Miksi Jeesus kuoli?

Kaikki, mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan persoonallisuuden, normien, teiden ja tahdon kanssa eli on niiden vastaista; kaikki, mikä turmelee ihmisen suhteen Jumalaan. Se voi liittyä sanoihin (Job 2:10; Ps 39:1), tekoihin (väärin toimimiseen [3Mo 20:20; 2Ko 12:21] tai jonkin sellaisen tekemättä jättämiseen, mikä pitäisi tehdä [4Mo 9:13; Ja 4:17]) tai mielen tai sydämen asenteeseen (San 21:4; vrt. myös Ro 3:9–18; 2Pi 2:12–15). Uskon puute Jumalaa kohtaan on suuri synti, koska se osoittaa, ettei luota häneen eikä hänen toimintakykyynsä (Hpr 3:12, 13, 18, 19).

>Miksi Jumala antoi ainokaisen poikansa...Miksi hän ei tullut itse.<

Jumala ei voinut tulla itse, koska ihmiset ei olisi sitä kestäneet.

>Eikö vanhempien rakkaus ole kaikkivoittava ja anteeksi antava.<

Juuri sellainen oli Jumalan rakkaus, kaikkivoittava, kaikkiuhrautuva ja anteeksiantava.

”KOKO luomakunta on yhdessä huokaillut ja ollut jatkuvassa tuskassa tähän saakka.” (Roomalaisille 8:22.) Näillä sanoilla apostoli Paavali kuvailee onnetonta tilaamme. Ihmisen näkökulmasta katsottuna kärsimyksestä, synnistä ja kuolemasta ei näytä olevan ulospääsyä. Mutta Jumalalla ei ole ihmisen rajoituksia (4. Mooseksen kirja 23:19). Oikeuden Jumala on huolehtinut siitä, että meillä on ulospääsy ahdingostamme: lunnaat.

Lunnaat ovat Jumalan suurin lahja ihmiskunnalle. Ne mahdollistavat meille vapautuksen synnistä ja kuolemasta (Efesolaisille 1:7). Ne antavat perustan toivolle ikuisesta elämästä joko taivaassa tai paratiisimaassa (Luukas 23:43; Johannes 3:16; 1. Pietarin kirje 1:4). Mutta mitä lunnaat oikeastaan ovat? Mitä ne opettavat Jumalan ylivertaisesta oikeudenmukaisuudesta?

Lunnaita alettiin tarvita Aadamin synnin vuoksi. Hän ei totellut Jumalaa, ja sen johdosta hän jätti jälkeläisilleen perinnöksi sairaudet, murheet, tuskan ja kuoleman (1. Mooseksen kirja 2:17; Roomalaisille 8:20). Jumala ei voinut antaa tunteille valtaa, niin että hän olisi yksinkertaisesti lieventänyt kuolemantuomiota. Silloin hän olisi sivuuttanut oman lakinsa, jonka mukaan ”synnin palkka on kuolema” (Roomalaisille 6:23). Ja jos Jumala olisi mitätöinyt omat oikeusnorminsa, epäjärjestys ja laittomuus olisivat vallanneet koko kaikkeuden!

Eedenissä noussut kapina herätti vielä tärkeämpiäkin kysymyksiä. Saatana langetti synkän varjon Jumalan hyvän nimen ylle. Hän todellisuudessa syytti Jumalaa valehtelijaksi ja julmaksi tyranniksi, joka eväsi luomuksiltaan vapauden (1. Mooseksen kirja 3:1–5).

Saatana solvasi myös Jumalan uskollisia palvelijoita esittäen sellaisen syytöksen, että he palvelivat Jumalaa vain itsekkäistä vaikuttimista ja että paineen alla kukaan ei pysyisi Hänelle uskollisena (Job 1:9–11). Nämä kiistakysymykset olivat paljon tärkeämpiä kuin ihmisten tukala tilanne. Jumala tunsi syystäkin olevansa velvollinen vastaamaan Saatanan solvauksiin. Mutta miten Jumala voisi ratkaista nämä kysymykset ja samalla pelastaa ihmiskunnan?

Lunnaat – samanarvoisuus

Jumalan ratkaisu oli sekä ylivertaisen armollinen että perin pohjin oikeudenmukainen – sellainen jota kukaan ihminen ei olisi voinut keksiä. Silti se oli verrattoman yksinkertainen. Siitä puhutaan eri raamatunkohdissa ostamisena ja sovittamisena (Daniel 9:24; Galatalaisille 3:13; Kolossalaisille 1:20; Heprealaisille 2:17). Mutta kuvaavin ilmaus lienee se, jota Jeesus itse käytti. Hän sanoi: ”Ihmisen Poika [ei] tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia.” (Matteus 20:28.)

Mitä ovat lunnaat? Tässä käytetty kreikkalainen sana tulee verbistä, joka merkitsee ’päästää irti, vapauttaa’. Sanaa käytettiin rahasta, joka maksettiin vastikkeeksi sotavankien vapauttamisesta. Lunnaat ovat siis pohjimmiltaan se, mitä maksetaan jonkin takaisin ostamiseksi. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”lunnaita” vastaava sana tulee verbistä, joka merkitsee ’peittää’. Jumala esimerkiksi käski Nooaa ’suojaamaan’ (saman sanan eräs muoto) eli peittämään arkin maatervalla (1. Mooseksen kirja 6:14). Tämä auttaa ymmärtämään, että lunastaminen merkitsee myös syntien peittämistä (Psalmit 65:3).

”Vastaavat lunnaat”

”Kaikki kuolevat Aadamissa”, sanoi apostoli Paavali (1. Korinttilaisille 15:22). Lunnaisiin täytyi siksi sisältyä Aadamin tarkan vastineen – täydellisen ihmisen – kuolema (Roomalaisille 5:14). Muunlainen luomus ei voisi saattaa oikeuden vaakaa tasapainoon. ”Vastaavat lunnaat” voisi antaa vain täydellinen ihminen, joka ei olisi Aadamilta perityn kuolemantuomion alainen – ihminen joka vastaisi täydellisesti Aadamia (1. Timoteukselle 2:6). Apostoli Paavali selitti: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema.” (Roomalaisille 5:12.) Ja ”koska kuolema on ihmisen kautta”, Jumala järjesti niin, että ihmiskunta lunastettaisiin ”ihmisen kautta” (1. Korinttilaisille 15:21). Millä tavalla se tapahtuisi?

Jumala järjesti niin, että täydellinen ihminen uhraisi vapaaehtoisesti elämänsä. Roomalaiskirjeen 6:23:n mukaan ”synnin palkka on kuolema”. Uhraamalla elämänsä lunastaja ”maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta”. Hän toisin sanoen maksaisi Aadamin synnin palkan. (Heprealaisille 2:9; 2. Korinttilaisille 5:21; 1. Pietarin kirje 2:24.) Tällä olisi syvällisiä oikeudellisia seurauksia. Lunnaat kumoaisivat Aadamin tottelevaisten jälkeläisten kuolemantuomion, ja siten ne poistaisivat synnin tuhoisan voiman juuria myöten (Roomalaisille 5:16).

Ainoastaan Jumala saattoi antaa ”Karitsan, joka ottaa pois maailman synnin” (Johannes 1:29). Jumala ei kuitenkaan lähettänyt ketä tahansa enkeliä pelastamaan ihmiskuntaa, vaan hänet, joka voisi antaa lopullisen, ratkaisevan vastauksen Saatanan syytökseen Jumalan palvelijoita vastaan. Jumala teki suurimman mahdollisen uhrauksen lähettämällä ainosyntyisen Poikansa, johon ”hän oli erityisesti mieltynyt” (Sananlaskut 8:30).

vaihtoehtoista ajattelua kirjoitti:

”KOKO luomakunta on yhdessä huokaillut ja ollut jatkuvassa tuskassa tähän saakka.” (Roomalaisille 8:22.) Näillä sanoilla apostoli Paavali kuvailee onnetonta tilaamme. Ihmisen näkökulmasta katsottuna kärsimyksestä, synnistä ja kuolemasta ei näytä olevan ulospääsyä. Mutta Jumalalla ei ole ihmisen rajoituksia (4. Mooseksen kirja 23:19). Oikeuden Jumala on huolehtinut siitä, että meillä on ulospääsy ahdingostamme: lunnaat.

Lunnaat ovat Jumalan suurin lahja ihmiskunnalle. Ne mahdollistavat meille vapautuksen synnistä ja kuolemasta (Efesolaisille 1:7). Ne antavat perustan toivolle ikuisesta elämästä joko taivaassa tai paratiisimaassa (Luukas 23:43; Johannes 3:16; 1. Pietarin kirje 1:4). Mutta mitä lunnaat oikeastaan ovat? Mitä ne opettavat Jumalan ylivertaisesta oikeudenmukaisuudesta?

Lunnaita alettiin tarvita Aadamin synnin vuoksi. Hän ei totellut Jumalaa, ja sen johdosta hän jätti jälkeläisilleen perinnöksi sairaudet, murheet, tuskan ja kuoleman (1. Mooseksen kirja 2:17; Roomalaisille 8:20). Jumala ei voinut antaa tunteille valtaa, niin että hän olisi yksinkertaisesti lieventänyt kuolemantuomiota. Silloin hän olisi sivuuttanut oman lakinsa, jonka mukaan ”synnin palkka on kuolema” (Roomalaisille 6:23). Ja jos Jumala olisi mitätöinyt omat oikeusnorminsa, epäjärjestys ja laittomuus olisivat vallanneet koko kaikkeuden!

Eedenissä noussut kapina herätti vielä tärkeämpiäkin kysymyksiä. Saatana langetti synkän varjon Jumalan hyvän nimen ylle. Hän todellisuudessa syytti Jumalaa valehtelijaksi ja julmaksi tyranniksi, joka eväsi luomuksiltaan vapauden (1. Mooseksen kirja 3:1–5).

Saatana solvasi myös Jumalan uskollisia palvelijoita esittäen sellaisen syytöksen, että he palvelivat Jumalaa vain itsekkäistä vaikuttimista ja että paineen alla kukaan ei pysyisi Hänelle uskollisena (Job 1:9–11). Nämä kiistakysymykset olivat paljon tärkeämpiä kuin ihmisten tukala tilanne. Jumala tunsi syystäkin olevansa velvollinen vastaamaan Saatanan solvauksiin. Mutta miten Jumala voisi ratkaista nämä kysymykset ja samalla pelastaa ihmiskunnan?

Lunnaat – samanarvoisuus

Jumalan ratkaisu oli sekä ylivertaisen armollinen että perin pohjin oikeudenmukainen – sellainen jota kukaan ihminen ei olisi voinut keksiä. Silti se oli verrattoman yksinkertainen. Siitä puhutaan eri raamatunkohdissa ostamisena ja sovittamisena (Daniel 9:24; Galatalaisille 3:13; Kolossalaisille 1:20; Heprealaisille 2:17). Mutta kuvaavin ilmaus lienee se, jota Jeesus itse käytti. Hän sanoi: ”Ihmisen Poika [ei] tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia.” (Matteus 20:28.)

Mitä ovat lunnaat? Tässä käytetty kreikkalainen sana tulee verbistä, joka merkitsee ’päästää irti, vapauttaa’. Sanaa käytettiin rahasta, joka maksettiin vastikkeeksi sotavankien vapauttamisesta. Lunnaat ovat siis pohjimmiltaan se, mitä maksetaan jonkin takaisin ostamiseksi. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”lunnaita” vastaava sana tulee verbistä, joka merkitsee ’peittää’. Jumala esimerkiksi käski Nooaa ’suojaamaan’ (saman sanan eräs muoto) eli peittämään arkin maatervalla (1. Mooseksen kirja 6:14). Tämä auttaa ymmärtämään, että lunastaminen merkitsee myös syntien peittämistä (Psalmit 65:3).

”Vastaavat lunnaat”

”Kaikki kuolevat Aadamissa”, sanoi apostoli Paavali (1. Korinttilaisille 15:22). Lunnaisiin täytyi siksi sisältyä Aadamin tarkan vastineen – täydellisen ihmisen – kuolema (Roomalaisille 5:14). Muunlainen luomus ei voisi saattaa oikeuden vaakaa tasapainoon. ”Vastaavat lunnaat” voisi antaa vain täydellinen ihminen, joka ei olisi Aadamilta perityn kuolemantuomion alainen – ihminen joka vastaisi täydellisesti Aadamia (1. Timoteukselle 2:6). Apostoli Paavali selitti: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema.” (Roomalaisille 5:12.) Ja ”koska kuolema on ihmisen kautta”, Jumala järjesti niin, että ihmiskunta lunastettaisiin ”ihmisen kautta” (1. Korinttilaisille 15:21). Millä tavalla se tapahtuisi?

Jumala järjesti niin, että täydellinen ihminen uhraisi vapaaehtoisesti elämänsä. Roomalaiskirjeen 6:23:n mukaan ”synnin palkka on kuolema”. Uhraamalla elämänsä lunastaja ”maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta”. Hän toisin sanoen maksaisi Aadamin synnin palkan. (Heprealaisille 2:9; 2. Korinttilaisille 5:21; 1. Pietarin kirje 2:24.) Tällä olisi syvällisiä oikeudellisia seurauksia. Lunnaat kumoaisivat Aadamin tottelevaisten jälkeläisten kuolemantuomion, ja siten ne poistaisivat synnin tuhoisan voiman juuria myöten (Roomalaisille 5:16).

Ainoastaan Jumala saattoi antaa ”Karitsan, joka ottaa pois maailman synnin” (Johannes 1:29). Jumala ei kuitenkaan lähettänyt ketä tahansa enkeliä pelastamaan ihmiskuntaa, vaan hänet, joka voisi antaa lopullisen, ratkaisevan vastauksen Saatanan syytökseen Jumalan palvelijoita vastaan. Jumala teki suurimman mahdollisen uhrauksen lähettämällä ainosyntyisen Poikansa, johon ”hän oli erityisesti mieltynyt” (Sananlaskut 8:30).

Lue lisää

Jumala siirsi taivaallisen Esikoispoikansa elämän ja persoonallisuuden ihmeen välityksellä juutalaisen neitsyen Marian kohtuun (Luukas 1:27, 35). Ihmisenä hänen nimensä olisi Jeesus, mutta oikeudellisessa mielessä häntä voitaisiin sanoa toiseksi Aadamiksi, sillä hän vastasi Aadamia täydellisesti (1. Korinttilaisille 15:45, 47). Sen vuoksi Jeesus saattoi uhrata itsensä lunnaiksi syntisen ihmiskunnan puolesta.

On ymmärrettävä, että lunnaissa ei ole kyse konkreettisesta vaihtokaupasta vaan oikeustoimesta. Järjestämällä lunnasmaksun, jopa itselleen äärettömän kalliiseen hintaan, Jumala vahvisti noudattavansa horjumatta omaa täydellistä oikeuttaan (1. Mooseksen kirja 22:7, 8, 11–13; Heprealaisille 11:17; Jaakobin kirje 1:17).

Vuoden 33 keväällä Jeesus Kristus alistui vapaaehtoisesti koettelemukseen, joka johti lunnaiden maksamiseen. Hän antoi pidättää itsensä väärien syytteiden perusteella, tuomita itsensä syylliseksi ja naulata itsensä teloituspaaluun. Pitikö hänen tosiaan välttämättä kärsiä näin paljon? Piti, koska Jumalan palvelijoiden nuhteettomuutta koskeva kiistakysymys oli ratkaistava. On huomionarvoista, että Jumala ei sallinut Herodeksen tappaa Jeesusta pienokaisena (Matteus 2:13–18). Mutta aikuisena Jeesus kykeni vastustamaan Saatanan täysivoimaisia hyökkäyksiä ymmärtäen läpikotaisin asiaan liittyvät kiistakysymykset. Pysymällä hirvittävästä kohtelusta huolimatta ”uskollisena, vilpittömänä, saastumattomana, syntisistä erotettuna” hän osoitti kiistattoman selvästi, että Jumalalla on palvelijoita, jotka pysyvät uskollisina koettelemuksessa (Heprealaisille 7:26). Ei siis ihme, että juuri ennen kuolemaansa Jeesus huudahti voitonriemuisesti: ”Se on täytetty!” (Johannes 19:30.)

Lunastustyön saattaminen päätökseen

Jeesuksen täytyi vielä saattaa lunastustyönsä päätökseen. Kolmantena päivänä hänen kuolemansa jälkeen Jumala herätti hänet kuolleista (Apostolien teot 3:15; 10:40). Tällä merkittävällä teolla Jumala paitsi palkitsi Poikansa tämän uskollisesta palveluksesta myös antoi hänelle tilaisuuden saattaa lunastustyönsä päätökseen Jumalan Ylimmäisenä Pappina (Roomalaisille 1:4; 1. Korinttilaisille 15:3–8). Apostoli Paavali selittää: ”Kun Kristus tuli – – ylimmäiseksi papiksi, – – hän meni, ei vuohien ja nuorten sonnien verta mukanaan, vaan oma verensä mukanaan kerta kaikkiaan pyhään paikkaan ja hankki meille ikuisen vapautuksen. Sillä Kristus ei mennyt käsin tehtyyn pyhään paikkaan, joka on todellisuuden jäljennös, vaan itse taivaaseen ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme.” (Heprealaisille 9:11, 12, 24.)

Kristus ei voinut viedä vertaan taivaaseen kirjaimellisesti (1. Korinttilaisille 15:50). Sen sijaan hän vei sinne sen, mitä tuo veri kuvasi: hänen uhratun täydellisen ihmiselämänsä oikeudellisen arvon. Sitten hän Jumalan kasvojen edessä esitti muodollisesti tuon elämän arvon lunnaiksi syntisen ihmiskunnan puolesta. Hyväksyikö Jumala uhrin? Kyllä, ja se kävi ilmi vuoden 33 helluntaina, kun pyhä henki vuodatettiin noin 120 opetuslapsen päälle Jerusalemissa (Apostolien teot 2:1–4). Niin innostavaa kuin tämä olikin, se oli vasta alkua lunnaiden suurenmoiselle hyödyntämiselle.

vaihtoehtoista ajattelua kirjoitti:

Jumala siirsi taivaallisen Esikoispoikansa elämän ja persoonallisuuden ihmeen välityksellä juutalaisen neitsyen Marian kohtuun (Luukas 1:27, 35). Ihmisenä hänen nimensä olisi Jeesus, mutta oikeudellisessa mielessä häntä voitaisiin sanoa toiseksi Aadamiksi, sillä hän vastasi Aadamia täydellisesti (1. Korinttilaisille 15:45, 47). Sen vuoksi Jeesus saattoi uhrata itsensä lunnaiksi syntisen ihmiskunnan puolesta.

On ymmärrettävä, että lunnaissa ei ole kyse konkreettisesta vaihtokaupasta vaan oikeustoimesta. Järjestämällä lunnasmaksun, jopa itselleen äärettömän kalliiseen hintaan, Jumala vahvisti noudattavansa horjumatta omaa täydellistä oikeuttaan (1. Mooseksen kirja 22:7, 8, 11–13; Heprealaisille 11:17; Jaakobin kirje 1:17).

Vuoden 33 keväällä Jeesus Kristus alistui vapaaehtoisesti koettelemukseen, joka johti lunnaiden maksamiseen. Hän antoi pidättää itsensä väärien syytteiden perusteella, tuomita itsensä syylliseksi ja naulata itsensä teloituspaaluun. Pitikö hänen tosiaan välttämättä kärsiä näin paljon? Piti, koska Jumalan palvelijoiden nuhteettomuutta koskeva kiistakysymys oli ratkaistava. On huomionarvoista, että Jumala ei sallinut Herodeksen tappaa Jeesusta pienokaisena (Matteus 2:13–18). Mutta aikuisena Jeesus kykeni vastustamaan Saatanan täysivoimaisia hyökkäyksiä ymmärtäen läpikotaisin asiaan liittyvät kiistakysymykset. Pysymällä hirvittävästä kohtelusta huolimatta ”uskollisena, vilpittömänä, saastumattomana, syntisistä erotettuna” hän osoitti kiistattoman selvästi, että Jumalalla on palvelijoita, jotka pysyvät uskollisina koettelemuksessa (Heprealaisille 7:26). Ei siis ihme, että juuri ennen kuolemaansa Jeesus huudahti voitonriemuisesti: ”Se on täytetty!” (Johannes 19:30.)

Lunastustyön saattaminen päätökseen

Jeesuksen täytyi vielä saattaa lunastustyönsä päätökseen. Kolmantena päivänä hänen kuolemansa jälkeen Jumala herätti hänet kuolleista (Apostolien teot 3:15; 10:40). Tällä merkittävällä teolla Jumala paitsi palkitsi Poikansa tämän uskollisesta palveluksesta myös antoi hänelle tilaisuuden saattaa lunastustyönsä päätökseen Jumalan Ylimmäisenä Pappina (Roomalaisille 1:4; 1. Korinttilaisille 15:3–8). Apostoli Paavali selittää: ”Kun Kristus tuli – – ylimmäiseksi papiksi, – – hän meni, ei vuohien ja nuorten sonnien verta mukanaan, vaan oma verensä mukanaan kerta kaikkiaan pyhään paikkaan ja hankki meille ikuisen vapautuksen. Sillä Kristus ei mennyt käsin tehtyyn pyhään paikkaan, joka on todellisuuden jäljennös, vaan itse taivaaseen ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme.” (Heprealaisille 9:11, 12, 24.)

Kristus ei voinut viedä vertaan taivaaseen kirjaimellisesti (1. Korinttilaisille 15:50). Sen sijaan hän vei sinne sen, mitä tuo veri kuvasi: hänen uhratun täydellisen ihmiselämänsä oikeudellisen arvon. Sitten hän Jumalan kasvojen edessä esitti muodollisesti tuon elämän arvon lunnaiksi syntisen ihmiskunnan puolesta. Hyväksyikö Jumala uhrin? Kyllä, ja se kävi ilmi vuoden 33 helluntaina, kun pyhä henki vuodatettiin noin 120 opetuslapsen päälle Jerusalemissa (Apostolien teot 2:1–4). Niin innostavaa kuin tämä olikin, se oli vasta alkua lunnaiden suurenmoiselle hyödyntämiselle.

Lue lisää

kuuluu jehovan todistajat-palstalle. Aadamin lunnaat..Mikael enkelin uhrautuminen..Tuttua kauraa. Olisit voinut pistää viestiisi edes yhden oman ajatuksen. Kaikki on Vartsikka-lehdestä kopsattua.

vaihtoehtoista ajattelua kirjoitti:

”KOKO luomakunta on yhdessä huokaillut ja ollut jatkuvassa tuskassa tähän saakka.” (Roomalaisille 8:22.) Näillä sanoilla apostoli Paavali kuvailee onnetonta tilaamme. Ihmisen näkökulmasta katsottuna kärsimyksestä, synnistä ja kuolemasta ei näytä olevan ulospääsyä. Mutta Jumalalla ei ole ihmisen rajoituksia (4. Mooseksen kirja 23:19). Oikeuden Jumala on huolehtinut siitä, että meillä on ulospääsy ahdingostamme: lunnaat.

Lunnaat ovat Jumalan suurin lahja ihmiskunnalle. Ne mahdollistavat meille vapautuksen synnistä ja kuolemasta (Efesolaisille 1:7). Ne antavat perustan toivolle ikuisesta elämästä joko taivaassa tai paratiisimaassa (Luukas 23:43; Johannes 3:16; 1. Pietarin kirje 1:4). Mutta mitä lunnaat oikeastaan ovat? Mitä ne opettavat Jumalan ylivertaisesta oikeudenmukaisuudesta?

Lunnaita alettiin tarvita Aadamin synnin vuoksi. Hän ei totellut Jumalaa, ja sen johdosta hän jätti jälkeläisilleen perinnöksi sairaudet, murheet, tuskan ja kuoleman (1. Mooseksen kirja 2:17; Roomalaisille 8:20). Jumala ei voinut antaa tunteille valtaa, niin että hän olisi yksinkertaisesti lieventänyt kuolemantuomiota. Silloin hän olisi sivuuttanut oman lakinsa, jonka mukaan ”synnin palkka on kuolema” (Roomalaisille 6:23). Ja jos Jumala olisi mitätöinyt omat oikeusnorminsa, epäjärjestys ja laittomuus olisivat vallanneet koko kaikkeuden!

Eedenissä noussut kapina herätti vielä tärkeämpiäkin kysymyksiä. Saatana langetti synkän varjon Jumalan hyvän nimen ylle. Hän todellisuudessa syytti Jumalaa valehtelijaksi ja julmaksi tyranniksi, joka eväsi luomuksiltaan vapauden (1. Mooseksen kirja 3:1–5).

Saatana solvasi myös Jumalan uskollisia palvelijoita esittäen sellaisen syytöksen, että he palvelivat Jumalaa vain itsekkäistä vaikuttimista ja että paineen alla kukaan ei pysyisi Hänelle uskollisena (Job 1:9–11). Nämä kiistakysymykset olivat paljon tärkeämpiä kuin ihmisten tukala tilanne. Jumala tunsi syystäkin olevansa velvollinen vastaamaan Saatanan solvauksiin. Mutta miten Jumala voisi ratkaista nämä kysymykset ja samalla pelastaa ihmiskunnan?

Lunnaat – samanarvoisuus

Jumalan ratkaisu oli sekä ylivertaisen armollinen että perin pohjin oikeudenmukainen – sellainen jota kukaan ihminen ei olisi voinut keksiä. Silti se oli verrattoman yksinkertainen. Siitä puhutaan eri raamatunkohdissa ostamisena ja sovittamisena (Daniel 9:24; Galatalaisille 3:13; Kolossalaisille 1:20; Heprealaisille 2:17). Mutta kuvaavin ilmaus lienee se, jota Jeesus itse käytti. Hän sanoi: ”Ihmisen Poika [ei] tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia.” (Matteus 20:28.)

Mitä ovat lunnaat? Tässä käytetty kreikkalainen sana tulee verbistä, joka merkitsee ’päästää irti, vapauttaa’. Sanaa käytettiin rahasta, joka maksettiin vastikkeeksi sotavankien vapauttamisesta. Lunnaat ovat siis pohjimmiltaan se, mitä maksetaan jonkin takaisin ostamiseksi. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”lunnaita” vastaava sana tulee verbistä, joka merkitsee ’peittää’. Jumala esimerkiksi käski Nooaa ’suojaamaan’ (saman sanan eräs muoto) eli peittämään arkin maatervalla (1. Mooseksen kirja 6:14). Tämä auttaa ymmärtämään, että lunastaminen merkitsee myös syntien peittämistä (Psalmit 65:3).

”Vastaavat lunnaat”

”Kaikki kuolevat Aadamissa”, sanoi apostoli Paavali (1. Korinttilaisille 15:22). Lunnaisiin täytyi siksi sisältyä Aadamin tarkan vastineen – täydellisen ihmisen – kuolema (Roomalaisille 5:14). Muunlainen luomus ei voisi saattaa oikeuden vaakaa tasapainoon. ”Vastaavat lunnaat” voisi antaa vain täydellinen ihminen, joka ei olisi Aadamilta perityn kuolemantuomion alainen – ihminen joka vastaisi täydellisesti Aadamia (1. Timoteukselle 2:6). Apostoli Paavali selitti: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema.” (Roomalaisille 5:12.) Ja ”koska kuolema on ihmisen kautta”, Jumala järjesti niin, että ihmiskunta lunastettaisiin ”ihmisen kautta” (1. Korinttilaisille 15:21). Millä tavalla se tapahtuisi?

Jumala järjesti niin, että täydellinen ihminen uhraisi vapaaehtoisesti elämänsä. Roomalaiskirjeen 6:23:n mukaan ”synnin palkka on kuolema”. Uhraamalla elämänsä lunastaja ”maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta”. Hän toisin sanoen maksaisi Aadamin synnin palkan. (Heprealaisille 2:9; 2. Korinttilaisille 5:21; 1. Pietarin kirje 2:24.) Tällä olisi syvällisiä oikeudellisia seurauksia. Lunnaat kumoaisivat Aadamin tottelevaisten jälkeläisten kuolemantuomion, ja siten ne poistaisivat synnin tuhoisan voiman juuria myöten (Roomalaisille 5:16).

Ainoastaan Jumala saattoi antaa ”Karitsan, joka ottaa pois maailman synnin” (Johannes 1:29). Jumala ei kuitenkaan lähettänyt ketä tahansa enkeliä pelastamaan ihmiskuntaa, vaan hänet, joka voisi antaa lopullisen, ratkaisevan vastauksen Saatanan syytökseen Jumalan palvelijoita vastaan. Jumala teki suurimman mahdollisen uhrauksen lähettämällä ainosyntyisen Poikansa, johon ”hän oli erityisesti mieltynyt” (Sananlaskut 8:30).

Lue lisää

Vartiotornin selitys on aivan väärä.

Kysyt:
# Miksi Jumala antoi ainokaisen poikansa...Miksi hän ei tullut itse. #

Hänhän tuli itse. Jeesus sanoi, että Hän ja Isä ovat yhtä. Jeesuksessa näemme kuuliaisuuden Isää kohtaan. Ei Häntä pakotettu tänne syntymään. Hän tuli vapaaehtoisesti.

MarkkuP kirjoitti:

Vartiotornin selitys on aivan väärä.

Miten sitten olet ymmärtänyt asian? Mielelläni kuulisin sen.

1. Moos. 4:7Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa."
Synti on jumalan ja ihmisen välillä, se erotta.

Vanhassa testamentissa on kohta joss Jumallalla oli maan päällä 3 metrisiä poikia. Vai muistanko väärin. Ja eikä hän kaikivoipana vois "luoda" vielä lisääkin poikia ja jälleen kerran vaikka lähettää tänne maanpäälle.

Itse tullut selvittämään sotkuaan. Kun lähettää oman lapsensa / oppipoikansa puolestaan hoitamaan homman. Selitykseksi ei kelpaa korkeatasoinen henki. Sillä he voivat laskea värähtelytasoaan.
En minä laittaisi ainoata lastani toisten kiusattavaksi ja kun tietää lopputuloksen- Olisin mennyt itse sillä Jumala pystyy kaikkeen.

maagikko kirjoitti:

Itse tullut selvittämään sotkuaan. Kun lähettää oman lapsensa / oppipoikansa puolestaan hoitamaan homman. Selitykseksi ei kelpaa korkeatasoinen henki. Sillä he voivat laskea värähtelytasoaan.
En minä laittaisi ainoata lastani toisten kiusattavaksi ja kun tietää lopputuloksen- Olisin mennyt itse sillä Jumala pystyy kaikkeen.

Lue lisää

Et taida paljonkaan lukea Raamattua?

sait jo vastauksen kirjoitti:

Et taida paljonkaan lukea Raamattua?

Sen verran olen joutunut lukemaan, että olen pystynyt muodostamaan oman käsitykseni kirjasta. Siinä on paljon hyvää, jonkinverran pahaa, loput käännösvirheitä.
Lisäksi kääntäjän omia käsityksiä kirjoituksista.
Raamatusta kauneita on vuorisaarna ja Laulujen laulu. Joitakin säkeitä lisäksi kuten: Täällä me näemme kuin kuvastimesta, mutta siellä uusin silmin.
Johanneksen ilmestys on kuin Shamaani matkalla voitettavat esteet.

empaattisempi ja ymmärtäväisempi kuin uskovaisten jumala.