noin 70 cm.

http://www.paraanchor.com/info.anchor_size_chart.html

Lue lisää

Näihän siellä selostettiin:
36-jalkaiseen purjeveneeseen riittää 9 jalan (2.74m) läpimittainen Fiorentino- laskuvarjoankkuri, jos vene on piissä ja sen runko vastustaa ajelehtimista. Tekstin kuvassa vene on piissä isopurje nostettuna ja laskuvarjoankkuri on kiinnitetty köydellä kahteen paikkaan, toisella keulaan ja toisella skuuttivinssiin. Keula ei ole tuulen silmässä niinkuin se ei myöskään ole, kun vene makaa purjeiden avulla piissä.
http://www.paraanchor.com/info.rigsystem.html
Jos 36-jalan veneessä käytetään keulasta laskettavaa laskuvarjoankkuria, Fiorentinon valmistaja suositteli sen läpimitaksi 12 jalkaa (4 m )! Tämä ei todellakaan ole ristiriidassa siihen mitä aikaisemmassa viestissä kerrottiin.

En halua kinata enkä todellakaan "teoretisoida kokemuksiasi tyhjiksi", mutta vertailusi fiskari-mallisesta ja pitkäkölisestä purjeveneestä ilman purjeita taisi kuitenkin mennä väärin päin. Purjeveneen tuulipinta on rikin vaikutuksesta suurempi kuin fiskarimallisen moottoriveneen tuulipinta.

Esimerkkisi 6 m/s tuulessa kalastamisesta ei oikeastaan edellytä muuta kuin purjeiden laskemista, ellet halua panna purjevenettäsi piihin keikkumisen vähentämiseksi ja ajelehtimisnopeuden vähentämiseksi. Mainitsemasi Fiorentino-laskuvarjoankkurin tai aikaisemman linkkisi pienikokoisen jarruankkurin käyttö siinä tilanteessa taitaa olla aika turhaa temppuilua. Voithan tietenkin kokeilla.
"Trial and error" on opettavainen metodi!