Rakastuminen

Voisinko nyt olettaa, että mies rakasti minua enemmän kun sanoi että häntä pelotti alkaa suhteeseen kanssani. Ja oli aloittanut kuitenkin suhteeseen ns. tutun ja turvallisen kanssa?

ap. kirjoitti:

Voisinko nyt olettaa, että mies rakasti minua enemmän kun sanoi että häntä pelotti alkaa suhteeseen kanssani. Ja oli aloittanut kuitenkin suhteeseen ns. tutun ja turvallisen kanssa?

Lue lisää

hirveesti mennä henkilökohtaisuuksiin edes esimerkin takia, mutta kyllä musta se voi olla juuri noin kuten oletat.

ap. kirjoitti:

Voisinko nyt olettaa, että mies rakasti minua enemmän kun sanoi että häntä pelotti alkaa suhteeseen kanssani. Ja oli aloittanut kuitenkin suhteeseen ns. tutun ja turvallisen kanssa?

Lue lisää

Kun rakastuu ja rakastaa kunnolla ihmistä, jonka kanssa ei (vielä) ole suhdetta, on tonneittain pelkoja. Joku menee pieleen, en riitäkään hänelle, hän ei tunnekaan samoin jne.

Jos pelkojaan ei voita, voi hävitä elämänsä suuren rakkauden ja se onkin aikas iso menetys.

-mies- kirjoitti:

Kun rakastuu ja rakastaa kunnolla ihmistä, jonka kanssa ei (vielä) ole suhdetta, on tonneittain pelkoja. Joku menee pieleen, en riitäkään hänelle, hän ei tunnekaan samoin jne.

Jos pelkojaan ei voita, voi hävitä elämänsä suuren rakkauden ja se onkin aikas iso menetys.

Lue lisää

meille taisi käydä juuri noin.
vaikkakin oli suhde, n 6kk.

kaikintavoin paras ja rakkain. ikinä en ole sellaista "täyttymystä" kokenut, ja ymmärsin, sanoista, teoista, että hänkin koki niin. jopa vieraat ihmiset tulivat meille kertomaan, kuinka meillä on onnen aura ympärillämme.

joutui lähtemään 4kk kuluttua kotiinsa. tuli pian luokseni takaisin moneksi viikoksi, lomalle, kertoi, että unelmoi meistä joskus tulevan perhe. ja uskoin kaiken. uskon vieläkin, että todella tarkoitti niin. vaikka olinkin se varovaisempi osapuoli, mies ehkä se tunteellisempi. jopa suurin osa ystävistään kehoitti häntä muuttamaan luokseni.

lähti taas, ero oli todella paha, sitä surtiin jo pitkälti etukäteen.

viikko meni normaalisti viestitellessä, yhtäkkiä viikko hiljaisuutta, jonka jälkeen tekstari, "se on ohi". vaikka rakastaakin. välimatkaa on liikaa, ja pääsisi seuraavan kerran vasta n 4kk kuluttua.

sen jälkeen on nyt ollut reilu viikon täysin hiljaista, ei viestiä, puhelua, tekstaria, ei mitään. aivan kuin olisin ollut joku yhdenyön hoito. alan epäilemään omia ajatuksiani, ehkä mikään ei ollutkaan totta, vaan pelkkää valetta. mutta miksi? mulla on jo ikääkin sen verran, että luulisin sellaiset erottavani. ja tiedän myös, kuinka arvokasta tuollainen on, jos sattuu löytämään..

välimatka ei mielestäni ole niin pitkä, kunhan sitä ei joudu kävelemään.

2360km.. kirjoitti:

meille taisi käydä juuri noin.
vaikkakin oli suhde, n 6kk.

kaikintavoin paras ja rakkain. ikinä en ole sellaista "täyttymystä" kokenut, ja ymmärsin, sanoista, teoista, että hänkin koki niin. jopa vieraat ihmiset tulivat meille kertomaan, kuinka meillä on onnen aura ympärillämme.

joutui lähtemään 4kk kuluttua kotiinsa. tuli pian luokseni takaisin moneksi viikoksi, lomalle, kertoi, että unelmoi meistä joskus tulevan perhe. ja uskoin kaiken. uskon vieläkin, että todella tarkoitti niin. vaikka olinkin se varovaisempi osapuoli, mies ehkä se tunteellisempi. jopa suurin osa ystävistään kehoitti häntä muuttamaan luokseni.

lähti taas, ero oli todella paha, sitä surtiin jo pitkälti etukäteen.

viikko meni normaalisti viestitellessä, yhtäkkiä viikko hiljaisuutta, jonka jälkeen tekstari, "se on ohi". vaikka rakastaakin. välimatkaa on liikaa, ja pääsisi seuraavan kerran vasta n 4kk kuluttua.

sen jälkeen on nyt ollut reilu viikon täysin hiljaista, ei viestiä, puhelua, tekstaria, ei mitään. aivan kuin olisin ollut joku yhdenyön hoito. alan epäilemään omia ajatuksiani, ehkä mikään ei ollutkaan totta, vaan pelkkää valetta. mutta miksi? mulla on jo ikääkin sen verran, että luulisin sellaiset erottavani. ja tiedän myös, kuinka arvokasta tuollainen on, jos sattuu löytämään..

välimatka ei mielestäni ole niin pitkä, kunhan sitä ei joudu kävelemään.

Lue lisää

Hän pitää helpompana kertarysäystä, vaikka pahaa tekeekin. Viestittely voi tuntua löysässä hirressä roikkumiselta ellei yhteistä tulevaisuutta ole näkyvissä.

Ikävää silti, enkä itse pystyisi tuollaiseen. Jos/kun tunteet olivat/ovat aidot, ennen pitkää jotain kuuluu. Ellei kuukausiin kuulu, hän on päässyt sinusta yli tai tunteet eivät sittenkään olleet niin syvät.

Olen pahoillani puolestasi ja uskon ettei hänelläkään helppoa ole.

-mies- kirjoitti:

Hän pitää helpompana kertarysäystä, vaikka pahaa tekeekin. Viestittely voi tuntua löysässä hirressä roikkumiselta ellei yhteistä tulevaisuutta ole näkyvissä.

Ikävää silti, enkä itse pystyisi tuollaiseen. Jos/kun tunteet olivat/ovat aidot, ennen pitkää jotain kuuluu. Ellei kuukausiin kuulu, hän on päässyt sinusta yli tai tunteet eivät sittenkään olleet niin syvät.

Olen pahoillani puolestasi ja uskon ettei hänelläkään helppoa ole.

Lue lisää

Riippuen mistä hän on, taustalla voi olla kulttuurierojuttujakin.

-mies- kirjoitti:

Hän pitää helpompana kertarysäystä, vaikka pahaa tekeekin. Viestittely voi tuntua löysässä hirressä roikkumiselta ellei yhteistä tulevaisuutta ole näkyvissä.

Ikävää silti, enkä itse pystyisi tuollaiseen. Jos/kun tunteet olivat/ovat aidot, ennen pitkää jotain kuuluu. Ellei kuukausiin kuulu, hän on päässyt sinusta yli tai tunteet eivät sittenkään olleet niin syvät.

Olen pahoillani puolestasi ja uskon ettei hänelläkään helppoa ole.

Lue lisää

juuri siksi olenkin niin ihmeissäni, että hänelle tuntui minun hyvinvointini olevan useimmiten ensisijaista. kaikin tavoin. "en tiskaa siksi, että olisin hulluna siihen hommaan, teen sen siksi, ettei sinun tarvitse". vaikuttaa niin epäluonteenomaiselta hänelle tuo nykyinen käytös..
ja tuntuu tosi pahalta. ei meidän tarvinnut juurikaan edes riidellä. pari kertaa suutahdin, ja ylpeyden kuohahduksen jälkeen toiselle tuli lähes paniikki.

oli jo ennen tänne lomalle tuloaan saanut neuvon, ettei hänen pitäisi tulla tänne enää ollenkaan, että asia, ero siis, muuttuu vain pahemmaksi. oli jo huolissaan omasta ikävästään, lisättynä opiskelustressiin. pitää kai minua jotenkin vahvempana ihmisenä. mutta eikö se niin pidä ollakin, välillä toinen vetää toista eteenpäin ja välillä vaihdetaan.

olen huolissani hänestä, ja haluaisin antaa uskoa ja toivoa, lohduttaa, mutta tällä hiljaisuudella se on mahdotonta.

mutta uskon edelleen, että tunteet olivat/ovat aidot, en usko, että kukaan voisi teeskennellä sillä tavoin viikkoja, kuukausia 24/7, ja miksi edes tekisi niin.
kaikki oli kuulemma parasta ikinä, oli kyse sitten käytännön- tai tunnepuolen asioista.

keskieuroopasta, hiukkasputkien maasta on kotoisin, ja vaikka joitain kulttuurillisia eroavaisuuksiakin tietty on, en usko että niin suuria..

en vaan millään kykene ymmärtämään tuota logiikkaa.. ajatteliko ehkä, että löydän jonkun toisen? sanoi joskus, että meitä tuskin edes erottaisi se, että hairahtuisin hetkellisesti toisen miehen mukaan. koska mitä meillä on, on arvokkaampaa. ja olen samaa mieltä..

2360km.. kirjoitti:

juuri siksi olenkin niin ihmeissäni, että hänelle tuntui minun hyvinvointini olevan useimmiten ensisijaista. kaikin tavoin. "en tiskaa siksi, että olisin hulluna siihen hommaan, teen sen siksi, ettei sinun tarvitse". vaikuttaa niin epäluonteenomaiselta hänelle tuo nykyinen käytös..
ja tuntuu tosi pahalta. ei meidän tarvinnut juurikaan edes riidellä. pari kertaa suutahdin, ja ylpeyden kuohahduksen jälkeen toiselle tuli lähes paniikki.

oli jo ennen tänne lomalle tuloaan saanut neuvon, ettei hänen pitäisi tulla tänne enää ollenkaan, että asia, ero siis, muuttuu vain pahemmaksi. oli jo huolissaan omasta ikävästään, lisättynä opiskelustressiin. pitää kai minua jotenkin vahvempana ihmisenä. mutta eikö se niin pidä ollakin, välillä toinen vetää toista eteenpäin ja välillä vaihdetaan.

olen huolissani hänestä, ja haluaisin antaa uskoa ja toivoa, lohduttaa, mutta tällä hiljaisuudella se on mahdotonta.

mutta uskon edelleen, että tunteet olivat/ovat aidot, en usko, että kukaan voisi teeskennellä sillä tavoin viikkoja, kuukausia 24/7, ja miksi edes tekisi niin.
kaikki oli kuulemma parasta ikinä, oli kyse sitten käytännön- tai tunnepuolen asioista.

keskieuroopasta, hiukkasputkien maasta on kotoisin, ja vaikka joitain kulttuurillisia eroavaisuuksiakin tietty on, en usko että niin suuria..

en vaan millään kykene ymmärtämään tuota logiikkaa.. ajatteliko ehkä, että löydän jonkun toisen? sanoi joskus, että meitä tuskin edes erottaisi se, että hairahtuisin hetkellisesti toisen miehen mukaan. koska mitä meillä on, on arvokkaampaa. ja olen samaa mieltä..

Lue lisää

Itse kuitenkin rikot vielä hiljaisuuden ja syyllistämättä ja moittimatta vain yhdellä rivillä kerrot mitä tunnet ja toteat ettei sinusta sen tarvisi olla ohi? Ilman kyselyjä, että miksi tai muuta sellaista. Nytkin ja sellaisen viestin jälkeen hän ainakin ajan kanssa voisi kypsyä vastaamaan, jos kerran rakastaa.

-mies- kirjoitti:

Itse kuitenkin rikot vielä hiljaisuuden ja syyllistämättä ja moittimatta vain yhdellä rivillä kerrot mitä tunnet ja toteat ettei sinusta sen tarvisi olla ohi? Ilman kyselyjä, että miksi tai muuta sellaista. Nytkin ja sellaisen viestin jälkeen hän ainakin ajan kanssa voisi kypsyä vastaamaan, jos kerran rakastaa.

Lue lisää

jotain olin ajatellutkin, varmaan mun kyselyt ja ihmettelyt on valuneet jo korvista ulos siellä suunnalla. ja varmaan olen syyllistänytkin, tahtomattani. mutta väkisinkin tuli itku. ja usein.
nyt olen ollut vuorostani hiljaa, kohta viikon, ja jotain tuollaista ajattelin laittaa hyvin lyhyesti ja yksinkertaisesti.
että on tervetullut koska vaan, ja jne. ei kukaan hänen paikkaansa vie.

2360km.. kirjoitti:

jotain olin ajatellutkin, varmaan mun kyselyt ja ihmettelyt on valuneet jo korvista ulos siellä suunnalla. ja varmaan olen syyllistänytkin, tahtomattani. mutta väkisinkin tuli itku. ja usein.
nyt olen ollut vuorostani hiljaa, kohta viikon, ja jotain tuollaista ajattelin laittaa hyvin lyhyesti ja yksinkertaisesti.
että on tervetullut koska vaan, ja jne. ei kukaan hänen paikkaansa vie.

Lue lisää

Jotenkin ajattelen, että tuollaisessa tilanteessa monet sanat ja selitykset olisivat vain haitaksi. Yksinkertaisesti vain, että ei ole eikä tule ketään muuta kuin sinä (hän). Jos ei vielä viikon jälkeen mutta kohta.

En tosiaan ihmettelisi, vaikka hän tykönään miettisi samoja asioita. Näkee muurin välissä kun ette voi olla yhdessä eikä näe miten siitä selviää. Ja ajattelee, että vaikka sattuu on parempi olla ollenkaan olematta kuin jotenkin osittain etänä. Jos on läheisyydestä pitävä mies, on etäsuhde suurta tuskaa... Rakasta, kärsi ja unhoita voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta. Luottaa ajan auttavan.

Silti, vastoin tunteitaan toimiminen on tosi pitkä tie, toipua.

-mies- kirjoitti:

Jotenkin ajattelen, että tuollaisessa tilanteessa monet sanat ja selitykset olisivat vain haitaksi. Yksinkertaisesti vain, että ei ole eikä tule ketään muuta kuin sinä (hän). Jos ei vielä viikon jälkeen mutta kohta.

En tosiaan ihmettelisi, vaikka hän tykönään miettisi samoja asioita. Näkee muurin välissä kun ette voi olla yhdessä eikä näe miten siitä selviää. Ja ajattelee, että vaikka sattuu on parempi olla ollenkaan olematta kuin jotenkin osittain etänä. Jos on läheisyydestä pitävä mies, on etäsuhde suurta tuskaa... Rakasta, kärsi ja unhoita voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta. Luottaa ajan auttavan.

Silti, vastoin tunteitaan toimiminen on tosi pitkä tie, toipua.

Lue lisää

..oli hänelle erittäin tärkeää. sanoi jopa, ettei tarvitse "etäisyyttä" tai "omaa aikaa", ei ymmärrä, mihin sellaista yleensä tarvitaan. eikä ollut ongelma, jos istuskelin sylissä hypistelemässä kuin pieni apina. päinvastoin. niin sitten melkein oltiinkin 24/7..

kiitos kun olet jaksanut kirjoitella, miehen näkökulmasta, mulla ei juurikaan sellaisia miespuolisia ystäviä ole, jotka pystyisivät objektiivisesti tuollaisista puhumaan.

koitan laittaa jäitä hattuun. tänään vaan on ensimmäisestä yhteydenotostamme 6kk. olisin toivonut tämän päivän olevan toisenlainen kuin nyt.. :(

2360km.. kirjoitti:

..oli hänelle erittäin tärkeää. sanoi jopa, ettei tarvitse "etäisyyttä" tai "omaa aikaa", ei ymmärrä, mihin sellaista yleensä tarvitaan. eikä ollut ongelma, jos istuskelin sylissä hypistelemässä kuin pieni apina. päinvastoin. niin sitten melkein oltiinkin 24/7..

kiitos kun olet jaksanut kirjoitella, miehen näkökulmasta, mulla ei juurikaan sellaisia miespuolisia ystäviä ole, jotka pystyisivät objektiivisesti tuollaisista puhumaan.

koitan laittaa jäitä hattuun. tänään vaan on ensimmäisestä yhteydenotostamme 6kk. olisin toivonut tämän päivän olevan toisenlainen kuin nyt.. :(

Lue lisää

Objektiivisuudesta, mutta olen ollut sillä tavalla samanlaisessa tilanteessa, että rakkauden tiellä on ollut esteitä... Kun on kova kaipuu mm. läheisyyteen, on vaikea hyväksyä sen puutetta mistään syystä ja jos tulee vähän toivoton fiilis ettei tämä voi onnistua, voi reaktio olla kerrasta poikki vaikka sattuu pirusti.

Koitahan jaksella, vaikka ei ole helppoa. Ei kuitenkaan voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja vähimmilläänkin aika tulee helpottamaan oloa.

-mies- kirjoitti:

Objektiivisuudesta, mutta olen ollut sillä tavalla samanlaisessa tilanteessa, että rakkauden tiellä on ollut esteitä... Kun on kova kaipuu mm. läheisyyteen, on vaikea hyväksyä sen puutetta mistään syystä ja jos tulee vähän toivoton fiilis ettei tämä voi onnistua, voi reaktio olla kerrasta poikki vaikka sattuu pirusti.

Koitahan jaksella, vaikka ei ole helppoa. Ei kuitenkaan voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja vähimmilläänkin aika tulee helpottamaan oloa.

Lue lisää

..käy niin, että ihmiset jotka neuvovat rakkaudessa, eivät ole sitä koskaan itse kokeneet (heidän mielestään esim. rakastuminen ja ihastuminen ovat sama asia, vain eri nimillä..), joten pieni subjektiivisuus saattaa olla tässä tilanteessa eduksi ;)

törmäsin tänään naapuriini, joka oli kovin sitä mieltä, että kun olittekin niin upea pari ja sovitte niin hyvin yhteen.. jne. jne. toisaalta kiva kuulla, etten ole kuvitellut kaikkea, toisaalta raastavaa. ja "kyllä se sieltä voi hyvinkin vielä takaisin tulla".
haluaisin itsekin toivoa niin, mutta en tiedä kannattaako ihan hegitystä pidätellä odottaessani. "nuorta Wertheriäni".

2360km.. kirjoitti:

..käy niin, että ihmiset jotka neuvovat rakkaudessa, eivät ole sitä koskaan itse kokeneet (heidän mielestään esim. rakastuminen ja ihastuminen ovat sama asia, vain eri nimillä..), joten pieni subjektiivisuus saattaa olla tässä tilanteessa eduksi ;)

törmäsin tänään naapuriini, joka oli kovin sitä mieltä, että kun olittekin niin upea pari ja sovitte niin hyvin yhteen.. jne. jne. toisaalta kiva kuulla, etten ole kuvitellut kaikkea, toisaalta raastavaa. ja "kyllä se sieltä voi hyvinkin vielä takaisin tulla".
haluaisin itsekin toivoa niin, mutta en tiedä kannattaako ihan hegitystä pidätellä odottaessani. "nuorta Wertheriäni".

Lue lisää

Mutta pidä aika varmana, että tunteiden määrä tai aitous ei ole se ongelma... Mikä lohtu se tuokin on, en tiedä...

Subjektiivinen been there-kommenttini sinulle :) Ja erikoisia kiemuroita voi tapahtua, kun tunteiden maailmassa liikutaan. Turhaa toivoa en halua lietsoa, mutta kaikki on tosiaan mahdollista. Kun kuluu viikko, toinen, kolmas, neljäs... Prosessit kulkevat hänen päässään yhtä lailla kuin sinunkin päässäsi. Suunta vain on valitettavasti arvoitus. Toisen pään sisäisen suunnan selvittämiseen sopivaa hiukkaskiihdytintä ei taida olla vielä keksitty ;)

-mies- kirjoitti:

Mutta pidä aika varmana, että tunteiden määrä tai aitous ei ole se ongelma... Mikä lohtu se tuokin on, en tiedä...

Subjektiivinen been there-kommenttini sinulle :) Ja erikoisia kiemuroita voi tapahtua, kun tunteiden maailmassa liikutaan. Turhaa toivoa en halua lietsoa, mutta kaikki on tosiaan mahdollista. Kun kuluu viikko, toinen, kolmas, neljäs... Prosessit kulkevat hänen päässään yhtä lailla kuin sinunkin päässäsi. Suunta vain on valitettavasti arvoitus. Toisen pään sisäisen suunnan selvittämiseen sopivaa hiukkaskiihdytintä ei taida olla vielä keksitty ;)

Lue lisää

..muu, ei syöminen, nukkuminen, työ, laastarisuhteet vähiten..
vähän kuin joku olisi sammuttanut valot maailmastani.
ja tuntee elävänsä painajaista, toivoo ja odottaa, että heräisi.

tiedän että aika auttaa noihin.

mutta edes aika ei auta siihen harmitukseen, jos menettää jotain ainutlaatuista.

ja (mielestäni) turhan takia.

2360km.. kirjoitti:

..muu, ei syöminen, nukkuminen, työ, laastarisuhteet vähiten..
vähän kuin joku olisi sammuttanut valot maailmastani.
ja tuntee elävänsä painajaista, toivoo ja odottaa, että heräisi.

tiedän että aika auttaa noihin.

mutta edes aika ei auta siihen harmitukseen, jos menettää jotain ainutlaatuista.

ja (mielestäni) turhan takia.

Lue lisää

Tiedän tasan tuon tunteen. Kyyneleet voi tulla yhtäkkiä silmiin missä vaan jos tulee jotain "sopivaa" mieleen. Mutta, aika tosiaan auttaa väistämättä. Ainutlaatuisuus liittyy tunteisiin ja kyllä sekin helpottaa. Ja tulevaisuus ei kuitenkaan ole selvillä. Ihmeellisiä juttuja voi tapahtua ja kaiken tarkoitus voikin myöhemmin selvitä, vaikka nyt tuntuu vain käsittämättömältä ja pahalta ja turhalta.

Olisi mukava voida lohduttaa, mutta tuo tilanne on niin yksityinen ja yksinäinen ettei toista vastaavaa ole. Itse tein niin, että puuhailin mahdollisimman paljon kaikkea. Moni lykkääntynyt asia sai kyytiä kaipuun aiheuttamassa puuskassa :)

-mies- kirjoitti:

Tiedän tasan tuon tunteen. Kyyneleet voi tulla yhtäkkiä silmiin missä vaan jos tulee jotain "sopivaa" mieleen. Mutta, aika tosiaan auttaa väistämättä. Ainutlaatuisuus liittyy tunteisiin ja kyllä sekin helpottaa. Ja tulevaisuus ei kuitenkaan ole selvillä. Ihmeellisiä juttuja voi tapahtua ja kaiken tarkoitus voikin myöhemmin selvitä, vaikka nyt tuntuu vain käsittämättömältä ja pahalta ja turhalta.

Olisi mukava voida lohduttaa, mutta tuo tilanne on niin yksityinen ja yksinäinen ettei toista vastaavaa ole. Itse tein niin, että puuhailin mahdollisimman paljon kaikkea. Moni lykkääntynyt asia sai kyytiä kaipuun aiheuttamassa puuskassa :)

Lue lisää

lähtee pulppuamaan kesken pyöräilyn, tai tomaattien valkkaamisen kaupassa. puhumattakaan busseista, pankeista, kansanjuhlista.. varsinkin kun tapaa jonkun itselleen läheisen ihmisen. mutta en jaksa nolostella nyt sellaisia asioita.

on nyt n puolitoista viikkoa aikaa siitä, kun sain humalassa laitetun tekstarin "it´s over!". hetki sen jälkeen sanoi, ettei ole ollenkaan varma asiasta. eikä edelleenkään mitään.. minusta julmaa tuollainen..
olemme tuolla eräässä nettiyhteisössä vieläkin virallisesti pari. ei ole sitä toistaiseksi poistanut, en tiedä onko ylpeydestä vai mistä kyse, enkä ole minäkään.

aina oon ollut kova puuhastelemaan kaikkea, mutta vähän aikaa ollut sellainen olo, kuin salama olisi tömäyttänyt, kuin koomassa.
eräässä kirjassa, samoin toisessa elokuvassa, mies lähtee hakemaan vaimoaan helvetistä. tekisin varmasti samoin.


sitä syvempää lohtua ja toivoa ei voi antaa kuin yksi ihminen. ja sen varaan ei voi laskea.
mutta pelkästään se, että olet minulle kirjoittanut, myötäelänyt, on auttanut, ollut lohtu.

2360km.. kirjoitti:

lähtee pulppuamaan kesken pyöräilyn, tai tomaattien valkkaamisen kaupassa. puhumattakaan busseista, pankeista, kansanjuhlista.. varsinkin kun tapaa jonkun itselleen läheisen ihmisen. mutta en jaksa nolostella nyt sellaisia asioita.

on nyt n puolitoista viikkoa aikaa siitä, kun sain humalassa laitetun tekstarin "it´s over!". hetki sen jälkeen sanoi, ettei ole ollenkaan varma asiasta. eikä edelleenkään mitään.. minusta julmaa tuollainen..
olemme tuolla eräässä nettiyhteisössä vieläkin virallisesti pari. ei ole sitä toistaiseksi poistanut, en tiedä onko ylpeydestä vai mistä kyse, enkä ole minäkään.

aina oon ollut kova puuhastelemaan kaikkea, mutta vähän aikaa ollut sellainen olo, kuin salama olisi tömäyttänyt, kuin koomassa.
eräässä kirjassa, samoin toisessa elokuvassa, mies lähtee hakemaan vaimoaan helvetistä. tekisin varmasti samoin.


sitä syvempää lohtua ja toivoa ei voi antaa kuin yksi ihminen. ja sen varaan ei voi laskea.
mutta pelkästään se, että olet minulle kirjoittanut, myötäelänyt, on auttanut, ollut lohtu.

Lue lisää

Mistä se johtuu, mutta tarinasi aiheutti minussa tosiaan vahvan myötäelämisen tunteen. Se on niin lähellä sitä, mitä olen itse kokenut. Vähän outoa kun olemme täysin ventovieraita toisillemme, mutta kokemus on jotenkin yhteinen, ilmeisesti. Jotain, mitä on itse kokenut niin symppaa samassa tilanteessa olevaa ja sitä eivät ne voi käsittää, jotka eivät ole sellaisessa tilanteessa olleet.

Tuosta miehestä jotenkin paistaa epävarmuus mitä pitäisi tehdä, tuon viimeisenkin kertomasi perusteella. Olikohan suhde sinuun hänen ensimmäinen vakava suhteensa? Olitteko niin tiiviisti, että hän saattoi sitä pelästyä, että happi loppuu tunteista huolimatta...? Painii ehkä Jaakobin kanssa, muina ottelijoina tunteet ja realismi. Viimeksi mainittu ei kertoile kivoja juttuja hänelle mm. sen takia että olette pakotettuja etäsuhteeseen.

Luulen vahvasti ettei hän ole tahallaan julma sinulle, vaan hänellä on täysi työ itsensä kanssa.

-mies- kirjoitti:

Mistä se johtuu, mutta tarinasi aiheutti minussa tosiaan vahvan myötäelämisen tunteen. Se on niin lähellä sitä, mitä olen itse kokenut. Vähän outoa kun olemme täysin ventovieraita toisillemme, mutta kokemus on jotenkin yhteinen, ilmeisesti. Jotain, mitä on itse kokenut niin symppaa samassa tilanteessa olevaa ja sitä eivät ne voi käsittää, jotka eivät ole sellaisessa tilanteessa olleet.

Tuosta miehestä jotenkin paistaa epävarmuus mitä pitäisi tehdä, tuon viimeisenkin kertomasi perusteella. Olikohan suhde sinuun hänen ensimmäinen vakava suhteensa? Olitteko niin tiiviisti, että hän saattoi sitä pelästyä, että happi loppuu tunteista huolimatta...? Painii ehkä Jaakobin kanssa, muina ottelijoina tunteet ja realismi. Viimeksi mainittu ei kertoile kivoja juttuja hänelle mm. sen takia että olette pakotettuja etäsuhteeseen.

Luulen vahvasti ettei hän ole tahallaan julma sinulle, vaan hänellä on täysi työ itsensä kanssa.

Lue lisää

..taidan olla hänen ensimmäinen todella vakava suhteensa.. niin että tunteet ovat vastavuoroisia, todellisia ja jne. muita lyhyempiä juttuja on tietenkin hänelläkin ollut (loppuneet siihen, ettei hänellä ollut tunteita), yksi aiempi rakastuminen monia vuosia sitten.
johtuisiko sitten siitä.. mutta mikä on oikea määrä suhteita ennen sitä oikeaa?
hän oli se, joka haaveili yhteisestä tulevaisuudesta, perheestä jne. tai ainakin sanoi ne ääneen..

en toivottavasti ole niin hallitseva ja ripustautuva, että toiselta happi loppuu (sekin tietysti riippuu vastapuolesta kuinka ne asiat kokee). mm. suostuttelin häntä silloin tällöin lähtemään aivan itsekseen, baariin tms.

mielestäni 4 kuukautta kestää kyllä. jos sen jälkeen olisi pitänyt vielä odottaa 5 kuukautta, niin ok, olisihan jossain vaiheessa voinut (minäkin) tehdä lyhyempiäkin vierailuja. en tiedä onko opiskelu tällä hetkellä se suurin stressi.. on kertonut, että jos ei seuraavasta tentistä pääse läpi (on yrittänyt jo kaksi kertaa..), ovat 5v opiskelut olleet turhia.. ja ymmärrän sen stressin..
hän ei ole käynyt myöskään kertaakaan nettiyhteisössä; aivan kuin ihminen olisi kadonnut maailman kartalta.
paitsi että kuustakin saa yhteyden..

eikä varmasti olekaan tarkoituksellisesti julma, mutta siltä se tuntuu. miksi jättää joku tärkeä ihminen - jopa rakas?- kiikkumaan siihen löysään hirteen, tukehtumaan pikkuhiljaa? kun ei yhtään tiedä, mitä pitäisi tehdä, mihin suunnistaa.. kaikki meni aivan palasiksi..

kuten jo kerroin, laastarihommelit eivät innosta, mutta en voi aina vaan elätellä mahdollisesti turhia toiveitakaan. ikävää huomata myöhemmin, että hukannut vuosia, aivan turhaan.
tai odottaako toinen sitä, että minä teen päätöksen hänen puolestaan, ja jatkan elämääni eteenpäin ilman häntä?

sanoit, että tarinani on hyvin lähellä omaasi, haluatko valottaa asiaa?

2360km.. kirjoitti:

..taidan olla hänen ensimmäinen todella vakava suhteensa.. niin että tunteet ovat vastavuoroisia, todellisia ja jne. muita lyhyempiä juttuja on tietenkin hänelläkin ollut (loppuneet siihen, ettei hänellä ollut tunteita), yksi aiempi rakastuminen monia vuosia sitten.
johtuisiko sitten siitä.. mutta mikä on oikea määrä suhteita ennen sitä oikeaa?
hän oli se, joka haaveili yhteisestä tulevaisuudesta, perheestä jne. tai ainakin sanoi ne ääneen..

en toivottavasti ole niin hallitseva ja ripustautuva, että toiselta happi loppuu (sekin tietysti riippuu vastapuolesta kuinka ne asiat kokee). mm. suostuttelin häntä silloin tällöin lähtemään aivan itsekseen, baariin tms.

mielestäni 4 kuukautta kestää kyllä. jos sen jälkeen olisi pitänyt vielä odottaa 5 kuukautta, niin ok, olisihan jossain vaiheessa voinut (minäkin) tehdä lyhyempiäkin vierailuja. en tiedä onko opiskelu tällä hetkellä se suurin stressi.. on kertonut, että jos ei seuraavasta tentistä pääse läpi (on yrittänyt jo kaksi kertaa..), ovat 5v opiskelut olleet turhia.. ja ymmärrän sen stressin..
hän ei ole käynyt myöskään kertaakaan nettiyhteisössä; aivan kuin ihminen olisi kadonnut maailman kartalta.
paitsi että kuustakin saa yhteyden..

eikä varmasti olekaan tarkoituksellisesti julma, mutta siltä se tuntuu. miksi jättää joku tärkeä ihminen - jopa rakas?- kiikkumaan siihen löysään hirteen, tukehtumaan pikkuhiljaa? kun ei yhtään tiedä, mitä pitäisi tehdä, mihin suunnistaa.. kaikki meni aivan palasiksi..

kuten jo kerroin, laastarihommelit eivät innosta, mutta en voi aina vaan elätellä mahdollisesti turhia toiveitakaan. ikävää huomata myöhemmin, että hukannut vuosia, aivan turhaan.
tai odottaako toinen sitä, että minä teen päätöksen hänen puolestaan, ja jatkan elämääni eteenpäin ilman häntä?

sanoit, että tarinani on hyvin lähellä omaasi, haluatko valottaa asiaa?

Lue lisää

Ei aikaisempien suhteiden määrä mitään todista. Ajattelin vain, että jos kokee jotain ennen kokematonta, "pelottavan" suuria tunteita, ei sitä tiedä miten reagoi. Siis kun ei voi vain seukkailla ja sitten muuttaa vaikka yhteen, jos siltä tuntuu. Eräs työkaverini on ollut 40 vuotta vaimonsa kanssa, 15-vuotiaista, joten jokainen tarina on omansa.

Opiskelustressi, yhdessä olon esteet, tunnekuohut... Monta asiaa yhtä aikaa. Yhä vahvemmin epäilen, että hänen kamelinsa selkä katkesi ja tarvitsee aikalisän saadakseen itsensä johonkin järjestykseen. Kun muut naiset tai tunteiden puute eivät ole todennäköisiä vaihtehtoja. Aikalisän pituus on "jotain" viiva ikuisesti, valitettavasti tämä on asioita joita on mahdoton sanoa. Hän palaa, jos rakkaus on aitoa sillä se pakottaa hänet tekemään niin. Ellei rakkaus ole "tarpeeksi" aitoa, on sinullekin parempi näin, vaikka nyt sattuu. Tai enhän minä nyt tietenkään tiedä, mutta jotain tollaista arvailen. Ellei hänestä kuulu, laita jonkun ajan kuluttua joku pieni viesti? Ei heti, koska kaikki jutut jäytävät häntä nyt samalla tavalla kuin sinuakin.

Oma tarinani on sillä tavalla samanlainen, että puolin ja toisin ei tunteista ollut pulaa, mutta muita esteitä oli. Edelliset pitkäaikaiset suhteet olivat päättyneet liian äskettäin, niin kai voi nyt sanoa ja henkisesti ei oltu valmiita oikein kumpikaan uuteen, jossa tunteita oli enemmän kuin laki sallii vuosien tunnetyhjyyden jälkeen. Sen tapaista... Välit eivät ole poikki, mutta on pakko antaa kaiken hautua nyt rauhassa. Raskasta mutta varmasti välttämätöntä enkä tiedä oikein mitä enää toivonkaan, tunteistani huolimatta. Tästä keksin, että samaa on sinun sulhosi kanssa :)

ap. kirjoitti:

Voisinko nyt olettaa, että mies rakasti minua enemmän kun sanoi että häntä pelotti alkaa suhteeseen kanssani. Ja oli aloittanut kuitenkin suhteeseen ns. tutun ja turvallisen kanssa?

Lue lisää

tyyppi olet ja aivan oikein pani pakin päälle. Rakkaudesta siinä ei ollut kysymys vaan itsesuojeluvaistosta.

-mies- kirjoitti:

Ei aikaisempien suhteiden määrä mitään todista. Ajattelin vain, että jos kokee jotain ennen kokematonta, "pelottavan" suuria tunteita, ei sitä tiedä miten reagoi. Siis kun ei voi vain seukkailla ja sitten muuttaa vaikka yhteen, jos siltä tuntuu. Eräs työkaverini on ollut 40 vuotta vaimonsa kanssa, 15-vuotiaista, joten jokainen tarina on omansa.

Opiskelustressi, yhdessä olon esteet, tunnekuohut... Monta asiaa yhtä aikaa. Yhä vahvemmin epäilen, että hänen kamelinsa selkä katkesi ja tarvitsee aikalisän saadakseen itsensä johonkin järjestykseen. Kun muut naiset tai tunteiden puute eivät ole todennäköisiä vaihtehtoja. Aikalisän pituus on "jotain" viiva ikuisesti, valitettavasti tämä on asioita joita on mahdoton sanoa. Hän palaa, jos rakkaus on aitoa sillä se pakottaa hänet tekemään niin. Ellei rakkaus ole "tarpeeksi" aitoa, on sinullekin parempi näin, vaikka nyt sattuu. Tai enhän minä nyt tietenkään tiedä, mutta jotain tollaista arvailen. Ellei hänestä kuulu, laita jonkun ajan kuluttua joku pieni viesti? Ei heti, koska kaikki jutut jäytävät häntä nyt samalla tavalla kuin sinuakin.

Oma tarinani on sillä tavalla samanlainen, että puolin ja toisin ei tunteista ollut pulaa, mutta muita esteitä oli. Edelliset pitkäaikaiset suhteet olivat päättyneet liian äskettäin, niin kai voi nyt sanoa ja henkisesti ei oltu valmiita oikein kumpikaan uuteen, jossa tunteita oli enemmän kuin laki sallii vuosien tunnetyhjyyden jälkeen. Sen tapaista... Välit eivät ole poikki, mutta on pakko antaa kaiken hautua nyt rauhassa. Raskasta mutta varmasti välttämätöntä enkä tiedä oikein mitä enää toivonkaan, tunteistani huolimatta. Tästä keksin, että samaa on sinun sulhosi kanssa :)

Lue lisää

näin juuri tähdenlennon, hirmuista vauhtia pyyhälsi pikkukarhun ohitse.. :)

eräs läheiseni meni naimisiin toisen seurustelukumppaninsa kanssa. ovat n 15v nyt olleet. ja muutamia kaukosuhteita tiedän (esim. suomi-uusi seelanti), jotka ovat päättyneet onnellisesti..

pelottavan suuret tunteet.. tai ehkäpä hän ei usko minun tunteisiini? en ollut ajatellut asiaa aiemmin noin, mutta voi tietty olla.. on sanonut, että haluaisi asua kanssani, mutta asioissa tietysti aina monia puolia. hän huolissaan siitä, ettei ole toimeentuloa täällä, jos tänne muuttaa jne.
tottakai pidän siitä, että toinen koittaa olla vastuullinen, ja miettiä ja rakentaa elämäänsä järkevästi. tässä muuten on kulttuuriero; heillä mies todellakin elättää perheensä, vaimot tekevät mitä tykkäävät, jos tykkäävät. omasta mielestäni liikaa kasataan miesten harteille, ei hyvä.
mutta turha on mennä niin pitkälle asioiden edelle..

en minäkään usko, että toiset naiset, tai tunteiden puute kyseessä, ja aikalisä ihan ok, mutta voisi edes sen verran kertoa.. vai pelkääkö, että saattavat sillat palaa ja kylät siinä sivussa? (itseasiassa pohjalainen puoli minussa saattaisi sen tehdäkin, on sen asian kanssa pari kertaa ollut vastatusten.) näin aikuisena ihmisenä olen sellaisia taipumuksia oppinut kokemuksen ja kompastelun kautta hillitsemään, miettimään mikä on tärkeää loppupeleissä, ettei tule ylpeyden, hetkellisyyden tms. vuoksi heitettyä pois jotain arvokasta. jotain, mitä ei mikään raha voisi korvata.

hyvä että teillä ei ole välit poikki, joskus tosiaan hyvä antaa asioiden hautua.. ja kuten sanoit, jos se on oikeaa ja todellista, sitä eivät edes vuodet kuluta.
senkin tiedän. asioiden kanssa oppii elämään. mutta suurimmat katumiset elämässäni ovat niitä asioita, joita en ole tehnyt, en ole uskaltanut. ja aika ajaa niistä ohi, mutta unohdus ei.

liian paljon tiedän tarinoita, joissa nuoruudenrakastetut tapaavat uudelleen, ihastuvat uudelleen.. .. ja toinen kuolee.. ikinä ei pitäisi odottaa aina vain huomista, saattaa käydä niinkin, että sitä ei tule.
aikaa on rajallisesti.

olen siis aika paljon samaa mieltä kuin Hans von Blumenstock #23 "life is like a full bottle. just drink it and.. .. and that´s it."
elämän lahjoja ei tulisi ylenkatsoa.
eikä myöskään monimutkaistaa asioita liikaa.

2360km.. kirjoitti:

näin juuri tähdenlennon, hirmuista vauhtia pyyhälsi pikkukarhun ohitse.. :)

eräs läheiseni meni naimisiin toisen seurustelukumppaninsa kanssa. ovat n 15v nyt olleet. ja muutamia kaukosuhteita tiedän (esim. suomi-uusi seelanti), jotka ovat päättyneet onnellisesti..

pelottavan suuret tunteet.. tai ehkäpä hän ei usko minun tunteisiini? en ollut ajatellut asiaa aiemmin noin, mutta voi tietty olla.. on sanonut, että haluaisi asua kanssani, mutta asioissa tietysti aina monia puolia. hän huolissaan siitä, ettei ole toimeentuloa täällä, jos tänne muuttaa jne.
tottakai pidän siitä, että toinen koittaa olla vastuullinen, ja miettiä ja rakentaa elämäänsä järkevästi. tässä muuten on kulttuuriero; heillä mies todellakin elättää perheensä, vaimot tekevät mitä tykkäävät, jos tykkäävät. omasta mielestäni liikaa kasataan miesten harteille, ei hyvä.
mutta turha on mennä niin pitkälle asioiden edelle..

en minäkään usko, että toiset naiset, tai tunteiden puute kyseessä, ja aikalisä ihan ok, mutta voisi edes sen verran kertoa.. vai pelkääkö, että saattavat sillat palaa ja kylät siinä sivussa? (itseasiassa pohjalainen puoli minussa saattaisi sen tehdäkin, on sen asian kanssa pari kertaa ollut vastatusten.) näin aikuisena ihmisenä olen sellaisia taipumuksia oppinut kokemuksen ja kompastelun kautta hillitsemään, miettimään mikä on tärkeää loppupeleissä, ettei tule ylpeyden, hetkellisyyden tms. vuoksi heitettyä pois jotain arvokasta. jotain, mitä ei mikään raha voisi korvata.

hyvä että teillä ei ole välit poikki, joskus tosiaan hyvä antaa asioiden hautua.. ja kuten sanoit, jos se on oikeaa ja todellista, sitä eivät edes vuodet kuluta.
senkin tiedän. asioiden kanssa oppii elämään. mutta suurimmat katumiset elämässäni ovat niitä asioita, joita en ole tehnyt, en ole uskaltanut. ja aika ajaa niistä ohi, mutta unohdus ei.

liian paljon tiedän tarinoita, joissa nuoruudenrakastetut tapaavat uudelleen, ihastuvat uudelleen.. .. ja toinen kuolee.. ikinä ei pitäisi odottaa aina vain huomista, saattaa käydä niinkin, että sitä ei tule.
aikaa on rajallisesti.

olen siis aika paljon samaa mieltä kuin Hans von Blumenstock #23 "life is like a full bottle. just drink it and.. .. and that´s it."
elämän lahjoja ei tulisi ylenkatsoa.
eikä myöskään monimutkaistaa asioita liikaa.

Lue lisää

Arvailla voi maailman tappiin miksi toinen ihminen sitä tai tätä. Totuutta ei saa selville varmaksi ellei se toinen suoraan kerro. Siitä vaan mulla on vahva käsitys, että mitä voimakkaammat tunteet, sitä epärationaalisempaa toiminta voi olla. Erilaisten pelkojen takia esimerkiksi. Olen tosiaan käynyt tuota samaa läpi kuin sinäkin, etsinyt selityksiä, lohtua, toivoa ja lopulta ei kuitenkaan ole muuta kuin niin, että suurelle rakkaustarinalle ei juuri sillä hetkellä ollut kuitenkaan tilaa. Syystä tai toisesta sinun kohdalla hän myös ajattelee ilmeisesti nyt niin.

Ei yhtään pahaa ajatusta, ei syyttelyä, ei petoksia, kaikki oli ja on kaunista. Mutta aika vain oli sillä hetkellä meille väärä. En nyt tässä julkisesti selosta sen tarkemmin, mutta noin sen voi tiivistää. Uskon, että tunteiden puutteen hänkin olisi aika helposti voinut sanoa teidän kesken, koska sitten ei tarvisi ajatella, että "jahtaisit" häntä mitenkään. En tarkoita että nytkään jahtaat, ethän tee niin, mutta siinä tapauksessa hän tosiaan tekisi selväksi ettei enää kiinnosta.

Täydellinen hiljaisuus huutaa oman kokemukseni mukaan sitä, että pää on pyörällä eikä tiedä edes mitä itse ajattelisi. Elämänfilosofiasi on viisas, ei pidä antaa itselle tilaisuutta katua mitään, mutta parisuhdeasioissa ei oma viisaus valitettavasti yksin riitä..

-mies- kirjoitti:

Arvailla voi maailman tappiin miksi toinen ihminen sitä tai tätä. Totuutta ei saa selville varmaksi ellei se toinen suoraan kerro. Siitä vaan mulla on vahva käsitys, että mitä voimakkaammat tunteet, sitä epärationaalisempaa toiminta voi olla. Erilaisten pelkojen takia esimerkiksi. Olen tosiaan käynyt tuota samaa läpi kuin sinäkin, etsinyt selityksiä, lohtua, toivoa ja lopulta ei kuitenkaan ole muuta kuin niin, että suurelle rakkaustarinalle ei juuri sillä hetkellä ollut kuitenkaan tilaa. Syystä tai toisesta sinun kohdalla hän myös ajattelee ilmeisesti nyt niin.

Ei yhtään pahaa ajatusta, ei syyttelyä, ei petoksia, kaikki oli ja on kaunista. Mutta aika vain oli sillä hetkellä meille väärä. En nyt tässä julkisesti selosta sen tarkemmin, mutta noin sen voi tiivistää. Uskon, että tunteiden puutteen hänkin olisi aika helposti voinut sanoa teidän kesken, koska sitten ei tarvisi ajatella, että "jahtaisit" häntä mitenkään. En tarkoita että nytkään jahtaat, ethän tee niin, mutta siinä tapauksessa hän tosiaan tekisi selväksi ettei enää kiinnosta.

Täydellinen hiljaisuus huutaa oman kokemukseni mukaan sitä, että pää on pyörällä eikä tiedä edes mitä itse ajattelisi. Elämänfilosofiasi on viisas, ei pidä antaa itselle tilaisuutta katua mitään, mutta parisuhdeasioissa ei oma viisaus valitettavasti yksin riitä..

Lue lisää

ihminen taantuu hiukan lapsen tasolle, kaikki pelot, mm menettämisen pelko, pukkaavat jostain syvältä esiin. jo pelkästään niiden tunteiden täysimittainen ja avoin kohtaaminen voi olla kova shokki.
jostain kirjasta joskus luin, että läheisen kuoleman, työpaikan menetyksen jne ohella suurimpia kriisin paikkoja ihmisen elämässä ovat myös (yllätys-yllätys) rakastuminen, avioliiton solmiminen jne.
itse olen -näin vähän vanhempana- kohdannut niin paljon huonoa ja pahaa, että niistä on vaan ehkä jotenkin oppinut selviytymään..
sekä arvostamaan sitä hyvää ja kaunista.

ihmisillä on erilainen tapa käsitellä, tai jättää käsittelemättä, tuskaansa.

näin eilen toisenkin tähdenlennon, upeimman ikinä.
jospa nekin ovat olentoja, jotka ovat hakemassa kadonnutta puoliskoaan, halki ajan ja avaruuden..

;)

2360km.. kirjoitti:

ihminen taantuu hiukan lapsen tasolle, kaikki pelot, mm menettämisen pelko, pukkaavat jostain syvältä esiin. jo pelkästään niiden tunteiden täysimittainen ja avoin kohtaaminen voi olla kova shokki.
jostain kirjasta joskus luin, että läheisen kuoleman, työpaikan menetyksen jne ohella suurimpia kriisin paikkoja ihmisen elämässä ovat myös (yllätys-yllätys) rakastuminen, avioliiton solmiminen jne.
itse olen -näin vähän vanhempana- kohdannut niin paljon huonoa ja pahaa, että niistä on vaan ehkä jotenkin oppinut selviytymään..
sekä arvostamaan sitä hyvää ja kaunista.

ihmisillä on erilainen tapa käsitellä, tai jättää käsittelemättä, tuskaansa.

näin eilen toisenkin tähdenlennon, upeimman ikinä.
jospa nekin ovat olentoja, jotka ovat hakemassa kadonnutta puoliskoaan, halki ajan ja avaruuden..

;)

Lue lisää

On taatusti ainakin astrologiaa parempi tulevaisuuden ennustaja. Jospa menen itsekin yöllä tutkimaan taivaankarttaa :) Löytyisikö sieltä viisautta tulevaisuuden suhteen. Niille varsinkin, joille rakkaus on (tähän asti...) ollut vain tähdenlento. Ja vanhetessaan viisastuu ellei ihan onneton tapaus ole. Olisi kätevää jos vain ne rakastuisivat toisiinsa jotka esteettä voivat myös sitä rakkauttaan harjoittaa. Paljolta säästyttäisiin eikä niin rajuja shokkeja esiintyisi ;) Koita nähdä seuraavasta tähdenlennosta jotain tähän liittyvää...

-mies- kirjoitti:

On taatusti ainakin astrologiaa parempi tulevaisuuden ennustaja. Jospa menen itsekin yöllä tutkimaan taivaankarttaa :) Löytyisikö sieltä viisautta tulevaisuuden suhteen. Niille varsinkin, joille rakkaus on (tähän asti...) ollut vain tähdenlento. Ja vanhetessaan viisastuu ellei ihan onneton tapaus ole. Olisi kätevää jos vain ne rakastuisivat toisiinsa jotka esteettä voivat myös sitä rakkauttaan harjoittaa. Paljolta säästyttäisiin eikä niin rajuja shokkeja esiintyisi ;) Koita nähdä seuraavasta tähdenlennosta jotain tähän liittyvää...

Lue lisää

nyt taas suututtaa..
ihminen on palannut takaisin nettiyhteisöön. ensin olin kovasti iloinen, tietty, että on ainakin hengissä vielä. mutta minut on siirretty "takasivulle". ei poistettu, mutta ei näy enää nimeäni etusivulla. miksi ei sitten poistanut kokonaan? pelkuruutta? "hienotunteisuutta"? pitää varalla? ja alkoi suututtamaan; monta viikkoa olen itkenyt silmät päästäni, nukkumatta, juurikaan syömättä, huolissani ja vaikka mitä. eikä toinen ilmeisesti ole omasta mielestään vieläkään minkäänlaista selitystä velkaa.
hänellä on kohta syntymäpäivä. olin suunnitellut lahjaksi pientä kivaa, josta tiedän hänen todella pitävän.. sitten mietin, että miksi ostaisin/hankkisin/tekisin hänelle yhtään mitään!?!? onko sen ansainnut? tuon henkisen väkivallan jälkeen. en tiedä ymmärtääkö itse asian, koska hänen ei ole ikinä tarvinnut olla huolissaan kenestäkään, mutta sitä se kuitenkin on.

ehkä tämä on sitä hetkellisyyttä, jolloin poltan ne sillat ja kylätkin. mutta kuinka kauan pitää toisen itkeä, odottaa, joustaa, ilman mitään selitystä?

vaikka tarinamme olikin kuin elokuvista.

yöllistä taivasta on hyvä ihmetellä silloin, kun omat ongelmat tuntuvat liian suurilta kantaa. kun näkee osan siitä äärettömyydestä, ei pelkastään tilasta, vaan myös ajasta, oma minä, mutta myös omat ongelmat saavat perspektiiviä, eivät ne niin suuria olekaan.

rakkaus repii ja raatelee

2360km.. kirjoitti:

nyt taas suututtaa..
ihminen on palannut takaisin nettiyhteisöön. ensin olin kovasti iloinen, tietty, että on ainakin hengissä vielä. mutta minut on siirretty "takasivulle". ei poistettu, mutta ei näy enää nimeäni etusivulla. miksi ei sitten poistanut kokonaan? pelkuruutta? "hienotunteisuutta"? pitää varalla? ja alkoi suututtamaan; monta viikkoa olen itkenyt silmät päästäni, nukkumatta, juurikaan syömättä, huolissani ja vaikka mitä. eikä toinen ilmeisesti ole omasta mielestään vieläkään minkäänlaista selitystä velkaa.
hänellä on kohta syntymäpäivä. olin suunnitellut lahjaksi pientä kivaa, josta tiedän hänen todella pitävän.. sitten mietin, että miksi ostaisin/hankkisin/tekisin hänelle yhtään mitään!?!? onko sen ansainnut? tuon henkisen väkivallan jälkeen. en tiedä ymmärtääkö itse asian, koska hänen ei ole ikinä tarvinnut olla huolissaan kenestäkään, mutta sitä se kuitenkin on.

ehkä tämä on sitä hetkellisyyttä, jolloin poltan ne sillat ja kylätkin. mutta kuinka kauan pitää toisen itkeä, odottaa, joustaa, ilman mitään selitystä?

vaikka tarinamme olikin kuin elokuvista.

yöllistä taivasta on hyvä ihmetellä silloin, kun omat ongelmat tuntuvat liian suurilta kantaa. kun näkee osan siitä äärettömyydestä, ei pelkastään tilasta, vaan myös ajasta, oma minä, mutta myös omat ongelmat saavat perspektiiviä, eivät ne niin suuria olekaan.

rakkaus repii ja raatelee

Lue lisää

aiheesta tehty runoja, lauluja, näytelmiä, maalauksia jne tuhansia vuosia.

tai ehkä kyseessä ovat rakkauden aiheuttamien kemiallisten aineiden vieroitusoireet. no, lopputulos on sama kuitenkin.

jos ihminen valitsisi aina sen "sopivan" kohteen, evoluutio olisi korkeintaan puolessa siitä missä nyt, ihmiskunta ehkä jopa sukupuuton partaalla. ja shakespeare työtön.

2360km.. kirjoitti:

nyt taas suututtaa..
ihminen on palannut takaisin nettiyhteisöön. ensin olin kovasti iloinen, tietty, että on ainakin hengissä vielä. mutta minut on siirretty "takasivulle". ei poistettu, mutta ei näy enää nimeäni etusivulla. miksi ei sitten poistanut kokonaan? pelkuruutta? "hienotunteisuutta"? pitää varalla? ja alkoi suututtamaan; monta viikkoa olen itkenyt silmät päästäni, nukkumatta, juurikaan syömättä, huolissani ja vaikka mitä. eikä toinen ilmeisesti ole omasta mielestään vieläkään minkäänlaista selitystä velkaa.
hänellä on kohta syntymäpäivä. olin suunnitellut lahjaksi pientä kivaa, josta tiedän hänen todella pitävän.. sitten mietin, että miksi ostaisin/hankkisin/tekisin hänelle yhtään mitään!?!? onko sen ansainnut? tuon henkisen väkivallan jälkeen. en tiedä ymmärtääkö itse asian, koska hänen ei ole ikinä tarvinnut olla huolissaan kenestäkään, mutta sitä se kuitenkin on.

ehkä tämä on sitä hetkellisyyttä, jolloin poltan ne sillat ja kylätkin. mutta kuinka kauan pitää toisen itkeä, odottaa, joustaa, ilman mitään selitystä?

vaikka tarinamme olikin kuin elokuvista.

yöllistä taivasta on hyvä ihmetellä silloin, kun omat ongelmat tuntuvat liian suurilta kantaa. kun näkee osan siitä äärettömyydestä, ei pelkastään tilasta, vaan myös ajasta, oma minä, mutta myös omat ongelmat saavat perspektiiviä, eivät ne niin suuria olekaan.

rakkaus repii ja raatelee

Lue lisää

Laitan virtuaalisesti kädet hartioillesi ja hiljaa lohdutan. Oli hetkiä jolloin olisin tarvinnut sellaista itse. Huoli, ikävä, kaipuu, suuttumus kun laukkaa kukin vuorollaan. Ja raastaa niin perkeleellisesti. Se helpottaa vielä, vaikka sinusta ei nyt tunnu siltä.

Suuttumus on väistämätöntä, koska ainoa jolla sen voisi välttää olisi hänen suora yhteydenottonsa. Kun sitä ei tule, ainakaan vielä, suututtaa kaikki mitä hän tekee, minkä voit nähdä. Varalla et ole, sitä en usko. Ellei hän ole ihan lapanen mieheksi, hän pystyisi sanomaan, että se on lopullisesti siinä. En osaa tulkita tuota nettiyhteisöjuttua, mutta vähän taas kuulostaa ettei hän osaa tietää varmaksi ollako vai eikö olla. Eikä tule ajatelleeksi ollenkaan miltä kaikki sinusta tuntuu. Ei varmaan jaksa tulla ajatelleeksi, jos/kun hän on luonteeltaan kuitenkin huomioon ottava ihminen?

Minä en syntymäpäivälahjaa nyt ostaisi... Ei ole hyvä idea, jos minulta kysyttäisiin tuossa tilanteessa. Hän voi tulkita sen ihan väärin. Säästä itsesi siltä, lahja ei ole nyt oleellinen ollenkaan. Sillat ja kylät voi polttaa mutta kadut sitä varmasti kun tunteita on niin paljon. Joten lykkää se huomiseen ja huomenna taas huomiseen. Pyromaniaan ehtii aina palata, kun on tasaisempi mielentila.

Selviydyt kyllä.

-mies- kirjoitti:

Laitan virtuaalisesti kädet hartioillesi ja hiljaa lohdutan. Oli hetkiä jolloin olisin tarvinnut sellaista itse. Huoli, ikävä, kaipuu, suuttumus kun laukkaa kukin vuorollaan. Ja raastaa niin perkeleellisesti. Se helpottaa vielä, vaikka sinusta ei nyt tunnu siltä.

Suuttumus on väistämätöntä, koska ainoa jolla sen voisi välttää olisi hänen suora yhteydenottonsa. Kun sitä ei tule, ainakaan vielä, suututtaa kaikki mitä hän tekee, minkä voit nähdä. Varalla et ole, sitä en usko. Ellei hän ole ihan lapanen mieheksi, hän pystyisi sanomaan, että se on lopullisesti siinä. En osaa tulkita tuota nettiyhteisöjuttua, mutta vähän taas kuulostaa ettei hän osaa tietää varmaksi ollako vai eikö olla. Eikä tule ajatelleeksi ollenkaan miltä kaikki sinusta tuntuu. Ei varmaan jaksa tulla ajatelleeksi, jos/kun hän on luonteeltaan kuitenkin huomioon ottava ihminen?

Minä en syntymäpäivälahjaa nyt ostaisi... Ei ole hyvä idea, jos minulta kysyttäisiin tuossa tilanteessa. Hän voi tulkita sen ihan väärin. Säästä itsesi siltä, lahja ei ole nyt oleellinen ollenkaan. Sillat ja kylät voi polttaa mutta kadut sitä varmasti kun tunteita on niin paljon. Joten lykkää se huomiseen ja huomenna taas huomiseen. Pyromaniaan ehtii aina palata, kun on tasaisempi mielentila.

Selviydyt kyllä.

Lue lisää

kiitos..

suru ja suuttumus kuulemma asuvat samassa paikassa. siksi ei kai aina tunnista, kumpi on äänessä.

2360km.. kirjoitti:

aiheesta tehty runoja, lauluja, näytelmiä, maalauksia jne tuhansia vuosia.

tai ehkä kyseessä ovat rakkauden aiheuttamien kemiallisten aineiden vieroitusoireet. no, lopputulos on sama kuitenkin.

jos ihminen valitsisi aina sen "sopivan" kohteen, evoluutio olisi korkeintaan puolessa siitä missä nyt, ihmiskunta ehkä jopa sukupuuton partaalla. ja shakespeare työtön.

Lue lisää

Varmoilla valinnoilla kaikki olisi niin tasaista että ihmiskunta olisi jo aikaa sitten tikahtunut tasapaksuuteensa. Ilman riskiä ei synny mitään suurta. Vaatii vain luonnetta todeta noin kun itse sattuu olemaan ryhmää, jossa rakkauden riskit todella realisoituvat. Joidenkin on oltava köyhiä, jotta toiset voivat olla rikkaita. Mutta se voi muuttua, ryysyistä rikkauteen ja sillä tavalla...

Evoluutio ja rakkaus liittyvätkin toisiinsa. Evoluutioteorian suurin ongelma on ns. puuttuva rengas. Kaikkea ei voida evoluutiolla selittää. Rakkaudessa voi löytää puuttuvan renkaansa, tai sitten ei kuitenkaan... Romeo ja Julia löysivät toisensa, mutta ei hyvin käynyt siinäkään.

-mies- kirjoitti:

Laitan virtuaalisesti kädet hartioillesi ja hiljaa lohdutan. Oli hetkiä jolloin olisin tarvinnut sellaista itse. Huoli, ikävä, kaipuu, suuttumus kun laukkaa kukin vuorollaan. Ja raastaa niin perkeleellisesti. Se helpottaa vielä, vaikka sinusta ei nyt tunnu siltä.

Suuttumus on väistämätöntä, koska ainoa jolla sen voisi välttää olisi hänen suora yhteydenottonsa. Kun sitä ei tule, ainakaan vielä, suututtaa kaikki mitä hän tekee, minkä voit nähdä. Varalla et ole, sitä en usko. Ellei hän ole ihan lapanen mieheksi, hän pystyisi sanomaan, että se on lopullisesti siinä. En osaa tulkita tuota nettiyhteisöjuttua, mutta vähän taas kuulostaa ettei hän osaa tietää varmaksi ollako vai eikö olla. Eikä tule ajatelleeksi ollenkaan miltä kaikki sinusta tuntuu. Ei varmaan jaksa tulla ajatelleeksi, jos/kun hän on luonteeltaan kuitenkin huomioon ottava ihminen?

Minä en syntymäpäivälahjaa nyt ostaisi... Ei ole hyvä idea, jos minulta kysyttäisiin tuossa tilanteessa. Hän voi tulkita sen ihan väärin. Säästä itsesi siltä, lahja ei ole nyt oleellinen ollenkaan. Sillat ja kylät voi polttaa mutta kadut sitä varmasti kun tunteita on niin paljon. Joten lykkää se huomiseen ja huomenna taas huomiseen. Pyromaniaan ehtii aina palata, kun on tasaisempi mielentila.

Selviydyt kyllä.

Lue lisää

tuli tänä aamuna..

paljon ikävää.........

toisella pasmat ainakin yhtä paljon sekaisin minullakin..

en silti tiedä, mitä pitäisi ajatella, miten tulisi reagoida.

2360km.. kirjoitti:

tuli tänä aamuna..

paljon ikävää.........

toisella pasmat ainakin yhtä paljon sekaisin minullakin..

en silti tiedä, mitä pitäisi ajatella, miten tulisi reagoida.

Lue lisää

Pasmojen sekaisuutta olen ajatellutkin, käytös on ollut juuri sellaista hänelle. Onko sillä enää väliä, miksi hän on toiminut niin kuin on toiminut. Mutta muutamat kertomasi jutut hänen puheistaan vain jotenkin osoittavat minulle, että hän oli ylikierroksilla tunteidensa kanssa eikä keksinyt muuta kuin pistää poikki kun oli palannut kotimaahansa... mm. se, että ei tarvi omaa aikaa, kestäisi jopa sen että sinä pettäisit, haluaa perustaa perheen (melko lyhyen suhteen jälkeen jo sitä mieltä)...

Reagointi oli huono ja väärä sinun kannaltasi, mutta eipä siinä mielentilassa hän varmaan muuhunkaan pystynyt. Nyt kun vähän aikaa on kulunut, tasaantuu ja tunteet aiheuttavat kaipuun ja ikävän.

En osaa neuvoa, mutta kun et polttanut niitä siltoja ja kyliä, kaikki on mahdollista. Haluatko olla ottamatta riskiä, että hauraalla alulla oleva toipuminen vaarantuu vai haluatko kertoa haluavasi hänet takaisin? Mitä sydän ja järki sanovat?

Jos minä olisin sinä ja rakastaisin tuota ihmistä sanoisin varmaan, että minullakin on ikävä ja että on tuntunut tosi pahalta yhtäkkinen hiljaisuus. Sanoisin että uskoisin meidän voittavan esteet jos molemmat aidosti haluavat. Ja kysyisin mitä hän todella haluaa, haluaako antaa mahdollisuuden meille? Minä haluan. Sanoisin myös, että on pakko jaksaa ottaa toinenkin huomioon, vaikka omat pasmat ovat sekaisin. Tarjoaisin varmaan mietintäaikaakin kunhan se ei tarkoita epätietoisessa hiljaisuudessa elämistä.

Olen iloinen puolestasi sen takia, että arviosi hänestä ei mennyt kuitenkaan pieleen. Hän on sinusta välittävä ihminen, joka ajautui pasmoineen kriisiin siellä 2360 km päässä.

-mies- kirjoitti:

Pasmojen sekaisuutta olen ajatellutkin, käytös on ollut juuri sellaista hänelle. Onko sillä enää väliä, miksi hän on toiminut niin kuin on toiminut. Mutta muutamat kertomasi jutut hänen puheistaan vain jotenkin osoittavat minulle, että hän oli ylikierroksilla tunteidensa kanssa eikä keksinyt muuta kuin pistää poikki kun oli palannut kotimaahansa... mm. se, että ei tarvi omaa aikaa, kestäisi jopa sen että sinä pettäisit, haluaa perustaa perheen (melko lyhyen suhteen jälkeen jo sitä mieltä)...

Reagointi oli huono ja väärä sinun kannaltasi, mutta eipä siinä mielentilassa hän varmaan muuhunkaan pystynyt. Nyt kun vähän aikaa on kulunut, tasaantuu ja tunteet aiheuttavat kaipuun ja ikävän.

En osaa neuvoa, mutta kun et polttanut niitä siltoja ja kyliä, kaikki on mahdollista. Haluatko olla ottamatta riskiä, että hauraalla alulla oleva toipuminen vaarantuu vai haluatko kertoa haluavasi hänet takaisin? Mitä sydän ja järki sanovat?

Jos minä olisin sinä ja rakastaisin tuota ihmistä sanoisin varmaan, että minullakin on ikävä ja että on tuntunut tosi pahalta yhtäkkinen hiljaisuus. Sanoisin että uskoisin meidän voittavan esteet jos molemmat aidosti haluavat. Ja kysyisin mitä hän todella haluaa, haluaako antaa mahdollisuuden meille? Minä haluan. Sanoisin myös, että on pakko jaksaa ottaa toinenkin huomioon, vaikka omat pasmat ovat sekaisin. Tarjoaisin varmaan mietintäaikaakin kunhan se ei tarkoita epätietoisessa hiljaisuudessa elämistä.

Olen iloinen puolestasi sen takia, että arviosi hänestä ei mennyt kuitenkaan pieleen. Hän on sinusta välittävä ihminen, joka ajautui pasmoineen kriisiin siellä 2360 km päässä.

Lue lisää

olipa kivaa luettavaa teidän kahden keskustelut. Vaikutatte keskenänne sukulaissieluilta. Teillä voisi olla hyvinkin enemmänkin yhteistä:)

2360km.. kirjoitti:

ihminen taantuu hiukan lapsen tasolle, kaikki pelot, mm menettämisen pelko, pukkaavat jostain syvältä esiin. jo pelkästään niiden tunteiden täysimittainen ja avoin kohtaaminen voi olla kova shokki.
jostain kirjasta joskus luin, että läheisen kuoleman, työpaikan menetyksen jne ohella suurimpia kriisin paikkoja ihmisen elämässä ovat myös (yllätys-yllätys) rakastuminen, avioliiton solmiminen jne.
itse olen -näin vähän vanhempana- kohdannut niin paljon huonoa ja pahaa, että niistä on vaan ehkä jotenkin oppinut selviytymään..
sekä arvostamaan sitä hyvää ja kaunista.

ihmisillä on erilainen tapa käsitellä, tai jättää käsittelemättä, tuskaansa.

näin eilen toisenkin tähdenlennon, upeimman ikinä.
jospa nekin ovat olentoja, jotka ovat hakemassa kadonnutta puoliskoaan, halki ajan ja avaruuden..

;)

Lue lisää

sellainen suhde on niin hyvä ja ettei menisi toinen ihan lukkoon. Aikuisena kaikki on niin paljon vaikeampaa

ap. kirjoitti:

Voisinko nyt olettaa, että mies rakasti minua enemmän kun sanoi että häntä pelotti alkaa suhteeseen kanssani. Ja oli aloittanut kuitenkin suhteeseen ns. tutun ja turvallisen kanssa?

Lue lisää

miesten kanssa tarpeeksi jos et tiedä että tuo on ihan yleinen miesten tapa antaa pakit (ei muka loukkaa niin paljon). Samaan kastiin voit laskea lauseet "ansaitset jonkun paremman" ja "en ole valmis sitoutumaan" (seurustelee viikon päästä jonkun toisen kanssa).

-mies- kirjoitti:

Pasmojen sekaisuutta olen ajatellutkin, käytös on ollut juuri sellaista hänelle. Onko sillä enää väliä, miksi hän on toiminut niin kuin on toiminut. Mutta muutamat kertomasi jutut hänen puheistaan vain jotenkin osoittavat minulle, että hän oli ylikierroksilla tunteidensa kanssa eikä keksinyt muuta kuin pistää poikki kun oli palannut kotimaahansa... mm. se, että ei tarvi omaa aikaa, kestäisi jopa sen että sinä pettäisit, haluaa perustaa perheen (melko lyhyen suhteen jälkeen jo sitä mieltä)...

Reagointi oli huono ja väärä sinun kannaltasi, mutta eipä siinä mielentilassa hän varmaan muuhunkaan pystynyt. Nyt kun vähän aikaa on kulunut, tasaantuu ja tunteet aiheuttavat kaipuun ja ikävän.

En osaa neuvoa, mutta kun et polttanut niitä siltoja ja kyliä, kaikki on mahdollista. Haluatko olla ottamatta riskiä, että hauraalla alulla oleva toipuminen vaarantuu vai haluatko kertoa haluavasi hänet takaisin? Mitä sydän ja järki sanovat?

Jos minä olisin sinä ja rakastaisin tuota ihmistä sanoisin varmaan, että minullakin on ikävä ja että on tuntunut tosi pahalta yhtäkkinen hiljaisuus. Sanoisin että uskoisin meidän voittavan esteet jos molemmat aidosti haluavat. Ja kysyisin mitä hän todella haluaa, haluaako antaa mahdollisuuden meille? Minä haluan. Sanoisin myös, että on pakko jaksaa ottaa toinenkin huomioon, vaikka omat pasmat ovat sekaisin. Tarjoaisin varmaan mietintäaikaakin kunhan se ei tarkoita epätietoisessa hiljaisuudessa elämistä.

Olen iloinen puolestasi sen takia, että arviosi hänestä ei mennyt kuitenkaan pieleen. Hän on sinusta välittävä ihminen, joka ajautui pasmoineen kriisiin siellä 2360 km päässä.

Lue lisää

Hienoa! Harvoin - todella harvoin, saa lukea noin fiksuja vastauksia, kuin tämä nimim: MIES, aivoillaan ajattelevi:)) Luulen,että ap. sai paljon lohtua sinulta.
Toivon teille molemmille: onnea elämäänne ja käyttäkää kirjallisia lahjojanne muidenkin iloksi. KIITOS!

ajatuksia* kirjoitti:

Hienoa! Harvoin - todella harvoin, saa lukea noin fiksuja vastauksia, kuin tämä nimim: MIES, aivoillaan ajattelevi:)) Luulen,että ap. sai paljon lohtua sinulta.
Toivon teille molemmille: onnea elämäänne ja käyttäkää kirjallisia lahjojanne muidenkin iloksi. KIITOS!

Lue lisää

mukavista kommenteista :)

joskus pienikin sana voi vaikuttaa paljon..
kun elämässä oikein myrskyää, on kiva huomata, että joku siellä kuitenkin -pelastusrenkaan kanssa- on sinut huomannut.

2360 kirjoitti:

mukavista kommenteista :)

joskus pienikin sana voi vaikuttaa paljon..
kun elämässä oikein myrskyää, on kiva huomata, että joku siellä kuitenkin -pelastusrenkaan kanssa- on sinut huomannut.

Lue lisää

Erottuu joukosta. Kiva kuva myös, hauska "nähdä" sut :)

Ystävällisille kommentoijille se, että näyttää olevan aika vahva side, jos on yhteinen/yhdistävä kokemus. Eikä haittaa ollenkaan, että toinen on entuudestaan ihan vieras ihminen. Helpompikin varmaan puhua kipeästä asiasta niin. Ainakin voi yrittää kertoa, että kaikesta lopulta selviää.

-mies- kirjoitti:

Pasmojen sekaisuutta olen ajatellutkin, käytös on ollut juuri sellaista hänelle. Onko sillä enää väliä, miksi hän on toiminut niin kuin on toiminut. Mutta muutamat kertomasi jutut hänen puheistaan vain jotenkin osoittavat minulle, että hän oli ylikierroksilla tunteidensa kanssa eikä keksinyt muuta kuin pistää poikki kun oli palannut kotimaahansa... mm. se, että ei tarvi omaa aikaa, kestäisi jopa sen että sinä pettäisit, haluaa perustaa perheen (melko lyhyen suhteen jälkeen jo sitä mieltä)...

Reagointi oli huono ja väärä sinun kannaltasi, mutta eipä siinä mielentilassa hän varmaan muuhunkaan pystynyt. Nyt kun vähän aikaa on kulunut, tasaantuu ja tunteet aiheuttavat kaipuun ja ikävän.

En osaa neuvoa, mutta kun et polttanut niitä siltoja ja kyliä, kaikki on mahdollista. Haluatko olla ottamatta riskiä, että hauraalla alulla oleva toipuminen vaarantuu vai haluatko kertoa haluavasi hänet takaisin? Mitä sydän ja järki sanovat?

Jos minä olisin sinä ja rakastaisin tuota ihmistä sanoisin varmaan, että minullakin on ikävä ja että on tuntunut tosi pahalta yhtäkkinen hiljaisuus. Sanoisin että uskoisin meidän voittavan esteet jos molemmat aidosti haluavat. Ja kysyisin mitä hän todella haluaa, haluaako antaa mahdollisuuden meille? Minä haluan. Sanoisin myös, että on pakko jaksaa ottaa toinenkin huomioon, vaikka omat pasmat ovat sekaisin. Tarjoaisin varmaan mietintäaikaakin kunhan se ei tarkoita epätietoisessa hiljaisuudessa elämistä.

Olen iloinen puolestasi sen takia, että arviosi hänestä ei mennyt kuitenkaan pieleen. Hän on sinusta välittävä ihminen, joka ajautui pasmoineen kriisiin siellä 2360 km päässä.

Lue lisää

rakkaus.. kahta ensimmäistä tuntuu olevan vain minulla, enkä tiedä, riittääkö pelkkä kolmas..

tuli toinenkin viesti, vastauksena omaani. ensimmäinen oli "selvästi riutuvan miehen tekstiä" (ystäväni sanat), toinen pidättyväisempi. jos hän tulisi luokseni, vaikkakin haluaisi, olisi edessä taas ero..

kerroin odottavani. että mikään ei ole minun puoleltani muuttunut. ja haluaisin hänet takaisin, vaikka kuinka lyhyeksikin aikaa.

mutta riittääkö se, jos toisella on nuo kaikki kolme, toisella vain kolmas?

2360km.. kirjoitti:

rakkaus.. kahta ensimmäistä tuntuu olevan vain minulla, enkä tiedä, riittääkö pelkkä kolmas..

tuli toinenkin viesti, vastauksena omaani. ensimmäinen oli "selvästi riutuvan miehen tekstiä" (ystäväni sanat), toinen pidättyväisempi. jos hän tulisi luokseni, vaikkakin haluaisi, olisi edessä taas ero..

kerroin odottavani. että mikään ei ole minun puoleltani muuttunut. ja haluaisin hänet takaisin, vaikka kuinka lyhyeksikin aikaa.

mutta riittääkö se, jos toisella on nuo kaikki kolme, toisella vain kolmas?

Lue lisää

Hän kärsii nyt näköalattomuudesta, niin luulen. Lyhyet vierailut päättyvät aina riipivään ja haikeaan eroon. Yhdessäolon hetketkin voivat menevät tulevan eron suremiseen. Läheisyydenkipeälle miehelle myrkkyä ja voipa tuo ajatella, että on helpompi olla menemättä sellaista aina uudestaan läpi. Näköalattomuus tulee jos ei missään järjellisessä tulevaisuudessa ole visiota teistä pysyvästi yhdessä. Silloin usko ja toivo ovat koetuksella ja rakkaus ei välttämättä riitä.

Ekassa viestissä purkautuivat tunteet teille pitkän hiljaisuuden jälkeen ja toisessa kuuluu inhan realismin ääni, jos hänellä ei ole mainitunlaista visiota päässään etkä sinäkään voi sellaista tarjota, omien töidesi tms. takia?

-mies- kirjoitti:

Hän kärsii nyt näköalattomuudesta, niin luulen. Lyhyet vierailut päättyvät aina riipivään ja haikeaan eroon. Yhdessäolon hetketkin voivat menevät tulevan eron suremiseen. Läheisyydenkipeälle miehelle myrkkyä ja voipa tuo ajatella, että on helpompi olla menemättä sellaista aina uudestaan läpi. Näköalattomuus tulee jos ei missään järjellisessä tulevaisuudessa ole visiota teistä pysyvästi yhdessä. Silloin usko ja toivo ovat koetuksella ja rakkaus ei välttämättä riitä.

Ekassa viestissä purkautuivat tunteet teille pitkän hiljaisuuden jälkeen ja toisessa kuuluu inhan realismin ääni, jos hänellä ei ole mainitunlaista visiota päässään etkä sinäkään voi sellaista tarjota, omien töidesi tms. takia?

Lue lisää

..hän kertoi jo keväällä, kun asiat alkoivat vaikuttaa vakavammilta, että tämä (suhde) ei ole hänelle kovinkaan järkevää, koska todennäköisesti masentuu pitkäksi aikaa erottuamme. pahasti. sanoi, ettei ole niitä ihmisiä, jotka noin vain unohtavat, nousevat ja jatkavat elämäänsä. "pompahtavat" takaisin. hiukan silloin jo ihmettelin niin kovin vakavaa suhtautumista. kun ei ole mikään kotidramaturgi, että muutoin olisi ylimääräistä draamaa hakemassa asioista.
en tiedä johtuuko näköalattomuus (siltä se vaikuttaa), em mainituista asioista. vai onko jotain muuta. yleensä on kyllä ollut suora, mielipiteissään sekä tunteissaan.

minulla taas on tänne enemmän tai vähemmän sitoumuksia, ei mahdottomia, mutta kuitenkin. kielitaitoni ei riitä edes välttävästi paikallisiin kieliin. mutta se vain väliaikainen hidaste.
en tiedä, kuinka mahdollista se todellisuudessa kuitenkaan olisi.

vai onko vaan se, että minun "lasini" on kuitenkin aina -loppujenlopuksi- enemmän täynnä kuin tyhjä, hänen lasissaan taas tuntuu olevan reikä pohjassa..
realismi voi olla myös kauniimpi sana pessimismille.

2360km.. kirjoitti:

..hän kertoi jo keväällä, kun asiat alkoivat vaikuttaa vakavammilta, että tämä (suhde) ei ole hänelle kovinkaan järkevää, koska todennäköisesti masentuu pitkäksi aikaa erottuamme. pahasti. sanoi, ettei ole niitä ihmisiä, jotka noin vain unohtavat, nousevat ja jatkavat elämäänsä. "pompahtavat" takaisin. hiukan silloin jo ihmettelin niin kovin vakavaa suhtautumista. kun ei ole mikään kotidramaturgi, että muutoin olisi ylimääräistä draamaa hakemassa asioista.
en tiedä johtuuko näköalattomuus (siltä se vaikuttaa), em mainituista asioista. vai onko jotain muuta. yleensä on kyllä ollut suora, mielipiteissään sekä tunteissaan.

minulla taas on tänne enemmän tai vähemmän sitoumuksia, ei mahdottomia, mutta kuitenkin. kielitaitoni ei riitä edes välttävästi paikallisiin kieliin. mutta se vain väliaikainen hidaste.
en tiedä, kuinka mahdollista se todellisuudessa kuitenkaan olisi.

vai onko vaan se, että minun "lasini" on kuitenkin aina -loppujenlopuksi- enemmän täynnä kuin tyhjä, hänen lasissaan taas tuntuu olevan reikä pohjassa..
realismi voi olla myös kauniimpi sana pessimismille.

Lue lisää

On ihan merkittävä asia tuo masennuksen pelko erotessanne. Erot ovat väistämättömiä ja itsensä kun hän tuntee niin masennuskaudet myös. En tarkoita lääketieteellisesti diagnostisoitua masennusta, vaan alakuloa, joka tulee siitä kun on pakko erota. Hänen itsesuojeluvaistonsa taitaa kehotella välttämämään ehdoin tahdoin joutumasta sellaisiin tilanteisiin... Voi olla, että sinun pitää tämä näkökulma ottaa vakavasti, koska välität hänestä. Hankalaa, jos/kun toistaiseksi ilmeisesti itse olisit ihan tyytyväinen viestittelyyn ja lyhyisiin näkemisiin aina välillä kun se on mahdollista. Kunnes isommat siirrot ovat mahdollisia.

Tässä te olette erilaiset ihmiset, siltä vaikuttaa. Jotenkin minusta tuntuu ettei ole viisasta ainakaan sillä linjalla jatkaa, että nähdään edes lyhyesti joskus. Ei ilman, että jompi kumpi voisi sanoa, että jouluna/keväällä tms. muutan luoksesi. Hyvä tai huono arvaukseni on, että muu ei ehkä onnaa, hänen mielenlaatunsa huomioon ottaen. Olosuhteet ovat joskus niin vastaan.

-mies- kirjoitti:

On ihan merkittävä asia tuo masennuksen pelko erotessanne. Erot ovat väistämättömiä ja itsensä kun hän tuntee niin masennuskaudet myös. En tarkoita lääketieteellisesti diagnostisoitua masennusta, vaan alakuloa, joka tulee siitä kun on pakko erota. Hänen itsesuojeluvaistonsa taitaa kehotella välttämämään ehdoin tahdoin joutumasta sellaisiin tilanteisiin... Voi olla, että sinun pitää tämä näkökulma ottaa vakavasti, koska välität hänestä. Hankalaa, jos/kun toistaiseksi ilmeisesti itse olisit ihan tyytyväinen viestittelyyn ja lyhyisiin näkemisiin aina välillä kun se on mahdollista. Kunnes isommat siirrot ovat mahdollisia.

Tässä te olette erilaiset ihmiset, siltä vaikuttaa. Jotenkin minusta tuntuu ettei ole viisasta ainakaan sillä linjalla jatkaa, että nähdään edes lyhyesti joskus. Ei ilman, että jompi kumpi voisi sanoa, että jouluna/keväällä tms. muutan luoksesi. Hyvä tai huono arvaukseni on, että muu ei ehkä onnaa, hänen mielenlaatunsa huomioon ottaen. Olosuhteet ovat joskus niin vastaan.

Lue lisää

..olin suunnitellut matkaavani sinne, jotta voisin lurauttaa serenadin ikkunansa alla.. olisi ehkä tullut kylmää vettä, kuuma kaveri, tai paikallinen poliisi..

vakavasti puhuen, en ole, enkä halua olla stalkkeri.

masennuksensa/alakulonsa tulee käytännössä ilmi liiallisena juhlimisena. sekä mahdollisena toilailuna sen aikana.

ja olisin tyytyväinen viestittelyihin, lyhyisiin näkemiisiin, ennen isompia siirtoja. on minullakin välillä -useinkin- niin ikävä, että on fyysisesti paha olo. ja minulle se, ettei olisi minkäänlaisessa yhteydessä, ei kuulisi toisesta mitään vaikkapa vuoteen, on mahdotonta. minulle se olisi itsetuhoa, ja siihen en voi ryhtyä.

minulla on käsitys, että hän ei halua minun sinne muuttavan. tai ajattelee sen olevan minulle mahdotonta.

kun pääsisi edes puhumaan kunnolla asioista.

2360km.. kirjoitti:

..olin suunnitellut matkaavani sinne, jotta voisin lurauttaa serenadin ikkunansa alla.. olisi ehkä tullut kylmää vettä, kuuma kaveri, tai paikallinen poliisi..

vakavasti puhuen, en ole, enkä halua olla stalkkeri.

masennuksensa/alakulonsa tulee käytännössä ilmi liiallisena juhlimisena. sekä mahdollisena toilailuna sen aikana.

ja olisin tyytyväinen viestittelyihin, lyhyisiin näkemiisiin, ennen isompia siirtoja. on minullakin välillä -useinkin- niin ikävä, että on fyysisesti paha olo. ja minulle se, ettei olisi minkäänlaisessa yhteydessä, ei kuulisi toisesta mitään vaikkapa vuoteen, on mahdotonta. minulle se olisi itsetuhoa, ja siihen en voi ryhtyä.

minulla on käsitys, että hän ei halua minun sinne muuttavan. tai ajattelee sen olevan minulle mahdotonta.

kun pääsisi edes puhumaan kunnolla asioista.

Lue lisää

Sinä et varmaankaan ole :) Se ei ole stalkkerointia, että haluaa selvittää missä mennään. Noin syvälle menneessä suhteessa se on välttämätöntä. Onko per telefon mahdoton ajatus? Sekin on paljon parempi kuin vain sähköposteja kirjoitella. Pitäisi päästä vuorovaikutukseen ja sitä ei meilissä ole. "Hei xxxxx, olisi mukava puhua meidän asiamme selviksi. Sähköpostissa se ei oikein onnistu. Voinko/voitko soittaa?" ? Tavalla, josta hän tietää että haluat tosiaan puhua asioista etkä ylipuhua häntä...

Juu. Voipi tosiaan olla niin, että hän kokee että on vain huonoja vaihtoehtoja. Suhteen jatkuminen yhä uusien mielipahaa aiheuttavien erojen kera riittämättömältä tuntuva viestittely tai poikki, jolloin on myös paha olla, mutta epävarmuus tavallaan poistuu.

-mies- kirjoitti:

Sinä et varmaankaan ole :) Se ei ole stalkkerointia, että haluaa selvittää missä mennään. Noin syvälle menneessä suhteessa se on välttämätöntä. Onko per telefon mahdoton ajatus? Sekin on paljon parempi kuin vain sähköposteja kirjoitella. Pitäisi päästä vuorovaikutukseen ja sitä ei meilissä ole. "Hei xxxxx, olisi mukava puhua meidän asiamme selviksi. Sähköpostissa se ei oikein onnistu. Voinko/voitko soittaa?" ? Tavalla, josta hän tietää että haluat tosiaan puhua asioista etkä ylipuhua häntä...

Juu. Voipi tosiaan olla niin, että hän kokee että on vain huonoja vaihtoehtoja. Suhteen jatkuminen yhä uusien mielipahaa aiheuttavien erojen kera riittämättömältä tuntuva viestittely tai poikki, jolloin on myös paha olla, mutta epävarmuus tavallaan poistuu.

Lue lisää

ei ole mitään tilannetta, jossa voisi "voittaa"?

mutta en minä voi sitä hiljaisuuttakaan kestää. se on mahdotonta.. :´(
ehkä meidän tapamme koittaa selvitä tuskasta, ovat liian erilaiset.
mikä sopii toiselle, tappaa toisen, ja päinvastoin.

no mitäs siinä sitten enää miettimään..

2360km.. kirjoitti:

ei ole mitään tilannetta, jossa voisi "voittaa"?

mutta en minä voi sitä hiljaisuuttakaan kestää. se on mahdotonta.. :´(
ehkä meidän tapamme koittaa selvitä tuskasta, ovat liian erilaiset.
mikä sopii toiselle, tappaa toisen, ja päinvastoin.

no mitäs siinä sitten enää miettimään..

Lue lisää

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, te olette erilaiset ihmiset tässä mielessä. Hän "kokonaisvaltaisempi", jolle kaukorakkaus on paha paikka varsinkin ilman suunnitelmaa, jolla se muuttuu lähirakkaudeksi. Sinä voisit ottaa suhteen paloina; tapaamisina ja viesteinä kunnes muu on mahdollista. Sama varmaan pätee sitten tilanteen ratkaisuvaihtoehtoihin.

Olisiko pienimuotoinen viestittely "sitoumuksetta" hänelle ihan mahdotonta, kunnes joku isompi ratkaisu on mahdollinen? Vaikeaksi menee, jos hän nimenomaan haluaa omaa oloaan helpottaakseen totaalihiljaisuuden. Jos niin sitten ei tiedä pitääkö se vai saatko jonkun ajan päästä viestin ettei hän kestä olla ilman sinua, kesken toipumisesi... Löysä hirsi ei ole sinullekaan hyvä vaihtoehto.

-mies- kirjoitti:

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, te olette erilaiset ihmiset tässä mielessä. Hän "kokonaisvaltaisempi", jolle kaukorakkaus on paha paikka varsinkin ilman suunnitelmaa, jolla se muuttuu lähirakkaudeksi. Sinä voisit ottaa suhteen paloina; tapaamisina ja viesteinä kunnes muu on mahdollista. Sama varmaan pätee sitten tilanteen ratkaisuvaihtoehtoihin.

Olisiko pienimuotoinen viestittely "sitoumuksetta" hänelle ihan mahdotonta, kunnes joku isompi ratkaisu on mahdollinen? Vaikeaksi menee, jos hän nimenomaan haluaa omaa oloaan helpottaakseen totaalihiljaisuuden. Jos niin sitten ei tiedä pitääkö se vai saatko jonkun ajan päästä viestin ettei hän kestä olla ilman sinua, kesken toipumisesi... Löysä hirsi ei ole sinullekaan hyvä vaihtoehto.

Lue lisää

mukaan totaalihiljaisuus on sama, kuin tekisi karkkilakosta syömälakon.

vaikea on myöskään mitään suunnitella, kun yhteyttä ei ole. reilu kaksi viikkoa ollut jopa puhelin suljettuna.
minulle se tuo pieniä onnen hetkiä, kun saan edes hetken puhua tai mesettää kanssaan. tosin on ikäväkin. mutta ne pienet hetket auttavat sen yli.

ei tämä oikein näin toimi.. :(

2360km.. kirjoitti:

mukaan totaalihiljaisuus on sama, kuin tekisi karkkilakosta syömälakon.

vaikea on myöskään mitään suunnitella, kun yhteyttä ei ole. reilu kaksi viikkoa ollut jopa puhelin suljettuna.
minulle se tuo pieniä onnen hetkiä, kun saan edes hetken puhua tai mesettää kanssaan. tosin on ikäväkin. mutta ne pienet hetket auttavat sen yli.

ei tämä oikein näin toimi.. :(

Lue lisää

Olisi kiva antaa joku sivustakatsojan "kuolematon" ajatus, mutta kyllä se on paha paikka jos hän pitää totaalihiljaisuutta parhaimpana vaihtoehtona. Ajattelee siis, että sillä tavalla häneen itseensä sattuisi vähiten. Ja sinä olet päinvastaisella kannalla, kärsit sellaisesta. Ei taida oikein toimia. Taas täytyy vain ilmeisesti katsoa mitä aika tekee, pakottavatko hänen tunteensa ottamaan yhteyttä sinuun vai alkaako ikään kuin päästä yli millin kerrallaan.

Olen tosi pahoillani sillä koko lailla tiedän miltä sinusta nyt tuntuu. Mutta selviydyt kyllä.

-mies- kirjoitti:

Olisi kiva antaa joku sivustakatsojan "kuolematon" ajatus, mutta kyllä se on paha paikka jos hän pitää totaalihiljaisuutta parhaimpana vaihtoehtona. Ajattelee siis, että sillä tavalla häneen itseensä sattuisi vähiten. Ja sinä olet päinvastaisella kannalla, kärsit sellaisesta. Ei taida oikein toimia. Taas täytyy vain ilmeisesti katsoa mitä aika tekee, pakottavatko hänen tunteensa ottamaan yhteyttä sinuun vai alkaako ikään kuin päästä yli millin kerrallaan.

Olen tosi pahoillani sillä koko lailla tiedän miltä sinusta nyt tuntuu. Mutta selviydyt kyllä.

Lue lisää

jos tilanne jää näin roikkumaan, toisen yksipuolisesta päätöksestä johtuen, en tiedä, voinko ikinä antaa anteeksi, itselleni, tai toisellekaan.

2360km.. kirjoitti:

jos tilanne jää näin roikkumaan, toisen yksipuolisesta päätöksestä johtuen, en tiedä, voinko ikinä antaa anteeksi, itselleni, tai toisellekaan.

Jos suru ja suuttumus asuvat samassa talossa niin samalla tavalla asuvat samassa talossa viha ja rakkaus. Kun suurelle rakkaudelle ei enää ole tilaa, voi se helposti muuttua vihaksi, koska rakkauden suuret tunteet vaativat jonkun olomuodon...

Vasta myöhemmin tajuaa ettei syyllisiä tai anteeksi annettavaa ollutkaan, oli vain kaksi vajavaista pientä ihmistä, jotka parhaansa mukaan yrittivät ja tekivät minkä oikeaksi näkivät. Toista pahastikin satuttaen, kuten sinua nyt. Mutta ei kuitenkaan pahalla, vaan koska muuhun ei pystynyt.

-mies- kirjoitti:

Jos suru ja suuttumus asuvat samassa talossa niin samalla tavalla asuvat samassa talossa viha ja rakkaus. Kun suurelle rakkaudelle ei enää ole tilaa, voi se helposti muuttua vihaksi, koska rakkauden suuret tunteet vaativat jonkun olomuodon...

Vasta myöhemmin tajuaa ettei syyllisiä tai anteeksi annettavaa ollutkaan, oli vain kaksi vajavaista pientä ihmistä, jotka parhaansa mukaan yrittivät ja tekivät minkä oikeaksi näkivät. Toista pahastikin satuttaen, kuten sinua nyt. Mutta ei kuitenkaan pahalla, vaan koska muuhun ei pystynyt.

Lue lisää

näin kävi? että minun pitäisi heittäytyä lattialle ja leikkiä kuollutta..? pelkästään toisen ehdoilla mennään? en tiedä onnistuuko. tästä voi saada sen käsityksen, että olisin aina saanut kaiken haluamani, ja siksi tekee tiukkaa. se ei pidä paikkaansa alkuunkaan. päinvastoin. ehkä juuri siksi, kun kohtaa (kerrankin)jotain erityisen hienoa ja aitoa (edelleen luulen näin), on valmis hiukan taistelemaankin asian eteen.
tiedän että toiseenkin sattuu, ei muutoin olisi noin käyttäytynytkään. mutta vaikea uskoa, että tällainen tilanteen "ratkaisu" helpottaisi häntäkään..
ensimmäisessä viestissä oli niin paljon kaikkea.. mutta ei niitä tässä..

2360km.. kirjoitti:

näin kävi? että minun pitäisi heittäytyä lattialle ja leikkiä kuollutta..? pelkästään toisen ehdoilla mennään? en tiedä onnistuuko. tästä voi saada sen käsityksen, että olisin aina saanut kaiken haluamani, ja siksi tekee tiukkaa. se ei pidä paikkaansa alkuunkaan. päinvastoin. ehkä juuri siksi, kun kohtaa (kerrankin)jotain erityisen hienoa ja aitoa (edelleen luulen näin), on valmis hiukan taistelemaankin asian eteen.
tiedän että toiseenkin sattuu, ei muutoin olisi noin käyttäytynytkään. mutta vaikea uskoa, että tällainen tilanteen "ratkaisu" helpottaisi häntäkään..
ensimmäisessä viestissä oli niin paljon kaikkea.. mutta ei niitä tässä..

Lue lisää

..sitäpaitsi, missä sanotaan, että minua saa kohdella kuinka huonosti vaan, loukata mennen tullen (kun toisella nyt on vähän paha olo? ja minullahan sitten ei ole?!)ja minun tulee niellä asia purematta, ymmärtää ja joustaa loputtomasti?
kätevän emännän koti- ja käytöskirjassa v 1928?

itsehän halusi suomalaisen naisen. ja sai.
eräs ystäväni oli valmis jopa ostamaan minulle lentolipun, jotta pääsisin selvittämään asiat. toinen lupasi viedä autolla.. :)

2360km.. kirjoitti:

näin kävi? että minun pitäisi heittäytyä lattialle ja leikkiä kuollutta..? pelkästään toisen ehdoilla mennään? en tiedä onnistuuko. tästä voi saada sen käsityksen, että olisin aina saanut kaiken haluamani, ja siksi tekee tiukkaa. se ei pidä paikkaansa alkuunkaan. päinvastoin. ehkä juuri siksi, kun kohtaa (kerrankin)jotain erityisen hienoa ja aitoa (edelleen luulen näin), on valmis hiukan taistelemaankin asian eteen.
tiedän että toiseenkin sattuu, ei muutoin olisi noin käyttäytynytkään. mutta vaikea uskoa, että tällainen tilanteen "ratkaisu" helpottaisi häntäkään..
ensimmäisessä viestissä oli niin paljon kaikkea.. mutta ei niitä tässä..

Lue lisää

Mitä tarkoitin. Olin nimenomaan sinun asemassasi itse ja nyt, kun aikaa on kulunut, ymmärrys on kasvanut. En toki väitä, että tilanteet olisivat jotenkin identtiset, ei tietenkään. Mutta tutulta kuulostaa.

Pointti on se, että hän ei omien tuskiensa kanssa nyt vain ymmärrä ts. jaksa ymmärtää sinua ja miltä sinusta tuntuu. Hän ei todennäköisesti ollenkaan miellä, että sinusta tuntuu tosi pahalta nyt. Kun on itsellä niin paha olla. En tarkoita puolustella tai mitään, luulenpahan tässä vain kokemuksesta. Tosiaan olin itse kuin sinä, ei hän...

Ongelma on kaiketi se, että käsittelette niin erilailla pakkoeroa kun olette 2360 km päässä toisistanne. Hänellä on usko vähissä ja toivo samalla niin kuin on puhuttu ja rakkaus ei tällä hetkellä riitä korvaamaan niitä. Näen että kiukkusi kasvaa, niin minullakin kasvoi. Niin se menee ja se on "syvästi inhimillistä", kun tuntee itsensä loukatuksi ja hylätyksi rakkaudessa. Minun ei pitäisi varmaan ollenkaan selitellä mitään, koska sinun pitää itse kokea kaikki. Ei se auta että joku kertoo jotain verrokkitarinaa. Mutta siihen jäin kiinni, että en usko hänen pahuuttaan, ilkeyttään, piittaamattomuuttaan tai muusta sellaisesta syystä toimivan niin kuin toimii. Omassa tapauksessani näin sen sittemmin. Tilanteen ollessa päällä ei jaksa paljoa selitellä kun omaan selviytymiseen menee kaikki tarmo. Hänen tyyppisellä ihmisellä.

Minäkin osallistun matkaasi, jos on tarvis :) Ei haittaa ettemme tunne ollenkaan. Ryanairilla pääsee jo Saksaan asti tosi edullisesti :) Tai Milanoon, jos se on lähempänä.

.

-mies- kirjoitti:

Mitä tarkoitin. Olin nimenomaan sinun asemassasi itse ja nyt, kun aikaa on kulunut, ymmärrys on kasvanut. En toki väitä, että tilanteet olisivat jotenkin identtiset, ei tietenkään. Mutta tutulta kuulostaa.

Pointti on se, että hän ei omien tuskiensa kanssa nyt vain ymmärrä ts. jaksa ymmärtää sinua ja miltä sinusta tuntuu. Hän ei todennäköisesti ollenkaan miellä, että sinusta tuntuu tosi pahalta nyt. Kun on itsellä niin paha olla. En tarkoita puolustella tai mitään, luulenpahan tässä vain kokemuksesta. Tosiaan olin itse kuin sinä, ei hän...

Ongelma on kaiketi se, että käsittelette niin erilailla pakkoeroa kun olette 2360 km päässä toisistanne. Hänellä on usko vähissä ja toivo samalla niin kuin on puhuttu ja rakkaus ei tällä hetkellä riitä korvaamaan niitä. Näen että kiukkusi kasvaa, niin minullakin kasvoi. Niin se menee ja se on "syvästi inhimillistä", kun tuntee itsensä loukatuksi ja hylätyksi rakkaudessa. Minun ei pitäisi varmaan ollenkaan selitellä mitään, koska sinun pitää itse kokea kaikki. Ei se auta että joku kertoo jotain verrokkitarinaa. Mutta siihen jäin kiinni, että en usko hänen pahuuttaan, ilkeyttään, piittaamattomuuttaan tai muusta sellaisesta syystä toimivan niin kuin toimii. Omassa tapauksessani näin sen sittemmin. Tilanteen ollessa päällä ei jaksa paljoa selitellä kun omaan selviytymiseen menee kaikki tarmo. Hänen tyyppisellä ihmisellä.

Minäkin osallistun matkaasi, jos on tarvis :) Ei haittaa ettemme tunne ollenkaan. Ryanairilla pääsee jo Saksaan asti tosi edullisesti :) Tai Milanoon, jos se on lähempänä.

.

Lue lisää

..ja kiitos, että olet jaksanut auttaa..

en sinulle kiukuttele, en oikeastaan kenellekään, kunhan vaan kiukuttaa.. ;)
enkä minäkään usko hänen olevan paha, ilkeä, piittaamaton tms, jos niin uskoisin, tilanne kaikkineen olisi ollut helppo sivuuttaa.

laitetaan kolehti kasaan, patikoin sitten loppumatkan (siellä on vielä lämmin), ja päivitän tilannetta mobiililla :)
mutta tosi tv:tä ei tehdä. jo pelkästään sen takia, että jos/kun hänet seuraavan kerran näen, menen aivan palasiksi..

2360km.. kirjoitti:

..ja kiitos, että olet jaksanut auttaa..

en sinulle kiukuttele, en oikeastaan kenellekään, kunhan vaan kiukuttaa.. ;)
enkä minäkään usko hänen olevan paha, ilkeä, piittaamaton tms, jos niin uskoisin, tilanne kaikkineen olisi ollut helppo sivuuttaa.

laitetaan kolehti kasaan, patikoin sitten loppumatkan (siellä on vielä lämmin), ja päivitän tilannetta mobiililla :)
mutta tosi tv:tä ei tehdä. jo pelkästään sen takia, että jos/kun hänet seuraavan kerran näen, menen aivan palasiksi..

Lue lisää

Itse kärsin siitä, että pidin sisälläni kaiken enkä jakanut kenenkään kanssa. Sillä tavalla asiat vasta kasvavatkin päässä niin että korvista pursuaa. Kun ne kasvavat muutenkin tarpeeksi. Tuntemuksiaan ei myöskään kannata pidetellä, senkin opin. Se on vaan mentävä läpi mikä on mentävä läpi. Jos on ystäviä tai vertaishenkilöitä ;) joille jakaa niin hyvä on.

Yritän olla tuhlaamatta osuuttani suhdeselvittelymatkan kolehdista :) Sillä palaksi menemisen uhallakin olisi tietysti hyvä saada teidän asiat puhuttua ihan naamatusten.

-mies- kirjoitti:

Itse kärsin siitä, että pidin sisälläni kaiken enkä jakanut kenenkään kanssa. Sillä tavalla asiat vasta kasvavatkin päässä niin että korvista pursuaa. Kun ne kasvavat muutenkin tarpeeksi. Tuntemuksiaan ei myöskään kannata pidetellä, senkin opin. Se on vaan mentävä läpi mikä on mentävä läpi. Jos on ystäviä tai vertaishenkilöitä ;) joille jakaa niin hyvä on.

Yritän olla tuhlaamatta osuuttani suhdeselvittelymatkan kolehdista :) Sillä palaksi menemisen uhallakin olisi tietysti hyvä saada teidän asiat puhuttua ihan naamatusten.

Lue lisää

..näin unta, että olin ******:in seurassa, ehkä täällä tai siellä (niinkuin unissa on tapana), meillä oli yhteistä aikaa muutamia päiviä. yhtäkkiä havahduin unessani siihen, että on melkein kotiinlähdön aika, klo oli 11 (11. hetki?) ja olen lähes koko ajan tuhlannut tenttiini lukemiseen. ja tuli itku ja paniikki..
hmm...

olen koittanut viimevuosina opetella siihen, että sanon asiat ennenkuin ne kasvavat liian suuriksi ja räjähtävät käsiin. liika hienotunteisuus ei aina auta, toiset eivät ole ajatusten lukijoita.

joku kysyi minulta, mitä voin menettää, jos sinne menen. paljon....
mutta silläkin uhalla, haluaisin mennä. palasiksi menemisellä tarkoitin jo pelkkää näkemistä, ennenkuin yhtään mitään on ehtinyt edes tapahtua. sitä tilannetta, kun ei tiedä, pitäisikö itkeä, nauraa, juosta karkuun, hypätä kaulaan, tai kaikkea yhtäaikaa..

2360km.. kirjoitti:

..näin unta, että olin ******:in seurassa, ehkä täällä tai siellä (niinkuin unissa on tapana), meillä oli yhteistä aikaa muutamia päiviä. yhtäkkiä havahduin unessani siihen, että on melkein kotiinlähdön aika, klo oli 11 (11. hetki?) ja olen lähes koko ajan tuhlannut tenttiini lukemiseen. ja tuli itku ja paniikki..
hmm...

olen koittanut viimevuosina opetella siihen, että sanon asiat ennenkuin ne kasvavat liian suuriksi ja räjähtävät käsiin. liika hienotunteisuus ei aina auta, toiset eivät ole ajatusten lukijoita.

joku kysyi minulta, mitä voin menettää, jos sinne menen. paljon....
mutta silläkin uhalla, haluaisin mennä. palasiksi menemisellä tarkoitin jo pelkkää näkemistä, ennenkuin yhtään mitään on ehtinyt edes tapahtua. sitä tilannetta, kun ei tiedä, pitäisikö itkeä, nauraa, juosta karkuun, hypätä kaulaan, tai kaikkea yhtäaikaa..

Lue lisää

Alitajunta työstää nukkuessa samalla tavalla korkeapaineella kuin hereillä ollessa. On sen verran intensiivistä hommaa kärsiä rakkauren tähren...

Sanominen kannattaa, tiesin itse sen jo periaatteessa, mutta en kuitenkaan osannut soveltaa käytännössä kun olisi pitänyt. Vähän helpommalla olisi voinut päästä. Toisaalta ajattelen nyt, että omalla kierolla tavallaan kaikki se on nyt rikkaus, jonka ansiosta olen ihmisenä vahvempi.

Ymmärsin mitä tarkoitat palasiksi menemisellä. Oletko ehdottanut hänelle keskusteluviikonloppua? Se on tunteellinen juttu ja aluksi saa itseään varmaan keräillä, mutta kyllä se olisi varmasti hyvä kaikin puolin. Epävarmuus kuitenkin kalvaa ja on pahempi juttu kuin tietää missä pisteessä ollaan. Oli se piste mikä hyvänsä niin epävarmuutta parempi.

-mies- kirjoitti:

Alitajunta työstää nukkuessa samalla tavalla korkeapaineella kuin hereillä ollessa. On sen verran intensiivistä hommaa kärsiä rakkauren tähren...

Sanominen kannattaa, tiesin itse sen jo periaatteessa, mutta en kuitenkaan osannut soveltaa käytännössä kun olisi pitänyt. Vähän helpommalla olisi voinut päästä. Toisaalta ajattelen nyt, että omalla kierolla tavallaan kaikki se on nyt rikkaus, jonka ansiosta olen ihmisenä vahvempi.

Ymmärsin mitä tarkoitat palasiksi menemisellä. Oletko ehdottanut hänelle keskusteluviikonloppua? Se on tunteellinen juttu ja aluksi saa itseään varmaan keräillä, mutta kyllä se olisi varmasti hyvä kaikin puolin. Epävarmuus kuitenkin kalvaa ja on pahempi juttu kuin tietää missä pisteessä ollaan. Oli se piste mikä hyvänsä niin epävarmuutta parempi.

Lue lisää

Pahimpana aikana oli niin, että jossain rajatilassa, jo ennen heräämistä aloin ajatella häntä, mitä on tapahtunut ja miltä kaikki tuntuu. Kun heräsin olivat kaikki ajatusprosessit jo menossa täyttä häkää päässä. Ei sitä kovin levänneenä silloin herännyt. Ei sitä niin kauan kestänyt, mutta kyllä sen muistaa.

-mies- kirjoitti:

Pahimpana aikana oli niin, että jossain rajatilassa, jo ennen heräämistä aloin ajatella häntä, mitä on tapahtunut ja miltä kaikki tuntuu. Kun heräsin olivat kaikki ajatusprosessit jo menossa täyttä häkää päässä. Ei sitä kovin levänneenä silloin herännyt. Ei sitä niin kauan kestänyt, mutta kyllä sen muistaa.

Lue lisää

samoin on käynyt minulle, herää hätkähtäen ja sydän hulluna hakaten..

2360 kirjoitti:

samoin on käynyt minulle, herää hätkähtäen ja sydän hulluna hakaten..

tänäkin aamuna..

tuntuu, että pahemmaksi vain menee.. en tiedä, millä tästä pääsee eroon..
ja joku sanoi, että jos rakastaisi, niin olisi jo täällä..

ehkä sitten niin.. =´(

2360km.. kirjoitti:

tänäkin aamuna..

tuntuu, että pahemmaksi vain menee.. en tiedä, millä tästä pääsee eroon..
ja joku sanoi, että jos rakastaisi, niin olisi jo täällä..

ehkä sitten niin.. =´(

Lue lisää

Numeroitu ystävä hyvä :) "Joku" ei varmastikaan tiedä mitä kaikkia variaatioita tällaisessa tilanteessa on olemassakaan. Saattoi haluta auttaa sinua ns. pääsemään eteenpäin, mutta silti se oli vastuuttomasti sanottu. Minä ainakin uskon kaiken kertomasi perusteella, että kyllä hän rakastaa, mutta näkee ylittämättömän muurin teidän välillä (2360 km korkean). Asioidensa jakamisen kääntöpuoli on se, että pitäisi jaksaa olla terveen kriittinen neuvojiaan kohtaan. Kuulun tietty itsekin samaan ryhmään, mutta olen sentään raskaasti kärvistellyt vastaavassa tilanteessa ;)

Onko nyt n. 3 viikkoa mennyt? Se ei ole vielä kovin paljon. Joudut sitä vielä elämään, mutta ihan varmasti myös alkaa helpottaa. Luota siihen. Koska, en osaa sanoa, on yksilöllistä, mutta varmasti alkaa. Ja kuka tietää kuitenkaan mitä hänen päässään liikkuu ja mitä käänteitä tulee. Ainakin meidän tapauksessa oli kaikenlaisia käänteitä ja nyt tilanne on ihan hyvä.

-mies- kirjoitti:

Numeroitu ystävä hyvä :) "Joku" ei varmastikaan tiedä mitä kaikkia variaatioita tällaisessa tilanteessa on olemassakaan. Saattoi haluta auttaa sinua ns. pääsemään eteenpäin, mutta silti se oli vastuuttomasti sanottu. Minä ainakin uskon kaiken kertomasi perusteella, että kyllä hän rakastaa, mutta näkee ylittämättömän muurin teidän välillä (2360 km korkean). Asioidensa jakamisen kääntöpuoli on se, että pitäisi jaksaa olla terveen kriittinen neuvojiaan kohtaan. Kuulun tietty itsekin samaan ryhmään, mutta olen sentään raskaasti kärvistellyt vastaavassa tilanteessa ;)

Onko nyt n. 3 viikkoa mennyt? Se ei ole vielä kovin paljon. Joudut sitä vielä elämään, mutta ihan varmasti myös alkaa helpottaa. Luota siihen. Koska, en osaa sanoa, on yksilöllistä, mutta varmasti alkaa. Ja kuka tietää kuitenkaan mitä hänen päässään liikkuu ja mitä käänteitä tulee. Ainakin meidän tapauksessa oli kaikenlaisia käänteitä ja nyt tilanne on ihan hyvä.

Lue lisää

jos katsoo, että toinen ihminen "istuu nuotiossa", ihmettelee kuinkas nyt näin lämmittää, niin on varmaan syytä käydä hiukan herättelemässä ja hätistelemässä. siitä siinä ymmärtääkseni oli kyse.
ja toki piti miettiä sitäkin vaihtoehtoa. mutta jos todella niin uskoisin, koko tätä keskustelua ei olisi ikinä käyty.

sanotaan myös, että kärsimyksen määrä on verrannollinen koetun rakkauden määrään. ehkä hiukan samoin, kuin vertasit aiemmin rakkautta/vihaa.

hiljaisuutta on nyt kestänyt kuukauden. toivottavasti se "iso musta olento" joka sisälläni edelleen istuu, kätensä sydämeni ympärillä, haihtuu pian pois..

2360km.. kirjoitti:

jos katsoo, että toinen ihminen "istuu nuotiossa", ihmettelee kuinkas nyt näin lämmittää, niin on varmaan syytä käydä hiukan herättelemässä ja hätistelemässä. siitä siinä ymmärtääkseni oli kyse.
ja toki piti miettiä sitäkin vaihtoehtoa. mutta jos todella niin uskoisin, koko tätä keskustelua ei olisi ikinä käyty.

sanotaan myös, että kärsimyksen määrä on verrannollinen koetun rakkauden määrään. ehkä hiukan samoin, kuin vertasit aiemmin rakkautta/vihaa.

hiljaisuutta on nyt kestänyt kuukauden. toivottavasti se "iso musta olento" joka sisälläni edelleen istuu, kätensä sydämeni ympärillä, haihtuu pian pois..

Lue lisää

Ilman muuta rakkauden syvyys ja kärsimys ovat suhteessa toisiinsa. Joku "ihan kiva" tyyppi ei kauaa murehduttaisi. Mutta kun kyseessä on Hän isolla hoolla, niin...

Iso, möykyn muotoinen olento sisälläsi alkaa pikku hiljaa jossain vaiheessa tehdä lähtöä. Pieninä paloina. Huomaat, että nythän menikin sen ja sen verran aikaa kun et ollenkaan surrut tätä juttua. Oma kokemukseni on että kuukausi menee aika syvällä ja siitä alkaa vähitellen helpottaa. Mutta yksilöllistähän se on.

-mies- kirjoitti:

Ilman muuta rakkauden syvyys ja kärsimys ovat suhteessa toisiinsa. Joku "ihan kiva" tyyppi ei kauaa murehduttaisi. Mutta kun kyseessä on Hän isolla hoolla, niin...

Iso, möykyn muotoinen olento sisälläsi alkaa pikku hiljaa jossain vaiheessa tehdä lähtöä. Pieninä paloina. Huomaat, että nythän menikin sen ja sen verran aikaa kun et ollenkaan surrut tätä juttua. Oma kokemukseni on että kuukausi menee aika syvällä ja siitä alkaa vähitellen helpottaa. Mutta yksilöllistähän se on.

Lue lisää

..tuli tänään.

tulevaisuus on epävarma. no, niinhän se aina on.
tuntuu hiukan jo rauhoittuneen, kuulostaa jo enemmän omalta itseltään.

2360km.. kirjoitti:

..tuli tänään.

tulevaisuus on epävarma. no, niinhän se aina on.
tuntuu hiukan jo rauhoittuneen, kuulostaa jo enemmän omalta itseltään.

Joka tapauksessa hyvä juttu että viestejä kuitenkin liikkuu. On rauhoittunut ja kuulostaa enemmän omalta itseltään... Tämän voisi muotoilla monella tavalla, mutta sanotaan nyt vaikka näin, että se todistaa sen että hänen toimintansa on johtunut syistä, joita minäkin olen arvaillut. Kun sanoo, että tulevaisuus on epävarma. Näköalattomuudesta, ei tunteiden puutteesta, ei muista naisista, ei siitä että olisi joku pelimies.

Olen iloinen puolestasi. Ei hän sinua halua "hylätä" mutta ei vain pysty keksimään miten kunnon suhdekaan rakentuisi 2360km etäisyyden kanssa... Toivottavasti pääsette nyt pahimpien kuohujen helpotettua(?) pitämään kehityskeskustelua :)

-mies- kirjoitti:

Joka tapauksessa hyvä juttu että viestejä kuitenkin liikkuu. On rauhoittunut ja kuulostaa enemmän omalta itseltään... Tämän voisi muotoilla monella tavalla, mutta sanotaan nyt vaikka näin, että se todistaa sen että hänen toimintansa on johtunut syistä, joita minäkin olen arvaillut. Kun sanoo, että tulevaisuus on epävarma. Näköalattomuudesta, ei tunteiden puutteesta, ei muista naisista, ei siitä että olisi joku pelimies.

Olen iloinen puolestasi. Ei hän sinua halua "hylätä" mutta ei vain pysty keksimään miten kunnon suhdekaan rakentuisi 2360km etäisyyden kanssa... Toivottavasti pääsette nyt pahimpien kuohujen helpotettua(?) pitämään kehityskeskustelua :)

Lue lisää

kun jaksat tsempata, vieläpä tällaista tuiki tuntematonta ihmistä.

täytyy tunnustaa, että viimeisen vuorokauden aikana on kaikki mahdolliset asiat pyörineet mielessäni; tunteettomuus (jos rakastaa toista, ei lähdetä samantein käpälämäkeen, kun ensimmäinen ongelma ilmaantuu), muut naiset (toki varmasti muutkin naiset kuin minä kokevat hänet viehättäväksi), pelimies (jättää roikkumaan ilman kunnon selityksiä)..
en siltikään ihan noita usko. ehkä olen vain sinisilmäinen.

silti suututtaa aivan järkyttävän paljon (jopa ällöttää, jota ei koskaan ennen ole ollut), kuinka on voinut tehdä minulle näin, kohtelee kuin koirankakkaa kengänpohjassa..

ilmeisesti edelleen opiskelee suomea, tekee ainakin yhtä työtä opiskelunsa lisäksi, etsii myös toista työtä. on siis täysin keskittynyt elämäänsä siellä -mikä on tietysti hyvä, ehkä minun olisi syytä yrittää samaa- eikä lupaile minkäänlaista tulevaisuutta. paitsi että se on epävarmaa. siitä taas pääsen noihin edellisiin ajatusympyröihin tunteettomuus- toiset naiset- pelimies...

keskusteluksi ei voi vielä sitä sanoa, mitä meillä nyt on.. toivottavasti edes myöhemmin..

2360km.. kirjoitti:

kun jaksat tsempata, vieläpä tällaista tuiki tuntematonta ihmistä.

täytyy tunnustaa, että viimeisen vuorokauden aikana on kaikki mahdolliset asiat pyörineet mielessäni; tunteettomuus (jos rakastaa toista, ei lähdetä samantein käpälämäkeen, kun ensimmäinen ongelma ilmaantuu), muut naiset (toki varmasti muutkin naiset kuin minä kokevat hänet viehättäväksi), pelimies (jättää roikkumaan ilman kunnon selityksiä)..
en siltikään ihan noita usko. ehkä olen vain sinisilmäinen.

silti suututtaa aivan järkyttävän paljon (jopa ällöttää, jota ei koskaan ennen ole ollut), kuinka on voinut tehdä minulle näin, kohtelee kuin koirankakkaa kengänpohjassa..

ilmeisesti edelleen opiskelee suomea, tekee ainakin yhtä työtä opiskelunsa lisäksi, etsii myös toista työtä. on siis täysin keskittynyt elämäänsä siellä -mikä on tietysti hyvä, ehkä minun olisi syytä yrittää samaa- eikä lupaile minkäänlaista tulevaisuutta. paitsi että se on epävarmaa. siitä taas pääsen noihin edellisiin ajatusympyröihin tunteettomuus- toiset naiset- pelimies...

keskusteluksi ei voi vielä sitä sanoa, mitä meillä nyt on.. toivottavasti edes myöhemmin..

Lue lisää

Tämä on minulle yhdistelmä terapeuttista oman kokemuksen peilaamista toiseen samanlaiseen tilanteeseen ja vilpitöntä myötätuntoa sinua kohtaan. Tunteesi ja tuntemuksesi menevät niin juuri tasan samaa latua kuin itselläni joitakin aikoja sitten. Suuttumus oli tosi vahvana samoilla paikkeilla kuin sinulla nyt. Mutta kuten sanottu, ymmärrys lisääntyi kun henki alkoi taas kulkea...

Mistäs mitään lopullisen varmaksi tietää, mutta jotenkin tuntuisi turhalta ja tarpeettomalta hänen pitää mitään yhteyttä jos olisi muita naisia tai olisit yhdentekevä hänelle. Miksi vaivautua siinä tapauksessa? Teillähän ei ole pelkoa että kadulla tai baarissa törmäisitte... Sadisti hän ei liene, nauttisi sinun kiusaamisesta.

Ajatukset kiertävät kehää, niin se menee ja turha koittaa niitä estellä. Kaikki vaan ei ole totta mitä päässään hautoo. Tulee kuviteltua kaikenlaista. Omaa elämää kannattaa joka tapauksessa jatkaa, oli miten oli.

-mies- kirjoitti:

Tämä on minulle yhdistelmä terapeuttista oman kokemuksen peilaamista toiseen samanlaiseen tilanteeseen ja vilpitöntä myötätuntoa sinua kohtaan. Tunteesi ja tuntemuksesi menevät niin juuri tasan samaa latua kuin itselläni joitakin aikoja sitten. Suuttumus oli tosi vahvana samoilla paikkeilla kuin sinulla nyt. Mutta kuten sanottu, ymmärrys lisääntyi kun henki alkoi taas kulkea...

Mistäs mitään lopullisen varmaksi tietää, mutta jotenkin tuntuisi turhalta ja tarpeettomalta hänen pitää mitään yhteyttä jos olisi muita naisia tai olisit yhdentekevä hänelle. Miksi vaivautua siinä tapauksessa? Teillähän ei ole pelkoa että kadulla tai baarissa törmäisitte... Sadisti hän ei liene, nauttisi sinun kiusaamisesta.

Ajatukset kiertävät kehää, niin se menee ja turha koittaa niitä estellä. Kaikki vaan ei ole totta mitä päässään hautoo. Tulee kuviteltua kaikenlaista. Omaa elämää kannattaa joka tapauksessa jatkaa, oli miten oli.

Lue lisää

..hänellä tänään. en sitten lähettänyt mitään. paitsi neutraalin minimi onnitteluviestin.

edelleen tulee kuviteltua. ja suututtua. ja unissani näkyy..

2360km.. kirjoitti:

..hänellä tänään. en sitten lähettänyt mitään. paitsi neutraalin minimi onnitteluviestin.

edelleen tulee kuviteltua. ja suututtua. ja unissani näkyy..

alkaa tulemaan tavaksi näköjään.. ;)

mutta vastatessani en enää kerro, että ikävöin.
en tiedä voinko luottaa. jos ihminen ensimmäisen vastoinkäymisen ilmaantuessa ottaa jalat alleen, ja jos meillä olisi tulevaisuus, miten voisin luottaa siihen, ettei niin tapahtuisi kohta uudelleen.. oli syy mikä tahansa.

2360km.. kirjoitti:

alkaa tulemaan tavaksi näköjään.. ;)

mutta vastatessani en enää kerro, että ikävöin.
en tiedä voinko luottaa. jos ihminen ensimmäisen vastoinkäymisen ilmaantuessa ottaa jalat alleen, ja jos meillä olisi tulevaisuus, miten voisin luottaa siihen, ettei niin tapahtuisi kohta uudelleen.. oli syy mikä tahansa.

Lue lisää

Riippuen mitä viestissä lukee, tai oikeastaan joka tapauksessa hän kaipaa sinua kovasti. Olisiko aika jo kypsä sanoa hänelle siihen suuntaan, että tunteesi eivät ole muuttuneet, mutta hän pitäisi osata jo make up his mind...?

Voisikohan olla kyse jonkinlaisesta henkisestä keskenkasvuisuudesta hänen puoleltaan? Suuret tunteet pitkä etäisyys läheisyyden kaipuu jonkinlainen toivottomuus siitä miten suhteenne voisi oikeasti toimia... Tästähän nyt on ennenkin puhuttu, mutta hän ilmeisesti seilaa nyt edestakaisin tunteidensa ja sen näköalattomuuden kanssa. Onko hän alle 30 ja varsinkin reilusti alle 30? Ikä ei todista sinänsä mitään, mutta voi antaa osviittaa..

Joka tapauksessa, vaikuttaa siltä että sinä alat pikku hiljaa olla kuskin paikalla, etupenkillä ainakin :) Se on tosi hyvä juttu. Ja yhä varmempaa on että hänen tunteensa ovat melkoiset sinua kohtaan.

-mies- kirjoitti:

Riippuen mitä viestissä lukee, tai oikeastaan joka tapauksessa hän kaipaa sinua kovasti. Olisiko aika jo kypsä sanoa hänelle siihen suuntaan, että tunteesi eivät ole muuttuneet, mutta hän pitäisi osata jo make up his mind...?

Voisikohan olla kyse jonkinlaisesta henkisestä keskenkasvuisuudesta hänen puoleltaan? Suuret tunteet pitkä etäisyys läheisyyden kaipuu jonkinlainen toivottomuus siitä miten suhteenne voisi oikeasti toimia... Tästähän nyt on ennenkin puhuttu, mutta hän ilmeisesti seilaa nyt edestakaisin tunteidensa ja sen näköalattomuuden kanssa. Onko hän alle 30 ja varsinkin reilusti alle 30? Ikä ei todista sinänsä mitään, mutta voi antaa osviittaa..

Joka tapauksessa, vaikuttaa siltä että sinä alat pikku hiljaa olla kuskin paikalla, etupenkillä ainakin :) Se on tosi hyvä juttu. Ja yhä varmempaa on että hänen tunteensa ovat melkoiset sinua kohtaan.

Lue lisää

kun järkytys, suru, ja viha ovat hiukan väistyneet -eivät tosiaankaan kokonaan, yllättävät silloin tällöin edelleen- on jäljellä loukkaantumisen tunne. en varmastikaan halua sanoa vähään aikaan mitään.

voi olla myös "keskenkasvuisuutta" (vaan kukapa meistä valmis olisi), hän on alle 30, ei reilusti, mutta kuitenkin.
eräänä päivänä lehdestä pisti silmääni lause, joka olisi voinut olla kuin sinun kirjoittamasi; "valtaosa uupumuksesta selittyy näköalattomuudella. kun mieltä ja merkitystä ei tule päivittäisestä eikä tulevassakaan ole valoa."
no, ehkä sitä on taas hiukan löytymässä. vaikkakin järkytys, suru, viha, ikävä iskevätkin, vaikkapa kesken ilotulien.. voi olla, että kanssaihmiset pitävät hiukan pimeänä.. mutta sellaisista asioista en jaksa juurikaan välittää.
itseasiassa kukaan, tuttu tai vieras, ei ole vielä koittanut asiaa juurikaan vähätellä. olen ollut yllättynyt, positiivisesti, kuinka paljon empatiaa ihmisiltä löytyykään. vaikken kuljekaan tuhkaa päälleni ripotellen. ja ole muuttanut asumaan perunakellariin.

2360km.. kirjoitti:

kun järkytys, suru, ja viha ovat hiukan väistyneet -eivät tosiaankaan kokonaan, yllättävät silloin tällöin edelleen- on jäljellä loukkaantumisen tunne. en varmastikaan halua sanoa vähään aikaan mitään.

voi olla myös "keskenkasvuisuutta" (vaan kukapa meistä valmis olisi), hän on alle 30, ei reilusti, mutta kuitenkin.
eräänä päivänä lehdestä pisti silmääni lause, joka olisi voinut olla kuin sinun kirjoittamasi; "valtaosa uupumuksesta selittyy näköalattomuudella. kun mieltä ja merkitystä ei tule päivittäisestä eikä tulevassakaan ole valoa."
no, ehkä sitä on taas hiukan löytymässä. vaikkakin järkytys, suru, viha, ikävä iskevätkin, vaikkapa kesken ilotulien.. voi olla, että kanssaihmiset pitävät hiukan pimeänä.. mutta sellaisista asioista en jaksa juurikaan välittää.
itseasiassa kukaan, tuttu tai vieras, ei ole vielä koittanut asiaa juurikaan vähätellä. olen ollut yllättynyt, positiivisesti, kuinka paljon empatiaa ihmisiltä löytyykään. vaikken kuljekaan tuhkaa päälleni ripotellen. ja ole muuttanut asumaan perunakellariin.

Lue lisää

Tiedän senkin. "Miten hän voi toimia ja kohdella minua näin kaiken sen jälkeen mitä meillä oli..." Voi olla ihan hyvä olla hiljaakin vähän aikaa. Olet joutunut niin koville, että antaa hänen nyt pohtia molempienkin kannalta, kun kerran ilmeisesti pikku hiljaa alkaa siihen pystyä.

Kuukauden kohdalla minäkin aloin nähdä valoa tunnelin päässä :) Aika on suuri parantaja ja aina parempi, jos kuitenkin jotain keskustelua syntyy jollakin aikataululla. Ikävä, suru ja muut iskevät aina välillä pitkänkin aikaa, mutta sellainen kaiken kattava lama loppuu. Ehkä sinä olet, kävi teidän tarinassa jatkossa miten vaan, nyt siinä kohtaa, että alat toipua pikku hiljaa. Ja hienoa, että sinulla on läheisten tukea. Minulla ei ollut kun pidin kaiken sisälläni. Iso virhe..

-mies- kirjoitti:

Tiedän senkin. "Miten hän voi toimia ja kohdella minua näin kaiken sen jälkeen mitä meillä oli..." Voi olla ihan hyvä olla hiljaakin vähän aikaa. Olet joutunut niin koville, että antaa hänen nyt pohtia molempienkin kannalta, kun kerran ilmeisesti pikku hiljaa alkaa siihen pystyä.

Kuukauden kohdalla minäkin aloin nähdä valoa tunnelin päässä :) Aika on suuri parantaja ja aina parempi, jos kuitenkin jotain keskustelua syntyy jollakin aikataululla. Ikävä, suru ja muut iskevät aina välillä pitkänkin aikaa, mutta sellainen kaiken kattava lama loppuu. Ehkä sinä olet, kävi teidän tarinassa jatkossa miten vaan, nyt siinä kohtaa, että alat toipua pikku hiljaa. Ja hienoa, että sinulla on läheisten tukea. Minulla ei ollut kun pidin kaiken sisälläni. Iso virhe..

Lue lisää

..että tukka lähtee.

ainokainen lemmikkini kuoli syliini muutama tunti sitten. eilen käytiin tohtorilla.
juuri ajatelin, että koskapa on vähän hälläväliä tunne, niin alan ilmeisesti hiukan toipumaan erosta..
no, ompahan nyt ainakin jotain muuta mietittävää.

ihmiset ovat ollet empaattisia, mutta sinä olet varmastikin ollut eniten tukenani.

2360km.. kirjoitti:

..että tukka lähtee.

ainokainen lemmikkini kuoli syliini muutama tunti sitten. eilen käytiin tohtorilla.
juuri ajatelin, että koskapa on vähän hälläväliä tunne, niin alan ilmeisesti hiukan toipumaan erosta..
no, ompahan nyt ainakin jotain muuta mietittävää.

ihmiset ovat ollet empaattisia, mutta sinä olet varmastikin ollut eniten tukenani.

Lue lisää

Lemmikistäsi. Minulla ei lemmikkejä ole, mutta olen kyllä huomannut kuinka tärkeitä perheenjäseniä niistä voi tulla.

Kiitos mukavista sanoistasi. Olen turhan käytännönläheinen uskoakseni sen kummempaan johdatukseen tai vastaavaan, mutta onhan tämä ollut jonkinlainen sattuma, että olet kertonut kokemastasi ja itse olin jotenkin niin samanlaisessa tilanteessa joitakin aikoja sitten. Olen iloinen, jos meidän juttelusta on ollut sinulle tukea. Olen itsekin saanut siitä paljon. Ja varmasti alat pikku hiljaa toipua, ei sitä uskoisi silloin kun on pahimmat hetket, mutta kyllä niin vain silti käy.

-mies- kirjoitti:

Lemmikistäsi. Minulla ei lemmikkejä ole, mutta olen kyllä huomannut kuinka tärkeitä perheenjäseniä niistä voi tulla.

Kiitos mukavista sanoistasi. Olen turhan käytännönläheinen uskoakseni sen kummempaan johdatukseen tai vastaavaan, mutta onhan tämä ollut jonkinlainen sattuma, että olet kertonut kokemastasi ja itse olin jotenkin niin samanlaisessa tilanteessa joitakin aikoja sitten. Olen iloinen, jos meidän juttelusta on ollut sinulle tukea. Olen itsekin saanut siitä paljon. Ja varmasti alat pikku hiljaa toipua, ei sitä uskoisi silloin kun on pahimmat hetket, mutta kyllä niin vain silti käy.

Lue lisää

..sano mummu lumessa. vai miten se nyt oli.

tuntuu, että minun on aika siirtyä eteenpäin.
toinen kirjoitteli viimeksi muutama päivä sitten. nyt enenevässä määrin tiedustelee minun vointiani.
mutta alan olla samaa mieltä muinaisen tekstarin kanssa; "it´s over!"
päälimmäiseksi tunteeksi minulle nimittäin tuntuu jäävän luottamuksen puute. en pysty luottamaan siihen, etteikö noin tapahtuisi enää koskaan, tai myöskään siihen, että se mitä oli, oli totta ja aitoa.
:´(

on ollut ikäviä eroja ennenkin. mutta aiemmin minun ei ole tarvinnut miettiä toisen rehellisyyttä. myös itseään kohtaan. tai "kestävyyttä" tiukoissa tilanteissa.

lopputulemaksi jää ainoastaan se, että noin ei toiselle ihmiselle tehdä. ei ainakaan jos rakastaa.

Dopamiini on aivojen välittäjäaine--ilman sitä ihminen ei tunne mielihyvää mistään
Hedelmäpeliaddiktit saavat dopamiinikiksit, jos tulee voitto ja se pakottaa

Esim. Tuttu kolikkopeliaddikti sai 11000fimk veikkauksessa.
Kun hän nosti rahat , meni 7000Fmk samana päivän rhedelmäpeleihin.

Itsekin hän tietää sen järjettömyyden , muttei pysty ensimmäse kolikon jälkeen lopettamaan.

anzzy kirjoitti:

Dopamiini on aivojen välittäjäaine--ilman sitä ihminen ei tunne mielihyvää mistään
Hedelmäpeliaddiktit saavat dopamiinikiksit, jos tulee voitto ja se pakottaa

Esim. Tuttu kolikkopeliaddikti sai 11000fimk veikkauksessa.
Kun hän nosti rahat , meni 7000Fmk samana päivän rhedelmäpeleihin.

Itsekin hän tietää sen järjettömyyden , muttei pysty ensimmäse kolikon jälkeen lopettamaan.

Lue lisää

LOL :)

Peluuri auttaa kirjoitti:

LOL :)

HÄN PELASI SUN ELARIMAKSUT
SIX SÄ OLET PERINNÖLLISESTI TYHMÄ LUUSERI

viittaa vahvasti siihen hoidon tarpeeseen..